utah ukko.fi mutah veikkaan et keikkaan mut en kuitenkaa breikkaa *itut saksilla leikkaa...
vastaukseni on AVARAruus on avara luonto eli se kai se loppuu johonq

Avaruus on tullut sanasta avara joten avaruus ei ala eikä lopu mistään.

Menee ainakin mun käsityskyvyn yläpuolelle, kuten varmasti kaikkien muidenkin.

Tavallaan uskon siihen, että kun menee yhteen suuntaan tarpeeksi kauan, tulee takaisin toisesta suunnasta. Tosin toikin kuulostaa jotenkin älyttömältä/uskomattomalta.

Ei voi tietää.

Lainaus:07.11.2006 MJR kirjoitti:
Voisiko avaruudessa olla enemmän ulottuvuuksia kuin "tavalliset" kolme?

Avaruudesssa aika-avaruus lasketaan neljänneksi ulottuvuudeksi.

Lainaus:08.11.2006 qw3rty kirjoitti:

Lainaus:07.11.2006 MJR kirjoitti:
Voisiko avaruudessa olla enemmän ulottuvuuksia kuin "tavalliset" kolme?

Avaruudesssa aika-avaruus lasketaan neljänneksi ulottuvuudeksi.

No, pointti varmaan tuli kuitenkin selväksi?

Lainaus:08.11.2006 SeriousMursu kirjoitti:
Menee ainakin mun käsityskyvyn yläpuolelle, kuten varmasti kaikkien muidenkin.

Tavallaan uskon siihen, että kun menee yhteen suuntaan tarpeeksi kauan, tulee takaisin toisesta suunnasta. Tosin toikin kuulostaa jotenkin älyttömältä/uskomattomalta.

Ei voi tietää.

Mutta eihän tuokaan voi olla mitenkään mahdollista.

Lainaus:08.11.2006 PAAVI_2 kirjoitti:

Lainaus:08.11.2006 SeriousMursu kirjoitti:
Menee ainakin mun käsityskyvyn yläpuolelle, kuten varmasti kaikkien muidenkin.

Tavallaan uskon siihen, että kun menee yhteen suuntaan tarpeeksi kauan, tulee takaisin toisesta suunnasta. Tosin toikin kuulostaa jotenkin älyttömältä/uskomattomalta.

Ei voi tietää.

Mutta eihän tuokaan voi olla mitenkään mahdollista.

Miten sitten voisi olla mahdollista että se ei ikinä loppuisi?

Itse luulen että avaruuden laidalla on pelkkää pimeyttä jonne menemällä seuraukset ovat samat kuin mustassa aukossa.

Tästä kyseisestä aiheesta spekulointi on minun mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisimpia asioita, joista ihmisen on mahdollista spekuloida.

Koska täällä on niin paljon pelaajia, voisin miettiä "avaruuden lopun kysymystä" pelien termeillä.

Tässä aiheessa onkin jo mainittu tämä ns. "Mario-Bros -teoria", joka tarkoittaa sitä, että kun jatketaan jonnekin suuntaan tarpeeksi pitkään, tullaan lähes väistämättä takaisin lähtöpaikkaan. Tämä olisi tietenkin mahdollista, jos 3 tilaulottuvuutta ajateltaisiin sijoittuvan eräänlaisen neljännen tilaulottuvuuden mukaisen pallon pinnalle.

Jokseenkin mahdotonta kuitenkin, on se, että päädyttäisiin myös lähtöaikaan. Tämän vuoksi, mikä tekee siitä paikastakaan enää mitenkään saman? Tämä selitys oli vain halpa keino havainnollistaa aika-avaruutta.

Tämä todellakin on sellainen teoria, jota monet vakavasti otettavat tiedemiehet ilmeisesti kannattavat. Se on tarkemmin ajateltuna hyvin järkevä teoria. Avaruuden laajeneminen tässä yhteydessä tarkoittaisi sitten tämän "pallon" kasvamista (tyyliin ilmapallo, jonka pinnalla on maailmankaikkeus) ja täten myös kaikkien välimatkojen kasvua. Maapallolla asiat eivät kuitenkaan veny, koska gravitaatio jollain tapaa pitää "ainetta koossa". Välimatkojen kasvussa puhutaan galakseista, joita tarkkailemalla voidaan huomata suurinpiirtein jokaisen niistä etääntyvän meistä.

Tässä tulee pieni (jokseenkin leikkimielinen) havainnollistava selitykseni, myöskin pelitermein esiteltynä:

Ajatelkaamme maailmankaikkeus yhtenä suurena tietokonepelinä. Todella suurena tietokonepelinä, jossa on täydellinen fysiikkamallinnus. Näitä pelejä voi sitten olla samassa pelihyllyssä todella monta, siihen en nyt mene.

