Oli pimeää, kuljin polkua yksin. Kaikkialta kuului puhetta, mutten tiennyt kuka siellä oli. Sitten painoin Esciä, ja piilotin kypäräni interface optionsseista, ja huomasin olevani keskellä Stormwindin AH :ta. Oli vain yksi vaihtoehto.... oli alettava tanssimaan säälistä. Mutta, se ei auttanut, alliancen pelaajat hyppäsivät niskaani, mutta vain vahvimmat säilyivät (eli siis low level sankarit kuolivat). Janoan kostoa, siksi poistin hahmoni, ja tein hahmon alliancen puolelle, lvl 1 gnomen, ja haukuin alliancet. ''noob why kill me fuker?????++''

http://www.youtube.com/watch?v=j_ekugPKqFw
Siinä teille RP serveriä.

Lainaus:25.12.2007 kasa kirjoitti:
http://www.youtube.com/watch?v=j_ekugPKqFw
Siinä teille RP serveriä.

Buhahha, ei toi ''shamaani'' voi spämmii lighting bolttii juostessa, pieni haxaaja.

Lainaus:25.12.2007 PapaLuigi kirjoitti:
Pari hajoamista näitä lukeassani ;D , ootte te RP servulla pelaajat hauskaa porukkaa. :D

En pelaa RP servulla eikä varmaan monet muutkaan mutta kun tylsää oli nii keksin jonkun tarinan... Mä nauran sulle, ootpa kyllä säälittävä ihminen.

gtfo

säälittävin aihe ikinä.
dot&quit

Sori, tää on nyt vähän vanha aihe (ja ehkä turhakin).


Oli lämmin aamu. Heräsin tavalliseen tapaan auringon paisteeseen puumökkini sisällä. Puin päälleni raskaat lautas-armorit. Tundra pauldroneiden piikit hivelivät hiuksiani. Astuin keittiöön. Join kahvit ja kello näytti 10.24 azerothin aikaa. Mutta muistin päivittäisen työni, lipun ryöstämisen pellon toiselta puolelta.
Pikkuruinen maahis ryökäle hiippaili jalkojeni välistä. Paikalle ilmestyi paljon muuta porukkaa. Tyypillistä, temppeliritari antoi minulle kuninkaiden siunauksen. Kiitin kaikkia jotka siunasivat minut, mutta aikaa ei ollut paljon. Kuulin jo kuinka paksun rautaportin ruosteiset avausmekanismit natisivat. Portti aukesi ja suuri, noin viidentoista henkilön joukko ryntäsi portin läpi, minä mukaan lukien. Kaivoin repustani uskollisen ratsuni, mustan sotaratsun.
Hyppäsin kalliolta alas ja otin 126 vahinkoa. Paksujen puiden kantojen välistä näin jo vihreitä örkkien päitä. Valmistauduin käyttämään veriraivo taitoni. Käytin sen ja sain tarpeeksi raivoa tekemään pyrähdyksen örkki metsästäjään. Pyrähdykseni osui häneen ja hän tyrmistyi kolmeksi sekunniksi. Kaksi kirvestäni iskeytyi hänen vatsaansa ja hän otti paljon vahinkoa. Siinä samassa metsästäjän hämähäkki lemmikki upotti myrkkyhampaansa jalkaani kobaltti-pöksyjeni läpi. Kaaduin maahan vaikeroiden ja ottaen vahinkoa hämähäkin myrkystä. Elämäpisteeni olivat lopussa. Kuolin.
Hetken kuluttua olin hautausmaalla wisp -olomuodossa. Vieressäni seisoi ihmis pappi keräämässä voimaa seuraavaan henkiinherätykseen. Yläpuolellani leijui palkki, jonka mukaan herään henkiin viiden sekunnin kuluttua. Heräsin henkiin ja kaivoin repustani mustan sotaratsuni. Edessäni olisi koko päivän kestävä sota.

Lainaus:15.10.2009 soldier_4_life kirjoitti:
Sori, tää on nyt vähän vanha aihe (ja ehkä turhakin).


Oli lämmin aamu. Heräsin tavalliseen tapaan auringon paisteeseen puumökkini sisällä. Puin päälleni raskaat lautas-armorit. Tundra pauldroneiden piikit hivelivät hiuksiani. Astuin keittiöön. Join kahvit ja kello näytti 10.24 azerothin aikaa. Mutta muistin päivittäisen työni, lipun ryöstämisen pellon toiselta puolelta.
Pikkuruinen maahis ryökäle hiippaili jalkojeni välistä. Paikalle ilmestyi paljon muuta porukkaa. Tyypillistä, temppeliritari antoi minulle kuninkaiden siunauksen. Kiitin kaikkia jotka siunasivat minut, mutta aikaa ei ollut paljon. Kuulin jo kuinka paksun rautaportin ruosteiset avausmekanismit natisivat. Portti aukesi ja suuri, noin viidentoista henkilön joukko ryntäsi portin läpi, minä mukaan lukien. Kaivoin repustani uskollisen ratsuni, mustan sotaratsun.
Hyppäsin kalliolta alas ja otin 126 vahinkoa. Paksujen puiden kantojen välistä näin jo vihreitä örkkien päitä. Valmistauduin käyttämään veriraivo taitoni. Käytin sen ja sain tarpeeksi raivoa tekemään pyrähdyksen örkki metsästäjään. Pyrähdykseni osui häneen ja hän tyrmistyi kolmeksi sekunniksi. Kaksi kirvestäni iskeytyi hänen vatsaansa ja hän otti paljon vahinkoa. Siinä samassa metsästäjän hämähäkki lemmikki upotti myrkkyhampaansa jalkaani kobaltti-pöksyjeni läpi. Kaaduin maahan vaikeroiden ja ottaen vahinkoa hämähäkin myrkystä. Elämäpisteeni olivat lopussa. Kuolin.
Hetken kuluttua olin hautausmaalla wisp -olomuodossa. Vieressäni seisoi ihmis pappi keräämässä voimaa seuraavaan henkiinherätykseen. Yläpuolellani leijui palkki, jonka mukaan herään henkiin viiden sekunnin kuluttua. Heräsin henkiin ja kaivoin repustani mustan sotaratsuni. Edessäni olisi koko päivän kestävä sota.

/facepalm

Ei saakeli hajosin, kun luin tuon soldier_4_lifen tarinan. :D

"Siinä samassa metsästäjän hämähäkki lemmikki upotti myrkkyhampaansa jalkaani kobaltti-pöksyjeni läpi."