Huom! Tämä ei ole mikään "nyt soi" -aihe. Tätä on myös turha sekoittaa last.fm-aiheisiin, koska tarkoitus ei ole postata pelkkiä luetteloita tai listauksia, vaan kertoa myös itse levyistä ja kommentoida niitä.

Kertokaapas, mitä levyjä olette kuunnelleet viimeisten päivien/viikkojen/kuukausien aikana. Ei mitään kahden sanan viestejä tai WinAmpin soittolistoja tänne, kiitos.

Mercyful Fate - Melissa

MF:n debyytti toimii aina. Täyttä mahtavuutta alusta loppuun, heikkoa lenkkiä tältä levyltä ei löydy etsimälläkään. Jotkut varmaan karsastavat King Diamondin vokaaleja, mutta ne sopivat täydellisesti musiikkiin ja ovat tärkeä osa Mercyful Faten lähes täysin uniikkia soundia. Tapporiffit, loistavat lyriikat ja mahtava tunnelma tekevät tästä yhden niistä levyistä, jotka kuuluvat jokaisen metallista vähänkään pitävän hyllyyn.

King Diamond - Abigail

Ehkä Kingin paras soololevy. Hyvä tarina (kyseessähän on siis konseptialbumi, jos joku ei tiennyt), äärimmäisen vahva tunnelma ja uskomaton kitaratyöskentely nostavat tämänkin levyn klassikkoasemaan. Ja sitten on tietysti King, jonka laulua moni varmasti vihaa

-

minä en.

Uusia hankintoja:

Apokalyptic Raids - The Third Storm

Enemmän kuin vähän Hellhammerilta kuulostavaa menoa Brasiliasta. Mukana on kuitenkin myös paljon omaa, kuten kierolla tavalla melodisia kitarasooloja ja paikoin eeppistäkin menoa. Ei missään tapauksessa laiskaa Sveitsin metallipioneerien kopiointia, vaan bändin itsensä näköinen levy.

Onslaught - Hell in Copenhagen

Vuodelta '87. Biisimateriaali kovaa, mutta jotenkin hieman bootlegmainen fiilis tästä silti jää. Soundit ovat mukavan raa'at, mutta liveversiot eivät tuo hirveästi uutta mukaan biiseihin. Poikkeuksena Lightning War ja Blood Upon the Ice, jotka potkivat näillä soundeilla paljon kovemmin kuin ylikliinisellä In Search of Sanity -levyllä. Mukana vain kuusi biisiä, joskin kestoa silti kolme varttia. Ei kuitenkaan paras levy aloittaa bändiin tutustuminen.

Denouncement Pyre - Hells Infantry

Ihmeen vähälle huomiolle jäänyt tämä aussibändi. Aivan törkeän kovaa black/thrashiä aika paljon Deströyer 666:n hengessä. Pituutta tällä MCD:llä on 25 minuuttia, mikä on aivan liian vähän, koska tämä on pakko kuunnella vähintään kaksi kertaa putkeen. Tältä bändiltä odotan tulevaisuudessa paljon.

Pallo on teillä.

Nyt on viikon ollut CD-soittimessa ainoastaan yksi levy, Swallow The Sun - Hope. Swallow The Sun on ollut kauan yksi lempibändeistäni, eikä uusi levykään odotuksia pettänyt. Pidän raskaammasta, sopivan melodisesta ja synkemmän oloisesta musiikista, eli siis tämä levy toimii!

Olen huono kirjoittamaan tälläisiä juttuja, joten lopetan tähän .

No tehdäänpä nyt vain pieni luettelo:

Nightwish - Once
Kalmah - Black waltz
Kalmah - They will return
Metallica - ... and justice for all
Iron Maiden - A Matter of life and death
Judas Priest - Painkiller

Yleensä kuuntelen sufflella, mutta sanotaan nyt vaikka

Opeth - Ghost Reveries

Progressiivisen metallin bändi Ruotsista. Levyllä on uskomattomat clean-soundit (ainakin mielestäni) ja on samalla uusin Opethin levy.

Nobuo Uematsun tuotanto

Nobuo nyt tuskin tarvitsee paljon selittelyä. Mies on Final Fantasy sarjan alkuperäinen säveltäjä joka on luonut lukuisia ikimuistoisia kappaleita. Toimii nykyisin perustamassaan Black Mages-yhtyeessä, joka soittaa Final Fantasy musiikista tehtyjä rock-sovituksia

Lamb of God - Ashes of The Wake

Soittavat aggressiivista thrash metallia.

