Lainaus:29.12.2006 Vulcan kirjoitti:

Siinä se. Vastedes tiedätte, että Trolleille ei aleta!

Helvata, mä vedän trollei aamupalaks.

Lainaus:29.12.2006 Vulcan kirjoitti:
Älä ny ereksi! Mitä elämätöntä siinä on, tekasee jonku tarinan hahmolleen! Itse olen kyllä lopettanut, mutta aikeissa olis alottaa uudestaan.


Rokker lvl 33 Troll Hunter Stormreaver

Heräsin Raptoreiden rääkynään majani ulkopuolella. Lähdin katsomaan mitä tapahtui ja näin Isäni suuren Taistelu-Raptorin selässä ja tätä ihmettelin suuresti koska Heimoni ei ollut sotinut pitkään aikaan. Näin Heimomme kuninkaan Vol`jinin puhuvan Örkkien sanansaattajan kanssa huolestuneesti. Kysyin Äidiltäni, että mitä tapahtuu ja äitini vastasi minulle: "Tiedustelijat olivat havainneet Ihmisten laivoja ja leirejä lähellä Razor Hilliä" " Miten Ihmiset uskaltautuvat tänne!?" Huusin raivoissani muistellen erästä isoa verilöylyä lähellä Orgrimmaria. " Sitä ihmettelevät muutkin täälä "Huokaisi Soil (Äitini) " Nyt Örkit koittavat saada meitä mukaan sotimaan"" Mitä luulet suos...?" Sitten ilmatäyttyi Huudoista ja kuoleman kiljaisuista. Katsoin äkkiä ympärilleni ja näin kuinka Heimoveljiäni ja Siskojani kaatui kuolleina tai haavoittunena maahan. Koitin nousta, mutta samalla hetkellä jokin osui minua olkapäähän. Katsoin taakseni ja näin kääpiön lataamassa muskettia. Kääpiön vierellä taisteli valtava Karhu. Syöksähdin ylös raivosta huutaen ja nappasin maasta katkenneen sota keihään jossa ei ollut enää terää jäljellä ja survaisin se tämän kyseisen Karhun mahan läpi ja karhu karjahti kovaa ja kaatui verta vuotavana maahan tuskista inisten. Sitten muistin taas Kääpiön ja katsahdin ylös: Siinä näin surusta itkevän kääpiön katsomassa kuollutta Lemmikkiään. Kääpiö alkoi huutaa jotain mitä en ymmärtänyt ja itkeä Lemmikkiään. Sitten se nosti katseensa minuun ja veriseen keihääseen ja alkoi karjua vihasta ja kävi minun kimppuun kahdella terävällä kirveellä. Ensimmäiste kolme iskua väistin nopeasti ja taidolla, mutta neljä osui minua kipeästi käteen, mutta ei tehnyt kovin paha jälkeä. Sitten oli minun vuoro ja potkaisin toisen kirveen pois Kääpiön kädestä ja potkaisin sen jälkeen nopeasti Kääpiötä polveen niin, että tämä kaatui. Siinä se sitten oli. Kääpiö istui anovasti polvillaan edessäni itkien ja kiroten jollakin kaukaisella vuorten kielellä. Minä ensin ajattelin päästä sen karkuun mutta sitten näin Äitini ruumiin parin metrin päässä. Siitä oli leikattu kirveellä tai miekalla pää irti . Tämä oli viimeinen pisara ja survaisin Keihään sellaisella voimalla Kääpiön sisään, että se olisi luultavasti menny läpi jos olisin vähän kovemmin lyönyt. Siinä se katsoi minua kituvana ja pettynein silmin kyyneleet virivät sen poskilla ja veri vuoti kuin vesi. Takaa kuului askelia. Ajattein että nyt minä kuolen varmasti, mutta kun käännyin näin tutun naaman. Se oli Isäni joka oli selvinnyt taistelusta yhtenä harvoista sotureista. Hän sanoi: " Tulehan poikaseni, niin ratsastaamme Orgrimmariin ja sotaan" Isä antoi minulle Raptorin jota ei oltu koulutettu sotaan, mutta se oli minulle hyvin rakas monina tulevina vuosina ja sai se sota varusteet päällensä ja minusta tuli Isäni kuoltua eräänlainen Kapteeni joka komensi pientä Raptori joukkua puolustaen Durotarin rantoja.

