Menee RP-servulle, jos haluaa löytää asiallista porukkaa jne.

Menee Stormreaverille, jos haluaa löytää.. Noh...

Ensimmäinen paha maagi. Warlockin opin perustaja.
60 lvl Warlock, Shademan (aka. Macchiato)


Oli kerran nuori maagi, Macchiato nimeltään, joka eli Lorderonin silloisessa kukoistuksessa.(Huomaa. Macchiato eli Shademan syntyi ihmisenä ihmisten keskuuteen. Hän kuului jopa kuninkaalliseen sukuun ja saatoi olla myös sukua Arthasille ehkä jopa läheisempää kuin luulemmekaan.) Elämä oli rauhallista kunnes kalmarutto tuli...jota nuori maagimme perheensä kanssa yritti karata he pääsivät pieneen turvapaikkaan lähelle Tarren Milliä siellä he oli vat turvassa jonkin aikaa mutta jokin oli pahasti pilessä... joka yö nuori maagi kuuli Arthasin puheen päässään, kuinka häntä kutsuttiin... Myöhemmin kalmaruton levitessä lähemmäksi he muuttivat asumaan kauemmaksi vuorielle. Siellä heillä ei näyttänyt olevan mitää hätää ja perustivat sinne pienen kylän mutta totuus oli toinen: tässa ajassa Arthas oli vaivihkaa tuhonnut nuoren maagimme mielen antaen hänelle osan omista voimistaan. Se nuori maagi oli poissa, nyt hän vannoi kunniallisuutta Arhasille ja hänen sielu valui pikkuhiljaa pimeyden puolelle. Hän oli saanut uskommattomat voimat Arhasilta, Hän pystyi muuttamaan sielun kiveksi ja jakamaan omaa sieleluuan (mm. kuolemattomuus). Pian myös muut perheenjäsenet ja tutut alkoivat aavistaa että jotain oli tekeillä koska nyt nuori maagi näytti sairaalta (Kalpea iho, riutunut ruumis, hiusten väri oli vaihtunut mustaksi ja silmien väri näytti vaihtuneen) hän ei syönyt mitään, ei koskaan nukkunut, ei puhunut enää. Häntä nimitettiin Shademaniksi.

Muut ajattelelivat että hän on saanut tartunnan (huom. Tällehetkellä Shademania pidettiin vain kylähulluna tai plagueen sairastuneena muiden kyläläisten keskuudessa) plaguesta ja päättivät tappaa hänet jottein kalmarutto leviäisi. Yöllä kun Macchiato eli nyt Shademan tuttuun tapaansa lähti yölliselle lenkilleen pimeään metsään. Vaivihkaa joukko ihmisiä seurasivat häntä. Tietämättään tästä Shademan puheli Arthasin kanssa (tämä näytti muiden näkökulmasta kuin hän puhelisi itsekseen). Joukko seurasi vielä Shademaniä hetken... Kun Shademan söi kaikessa rauhassa mädäntynyttä rottaa (NAM!) muut päättivät hyökätä hänen kimppunsa. Ottivat henet kiinni ja toivat takaisin kylään. Kylän keskellä oli valmisteltu rovio Shademanille. Shademan pystyisi vapauttamaan itsensä köysistä jos vain halusi mutta hän kuuli päässään Arthasin äänen: "Odota vielä hetki. Tämä kuuluu suunnitelmaan sinun ihmis ruumiisi saa jäädä. Se ei kestäisi voimiasi jotka tulet saamaan." ja niin Shademan asettettiin roviolle hän näki äitinsä itkevän kun rovio sytytettiin. Jo pian Shademanin ruumis oli kokonaan tulessa mutta hän ei tuntenu kipua... vaan nautintoa. Mitä enemmän hänen ruumiinsa paloi sitä enemmän voimia hän tunsi saavansa. Arthas kuiskasi hänelle: "Nyt" ja rovio räjähti uskomattomalla voimalla tappaen monia ihmisisä. Kauhu ja Shademanin nauru täytti koko pikku kylän se kuului koko Azerohissa kutsuen plaguen luokseen. Shademan tappoi kaikki. Kukaan ei jäänyt koko kylästä henkiin. Poltti lapset. tappoi vanhempansa ja imi jokaisesta vielä sielut jotteivat he saisi koskaan rauhaa...Sanotaan että Shademanin nauru ja satojen kyläläisten hyytävä huuto jäi Alterackin vuoristoon ja että joskus yöllä sen saattaa viellä kuulla...

