Lainaus:10.06.2008 Ellipsis kirjoitti:
ile: Olen tyytyväinen. Ei ollu kyl tarkotus loukata sillo.
Jep toi NHL 08 on kyl loistava peli. Paras mitä mulla on tällä hetkellä.

Enhän mä loukkaantunut. Päinvastoin otin opiksi ja kirjoitin pari pidempää arvostelua Eli kaikesta huolimatta kritiikki tekee hyvää

Hidden & Dangerous 2
JUONI:Olet SAS joukoissa ja pelin tarina alkaa vuonna 1941 Norjassa.Kaikenkaikkiaan saat pelata Afrikassa, Norjassa, Euroopassa ja Aasiassa.
Pelissä kohtaat Japanin, Saksan ja Italian joukot.Pelissä voit käyttää yli 40 asetta ja 20 kulkuneuvoa.Yksinpelissä on myös monta eri pelimodia Campaing, Lone Wolf ja Carnage modes. Moninpeliä on mahdollista pelata 32 pelaajan voimin.

OMA ARVIO:Pelissä juoni ei ole hassumpi ja grafiikka on hyvä, kun ajattelee milloin peli on tehty.Mutta muutenkin se on hyvä, eikä mikään huono.Taistelu on realista vaikkapa tekoäly on pölhö varsinkin helpolla ja normaalilla tasolla.

PLUSSAT
-Mahtava pelattavuus.
-Moninpeli.
-Asevalikoima.
-Osuman realistisuus.
-Hyvä juoni.
-Paljon pelattavia hamoja.
-Paljon kenttiä.
-Löytyy alekorista jos sitä enää edes myydään.
-Moninpelissä riittää pelaajia.
-Hyvin toteutettu.
-Muu ryhmä ei vain katso niillä on hyvä tekoäly.
-Saat käyttää jokaista ryhmäsi jäsentä.
-Saat antaa hyviä komentoja.
-Demossakin on vielä pelaajia joten lataa se.
-Saat päättää uniformusi.

MIINUKSET
-Bugit.Adminit ovat kyllä tarkkoja huijareiden suhteen.
-Ei tule 3.
-Moninpelissä ei tule verta.
-Ainakin normaalilla tasolla pääse pelin hetkessä läpi eli lyhyt.
-Ja muita miinuksia mitä ei tule mieleen.
-Et saa pelattua Saksalla Campaingia.

OMAT KOMMENTIT
HD2 on hyvä peli eikä liialla terminaattori meinigillä höystettynä.Osta heti.

Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots
Playstation 3

Metal Gear Solid pelisarja on menestynyt hyvin ja noin 20 vuotta sitten julkaistuja Metal Geareja pidetäänkin hiippailugenren aloittajina. Pelisarjan luoja Hideo Kojima on luonut kyseisen pelisarjan, ja tehnytkin sen sarjan faneille selväksi. Metal Gear Solid on tunnettu lukemattomista juonenkäänteistään, hyvästä tarinasta, huumorista ja elokuvamaisuudestaan. Metal Gear Solideja on nimitetty myös interaktiivisiksi elokuviksi niiden elokuvamaisuutensa ja välinäytöspitoisuutensa takia. Kaikki Metal Gear Solidit ehkä muutamia spin-offeja lukuun ottamatta ovat olleet arvostelumenestyksiä. Mutta entäs sitten perfektionisti Hideo Kojiman uusin tuotos? Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriot, jonka ainankin pitäisi olla pelisarjan viimeinen osa ainankin jo pitkän matkan taivaltaneen Snaken kannalta.

Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriotsin miljöö on vaihtunut taistelukentälle, jossa ikuista sotaa käyvät palkkasoturit ja koneet joiden jokaista liikettä seurataan lähes pettämättömällä nanomasiina- ja ID-varustuksella. "Sota on muuttunut"... Tämä tuleekin selväksi jo alkunäytöksien aikana. Enään sotia ei käydäkkään valtioiden välillä ideologian, uskonnon tai minkään muun nykyisin tunnetun yleisen sodan syyn takia. Sotia käydään yksityisarmeijoiden kesken kylmästi bisneksen takia. Yksityisarmeijat ovat kasvaneet suuriksi ja Yhdysvallatkin uhkaavat jäädä kakkoseksi. Legendaarinen Solid Snake lähetetään viimeiselle tehtävälleen pysäyttämään tämä kierre, tappamaan Snaken veli, Liquid Snake. Snake ei kuitenkaan ole enään parhaassa kunnossa vaan kärsii nopeasta ennenaikaisesta ikääntymisestä. Tämä ei kuitenkaan haittaa menoa, vaikka Snake alkaa jo väsymään ja kokemaan selkäkipuja...

Pelissä ei aikailla vaan heti alkunäytöksien jälkeen Snake heivataan kapinallisten seassa suoraan taistelukentälle Keski-Itään. Tässä vaiheessa tehdäänkin selväksi että Snake ei tullut taistelemaan, vaan kyseessä on hiippailutehtävä, eli tarkoituksena on pitää matalaa profiilia. Snake ja kapinalliset joutuvat pahaan väijytykseen, jonka keskeltä pitääkin selvitä ehjin nahoin. Pian alkuosuuden jälkeen Snake ottaa päällään olleen viittansa pois ja pelaaja saa käyttöönsä OctoCamon, jota voi käyttää myöhemmässä vaiheessa automaattisena ympäristön mukaan naamioksi muuttuvana tai manuaalisena käyttäen valmiita naamioasuja, joiden mukaan on myös mahdollista kaapata pelin sisäisiä tekstuureita. Snake kahlaa matkaansa siirtyen taistelusta toiseen katsoen samalla sivusta selvästi alakynnessä olevien kapinallisten ottavan selkäänsä. Snake voi halutessaan auttaa kapinallisia ja voittaa näiden ystävyytensä, jolloin he eivät satuta Snakea. Kun matkaa on kahlattu tarpeeksi tavataan Otaconin lähettämä Metal Gear MK.II joka kuljettaa pelaajalle tavaroita ja jota Snake käyttää myös Drebinin kanssa kauppaa käydäkseen. MK.II toimii myös kätevänä aseena. Tässä vaiheessa Snake saa käyttöönsä jo selvästi hippailijaystävällisempää tulivoimaa, mm. sarjasta tutun nukutusaseen. Seuraavaksi Snaken tehtävänä on etsiä Snaken tiedonantajat taistelukentältä, Rat Patrol 01:n.

Snake kohtaa pelin varrella Drebinin, joka "pesee" aseita ja Snake saa täten ne käyttöönsä johtuen ID-tunnistussirun poistosta. Drebin onkin hyvin tärkeässä osassa peliä myös juonen kannalta. Drebinin kanssa voi käydä kauppaa maasta keräämällä aseita joista saa DP:tä kunnosta riippuen, näitä pisteitä taas käytetään ammusten ostoon, aseiden virittelyyn, aseiden ostoon ja aseiden pesuun. Aseiden pesu on halvempaa kuin Drebiniltä suoraan aseen osto. Pelissä on todella suuri määrä erilaisia aseita, joista osalla on hyviä kustomointimahdollisuuksia. Snake voi kantaa selkärepussaan loputtoman määrän aseita mutta ammuksilla raja kulkee jossain. Snake voi kuitenkin pitää pikavalikossa vain 5 asetta kerrallaan.