Ajatelkaa, että pelissä on JUMALATON määrä ÄÄRETTÖMÄN monimutkaista ohjelmistokoodia. Jokaisella hiekanjyvällä on oma tarinansa, sijaintinsa, fysiikanmallinnuksensa, muotonsa jne. Samoin jokaisella eläimellä, sääilmiöllä tai televisio-vastaanottimella. Koodi olisi siis todella pitkä ja monimutkainen.

Me, pelaamme tätä maailmanpeliä. Meillä on jokaisella oma kone (aivot). Jokaisessa koneessa on näytönohjain, joka tulkitsee tätä jumalatonta ohjemakoodia, ja luo meille siitä havaintoja. Ja niin edelleen. You get the point.

Ohjelmakoodissa voi olla kohta "AVARUUDEN ÄÄRETTÖMYYS = 1" ja täten, me tulkitsemme avaruuden äärettömäksi. Esim. Doomissahan voi kävellä seinienläpimenokoodin avulla luultavasti loputtomiin kentän reunojen ulkopuolelle. Me havaitsemme tämän pelin koodia käytännössä katsoen loputtomiin, samaan tapaan kuin Doomin äijä "havaitsee".Peli on tehty sellaiseksi. Koodissa voi lukea mitä vain.

Grafiikkakortille pelistä tuleva informaatio on täydellistä, mutta ihmisen näytönohjain ei erota kuin valon spektrin tietyn osan. Hämärässä näyttää värittömältä.

Me olemme yrittäneet pelin sisällä luoda omia koodejamme, jotta onnistuisimme selvittämään maailman fysiikanmallinnuksen salaisuudet. Fysiikanmallinnusta voisimme mekin testata yksinkertaisemmassa maailmassa pelien avulla. Esim. "Half-Life 2-fysiikan teorian" voisi pelaaja teoriassa selvittää kyseisessä pelissä näkyvien havaintojen perusteella. Sitähän mekin teemme, suoraan 'koodiin' (sikäli kun se on olemassa) emme "pelaajina" pääse kiinni mitenkään.

Näkemämme avaruus voi siis mielestäni hyvinkin olla perusluonteeltaan jotain tälläistä. Kvanttimekaniikan tutkimuksessa saavutetut havainnotkin tuntuvat tukevan jotain tämänkaltaista. Asioiden ja materian klassinen "fyysinen" luonne alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa kyseenalaiselta.

Joo tiiättekö, yks mitä mä en vieläkään käsitä on funktio f(x)=1/x Argh, se vie mun hermot! Miten se kuvaaja _voi_ lähestyä akseleita koskaan koskettamatta niitä? Ei voi käsittää... Mua aina inhottaa, kun funktioiden raja-arvoiks tulee äärettömiä. Toisaalta kiehtovaa, toisaalta ärsyttävää, kun sitä ei voi käsittää.

Samaa olen miettinyt kuin moni muukin, eli miten jokin ääretön voi laajeta? Myös mustat aukot on hyvin kiintoisia tapauksia.

Mulla on yks lastenkirja (nimeltään Lumottu Ruusu), missä eräästä ruususta muuan tyttö löysi toisen maailman, jossa asui aivan hänenkaltaisensa pieni tyttö. Ja siinä pienessä maailmassa oli pieni ruusu, jossa oli vielä pienempi maailma, jossa asui vielä pienempi tyttö. Ja niin edelleen. Aika jännää.

Emme saa koskaan sitä tietää. Tai ehkä saamme.. Kun astumme ylös taivaisiin tai alas *******in. Sitten kysyt paikan omistajalta.

Lueskelin tuossa vanhoja Tieteen kuvalehtiä, ja löytyi mielenkiintoinen teoria:

Oma maailmankaikkeutemme on vain yksi monista. Kaikilla on kaksoisolento rinnakkaismaailmankaikkeudessa, joka ei ole yhteydessä havainnoitavaan universumiin. Kosmologi Max Tegmark uskoo, että eri maailmankaikkeudet muodostavat niin kutsutun multiversumin, joka voi esiintyä eri tasoilla.

1. tason multiversumi: Maailmankaikkeudet melko samanlaisia

Ensimmäinen taso perustuu oletukseen, että avaruus on ääretön. Sen sijaan havainnoitavalla maailmankaikkeudella on rajat, sillä valon nopeus on rajallinen. Oman maailmankaikkeutemme ulkopuolella on siis tilaa loputtoman monille havainnoitaville maailmankaikkeuksille. Koska kaikki maailmankaikkeudet ovat samassa avaruudessa, niissä kaikissa pätevät samat fysiikan lait, mutta hiukkaset yhdistyvät eri tavoin.

