PenniWiisas, kyllä minulle melkein riittikin, mutta täytyy vielä Halosen viestiin vastata. Hymyilyttää vain vähän, kun itse moralisoit minua sokeasti markkina-anarkismiin uskomisesta (syyte saattaa toki pitää paikkansakin), kun itse vetoat valtiotieteelliseen ja sen oppeihin kuin johonkin jumalalliseen sanaan. Oppilaitos on täysin Suomen valtion ylläpitämä ja palvelee myös sen agendaa, eivät he muuten rahoitusta saisi. Ei sielläkään julisteta käytävillä mitään absoluuttista totuutta - luit sitten poliittista historiaa, kansantaloustiedettä tai kriittistä miestutkimusta (viimeisin erikoistusmisala kertoo jo hyvin paljon koko oppilaitoksesta. Oletko törmännyt paljonkin kriittiseen naistutkimukseen?).

Annat ymmärtää ikään kuin ylenkatsovalla tavalla, että ehkäpä tämä väittely on hieman turhaa, koska sinulla on takanasi enemmän koulutusta. Nykyään oppia voi hyvin paljon yliopistojen ulkopuolellakin.
Lainaus:Halonen kirjoitti:
Miten järjestetään tieliikenne syrjäseuduille? Liikennettä on vähän ja tietulleja ei voi nostaa kohtuuttomiksi.
Miten järjestetään julkinen liikenne vai olisiko tarkoitus yksityistää kaikki autoilu?
Entä muut suuria investointeja vaativat jutut ja julkiset palvelut? Sisällytetäänkö vuokraan/yhtiövastikkeeseen/johonkin muuhun maksuun esimerkiksi poliisien ja palomiesten palkat vai maksavatko heille vain ne, jotka heidän palvelujaan käyttävät?
Ihmettelen, miksi edes kysyt koko julkisesta liikenteestä. Jos kurkkaat vaikka Japaniin, voit nähdä maan, jossa julkinen liikenne on yksityistetty täysin, ja homma toimii täydellisesti. Hinnat ovat myös elintasoon suhteutettuna yksiä maailman halvimmista, ja järjestelmä on valittu vuosi toisensa jälkeen maailman tehokkaimmaksi, kun se pystyy huolehtimaan päivittäin kymmenien miljoonien ihmisten kuljettamisen pelkästään Tokio-Jokohaman alueella. Homma voidaan siis hoitaa täysin yksityisesti.
Jos katsotaan täysin syrjäseudulle (jossa asumistiheys on äärimmäisen harva), niin sanopa minulle, minkälainen tieverkosto siellä on tänäkään päivänä? Päämääräisesti kaksikaistaisia teitä, joita huolletaan ehkä kerran 20 vuodessa, ja joiden rakentaminen on verrattain halpaa. Tämä voidaan siis kustantaa ihan hyvin juuri tiemaksut yhtiövastikerahoihin sisällyttämällä.
Oletko muuten koskaan tutustunut teiden rakentamiskustannuksiin? Vaikka isoilla metropoli- ja asutuskeskusalueilla onkin todella paljon enemmän ihmisiä, vaatii tällaisten alueiden tieverkoston kunnossapito, rakentaminen ja liikennevaloistaminen (ja muut vain laajoissa asutuskeskuksissa tarvittavat omainaisuudet teille [jalkakäytävät jne.]) paljon enemmän rahaa kuin harvoin käytettävien kapeampien teiden rakentaminen ja huoltaminen. Vaikka ero hinnassa voisikin olla äärimmäisen vähän suurempi todella syrjäseudulla asuville, niin lienee heillä omat syynsä, jonka takia he suosivat syrjässä asumista, ja jos 100-200 € vuodessa on siitä heille liikaa, niin muuttakoot kaupunkiin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ongelma, koska jos syrjäseutu sattuu kaiken lisäksi sijaitsemaan kahden metropolialueen välissä, tulee sen kautta kulkemaan myös moottoritie, ja itse perustieverkoston rakentaminen ja kunnossapito näillä alueilla ei todellakaan vie paljoa varoja. Ja täytyy vielä sanoa, että jos olet maalla käynyt, niin tiedät varsin hyvin, että suuri osa teistä siellä on tälläkin hetkellä hiekkateitä, joita paikalliset asukkaat pitävät aivan itse kunnossa, eikä valtio auta siinä tippaakaan. Eivät nämä asiat yksityistämisen myötä huonompaan muuttuisi.
