Julkaisija: Microsoft Game Studios || Versio: Myynti || Testattu: Xbox 360

Kukaan ei ole sellainen hypetyksen mestari kuin herra Peter Molyneux. Miehen edellinen tekele Fable kehuttiin ennen julkaisua maasta taivaisiin, lopputuotteen häilyessä spektrumilla jonka toisessa päässä häämötti ankara pettymys ja toisessa taas vinkeä peli-ilo. Omalla kohdallani viisari kohdistui jälkimmäiseen: pidän Fable: The Lost Chapters -versiontia vieläkin omassa kastissaan ja mahdolliset viat upposivat syvälle mieltymyksen sekä puhtaan pelaamisen ilon alle. Siinä eivät sellaiset tylsät, pettymyksen täyttämät argumentit tyyliin ''puiden lehdet eivät kasva'' ja ''kyläläiset eivät vanhene'' hirveästi painaneet kun peli oli lopulta enemmän kuin osiensa summa.

Jatko-osassa kaikki on suurempaa ja parempaa. Tekijätiimi on kuunnellut kritiikkiä ja peliä on hypetetty selvästi hienovaraisemmin. Joitain huolia on ollut horisontissa, kuten erikoisversion vesitys ja co-opin mahdollinen viivästyminen julkaisupäivästä, mutta lopputulos ratkaisee. On suuri yllätys nähdä Petterin tiimin työn hedelmä onnistuneimpana Leijonanpää -pelinä koskaan. Miehen tummuneen kilven kiilloittaja on tässä!


Fablen suurimpia innovaatioita oli muun muassa se, että pelaajan hahmo muokkautui hänen valintojensa mukaan. Hohtavan uljasta ritaria kohdeltiin kylillä taatusti eri tavalla kuin pirunsarvilla varustettua, haisevaa ja kammottavan näköistä demonin näköiskappaletta. Kevyen harmittavasti teoilla ei ollut pelihahmon ulkonäön muokkautumisen lisäksi juuri mitään muuta vaikutusta, ainakin pelimaailman kohdalla. Albionin kansalaiset reagoivat sankariimme tietysti eri tavalla, muuten vuorovaikutus oli surullisen pientä. Tämä olikin suurin vika koko pelissä.

Muilta osiltaan Fable oli suoranaista ilotulitusta. Tarina olisi voinut olla terävämpi, mutta se maalasi hienon ja tunnelmallisen kuvan vanhanajan Englantia muistuttavasta Albionista, jossa sankareita tarvittiin kipeästi taluttamaan maa pois pahan porteilta. Grafiikka oli etenkin PC:llä hienoa, puhumattakaan hienoista taisteluista ja kohtuullisen syvästä hahmonkehityksestä. Kun omalla alter egolla oli ruista ranteessa, se myös näkyi. Vaikka peli jakaantui eri alueisiin jotka olivat lutuisen pieniä, siinä sai silti matkustaa niin paljon suuntaan jos toiseen kuin halusi, eikä karsinoitu meininki ainakaan pääjuonen puitteissa minua liiemmin häirinnyt. Lisätään tähän vielä tunnelmallinen musiikki, ja keskivertoa parempi paketti oli kasassa. Mutta, se siitä edeltäjästä.


Eläinystävien herkkä kohta...

500 pitkää vuotta on kulunut siitä kun viheliäinen Jack of Blades joutui edellisen Sankarin nirhaamaksi eeppisessä taistelussa. Kaikki ei sen jälkeen kuitenkaan mennyt aivan putkeen: Sankarien kilta joutui tuuliajoille ja lopulta tuhoon, ja korskeita Sankareita ei muutenkaan näy mailla halmeilla Albionin. Taikuus ei saa suosionosoituksia kansalaisilta, ja sankaritarut näyttävät unohtuneen niiden esikuviensa tavoin. Jossakin toivo kytee yhä. Pääsikö edesmennyt Sankari sittenkin vehtaamaan ja jatkamaan sukuaan..?

Sankaritarun alku on karu. Pikku Varpunen, pieni poikanen (tai tyttönen) asuu siskonsa kanssa Bowerstonen slummeissa ja unelma paremmasta elämästä jomottaa kummankin mieltä. Eräänä päivänä kauppias tuo heidän eteensä mysteerisen musiikkirasian joka maksaa 5 kultapalaa ja jonka kerrotaan täyttävän käyttäjänsä toiveen. Varpusen on aika kerätä nuo palat ja samalla opetella pelimekaniikan alkeet sangen orjallisesti. Rose -sisar pyytää musiikkirasian saatuaan haluavansa asua samanlaisessa linnassa kuin mitä eräällä Lucien -nimisellä herralla on, ja toive kumma kyllä toteutuukin... eräänlaisesti. Päästessään vierailulle herran linnaan sisarukset joutuvat Lucienin tenttiin ja kohtauksen loppu on surullinen sekä täynnä kostonhimoa. Pelin aloitushetket kuluvat nappien monotonisessa painalluksessa ja mitään mullistavaa ei koeta. Mutta oi sitä onnea kun ensimmäinen aava maisema avautuu eteesi ja aikuistunut Sankari(tar) voi matkata minne haluaa! Ainakin melkein.

Yksi Satu kakkosen hienoista innovaatioista on mukana hääräilevä, sympaattinen hauva johon tutustutaan heti alussa. Sitä voi kouluttaa kirjakaupoista saatavilla kikkakirjoilla, se osaa etsiä itsenäisesti niin haudattuja kuin arkkumuotoisia aarteita, sekä murisee/haukkuu vaaran uhatessa. Kun pysähtyy juoksusprintin jälkeen ja koira jää läähättäen istumaan viereen, tuijottaen isäntäänsä, voi vain kiittää hienoista animoinnista ja äänistä jotka herättävät koirakaverin suorastaan eloon. Joskus ''tamakotsin'' tekoälyssä on häikkää ja se häviää jonnekin metsikön siimekseen/luolannurkkaukseen, onneksi koira teleporttaa viereen pienen hetken jälkeen. Kokonaisuudessaan hurtta on vallan hieno oivallus, syvemmälle olisi ehkä silti voitu mennä koiraan vaikuttamisen kanssa.


