Kaikki Dream Theaterin :|

Lainaus:25.02.2007 Hsu kirjoitti:
Kaikki Dream Theaterin :|

8|

Tässä viime päivinä ehdottomasti eniten on soinut Genesiksen Selling England By The Pound -levy. Sekopäinen, brittiläinen, mainio ja vieläpä täynnä mainiota Steve Hackett -kitarointia.

:0 Huomasin vähän myöhään, että olisi pitänyt kommentoidakin... Korjataan asia!

Kalmah - Swampsong
Jo levyn kansi antaa odottaa hyvää Kalmahin kolmannelta tuotokselta, joka on ladattu täyteen räjähtävää materiaalia, uskomattomia kitarariffejä, loistavia lyriikoita ja mahtavaa melodeath - musaa! Levyltä nousee auttamatta muita korkeammalle "Moon Of My Nights", joka on yllättävän kaunis biisi ollakseen death metal-äänellä laulettu. Levy on täysin ostamisen arvoinen, jos ollenkaan musiikkikorvaa löytyy... No makuasia. Muita loistavia kappaleita levyltä ovat Tordah, Heroes to Us ja Doubtful About it All.

Kouluarvosanana annan 10- yhden vähemmän hyvän biisin takia.

Swallow the Sun - The Morning Never Came
Pitkän aikaa koneellani oli kys. levyltä muutama kappale joita tuli kuunneltua suhteellisen paljon. Nyt jostain kumman syystä päätin ostaa koko levyn ja tänäänhän se tuli kuunneltua.

Heti aluksi voin sanoa että tämä lätty ei missään tapauksessa ole mikään "taustamusiikkilevy" vaan jos aikoo kuunnella, suosittelen kuuntelemaan koko levyn alusta loppuun, mieluiten yksin pimeässä ja hyvillä laitteilla saa vielä loputkin tästä irti.

Levy alkaa vahvasti, ja pysyy vahvana kaikki kahdeksan kappaletta joista yhtäkään ei voi sanoa huonoksi, eikä edes keskinkertaiseksi. Levy luo vahvasti unenomaisen, ehkä hieman painajaismaisen tunnelman, jollaista en ole ennen kokenut. Rumputyöskentely ansaitsee erityismaininnan sillä se on todella monipuolista kuten myös kitaraosasto.

Mitään huonoa sanottavaa en tästä keksi, joten kympin saa minulta.

Mercyful Fate - Melissa

Kuten Raat0 jo aloitusviestissä kertoi, on tämä levy loistavaa kamaa. Tunnelma on upea, varsinkin yöllä ja pimeässä kuunneltuna. Itselläni kesti kauan totutella King Diamondin vokaaleihin, mutta nykyään ne iskevät ja kunnolla. Suosikkikappaleeni tältä levyltä ovat kolme ensimmäistä raitaa, eli Evil, Curse of the Pharaohs ja Into the Coven. Tältä levyltä ei tosiaan heikkoja vetoja löydy.

Alice Cooper - Trash

Mukavaa kasari-hardrockia. Pari filleriä löytyy, mutta tässä on kuitenkin suosikkilevyni shokkirockin kummisedältä. Parhaat kappaleet ovat mielestäni Poison (vaikka onkin aika puhkikulunut), Trash, Bed of Nails ja Hell is Living Without You. I'm Your Gun on muuten hyvä kappale, mutta alku on aivan hirveä.

Slipknot - Mate Feed Kill Repeat

Parhain Slipknotin levy, paljon erillaisia musiikki tyylejä. Pidän kaikista kappaleista, mikään ei ole huono biisi.

Stone Sour - Come what (ever) may

Myös hyvä levy, ehkä vähän rennompi kuin Sourin ensimmäinen levy.
hyviä biisejä löytyy monia, mutta pari kehnoakin löytyy myös.

Jimi Hendrix, Eric Clapton, JJ Cale kaikki mahdollinen.

The Kooks - Inside In/Inside Out, todella tasokasta Indierockia.

The Beatles - Yellowsubmarine

Smile Empty Soul - Smile Empty Soul. Bändin debyyttialbumi, todella kovaa Post-grungea.

Led Zeppelinin I, II, III ja IV soinu myös.

Dire Straits - Sultans of Swing

Red Hot Chili Peppers - Red Hot Chili Peppers. hyvää funkkia.

Nirvanaa randomilla.

Papa Roach . Infest ja Getting Away With Murder. The Paramour Sessions on ihan kuraa.

Tenacious D - The Pick Of Destiny

Ihan jumalattoman hulvaton levy. Tämä on Jack Blackin ja Kyle Gassin muodostama bändi. Laulanta on todella kuin toisesta maailmasta ja levyn kasarivaikutteet ovat loisteliaita. Akustisen ja metallikitaroinnin sekoitus iskee kovaa ja sopii loistavasti miesten tekemään musiikkiin. Kaikki biisit ovat sairaan hyviä, mutta parhaita ovat Kickapoo, History, Master Exploder, Pick of Destiny ja Beelzeboss.

