muse - haarp (cd/dvd)

musen uusin cd/dvd, livenä wembley stadiumilta 16.-17.6.2007.
hyviä biisejä löytyy: knights of cydonia, stockholm syndrome, new born, hysteria yms.

keskikohdan jamit ovat levyn parasta antia. ovat selvästi ottaneet mallia mm. led zeppelinistä siinä :)
map of the problematiquen lopussa kuullaan ratmia (maggie's farm)?

hyvä livepläjäys, suosittelen! ;>
9,5/10

Down - NOLA
Tätä levyä on tullut kuunneltua tolkuttomasti jo sen takia että Down saapui Suomeen ja sitähän oli juhlistettava. Levy sisältää joitakin maailman parhaimpia kappaleita kuten Temptations Wings, Lifer, Stone the Crow ja Bury Me in Smoke.
Valitettavasti Phil Anselmon laulusuoritus ei ole ihan parhaimmillaan tällä levyllä vaikka ne ovatkin loistavat.

Down - II: A Bustle in Your Hedgerow
NOLA:n seuraajaa on tullut kuunneltua samoista perusteista, ja miksikäs ei sillä levy on aivan h*lvetin hyvä. Kappaleet kuten There's Something on My Side, Stained Glass Cross, Ghosts Along the Mississippi, The Seed ja Dog Tired sietäisivät saada kaikkien sukat pyörimään, sillä nämä biisit varsinkin ovat sellaisia riffimyrskyjä että alta pois. Philin laulut ovat tällä levyllä niin täydelliset kuin vain voivat olla. 2000-luvun parhaimpia levyjä.

Down - Over the Under
Downin uutukaiselle sama syy kuunteluun kuin kahdelle aiemmalle. Tämä levy on ehkä hieman enemmän musiikillisesti NOLA:n kaltainen, mutta Philin laulusuoritukset ovat samalla tasolla kuin II:lla. Levy alkaa mahtavalla Three Suns and One Star biisillä joka groovaa kuin humaltunut hirvi. The Path, N.O.D ja I Scream ovat loistavia ja monipuolisia biisejä joissa on hirvittävä määrä groovea ja tolkuton määrä soittotaitoa. Video biisi On March the Saints on jotain aivan uskomatonta sillä sen main riffi oikeastaan vetää sanattomaksi, se on vain niin hyvä. Mourn ja Beneth the Tides ovat jokseenkin erikoisia biisejä sillä itselläni ne eivät oikeastaan yksittäistä kuuntelua paljoa kestä mutta kokonaisuuteen ne sopivat täydellisesti. Seuraava biisi, His Majesty the Desert, on rauhallainen mutta samalla hiukan uhkaava, kuin varoitus ennen myrskyä ja niinhän se on. Pillamyd on Downin pitkän uran kaikkein raskain ja nopein biisi, joka suorastaan huutaa sinua pittaamaan kun taas versen mieletön groove pistää tukan pyörimään. In the Thrall of it All ja Nothing in Return ovat varsin rentoja fiilistely biisejä jotka ovat erittäin maittavia Pillamydin jyräyksen jälkeen. III on Downin uran paras levy ainakin kokonaisuutena, mutta yksittäisistä biiseistä en lähtisi puhumaan sillä joka levyllä on ollut hirvittävän kovia vetoja.

Lopuksi vielä: Down on paras live-bändi mitä olen todistanut!
(Vertaan Downia Slayeriin, Metallicaan, Machine Headiin ja vaikka mihin.

Magyar Posse - Kings Of Time

Imo paras postrock julkaisu mitä ollaan tehty. Viime aikoina potkinu taas aivan uudella tavalla ja löytää iltaisin tiensä soittimeen. Tällä levyllä vaan on aivan loistava tunnelma. Semmoinen synkähkö ja utuinen.

Elliott Smith - From a Basement on a Hill

Kaverilta sain tämän levyn lainaan ja onhan sitä tullu luukutettua. Singer-songwriter henkistä akustista musisointia. Levy täynnä hyviä kappaleita ja Elliottin ääni on mitä miellyttävin.