Myöhemmin Shademan muutti pieneen kylään lähelle Barrensia (häntä ei tunnettu siellä). Häntä luultiin normaaliksi epäkuolleeksi (no miltä sinä itse näyttäisit jos olisit palanut roviolla) mutta joitakin eroja kyllä oli. Shademan oli paljon voimakkaampi kuin kukaan muu ja hän pystyi imemään sielun viholliseltaan johon kukaan muu ei vielä pystynyt hän pystyi antamaan itselleen ja toisille toisen sielun joka mahdollistaa kuolemattomuuden. Monet kiinostuivat hänen voimistaan sekä (ihmisiä että epäkuolleita ) ja niin Shademan veti monia maageja pimeyden puolelle. Heidät tunnetaan nyt warlockkeina.

Nyt on tuhansia vuosia kulunut eikä enää kukaan tiedä mistä tai kuka kehitti tämän opin ja Shademanin ikävä muisto on yritetty pyyhkiä pois historian kirjoista jossain on vain pieni maininta nuoresta komeasta maagista, Macchiatosta joka palveli Lorderonin kunigasta kunniallisesti...Joitakin sivuja Azerohin hirstorian kirjoista on tietysti kadonnut ja jotkut niistä saattavat olla tarkoituksellisesti kadoksissa...
Mutta Shademan on yhä elossa ja voimat kasvavat yhä. Hänen tavoitteenaan tuhota koko maailma ja lopulta saattaa myös itsensä ikuiseen rauhaan. FIN.


Hmm.. joo. ehkä muokkaan vielä kieliasua ja typoja myöhemmin. Voisin jopa kirjoittaa tästä kirjan ihan vain täsmentääkseni joitakin seikkoja. =)
ja kommentteja saa tietysti antaa mutta muistakaa että tein tämän vain omaksi huvikseni enkä jaksa ruveta kinastelemaan mistään.

Edit: Suomensin sanan Plague nyt Kalmanrutoksi. Kiitos huomautuksesta.

kaunista

Tuo oli oikeasti hyvä, propsit siitä. Pientä viilausta kieliasuun ja "plague"-sanan muuttaminen suomenkieliseen vastineeseen "rutto", niin presto. Siinä on ihan hyvä tarina.

Ok =)
kiitos

Mä ny hion kieliasua ehkä myöhemmin. Multa usein ideaa löytyy mutta toteutus on sitten eri juttu... =P

Tuo oli hyvä tarina, propsit siitä. Tässä aiheessa on ollut vain pari järkevää tarinaa, loput ovat olleet täyttä roskaa.

Orc, Warrior 29lvl
Vaunu

Vaunu oli ennen normaali ihminen. Yhtenä pimeänä yönä Vaunu oli harjoittelemassa luolassa pieniä piruja vastaan. Tämä paikka sijaitsi The Denissä. Vaunu oli tappanut monta pirukoiraa ja pirua. Sitten hän näki pahan örkki maagin kallion päällä. Örkki mutisin jotain ja Vaunu yritti saada selvää. Vaunu ei tajunnut sanaakaan örkin puheesta, koska ymmärsi vain ihmisten puhetta. Vaunu lähti pois luolasta ja meni kotiinsa nukkumaan. Aamulla hän heräsi kauheaan huutoon ja melskeeseen. Hän meni ulos ja näki kaupungin kaikki ihmiset. Kaikki olivat muuttuneet örkeiksi. Vaunu katsoi itseään ja näki, että iho oli muuttunut vihreäksi. Hän päätti mennä puhumaan kaupungin vanhimmalle. Kaupungin vanhin neuvoi Vaunua ja osoitti, että kaupungin yksi ''ihminen'' voi auttaa häntä oppimaan lisää kykyjä. Vaunu sai harjoitusta kunnes pääsi kaupungin ritarin puheille. Ritari opetti Vaunulle taitoja joita Vaunu ei ennen osannut. Vaunu oli tarpeeksi vahva ja hänellä riitti taitoja. Hän päätti mennä luolaan kostamaan örkille joka oli kirouksen langettanut. Vaunu tuhosi koko luolan ja lähti pois kotikaupungistaan kostamaan kaikille ihmisille ja pahoille taikureille. Hän käytti raivoaan hyväksi taisteluissa. Hän oli pitkään oppinut uusia taitoja ja kehittynyt. Hän päätti toiseen ''maahan'' etsimään lisää tuhottavaa. Niin pitkään ja on inhonnut ihmisiä. Vaunu on siitä asti vihannut ihmisiä ja maageja.