Lainaus:16.02.2007 Polunimuri kirjoitti:
^^No The Nomad kyllä löytyy mutta mikä helvtti toi The Zoo on? Hassua, että vaikka omistan kaikki Maidenin studiolevyt, niin enpä ole tuon nimiseen kappaleeseen törmännyt.

Zoo ei ole Iron Maidenin kappale vaan Bruce Dickinsonin tekemä coveri Scorpionsin kappaleesta.

Metallica - Load

Varmaankin kaikkien tunteman heavy-bändin vuonna 96-tehty lätty. Ensimmäisistä albumeista poiketen musiikki on tyyliltään lähempänä grungea ja jossain kappaleissa on havaittavissa kantrimaisia aineksia.
Joka tapauksessa virkistävää vaihtelua edellisitä lätyistä ja mieleenpainuvimpina kappaleina ovat mm. Hero of the Day, The House Jack Built ja The Outlaw Thorn.

Metallica - ReLoad

Seitsemäs Metallica-albumi jonka kappalelista koostuu Load:n ylijääneista kappaleista. Albumi edustaa Loadin tapaan kokeilumpaa tyyliä.
Kappaleista voisi mainita livesuosikki Fuel, The Memory Remains ja Unforgiven II jotka ovat parhaimpia bändin aikaansaannoksia.

Lainaus:04.03.2007 Urokhtor kirjoitti:
Tenacious D - The Pick Of Destiny

Ihan jumalattoman hulvaton levy. Tämä on Jack Blackin ja Kyle Gassin muodostama bändi. Laulanta on todella kuin toisesta maailmasta ja levyn kasarivaikutteet ovat loisteliaita. Akustisen ja metallikitaroinnin sekoitus iskee kovaa ja sopii loistavasti miesten tekemään musiikkiin. Kaikki biisit ovat sairaan hyviä, mutta parhaita ovat Kickapoo, History, Master Exploder, Pick of Destiny ja Beelzeboss.

Oh the dragons balls were blazin' as I stepped into his cave,
Then I sliced his fuckin' cockles,
With a long and shiney blade!
'Twas I who fucked the dragon,
Fuckalize sing-fuckaloo!
And if you try to fuck with me,
Then I shall fuck you too!
Gotta get it on in the party zone!
I gots to shoot a load in the party zone!
Gotta lick a toad in the party zone!
Gotta suck a chode in the party zone!

Rakastan tätä levyä, nauroin lähes joka biisissä. Ja se on PALJON sanottu :D
Jos joku haluaisi vielä suomentaa minulle kohdan:
"Fuckalize sing-fuckaloo!"

Kiitos jo etukäteen :D

Lähinnä nyt soinut Apoptygma Berzerk'in - Cambodia
Ei voi ymmärtää, että mikä tässä viehättää, Cambodia biisi vaan on niin hemmetin kovaa kamaa, ja muutkin biisit loistavia!

myös ...And Oceans'sin - A.M.G.O.D on myös soinut erittäin raskaasti tässä menneinä viikkoina, uusi mukava löydös levyhyllyyn, Intelligence Is Sexy, TBA In Silver Box, Postfuturistika ja Tears Have No Name on kyllä ylivoimaisesti parhaat kipaleet, nyt pitäisi varmaan hommata kyseisen bändin Cypher albumi ainakin, Dynamic Gallery Of Thoughts on myös kehuttua kamaa..

Kalmah - The Black Waltz
Levy on nyt ensimmäistä päivää täydessä kuuntelussa, muttei VIELÄ ole auennut korvilleni täysin. Pekan vallattua laulun suureksi osaksi laulu muuttui korkeammaksi ja yksinkertaisemmaksi... Vaikka lyriikat sinänsä ovat LOISTAVIA, minua harmittaa, kun Antti ei pääse laulamaan matalalla örinällään... Mutta loistava levy, muutaman kuuntelukerran jälkeen biisit iskevät aina vain kovempaa.
Kouluarvosana: 9-

Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta Pari viikkoa sitten tuli hommattua. Toiseksi paras levyni tällä hetkellä.


Rammstein: Reise, reise Kesällä hommasin ja siitä lähtien on ollut paras levyni.



Noita on tullut eniten kuunneltua.

Lainaus:07.03.2007 Tape kirjoitti:

Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta


Rammstein: Reise, reise



Noita on tullut eniten kuunneltua.

Pst, piti olla kommenttia.