Pelissä tavataan myöhemmin paljon edellisistä sarjan peleistä tuttuja hahmoja. Pelissä tavataan matkan varrella mm. Roy Campbell, Meryl, Otacon, Ocelot... Muita hahmoja en mainitse, ettei tapahtuisi jotain kammottavia spoilauksia. Tällaisia hahmoja on kuitenkin sellainen määrä, että ei monikaan sarjan pelien aikana esiintynyt eloonjäänyt hahmo jää pois. Hahmot ovat muuttuneet vähintäänkin rajusti, ei kuitenkaansiten etteikö niitä tunnistaisi, vaan lähinnä luonteeltaan. Tokihan sitä ulkonäöltäkin on muututtu, mutta ei siten, että hahmoja olisi jotenkin vaikea tunnistaa.

Peli on höystetty hauskalla pissa-kakka huumorilla jota on nähty jo aiemmissakin osissa, tokihan sitä mukaan muutakin huumoria on mahtunut. Huumori joskus jopa naurattaakin, mikä peleissä on usein oikeastaan aika harvinaista.

Peli ei selvästikään sovi pelaajalle joka haluaa vain toimintaa, toimintaa, toimintaa, pelata, pelata lisää, tehdä välitallennuksen ja pelata vieläkin lisää. Pelissä on hyvin paljon välinäytöksiä ja lähes yli puolet pelistä onkin niitä. Pelissä juoni ja tapahtumat ja näytökset olivat kuitenkin sitä luokkaa, että skippasin vain paistinpannukohdan ensimmäisessä Mission Briefingissä. Pelissä välinäytöksissä on myös mahdollista nähdä flashbackejä ja muita piiloitettuja vitsejä painelemalla näppäimiä. Välinäytökset ovat elokuvamaisia ja onnistuvat jopa liikuttamaan pelaajaa, ainankin minua.

Visuuaalisesti peli on huippuluokkaa niin audiovisuaalisesti että myös graafisestikkin. Peli on graafisesti konsolipuolen kärkeä, ja moni menisi vannomaan että se sijoittuisi vähintäänkin Top 10-listaan, peli on kuitenkin niin kaunista katsottavaa että itselläni se on noussut melkein varmaankin ykköseksi. Pelikuva ja kuvat verkossa eivät anna kunnollista kuvaa siitä mitä on tarjolla, joten se pitää kokea itse että sen uskoo... Vaikka pelin graafinen taso on huippua, peliä on selvästi hiottu sitten MGO:n betan, sillä frame-droppeja ei ole nimeksikään. Ääniraita on hyvä ja mukaan ängetyllä Ipodilla voikin kuunnella musiikkia (joskaan ei kiintölevyltä) vaan sarjan aiemmista osista jne. Lisäksi mukana on paljon muutakin musiikkia ja peliin voi ladata joskus Extroihin ilmestyvää bonus-musiikkia ja tavaraa ilmaiseksi.

Kontrollit pelissä oppii todella nopeasti. Tähtäystä on uusittu paremmaksi ja SIXAXIS-liiketuunistusta käytetään myös hyödyksi melko hyvin. Pelaajalla on myös mahdollisuus FPS-kuvakulmaan, joskaan kaikki toiminnot eivät ole tässä kuvakulmassa käytettävissä.

Pelissä on päävastuksia, kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa päähahmoina paljastettaneen olevan Beaty & the Beast -unit, jossa on ainankin nimellisesti ensimmäisen osan päähahmoja vastaavia henkilöitä. Laughing Octopus, Raging Raven, Crying Wolf ja Screaming Mantis. Kaikilla näillä on ensimmäisen osan vastaaviin hahmoihin liittyviä ominaisuuksia, tai nimeensä liittyviä.

Ensimmäisellä pelikerralla näytökset mukaanlukien peliaikaa tuli noin 18 tuntia, mikä on aika paljon etenkin kahdelle päivälle jaettuna. Pelillä on uudelleenpelattavuusarvoa mikä on aina ollut todella yllättävää näin tarinapaiotteisen sarjan takia, ehkä se vaan johtuu siitä että peli vaan on niin hyvä, että sen jaksaa kahlata uudelleen ja uudelleen. Pelaajaa myös palkitaan vaikka minkälaisilla palkinnoilla mikäli onnistuu jossain erikoisessa pelin läpäistyään, tämä voi olla vaikkapa sitä että vihollisia ei tapeta tai ei hälyytyksiä aiheuteta. Pelin mukana myös julkaistaan ilmaisversio MGO:sta johon saa yhden hahmon. Pelissä on mahdollista ostaa lisätavaraa MGO-Shopin kautta ja vaikkapa toinen hahmo-paikka. MGO:ta pelataan pitkälti samalla tavalla kuin yksinpeliä, paitsi että se on toimintapainotteisempaa. Hiippailu on toki valttia ja laatikkokin osoittautuu hyödylliseksi. MGO ei kuitenkaan yksinään ole se peli, josta maksetaan ostamalla MGS4, vaan itse MGS4.

Lyhyesti:
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots on todellakin se peli, jota pidetään Pleikkarin kesäpelivalikoiman pelastajana, tai ainankin se sen tittelin ansaitsisi. Hideo Kojima ylitti taas kerran itsensä. MGS4 on todellakin mainio kokemus jonka lisäksi mukana saa ilmaiseksi MGO:n. Peli ei kuitenkaan sovi ihmisille, jotka vihaavat välinäytöksiä.

Hyvää:
- Visuaalisesti kaikin puolin kaunis ja viimeistelty.
- Elokuvamainen ja juonellisesti mukaansa vetävä ja tunnelmallinen.
- Uudelleenpelattavuus mainio, sillä sisältöä on rutkasti.
- Nostalgia
- Humoristinen
- Yllättävä
- Monipeli
- Tästä pitää...

Huonoa:
- Pelissä alkaa tulemaan liikaa robotteja ja erikoisjoukkoja loppua kohden.
- Pelissä ei ole enään Select, Start, L2, R2, L1, R1 sammutusyhdistelmää...
- ...joten etenkin Actien jälkeen voi kolahtaa asennus jos toinenkin.
- Codec-keskusteluiden vähyys

Koska nämä miinukset ovat niin pieniä sen rinnalla mitä peli tarjoaa, niin peli ansaitsee 98 pistettä ja kakkerlak suosittelee -merkin.

-----

Muita arvostelujani:

GTA IV

Orange Box ja Uncharted

Oblivion

Call of Duty 4

Nyt nuQu...