------
Yksityinen poliisi
Ja oli hyvä, että otit esim. poliisin puheeksi. Näiden palveluiden yksityistämisestä on hyvin paljon näyttöä jo nykypäivänäkin, ja on huomattu, että niin armeijan kuin poliisin yksityistäminen on erittäin kustannustehokasta ja toimivaa.
Miksi poliisin ei tarvitse toimia monopoliasemassa ja mitä hyötyä vapailla markkinoilla toimivista poliisipalveluista olisi?
Ensiksikin käsitys siitä, että tuomioistuinten, poliisin tai armeijan pitäisi olla valtion hallinnoimia monopoleja, tai ne eivät muuten toimisi lainkaan, on täysin väärä valtion luoma mielikuva. Todellisuudessa poliisivoimat ovat vain hyödyke siinä missä ruokakin. On totta, että jokainen maksaa veroja saadakseen periaatetasolla rajattomasti poliisin palveluita käyttöönsä. Jos poliisivoimia tai puolustusvoimia katsotaan yleissilmäyksellä, vaikuttavat esim. SWAT-yksiköt tai Yhdysvaltan armeija kehittyneiltä, mutta todellisuudessa näin ei ole. Ei ole mitään vertailukohdetta, yksityistettyä armeijaa tai poliisia, joihin vertaamalla voitaisiin nähdä, ovatko nämä tahot todellisuudessa kehittyneitä vai eivät. Nämä toimivat kaikkialla sosialistisen kaavan mukaan, eikä kehitystä täten voida verrata siihen, mitä vapaat markkinat olisivat voineet tuottaa. Koska trendi on kaikilla aloilla se, että yksityinen sektori tuottaa kaikkia palveluita edistyksellisemmin ja kustannustehokkaammin, pätisi se myös ilmiselvästi tällä sektorilla. Valtion alaisella poliisilla on täysin sama ongelma kuin muillakin tahoilla: Sillä on käytössään tietty budjetti, josta sen on suunnattava rahaa eri tahoille. Kuinka paljon pitää käyttää rahaa uuden suunnitteluun, vanhan ehostamiseen, palkkaukseen, mitä tahoja pitää suojella enemmän jne.
Ongelma on sama kuin kaikilla valtion firmoilla (erityisesti, jos ne ovat monopoleja). Valtio ei pysty kohdentamaan näitä määrärahoja oikein. Valtio tietää vain, että sillä on rajoitettu budjetti. Näiden määrärahojen kohdentaminen (ts. jakaminen) kärsii (ja riippuu) milloinkin valloillaan olevasta poliittisesta trendistä, valtion "hyvä mieli" -projekteista ja byrokraattisesta tehottomuudesta, ilman mitään indikaattoria siitä, toimiiko poliisi asiakkaidensa tarpeiden mukaisesti ja tehokkaasti. Ruohonjuuritasolla mittareita toki on, mutta koska näiden laitosten ei tarvitse tehdä tulosta, ylin (asioista päättävä) johtoporras ei saa käyttöönäs mitään indikaattoria, ja on tällöin oikea tehottomuuden sydän.
Tilanne olisi täysin erilainen, mikäli nämä palvleut tarjottaisiin vapailla markkinoilla. Tällöin kuluttajat maksaisivat juuri haluamastaan ja tarvitsemastaan palvelusta. Ihmiset, jotka tahtovat vain nähdä poliisin silloin tällöin, maksaisivat vähemmän kuin ne, jotka tahtoisivat jatkuvaa partiointia ja vielä vähemmän kuin ne, jotka tahtovat 24 tuntia vuorokaudessa toimivan henkivartijapalvelun. Tällä tavalla palvelut tarjottaisiin siinä määrin ja sillä tavalla, kuin asiakkaat tahtoisivat. Myös jokainen yhtiö, joka ei allokoisi varojaan oikein, tarjoaisi huonoa palvelua eikä olisi hinta-laatusuhteeltaan sopiva, häviäisi markkinoilta pian firman mennessä nurin. Toisin sanoen ylimmälläkin johtoportaalla olisi indikaattori, josta nähdä palveluiden tuottavuus, laatu ja sitä kautta asiakkaiden tyytyväisyys.
