Niin, tälläistä ajatattelin tällä kertaa kysyä.

Miksi pelaatte peljä? Olen tässä pari päivää miettinyt, että miksi ihminen oikein pelaa pelejä, minälaista tyydytystä hän siitä saa? Ajantapon merkeissä, kilpailun, vai kenties oikein ammattilaisuuden ja palkansaannin?

Itse en oikein ole löytänyt itselleni mitään ''järkevää'' syytä, miksi esim. pelaan (pelasin oikeastaan) jotakin WoWin kaltaista peliä.. Erilaisten hirviöiden tappaminen ympäri pelimaailmaa saadakseen kokemuspisteitä, ja leveliä (=tasoa) ei ole mielestäni mitään järin järkevää/hauskaa hommaa.

Tai kenties Counter Strike? Mitä iloa saan, kun posautan täysautomaattisella rynnäkkökiväärilla päähän? Mitä te saatte?

Miksi käytätte aikaanne peleihin? Miksi pelaatte?

Ne tuottavat mielihyvää.

Yleensä pelaan omaksi mielihyväkseni, mutta olen tiedostanut viimeaikoina sen että pidän enemmän peleistä jotka voin pelata läpi n. alle kuukaudessa.
Yleensä pitemmän prosessin pelit esim. nettipelit voivat olla äkkiä minulle
menneisyyttä jonne ei huvita palata.
Taidanpa pelata samasta syystä mistä kuuntelen musaakin ja seuraan ympäristöäni. Saan uusia kokemuksia ja rikastutan mieltäni.

Pelit ovat nykyisen viihdeteollisuuden parasta antia. Ne tarjoavat intensiivisimpiä kokemuksia mitä olen koskaan kokenut. Parhaimmillaan siis, tusinatavara ja aivottomat nettiräiskinnät ovatkin sitten ihan hupia vaan.

Sellaiset pelisarjat kuin MGS, Silent Hill, Metroid ja muut ovat lähinnä elämyksiä, joita ei voi enää edes mitata samoilla mittapuilla kuin muuta viihdettä. Niihin liittyy niin syviä fiiliksiä, että niitä voisi pitää jo miltei uskonnollisina. Oikeastaan parasta kyseisissä pelisarjoissa on se, ettei niitä ole edes pakko pelata saadakseen viboja. Pelkästään aiheesta puhuminen toisen fanaatikon kanssa antaa kovan fiiliksen.
Itse en ole kovinkaan suorituspelaaja, vaan suhtaudun peleihin lähinnä kokemuksina. Sen sijaan, että vääntäisin hiki hatussa toista tuntia yhtä bossia, valitsen suoraan helpomman vaikeusasteen ja jätän tilaa pienelle eläytymiselle. Esimerkiksi Silent Hill 2 on pelinä äärimmäisen helppo, mutta tunnearvoa sillä on niin paljon, että voisin sanoa sitä lähes parhaaksi peliksi mitä tiedän.

Nettipelit ovat sitten erikseen. Niitä pelaan harvoin ja yleensä silloinkin turhaudun puolen tunnin sisällä. Kaverien kanssa ihan mukavaa ajanvietettä, mutta yleisesti ottaen olen yksinpelikampanjoiden puolella.

Pelaan koska se rentouttaa, on mukavaa, siitä saa elämyksiä, sekä se on eräs keino unohtaa muut ympärillä olevat asiat taas hetkeksi. Eli siis se on eräs tapa nollata aivot. Toiset tekevät sitä alkoholilla minä enemmän pelaamalla. :)

Ihan vaa huvin vuoksi.

Waruar, olen täysin samaa mieltä. Silent Hill2 on mielestäni paras peli ikinä. Jo se idea ja sen maailman ajattelu tuottaa minulle mielihyvää. En kyllä tiedä mikä siinä kiehtoo. Se maailma on vaan jotenkin niin kekseliäs ja saan siitä hyviä aiheita piirrustuksiin, valokuvaukseen sun muuhun.
Itsekään en oikein nauti peleistä joissa hakataan bossia sormet kipeänä. Vaikea enää täydentää. Waruar sanoi asian tarpeeksi hyvin ja minulla melko samanlaiset asiat kiehtoo pelaamisessa.

Ja tietenkin pelejä pelataan tylsyyteen ja kun halutaan päästä irti todellisuudesta.

saan orgasmin

Pelaan sen takia pelejä esim FlatOutia sen takia että saan purettuani kiukkua derby matseissa, kuin esim heittelemällä tavaroita tai kaatamalla hyllyjä. Paljon parempi tapa. Niin ja sen takia, koska on mukava pelata, voi hetkeksi unohtaa murheet sun muut, ja mukava vain pelata.

ei oo parempaakaa tekemistä

Pelaan ajan tappamiseen, vihan purkamiseen, ilokseni. Saa sanoa hyvästit normaalille elämälle ja uppoutua jonkin virtuaalisankarin saappaisiin, mätkiä futuristisia "örkkejä", eli asioita tai tilanteita, joita IRL-elämässä on vaikea toteuttaa.

WW2 pelit saattavat antaa paremman käsityksen Toisesta Maailmansodasta, sillä pelien avulla saatat kokea palan siitä, jokset tietenkään samoin kuten sodassa olleet.