Siinä se. Vastedes tiedätte, että Trolleille ei aleta!

Sovitut tappelut -.^ lol

Lainaus:29.12.2006 KumiJuusto kirjoitti:

Lainaus:29.12.2006 Vulcan kirjoitti:

Siinä se. Vastedes tiedätte, että Trolleille ei aleta!

Helvata, mä vedän trollei aamupalaks.

Sehän olisis perin brutaalia näiltä Alliancen hyvis Paladiineiltä.

Katoin juuri ennen alotusta Britney Spearsin musavideoita, eikai siinä sen kummempaa tarinaa sitte.

Lainaus:13.12.2006 mikeliz_89 kirjoitti:
Ilmestyin tyhjästä ja kauhuissani huomasin olevani luuranko, epäkuollut. Aloitin matkani läheltä Under Cityä. Huomasin osaavani parantaa muita epäkuolleita. Juoksin läheiseen kylään josta löysin heimoveljiäni. Eräs heistä ratsasti epäkuolleella hevosella, hän pyysi minua hankkiutumaan eroon parista defias-nimisestä tyypistä läheisellä kurpitsafarmilla. Juoksin pimeän metsäpolun läpi ja näin kummallisen, vihreää hajua tuottavan jättiläismonsterin. Kiersin tämän kaukaa olettaen, että se olisi vaarallinen. Aikani juoksenneltuani polkua pitkin, näin pellon jolla talsi kymmeniä miehiä talikot kädessään. Tapoin pari ja toinen heistä tiputti sauvan, joka näytti aivan harjalta. Toiselta sain ruman harmaan ryysykaavun. Pistin tämän kuitenkin ylleni ja siitä lähtien olen ollut siivoojana Brillin kylässä. LOPPU

Hah, toi oli hyvä

Lainaus:12.01.2007 Sonu kirjoitti:

Lainaus:13.12.2006 mikeliz_89 kirjoitti:
Ilmestyin tyhjästä ja kauhuissani huomasin olevani luuranko, epäkuollut. Aloitin matkani läheltä Under Cityä. Huomasin osaavani parantaa muita epäkuolleita. Juoksin läheiseen kylään josta löysin heimoveljiäni. Eräs heistä ratsasti epäkuolleella hevosella, hän pyysi minua hankkiutumaan eroon parista defias-nimisestä tyypistä läheisellä kurpitsafarmilla. Juoksin pimeän metsäpolun läpi ja näin kummallisen, vihreää hajua tuottavan jättiläismonsterin. Kiersin tämän kaukaa olettaen, että se olisi vaarallinen. Aikani juoksenneltuani polkua pitkin, näin pellon jolla talsi kymmeniä miehiä talikot kädessään. Tapoin pari ja toinen heistä tiputti sauvan, joka näytti aivan harjalta. Toiselta sain ruman harmaan ryysykaavun. Pistin tämän kuitenkin ylleni ja siitä lähtien olen ollut siivoojana Brillin kylässä. LOPPU

Hah, toi oli hyvä

Kiitti

Heräsin kiljaisuun ja näin 3 levelisen puumiehen joka repi 1 levelistä Blood elffiä riekaleiksi löin sitä muutaman kerran ja sitten se halkesi kahtia.Blood elffi nimeltään Einari (outo nimi haltialle vai mitä?)tuli ja kysyi olenko kunnossa outo kysymys koska olin olin 5 levelinen ja puumies oli ollut 3. Yht'äkkiä hän nytkähti ja hänen mahastaan pisti puinen käsi halkaisin puumiehen ja kimppuuni hyökkäsi 10 muuta katkoin puumiehiä mutta lopulta yksi mursi käteni ja luulin olevani kuollut mutta 60 kymmentä levelinen paladiini tuli ja tuhosi puumiehet mutta yht'äkkiä tunsin iskun päässäni ja pyörryin.Heräsin päiviä myöhemmin käteni oli parannettu ja ihmeekseni huomasin että Einari ja Yull (revitty blood elf) olivat hengissä nukuin monta päivää ja heräsin uuteen seikkailuun.Tha End.