Kävelin kauppaan ostin wowin. Vuoden kuluttua tajusin kuinka sosiaalinen elämäni oli kadonnut ja päätin deletoida ukkoni ja accounttini .. ainiin cd:t lensi seinille. Sitten päätin lähteä etsimään uusia kokemuksia ulkomaailmasta.

Lainaus:09.12.2006 Warder kirjoitti:
Kävelin kauppaan ostin wowin. Vuoden kuluttua tajusin kuinka sosiaalinen elämäni oli kadonnut ja päätin deletoida ukkoni ja accounttini .. ainiin cd:t lensi seinille. Sitten päätin lähteä etsimään uusia kokemuksia ulkomaailmasta.

l2p

Lainaus:08.12.2006 RELOADER kirjoitti:
VOi **** RP porukkaa EI oikeesti hankki RL elämä jos eii muuta ku leikkii olevansa muu ainakun WoW menee...


Oke on mullakin RP servulla hahmo mutta EN ole koskaan RP:ttänyt

Voi ***** tollasta valittajaporukkaa.. hanki RL elämä ja älä tule tänne valittamaan, ja sinä leikit olevas kovaki vaikka et ole...

Lainaus:09.12.2006 Noriyoto kirjoitti:
Orc, Warrior 29lvl
Vaunu
... luolassa pieniä piruja vastaan...Vaunu oli tappanut monta pirukoiraa ja pirua...

En tiedä miks, mutta repesin.

Oli pimeä ja myrskyinen yö, kun tulin maailmaan. Oli kirkas ja aurinkoinen päivä, kun lähdin seikkailemaan.

That's it.

Ilmestyin tyhjästä ja kauhuissani huomasin olevani luuranko, epäkuollut. Aloitin matkani läheltä Under Cityä. Huomasin osaavani parantaa muita epäkuolleita. Juoksin läheiseen kylään josta löysin heimoveljiäni. Eräs heistä ratsasti epäkuolleella hevosella, hän pyysi minua hankkiutumaan eroon parista defias-nimisestä tyypistä läheisellä kurpitsafarmilla. Juoksin pimeän metsäpolun läpi ja näin kummallisen, vihreää hajua tuottavan jättiläismonsterin. Kiersin tämän kaukaa olettaen, että se olisi vaarallinen. Aikani juoksenneltuani polkua pitkin, näin pellon jolla talsi kymmeniä miehiä talikot kädessään. Tapoin pari ja toinen heistä tiputti sauvan, joka näytti aivan harjalta. Toiselta sain ruman harmaan ryysykaavun. Pistin tämän kuitenkin ylleni ja siitä lähtien olen ollut siivoojana Brillin kylässä. LOPPU

Lainaus:13.12.2006 mikeliz_89 kirjoitti:
Ilmestyin tyhjästä ja kauhuissani huomasin olevani luuranko, epäkuollut. Aloitin matkani läheltä Under Cityä. Huomasin osaavani parantaa muita epäkuolleita. Juoksin läheiseen kylään josta löysin heimoveljiäni. Eräs heistä ratsasti epäkuolleella hevosella, hän pyysi minua hankkiutumaan eroon parista defias-nimisestä tyypistä läheisellä kurpitsafarmilla. Juoksin pimeän metsäpolun läpi ja näin kummallisen, vihreää hajua tuottavan jättiläismonsterin. Kiersin tämän kaukaa olettaen, että se olisi vaarallinen. Aikani juoksenneltuani polkua pitkin, näin pellon jolla talsi kymmeniä miehiä talikot kädessään. Tapoin pari ja toinen heistä tiputti sauvan, joka näytti aivan harjalta. Toiselta sain ruman harmaan ryysykaavun. Pistin tämän kuitenkin ylleni ja siitä lähtien olen ollut siivoojana Brillin kylässä. LOPPU