Valtiollisen poliisin on myös aina kohdattava eräs iso ongelma: mitä lakeja todella kannattaa valvoa? Periaatetasolla poliisilla on jälleen kerran niinkin kaunis ohje, kuin "valvokaa kaikkia lakeja", mutta rajoitetun budjetin vuoksi heidän on kohdennettava henkilöstönsä ja välineistönsä kaikkein "tärkeimpien" (rikotuimpien) lakien valvomiseen. Mutta koska ohje pakottaa heitä valvomaan kaikkia lakeja, on myös vähemmän tärkeiden lakien valvomiseen kohdennettava resursseja, jolloin tärkeimpien lakien valvomiselta jää pois resursseja ja kansalaiset kärsivät.
Vapailla markkinoilla poliisit taas valvoisivat niitä lakeja, joiden valvomisesta asiakkaat olisivat valmiita maksamaan. Oletetaan, että herra X:llä on arvokas jalokivi, jonka hän uskoo pian joutuvan ryöstän kohteeksi. Hän voi pyytää, ja maksaa, ympärivuorokautista suojelua jalokivelleen millä vahvuudella hyvänsä, josta hän on valmis maksamaan. Hänellä saattaa myös olla yksityinen tie, mutta toisaalta häntä ei kiinnosta paljoakaan, käyttääkö joku joskus tätä tietä luvatta, eikä näin ollen tahdo käyttää rahojaan ostamalla poliisilta palvelua tämän tien valvomiseen (joku voi pitää tien valvomista naurettavana, mutta pelkästään Suomestakin löytyy satoja valtion kohteita, joissa on ympärivuorokautinen valvonta ja vain sallituilla henkilöillä on niihin pääsy). Toisin sanoen, jokainen päättää kuinka paljon ja millaisia palveluita hän tahtoo poliisilta ostaa.
Yksityisellä poliisilla olisi myös suurempi kannustin olla huomaavaisia sekä väkivallasta pidättyväisiä asiakkaitaan kohtaan. Nykyään tällaista ei ole, koska valtiollisista toimista ei saa lähes millään kenkää, ja raha tulee kansalaisilta ryöstettynä joka tapauksessa, riippumatta siitä, toteutitko asiakkaittesi toiveet vai et. Otetaan esimerkiksi yksityinen Central Park (joka tunnetaan korkeasta rikollisuudestaan yöaikaan), jota vartioitaisiin tällöin tehokkaammin, jotta puiston tuotot olisivat mahdollisimman korkeita (korkea rikollisuus syö alueen arvoa ja täten tuottavuutta, joten rikollisuuden eliminointi alueelta on voittojen maksimoiseksi omistajan päätavoite), sen sijaan, että ihmisiä yksinkertaisesti kehotettaisiin välttämään puistoa tai jotain muuta rikollisia kuhisevaa aluetta.
Kuten Suomessakin voi huomata, markkinoiden vapauduttua enemmän, ovat yrittäjät siirtyneet yhä enemmän yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttäjiksi, koska valtion poliisi on liian tehoton. Silti he joutuvat maksamaan veroista poliisin palkkoja, eikä poliisi edelleenkään pysty täyttämään sille annettuja tehtäviä, vaikka yksityiset ovat ottaneet siltä paljon vastuuta. Jopa Suomen valtio on huomannut yksityisten tehokkuuden, ja tällä hetkellä järjestyksenvalvonnalle (mukaan ei ole luettu armeijaa) varatuista rahoista jo noin 20 % käytetään palveluiden ostamiseen yksityiseltä sekotrilta. Sama trendi on huomattavissa Yhdysvalloissa. Joku voisi kysyä, että miksi valtio ei sitten kokonaan ulkoista turvallisuuspalveluita? Koska väkivaltamonopoli kaikkein kriittisimmillä sektoreilla (puolustusvoimat, tuomioistuimet, poliisi) on sille elintärkeä. Muuten sillä ei olisi mitään, millä kiristää.
