Ajattelin joskus opetella soittamaan pianoa. Mutta kertokaas, jos satutte tietämään, että onko piano samanlainen härveli kuin viulu, josta aina paasataan että "Aloita 3-vuotiaana tai susta tulee ihan *****"? Kellään kokemuksia myöhäislapsuudessa aloitetusta pianon soitosta?

Ja sanokaa nyt kerpele onko "pianon soitto/pianonsoitto" yhdyssana, sana vai kaksi sanaa :|

alota 3-vuotiaana tai et saa mitään aikaan.
e: ite soitin pienestä asti ja lopetin yläasteen alussa q ei enää jaksanu. osasin ihan hyvin sillo. enää en kyl osaa yhtään mitään.

Tietääkseni pianonsoitto on yhdyssana, mutta sen voi toki kirjoittaa erikseenkin.

Itse en pianoa soita, mutta melko varmasti voin sanoa, että haastavuudeltaan se ei ole mitään viulun tasoa. Myöhemmälläkin iällä varmasti oppii, mutta nuoruus on tietysti aina eduksi.

Voin omakohtaisista kokemuksistani todeta pianon suht simppeliksi soittimeksi. Tietysti pianonsoittokin vaatii kosolti harjoittelua, mutta yleisesti ottaen perusteiden oppiminen on melko simppeliä.

Riippuu mille tasolle tähtäät, mutta eiköhän muutamassa vuodessa ihan kelpo perusteet opi. Tottakai parempi, jos nuorena aloittaa. Toisaalta taas isompana käsittää paremmin teorian ja osaa yhdistää teorian ja käytännön toisiinsa.

Itse aloitin kuusivuotiaana tunnit ja lopetin opistolla yksitoistavuotiaana. (olin niin ujo, etten kyennyt soittamaan matineoissa, kun puoli miljoonaa pukuäijää tuijottaa murhaavasti flyygelin takaa jokaista sormen liikahdusta) (tai siltä se silloin tuntui ^^) Sen jälkeen jatkoin itsenäisesti kotona soittamista.

Kuten jo sanottukin, aika helppo soitin. Paljon säännöllistä harjoittelua sekä hyvä opettaja, niin varmasti tuloksia syntyy.

Vinkki: jos olet kovin temperamenttinen, kannattaa pianon/flyygelin viereen harjoittelun ajaksi varata kori kananmunia tai muuta hauskaa viskottavaa, niin ei mene piano päreiksi. ^^ Itseltä meni aina hermot harjoitellessa, kun tuntui ettei mikään sujunut. Toisaalta silloin kannattaa vaan ottaa aikalisä, soittaa jotain helppoa välissä ja palata hankalaan kohtaan myöhemmin uudestaan.

Lainaus:17.11.2006 Orjatar kirjoitti:
Vinkki: jos olet kovin temperamenttinen, kannattaa pianon/flyygelin viereen harjoittelun ajaksi varata kori kananmunia tai muuta hauskaa viskottavaa, niin ei mene piano päreiksi.

Mitä sitä turhia? Piano on lyömäsoitin, niin kuin kaikki muutkin soittimet!

Opit soittamaan kunhan vain opettelet. Itse oon opetellut soittaan pianoa ja kitaraa itsenäisesti.

Eka kannattaa ottaa nuotit haltuun ja ostaa joku helppoja kappaleita sisältävä pianokirja

Lainaus:17.11.2006 Krayt kirjoitti:
Ajattelin joskus opetella soittamaan pianoa. Mutta kertokaas, jos satutte tietämään, että onko piano samanlainen härveli kuin viulu, josta aina paasataan että "Aloita 3-vuotiaana tai susta tulee ihan *****"? Kellään kokemuksia myöhäislapsuudessa aloitetusta pianon soitosta?

Ja sanokaa nyt kerpele onko "pianon soitto/pianonsoitto" yhdyssana, sana vai kaksi sanaa :|

Ei ole itseasiassa vaikeaa, etenkään kun hiffaa "millä menetelmällä se toimii".
Näin kävi itselläni kitarassa ja sitä kautta opin jotenkuten soittamaan pianoakin.

Sanotaan, että kun osaa pianonsoiton, osaa soittaa mitä tahansa soitinta.
Piano on myös tunnetusti monipuolisin ja vaikein soitin.
Itse olen soittanut 1 luokalta asti ja olen nyt 7:lla.
Tässä vuoden alussa olin Kaarinan kirkossa soittelemassa.

No juu... en tiedä... en osaa mitään... koskettimia osaan jonkun verran soittaa... pianon soittaminen ero tekniikka... lol... unohtakaa...