Keskustelua näistä kahdesta hyvin erilaisesta mediasta ja niiden suhteesta toisiinsa. Onko väitteessä, kirjat "vakavasti otettavia" ja elokuvat "hömppää", mitään perää? Mitkä ovat kummankin hyvät ja huonot puolet?

Round one, *kling*

Jaa-a...
Se vähän on niin ja näin. Kymmenen pientä neekérinpoikaa oli erinomainen kirja, ehkä paras Christie, mutta elokuva oli typerä, ei kiinnostava ja miljöö oli vaihdettu täysin erilaiseksi, joten tunnelma kärsi.

Potter kirjat ovat mukavaa viihdettä, mutta leffat (kolmosta lukuunottamatta) ovat aika perustuubaa. Viihdyttävää, mutta ei mielestäni yhtään kirjojen henkeen sopivia. Ykkönen on pahin, mutta osa osalta on paranneltu. Nelonen taasen sortui liiallisuuksiin ja nappaili pätkiä sieltä täältä ja leffa tuntui kuin diakuvia katselisi.
Ei huono, mutta ei silti hyväkään.
Sanoisin, että Hollywood on se pahuuden juuri. Loistokirjat raipataan massaviihteeksi ja tuloksena on tunnelmatonta ja kirjanlukeneelle usein epämiellyttävä kokemus. Esim. Da Vinci Koodi oli pettymys sanan täydellisessä merkityksessä.
Rahalla on vain väliä, rykäistään nopeasti elokuva, promotaan sitä hirveästi ja tuloksena on rökäle, jota ei voi kehua keskinkertaista paremmaksi. Vaikka potentiaali on ollut parempaan.
Joissakin on jopa onnistuttu tosin. LOtRit ovat hyvä esimerkki. Kuivakka opus muuttuu meneväksi seikkailufilmiksi osaavissa käsissä, vaikka pienin kompromissien kanssa se joudutaan tekemään. Teatteriversiot ovat tuubaa verrattuna pidennettyihin.

Kirjoissa on hyvä puoli se, että pystyy itse päässään kuvittelemaan tapahtumat. Mitä enemmän mielikuvia kirja herättää, sen parempi kirja.
Kuivakka opus taasen saa nukkumaan. Ei paha puoli sekään...
Leffojen hyvä puoli on tempo. Ei tarvitse laiskan vaivata päätään lukemalla opus, kun voi vaivaisessa parissa tunnissa katsoa leffan ja tietää olennaiset asiat kirjasta. Se oikeasti toimii, tuttavani katsoi kirjasta tehdyn leffan ja sai arvosteluesseestä M:n.
Itse luin saman kirjan ja sain samaa luokkaa vastaavan arvosanan.
Toimiva leffa tosin vaatii kompromisseja, se mikä toimii kirjassa, on hanurista leffassa. Siinä sitten käsikirjoittajat saavat työnsarkaa kun pahimmassa tapauksessa tekevät kirjasta aivan laaduttoman tapauksen.

Kirjallisuus on hengen ruokaa.
Pidän enemmän kirjoista kuin niistä tehdyistä elokuvista. Molemminpuolin on erityistapauksia, mutta käännyn silti kirjojen puoleen.

Kirjallisuus antaa enemmän tilaa mielikuvitukselle ja voittaa jo yksin sen takia.

Juuri näin. Kirjallisuus antaa enemmän mielikuvitusta asiasta, mutta minä en ole kirjaihminen ja harvoin jaksan lukea kirjoja. Elokuvat ovat minulle viihdyttävämpää.

"Elokuvat ovat pelkkää viihdettä!" on mielestäni varsin typerä ja fiktiivinen kommentti.
Suurin osa elokuvista on puhdasta, visuaalista viihdettä ilman mitään järkevää sanomaa. Mutta ei pidä unohtaa sitä, että elokuvahistoriassa on tullut satoja elokuvia, jotka koskettavat yhteiskuntaa tai maailmaa jollain tapaa. "Yhteiskunnalliset satiirit" eivät todellakaan siis ole pelkkää popcorn-hömppäviihdettä, vaan kritisoivat, provosoivat ja arvostelevat yhteiskuntaa, jotenka kaikki elokuvat eivät todellakaan ole "pelkkiä elokuvia" tai "pelkkää viihdettä". Pistävät miettimään, muuttavat jopa ihmisiä, joko sitten negatiivisesti tai positiivisesti.

Muutamia esimerkkejä:
Kellopeliappelsiini, American History X, 2001: Avaruuseikkailu, Brazil, The Woodsman, jne jne.

Kirjaa luettaessa tosin tarvitaan myös aivoja ja mielikuvitusta. Yhtälailla kirjat voivat muuttaa ihmisiä tai arvostella yhteiskuntaa. Hömppäleffat ovat sitten aivan erikseen, jotka ovat pelkkää viihdettä. Noin 85% elokuvista on tällaisia. Kiihottavat silmiä, ei muuta.