Vakuutusyhtiöt ja poliisi toimisivat yhteistyössä
Kaikki dekkarikirjallisuutta ja elokuvia katsoneet tietävätkin jo entuudestaan, että yksityiset etsivät ovat paljon valtion poliisia tehokkaampia varastettua omaisuutta takaisin anastettaessa. Tässä mukaan astuvat myös vakuutusyhtiöt, joille on ehdottoman tärkeää onnistuvan yritystoiminnan kannalta pitää huolta asiakkaidensa omaisuudesta. Toisin sanoen vakuutusyhtiöiden toimintaperiaate ei ehkä eroa poliisin vastaavasta, mutta lähtökohdat ovat erilaiset. Poliisi on ensisijaisesti sitä varten, että he ottavat lainrikkojat kiinni ja antavat näille rangaistuksen; varastetun omaisuuden palauttaminen ei ole lähes koskaan heidän intresseissään, kuten uutisistakin voi helposti havaita. Vakuutusyhtiöille ja sen etsiville omaisuuden palauttamien on ensisijaisen tärkeää, jotta firma ei tee tappiota. Tällöin nämä tahot tasapainottavat toisiaan täydellisesti, mutta valtiollisessa maailmassa se ei ole koskaan täysin mahdollista, koska valtion monopoliasema olisi jälleen kerran uhattuna.
Koska mitään tällaista bisnestä ei ole, on mahdotonta keksiä, miten tämä markkina-aukko paikkaantu, toisin sanoen kuka toimii rahoittajana, ja varsinkin miten rahoitus jakaantuu, mutta myös vakuutusyhtiöillä voisi olla suuri rooli poliisin rahoittajana, jolloin kaikki nykyinen ei jäisi suoraan yksilöiden maksettavaksi, vaan rahaa päätyisi poliisille hajautettuna muidenkin maksujen kautta. Koska vakuutusyhtiöiden intressit ovat ylläluetellut, on heidän etunsa mukaista rahoittaa poliisia ja pitää rikollisuus niin alhaalla kuin mahdollista. Vakuutusyhtiöt siis maksaisivat luultavasti etukätiesmaksuja poliisille, jotta se on aina käytettävissä, eikä heidän tarvitse neuvotella jokaisesta sopimuksesta erikseen kiireen painaessa kesken tilannetta päälle.
Yleisimpien ennakkoluulojen kumoaminen
Tämä taas tarjoaa vastauksen kysymykseen, joka useimmiten on niiden ihmisten päässä, jotka ensimmäistä kertaa kuulevat ideasta yksityistää koko poliisilaitos: "Sehän tarkoittaa, että joka kerta kun tapahtuu ryöstö tai rikos, sinun täytyy juosta poliisin luokse neuvottelemaan ehdoista, joilla hän tekee sinulle töitä ja puolustaa sinua tai omaisuuttasi". Vastaavasti jo vapautetuille toiminnoille on myös ominaista se, että ne eivät toimi tämän kauhukuvan mukaan, vaan rahoitus tulee eri tahoilta etukäteen. Jokainen järkevä ihminen, joka tahtoo ostaa suojauspalveluita palveluita joltakin yritykseltä tai vakuutusyhtiöltä, maksaa etukäteen tietyn standardisoidun maksun, eikä odota, että hän joutuu hyökkäyksen kohteeksi ennen kuin ostaa palveluita. "Mutta entäs tilanne, jossa yhtiön A lainvartija näkee, että jotakin ihmistä hakataan. Pysähtyykö hän kysymään, onko uhri ostanut sopimuksen yhtiöltä A?" Ensiksikin, tällainen katuväkivaltaisuus hoidetaan jo periaatetasolla pois päivänjärjestyksestä, jotta alueen arvo ja täten tuottavuus säilyy hyvänä, ja tämä on niin alueen omistajan kuin vakuutusyhtiönkin intresseissä. Mutta oletetaan, että tällä alueella ei ole jostain syystä poliisia palkattuna, ja yhtiön A poliisi näkee jonkun joutuvan hyökkäyksen uhriksi. Meneekö hän uhrin avuksi? Se on tietysti kiinni yhtiöstä A, mutta harva ihminen tai yhtiö on niin sydämetön, ettei tämä auttaisi toista hyvästä tahdosta tällaisessa hätätapauksissa, vaikka henkilön palveluun kuuluvuudesta ei olisikaan tieto. Yhtiö voisi myöhemmin pyytää vaikkapa vapaaehtoista lahjoitusta, jonka jokainen pelastettu olisi varmasti valmis maksamaan. Muussa tapauksessa poliisi kutsutaan paikalle aivan kuten nykyään, joskin palvelu olisi nopeampaa ja parempaa (siis enemmän omaisuutta ja henkiä säästävää).