Olipa kerran bloodelffi nimeltä Karli.

Ku rp servul pelaa ni kehitellään tämmäne:
Sattupa kerra nii et pummista tuli wlock.

Heräsin kulkusten kilinään ja jouksin katsomaan.
- Sehän on joulupukki! sanoin.
Sitten kysyin pukilta saanko paljon lahjoja. hän tähän vastasi:
- Et.
- Miksi.
- Koska veljesi saa kaikki.
MInäpä suutuin ja sanoin moi.
Sitten muutin autlandeissii ja levutin itseni taso 70:nelle.
PAlasin takaisin ja söin joulupukin.

huhhuh että on outo aihe. :E


Seikkailin tieni ulos denistä aina wailing caverniin asti ja sinneppähän jäin tiimini kanssa treenailemaan, ja sielä olen vieläkin. -.-

olin 5 vuotias örkki sitten sain päättää olenko warru, rogu ..... no shammu siitä tuli ja seikkailuja on ollut ja tulee

Lainaus:01.02.2007 Vankka kirjoitti:
olin 5 vuotias örkki sitten sain päättää olenko warru, rogu ..... no shammu siitä tuli ja seikkailuja on ollut ja tulee

No vähäx siidee!

Veritontut elivät omissa oloissaan hyppimässä trampoliinilla ja pelaamassa sulkapalloa, kun sitten draeneit tulivat avaruusaluksellaan scifi pelleilemään alliancen riveihin niin sitten huppeli kansa päätti liittya Hordeihin jotta tasapaino ei järkkyisi niin kauheasti. Minusta tuli varas kun kuulin kuinka isäni kuoli traagisesti kun lvl8 trolli tappoi hänet eversongwoodissa. Surin kunnes hän heräsi henkiin Henki parantajalla. Nyt olen lvl53 voimakas rouge ja tapan paljon tietokoneen ohjattuja vihollisia ja gänkin alluja hillsbradissa/redridgessä että muualla maailmaa.
# hehe vähänkö olen taitava roolipelaaja

Lvl 12 () Nightelf druidi, Nivkeni.

Kasvoin Moongladessa. Lapsuuteni oli lähestulkoon onnellinen. Lukuunottamatta pieniä selkkauksia nuorien yösapelien ja ohdakekarjujen kanssa..
Isäni oli druidi ja äitini pappi. Vanhempieni parannuskyvyt tulivatkin tarpeeseen usein, kun naarmutin itseäni kiviin, oksiin ja petojen kynsiin. Eräänä päivänä lähdin tutkimaan erästä luolaa, mutta kauhukseni huomasin sen olevan täynnä suuria, vihreitä hämähäkkejä. Onneksi isäni tuli paikalle, karhuksi muuntautuneena, ja pyyhkäisi kaikki hämähäkit kuoliaaksi yhdellä tassun heilautuksella. Siitä lähtien päätin haluavani druidiksi, luonnon tuntijaksi ja sen hengen valjastajaksi..

ZPMG WANMM4T EI KUVALLUKKAA!!11

Heräsin pienessä puumajassa keskellä barrensien savanneja, löysin kädestäni verta tihkuvan tikarin ja maassa jalkojeni juurella makaavan temppeliritarin, tämä herää kuolleista, nostaa nuijansa ja humauttaa minut kuoliaaksi mahtavan sylkisateen saattelemana, jonka jälkeen pomppii pois, tässä kohtaa tajusin, että parempi aloittaa uudestaan manaajalla.
Tuntui vain ettei roguella oikein pärjännyt aluksi :o

Olin elänyt kauan pimennossa, täydellisessä pimeydessä. En tiennyt mikä päivä oli, mitä kello oli tai mitään muuta. Eräänä päivänä kuulin outoja ääniä, ne tuntuivat kaukaisilta, tai jokin oli heidän ja minun välissäni, ehkä jonkin tapainen seinä? Aloin luisumaan alaspäin kohti valoa. Valo suureni ja suureni, kunnes töpähdin maahan jostain kummallisesta reiästä. Maa oli märkä, se oli kai vettä. Katselin ympärilleni, siinä oli äitini joka oli synnyttänyt minut saunan lattialle. Tästä alkoi urhean verihaltijan matka.