Dead Rising (X360)

Zombiet ovat ''kivoja'' mölliäisiä, elokuvasta ja pelistä toiseen ne syövät tiensä kirkuvien ihmisuhrien läpi ja uivat viattomien veressä. Monet näistä leffoista koostuvat splatter -meiningistä höystettynä silloin tällöin kauhulla ja komedialla, ja samoille apajille yrittää parisen vuotta sitten ilmestynyt Dead Rising. Häröily suht vapaassa ostoskeskuksessa, MacGyver -tyyliset temppuilut eri kättä pidempien kanssa ja mouruavat zombiet kuulostavat herkullisilta. Samalla tämä peli kuin uuden konsolin airuena siivittää minut uudempaan pelaamisen sukupolveen!

Totuus on karu. Frank West, journalisti jonka kamera uskollisesti jopa juostessa kylkeänsä vasten makaa, saapuu kaverinsa kanssa vispilällä jonnekin Coloradon seutuville, Willamette -nimisen kaupungin laitamille. Tiet on suljettu, alhaalla tallustaa oudon humal--- sekavia ihmisiä (tai niin voisi luulla) ja kaaos purkautuu kaduille kirkkaassa päivänvalossa. West tekee päätöksen joka puistattaa jopa lentäjän hevilettiä; pudottautua erään ostoskeskuksen katolle ja selvittää mitä helskuttia on tapahtumassa. Rohkeaa, mutta varsin typerää. Onneksi paikalla on eloonjääneitä... mutta kuinka kauan he pysyvät elävien kirjoissa, se riippuu Westistä, tai pikemminkin Sinusta.


Ru(o)honleikkausta

Ensin on aseistauduttava zombeja vastaan. Melkein mikä tahansa kättä pidempi sopii, kuten työkalulaatikko, siivousharja tai joka mallinukke. Westillä on näköjään ruista ranteessa vaikka muille jakaa; teräksestä tehty hylly nousee helpon näköisesti ja lentää metrien päähän, pirstoutuen zombien naamoihin. Kuitenkin, mikä tahansa siis kelpaa ja terveyttä saa kerättyä ostoskeskuksen antimista. Interaktiivisuutta on mukavasti monin paikoin; kun nappaa paistinpannun ja vie sen liedelle, punahehku alkaa ja kohta zombiet maahan lakoaa. Mielenkiintoisia esineitä, kuten matkaamisen nopeuttamiseen tarkoitettuja skeittilautoja, polkupyörää ja vaikkapa surisevaa ruohonleikkuria voi kaikkia käyttää zombeja vastaan. Parhaimpia aseita ovat kuitenkin erilaiset veitset ja ennen kaikkea itse katana, joka tuhoutumiseensa asti leikkaa zombeja halki, poikki ja pinoon kuin ei olisi huomista. Ehkei välttämättä olekaan.

Westillä on 72 tuntia saapumisensa jälkeen selvittää ostoskeskuksen hämärähommia, mutta aika kuluu noin kymmenen kertaa nopeammin kuin oikeasti. Lopussa West ja monet pelin aikana pelastetut henkiinjääneet lentävät paratiisiin tutuksi tulleella vispilällä, tai vaihtoehtoisesti jäävät ostoskeskukseen zombien armoille. Tai jotain muuta. Vaihtoehtoisia loppuja on kuusi, joten läpipelattavaa on jonkin verran. Juonen puitteissa tapaa monia eri henkilöitä ja psykopaatteja, jotka jahtaavat Westiä moottorisahat ojossa, sekä tutkitaan zombie-epidemian syitä. Samojen kohtauksien toistaminen toki ärsyttää, mutta niinhän se ärsyttää joka toisessa pelissä. Välianimaatiot on tehty ei-HL2 -tyyliin, mikä sekin on pieni puutumisen aihe.


Veri lentää, silmissä sumenee, aurinko porottaa

Audiovisuaaliselta kannalta katsottuna DR on fantastinen näköinen, ainakin minun silmissäni. Depth- ja Motion Blur, ehkä jopa HDR- ja muut efektit antavat pelaajalle silmäkarkkia, eikä audiopuolellakaan ole töpeksitty. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa kiitettävästi, Westin ääninäyttelijä parhaimpana ja zombien örisemiset karmivat selkäpiitä. Metallisen pesuvatin lentäessä zombien päähän kuuluu maittava kolahdus, ja muutenkin aseet tekevät herkullisia sointuja kun niitä zombeihin kokeilee. Mutta, pieni valituksen aihe löytyy. Vaikka zombeja on satoja näköpiirissä, niin yleensä ne koostuvat lähinnä parista-kolmesta tuhannesta polygonista, ainakin kun vertaa päähenkilöön ja muihin päätarinan kannalta tärkeisiin ihmisiin. Pelastettavat ja zombiet on kuorrutettu selvästi vähemmillä polygonimäärillä kuin muut, kaipa tämä on pakollista jotta X360 jaksaa puksuttaa. Edes henkilöiden silmät eivät liiku muissa kuin välianimaatioissa. Noh, ennemmin 150 vähän sumeampaa vaeltavaa zombia ympärillä kuin kymmenen hassua yksityiskohtaista mökeltäjää, joiden ympäriltä pujottelisi läpi helposti. Perustelkkarilla fontit tosin ovat vaikeasti luettavissa. Yleinen animointi on hienoa, zombiet vaeltavat oikean näköisesti ja Frank potkii (opittavilla) judotaidoillaan vihulaisia pois tieltään.

DR:ää on enimmäkseen hemmetin hauska pelata. Zombiet reagoivat iskuihin, pistoihin ja luoteihin nätisti ja tehokkaammissa aseissa on selvästi enemmän munaa, kun zombie esimerkiksi lakoaa yhdestä moukariniskusta päähän. Erilaiset psykopaatit, ''skuuppimahdollisuudet'' ja muut pitävät mielenkiinnon jatkuvasti yllä. Päähenkilöä voi kehittää; aina kun pelin sisäinen PP -lukema nousee tarpeeksi, Frankin kokemus nousee yhdellä tasolla ja hän joko oppii uuden taidon, tai saa lisäyksiä ominaisuuksiinsa kuten lisää elämää tai nopeammat kintut. Kuvien ottaminen ympäristöstä antaa sekin lisäyksiä kokemukseen. Jos nappaa hienon kuvan räjähtävästä bensa-asemasta, PP:tä satelee tuhansia pojoja, kun taas zombien pärstästä saa vaivaiset sata pojoa. Kohteita on monia, mutta huvittavia ja arveluttaviakin löytyy, kuten naisten... noh, jätän ne teille itsellenne etsittäviksi.


Stressin poistoa... eri tavalla!