Manic Street Preachers - Send Away The Tigers

Viime vuonna ulos tullut levy mikä tuli ostettua hieman varauksella. Aikasemmista levyistä on jäänyt vähän tympeähkö maku sen mollivoittoisuuden ja aneemisuuden takia, mutta tämä levy! Levy jonka kesto on juuri sopiva, biisimateriaali upeaa, eikä levylle ole päästetty yhtään täytepiisiä. Tämä soi vielä pitkään.

Pantera - Cowboys From Hell
Päätin opetella soittamaan kitaralla albumin nimikkokappaleen, ja väkisinkin siinä ajautui sitten tarkastelemaan Dimen soittoa ja riffejä lähemminkin. On se mahtava, ja tässä Anselmonkin vokaalit ovat tarpeeksi puhtaita omaan makuuni.

Hypocrisy - The Final Chapter
Hypocrisyn viimeiseksi levyksi tarkoitettu TFC ei onneksi jäänyt bändin viimeiseksi luvuksi, vaikka olisikin ollut majesteettinen loppunäyttö Peterin kyvyistä. Kyseessähän nyt ei ole mitään puhdasta genreä, modernia death metallia upeilla tunnelmilla, rässäävillä mättöosioilla ja tyylitajuisilla melodioilla.

Täytebiisejä ei yksinkertaisesti ole, ja tämä alkukantaiseltakin kalskahtava levy on puhtaasti parasta äärimetallia, mitä Ruotsin maalta on koskaan tullut ja tulee koskaan tulemaan. Levy on yksinkertaisesti täynnä mahtavia biisejä, kaikki lähinnä keskitempoisuuden ja tervassatempomisen väliltä. On räväkämpää loistoa Inseminated Adoptionin, Dominionin, Last Vanguardin ja Adjusting The Sunin tapaan, sekä doomahtavia mukaansatempaajia, kuten Coming Race, Inquire Within ja levyn päättävä nimikkobiisi. Kirsikkana päällä Razor-cover Evil Invaders. Loistoa alusta loppuun. En tahdo päästä irti tästä levystä, on soinut jo kuukausia säännöllisesti, ja nyt miltei kokoajan.

Metallica - Kill 'Em All

Vasta vähän aikaa sitten tajusin tämän äänitteen hienouden. Hullun hyvää metallia kivenkovilla rupisilla riffeillä. Jamesin raaoilla vokaaleilla, asennetta täynnä olevilla sanotuksilla ja mielipuolisilla sooloilla. The thrash metal -levy.

Kotiteollisuus - Ukonhauta

Oli tuossa hetki siten ongelma mihin rahaa kuluttaisi,nyt kun sitä harvoin oli.
Huomasin anttilan mainoksessa,että Kotiteollisuuden uusin plätty tullut ulos.
Heti vaan ostamaan.Nyt tuli ne hyvät KT:n wanhat hyvät ajat mieleen,kun kappaleet olivat asteen verran rauhallisimpia,ja sanoihin kiinnitetty enemmän huomiota,vaikka hieman kevyttä onkin,se ei tarkoita,etteikö sitä voisi Suomen hevikansalaisena miehenä kuunnella,yhä tulee "Äijä" -fiilis,eli vähintään se on se merkki,että pojat nyt vaihteeksi taas onnistuivat.
Antaa pyöriä siellä soittimessa vielä viikon,jos toisenkin.

Guns N' Roses:"Appetite for Destruction"
Siis tämähän on ehdoton klassikko levy, jota ei rockia kunnioittavan ihmisen kannata missata. Levy heti pamahtaa käyntiin legenda biisillä "Welcome to the jungle" eikä mielestäni meno ja tunnelma lässähdä tässä levyllä ollenkaan, kyllä on pari biisiä jotka aluksi eivät oikein menneet, mutta sitten parilla kuuntelu kerralla nekin biisit on avautuneet paremmin minulle. On uskomatonta miten he ovat saaneet ensimmäiselle viraalliselle levylle niin monta klassikko biisiä, kuten juuri aikasemmin mainitsemani "Welcome to the jungle", sittenhä on "My Michelle", "Sweet child'o mine", "Rocket Queen". Enpä kehtaa mitään kriittistä arvostelua tästä levystä tehdä, levy on ollu kovassa soitossa nykyään ja enkä pettynyt ollenkaan tämän levyn tilaamiseen.