Loistava

Lainaus:13.12.2006 Jackal kirjoitti:

Lainaus:13.12.2006 mikeliz_89 kirjoitti:
Ilmestyin tyhjästä ja kauhuissani huomasin olevani luuranko, epäkuollut. Aloitin matkani läheltä Under Cityä. Huomasin osaavani parantaa muita epäkuolleita. Juoksin läheiseen kylään josta löysin heimoveljiäni. Eräs heistä ratsasti epäkuolleella hevosella, hän pyysi minua hankkiutumaan eroon parista defias-nimisestä tyypistä läheisellä kurpitsafarmilla. Juoksin pimeän metsäpolun läpi ja näin kummallisen, vihreää hajua tuottavan jättiläismonsterin. Kiersin tämän kaukaa olettaen, että se olisi vaarallinen. Aikani juoksenneltuani polkua pitkin, näin pellon jolla talsi kymmeniä miehiä talikot kädessään. Tapoin pari ja toinen heistä tiputti sauvan, joka näytti aivan harjalta. Toiselta sain ruman harmaan ryysykaavun. Pistin tämän kuitenkin ylleni ja siitä lähtien olen ollut siivoojana Brillin kylässä. LOPPU

Loistava

TOtta

Lainaus:06.12.2006 Tiffiman kirjoitti:
lvl 60 Warlock

Jatkoa, Kiireessä en jaksanut kirjoittaa koko stooria

Luku 2

Kauhistuksissani huomasin että skillini ovat aivan surkeat ja minulla ei ollut minkään näköisiä varusteita. Juoksin läheiseen kylään itkie, jossa eräs hullu tiedemies kantoi minut sylissänsä laboratoriaansa, Nukahdin. Aamulla oloni oli aivan surkea eikä minä tuntenut enään Shadow taikojani. Tiedemies antoi minulle vettä ja sanoi " Sinun täytyy juoda jotta saat voimasi takaisin" juotuani vatsani alkoi kurnuttamaan ja sanoin "Gimmi fuut" Kun olin taas voimissani ja olin lähdössä tiedemies tuli ja antoi minulle Quzquan, Tiedemies selitti että tämä on imppi se antaa Bloodpactin joka parantaa staminaa +43 ja saan siltä vielä Fire Shieldin.. Haltioissani Quzquasta kiitin Tiedemiestä. Menin metsään harjoittelemaan Quzquan kanssa, Olin kateellin sen Fireballille. Siinä samassa viereeni ilmestyi Fireteacher Burn, Hän oli omistanut elämänsä kouluttamaan Warlockkeja. Hän opetti minulle ensiksi Immolaten, se oli taika joka teki 500 damagea välittömästo ja jätti DoT:in jälkeensä. Sitten hän opetti minulle Conflagraten. Kului 2kk ennenkuin hallitsin täydellisesti fire spellejä, Hyvästelin Burnssin ja lähin Kohti uusia seikkailuja.. Illemmalla samana päivänä näin mutasen ja likaisen olennon nousevan kaivosta, se oli Trolli. Säikähdin ja koitin juosta karkuun, mutta koska trolli oli n.3 kertaa isompi ei juoksemisesta oikein mitään tullut. Trolli otti napakan otteen niskastani ja rutisti niskaani. Sitten otin Quzquan komento pulpetin esiin ja aloin spämmäämään Fireballia Trolliin. Trollin ote irtosi ja kaivoin Spell Bookin esiin, Kun rupesin castaamaan Shadow bolttia Trolli oli jo listinyt jo impin ja olin seuraava uhri. Shadow Bolt epäonnistui koska sen castaus kesti liian kauvan. Otin maasta kiven ja heitin sen Trollin silmille, kun trolli oli hieromassa silmiiän juoksin kauvemmas ja castasin immolaten, Trollin vauhti hidastui 50%. Juoksin taas vähän kauvemmas ja tein instant Conflagraten Trolliin, Trollin healthit oli noin puolessa. Sitten castasin siihen Shadowcoilin, Trolli alkoi juoksentelemaan peloissaan ympäriinsä. Siitä sain hyvää aikaa Castata Shadow Boltin, joka oli viimeistelevä isku Trolliin. Tästä sainkin ensinmäisen Honorablekillin, Typesin /Cheer ja loggasin ulos..