Lähin kaksoisolento on 10^1180 metrin päässä

Havainnoitavassa maailmankaikkeudessa on tietty määrä hiukkasia, joita voidaan yhdistellä tietyillä tavoilla. Jokainen yhdistelytapa vastaa yhdenlaista maailmankaikkeutta, joten on olemassa vain rajallinen määrä maailmankaikkeustyyppejä. Jokaisesta tyypistä on kopio, ja kopioiden määrä voidaan laskea. Jos esimerkiksi maailmankaikkeudessa on kaksi ulottuvuutta ja neljä hiukkasta, niin eri yhdistelmiä on kaikkiaan 16. Se on siis eri universumityyppien lukumäärä. Jos maailmankaikkeus on 16 eri tyypin muodostaman neliön nurkassa, sen lähin kopio on neljän maailmankaikkeuden läpimitan päässä. Jos lasketaan maailmankaikkeuksien oikealla määrällä, lähin kaksoisolento on 10^1180 metrin päässä.


2. tason multiversumi: Kuplia superavaruudessa

Toinen taso perustuu olettamukseen, että alkuräjähdyksen jälkeen avaruus laajeni nk. inflaation vaikutuksesta superavaruudeksi. Paikoin prosessi on pysähtynyt. Siten avaruuteen on syntynyt eristettyjä kuplia, joista jokainen muodostaa 1. tason multiversumin. Superavaruus pitää nämä multiversumit erillään, joten niissä on eri ulottuvuudet ja erilaiset fysiikan lait.

Erilaisia maailmankaikkeuksia:

Multiversumin maailmankaikkeuksilla on samat perusteet, kuten perusvoimat ja ulottuvuuksien määrä. Teoriassa voi olla olemassa myös maailmankaikkeuksia, joissa on erilaiset perusvoimat. Jos esim. painovoima, sähkömagneettinen voima tai ydinvoima muuttuvat, maailmankaikkeus muuttuu. Tällainen maailmankaikkeus ei kuitenkaan voi olla samassa multiversumissa kuin meidän maailmankaikkeutemme.


3. tason multiversumi: Joka tapahtumalla oma universumi

Kvanttimekaniikassa voi laskea todennäköisyyden jollekin tapahtumalle. Kaikki tapahtumat voivat tapahtua samaan aikaan, mutta jokainen niistä tapahtuu omassa universumissaan. Omassa maailmankaikkeudessamme havainnoimme vain yhden tapahtuman. Jos siis heitetään noppaa, tuloksena on yksi luku, mutta rinnakkaisuniversumissa silmäluku on toinen.

Aika on osa universumia:

Arkiajattelussa aika on dynaaminen ja kuvaa muutoksia. Jos jokaiselle yksittäiselle tapahtumalle on olemassa oma maailmankaikkeus, niin aika voidaan käsittää maailmankaikkeuksien jatkumoksi. Aika on siis tapa, jolla nämä maailmankaikkeudet muodostavat jaksoja. Maailmankaikkeudet itsessään ovat muuttumattomia, jolloin muutoksia ei itse asiassa ole olemassa, sillä kaikki mahdolliset tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan eri maailmankaikkeuksissa. Aika on siis vain harhaa.

lähde: Tieteen kuvalehti 1/2004


Mitäs olette mieltä tästä?

Mua on vain mietittäny se, että jos se laajenee niin minne se laajenee :/

Lainaus:08.11.2006 Orjatar kirjoitti:
Joo tiiättekö, yks mitä mä en vieläkään käsitä on funktio f(x)=1/x Argh, se vie mun hermot! Miten se kuvaaja _voi_ lähestyä akseleita koskaan koskettamatta niitä? Ei voi käsittää... Mua aina inhottaa, kun funktioiden raja-arvoiks tulee äärettömiä. Toisaalta kiehtovaa, toisaalta ärsyttävää, kun sitä ei voi käsittää.

Ajattele vaikka jotain metrin matkaa ja kuinka kuljet aina tulevasta matkasta puolet. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Ensin puoli metriä, sitten 25cm, sitten 12,5cm, muttet periaatteessa koskaan saavu perille. Kannattaa kaikki tällänen konkretisoida jos vaan mahollista.

Tosin muistaakseni tiede.fin pojat tämänki selitti joskus että mikä tässä ajattelussa mättää ja miksi tuo heppu saapuukin oikeasti paikalle.

Lainaus:08.11.2006 Mopez kirjoitti:
Mua on vain mietittäny se, että jos se laajenee niin minne se laajenee :/

Sinne missä ei ole mitään? Eli sinne missä on vain tyhjää?