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:
"Yhteiskunnalliset satiirit" eivät todellakaan siis ole pelkkää popcorn-hömppäviihdettä, vaan kritisoivat, provosoivat ja arvostelevat yhteiskuntaa, jotenka kaikki elokuvat eivät todellakaan ole "pelkkiä elokuvia" tai "pelkkää viihdettä". Pistävät miettimään, muuttavat jopa ihmisiä, joko sitten negatiivisesti tai positiivisesti.

Muutamia esimerkkejä:
2001: Avaruuseikkailu

Elämä oli tuolloin niin tylsää ja samalla niin käsittämätöntä, että se oli kaikki pakko saada filmikelalle?

Lainaus:03.03.2007 perato kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:
"Yhteiskunnalliset satiirit" eivät todellakaan siis ole pelkkää popcorn-hömppäviihdettä, vaan kritisoivat, provosoivat ja arvostelevat yhteiskuntaa, jotenka kaikki elokuvat eivät todellakaan ole "pelkkiä elokuvia" tai "pelkkää viihdettä". Pistävät miettimään, muuttavat jopa ihmisiä, joko sitten negatiivisesti tai positiivisesti.

Muutamia esimerkkejä:
2001: Avaruuseikkailu

Elämä oli tuolloin niin tylsää ja samalla niin käsittämätöntä, että se oli kaikki pakko saada filmikelalle?

Katso leffa aivoilla niin saatat saada siitä jotain irti. Elokuva kyseenalaistaa kylmästi koko ihmisyyden ja sen olemassaolon. Satiirinen mestariteos, ei missään nimessä ole tylsä (paitsi sivistymättömien mielestä).

Kirjat ownaa leffat. Useissa leffoissa ei ole kohtauksia, joita on kirjoissa. Hyvä esimerkki on Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit. Kyseisessä leffassa hobitit eivät käy Tom Bombadilin luona, mutta kirjassa käyvät.

Elokuvat. En ole kirjaimmeisia (pl. oppikirjat). En vaan jaksa hiljentyä sohvaan/sänkyyn ja syventyä kirjaan, johtuu varmaan mielikuvituksen puutteesta, joten tarvitsen hienoja visuaalisia efektejä korvaamaan sen.

Kirjat kyllä ovat paljon parempia.
Hyvänä esimerkkinä Black Hawk dawn.

Elokuvat. En vaan pysty kauheen hyvin noihin kirjoihin syventyy.

Forrest Gump kirja oli elokuvaakin parempi, vaikka elokuvakin oli älyttömän hyvä. Kirja oli täynnä niin räikeää huumoria, että ymmärrän, miksei sitä elokuvaan viitsitty laittaa, kirjassa Forrest vieläpä kiroili ja tuntui hiukan järkevämmältä. Elokuvasta puuttui kokonaan monia ihan hemmetin hauskoja kohtauksia, mm. Avaruuteen lentäminen, alkuasukas maahan eksyminen ja shakkiturnaukset sekä vapaapaini .

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 perato kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:
"Yhteiskunnalliset satiirit" eivät todellakaan siis ole pelkkää popcorn-hömppäviihdettä, vaan kritisoivat, provosoivat ja arvostelevat yhteiskuntaa, jotenka kaikki elokuvat eivät todellakaan ole "pelkkiä elokuvia" tai "pelkkää viihdettä". Pistävät miettimään, muuttavat jopa ihmisiä, joko sitten negatiivisesti tai positiivisesti.

Muutamia esimerkkejä:
2001: Avaruuseikkailu

Elämä oli tuolloin niin tylsää ja samalla niin käsittämätöntä, että se oli kaikki pakko saada filmikelalle?

Katso leffa aivoilla niin saatat saada siitä jotain irti. Elokuva kyseenalaistaa kylmästi koko ihmisyyden ja sen olemassaolon. Satiirinen mestariteos, ei missään nimessä ole tylsä (paitsi sivistymättömien mielestä).

Tai sitten se vaan on yksinkertaisesti surkea elokuva jota jotkut pitävät älykkyyden mittarina(tai sen ymmärtämistä). Ei siinä ole mitään ymmärrettävää, se on vain huono ja tylsä.

Kirjat yleensä pääsevät käsittelemissään aiheissa syvemmälle, kun taas elokuvat jäävät usein vain pintaraapaisuiksi. Pakko kuitenkin kompata Broodia, sillä poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa A Clockwork Orange, joka ehkä parhaimpana esimerkkinä osoittaa, että elokuvankin keinoilla voidaan saada ihminen ajattelemaan.

Molemmilla on hyvät puolensa, mutta yleisesti ottaen kirjat ovat syvällisempiä ja parempia.

Lainaus:03.03.2007 perato kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 perato kirjoitti:

Lainaus:03.03.2007 Brood kirjoitti:
"Yhteiskunnalliset satiirit" eivät todellakaan siis ole pelkkää popcorn-hömppäviihdettä, vaan kritisoivat, provosoivat ja arvostelevat yhteiskuntaa, jotenka kaikki elokuvat eivät todellakaan ole "pelkkiä elokuvia" tai "pelkkää viihdettä". Pistävät miettimään, muuttavat jopa ihmisiä, joko sitten negatiivisesti tai positiivisesti.