Ei ole mitään kommentoitavaa. Sillä sipuli.
Ja kohta satelee jotain tyyliin: Painu *****un jos sul ei muuta sanottavaa!.
Melkein voin arvata.

Ei mitään romaania tietenkään tarvitse kirjoittaa, mutta mielellään lause tai pari tai ainakin oma mielipide levystä jos ei muuta (tai no, varmaan ne levyt ihan hyviä ovat, jos niitä kerran on kuunneltu). Ihan vaan siksi, että jonkinlaista eroa syntyisi tuohon last.fm-aiheeseen.

No laitoin nyt jotain siihen.

Evil Angel - Unholy Fight for Metal

Alkuvuoden kohokohta ainakin toistaiseksi. Black/thrashiä death metal -mausteilla suoraan Lahden metallihelvetistä. Toimii kuin hirvi, vaikkei mitään uutta tai mullistavaa tarjoakaan.

Sadus - Chemical Exposure

Eräs kaikkien aikojen parhaista ja äärimmäisimmistä thrash-levyistä. Seitsemänsataamiljoonaa tapporiffiä, Darren Travisin maailman ilkeimmät vokaalit ("There's an evil in your brain / driving you fucking insane / TORTURE!!!"), lähes jatkuvasti kolmensadan kieppeillä pyörivä tempo, Steve DiGiorgion taivaalliset bassolinjat ja yleinen parhaus tekevät tästä vakiovieraan levysoittimessani. Death to posers.

Sadus - Swallowed in Black

Chemical Exposuren mahtavuuden tasolle ei olisi ollut mitään asiaa, joten Sadus päätti olla tekemättä samaa levyä toista kertaa. Päätös oli oikea. SiB on edeltäjäänsä monipuolisempi ja vaihtelevampi, mutta säilyttää silti Chemical Exposuren parhaat puolet. Jostakin syystä tästä tulee aina jollakin tapaa mieleen Sepulturan Arise-levy, paitsi että Swallowed in Black repii, raiskaa ja murskaa brassithrashereiden viimeisen kelvollisen tuotoksen tuhannen päreiksi. Parasta.

Sadus - A Vision of Misery

Tämä tuli juuri postissa. Kahden ekan levyn tasolle ei ole mitään asiaa, mutta kyllähän tämä silti voittaa yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia kaikesta musiikista. Teknisyys on osin korvannut intensiivisyyden ja yleisen tappomeiningin, ja tietyllä tavalla levy on paljon "aikuismaisempi" kuin edeltäjänsä. Hullu teurastusmeininki on siis valitettavasti osittain kadonnut, mutta silti levy potkii perseelle kiitettävän kovaa.

Absurd - Facta Loquuntur

Loistava NSBM saksasta. Mukavan räkästä ja *****sta möykkää soittavat, iskee kyl ja kovaa.


ps. Absurdin kanssa otettava aina olutta ja visa versa.

Vader - Litany

Tehojauhannassa jälleen. Ei voi mitään, on tämä upea levy.
Wings, The One Made of Dreams, Litany ja The Final Massacre kirkkainta kärkeä, tosin yhtään huonoa biisiä ei tältä levyltä löydy.
Vähän muita heikompana ehkä mainitsisin The World of Hurtin, muttei sekään huono ole. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Old Man's Child - Vermin

Olen tässä viime viikkojen aikana yrittäny päästä sisälle tähän levyyn, vaan ei se oikein toimi. Biisit kuulostavat paremmilta yksittäin kuunneltuina, levyllinen alkaa jo puuduttaa. Enslaved and Condemned, War of Fidelity ja Twilight Damnation ovat ehdotonta parhaimmistoa. Pari loppupään biisiä jäävät unholaan keskinkertaisuutensa vuoksi. Että silleen.

Swallow the Sun - Hope

No johan. Tässä on kyllä käsillä loistava levy. Swallow the Sun on vakuuttanut molemmilla edellisillä levyillään, eikä nyt tullut poikkeusta. Äärimmäisen tunnelmallinen ja melankolinen levy kyseessä. Puhtaat vokaalit ovat lisääntyneet taas edelliseen verrattuna ja toivon ettevät ne tämän isompaan roolin enää astu. The Justice of Suffering ja Too Cold for Tears eivät ole ihan niin parhautta kuin muut biisit, vaikka ensiksi mainitussa laulava Jonas Renkse onkin mies paikallaan. Itse levyn lopetus on myös yksi parhaimmista ever.


=)

Kemmuru - Kehumatta Paras

On soinut ilmestymispäivästä asti säännöllisesti, etenkin Kiitos ja Koputa Puuta. Mitäpä tästä sanoisi, Aksim todistaa olevansa Suomen oma 9th wonder ja Jodarokin läpät toimii.