DR tyydyttää verenhimoa ja stressitasoa hyvin, mutta kun zombie nappaa kraivelista kiinni ja vastaan pitää taistella oudoilla tattikikoilla, tai pomovihollinen narskauttaa puolet terveydestä kertaheitolla pois, pelkällä kiväärinperän iskulla, niin stressi palautuu hitaasti mutta varmasti. Tuliluikuilla ampuminen on turhan kankeaa, mutta ne eivät olekaan parhaimpia aseita koko pelissä. Turhat aikarajat tehtävissä ärsyttävät, ja kaikessa on pienen skriptauksen makua. Frank tekee joskus liikkeitään hieman mekaanisesti, samaa voisi sanoa zombeista. Kun selässä roikkuu pelastettava niin zombiet tuntuvat välttävän Frankin kaappaamista näppeihinsä. Samoin kun huitoo jo tutuksi tulleella teräshyllyllä joukkioita niin vasta kun huiskautusliike on tehty zombiet pystyvät jälleen puraisemaan Frankia tuttavallisesti. Kuolinanimaatiot ovat ennalta-tehtyjen tuntuisia, mutta ilmeisesti Havokkia on jossakin suunnalla käytetty. Ainakin esineet lentelevät fysiikan lakien mukaan siellä täällä.

Voisi sanoa että DR:ssä on loputtomasti pelattavaa. Mutta, lineaarinen pääjuoni, lataustauot ostoskeskuksen eri osien välillä, uudelleen syntyvät viholliset ja muut antavat surkean kulissin tunnetta muuten niin hienoon räimeeseen ja verellä löträykseen. Käteen tarttuvat jokamiehen esineet tekevät pelaamisesta hieman normaalia parempaa kun aseissa ei ole loputtomia ammuksia, ja Frankin kustomointi niin vaatteiden kuin ominaisuuksien avulla antaa hetken hupia. Mega Man -kypärään (köh köh, sisäpiirin viittaus), valkoiseen smokkiin sekä valkoisiin tenniskenkiin pukeutunut reportteri voi antaa muutamat halvat naurut joillekin, mutta ainakin se antaa kuvan pienoisesta vaikutusmahdollisuudesta pelin kulkuun. Vaikka lineaarisuutta on kaikkialla, niin pääjuonen kuusi eri loppua antavat läpipelaamismahdollisuuksia ja tapahtumat voivat silloin tällöin kehittyä eri lailla. Sitä paitsi, Frank säilyttää kokemustasonsa joka peluukerralla, joten jos juoni menee päin honkia niin ainahan voi aloittaa uuden pelin superhahmoksi viime peluukerralla kehittyneellä reportterilla.

Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. DR on hauskaa splatteriä pienoisilla roolipelielementeillä maustettuna, mutta mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. Turha on silti nipottaa, kun keskimäärin zombien listiminen on kivempaa kuin keskiverron räiskinnän pelaaminen. Ilmeisesti Dead Rising 2 on tekeillä, johon kaipaisin vähemmän lineaarisuutta. Pahoin pelkään että maksimi on jo tällä pelillä löydetty, mutta kenties tekijät ovat oppineet lisää X360:n tehoista ja voivat kehittää peliä pitemmälle. Anyway, DR:n pariin palaa aina silloin kun verenhimo tarvitsee tyydytystä ja normipaukuttelut on käyty lävitse. Viihdyttävyys ei kaadu pikkuongelmien alle, onneksi.

Hyvää:
+ Audiovisuaalisesti kärkikastia vielä nykyäänkin.
+ Uudelleenpelattavaa löytyy (jossakin määrin).
+ Zombien pilkkominen on hauskaa...

Huonoa:
- ... mutta siihen voi turtua.
- Liian lineaarinen, liian kulissimainen.
- Pelattavuuden jäykkyydet kalvavat.

90 pistettä.



TULEVIA ARVOSTELUJA:

* Mass Effect (X360)
* Forza Motorsport 2 (X360)

Mass Effect (X360)

On näin aluksi tunnustettava ja... tultava ulos kaapista. Tarkoitan että olen Bioware -neitsyt, firman roolipelejä en ole menneisyydessä tainnut kertaakaan päästä kokeilemaan. Hyvälle roolipelille olisi kohdallani kysyntää, mutta viimeisin bensan tarjoaja himojeni liekkeihin oli Oblivion parisen vuotta sitten. En ole scifityksen sydänystävä, Star Warsia ja muuta 'perinteisempää' scifiä lukuun ottamatta, mutta pakko on antaa mahdollisuus ilmeisen laadukkaalle tekeleelle. Sellaiselle jossa voi vihdoinkin ''valita sanansa vapaammin ja kulkea omia polkujaan toisessa universumissa''. Niin kuin emme tosin olisi tuota aiemminkin kuulleet.

Mass Effect yrittää olla rehellinen roolipeli tekijöiden itseluotuine scifi-universumineen, jossa pikainen läpijuoksu rapaisee vain pintaa suuresta avaruusoopperasta. Avaruusjännitys sihisee sinisenä ilmassa, kun suuri eeppinen juoni alkaa vyöryttämään pelaajaa ja on aika valita. Pitkä tukka, vaiko sittenkin siniset silmät? Ehkäpä jopa parta?


Tärkeitä päätöksiä?

Aluksi ennen avaruuteen sinkoutumista on aika hahmonluonnille. Valmiita naamanmuotoja, erilaisia kampauksia ja karvoitusta löytyy mutta edellämainitun Oblivionin muokkaukseen ei päästä lähellekään. Aika kuluu toisaalta olennaiseen eikä sankarin/sankarittaren nenänvarren millintarkkaan operointiin, ja omalle hahmolleen joutuu myöhemmin valitsemaan erilaisen taustan ja psykologisen profiilin, kummassakin on vain kolme vaihtoehtoa. Nämä vaihtoehdot on kansoitettu huolella, mutta enemmänkin olisi voitu peliin ahtaa. Itse en myöskään havainnut huomattavia eroja pelihahmojen käyttäytymisessä Shephardia kohtaan eri vaihtoehdoilla, alun esittelydialogi päähenkilöstä tuntuu olevan ainoa muuttuja kuten harvat dialoginpätkät muualla pelissä. Tai sitten olen liian laiska pelatakseni kymmeniä tunteja uudelleen ja tutkiakseni peliä suurennuslasilla.

Turha kuitenkaan tuhlata ikuisuuksia hahmon vääntämiseen. Peli käynnistyy heti mukavasti. SSV Normandy -niminen taistelualus, jossa päähenkilökin oleilee kapteeni Andersonin alaisuudessa, lähtee etsimään protenialaista majakkaa ihmisten kolonistiselta planeetalta nimeltä Eden Prime. Mukaan tulee Citadelin neuvoston lähettämä turianilainen, väkänaamainen agentti Nihlus joka valvoo Shephardia ja on aikomuksissa tehdä hänestä Spectren niin kuin mie... otus itsekin on. Matkalla majakka löytyy, Nihlukselle käy köpelösti ja tapahtumat alkavat etenemään kuin uhkaava lumivyöry, huipentuen 50,000 vuotta kadonneina olleiden 'Sadonkorjaajien' uhkaavaan takaisintuloon. Se olisi katastrofaalinen tilanne koko ihmiskunnalle. Kun shitti osuu tuulettimeen, edes neuvosto ei aluksi kehtaa auttaa Shephardia säälimättömien gethien vyörytyksessä.