Steve Vai - Passion & Warfare

Kaikkien kitaristien tunteman Steven ensimmäinen "oikea" levy. Sisältää uskomatonta teknistä taituruutta ja levyä voisi luonnehtia jopa sekopäiseksi kuten muutakin Steven musiikkia

Helion

Elikkäs bändi on vielä uransa suht alussa. Heillä ei ole vielä levytyssopimusta ja musiikkia voi käydä kuuntelemassa mikserissä

Dream Theater - Octavarium

"Unelma Teatterin" uusin joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Bändi on tunnettu välillä ylilyövästä progressiivisuudesta, joka näkyy mm. levyn nimikkobiisin pituudessa, joka on n. 24 minuutin pituudessa

Strapping Young Lad - New Black

S.Y.L:n uusin. Levy on todella raskas ja Far Beyond Metal ei jätä ketään kylmäksi

Cannibal Corpse - Kill

Tämäkin on uusin levy. Vihdoinkin CC on ruvennut tekemään kunnollista musiikkia, jolle ei tarvitse naureskella

Zombi

Bändi löytyy mikseristä. Vaikutteita mm. Cannibal Corpse, joka kertoo jo paljon. Laulu on uskomaton varsinkin Suomen mittakaavassa. Harvoin täältä löytyy tuollaisia örisijöitä

Job For A Cowboy - Doom

Independent deathcore-bändi. Laulutyyli on hyvin uniikki. Tämä on bändin uusin levy, joka vääntää sisuskalut solmuun ja repii ne sitten ulos

The Black Dahlia Murder - Unhallowed

Toinen deathcorebändi, joka on nimetty kuuluisan murhan mukaan. Tämä ensimmäinen levy on yksi genren parhaita ja sen soundit ja riffit ja varsinkin laulu ovat kuin toisesta maailmasta. Bändillä on vain yksi laulaja, joka örisee ja rääkyy vuoronperään ja välillä samaan aikaankin.

Ynkkää

Ruotsalainen kitaristi, joka omaa kuuhun asti ulottuvan kitaramunan. Tunnettu pöyhkeydestään, liian tiukoista nahkahousuista, Fenderistä, uniikista soundista, ruotasalaisuudesta, tilutuksesta, kuuden kielen sweepeistä, klassisista vaikutteista ja vaikka mistä. Koko tuotanto on neo calssista progressiivista metallia.

Twilightning

Ensi kuussa uusi levy ulos. Tyyliä voisi kuvailla power metalliksi, mutta elkää pelätkö. Ei se ole mitään sankariherutusta. Laulaja Heikki Pöyhiä omaa uskomattoman äänen ja kitaristit kuuluvat Suomen parhaimmistoon. Levyillä on mielenkiintoisia kitaramelodioita ja -riffejä sooloista puhumattakaan.

Stam1na

No Stam1nan nyt tietää kaikki

Slayer - Christ Illusion

Vanhan thrash-jumalan uusin. Jatkaa samaa aggressiivista Slayer linjaa

Riverdance - The Best of

Soittavat hilpeetä riverdance-musiikkia. Viulu on isossa osassa bändin musiikissa ja mitä muuta tästä voisi sanoa kuin on hilpeä kuin maaninen henkilö ennen depressiivisen vaiheen itsemurhaa

Pofony - Cure of Another Kind

Suomalainen death metal-bändi, jonka levyn voi ladata osoitteesta www.pofony.com laulut on hyvät ja riffit murskaavat

Paul Gilbert - Get Out Of My Yard

Megasuperhyperubertilulilu-kitarasankari. Tälläistä kitaristimusiikkia. Levyllä löytyy teknistä soittamista ja outoja ja siistejä riffejä.


Ja sitten vaikka mitä muuta.

E: oho unohtu lihavointi sulkea

Lainaus:14.02.2007 Raat0 kirjoitti:
Huom! Tämä ei ole mikään "nyt soi" -aihe. Tätä on myös turha sekoittaa last.fm-aiheisiin, koska tarkoitus ei ole postata pelkkiä luetteloita tai listauksia, vaan kertoa myös itse levyistä ja kommentoida niitä.

Eli ymmärsin, että levyjä kommentoidaankin, eikä pistetä pelkkiä luetteloita.