Guns N' Roses:"GN'R Lies"
...Ja tämäkin levy tuli sitten tilattua. Tietääkseni ensimmäinen osa sisältää live biisejä ja seuraavassa on uutta tavaraa. Guns N' Roses fanina, olen ollut tähänki levyyn tyytyväinen. Erityisesti "I used to love her"-biisistä olen pitänyt, kertosäkeistö on monesti soinut päässä ja siispä on pitänyt kuunnella kyseinen biisi.

Nostetaan aihetta, ettei painu haun ulottumattomiin.

Crimson Glory - Transcendence

Queensrÿche-tyylistä A-luokan heavy metallia. Melodiaa sekä riffejä riittää, ja Midnight hoitaa vokaalinsa erittäin tyylikkäästi. En käsitä, miksi tämäkin bändi on jäänyt melko tuntemattomaksi tapaukseksi. Menee ostoslistan jatkoksi.

Primordial - To the Nameless Dead

Bändin edellistä, The Gathering Wildernessiä kuulin joskus aikaa sitten, ja nyt otin kuunteluun tämän uusimman. Primordialilla olisi käsissään loistavan, eeppisen metallin ainekset, mutta suureksi ongelmaksi muodostuu kappaleiden itseääntoistavuus. Keskimäärin kaksi riffiä per biisi ei oikein jaksa riittää. Hieman lisää vaihtelevuutta niin bändiä kuuntelisi enemmän kuin mielellään.

Onslaught - Power from Hell

Ihan kelpoa, rapsakkaa thrashia mukavilla (Mahoneyn) vokaaleilla. Hieman yksipuolista tosin tämäkin, biisin lopettaminen lyhyeen on mielestäni huomattavasti parempi ratkaisu kuin levyllä toistuva kaava, säkeistöjen kertaaminen.

KREATOR - Coma of Souls ja Terrible Certainty

Kaksi kovaa thrashlevyä jotka sisältävät monta pirun hyvää biisiä muttei ainoatakaan huonoa.

Slayer - Hell awaits

Nimikkobiisi on vaan niin pirun kova eikä muut jää kauas. Tunnelmallista.
5/5

Pirullista musaa

Megadeth - Rust In Peace

Maailman kovimpiin thrash-levyihin kuuluva klassikko, täynnä agressiota sekä nopeita sooloja.

Nyt kevään tullessa hieman pirteämpi musiikki iskee, joten Poets of the Fallin Carnival of Rust on ollut suuressa kulutuksessa. Carnivalilla ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä vaan jokainen kappale tuo parhainta (astetta kevyempää) rockia suoraan makuhermoihin.
PotF on muutenkin sellainen bändi itselleni, että välillä sitä ei jaksa fiilistellä yhtään ja toisinaan se rokkaa mitä parhaiten ja nyt eletään tätä jälkimmäistä ajanjaksoa, hyvä vaan. :)

Eric Claptonin Chronicles -kokoelmalevy. Rentoa chillimusiikkia, joka toimii mukavasti dataillessa.

Megadeth - Rust in Peace
Loistava levy, dethin parhaimmistoa ellei jopa paras.
Nopeaa, kovia riffejä ja teknisintä soittoa bändiltä.
Erityisesti Rust in Peace...Polaris -biisi iskee.

Megadeth - So Far, So Good... So What!
Bändin kolmas levy, melko lyhyt mutta erittäin laadukas. Tosin cover-biisi Anarchy in the UK ei ole levyn muiden biisien rasoa. Levyn päättävä Hook In Mouth on levyn paras.

Megadeth - So Far, So Good... So What!

Tämä jäänyt vähän sivuun, mutta otin kuunteluun.
Aika keskinkertaista kamaa mielestäni, pari hyvää biisiä mutta muuten ei oikein iske. Sellaista kolmen tähden kamaa.