Paratiisin keskellä

Tutoriaalialoituksen lineaarinen hääräily pikkukaupungin kaduilla ei anna oikeata kuvaa pelin grafiikoista. Ulkona paistaa, kaukainen järvivesi kimmeltää ja niityt hohtavat. Erityisen hieno on auringonsäteiden häikäiseminen ja lomittautuminen mm. puiden lehtien läpi; eikös tämän pitänyt olla mahdollista vain DirectX 10 -tietokoneilla? Hah. Värimaailma on sarjakuvamaisen satumainen, yksityiskohtia on riittävästi ja ennen kaikkea maisema piirtyy lähelle silmänkantamattomiin. Kalmantuoksuinen hautausmaa eroaa haaleine väreineen tyystin vihertävän pikkukylän maissipelloista ja tammimetsiköistä. Ennalta mainituista vuodenajoista ei ole näkynyt vilaustakaan, tuntuu kuin sää vaihtuu aina lataustaukojen aikana. Päivä ja yö sentään vaihtelevat keskenään ajan kuluessa, mikä aina piristää. Maailma ei ole aivan putkeen ahdettu mutta Oblivionmaista vapauden tunnetta ei aivan synny sitäkään.

Äänipuolesta ei siitäkään löydy hävettävää. Tuttua brittimurretta sokeltelevia NPC:eitä kävelee pitkin Albionin kaupunkeja, ja mukaan on saatu jopa sellaisia kuuluisuuksia kuin Stephen Fry ja Zoë Wanamaker. Korkeammat tuotantoarvot edeltäjään verrattuna kuuluvat läpi, no, ensikuulemalla. Muusikit ovat taattua Fable -kamaa eeppisine melodioineen ja taisteluiden hetkelle pauhaava, intensiivinen taustamusiikki siivittää mäiskettä mainiosti. Luolissa hiiviskeltäessä uhkaava humina antaa tunnelmaa uskomattomasti.

Fable ykkösen taistelu on saatu ujutettua mukaan pienillä parannuksilla. Kohde lukitaan vasemmalla liipaisimella ja joko sinisellä, keltaisella tai punaisella namiskalla annetaan bandiiteille isän kädestä. Yksinkertaiselta kuulostava naputtelu on itse asiassa todellista syvempi. Taisteluun on saatu kivasti immersiota, kun viholliset eivät tyhmästi mätä menemään vaan torjuvat, ja tekevät silloin tällöin ehtoja erikoisliikkeitä ja väistöjä. Uudet räsynukkefysiikat auttavat nekin asiassa. Oikealla liipaisimella kerätään mäiskeen jälkeen kokemuspallukat, tai vaihtoehtoisesti vaihdetaan taikojen paikkaa. Valitettavasti näitä taikoja on vain kahdeksan eri kappaletta, niitä voi kuitenkin päivittää tehokkaammiksi ja vihulaiset lakoavat jälleen hekumallisemmin. Vaikeusaste kovenee hieman pelin edetessä muttei koskaan ole mahdottomuuden rajoissa. Muutenkin erilaiset monsterit, etenkin karmaisevat hollow menit pitävät mielenkiinnon yllä.


I'm the king of the world!

Feibl ykkösen suurimpia virheitä oli pystyynkuollut pelimaailma, jossa elettiin samassa hetkessä ikuisuuksiin. Kakkosessa mukaan on vihdoin saatu enemmän henkeä, ja Bowerstonen markettikaduilla näkyy korskeasti väkeä. Puheensorinaa kaikuu 38 tunnin edestä. Uudistettua ilmekatagoriaa saa demonstroitua pelin asukkaiden kohdalla, ja jokaisesta asukista löytyy oma tietoikkunansa josta saa tietoa hänen mieltymyksistään ynnä muusta, sangen turhanpäiväisestä infosta. Auttaapa sentään viettelyssä. Immersion lisäyksessä tekstit eivät auta.

Rahaa hankitaan kohtuullisen hyvistä minipeleistä, kuten miekkoja hakkaavan sepän sekä tuoppeja viskovan baarimikon hommista. Näitä on haukuttu yksinkertaisiksi hommiksi, mutta minua ne miellyttävät. Puoliympyrässä oleva ''viisari'' heittelehtii puolelta toiselle ja ympyräisen keskellä/reunoilla oleva värillinen osa pienentyy koko ajan. Tähän osaan täytyy viisarilla osua jotta homma hoituu tarpeeksi hyvin. Sepän hommista saa lopulta muhkeasti rahaa, kun miekasta lähtee vähintään 300-400 kultapalasta kappaleelta. Taloja saa ostettua ja niitä kalustettua, sekä mukavana uudistuksena myös minkä tahansa kaupan saa ostettua jos pätäkkää on tarpeeksi. Rahaa sataa silloinkin kun peli on suljettu, joten tuntikaupalla pelissä odottaminen ei ole tarpeen. Kauppojen hintoihin voi vaikuttaa ja tämän pitäisi näkyä kaupunkien ulkonäössä. Pienenpieniä interaktiivisia asioita löytyy pelin maailmasta moninkerroin, esimerkiksi oman hahmonsa patsaan saa laitettua pystyyn jonnekin nurkkakaupungin ulkolaitamille. Tämä kasvattaa hahmon kuuluisuutta, jota saa tehtäviä tekemällä ja joka on välillä tarpeen jotta joihinkin toimeksiantoihin pääsee käsiksi. Loppupeleissä koko Albionin voi omistaa ja eräänlainen minipeli piilee tässäkin. Kiinteistömagnaattius saattaa olla hienoa, muttei se ollut minun juttuni.