Apokalyptic Raids-nimi kuulostaa tutulta. [Mistäköhän johtuu =D]

Niin, viime aikoina soittimessa viipyneet:

Emperor - In the Nightside Eclipse
Olen erittäin hyvä kadottomaan levyjä. Tämän ja IX Equilibirumin löysin pari viikkoa sitten jostain tusina-levyhyllystä. Selkeästi parempi näistä kahdesta.
Mikäli miten muistan, luukutin ennen vanhaan ainoastaan I Am the Black Wizardsia ja Towards the Pantheonia. Nyt näillä uusilla kuuntelukerroilla levy on saavuttanut täysin uuden asteen ja luo loistavasti yön pikkutunneilla tunnelmaa kynttilöiden ja oluen kera. Suosikkibiiseiksi ovat nousseet noiden edellämainittujen lisäksi Beyond the Great Vast Forest ja Majesty of a Nightsky. Tulee pysymään vielä pitkään soittimessa.

Deathchain - Deathrash Assault
Tästä en tunnu saavan tarpeekseni. Graveyard Witchery, Napalm Satan ja Panzer Holocaust jyräävät aivan mainiosti. Muutkin biisit ovat loistavia, tosin Lepra Lord ei ole minulle pahemmin auennut.
Pisteet vielä Deathrash Legionsille mahtavista lyriikoista.

Amon Amarth - With Oden on Our Side
Tämä on soinut jo kohta kuukauden muttei kulumista vielä näy. Edellisen levyn ollessa pienoinen pettymys, tämä nousee lähes Versus the Worldin tasoiseksi. Rumputyöskentely tappaa, kitarat maalailevat komeita melodioita ja Johan Hegg murisee kuin aito viikinki. Heggin vokaalit ovatkin mielestäni vain parantuneet vuosien varrella. Asator biiseistä ehdottomasti paras.

Näillä mennään.

Itse polttamani levy, missä musa on enimmäkseen sitä kultaista '80 lukua.

Nyt soi Sniperin Ammutaan Ryssiä Silmien välliin, (Suomalainen pikkubändi Kuusankosken suunnalta,skinheadbändi) ja Klamydian Klamytologia.

Loistava aihe, ketjun aloittajalle pisteet ainakin täältä suunnasta. On mukava lukea mitä muut palstalaiset musiikista ja etenkin levyistä kokonaisuutena pitävät.


Tool - 10,000 Days

Sanottu Toolin helpoimmin sisäistettäväksi levyksi. Olen mielipiteen kanssa hyinkin samoilla linjoilla, ainakin itse pystyin hyppäämään levyn syövereihin mukaan varsin kivuttomasti. Levy on ollut todella nautittava kokonaisuus, ja se oli omissa kirjoissani ehdottomasti vuoden 2006 parhaita levyjä, ellei peräti paras.

Levy käynnistyy vahvasti. Vicarious, Jambi, Wings for Marie, 10,000 Days ja The Pot ovat sellaista mannaa korville, että pistää ihan ihmettelemään. Sitten seuraakin tuttu "sulattelu tauko", Lipan Conjuring ja oikeastaan myös Lost Keys biisien muodossa. Kolme seuraavaa biisiä sitten ovatkin taas sitä tuttua tavaraa, eli todella hyvää. Päätös "kappaletta" en ole ymmärtänyt (lieneekö siinä tosin edes mitään ymmärrettävää), tuollainen tuttu "Toolismi" loppuun. Mutta siis, kokonaisuutena aivan pirun hyvä levy, uskallan suositella vähääkään kiinnostuneille.

Erityismaininta todella tyylikkäästä kansitaiteesta! Kun löydät itsesi tutkimasta jonkin levyn kansia ja niiden sisältöä kerta toisensa jälkeen, ne eivät voi olla huonot. Tyylikästä.


A Perfect Circle - eMOTIVe

Nyttemmin kuopatun (vai onko poppoo vain pitkällä tauolla? Toivottavasti.) A Perfect Circlen albumi eMOTIVe on hieman erilaisempi pakkaus kuin kaksi edellistä albumia. Myönnän, että jouduin googlettamaan että mistä on kysymys. Ja cover-levystähän on siis kyse, ja mielestäni loistavasta sellaisesta. Levyltä ei äkkiä mietittynä tule oikeastaan yhtään heikompaa biisiä mieleen ja kappaleiden aihepiiri on hyvä että kiinnostava.

Erikoismaininta "Counting Bodies Like Sheep To The Rhythm of the War Drums" kappaleen musiikkivideosta, kannattaa tsekata.

Stam1na -Stam1na

Tätä levyä tullut jyystettyä jo kuukausi poikineen. Seuraajaansa verrattuna vielä kestettävä tapaus ja biisit ovat oikeasti munakkaita. Uudet Kymmenen Käskyä taasen on senlaista kuraa, ettei terve mieli kestä.
Ristiriita on erinomainen aloitus ja imo levy olisi saanut päättyä Koirapoikaan. Viimeiset kaksi biisiä ei iske. Ei alkuunkaan.