All Shall Perish - The Price Of Existence
Levyssä on raskaita breakdowneja lähes joka kappaleessa, ja sisältää todella paljon kitara riffejä melko yksinkertaisista aina vaikempiin kahdella kitaralla soitettaviin riffeihin jotka ovat samantapaisia kuin thrash ja death metallissa käytetyt riffit. Levy on bändin toinen levy, ja ehdottomasti parasta deathcoree.

Nostellaanpas.

Fates Warning - Awaken the Guardian

En oikeastaan edes muista, milloin joku levy olisi näin tiiviisti vain juuttunut soittimeen tauotta. Tätä on tullut viime aikoina kuunneltua oikeasti koko ajan. Äärimmäisen addiktoiva levy kaikessa pinnan alla kytevässä tarttuvuudessaan, loputtomassa kompleksisuudessaan ja koskemattomassa neroudessaan. Pohjimmiltaan kyseessä on heavy/power metal -levy, jota on mankeloitu progefiltterin läpi ja saavutettu jopa aiempaa eheämpi, moniulotteisempi ja vaikuttavampi kokonaisuus. Kaikkia levyn hienoja nyansseja

-

täydellisesti ajoitettuja sooloja, John Archin jostakin toisesta ulottuvuudesta tulevia vokaalimelodioita, täydellisen tarkkaa mutta silti inhimillisen kuuloista rumputyöskentelyä ja yksinkertaisesti saumatonta yhteen soittamista

-

voisi analysoida tuntikausia, mutta se tuntuisi jokseenkin turhalta, koska kyseessä on ennen kaikkea levy, jonka kaikki osaset palvelevat kokonaisuutta.

Tuskinpa levy jättää soitinta vielä pariin päivään. Debyytti ja erityisesti kakkoslevy The Spectre Within saanevat sen jälkeen saman kohtelun ainakin joksikin aikaa.

^ Oma suosikkini bändin katalogista on tuo kakkoslevy, The Spectre Within. Jos Guardian iskee, niin varmasti toimii tämäkin, samankaltaisia albumeja ovat keskenään.

Niin paljon soinut levyjä soittimessa viime aikoina, ettei nyt jaksa laittaa tähän kuin pari:

Slayer - Seasons in the Abyss

Taisin jossain Slayer-aiheessa haukkua levyn, mutta perutaanpa nyt tuo. Vaikkei tämä kolmen ensimmäisen tasolle yllä millään, niin kieroja riffejä ja murhaavaa vokalisointiakin riittää. Kohokohdiksi nousevat tällä kertaa levyn "hitit", tappava War Ensemble, upean painostava Dead Skin Mask sekä kaiken alleen jyräävä nimikko.

Sepultura - Schizophrenia

Tämänkin läpyskän (kuten myös EP:n ja debyytin) todellinen kovuus tullut havaittua vasta tässä viime aikoina. Soundit ovat mitä parhaat thrash-levylle ja itse musiikki potkii hanurin ryttyyn. Inquisition Symphony on mestariteos, vai uskallatko väittää muuta?

Lainaus:21.12.2009 Jone kirjoitti:
^ Oma suosikkini bändin katalogista on tuo kakkoslevy, The Spectre Within. Jos Guardian iskee, niin varmasti toimii tämäkin, samankaltaisia albumeja ovat keskenään.

Heh, toki kakkoslevy on tuttu ja myös oma suosikkini. Tällä hetkellä vaan fiilikset ovat olleet enemmän kolmannen levyn suunnalla.

KISS - Hotter Than Hell

Kuten monessa paikkaan olen todennut, että KISSin Saunaan tuleminen sai minut innostumaan tästä bändistä, niin nyt olen sen mittaan fiilistellyt tulevaa keikkaa varten.

Hotter Than Hell on tällähetkellä itselleni KISSin paras levy, tosiaan kun bändi on itselleni tuore, niin suosikkilevy voi vaihtua vaikka miksi.