kappalejako, pls

haha ette te voi olla tosissaan ei millää pahalla, mutta hankkikaa elämä.

Lainaus:23.12.2006 Ereksi kirjoitti:
haha ette te voi olla tosissaan ei millää pahalla, mutta hankkikaa elämä.

Arvaa mitä.

Lainaus:23.12.2006 SideWinder kirjoitti:

Lainaus:23.12.2006 Ereksi kirjoitti:
haha ette te voi olla tosissaan ei millää pahalla, mutta hankkikaa elämä.

Arvaa mitä.

No

Lainaus:23.12.2006 Ereksi kirjoitti:

Lainaus:23.12.2006 SideWinder kirjoitti:

Lainaus:23.12.2006 Ereksi kirjoitti:
haha ette te voi olla tosissaan ei millää pahalla, mutta hankkikaa elämä.

Arvaa mitä.

No

sä oot keimo

Name: Viria . server : eonar . alliance

Kauvan kauvan sitten kaukaisessa mantereella nimeltä kalimbor asusteli ihminen nimeltä Viria hänen perheensä oli köyhä ja hän itse hankki rahansa metsästämällä. Viria meni kerran metsään metsästämään karhuja kepillään (staffi) ku hän hakkasi karhun kuoliaaksi sinne tuli oudon näköinen ihminen ja todella voimakas. Hän näytti miten tappaa karhu yhdellä iskulla : Kummajainen huutaa: Frost Bolt! , Viria on ihmeissään ja kysyy: miten sinä tuon teit? en ole ennen nähnyt sellaista. Kummajainen sanoo: Hei , sinä olet varmaan Viria. Minun nimeni on Goari. Niin hän alkoi opettaa Viria taikomaan , Viria meni metsään joka päivä kunnes hän oppi kaiken mitä Goari oli opettanut . Hän meni kotiin muttä siellä oli hiljaista. hän meni kotiin ja näki ihmisen joka söi isäänsä ja se oli ihmisen näköinen mutta haudasta nousseen miehen näköinen. hän huutaa FROST BOLT! ja epäkuollut kuolee . Viria huusi niin kovalla äänellä kuin pystyi : MINÄ LUPAAN KOSTAAN TÄMÄN NIILLE JOTKA TEKIVÄT TÄMÄN KANSALLENI!



LOL ei ***** mikä tarina

Olipa kerran ihminen, kaunis ihminen nimeltä Liisa. Eräänä kesäiltana kun Liisa hyppeli tirisfal gladesin kauniilla puualueilla, puusta hyppäsi Hylätty kuollut veikkonen. Kuollut veikkonen vei Liisan puuntaakse ja laittoi hänet paksuksi ja käytti Racialin ja söi Liisan kun hän oli synnytänyt urhean roguen jonka ekat sanat olivat "Gief epix" pojan nimi oli Kahdêksantoista ruotsiksi. Ja se olin minä. Nyt etsin kaunista Liisan siskoa jonka voin syöttää isälleni joka sai kunniapaikan UC.n ovien vartioimisessa mutta hänellä on "disease" joka tekee hänen ympärilleen ilmavaiva pilven, parantuakseen hän tarvitsee ihmisen. Mutta mihin aikaan hän poistusi kun hän vartioi ovia 24/7 =( iddqd.