Iced Earth

Kaikki mitä löytyy, soi suunnilleen jatkuvasti, läksyjä tehdessä, MtG:tä pelaillessa, lukiessa jne jne.
Sen sorttista platinatavaraa, että oksat pois.

Diablo -Renaissance

Toiseksi paras levy, jota kuuntelen hieman enemmän nyt, kun syksyllä tuli tykitettyä niin paljon Eternium lättyä.

The mars voltan pari uusinta soinut kyl kiitettävästi.
Tool soi peruspaljon.
Agallochin Ashes against the grain ja The mantle aika runsaasti.
Ketään ei kiinnosta.

Noo, Iced Earthin Night of the Stormrider soinut taas paljon. Lähinnä autossa kuuntelen kun radiosta tulee aina niihin aikoihin kun ajan isoa jöötiä niin tää kyllä menee todella hyvin. Varsinkin kun on paljon taustamusiikkista menoa ja pitkiä biisejä niin tuntuu ajomatkat mukavilta. Eli tätä olen kuunnellut, melkein kokoajan lähiaikoina.

Toiset mitkä ovat soineet nyt enemmän kotona on Exoduksen Tempo of the Damned ja Torture Killerin Swarm. Aika tasasta menoa eikä mitään yllätyksiä, netissä ollessa tulee jatkuvalla syötöllä kuunneltua. Randomilla hyvin molemmat sekasin niin vaihtuu kivasti eikä junnaa samassa.

Opethin black water park ja still life on soinu viimesen 2 kuukauden ajan kauheesti ei mitään muuta oo tullu kuuneltuu

No lähi päivinä on soinut Iron Maidenin "The Nomad" ja "The Zoo" Minusta Iron Maidenin yhdet parhaimmaimmat biisit. Mutta yleensä kyllä kuuuntelen koneella musaa ja joskus omas huonees samalla ku teen läksyjä

Angelcorpse - Iron, Blood, Blasphemy

Tästä AC:n live / coveri levystä ei saa tarpeekseen, *******en kovia biisejä laitettu kasaan. Parhautta.

^^No The Nomad kyllä löytyy mutta mikä helvtti toi The Zoo on? Hassua, että vaikka omistan kaikki Maidenin studiolevyt, niin enpä ole tuon nimiseen kappaleeseen törmännyt.

Priestin Painkiller on ollut melko kovassa pyörityksessä tässä viimeaikoina. Kova levy.

Tiësto - In Search Of Sunrise 4 cd1

Ensimmäinen puolisko kuunneltuna. Teknisesti erittäin hyvin tuotettua progressiivista trancea vaikkei ylläkkään täydellisyyttä hipovalle 5 osalle sillä muutamissa kappaleissa korkeimmat äänet leikkaavat ikävästi.

Musiikillisesti levy alkaa todella vahvasti Like a Waterfall kappaleella, joka on maustettu hienoilla voksuilla ja tämähän on minun mieleeni. Taso alkaa tästä eteenpäin laskea tasaisesti vaikka matkan varrelta vielä jotain erityistä löytyykin. Kakkos cd pitää kuunnella heti kun toipuu tästä pienoisesta pettymyksestä sen hienon viitososan jälkeen.



Dire Straits - Sultans of Swing

Mahtava levy niin teknisesti kuin musiikillisesti. Meni oikein alkuperäinen tilaukseen sillä tällaiset helmet ansaitsevat sen.

Nostellaas tätäkin loistavaa aihetta.
Noitten aikasemmin lueteltujen seuraksi on tullut pari muuta:

Sear - Begin the Celebrations of Sin
Tämmönen tuli napattua FME:stä kun kaikki sitä niin hyväksi haukkuivat.
Onhan tämä varsin messevää runttausta, sijoittuu varmaan johonkin black- ja death metallin rajamaille. Monument 666, Lobotomy With a Crusifix, Scythe of Blasphemy ja Blindfolded fuck ovat selkeätä parhaimmistoa. Lyriikat ovat ehkä hieman väsyneitä, tosin Viimeinen Voitelu omaa hauskan riettaat suomenkieliset sanoitukset. Kyllä tämä tästä vielä kehittyy.

Insomnium - Above the Weeping World
Otin tämänkin FME:n keikan jälkeen pitkästä aikaa tehokuunteluun.
Toimii edelleen loistavasti. Hieno, maalaileva tunnelma säilyy koko levyn läpi, eikä yhtään täytebiisiä löydy. Drawn to Black ja The Last Statement ovat levyn parhaat biisit. Tuntuu Insomniumin pojat vaan koko ajan parempaa levyä pukkaavaan.