Lainaus:08.11.2006 rikuza kirjoitti:
Arkiajattelussa aika on dynaaminen ja kuvaa muutoksia. Jos jokaiselle yksittäiselle tapahtumalle on olemassa oma maailmankaikkeus, niin aika voidaan käsittää maailmankaikkeuksien jatkumoksi. Aika on siis tapa, jolla nämä maailmankaikkeudet muodostavat jaksoja. Maailmankaikkeudet itsessään ovat muuttumattomia, jolloin muutoksia ei itse asiassa ole olemassa, sillä kaikki mahdolliset tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan eri maailmankaikkeuksissa. Aika on siis vain harhaa.

lähde: Tieteen kuvalehti 1/2004

Siis, mekö emme eläkään ajassa, vaan "vaihdamme" aina lähes samanlaiseen -versumiin, mistä -versumista tässä sitten ikinä puhutaankaan? Menikö jotain ohi, mitä käsitin väärin?

Lainaus:09.11.2006 Exguard kirjoitti:

Lainaus:08.11.2006 Mopez kirjoitti:
Mua on vain mietittäny se, että jos se laajenee niin minne se laajenee :/

Sinne missä ei ole mitään? Eli sinne missä on vain tyhjää?

Mitä se tyhjä sitten on? Missä se tyhjä on?

Lainaus:09.11.2006 MJR kirjoitti:

Lainaus:08.11.2006 rikuza kirjoitti:
Arkiajattelussa aika on dynaaminen ja kuvaa muutoksia. Jos jokaiselle yksittäiselle tapahtumalle on olemassa oma maailmankaikkeus, niin aika voidaan käsittää maailmankaikkeuksien jatkumoksi. Aika on siis tapa, jolla nämä maailmankaikkeudet muodostavat jaksoja. Maailmankaikkeudet itsessään ovat muuttumattomia, jolloin muutoksia ei itse asiassa ole olemassa, sillä kaikki mahdolliset tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan eri maailmankaikkeuksissa. Aika on siis vain harhaa.

lähde: Tieteen kuvalehti 1/2004

Siis, mekö emme eläkään ajassa, vaan "vaihdamme" aina lähes samanlaiseen -versumiin, mistä -versumista tässä sitten ikinä puhutaankaan? Menikö jotain ohi, mitä käsitin väärin?

Itse käsitin niin, että samat asiat tapahtuvat useassa universumissa samaan aikaan, mutta tapahtumien lopputulos on erilainen. Esim. jos heitämme noppaa, yhdessä universumissa tulee silmäluvuksi yksi, toisessa kaksi jne. Tälle tapahtumalle on siis 6 universumia.

hmm... ..kuulostaa aika kaukaa haetulta. Varsinkin kun ottaa huomioon että mikään ei viittaa ks. mahdollisuuteen.

Joo kyllähän ne sanoo, että avaruus laajenee kokoajan. Mutta mihin se laajenee? eihän mikään voi laajentua "ei minnekkään". Ehkä tämäkin avaruus on pieni osa jotain suurempaa, jota ei järjellä ehkä koskaan voi selittää.

Edit: luinpas hyvin ylemmät viestit

Tää pistää pään pyörälle.
Siis pakkohan sen johonkin on loppua, vai onko?
Jos se loppuu johonkin, niin mihin se loppuu?
Mitä on 'toisella puolella?'
Jos siellä on jonkinlainen rinnakkaisulottuvuus..?
Ääh...

Ehkä se on vaan niin ettei ihmisen ole edes tarkoitettu tietävän sitä.
mutta toisaalta ihminen on myös tiedonjanoinen.

Ite kuvittelen, et kun menee tarpeeksi pitkälle, niin se taas alkaa uudestaan, vähän samalla tavalla kuin legendaarisessa Snake kakkosessa.

Tulee samanlainen olo tätä ajatellessa, kuin ajattelisi sitä, että jos menisi maapallon läpi pää edellä alaspäin kaivautuen, niin tulisi toiselta puolelta pää ylöspäin :S

Lainaus:09.11.2006 julliwau kirjoitti:
Ehkä se on vaan niin ettei ihmisen ole edes tarkoitettu tietävän sitä.
mutta toisaalta ihminen on myös tiedonjanoinen.

Noh kenenkäs tarkoitus tämä sitten on?

Lainaus:10.11.2006 qw3rty kirjoitti:

Lainaus:09.11.2006 julliwau kirjoitti:
Ehkä se on vaan niin ettei ihmisen ole edes tarkoitettu tietävän sitä.
mutta toisaalta ihminen on myös tiedonjanoinen.

Noh kenenkäs tarkoitus tämä sitten on?

Jaa a, pahan pistit. Ei ehkä kenenkään tarkoitus.

Myöpä sitä ei tiijetä. Tuskin se loppuukaan, ehkä materiaali loppuu mut tyhjäähän ei lasketa.