Edeltäjän moraalinmallinnus on tehnyt paluun syvemmässä muodossa. Pelihahmo voi nyt olla korruptoinut tai ''puhdas'', ja lihavuutta sekä laihuutta mallinnetaan niitäkin. Popsi pari kyljystä liikaa ja pelihahmo kasvaa silmissä. Selleriä napostelemalla saa kertoimet pois. Ärsyttävästi pienikin lihan popsiminen saa oman hahmon kasvamaan kaksinkertaiseksi, ja laihaksi palaaminen voi olla tuskallisen vaikeata. Ellei sitten mukana ole eräs Pub Gamesistä tienattu piiras. Kuitenkin, omat valinnat näkyvät tuttuun tapaan hahmon ulkonäössä ja korruptoitunut, kaljaa kittaava ja pirunsarvilla varustettu arpinaama on karmeaa katsottavaa verrattuna puhtaaseen, hohtavaan ja urheaan urokseen. Moraalisia valintoja tulee eteen pelin aikana rutkasti, toiset vaikuttavat peliin enemmän ja toiset vähemmän.

Vaikka hehkutusta on tullut tähän mennessä runsaasti, niin Fable 2 ei silti ole täydellinen. Bugeja on kuulemma löydetty pelittämisen ohella runsaasti, ja pääjuoni on nopeasti läpijuostu ellei keskity tarkasti sivutehtävien läpäisyyn ennen sitä. Se überhieno Loppuhuipennus jää tarinasta uupumaan, ja tämä jätti suuhun pienoisen karvauden maun. Hypeen ei tälläkään kertaa vastattu sataprosenttisesti, mutta lukema on lähempänä yhdeksääkymmentä kuin ykkösosan karmaisevan verrannollinen noin 35 prosenttia. Juonen kerronta on kohtuullisen hyvää, mutta ykkösosan tapahtumapaikat ja yleinen juoni olivat ehkä sittenkin hienompia kuin kakkosen puolivälissä turhan mahtipontisen vaihteen sisään iskevä tarinankuljetus.


Uskomatonta parhautta

Ei auta itku markkinoilla: Fable 2 on vikoineenkin parasta roolispelitystä vähään aikaan. Itse asiassa se on yksi hienoimmista peleistä mitä olen koskaan pelannut. Vaikka Molyneux puhui taas hieman yli oman toteuttamiskykynsä, Fable 2 ei yhtään kalpene muiden nykyisten, hienojen pelien rinnalla. Putkessa oleva mahdollinen lisärinpoikanen tulee antamaan lisää herkkua, ja varmasti auttaa pienenpientä sisällönpuutetta joillakin alueilla. Ei ole lainkaan mahdotonta että melkein kaikki peliin alunperin luvatut ominaisuudet tulevat lisärissä vihdoin mukaan. Jos ei, niin Feibl kakkonen seisoo hienosti omilla jaloillaan joka tapauksessa.

Eläköön, sir Peter Molyneux ja tiimi! Mies on vihdoin ansainnut sirittelynsä, tiimi enemmän arvostusta ja ehkä Mölypetteri -nimittelyt jäävät tästä edespäin vähemmälle. Johan oli aikakin.


Hyvää:
+ Audiovisuaalisesti hämmästyttävän laadukas.
+ Tunnelmaa voisi leikata hopeamiekalla.
+ Täynnä erilaisia sivutehtäviä ja minipelejä.
+ Kaikesta huokuu mukavasti laatu.

Huonoa:
- Pääjuoni on hujauksessa ohitse.
- Oman hahmon kehitystä olisi voitu vieläkin syventää.
- Enemmän vaatteita, alueita ja muuta näperrettävää!
- Vain 8 taian valikoima rajoittaa valinnanvapautta.

^Siinäpä loistava merkki oikeaoppisesta arvostelusta.

Dead Space

Dead Space on uusi tulokas melko hiljaiseen survival horror -peligenreen. Peli sijoittuu tulevaisuuteen USG Ishimura -kaivosalukselle. Alusta tutkimaan lähetetään pieni ryhmä sotilaita, koska Ishimura ei ole vastannut sille lähetettyihin viesteihin ja hätäkutsuihin. Vapaaehtoisena sotilasryhmän mukaan lähtee kaivosmies Isaac. Isaacin matkan motiivi on tieto siitä että hänen entinen tyttöystävänsä työskentelee aluksella. Juuri ennen Ishimuralle laskeutumista kaivostöistä irronnut kivenlohkare osuu ryhmää kuljettavaan alukseen ja alus iskeytyy vauhdilla päin Ishimuraa. Tästä alkaa Isaacin ja tutkimusryhmän epätoivoinen selviytymiskamppailu mystisellä kaivosaluksella.

Isaac on sci-fi-henkiseen kaivospukuun pukeutunut, kasvoistan päätellen noin kolmi-nelikymppinen mies, etsimässä entsistä naisystäväänsä. Isaac yrittää selvittää exänsä olinpaikkaa, samalla ihmettellen mitä karmeaa aluksella on oikein tapahtunut. Juoni on kerrottu aluksesta löytyvin ääni- ja tekstilokien, sekä tiimikaverien soittojen ja videoiden avulla. Juoni on mielenkiintoinen, mutta se ei tarjoa mitään erityisen hämmästyttävää. Juoni pitää kuitenkin mallikkaasti yllä pelin jokseenkin häiriintynyttä, ja osittain painostavaa tunnelmaa, jota ainakin omakohtaisesti pidän plussana. Peli ei varsinaisesti ole pelottava, mutta muutamassa kohdassa päällekäyvät tai arvaamattomat viholliset saavat pulssin nousemaan.

Peli on jaettu kahteentoista chapteriiin, joissa jokaisessa on muutaman tehtävä, jotka harmittavasti muistuttavat hieman liikaa toisiaan. Toki poikkeuksiakin nähdään, mutta tehtävät ovat pääasiassa tämän tyylisiä: "Mene tuonne, korjaa se ja se ja palaa takaisin". Tehtävärakenteen takia chaptereissa on myös hieman liikaa takaisinpaluuta, mutta onneksi jokaisella kentällä on oma teemansa, joten kentissä on vaihtelua, eivätkä ympäristöt käy tylsiksi.

