Suhteellisen hyvin on äidinkieli aina sujunut, mutta joitakin spontaaneja virheitä teen ja jotain kirjoitusasua saatan miettiä minuuttikaupalla... ^^; Pahinta on alkaa miettimään liikaa; selkeästäkin tapauksesta tulee yhtäkkiä hankala, kun sitä oikein ajatuksella pohtii. Omalla kohdalla ainakin paras yleensä luottaa siihen, mitä ekana tulee mieleen.

Onko muuten totta, että nykyään ei ala-asteella opeteta tavuttamaan, vaan sanat opetellaan lukemaan kokonaisina? o_O Vai onko huhua?

Lainaus:Zyrppa kirjoitti:
Huomaa kyllä välillä, ettei kaikissa kouluissa taideta opettaa yhdyssanoja.

Eiköhän niitä yritetä opettaa, mutta huomaa kuka on ollut hereillä tunneilla ja kuka on puuhannut jotain muuta. :D

Lainaus:17.03.2007 Zyrppa kirjoitti:
Helppo tapa tarkistaa onko kyseessä yhdyssana, kun laittaa sanojen väliin adjektiivin ja kuulostelee, että sopiiko se siihen vai ei. Jos sopii, sana ei ole yhdyssana.

Tämähän on kätevä niksi mutta niin kovin puutteellinen. Esimerkiksi "äidinkielen punainen opettaja" ei periaatteessa kuulosta kovinkaan pahalta, mutta "äidinkielen opettaja" on kuitenkin aivan päin honkia. "Äidin punainen kieli" voisi puolestaan johtaa jotkut luulemaan, että "äidinkieli" kirjoitetaan erilleen. Äskeisessä esimerkissä korostuu hyvin se, että yhteenkirjoitus ei ole vain taiteellinen tyylittelykeino: äidin kieli voi aivan hyvin ollakin punainen, mutta äidinkieli tarkoittaa jotain aivan muuta kuin erästä suussamme olevaa lihasta.

Kyllä, ei pahemmin näy tekstissäni Lappeen rantalaisia rekka auto kuskeja. :)

Osaan kieliopin hyvin, enkä tee yhdyssanavirheitä kuin todella väsyneenä tai kännissä.

Lainaus:17.03.2007 Hyzenthlay kirjoitti:
Onko muuten totta, että nykyään ei ala-asteella opeteta tavuttamaan, vaan sanat opetellaan lukemaan kokonaisina? o_O Vai onko huhua?

Koopa osaisi lukea sanat kokonaisina, muttei voi oppia ennen kuin luokan hitainkin osaa tavuttaa. Lahjakkaan elämä ei ole helppoa edes ala-asteella.