Kumpaas Kärpäselokuvaa tarkoitatte? Alkuperäistä 50-luvulla tehtyä vai Cronenbergin remakea?

Lainaus:05.03.2007 Brood kirjoitti:
Kumpaas Kärpäselokuvaa tarkoitatte? Alkuperäistä 50-luvulla tehtyä vai Cronenbergin remakea?

Mulla se ainakin oli tuo 1986 (?) ilmestynyt Cronenbergin versio, ja veikkaisin että niin oli Lindewellilläkin.

Lainaus:05.03.2007 Raat0 kirjoitti:
Mulla se ainakin oli tuo 1986 (?) ilmestynyt Cronenbergin versio, ja veikkaisin että niin oli Lindewellilläkin.

Mm, no se on parempi ja pelottavampikin kuin alkuperäisversionsa (taitaa muuten olla omasta mielestäni ainoa remake, joka on alkuperäistään parempi).

Tulikin juuri mieleen, että siinä 7-vuotiaana katsottuani Saksikäsi Edwardin, näin siitä painajaisia. Oli tuohon aikaan pelottavin näkemäni elokuva.
Myös Kingin Hohto (minisarja) oli niiiin pelottava. Varsinkin kylpyammeessa makaileva mutanttiämmä. Vittu että pelkäsin.

The Break Up, ei ole mitään sanottavaa koko rainasta. Traumaattinen kokemus oli se, että edes kehtasin alottaa katsomisen ja hämmästyä siitä kuinka yllättävän kuraa se oli. Perus wnb-romanttinenkomedia, joka ei onnistu naurattamaan pätkääkään. Katsoin joskus tyttöystävän kanssa, ja suljettiin toosa alle puolivälin jälkeen. Jennifer Anistonin ja Vince Vaughnin leffoihin pitää nykyään suhtautua varauksella.

Emily Rosen riivaajasta jäi pieniä traumoja.

kaunasta jäi pari vuotta sitte :F ny aattelee ku on yksin kotona ja kolisee yöllä jossai et ny se kaunan poika tulleepi toho naaman eteen haisemaan

Kerran kun kaverin kanssa katottiin Painajainen Elm Streetillä 2, otettiin vaan arvalla joku leffa :P En meinannut uskaltaa nukkua :D

Syvä joki.. Vuoristopojan suorittama perseraiskaus jäi kaivamaan mieltä pitkään.

Noin viisi vuotiaana näin pätkän jostain elokuvasta, missä nainen istui pöntöllä ja pöntöstä tuli käärmeitä ja pistorasioistakin kurkki jotain örkkejä. Sen jälkeen pelotti olla pytyllä. Kaikkein pahimmat traumat on kuitenkin tullut muumimöröstä. Onneksi ei kuitenkaan pysyviä traumoja ole tullut mistään elokuvasta. Viimeisin hieman traumaattinen kokemus oli Cube 2.

Yhdestä leffasta, jossa yks tyyppi tapetaan, kun se on kusella

Lainaus:05.03.2007 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:05.03.2007 Brood kirjoitti:
Kumpaas Kärpäselokuvaa tarkoitatte? Alkuperäistä 50-luvulla tehtyä vai Cronenbergin remakea?

Mulla se ainakin oli tuo 1986 (?) ilmestynyt Cronenbergin versio, ja veikkaisin että niin oli Lindewellilläkin.

Jep. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä alkuperäistä leffaa.

Lainaus:06.03.2007 KiksiMies kirjoitti:
Yhdestä leffasta, jossa yks tyyppi tapetaan, kun se on kusella

Aika monessa leffassa tapetaan tyyppi kesken tarpeiden.
Olikohan se elokuva nimeltään The Rock (?) se joukkotuhoaseen tappotapa.

Tiikerin oma elokuva.. Se vain oli niin surullinen =(

Jossain lentokoneessa tuli joku ihme lyhytelokuva jossa joku tyyppi murtautu joidenki taloon jossa oli lapset, ja sitten se hakkas ne ihan henkihieveriin. En tajua miks sellanen tuli lentokoneessa, olin tokalla luokalla sillon. Siis siinä ei näkynyt että kun se hakkas niitä mutta lopussa ku niiden äiti tuli himaan niin ne oli siellä silleen. Jotenki on jääny sellanen inhottava olo siit leffasta.

Halloweenista jäi pienenä traumoja, mutta "traumat" on jo lähteneet pois.