Juoni on kokonaisuudessaan erinomaisella draamalla kuorrutettua toimintaa. Jännitys on kirjaimellisesti korkealla monessakin kohdassa, mutta suvantoja on siellä täällä ja meno tuntuu muuttuvan silloin suorastaan tylsäksi. Loppupuolella peli ei ole omissa kirjoissani niin vakuuttava kuin alkupuolella, jossa jännitys on vielä pienieleistä ja suuret velvollisuudet, kuten Normandian johtaminen, loistavat poissaolollaan. Sivutehtävien tekeminen Citadelissa ilman suuria paineita on hieno tunne, mutta kun päähenkilö siirtyy Normandian johtajaksi niin tämä tunne tuntuisi katoavan. Galaksikartan kautta matkaaminen eri tähtijärjestelmiin tuntuu jotenkin monotoniselta ja lukuisista eri planeetoista vain yksi-kaksi hassua on tutkittavissa, muut ovat pelkkiä koristeita antamassa illuusiota laajasta maailmasta. Pyh. Muissa kuin tehtävien kannalta tärkeissä planeetoissa ei oikein tapahdu mitään kiinnostavaa, pelkkiä vuoria tai aavikoita ja mahdollisia rakennuksia siellä täällä. Maan pinnalla edetessä Mako -vaunu on konsolilla päätä kuumottavan vaikea ohjata, mistä pitäisi miinustaa kymmeniä pisteitä. En ole sentään niin tyhmä.


Tappakaa tuo p*skiainen!

Massaefektin paras osa-alue on dialogi. Se on kieltämättä nasevaa, älykästä ja sarkastista, sanoja voi kerrankin valita hieman eri tavalla ja sanoa jotain mitä muissa peleissä ei koskaan voisi turista rajoittavan käsikirjoituksen vallan alla. Parhaimpien elokuvien hetket tulevat mieleen kun Shephard käskee ''ampumaan tuon p*skiaisen'' ja säntää piiloon seinän taakse, ennemmin kuin selvittäisi tilanteen puhumalla. Tämä valinnanvara antaa maittavan silauksen pelin hengen ylle taattuun Biotekniikka -tyyliin. Shephard vaipuu samalla pahan/hyvän puolelle, kaksi mittaria täyttyvät erikseen ja todella paha, mutta samalla pienissä jäljellä olevissa hyvyyden rippeissään kärvistelevä antisankari on mahdollinen. Omia kumppaneitaan joutuu välillä uhraamaan ja joskus jopa päättämään mitä kapinoivalle Wrexille pitäisi tehdä. Valitettavasti todellinen pahuus ei sekään näy universumissa, miksei Shephard voisi hypätä Sareniksi otuksen paikalle kun lopputaistelussa Paimen alistuisi Sarenin viettelevän mahdin alle? Todelliset valintatilanteet ja monet eri loppuvaihtoehdot loistavat äänekkäästi poissaolollaan. Jopa Dead Rising oli parempi tällä osa-alueella, vaikka ne loput koostuivatkin eri tekstinpätkistä. Yksi ainoa loppu on sekin hieno, mutta eri loput olisivat tuoneet uudelleenpelattavuutta eri naamoja enemmän. Noh, jatko-osia tässä kuiteskin pedataan niinq.

Kun sanat eivät saa vastakaikua, aseen joutuu kaivamaan esille ja alkaa paukuttelemaan. Pistoolit, rynkyt ja granaatit lentävät ilmassa ja gethit poukkivat ilmavirran siivittäminä kuin sirkuspellet konsanaan. Päähahmoaan joutuu kehittämään, alussa Genesiksen yhteydessä valitaan luokka ja sen pohjalta alkaa rakennus. On sotilasta, engineeriä, adeptia ja muuta hössötystä. No ei vaineskaan, luokat eroavat tarpeeksi toisistaan ja ovat kuin pieni kehotus pelaamaan peli uudestaan läpi eri dialogien kanssa.

Näyttävää grafiikkaa on saatu tällä kertaa konsolista mehustettua. Valoefektit, polygonimäärät ja muut ovat taatusti hanskattu, vaikka päähenkilön otsa kiiltää lampun alla kuin kymmeneen kertaan öljytty kalju. Hitaasti latautuvat tekstuurit saavat siltikin pelin näyttämään aina välillä kuin joltakin Doom ykköseltä. Sahalaitoja, pelihahmojen itsevarjostuksen röpelöisyyttä ja muita pikkuvirheitä löytää koko ajan, mutta eivät ne minun peli-iloani nakerra. PC sai paremmat grafiikat ja muuta hössötystä, mutta konsolipa tämän pelin synnytti. Se varmasti myös Puuceellä näkyy. Ääninäyttely on visuaalisuuden kanssa samoilla linjoilla; vahvaa tunnetta ja hienoja, nimekkäitäkin näyttelijöitä rooleissaan. Tästä saisivat muiden pelien henkilöiden mutisemisharjoitukset ottaa mallia! K18 -leimaa ihmettelen suuresti, Se seksikohtaus ei varsinaisesti koostu alastomuudesta ja veri ei lennä getheistä patien avulla.


Räjähtävä loppu..?

Kaikista hienouksista huolimatta tämä peli jätti minuun ristiriitaisen vaikutelman. Jotain jäi puuttumaan oman pelilistani kaikkien aikojen kärkipaikasta, vaikka yritys oli todella kovaa. Ehkä se viimeinen Midaan kosketus jäi kokematta monista hienoista ja intensiivisistä hetkistä huolimatta. Massaefekti olisi kaivannut erilaisia loppuja, ja lisää elävyyttä sekä tutkimusmahdollisuuksia aavistuksen staattiseen universumiinsa. Vaikka kaikki pelissä on kansoitettu hienolla taustatiedolla ja suoranaisella rakkaudella, elämää ei ole juonelle tärkeiden kohteiden ulkopuolella. Peli on myös omasta mielestäni aika vaikea luokitella täydelliseksi roolipeliksi, no, juoni on tietysti hallinnassa mutta oman hahmonsa kehitys on jäänyt puolitiehen esim. Oblivioniin verrattaessa. Konsolitehot ovat varmaan vieläkin liian suppeat täydellisen laajan pelin simulointiin, PC:llä olisi jo jonkinmoiset mahdollisuudet. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin kuin kaksiteräinen miekka, jatko-osien mahdollisuudet olisivat todella hankalat jos pelissä olisi sata eri loppua ja niin edelleen.

Loppupeleissä pidin Massaefektistä pirusti. Voisin kruunata sen silmiäni räpäyttämättä parhaimmaksi peliksi mitä olen vähään aikaan pelannut ja niin teen. Tämä kokemus on jotain jota kenenkään ei tulisi missata. Mutta, vaikka nautin täysin rinnoin ensimmäisestä kerrastani (pelin parissa), toista kertaa ei taida tulla vähään aikaan. Intensiivisyys ja hienous olivat ekalla kerralla jo niin korkealla, että toinen kerta putkeen olisi väkisin tiskiveden laimeaa. Ainakin minulle.