Älä ny ereksi! Mitä elämätöntä siinä on, tekasee jonku tarinan hahmolleen! Itse olen kyllä lopettanut, mutta aikeissa olis alottaa uudestaan.


Rokker lvl 33 Troll Hunter Stormreaver

Heräsin Raptoreiden rääkynään majani ulkopuolella. Lähdin katsomaan mitä tapahtui ja näin Isäni suuren Taistelu-Raptorin selässä ja tätä ihmettelin suuresti koska Heimoni ei ollut sotinut pitkään aikaan. Näin Heimomme kuninkaan Vol`jinin puhuvan Örkkien sanansaattajan kanssa huolestuneesti. Kysyin Äidiltäni, että mitä tapahtuu ja äitini vastasi minulle: "Tiedustelijat olivat havainneet Ihmisten laivoja ja leirejä lähellä Razor Hilliä" " Miten Ihmiset uskaltautuvat tänne!?" Huusin raivoissani muistellen erästä isoa verilöylyä lähellä Orgrimmaria. " Sitä ihmettelevät muutkin täälä "Huokaisi Soil (Äitini) " Nyt Örkit koittavat saada meitä mukaan sotimaan"" Mitä luulet suos...?" Sitten ilmatäyttyi Huudoista ja kuoleman kiljaisuista. Katsoin äkkiä ympärilleni ja näin kuinka Heimoveljiäni ja Siskojani kaatui kuolleina tai haavoittunena maahan. Koitin nousta, mutta samalla hetkellä jokin osui minua olkapäähän. Katsoin taakseni ja näin kääpiön lataamassa muskettia. Kääpiön vierellä taisteli valtava Karhu. Syöksähdin ylös raivosta huutaen ja nappasin maasta katkenneen sota keihään jossa ei ollut enää terää jäljellä ja survaisin se tämän kyseisen Karhun mahan läpi ja karhu karjahti kovaa ja kaatui verta vuotavana maahan tuskista inisten. Sitten muistin taas Kääpiön ja katsahdin ylös: Siinä näin surusta itkevän kääpiön katsomassa kuollutta Lemmikkiään. Kääpiö alkoi huutaa jotain mitä en ymmärtänyt ja itkeä Lemmikkiään. Sitten se nosti katseensa minuun ja veriseen keihääseen ja alkoi karjua vihasta ja kävi minun kimppuun kahdella terävällä kirveellä. Ensimmäiste kolme iskua väistin nopeasti ja taidolla, mutta neljä osui minua kipeästi käteen, mutta ei tehnyt kovin paha jälkeä. Sitten oli minun vuoro ja potkaisin toisen kirveen pois Kääpiön kädestä ja potkaisin sen jälkeen nopeasti Kääpiötä polveen niin, että tämä kaatui. Siinä se sitten oli. Kääpiö istui anovasti polvillaan edessäni itkien ja kiroten jollakin kaukaisella vuorten kielellä. Minä ensin ajattelin päästä sen karkuun mutta sitten näin Äitini ruumiin parin metrin päässä. Siitä oli leikattu kirveellä tai miekalla pää irti . Tämä oli viimeinen pisara ja survaisin Keihään sellaisella voimalla Kääpiön sisään, että se olisi luultavasti menny läpi jos olisin vähän kovemmin lyönyt. Siinä se katsoi minua kituvana ja pettynein silmin kyyneleet virivät sen poskilla ja veri vuoti kuin vesi. Takaa kuului askelia. Ajattein että nyt minä kuolen varmasti, mutta kun käännyin näin tutun naaman. Se oli Isäni joka oli selvinnyt taistelusta yhtenä harvoista sotureista. Hän sanoi: " Tulehan poikaseni, niin ratsastaamme Orgrimmariin ja sotaan" Isä antoi minulle Raptorin jota ei oltu koulutettu sotaan, mutta se oli minulle hyvin rakas monina tulevina vuosina ja sai se sota varusteet päällensä ja minusta tuli Isäni kuoltua eräänlainen Kapteeni joka komensi pientä Raptori joukkua puolustaen Durotarin rantoja.

Siinä se. Vastedes tiedätte, että Trolleille ei aleta!