Lainaus:19.02.2007 Heimdall kirjoitti:
Sear - Begin the Celebrations of Sin
Tämmönen tuli napattua FME:stä kun kaikki sitä niin hyväksi haukkuivat.
Onhan tämä varsin messevää runttausta, sijoittuu varmaan johonkin black- ja death metallin rajamaille. Monument 666, Lobotomy With a Crusifix, Scythe of Blasphemy ja Blindfolded fuck ovat selkeätä parhaimmistoa. Lyriikat ovat ehkä hieman väsyneitä, tosin Viimeinen Voitelu omaa hauskan riettaat suomenkieliset sanoitukset. Kyllä tämä tästä vielä kehittyy.

Ihan hyvä levy tosiaan tuo, aina välillä pitää käydä pikkusiskon levyhyllystä lainaamassa. Pikkusen turhan modernia ehkä meikän makuun, mutta kuitenkin varsin onnistunutta black/death-sekoitusta. Sanoituksista henk. koht. tykkälöitsen kovasti, "bukkake in the face of god" jne.

Lainaus:19.02.2007 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:19.02.2007 Heimdall kirjoitti:
Sear - Begin the Celebrations of Sin
Tämmönen tuli napattua FME:stä kun kaikki sitä niin hyväksi haukkuivat.
Onhan tämä varsin messevää runttausta, sijoittuu varmaan johonkin black- ja death metallin rajamaille. Monument 666, Lobotomy With a Crusifix, Scythe of Blasphemy ja Blindfolded fuck ovat selkeätä parhaimmistoa. Lyriikat ovat ehkä hieman väsyneitä, tosin Viimeinen Voitelu omaa hauskan riettaat suomenkieliset sanoitukset. Kyllä tämä tästä vielä kehittyy.

Ihan hyvä levy tosiaan tuo, aina välillä pitää käydä pikkusiskon levyhyllystä lainaamassa. Pikkusen turhan modernia ehkä meikän makuun, mutta kuitenkin varsin onnistunutta black/death-sekoitusta. Sanoituksista henk. koht. tykkälöitsen kovasti, "bukkake in the face of god" jne.

Niinno, minulle ei vaan nuo anaaliporaus-lyriikat oikein iske. Onhan siellä ihan kekseliäitä juttuja siellä täällä, mutta ei minua vakuuta. Tosin tuon nimenomaisen biisin sanoitukset, joita lainasit, aiheuttivat yön pikkutunneilla naurunremakkaa.

-

Ainoa levy jota vielä kuuntelen, on Band of Brothers soundtrack, ihan uskomaton paketti, ei sitä tosi tuu kokonaisena kuunneltua ku on koneelle siirtäny ne piisit, mutta eniveis. En oikee oo levyjen päälle oleva ihmine(en ymmärrä mitää niistä höpötyksistä kuinka ne on kokonaisuuksia yms. muuta roskaa).

Lainaus:20.02.2007 perato kirjoitti:
(en ymmärrä mitää niistä höpötyksistä kuinka ne on kokonaisuuksia yms. muuta roskaa).

Riippuu levystä. Jotkut "sata eri tyyppiä säveltää Britneylle biisejä" -levyt eivät ole kokonaisuuksia nähneetkään, mutta kyllä monien (useimpien?) bändien tuotoksissa on selvä punainen lanka havaittavissa. Vähän kehnompikin biisi saattaa potkia kovaa, jos se istuu hyvin muiden biisien sekaan, vaikkei se yksinään toimisi pätkääkään. Toisaalta paskaa biisiä ei pelasta mikään, jos se on täysin irrallinen muuhun materiaaliin verrattuna. Itse kuuntelen levyt aina alusta loppuun, koska koen sen nautinnollisimmaksi ja palkitsevimmaksi kuuntelutavaksi. Parhaimmissa levyissä on usein vähän samanlainen draaman kaari kuin hyvissä elokuvissa.

Unohtui aloitusviestissä mainita Bathoryn The Return... Debyytin ja Under the Signin ohella parasta Bathorya ikinä. Lyriikat silkkaa seksiä ja Saatanaa, riffit täyttä rautaa ja Quorthon mikin varressa elämänsä vedossa.

Rushin Moving Pictures on soinnut aika paljon viimeaikoina.

Orne - The Conjuration By The Fire

On tämä vaan hienoa musiikkia. Yleensä ei progerokki kauheasti iske, mutta tämä toimii aivan kympillä. Albert Wichfinderin vokaalit tuovat mukaan tiettyä jylhyyttä, eikä homma todellakaan ole mitään muniinpuhaltelua. Kaunista ja herkkää, yksi viime vuoden parhaista levyistä.