Peli on pelattavuudeltaan hyvin paljon Resident Evil 4:n tapainen. Kuvakulma on kolmannessa persoonassa Isaacin takana ja ampuessa eteneminen hidastuu lähes paikoilleen - tämä ei ole mikään räiskintäpeli. Isaacin liikkuvuus on hyvä, vakkakin raskas kaivosmiehen puku hidastaa kääntymistä, eikä pelissä ole RE4:stä tuttua nopeaa 180-asteen käännöstä. Isaac pystyy juoksemaan ja kävelemään, mutta ei muita liikkeitä juuri osaa. Tämä kuitenkin riittää hyvin sillä peli ei ole kovin nopeatempoinen, tai ei ainakaan yleensä.

Heti ensimetreillä huomaa että pelissä ei ole minkäänlaista HUDia jatkuvasti esillä näyttämässä Isaacin terveyttä tai ammusten määrää. Terveys on esitetty puvun selkäosassa selkärankaa muistuttavalla turkoosilla putkella ja ammuksien määrä heijastuu aseiden päälle jonkinlaiselle hologramminäytölle. Kaikki pelin videot, tekstit, kartat ja jopa valikot ovat reaaliajassa toimivia hologramminäyttöjä, jotka eivät pysäytä peliä. Tämä tarkoittaa sitä ettei peliä voi pysäyttää kesken kamppailun esimerkiksi ladatakseen inventorysta mahdollisesti löytyvää Stasis-energiaa, josta kerron myöhemmin, tai vaihtaakseen aseita. Kaiken reaaliajassa esittäminen tuo peliin todella tiiviin tunnelman, kun peli jatkuvasti ei pysähtele valikoissa seikkailemiseen tai lataustaukoihin.

Pelissä taistellaan jonkinlaista vierasperäistä elämänmuotoa, Necromorphia, vastaan. Necromorphit ovat äkäisiä ja äänekkäitä, karun näköisiä otuksia, jotka käytät säälittä Isaacin kimppuun. Necromorpheja on useita erilaisia ja koot vaihtelevat, kämmenen kokoisista nilviäisistä kymmenen kilotonnin, kyllä luit oikein, kymmenen kilotonnin järkäleisiin. Jokaisen voittamiseen on oma taktiikkansa, mutta tehokkain tapa jokaisen otuksen päihittämiseen on yksi pelin innovaatioista, Tactical Dismemberment eli raajojen irroittaminen. Tässä pelissä kannattaa headshotit ja vartaloon tähtäämiset unohtaa. Itseasiassa headshotit saavat jotkut viholliset käymään kimppuun vain entistä pahemmin, mikä ei todellakaan ole toivottavaa. Vaikeustaso on vaihteleva, mutta peli ei missään kohdassa tunnu liian vaikealta. Harvat bossitaistelut ovat uskomattoman hienoja.

Vihollisten lahtaamiseen tarkoitettuja aseita ei ole paljoa(7kpl), mutta jokaisella tussarilla on kaksi erilaista tulimoodia ja täysin oma tuntumansa. Pelissä on vain yksi varsinainen ase, Pulse Rifle. Loput Isaacin käyttämät aseet on tarkoitettu kiven ja muiden mineraalien hakkaamiseen. Mukana on pilkkomiseen, sahaamiseen, kuumentamiseen ja työntämiseen tarkoitettuja vimpaimia. Voitte kuvitella minkälaista jälkeä tulee kun tällaisia vehkeitä käytetään lihaisaan olentoon. Kaikkia aseita voi myös virittää. Virityksiä on melkoinen määrä ja joikaisella aseella on omanlainen viritysketju ja osa-alueet, joita virittää. Hienona yksityiskohtana aseiden ääni ja efekti muuttuvat täyteenviritettyinä. Myös melee-isku on mahdollinen, mutta sitä ei varmasti kukaan halua käyttää kun vastassa on useampi kuin yksi Necromorph.

Isaacilla on käytössään kaksi kykyä: Stasis ja Kinesis module. Stasis mahdollistaa vihollisten ja esineiden hidastamisen. Tästä on apua erityisesti isoja örmyjä vastaan taistelemisessa ja sitä käytetään keskeisenä osana pelin puzzleissa. Stasis-energian määrä on esitetty Isaacin olkapäässä tai tarkemmin oikean lapaluun kohdalla, ja sitä saa hankittua lisää ostamalla, löytämällä aluksesta ja Stasis recharge-pisteistä. Kinesis modulea käytetään esineiden siirtämiseen ja heittämiseen. Isaac voi sen avulla nostella painaviakin esineitä, vetää niitä puoleensa tai viskoa niillä vihollisia. Myös Kinesistä käytetään puzzleissa ja sekin on verraton apu kamppailuissa oikein käytettynä. Toisin kuin Stasiksesta, Kinesis modulesta ei koskaan lopu energia. Molempia, sekä Kinesistä että Stasista voi virittää.

Pelissä on muutamia kohtauksia, jossa päästään tyhjiöön tai painottomaan tilaan. Painottomassa tilassa Isaac pystyy loikkimaan pinnoilta toiselle pitkiäkin matkoja ja pysyy kiinni aluksen metallirungossa magneettisten saappaidensa avulla. Tyhjiössä Isaacin selkään ilmestyy aikaa ilmaiseva mittari, joka näyttää kuinka pitkälle puvun happi riittää. Tyhjiökohtaukset eivät ole pitkiä, mutta voivat silti käydä melkoisen kinkkisiksi kun happea ei ole tuhlattavaksi ja ryhmä vihollisia rynnii päin. Hapen määrää voi onneksi kasvattaa virittämällä pukua ja inventoryssa voi kantaa mukana varahappea. Pidemmissä tyhjiökohtauksissa seinillä on yleensä hapen lataamiseen tarkoitettuja automaatteja.