Hyvää:
+ Näyttävä ja hyvin ääninäytelty.
+ Uskomaton universumi taustoineen.
+ Juoni ja sen kuljetus.
+ Dialogi on jotain mistä muut saisivat ottaa opikseen.

Huonoa:
- Hahmonkehitys voisi olla syvempää.
- Joitain hukattuja mahdollisuuksia.


94 pistettä.

NHL 08
Versio: PlayStation 3

Eli arvostelussa on jokavuotisen NHL-sarjan uusin peli, joka parantelee 07:n ominaisuuksia oikein rankalla kädellä. Meinaan 07:sta tuttu Skill Stick on paljon parempi. Sillä voi tehdä kaikenlaisia kikkoja joista hienoimmat ovat kyllä 1 vs 1 kikat joilla voi viedä ns. vastustajan kahville. Joko se kikka onnistuu tai vastustaja taklaa sinut ja vie kiekon.

Pelin luistelumoottoria on muutettu todella pehmeäksi. Pelaajat liikkuvat silkin pehmeästi. Kaikki laukaukset ja harhautukset hoidetaan Skill Stickillä. Pelissä on loistava Joukkueen ja Pelaajan luonti mahdollisuus, koska siinä on paljon valinnanvaraa. Dynasty on todella loistava myös.

Mutta ei tämä peli pelkkää hyvää ole, meinaan pelistä puuttuu kunnon SM-Liiga ja ruudunpäivitys jökkii tietyissä kohdissa todella pahasti. Myös nettipeli on suoraan sanottuna *****, koska se on EA:n luoma. EA Nation on niin huono, koska se potkii aina pois peleistä ja yrittää syyttää käyttäjän nettiä vaikka se toimisi täydellisesti.

Lyhyesti: Loistava peli muutamilla suurehkoilla vioilla.

Hyvää:
-Skill Stick
-Grafiikat ja äänet
-Dynasty Mode
-Joukkueen- ja Pelaajan luonti

Huonoa:
-FPS
-Ei SM-Liigaa
-Online

Arvosana: 85p/100p

Lainaus:04.07.2008 Ellipsis kirjoitti:
NHL 08
Versio: PlayStation 3

Eli arvostelussa on jokavuotisen NHL-sarjan uusin peli.
Arvosana: 85p/100p

Tekstiä aika suppeasti.



gta nelone

yksinpeli: hyvä
moninpeli: huono

pisteet: 95

tsihihii.

Lainaus:04.07.2008 shoei kirjoitti:

Lainaus:04.07.2008 Ellipsis kirjoitti:
NHL 08
Versio: PlayStation 3

Eli arvostelussa on jokavuotisen NHL-sarjan uusin peli.
Arvosana: 85p/100p

Tekstiä aika suppeasti.



gta nelone

yksinpeli: hyvä
moninpeli: huono

pisteet: 95

tsihihii.

Jos nyt keskityttäisiin niihin omiin arvosteluihin.

Lainaus:04.07.2008 exoray kirjoitti:

Lainaus:04.07.2008 shoei kirjoitti:

Lainaus:04.07.2008 Ellipsis kirjoitti:
NHL 08
Versio: PlayStation 3

Eli arvostelussa on jokavuotisen NHL-sarjan uusin peli.
Arvosana: 85p/100p

Tekstiä aika suppeasti.



gta nelone

yksinpeli: hyvä
moninpeli: huono

pisteet: 95

tsihihii.

Jos nyt keskityttäisiin niihin omiin arvosteluihin.

mitä! Se oli malliesimerkki

Löysinpä kaapista vanhan pölyisen Silent Storm:in.

Pelissä voi pelata Axis kamppajan saksalaisena, italialaisena ja japanilaisena solttuna.
Allied kampanjan hahmot ovat amerikkalainen, venäläinen ja brittiläinen.
Löytyy vaihtelevia tehtäviä koko maailman alueella.
Peli kuvataan ylhäältä mutta se ei haittaa. Seinän läpi voi ampua jos vain riittää aseessa tehoa. Maaston muoto vaikuttaa pelamiseen. Jos ukko menee puun taakse sitä ei voi nähdä, mutta sinne päin voi ampua ja tiputtaa oksat puusta jotta näkösuojaa olisi vähemmän. Jos käännyt pois päin vihollisesta et näe sitä. Mutta jos pitää liikaa ääntäviholliset tulevat joskus katsomaan tai ainakin ampuvat pari laakia sinnepäin. Tämä mahdollistaa taktikoinnin. Hiivi pensas aidan takaa vihollisten taakse ja tapa kaikki hiljaa veitsellä tai teurasta konekiväärillä. Pelissä on vuorot ja pisteitä. Esim ampuminen vähentää pisteitä kuten liikkuminenkin. Pisteiden ollessa nollassa ei voi tehdä mitään. Ampumis tyylejä on monia. Ihan munkki kuti, tähtäys, lyhyt sarja, pitkä sarja. Pelaaja luokkiakin löytyy 6.
Scoutti on lähitaisteluissa ja hiippailemisessa, Sniper on erikoistunut pitkän matkan ammuntaan, Granadier on erikoistunut käsikranaattehiehin, Engineer voi käyttää rähjähteitä Esim. seinän tuhoamiseen, jos viholliset väijjyvät ovella, Medic osaa parantaa tehokkaasti tiimiläisiä. Medicinä pitää liikkua nopeasti sillä siteet voivat loppua tai haavoittunut vuotaa kuiviin. Sitten on vielä perus Soldier. Peli ilon ja realistisuuden pilaa joku kone jonka voi pukea päälle ja hahmoa on vaikea tappaa ja sädepyssyt näitä ei onneksi ole alussa.Pelaajan lisäksi voi pelaaja ottaa mukaansa tehtävään 5 muuta useasta kymmenestä vaihtoehdosta. Silent Storm on nanna peli. Ja taitoja on ihan kiva kehittää. Voima vaikuttaa esim lyönnin tehokkuuten ja kranaatin heitto etäisyyten. Tehtävän päätyttyä voi basessa täyttää healtit ja vaihtaa aseita jne...

+Hyvät graviikat
+Realistinen osittain
+Viisaat vihut
+Paljon aseita
+Joka kentässä on aika suuri peli alue
+Vihuja on vain tietty määrä niitä ei tule lisää

-Sädeaseet ja muut jutskat
-Kirjotin tän jutun liian nopeesti.



97/100 Helvatun hyvä. Suosittelen kaikille...

Tosi torso toi Silent Stormin arvostelu. Laatupeli olisi ansainnut laatuarvostelun

shoei: hmm.. olikohan toi pientä *****ilua siitä mitä joskus sanoin ile61:lle?!?
No joo olihan tossa aika lyhyehkö arvostelu, mutta ensi kerralla parempi. =)

Sega Rally (ps3)


Kuten kaikki tietää Segan kolikkopelit olivat huippusuosittuja noin 10 vuotta sitten. Uuden sukupolven versiossa on sitä vanhaa kolikkopelitunnelmaa, jonka vuoksi monet eivät pidä tästä pelistä ollenkaan, mutta siinä on myös loistava grafiikka upeilla väreillä.