Kilpailu tuottaa tehokkuutta, matalan hinnan ja hyvän laadun, eikä tarvitse olettaa, että tällä palvelulla (tai millään muullakaan) pitäisi olla valtion monopoliasema, jotta se toimisi ja yhteiskunta pysyisi silti järjestyksessä ja kehityksen tiellä. Monet taloustieteilijät myös väittävät, että tietyt palvelut, kuten poliisipalvelut, ovat "luontaisia monopoleja", jotka kehittyvät monpoleiksi kilpailusta huolimatta. Ehkäpä, mutta tämä on nähtävissä vain, mikäli alalle annetaan aidosti mahdollisuus toimia vapailla markkinoilla. Etukäteen ei tulisi kuitenkaan päättää, että poliisipalvelut ovat "luontainen monopoli". Jos meillä kuitenkin toimii samaan aikaan lukemattomia vakuutusyhtiöitä, jotka kilpailevat ilman mitään suurempia rajoituksia, ja mikään ei ole kuitenkaan kasvanut monopoliksi (uusia tulokkaita on koko ajan, esim. kohtalaisen uusi if...), niin miksei markkinoilla voisi toimia samaan aikaan myös monia poliisipalveluita tarjoavia yhtiöitä, koska nämä yritystoimet eivät eroa toisistaan paljoakaan. Sama koskee vartiointipalveluita, joissa kilpailu on vilkasta.
"Mutta miten köyhät ihmiset voisivat kustantaa itselleen turvallisuuspalveluita, kun nykyään he saavat ne verokustanteisina?" Tämä on ehkä suurin kritiikki, jonka kuulee yksityisiä poliisivoimia kohtaan, mutta todellisuudessa tähänkin on monta ihan selvää ratkaisua. Tämä ongelma tietysti koskee kaikkia palveluita libertaristisessa yhteiskunnassa, ei yksin poliisia. Mutta eikö suojelu ole elintärkeää? Ehkäpä, mutta samoin ovat ruoka, vaatetus, asunnot jne., ja oikeastaan ne ovat elämän kannalta vielä tärkeämpiä kuin poliisipalvelut. Silti kukaan ei vaadi valtiota sosialisoimaan näitä palveluita ja tekemään niistä monopoleja, ja silti köyhillä on varaa ostaa ruokaa, asuntoja, vaatteita ja kaikkea muuta elämään tarvittavaa. Kuten nykyäänkin (esim. Yhdysvalloissa) äärimmäisessä köyhyydessä elävät saisivat myös ihan huomattavaa avustusta yksityiseltä hyväntekeväisyydelät, johon minäkin antaisin aivan varmasti enemmän rahaa, mikäli meillä ei olisi tällaista hienoa "hyvinvointivaltiota", joka varastaa minunkin perheeltäni lähes 50 % verotuksessa. Tämän lisäksi myös suoraa vapaaehtoistyötä esiintyisi varmasti esim. yhtiöiden taholta, kuten nykyäänkin juuri esim. Yhdysvalloissa sairaalat suorittavat köyhille hyväntekeväisyytenä ja imagoansa kohottaakseen ilmaisia operaatioita, jotka ovat akuutteja (siis ei tietenkään mitään ilmaisia silareita). Tai sitten vapaaehtoisjärjestöjä, jotka keräisivät erityisesti rahaa poliisiapuun, kuten Yhdysvalloissakin toimii nykyään "legal aid".
Veroja maksavat ja poliisia rahoittavat ovat itse hyvin usein kohtuullisen vähävaraisia, siis suuri osa jokaisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä he saattavat hyvinkin maksaa enemmän veroissaan poliisille enemmän, kuin mitä heiltä kuluisi yksityisten poliisipalveluiden ostoon, jotka olisivat vielä tehokkaampia. Kannattaa myös muistaa, että kapitalismi luo aina köyhille omat markkinansa, jossa palvelut ovat tietysti eri tasoa kuin hyvätuloisille, mutta ajavat edelleen asiansa täysin, kuten ruokapuolella on huomattavissa. Tästä esimerkkinä Lidl ja muut halpakaupat, jotka tarjoavat ihan kelpotuotteita todella edullisesti. Tämä on juuri se markkinarako, joka on täytetty, ja jota ei olisi ilman kapitalismia ja vähätuloisia. Jälleen kaikki hyötyvät ja kaikkien hyvinvointi paranee kilpailun myötä.