Dead Space näyttää ja kuulostaa hyvältä. Valaistus sekä efektit ovat upeita, taiteellinen suunnittelu on hienoa ja yksityikohtia riittää. Peli pyörii pääosin sulavasti, mutta kun vastassa on suuri määrä örmyjä, voi pelin ruudunpäivitys hieman takkuilla. Koska Dead Space ei ole yhtä nopeatempoinen kuin räiskintäpelit, pienet ruudunpäivityksen takkuilut ovat vain esteettinen haitta. Äänipuoli on suorastaan fantastista. Aseiden äänissä on potkua, vähäiset musiikit ovat hyviä, viholliset karjuvat uskottavasti ja Ishimuran rungosta kuuluu epäilyttäviä kolinoita. Hienona yksityiskohtana tyhjiössä äänien kuuluminen on sumeaa ja osittain olematonta. Ääninäyttely on ammattitasoista.

Muiden survival horror -pelien tapaan Dead Spacessa ei ole moninpeliä, mutta ainakaan itse en sitä jäänyt kaipaamaan. Co-op olisi voinut olla mahdollista toteuttaa, mutta sen sisällyttämiseksi juontakin olisi pitänyt suunnitella uudestaan, sillä Isaacin on todellakin tarkoitus seikkailla aluksella yksin. Moninpelin puuttumista tasapainottaa se että pelissä on mukavasti uudelleenpeluuarvoa. Ensimmäisen läpäisykerran jälkeen avautuu käyttöön uusi puku, taustatietoa juonesta luettavaksi sekä Impossible-vaikeustaso.

Dead Space on vakuuttava ja tervetullut peli tähän vähän harvinaisempaan genreen. Dead Space on hiottu kokonaisuus, joka on ottanut vaikutteita parhaista esikuvistaan, mutta tuonut myös mukavan määrän uusia innovaatioita. Jos piditte Resident Evil 4:stä, tai muista survival horror-peleistä, suosittelen tätä lämpimästi.

Plussat:

+ Mielenkiintoinen juoni ja tiivis tunnelma
+ Paljon pieniä innovaatioita
+ Hyvin toteutettu ja omaperäinen taistelusysteemi ja asearsenaali
+ Näyttävät grafiikat ja erinomainen äänisuunnittelu
+ Mahtavat bossitaistelut

Miinukset:

- Itseään toistava tehtävärakenne
- Lähitaistelu kömpelöä

90/100

Peli pelattu läpi Xbox 360:llä. Pelistä on myös PS3 ja PC-versiot.

E: Hiomista ja typojen korjailua.

-Kielenhuoltaja vahtii

Mercenaries 2: World in Flames (PS3)

Ostin tämän pelin muutama päivä sen julkaisun jälkeen, ja odotukset olivat korkealla yksinomaan siksi, koska tästä oli nähtävästi tulossa mahtava rällästyspeli. Ja kuinka ollakaan, odotukset se onnistui täyttämään ja on minun listoillani jatkuvasti kärkiporukassa.

Aloitetaanpas perusasioista. Tulitaistelu vihollisten kanssa on siinä määrin heikosti toteutettu, että tarkkuus kaikilla luoteja ampuvilla aseilla on aika kehnonlainen, varsinkin pitkällä etäisyydellä. Kyyristymällä voi tähdätä tarkemmin, mutta siltikin luodit tuppaavat menemään sinne tänne. Hyvä homma sentään on se, ettei taistelua tarvitse jättää luotien varaan, saatavilla kun on kranaatteja, C4: sta, sinkoa, kranaatinheitintä ja lämpöhakeutuvia ohjuksia, mutta jos mitään näistä ei ole saatavilla, aina voi ampua lähellä olevia räjähdetynnyreitä, bensatankkeja sun muuta aiheuttaakseen komeita pamahduksia.

Räjähdykset ovat hienoja ja niitä nähdään paljon. Kun kaataa jonkin valtavan rakennuksen, se sortuu näyttävästi oikean elämän tyyliin, mutta se tosin menee aina samalla tavalla rikki. Se ei haittaa, koska räjähdys kuitenkin näyttää upealta. Kaikkea voi tuhota, paitsi maata, vettä ja kiveä. Tämä tekee pelistä nautittavan, kun voi pistää C4: sta pienikokoisempiin torneihin kaataakseen ne, ja muutakin voi tehdä. Maahan voi kyllä tehdä jälkiä, mutta mitään onkaloa ei voi syntyä.

Pelissä on mukavasti tekemistä. Siinä on viisi ryhmää - Universal Petroleum, People' s Liberation Army of Venezuela, Pirates, Allied Nations ja Chinese Army. Kukin näistä voi olla joko ystäväsi tai vihollisesi, riippuen mitä teet niille. Ne antavat myös sivutehtäviä, joita on kahdenlaisia - talojen räjäyttämistä ja HVT: iden (High Value Targets) kidnappaamista / tappamista. Näiden lisäksi voi mm. kerätä Spare Partseja, joilla avataan uusia erikoiskulkuneuvoja, ja tehdä challengeja omille apureille, joihin saa pelin kuluessa lisättyä helikopteripilotin, mekaanikon ja hävittäjälentäjän.

Ryhmille voi myös tehdä tietynlaisia tehtäviä, joissa vallataan vihollisten tukikohtia. Valtaamiset ovat tosin harmillisesti samanlaisia, mutta eri tukikohdista saa erilaisia lisätehtäviä, jotka eivät ole pakollisia tarinan kannalta, mutta hyvä kuitenkin tehdä. Tukikohdista voi ostaa itselleen monenlaista tavaraa, joita voi pistää helikopteripilotin tuomaan koska tahansa. Myös ilmahyökkäyksiä voi ostaa, ja useimpiin tarvitaan lentokonepilotti, mutta muutamia voi käyttää ilmankin. Myös enemmän polttoainekapasiteettia voi ostaa. Useampien esineiden avaamiseksi pitää tehdä lisää tehtäviä.

Tyylikkyyttä lisää entisestään se, että pelissä voi ryöstää tankkeja ja ilmassa lentäviä helikoptereita (jälkimmäisten varastaminen tosin mahdollista vain silloin, kun avaa tartuntakoukun). Kulkupelejä on monipuolisesti moottoripyöristä tankkeihin ja ruosteisista autoista huippunopeisiin urheilumalleihin. Trophyt lisäävät uudelleenpeluuarvoa aina vain.