Muistan kun kuolin.. Jonkun epäkuolleen manaajan toimesta, hän vei sieluni. Olin silloin vielä valon puolustaja, ihminen. Soturi. Sitten heräsin Kuolonkellojen soittoon eräässä kryptassa Uuvuttavilla metsäaukioilla.. Edessäni näin erään vanhan papin, jonka voimat olivat varmasti kuluneet minun henkiin herättämiseen.. Olin syntynyt uudelleen.. Olin epäkuollut, omia polkuja kulkeva hylkiö, josta kukaan ei välittänyt. Kehityin varjoissa hiiviskelemisessä ja salamurhissa päivä päivältä, yö yöltä. Sain myöhemmin liittolaisia, jotka ymmärsivät minua.. Muutama maagi ja pari taureenia, joita kuitenkin katson aika epäluuloisesti. Palvelen nykyään pimeää valtiatarta, Sylvanasta. Ja vannon kostoa kaikille Liittouman puolustajille, ketkä ovat tielläni ja uhmaavat Unohdettujen tahtoa.

Taisin herätä lähellä tulisoihtua, paikan nimi oli Durotar. Lähdin kävelemään, näin pienen sian. Huomasin osaavani käyttää Jousipyssyä, ammuin sikaa, se kiljahti, kun sika pääsi lähelleni, huitaisin kirveellä ja hän kuoli. Kun saavutin tason 10, oman classini traineri antoi minulle lemmikin. Siitä tuli paras kaverini. Niistä päivistä lähtien, kun on ollut ongelmia, olen aina luottanut lemmikkiini. Olen kiivennyt vuoria, päässyt eteenpäin, niin hyvässä kuin pahassa, olen tappanut jokaisen vihollisen, joka eteeni on tullut. Oi raptor armaani, sinä viet minua nopeammin, olen kiitollisuuteni velkaa sinulle. Khiitos!

Oli musta ja hiljainen yö jolloin Pena söi atrian Savikiekkoa, ja löysi savikiekostaan rotan kiveksen ja vannoi kostoaan atrian tehtaalle.

Hehheh.. Ja ikää oli?
Kuka nauraa näille viesteille..? Anyone..?
Ja se pitää kyllä todellakin paikkansa, että RP servuilla on paljon asiallisempaa ja henkisesti vanhempaa porukkaa kun muilla servuilla.
En tarkoita, että kaikki olisivat vanhempia kun Stormreaverin 70lvl tauren huntteri setä mutta keskimääräisesti epäilisin :-/

Vanhoina hyvinä aikoina kunnioitettu Lordaeronin ritari... Nyt Arthas on häirinnyt rauhaani ja herättänyt minut kuolleista - epäkuolleena.
Ennen olin uskollinen ja rauhaa rakastava ihminen, nyt kasa mätänevää lihaa ja puhdasta raivoa. Vaadin kostoa Arthakselle, vain hänen kuolleen ruumiinsa yli voin astella takaisin hautakammiooni ja asettua ikuiseen lepoon.

Kyse on siis minun undead warriorista (realm: scarshield legion)

Pari hajoamista näitä lukeassani ;D , ootte te RP servulla pelaajat hauskaa porukkaa. :D

Urhean taurenini on kostettava isänsä kuolema! Vai oliko se jonkun muun isän tai jopa sedän kuolema? Mukana taitaa olla myös synkkää salaisuutta ja mutaatioita...
Kaikesta kostamisesta saa helposti päänsä sekaisin!

Olipa kerran gnome rogue joka tappo ittensä :]