Entäpä yhtiöiden keskinäinen aseellinen välienselvittely?
On vielä yksi uhkakuva, jota useat viljelevät. Eivätkö nämä yhtiöt taistelisi keskenään aseellisesti markkinoiden valta-asemasta, luoden anarkiaa ja kaaosta?
Tähän on muutamakin vastaus. Ensiksi, kun ei olisi valtiota, säästyisimme kaikilta valtioiden välisiltä verenvuodatuksilta, jotka ovat vaatineet reilusti yli miljardin ihmisen hengen tähän päivään mennessä. Joka vuosi satoja tuhansia kuolee valtiollisten kahinoiden seurauksena, oikeastaan juuri demokratioiden hirmutöiden vuoksi (katsokaa esim. brittien levittäytymistä aikanaan Afrikkaan, ja satojen tuhansien [valkoisten] buurien tapattamista). Otetaan kaksi mielikuvitusmaata: "Merimaa" ja "Hiekkamaa". Jos sekä Merimaa että Hiekkamaa hävitettäisiin, ja tilalle tuotaisiin libertaristinen yhteiskunta, ilman keskusjohtoa, voisi syntyä vain paikallisia rähinöitä. Kuvitellaan, että entisen Merimaan alueella sijaitsevassa kaupungissa kaksi turvallisuusyhtiötä alkavat selvittää välejään asein. Ensiksikään, he eivät voisi käyttää massapommituksia tai ydinaseita, tai mitään muutakaan massatuhoa aiheuttavaa, koska siinä rytäkässä he tuhoaisivat itsekin toisensa. Kun maa-alueet jaetaan valtiollisiin monopoleihin, luo se tuhoa, koska yksi valtio on vain yhdessä paikkaa, ja muilla ei ole mitään väliä. Firmat sen sijaan ovat levittäytyneet globaalisti kaikkialle, ja ilman valtion rajoja ja säädöksiä, levittäytyminen olisi vielä laajempaa. Kaiken lisäksi, valtiottomassa yhteiskunnassa kaikki olisivat vapaita, toisin kuin nykyään, jolloin jokainen asukas on jonkun valtion jäsen, halusipa hän tai ei. Ja joku kutsuu tätä vapaudeksi? Ja jostain kumman syystä ihmiset eivät edes ymmärrä tätä...olisikohan valtiollisella opetuksella jotain tekemistä tämän kanssa, PenniWiisas?

Kun jokin valtio julistaa Ranskan hallinnolliselle elimelle, eli yhtiölle nimeltä Ranska, sodan, joutuvat myös kaikki viattomat yksilöt tähän valtaeliitin väliseen välienselvittelyyn mukaan. Mutta jos yhtiö A taistelee yhtiötä B vastaan, kauheimmillaan vain yhtiöiden asiakkaat kärsivät tästä konfliktista, eivät kaikki, jotka tahtomattaan ovat jonkun valtion "kansalaisia". Kaiken lisäksi, jos asiakkaat vetävät tukensa pois sotivilta yhtiöiltä, ei heillä ole rahaa, jolla sotia, toisin kuin valtioilla, jotka vuosi toisensa jälkeen varastavat kansalaisiltaan ja voivat näin sotia, halusivat kansalaiset tätä tai eivät. Vaikka tällaisia konflikteja siis hetkellisesti esiintyisikin, olisivat uhriluvut niin tuhatkertaisesti vähempiä kuin valtiollisessa maailmassa, että ei sitä voi edes verrata. Toisin sanoen tällaisiakaan taistoja ei nähtäisi, koska firmoilla ei olisi rahaa, jolla sotia.
Voisihan tästä jatkaa vaikka koko yön, mutta jos lopettelisin tältä illalta. Voin vastata myös jatkokysymyksiin, selvittää yksityisen oikeusjärjestelmän toimimista ja oikeastaan mitä tahansa markkina-anarkismiin liittyvää, koska se on oikein ja rehellisin muoto, joka on tarjolla.
EDIT: Väliotsikot