Huonojakin puolia täytyy kyllä listata. Polttoainetta tarvitaan kaikkeen, mutta sitä vain on yleensä niin rajoitetut määrät, että sitä pitää jatkuvasti käydä varastamassa lisää, jotta pystyisi tuomaan kentälle tarvittavat ilmahyökkäykset. Vihollismassojakin käy välillä päälle vähän liikaa, mutta autoihin sentään voi mennä saadakseen ekstrasuojan kaikelta muulta paitsi räjähdyksiltä. Juoni on myös melko lyhyt, ja sivutekemistä on reilusti enemmän kuin juonitehtäviä.

+/- lista:

+ Komeat räjähdykset
+ Monenlaisia kulkupelejä
+ Paljon tekemistä
+ Yleisesti hauska
+ Pelialue on laaja
+ Tekeminen on mukavaa
+ Kaikki menee rikki
+ Lentäviäkin helikoptereita voi ryöstää
+ Monipuolisesti tavaraa kaupoissa
+ Trophy-tuki

- Välillä ylilyödyt vihollismassat
- Polttoainevarastoa täytyy käydä täyttämässä todella usein
- Räjähdykset ovat melko samanlaisia
- Jotkut asiat liiankin epärealistisia
- Lyhyt juoni
- Päähenkilön huono tarkkuus

Pisteet: 90/100

Far Cry 2 (XBOX 360)

Peli näytti todella hyvältä ja sen saatuani, mielipiteeni ei muuttunut. Ohjattavuus on helppoa ja siihen tottuu nopeasti. Henkilöistä saa valita kenet ottaa ja heidänkin taustojaan on jonkin verran selitetty ja ikä kerrottu mikä ainakin vaikutti minun hahmovalintaani. Pelialue on laaja mutta en ehtinyt siihen paljoa tutustua koska melkein koko peliaika meni päätehtäviä suoritettaessa. Hyvältä se kuitenkin vaikutti mutta yksi miinus tulee siitä kun viholliset hyökkäävät autolla tai veneellä liian usein vastaan ja sama pätee guard posteihin, mutta onneksi niitä voi vältää ja pitempiä matkoja skipata bussimatkoilla, mikä ainakin auttoi todella paljon tehtävien aikana tai sitten malaria pillereiden hankkimisessa. Juoni on jokseenkin selvä: Kaksi järjestöä nimeltään APR ja UFLL ovat toistensa kurkussa ja heitä aseistaa asekauppias nimeltä Sakaali. Päähenkilö lähetetään Afrikkaan eliminoimaan hänet mutta joutuukin tekemään kummallekkin järjestölle töitä ja näinollen tuhota kumpikin toisen tietämättä, ennenkuin hän pääsee itse Sakaalin kimppuun. Suurin osa tehtävistä on samaa touhua ja pitkästyttävää, mene sinne tapa tai tuhoa se ja se muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jotka todellakin piristävät itseään toistavien tehtävien jälkeen. Mutta muutamia epäselvyyksiä jäi mutta niistä ei liiemmin välitä jollei halua oikein perusteellisesti olla tietoinen jokaisesta asiasta. Aseet jumittuvat usein ja joskus jopa räjähtävät jolloin itsellä tiukassa paikassa tuli "Voi ny v*tulla päähän!" olo ja pari kertaa se koitui kohtalokseni. Tehtävät ovat myös mukavan haastavia ilman koodeja (Itse menin läpi ilman)joten suosittelen, eikä kannata lannistua vaikka ei onnistuisikaan, sillä lopussa tulee tunne että selvisi sodan kunnialla omien taitojen vuoksi. Panoksia ja health packeja löytyy ihan kohtuullinen määrä mutta suosittelen silti säästämään niitä, mutta ei kuitenkaan liikaa koska se voi olla virhe erityisesti kokemattomalle pelaajalle.

Myös eräs miinus on että kun health on viimeisessä palkissa välkymässä ja pitäisi ruveta luotia poistamaan kämmenestä tai nilkkaa takaisin paikoilleen, jos saat osuman niin pitää aloittaa alusta ja pahimmassa tapauksessa ei ole enää aikaa tai otat kokoajan osumaa estäen koko homman. Myös harmittaa että joissain tehtävissä mennään ensin v*tun pitkä matka guard postien ja muiden läpi päämäärään, siellä kuolet ja taas uudestaan sama matka ja pelko siitä ettei se suinkaan ole viimeinen yritys. Loppupään tehtävät hankaloittuvat huomattavasti mutta ammattipelaaja selviää kyllä. Myös pari valintaa tapahtuu pelin aikana mutta ne eivät juuri ollenkaan muuta peliä.

+Monipuolisuus ja suuri pelialue
+Ohjattavuus helppoa ja helposti opittavaa
+Haastava mutta ei pitäisi olla liian vaikea
+Bussit
+Muutamat tehtävät poikkesivat tavallisita ja estivät vähän herpaantumista
+Upea sotafiilis

-Tallennuspaikat joissain kohdin liian harvassa. Automaattitallennus olisi hyvä lisä.
-Guard Postit ja hyökkäävät viholliset liian tiuhassa.
-Ensiapu lopeutuu heti kun saat osumaa(tämä on sama IV:n puhelimen kanssa)
-Suurin osa tehtävistä toistaa itseään mutta pelaaja joka haluaa läpäistä pelin, ei lannistu

Far Cry 2 on miinuksistaan huolimatta upea pelikokemus jota suosittelen ehdottomasti. Itse en ole hirveä sotapelien ystävä ja olen varsin nirso pelien suhteen, mutta tämä oli poikkeus. Joten vähän toisenlaisiin peleihin tottunut pelaaja aluksi voi epäröidä mutta huomaa että tämä on pakko kokea. Tietenkin eri asia on jos ei kiinnosta olleenkaan niin antaa olla. Erityismaininnan saa vielä että harvoissa peleissä tulee oikaa fiilistä esim 24 the game on yksi josta pidin koska olen sarjan vannoutunut fani, mutta kaiken sen haastavuuden keskellä ja kun saat tulittaa, räjäyttää ja polttaa n*ekereitä niin tulee kunnon fiilis että olet sodassa (erityisesti raskaskonekiväärissä) ja adrealiini saa sinut sellaisen tunteen valtaan että sinun on pakko näyttää taitosi. Loppuvalinta voi ensiksi vaikuttaa selvältä että tottakai otan tuon ennemmin kuin tuon, mutta tarkemmin mietittyäni, ajattelin että tuo toinen on sittenkin parempi vaihtoehto koska silloin saan enemmän kunnioitusta (läpi pelanneet tietävät kumpaa valintaa tarkoitan) mutta kaikilla pelaajilla se on tietysti eri.