Suoraviivaista hevirokkia, juuri omaan mieleeni. Ace taiteilee kitaralla todella tyylikkäästi, riffiä, sooloa ja melodiaa juuri sopivasti. Ei mitään sahausriffejä, vaan juuri sopivat riffit tähän musiikkiin. Melodiat ja eivät luiskahda liialliseen edestakas vänkkäykseen, vaan edelleen vedetään hyvän maun rajoisssa. Gene vetää tyylikkäästi bassollaan rokkikomppia, ja laulaa muuten tähän asti parhaammmat suorituksensa. Sen todistavat esimerkiksi biisit Parasite sekä Let Me Go, Rock 'n' Roll (joka on muuten ehkäpä levyn paras biisi!). Paul ja Peter eivät saa mitään erityismainintaa, sillä he vetävät omasta mielestäni ihan perussuorituksen tällä levyllä.

70-luvun parhaan bändin paras levy. Viisi tähteä.

Benighted - Icon
Kaverin suosittelemana yhtyeeseen tutustuin, ja kyllähän se on pirun hyvää death metallia. Levy on enimmäkseen genreltään brutaalia death metallia, mutta siinä on havaittavissa joitakin elementtejä myöskin grindgoresta. Vaikka yhtye onkin Ranskasta, kuulostaa se silti aika hyvältä. Suosittelen genren ystäviä kuuntelemaan albumin läpi.

Moonsorrow - Verisäkeet

En aikaisemmin niinkään diggaillut tästä albumista mutta 5 päivää sitten räjähti ja kovaa. Todella massiivinen ja eeppinen levy, jonka biiseissä 14 minuutin kesto ei ole mikään rasite kuten yleensä, eivätkä ne ole liian pitkiä kuten mielestäni Moonsorrowin ne puolituntiset biisit. Mielettömän upeita melodioita, armotonta jytinää ja mielipuolista huudantaa, menee samantien albumien top viitoseen. Diggaan tätä aivan saatanasti.

Oasiksen kokoelma Stop the Clocks.

Käytännössä kolmen soinnun rokkia mutta ******* menevää. Toimii niin tausta-kuin fiilistelymusana. Soundit ovat muikeat, fillit ja lickit näpsäkät ja sanat koukuttavia, osuvia ja tuntuvat puhuttelevan miljoonia. Manchesteriläisittäin lausuttu englanti on virkistävää kuultavaa jenkkimusan jälkeen. On se Noel piru tekemään biisejä.

Running Wild - Death or Glory

En tajua miten kyseinen bändi on jäänyt iteltä huomioimatta, siis ihan tajuttoman kovia biisejä! Varsinkin tämä kyseinen levy (Port Royalin ja Under Jolly Rogerin ohella) on ollut kovassa kuuntelussa. Kovia riffejä, mahtava vokalisti ja ihan vitusti munaa xd

Teflon Brothers - T

Mahdottoman kova levy! Rennolla mutta hyvinkin yhteiskuntakriittisellä otteella etenevä lätty antaa jatkuvasti ajattelemisen aihetta. Yksittäisten huippubiisien (In Tolu, Veljee ei voi valita, Ujo darra) lisäksi kiekko omaa harvinaisen eheän kokonaisuuden. Biisit soljuvat sulavasti ja pisteenä i:n päällä on Ujo darran lopusta löytyvä bonusbiisi Muistojen Malminkartano.

MG - 5 miljoonaa muuta

Hyvien yksittäisbiisien ja mahtavien feattaajien ansiosta mielenkiintoinen albumi. Viiden markan klubiralleja löytyy aika runsaasti, mutta niiden vastapainona toimivat upeasti kappaleet mallia Musta ja Johda mua harhaan, joista toisena mainittu on yksi kovimpia suomalaisia biisejä juurikin Pyhimyksen huikean vierailun johdosta. Toisaalta täysin vastakkaisesta laidasta löytyy surkeampaakin surkeampi Silloin ja nyt. Sen vuoksi on onneksi skippausnappula.

Solonen - Harmaanaaman kirous

Ei yhtään täydelliseksi hiouttua timanttia, mutta ei myöskään ainuttakaan träkkiä, jota ei voisi kuunnella. Kehittynyt flow ja hauskat riimit toimivat todella hyvin yhdessä ja lähes jatkuvasti saa hämmästellä suomiräpin jättiläisen ideoita. Varsinkin raidat Jostain ei tingitä ja Yhden päivän ihminen ovat olleet kovassa tehosoitossa. Suosittelen!