"traumoja" , noh joskus penskana tuli katsottua joku elokuva, jossa avaruusoliot(?) tai jotkut valloittavat maapalloa siten että ihmisen nukkuessa ne koteloivat ihmisen ja muuttuivat samannäköiseksi kuin tuo koteloitu ihminen. Elokuvan loppupuolella kaikki alkoivat olla avaruusolentoja ja huusivat aina kimeästi kun huomasivat oikeita ihmisiä jne.

Kyllähän tuosta pari unetonta yötä jäi, mutta ei sen kummasempaa. :)

The last horror movie. Ei jäänyt itseasiassa traumoja, vaan huono fiilis ku se oli semmonen juoneton tapporaina.

Pienenä harrastin salaa keittiön oven takana kauhuleffojen katselua, kun äiti ja sisko katsoi niitä telkkarista/videolta. Mistään en muista että olisi tullut sen kummempia traumoja. Nykyään olen aivan päinvastainen: tykkään kyllä kauhusta, mutta mielikuvitus on liian vilkas että ainakaan yksin uskaltaisin katsoa yhtään mitään. ^^;

Lainaus:06.03.2007 xxzero kirjoitti:
kaunasta jäi pari vuotta sitte :F ny aattelee ku on yksin kotona ja kolisee yöllä jossai et ny se kaunan poika tulleepi toho naaman eteen haisemaan

Mä kävin kaverin kanssa joskus katsomassa sen ykkösen myöhäisillan näytöksessä. Kävelin puolenyön aikaan kotiin, kävin nukkumaan jne. eikä mitään ongelmaa. Mutta annas olla, kun yöllä kolmen aikaan herään kovaan janoon ja hiukset oli kietoutuneet käsivarren ympärille. o_o; Ja pimeässä ne näytti ihan mustilta... Apua.

Joskus on käynyt niin, että olen rappukäytävässä kerrosten välissä laskeutumassa portaita, kun on valot välähtäneet muutaman kerran ja sammuneet. On tullut niin elävästi mieleen se Kaunan kohta, missä valot menee siellä porraskuilussa. Jotenkin olen sydän kurkussa onnistunut haparoimaan portaat alas ja katkaisijasta äkkiä valot päälle.

Musta on tullut ihan jänishousu. -_-;

Snakes on a plane. Se oli vaan niin *****

Muumeistahan se mörkö on varmaan joka ikistä suomalaista lasta vainonnu. Itselläni jäi Screamista pariksi viikoksi pelot päälle kaaputappajasta.

katsoin elokuvan Mars hyökkää joskus 6.luokan syksyllä, en koko talvena uskaltanut kävellä pysäkille...pitäisi joskus voittaa pelkoni ja katsoa se

Candyman. :sss

pelottaa partasessa se pelle fläsi.

Lainaus:05.03.2007 riXard kirjoitti:

Lainaus:05.03.2007 tietopredator kirjoitti:
Mä taas sain traumoja siitä tiuhti ja viuhti jaksosta jossa oli mörkö.

Niinkuin jokaikinen suomalainen nuori, se oli jotain hirveää. Näin painajaisia pidemmän aikaa siitä monstrosta...

Mutta Halloween aiheutti traumoja kun sen näki ensimmäistä kertaa. Siis tämä elokuva pyöri, ja pyöri mielessä taukoamatta. Ihan ******* kauhea leffa. Muutamat kohdat puistattavat vieläkin.

******* halloweenit on parhaita!

Ei varsinaisesti traumoja ole jäänyt, mutta pienenä muistan katsoneeni The Mask tai jotain sinnepäin nimisen elokuvan josta on animaatiokin pyörinyt aikaa sitten.
Siinä siis joku heebo löysi vihreen naamarin joka mutti sen pelleks tms. =DD
Se oli jotenkin olevinaan kauheeta kun se laitto sen maskin päälle ja naama rupes vääntyileen oudosti ^___^

Se alokuva jossa ne ötökät valtas kaupungin. traumaattisin kohtaus oli ku se läski ötökkä meni sen poliisin suuhun. näin varmaan viikon painajaisia tosta. olin jtn 10v. ja sit hohto...

Nasun suuren elokuvan lopussa oli sellanen, "Eikä, ei mun lapsuuden idoli saa kuolla" ajatus, siitä jäi "traumoja", pieniä "traumoja", totta puhuen aika tosi pieniä "traumoja", jotka ei välttämättä edes olleet "traumoja".