97/100

Lainaus:06.11.2008 MrToro kirjoitti:
Far Cry 2 (XBOX 360)

Myös eräs miinus on että kun health on viimeisessä palkissa välkymässä ja pitäisi ruveta luotia poistamaan kämmenestä tai nilkkaa takaisin paikoilleen, jos saat osuman niin pitää aloittaa alusta ja pahimmassa tapauksessa ei ole enää aikaa tai otat kokoajan osumaa estäen koko homman.

Tuon nyt tuolta bongasin... kumminkin miten tuo voi olla miinus, koska tässähän olisi kuolematon jos tuota ei voisi interruptata? Aina kun healtti menee tarpeeksi alas, ottaa vain luodin pois jne... ei voisi mitenkään kuolla.

Juu mutta kuolisi siinä kuitenkin jos ei olisi tarpeeksi nopea.

Far Cry 2 (PC)

Peli jossa on harmillisen paljon hukattua potentiaalia

Täytyy myöntää että lankesin odottamaan liikaa tältä peliltä. Kyseessä on toki ihan kelpo räiskintä mutta muutamat ilkeät kömmähdykset estävät sitä olemasta ainakaan minun kirjoissani lopulta kuitenkaan juurikaan muusta massasta poikkeava peli.

Parhaimmat puolet pelissä ovat ehdottomasti Dunia-enginen tarjoamat todella hienot grafiikat. Jäin useita kertoja ihailemaan kauniita maisemia jotka nimenomaan auringonnousun aikaan ovat todella vaikuttavia. Lisäksi viidakot tosiaan näyttävät viidakoilta, nimittäin niin hienon reheviä ja runsaita kasvustot siellä ovat. Valitettavasti vain viidakossa kuten muutenkaan savanneilla samoilemisen fiilistä latistaa se että ne ovat auttamattoman autionoloisia mitä tulee eläinkunnan edustajiin. Olisin kokenut jo sen viidakossa olemisen tunnetta nostattavana, jos pelkän kikityksen lisäksi puiden oksilla näkyisi apinoita keikkumassa jotka eittämättä kuuluvat viidakon elämään näkyvästi. Nyt sen sijaan viidakot ovat ääniä lukuunottamatta täysin autioita ja minkäänlaista tunnetta viidakon vaarallisuudestakaan ei pääse sen enempää syntymään. Lintuja sentään parveilee taivaalla ja jonkin verran savanneilla kulkee muutamaa eläinlajia, mutta ei tämä oikeanlaista savanni- tai viidakkofiilistä kyllä pelasta.

Parhaimpiin puoliin kuuluu myös todella hienonoloisesti saavutettu optimointi jonka ansiosta peli oikeasti toimii yllättävänkin vähemmällä tehoilla ja yllättävänkin suurilla asetuksilla. Jonkin verran pelin toimivuutta on varmaankin saavutettu valitettavasti myöskin hieman yllättävänkin vaatimattomiksi jääneiden fysiikoiden kustannuksella. Henkilökohtaisesti fysiikat tuottivat nykymittapuunkin mukaan itselleni kohtuullisen suuren pettymyksen ja mistään markkinoiden kattavimmista fysiikoista ei todellakaan ole kyse. Siinä todellakin fiilis kärsii kun jo muutenkin romahdusvaarassa olevilta näyttäviä rakennuksia joutuu vertaamaan vankkatekoisiin bunkkereihin. Räjähtävät autot joista eivät edes renkaat irtoa saatikka pelti liiemmälti rutistu, tuntuvat myöskin nykyajan pelissä jo ikävähköltä puutteelta. Lisäksi vesikin on toteutettu huomattavasti paremmin jo Half-Life 2:en toimesta muutama vuosi takaperin. Ei hyvä ei tällaiselta tuoreelta peliltä. Tuli sen sijaan on hieno ja parhaiten tähän asti pelaamistani peleistä toteutettuna jota voi myös aseenaankin hyödyntää olosuhteiden mukaan, mutta harmillisen pieneksi hyödyksi se siltikin tuntuu usein jäävän koska kovin suuria roihuja rutikuivaan maastoon en lukuisista yrityksistä saanut johtuen siitä, että todella nopeasti tuli myös tyrehtyy kunhan sen ensin hieman suurempaan tehoonsa saakin.

Mitä tulee itse pelaamiseen ja taisteluun vihamielisessä ympäristössä, niin yksi suurimmista puutteista on yllättävänkin heikko tekoäly. Missään tapauksessa en voi sanoa että käyttämäni hardcore-vaikeustaso muistuttaisi millään tavalla nimikkeensä kaltaista pelattavaa....lähinnä asian mieltää nimikkeen ja itse varsinaisen vaikeustason eron perusteella jonkinlaiseksi vitsiksi. Esimerkiksi totesin jo melko alkuvaiheessa että pelin ominaisuuksiin kuuluvaa kohteen tarkkailua kiikarilla ja tällä tavalla strategisten kohteiden ja vihollismäärienkin ylössaantia ennen toimenpiteitä oli aivan turhaa tehdä koska vähemmällä vaivalla pääsi kuin vain yksinkertaisesti hyökkäsi kohteeseen ilman että kovinkaan suuria vaikeuksia kohtasin että alueen vihollisvapaaksi sain tehtyä. Liian usein kohtasin vihollisia jotka oli naurettavan helppo eliminoida näiden lähinnä pällistellessä muutaman metrin päässä ikäänkuin tietämättä että mitä oikein tekisi. Tekoälyn tasosta kertoo jo hieman sekin että pelaaminen ei ole hardcorellakaan kovin vaikeaa siitäkään huolimatta että kevyesti suurin osa savanneilla maleksivista ihmisistä eivät ollenkaan pidä pelaajan läsnäolosta. Naurettavan nopeasti eri kohteisiin uudelleen ilmestyvät viholliset vaikka paikan putsaamisesta edellisistä vihollisista ei montaakaan minuuttia ole, ja poikkeuksettoman päälleajoraivarin saavat autokuskit eivät millään tavalla myöskään paranna pelifiiliksiä. Lisäksi niin sanottu haavoittamisominaisuuskin näyttää toimivan jonkinlaisella arvalla kun SVD:lläkin kintuille lataamalla melko harvakseltaan kohde mitenkään näkyvästi tuntui haavoittuvan...verta nyt lukuunottamatta.