Muutamia esimerkkejä:
2001: Avaruuseikkailu

Elämä oli tuolloin niin tylsää ja samalla niin käsittämätöntä, että se oli kaikki pakko saada filmikelalle?

Katso leffa aivoilla niin saatat saada siitä jotain irti. Elokuva kyseenalaistaa kylmästi koko ihmisyyden ja sen olemassaolon. Satiirinen mestariteos, ei missään nimessä ole tylsä (paitsi sivistymättömien mielestä).

Tai sitten se vaan on yksinkertaisesti surkea elokuva jota jotkut pitävät älykkyyden mittarina(tai sen ymmärtämistä). Ei siinä ole mitään ymmärrettävää, se on vain huono ja tylsä.

Tylsä se saattaa olla, ehkä, mutta sitä on turha edes kuvitella huonoksi.

Yleensä kirjasta tehdyt elokuvat ovat huonompia kuin alkuperäisteokset. Muutama elokuva, kuten Uhrilampaat, Vihreä maili ja Hohto pääsevät kuitenkin kirjan tasolle.

Minä en jaksa lukea kirjoja, eivätkä ne herätä minussa muita tunteita kuin tylsyys.

Kirjoilla on se puoli, etteivät ne kiirehdi. Niitä ei tarvi tunkea puolentoista tunnin formaattiin vaan asioihin syvennytään mielen mukaan. Usein elokuvat jäävät kauaskin kirjojen tasosta, mutta löytyyhän näitä poikkeuksiakin, Taru Sormesten Herrasta helppona esimerkkinä.

Yleensä itse pyrin lukemaan kirjan/kirjat ensin elokuvaa/elokuvia, mutta kirjoja lukiessa muodostuu oma käsitys kirjan miljööstä ja henkilöistä (ulkonäkö, puhetyyli jnejne.). Tästä johtuen joskus kyseisen kirjan elokuvaversiota katsoessa saattaa mennä omat mielikuvat ristiin elokuvan kanssa, joka siis laimentaa kokemusta.

kirjat ovat älymystölle, leffat aivokuolleille

olkaa hyviä tästä filosofisesta pohdinnasta

Lainaus:04.03.2007 sur kirjoitti:
kirjat ovat älymystölle, leffat aivokuolleille

olkaa hyviä tästä filosofisesta pohdinnasta

Pohdit varmaan kauankin lausettasi?

Lainaus:04.03.2007 Brood kirjoitti:

Lainaus:04.03.2007 sur kirjoitti:
kirjat ovat älymystölle, leffat aivokuolleille

olkaa hyviä tästä filosofisesta pohdinnasta

Pohdit varmaan kauankin lausettasi?

Sur, taidat katsoa sitten varmaankin elokuvia?

Elokuvat. Itselläni on paha tapa jättää kirja kesken, oli se sitten miten hyvä tai missä vaiheessa tahansa. Hyviä kirjoja löytyy mutten viitsi lukea loppuun. Elokuvat taas jaksaa katsoa loppuun mm. sen vuoksi, että ne ovat usein jotain puolentoista tunnin pätkiä. Niissä on näyttelijät, ulkoasu, musiikki ja kamera. Osa kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista on parempia, osa taas ei (ehkäpä se suurin osa). Itseeni ei vaikuta mitenkään vaikka leffa olisi huonompi kuin kirja jos en kirjaa kuitenkaan lue. Eikä haittaa vaikka pari kirjassa esiintynyttä kohtausta oltaisiin jätetty pois jos se ei juoneen kovasti vaikuta. Leffat siis ovat omaan makuuni.

- Se on makuasia, sanoi Musti kun muniaan nuoli.

Kirjat vievät enemmän aikaa. [piste]

Se että onko teos yhteiskuntakriittinen vai pelkkää aivotonta mättöä ei musta kyllä riipu ollenkaan formaatista eli että onko se leffa vai kirja. Ajattelun tasolla minusta kirja ohjaa tarkemmin lukijaansa kuin elokuva katsojaansa. Kirja antaa vähemmän informaatiota, jonka perusteella luoda omat mielikuvansa. Vaikka suurimman osan asioista saa kuviteltua vapaammin niin kuitenkin ne olennaiset asiat (mitä kirjassa siis selkeästi sanotaan) ovat paremmin esillä. Elokuvissa ruudulla vilisee kaikkea koko ajan. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan.

Vaikka aiheessa ei sitä oikeastaan kysyttykään niin näistä "alkuperäinen kirja on huonompi kuin leffa" -tapauksista on pakko mainita Solaris. Kirja hajoaa lopussa ihan turhaksi haahuiluksi ja kunnon loppua ei saada. Elokuvassakin toki haahuillaan mutta siinä sekä rakkausjuoni että loppu on saatu paljon tyydyttävämmäksi.

PS. Nykyisin en ehdi lukea kirjoja.