Biggien kuoleman kunniaksi soi Ready To Die.
Big Poppa.

pikku g:n uusin levy

Danzig - Danzig II: Lucifuge

Aivan mahtava levy kyseessä. Ei yhtään huonoa biisiä, tai fillerimäistä kappaletta. En osaa valita parasta biisiä, mutta ainakin Blood and Tears pomppasi vauhdilla suosikkiballadieni joukkoon. Heikoin biisi tällä lätyllä on varmaankin Girl, joka ei silti ole huono. Tätä kuunnellessa ihmetyttää ja harmittaa suuresti se, minkälaista kuonaa herra Glenn Allen Anzalone nykyään suoltaa. Glennillä on aivan ******* mahtava ääni, joten hänen olisi toivonut levyttävän enemmän tämänveroista materiaalia.

Manilla Road - Crystal Logic

Jotkut levyt ovat sellaisia, että kun niihin kerran tarttuu, niitä on pakko kuunnella kerta toisensa jälkeen päiväkausia. Joissakin levyissä vaan on sitä tiettyä magiaa, joka tekee niistä enemmän kuin osiensa summan. Crystal Logic on tällainen levy. Kyseessä siis amerikkalaisen Manilla Roadin vuonna 1983 julkaistu tekele, joka on ikääntynyt parhaiden viinien tavoin: ikä kyllä kuuluu musiikista ja tuotannosta, mutta se ei levyä huononna missään suhteessa, päin vastoin.

Musiikillisesti Crystal Logic on eeppistä, perinteistä heavy metalia, jossa on vahva 70-luvusta muistuttava tunnelma. Mukana on myös doom metalista, NWOBHM:stä ja jopa thrashistä muistuttavia piirteitä, ja levy oli myös tärkeä merkkipaalu amerikkalaisessa power metalissa (OIKEASSA power metalissa, voisin lisätä). Vaikea sanoa, mikä Crystal Logicissa niin paljon viehättää. Monet riffit eivät periaatteessa ole kovinkaan erikoisia, mutta silti ne potkivat päähän aivan järkyttävän kovaa. Vahva eeppinen tunnelma on läsnä jatkuvasti, alkaen tunnelmallisesta introsta, vauhdikkaasta Necropoliista, päätyen sen kautta nimibiisiin, blacksabbathmaiseen The Riddle Masteriin ja lopulta levyn massiivisen eeppiseen lopetukseen. Musiikillisesti levy on lähes konseptialbumi...

...vaikka siinä onkin yksi virhe, joka on varsin helppo paikantaa. Kolmiminuuttinen, radioystävällinen Feeling Free Again ei ole sysipaska, mutta tuhoaa varsin tehokkaasti levyn tunnelman. Kesken upean, eeppisen tunnelmoinnin tulee poppirakenteella menevä rakkauslaulu, joka kaiken lisäksi päättyy trendikkäästi melkein loputtomiin jatkuvaan, hiljalleen taustalle feidautuvaan kertosäkeeseen. No, onneksi biisi on sentään lyhyt. Vuoden 2002 uusintapainoksessa (joka minullakin on) oleva bonuskappale Flaming Metal System on täyttä parhautta, mutta se ei kuitenkaan oikein sovi levyn tunnelmaan. Onneksi sen voi hyvillä mielin skipata, kun se kerran bonusbiisi on. Joka tapauksessa levyn lopetus korvaa nämä pikkuvirheet moninkertaisesti.

The Ram. The Veils of Existence. Dreams of Eschaton. Eräs hienoimmista lopetuksista millään levyllä IKINÄ. En edes yritä kuvailla tätä biisikolmikkoa, joka nostaa karvat ja vähän muutakin pystyyn joka kerta. Absoluuttista parhautta, näin hienoa musiikkia ei liikaa tehdä.

Kokonaisuutena jos ei täyden kympin levy, niin kymppi miinuksen ainakin.

Lisäksi kovassa soitossa ovat olleet Violatorin Chemical Assault, Skullfuckin The Supreme Ugliness ja Toxic Holocaustin Evil Never Dies. Kahdesta ensimmäisestä olenkin jo jonkin verran kirjoitellut muihin aiheisiin. Sanotaan nyt vain näin, että potkivat älyttömän kovaa ja oikeisiin kohtiin. Viime vuoden parhaita julkaisuja, Chemical Assault eräs vuosituhannen kovimmista thrash-levyistä. Evil Never Diesin sain vastikään hommattua (vihdoinkin), ja kyllähän tämä selkeästi vahvempi on kuin TH:n toinen täyspitkä Hell on Earth. Retro-thrashiä, joka on tehty suunnilleen niin hyvin kuin sen ylipäätään voi tehdä. Tuskinpa tämä kovin monen henkilön Top 10 -levyt listalla on, mutta vaikea tästä on olla pitämättä.