Ohjattavuus

Sega Rallyssa autoja on vaikea pitää suorassa ja ne lähtevät slaidaamaan joka kurvissa, välillä ne pomppivat ilmaan radassa olevista kuopista. Tehdään se nyt heti selväksi että jos haet simulaatio peliä, älä edes vilkaise Sega Rallya. Tämän arcadempaa ajotuntumaa ei olla ennen nähty, mutta mitä väliä kun ajotuntuma on loistava ja juuri sen takia monet pelaavat tätä peliä. Vauriomallinnusta ei pelissä ole, mutta maastoon jää syviä uria auton renkaista ja ne vaikuttavat ohjattavuuteen todella paljon. Radoilla oleva rapa ja multa tarttuvaat autoihin ja sekin vaikuttaa ohjattavuuteen. Harmi että auto ei puhdistu jos ajaa vesilätäkköön.


Sisältö

Pelissä on noin 30 erilaista autoa, jotka kaikki käyttäytyvät eri tavoin. Autoja löytyy -70, -80,-90ja 2000 luvulta, lisäksi on Hummereita, maastureita ja joitain tuunattuja autoja, jotka ovat bonusautoja ja niitä saa kun menestyy Careerissa. Autovalikoima on monipuolinen vaikka autojen lukumäärä on melko pieni. Renkaat voi myös säätää että laittaako off road vaiko road. Road renkaita ei kannata valita sillä radat ovat yleensä pelkkää off roadia. Career on tämän pelin valttikortti. Siihen addiktoituu, joten 30h vähintään vierähtää sen parissa. Siitä ei ole huolta että vetäisi läpi, koska kisat ovat todella vaikeita ja careeri on todella kattava.


Moninpeli


Huom jos sinulla on peliseuraa tämä on pakko-ostos. Sega Rally on PARAS pelini kavereiden kanssa samalta koneelta. Online tässä on melko onneton. Peleihin on vaikea päästä ja niitä ei ole läheskään aina. Mitään tilastoja ei ole, joten onlinessa on melko tylsää nöyryyttää muita ellei ole kavereita siellä. Lisäksi pelissä on tietysti Time Attack jossa voit ajella kovia aikoja pelin n30 radalle ja näet että pääseetkö maailman 10000 parhaan sakkiin. Time Attackkia on todella hauska vääntää ja nousta listoilla.


Lyhyesti

Sega Rally on mahtava sikaralli peli varsinkin hyvässä peliseurassa. Tämä ei kuitenkaan sovellu kaikille, esim jos tykkää simulaatiosta tai vähemmän herkästä ajotuntumasta. Älkää tuomitko demon perusteella sillä siinä ei ole Careeria johon oikeasti addiktoituu.


plussaa ja miinusta


+Loistava ajotuntuma
+Upea grafiikka ja hienot värit (samaa tyyliä kuin Uncharted)
+Addiktoituu
+kaksinpeli samalta konsolilta


-online: ei tilastoja, pelaajia todella vähän
-ei vauriomallinnusta
-Tähänkin kyllästyy

Pisteet: 91

^ hieman sekava arvostelu Toivottavasti ymmärrätte jotain

Medal Of Honor Airborne

Noniin, Elikkä Tämä peli on ensimmäinen Jonka ostin Playstation 3:lle.
Ja mielestäni pelistä on Loistava! Paras Sotapeli joka Perustuu toiseen maailmansotaan. Grafiikat ovat loistavinta mitä olen koskaan nähnyt. Peli on muuten aidon tuntuinen Paitsi lopun supernatsit. Kentät ovat kerrankin laajoja. Laskuvarjohypyt ovat Hienoja. Suosittelen sotapelien ystäville!

Plussat
+ laskuvarjohypyt

+ kentät

+ Aseet

+ Sopiva vaikeustaso

+ Tunnelma

Miinukset

- Supernatsit

- vihollisten kestävyys

96/100

Perfect Dark Zero (X360)
Joanna Darkin ruudinkatkuiset seikkailut on rakennettu toiminnalla, sekavilla juonikuvioilla, osumiin reagoivilla vihollisilla ja ai niin, toiminnalla. Vilinää ja melskettä on kuin ala-asteen pihalla neiti Pimeyden laittaessa paikat remonttiin.

Ennakkoasetelmat ovat otolliset maittavaan räiskintäorgasmiin, mutta Täydellisen pimeyden viallisuus nousee joka tapauksessa pian kellumaan pinnalle. Kummitusjunapelit voivat toimia tänäkin päivänä, mutta tämän tekeleen voima heikkenee silmissä.

Uhkeat muodot
Agentti Dark käynnistää tapahtumat Tyyneltämerellä sijaitsevasta tutkimuslaitoksesta joskus vuonna 2020. Ja siihenpä juonikuvion kunnollinen seuraaminen nirhaantuukin, kiitos epämunaus herra Tekstittämättömän dialogin. Hahmot mumisevat milloin mitäkin ja kärryillä ei tahdo pysyä. Punainen lanka on hakusessa ja urakalla, kun neiti Dark poukkoilee maapallonpuoliskolta toiselle milloin minkin tekosyyn perässä. Unohtamatta joka paikassa kintereillä seuraavia, armoroituja solttuja. Kiinalaista vanhusta jahdataan, joka on ilmeisesti Graalin maljan perässä. 'Loppuhuipennuksessa' joudutaan tietysti matsaamaan superihmistä vastaan jonka onneksi helpoimmalla saa kanveesiin yllättävän rivakasti.

Sekavan juonen puitteissa nähtävät maisemat ovat enimmäkseen hienoa katseltavaa, arkkitehtuuriselta kantilta funtsattuna. Vuosi 2005 näkyy jo grafiikassa siellä täällä; epätarkat tekstuurit, vaihtelevat polygonimäärät ja varsinkin ruma vesiefekti paukuttavat ensimmäisen naulan PDZ:n homehtuneeseen arkkuun. Jälki on parempaa kuin missään edelliskonsolisukupolven räimeessä ja teräväpiirtotelkasta katseltuna meno on terävämpää, mutta esimerkiksi Mass Effectin taso jää kauaksi. Kyseessä on toki ensimmäisen aallon X360 -peli, mutta en ole vakuuttunut. Ehkä kolmisen vuotta sitten olisin saanut uuden leukaproteesin, nyt ei tuntunut missään.

Yleinen äänimaailma on henkilöitä lukuun ottamatta hanskattu tsiljoonakertaisesti grafiikkaan verrattuna. Aseet paukkuvat miehekkäästi, mikä on mukavaa vaihtelua joidenkin pelien neitimäisiin ääniin ja musiikki on mukiinmenevää, joskin se ei saa korvista tulvimaan hunajaa.