Harva meistä koskaan pääsee Ferrari F50:n kyytiin, saatika ajamaan. Hyvin tehty autopeli korvaa tuon menetyksen, pääset testaamaan, miltä se voisi tuntua. Realistisuus ei tietenkään ole aidon tasoa, sanomattakin selvää.

Erilaiset urheilupelit antavat mahdollisuuden hallita vaikka lempijoukkuettasi, virtuaalisesti.

Pelit tuottavat sekä mielihyvää, että antavat mahdollisuuden kokea jotain, jota ei IRL-elämässä koskaan pääsisi tekemään. Korostan edelleen, ettei pelimaailma tule koskaan pääsemään (tietenkään varma ei voi olla) 100% aidon tasolle.

Purkavat stressiä, tuottavat mielihyvää, tyydyttävät kilpailutarpeeni... ...jne.

Aikas lailla nuo ylempänä mainitut. Jotenkin koen pelit myös inspiraation tuottajina tjsp.

E: typo

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Huviksee.

Itse pelailen pelejä siitä syystä, että ne ovat yleensä mukavia ja mukaansa tempaavia, kuten esimerkkinä Oblivion. Hienoilla grafiikalla ja oikealla tunnelmalla saadaan hyvä vaikutus ja silloin pystyy eläytymään peliin oikein kunnolla.

Esimerkkinä sotapeleistä, vaikka Call of Duty tai DD, niin siihen uppoaa mukaan, koska saa "tuntea" sen tunteen, ihan kuin olisi itse sotimassa tai johtamassa joukkoja. Tosin välillä tulee pettymyksiä, mutta nekin ovat osa peliteollisuutta ja esim. kuollessa, voi tulla hyvinkin agressiviset tunteet pintaan.

Kuten TheNaatti mainitsi, urheilupeleillä saadaan virtuaalisesti toteutettua vaikka nyt sen SM/NHL/FIFA - joukkueen liigavoitot ja menestykset, ainahan voi tehdä myös oman pelajaan ja ihailla, kuin itse pelaisi kentällä kaikkien maailmojen Beckhamien ja Ronaldojen kanssa.

Onnistumisen tunne ja mielihyvä lisäävät aina peli-intoa ja saattavat tempauttaa sinut mukaasi moneksi tunniksi, myös minut, mutta kannattaa muistaa, pelit eivät ole todellisuus.

Siitä tulee mielihyvää ja se on kivaa ajanviettoa

Pelithän ovat yksi nykyviihteen osa-alueista. Melkeinhän se on sama kun kysyisi miksi joku katsoo elokuvia tai kuuntelee musiikkia....jokainen näistä viihdyttää omalla tavallaan.

Olen ollut pikkupojasta lähtien tekemisissä tietokoneiden ja videopelien kanssa joten kun hyvistä peleistä on kysymys niin mielelläni pelaan jatkossakin. Hyvää ajankulua silloin kun on sellaista hieman ylimääräistä aikaa eikä muutakaan tekemistä.

Sivistääkseni itseäni. Jotkut pelit on yksinkertaisesti koettava.

:

)

Lainaus:27.01.2007 TheNaatti kirjoitti:

WW2 pelit saattavat antaa paremman käsityksen Toisesta Maailmansodasta, sillä pelien avulla saatat kokea palan siitä, jokset tietenkään samoin kuten sodassa olleet.

Reps... Sait nikkelimyrkytyksen, mitä sitten teet? Ainiin, painat New Game!

Lainaus:27.01.2007 Schmeisser kirjoitti:

Lainaus:27.01.2007 TheNaatti kirjoitti:

WW2 pelit saattavat antaa paremman käsityksen Toisesta Maailmansodasta, sillä pelien avulla saatat kokea palan siitä, jokset tietenkään samoin kuten sodassa olleet.

Reps... Sait nikkelimyrkytyksen, mitä sitten teet? Ainiin, painat New Game!

Turpas kiinni pikkuhitleri. ;D

Yleensä pelailen vain aikaa kuluttaakseni.

Wowia: että voisin kasvattaa egoani mountilla, johon pitää kerätä rahaa. Myöhemmin sitten pitää saada kasvattaa egoani epicmountilla. Ja lopulta vielä lentävällä mountilla. Ja siinähän tuhlaantuutuhlaantuutuhlaantuu mukavasti aikaa.

CS: On kiva, ku frägit on 10-0. Vaikkakin se tapahtuu kerran kuukaudessa. Lisäksi on kiva vinetä xiittareita, joita on yli puolet pelaajista. Vielä hauskempaa on, kun xiittari ampuu kentän toisesta päästä 16 seinän läpi päähän. Toisaalta, jos ampuu itse kentän toisesta päästä toiseen päähän hedyn coltilla (ei tietenkään mitään seiniä välissä), tulee onnistumisen tunne.

Lainaus:27.01.2007 furiOz kirjoitti:
saan orgasmin

Samoin.

Koske ne ovat viihdyttäviä.

Lainaus:27.01.2007 suberman kirjoitti:
Koske ne ovat viihdyttäviä.