Kaupunkia eli tuota suomen peräreikää, eli helsinkiä pyrin nykyään välttämään kuin ruttoa.

Sen kerran kun olen käynyt, niin ei voi kuin ihmetellä "stadilaisia" trendipellejä. Nämä trendikahviloissa istuvat henkilöt juovat lattea, suomeksi maitokahvia ja syövät croissanteja, suomeksi voisarvia. Käyvät ostoksilla trendikaupoissa, maksaen järkyttäviä summia jostain minkä markkinointikoneisto on saanut myytyä trenditavarana. Kaikki pelkästään trendikkyyden takia. Helsingin kulttuuri on kuin amerikasta, ei mitään omaa, mutta silti luulevat olevansa jotain.

"Ja minkähänlaista työtä mahdat tehdä ?"
sulautettuja ohjelmistoja teen, mutta työnantajan vanhakantaisuuden takia ei etätyötä ole saanut tehdä.

Maalla on niin paljon tekemistä, että olen joutunut jättämään televisionkin katselun kun ei ehdi kaikkea tekemään.

Ainoa ongelma on talvisin, täällä etelässä kun ei ole kunnon talveakaan.

En kaupungissa enkä maalla vaan sopivan kokoisessa tuppukylässä. Täällä saan kuunnella musiikkia, möykätä humalassa ja vaikka kävellä alasti ympäri pihoja, eikä kukaan sano mitään.

Lainaus:
01.05.2002 klo 21:54, JaniK kirjoitti:
sulautettuja ohjelmistoja teen, mutta työnantajan vanhakantaisuuden takia ei etätyötä ole saanut tehdä.

Juu, no sitä minä vaan kummastelin kun lähinpään taloon on 100km, ja työpaikalle 50.