Lähettäkää lisää putkimiehiä!
Tulitaistelut ovat eittämättä tämän tekeleen suola. Suojaa osataan käyttää, tämän tapahtuessa kankeasti osoittamalla suojaa ja napauttamalla A:ta, ja luodit/plasmapallot napsahtelevat samalla ympäristöön. Fysiikoita on käytetty ja meiningissä kylvetään tosiaan aikamoista Havokkia. Viholliset reagoivat yllättävästi osumiin, luotiliivit murenevat palasiksi tarpeeksi niihin räiskittäessä ja niin edelleen. Aseita on joka lähtöön ja useimmiten niistä löytyy lukuisia eri tulitusmoodeja; jotkut tarjoavat näkymättömyyttä, toiset apuja vihollisten havaitsemiseen ja kolmannet muuttuvat maahan heitettäessä pommeiksi. Nämä auttavat jonkun verran vihollisia älytettäessä, mutta älyä vihollista on turha etsiä. Kuolema on alati läsnä korkeammilla vaikeusasteilla ja tulitaisteluihin tulee niissä melkeinpä taktinen elementti.

Joskus vihulaiset näkevät kohteensa kaukaa, joskus ne tyhmyröivät uskomattomasti ja juoksevat suoraan kohti, sopivasti tulilinjalle. Oman puolen veikkoset ovat samasta tyhmyyden muotista valettuja ja useasti tehtävä päättyy jonkun juostessa luotieni eteen ja pelin katkaistessa pelin siihen paikkaan. Turhuutta, turhuutta. Hiiviskely on tehtävissä mahdollista muttei onneksi tarpeellista, tekoäly kun tappaa innostavasti senkin mahdollisuuden.

Mutta suurin vika on vielä edessä. Putkimiehillä on selkeästi ollut pelissä toimeksiantoa, sen verran kapoisessa (ja naurettavassa) putkessa edetään, etelä-Amerikkalaisen viidakon keskellä vieläpä. Putki on kapoisempaa kuin Crysiksessä ja graafisesti ei olla lähellekään samassa pallopuistossa. Eksyä ei tehtävien aikana periaatteessa voi, mutta heti kun kummitusjunan reitiltä erkanee niin halutessa maahan piirtyvät siniset nuolet osoittamaan oikean reitin. Turvauduin tähän optioon, muuten sekavassa räiskintäputkessa olisi räjähtänyt tynnyreiden ja kranaattien sumassa oma pää.
Etenkin sokkeloisessa tutkimuslaitoksessa eteneminen oli traumaattinen kokemus, kunnes sinisyys saapui hätiin. Uudelleenpeluarvoa saattavat tuoda vaikeustasosta riippuvat tehtävätavoitteet, mutten itse jaksa palata sokkeloihin.

Wannabe-Payne
Ennakkojen perusteella kruunasin neiti Darkin seikkailut Max Payne 2:n tasoiseksi huvittajaksi jota jaksaa pelata silloin tällöin. Putkijuoksu ei haittaisi, kunhan siinä olisi riittävästi hienoja tilanteita ja jotain mikä saa palaamaan pelin ääriin vuosien jälkeen tyyliin MP2:n räsynukeilla leikkiminen. On aika todeta että olin osittain väärässä.

Tulitaistelu on Maxim Kivun jalanjäljissä ihan hyvää sekä tyydyttävää. Ilman hienoa ammuskelua toiminta olisi lopulta yhtä tylsää kuin viimeisimmät Call of Dutyt. Heikko tarina, huono tekoäly ja ällöttävä putkijuoksu eivät paranna tilannetta ja niinpä PDZ on minulle henkilökohtaisesti yksi niistä peleistä jotka jäävät laatikon pohjalle lojumaan ikuisiksi ajoiksi. Nykyiseen noin 10 euron hintatasoonsa nähden peli on sentään kokeilemisen arvoinen.


Hyvää:
+ Tulitaistelu on keskivertoa parempaa.
+ Aseissa on kerrankin tehoa.
+ Pienet yksityiskohdat, kuten vihollisten reagointi osumiin ja luotiliivien mureneminen luodeista.
+ Eri vaikeusasteet vaikuttavat tehtävien sisältöön.

Huonoa:
- Juoni kuin teinipoikien kyhäelmä.
- Tekstittämätön dialogi ei anna armoa.
- Naurettavan kapeat putkikentät.
- Visuaalisesti ei huippuluokkaa.


80 pistettä.

Xolair: Arvostele jo se Forza, en jaksa odottaa

BioShock (Xbox 360)

Juoni(lyhyesti)
Peli alkaa vuodesta 1960 pelihahmon lentokone tuhoutuu ja hän on ainoa eloonjäänyt hän ui mystiseen majakkaan joka on portti pelin tapahtumapaikkaan Raptureen.Mutta Rapturessa kaikki asiat eivät oli hyvin
melkein kaikki ihmiset ovat seonneet tai kuolleet liiallisen geenimanipulaation
takia.Pelihahmo tutustuu ainoaseen järkevän oloisen kaverin Atlaksen kanssa, joka auttaa pelaajaa.Mutta Rapturesta ulos pääseminen ei ole helppoa...

Now would you kindly go out and buy yourself BioShock,

Hyvät puolet.
-Erikoisvoimat.
-Juoni
-Grafiikka
-Tunnelma
-Äänimaailma
-Rapture
-Suunnittelu

Huonot puolet
-Hakkerointi käy hermoille
-Pari ärsyttävää etsimis tehtävää
-Tekstitykset aina myöhässä

Pisteet:
5/5
10-/10
97/100

Lainaus:07.07.2008 ile61 kirjoitti:
Xolair: Arvostele jo se Forza, en jaksa odottaa

Ai niin, voisihan senkin joskus arvostella.

Lainaus:06.07.2008 Ellipsis kirjoitti:
shoei: hmm.. olikohan toi pientä *****ilua siitä mitä joskus sanoin ile61:lle?!?
No joo olihan tossa aika lyhyehkö arvostelu, mutta ensi kerralla parempi. =)

Ei llu, teki vaan mieli kirjottaa silleen

Teinpä tällaisen ajan kuluksi:

http://www.freewebs.com/xolair/Reviews%5FFIN/Perfect%20Dark%20Zero.pdf

Latautuuko kenelläkään tuo? Itsellä ainakin... jos tekisi tuolla tavalla arvostelut tästä eteenpäin. Tai no tietysti myös tänne ''poustaisin'' samalla.

EDIT: Ohops, vähän viimeistelemätön tuo.

linkkis ei oikein toimi. ei ainakaan 10 min latauksen jälkeen

Lainaus:09.07.2008 sepppu kirjoitti:
linkkis ei oikein toimi. ei ainakaan 10 min latauksen jälkeen

Hmm... entä toimiikos tästä paikasta tuo lataus?

http://www.mediafire.com/?0bzsmznyjyl

Pitäisi löytää joku hyvä paikka minne uploadata noita arvosteluja. Tietääkö kukaan sellaista (suomalaista) paikkaa kenties? Toisaalta jos tuo Mediafirekin on ihan hyvä..?

GTA SA. koska siinä on ideaa.

Lainaus:10.07.2008 DemolitionMan kirjoitti:
GTA SA. koska siinä on ideaa.

Katsoppa aiheen nimi...