Pelattavaa pelissä kuitenkin riittää reippaasti tavanomaisiin räiskintäpeleihin verrattuna mikä on tietysti hyvä asia. Tosin tehtävillä on myös taipumusta toistaakin itseään ja useat "mene sinne ja tapa hänet"-tyyliset salamurhatehtävät poukkoillen pelialueen laidalta toiselle tuntuvatkin välillä jo aika pitkäveteisiltä. Lisäksi huvittavanoloisesti samaa rinkiä vaikka kuinka kauan kiertävien asekuljetusten eliminointi tuntuu vähemmän haasteellisemmalta. Vaikka pelialueella kokoa kohtuullisen hyvin onkin ja kyseessä ei mukavasti mikään varsinainen putkijuoksu olekaan, niin mistään täydellisestä liikkumisenvapaudesta ei kuitenkaan puhua voi koska alueelle sisältyy melko paljon myöskin erilaista vuoristoa joilla sitä liikkumista on vaivihkaa rajoitettu. Ja kun pelihahmo ei osaa edes kiipeillä kuin korkeintaan tikkaita niin esteen ei nyt kovin kummoinen tarvitse olla kun siitä ei enää mennäkään.

Kaiken kaikkiaan turhan moni puute tekee tästä loppujen lopuksi vain sellaisen pelin jonka muutama ominaisuus nostaa kyllä sen mukavasti keskitason paremmalle puolelle, mutta muutamat puutteet taasen ja lähinnä vajavaisuudet estävät sitä olemasta mikään markkinoiden paras räiskintäpeli.


Hyvää:

-Näyttävät grafiikat
-Erinomainen optimointi
-Pelialueen koko
-Pelaamisen määrä
-Pelaajahahmon tavanomaista monipuolisempi animointi
-Näyttävä tuli jota voi hyödyntää vihollisia vastaan
-Aseita leluiksi kohtuullinen määrä
-Pelialueella muutamia kavereitakin
-Hajoilevat ruosteiset torrakot

Huonoa:

-Tekoäly harmittavan älytön
-Fysiikat harmittavan vaatimattomat
-Liikkumisenvapaus ei ole niin vapaata kuin voisi olla
-Itseään toistavia tehtäviä
-Turhan elottomilta vaikuttavat viidakot ja savannit
-Naurettavan nopeasti uudelleen miehittyvät viholliskohteet

80/100

LittleBigPlanet

Mennääs samantien asiaan. Ihan aluksi pakko sanoa, että tämä peli on aivan uskomattoman mahtava. Peli on todella värikäs ja ihastuttava taso loikkapeli, jossa sinä ohjaat sack boy/ sack girliä. Ihan kumman haluat teehdä, sillä pelin valttia on juuri se, että saa tehdä ihan minkälaisen säkki tyypin maan ja taivaan väliltä. Näinpä jo kun eräs ystävälistani ystävä oli tehnyt Darth Vader, ja Joker säkki pojat. Ja näyttivät ihan täysin oikeilta.


Pelin paras ominaisuus on kuitenkin se, että voit tehdä ihan minkälaisia kenttiä tahansa! Pelin tarina kentät on tehty samoilla työkaluilla, kuin millä omiakin kenttiä tehdään. Itsellä ei tosin tuo kenttiä luonti onnistu, kun en keksi minkälaisen kentän tekisi. Kenttien teko ei ole vaikeaa, varsinkin kun ensin tekee harjoitus osiot kentän teosta.

Tarina kentät on hauskoja, ja ihme kyllä, aika hankalia. ennen kuin olin pistänyt pelin koneeseen, ajattelin että tarina kentät on ihan helppoja. Mutta väärässä olin.

Peli on kaikkein hauskinta kaverin kanssa samalta sohvalta ehdottomasti. jaettu ilo paras ilo jne. Netissä pelaaminenkin on tosi hauskaa, varsinkin kun pelaa suomalaisten kanssa mikeillä. Pelin nettipelaamisessa on kuitenkin parantamisen varaa, sillä turhan usein peli valittaa jostain ihmeen verkkoliikenne virheestäm ja tämä on todella ärsyttävää, kun on juuri menossa jotain vaikeaa tarina kenttää läpi. Jep aivan oikein. voit mennä tarina kenttiäkin netissä. voit valita joko "siistit kentät", tai sitten Tarina.


Loppujen lopuksi kuitenkin pakko sanoa, että ehdottomasti jopa
maailman paras peli, jota olen koskaan pelannut. Playstationin ehdottomasti tämän hetken kovin yksinoikeuspeli.

Hyvää:

+hauska
+söpöt sack hahmot
+kenttien ja hahmojen vapaa teko
+Nettipeli ja kaverin kanssa pelaaminen

Huonoa:

-syvyys suunnassa liikkuminen

pisteet:

97p/100p

Nikezu suosittelee leima

Lainaus:30.10.2008 DirgeInferno kirjoitti:

+ Munakas perusrynkky...

HUONOA

- ...mutta lopuilla aseilla voisi heittää vesilintua.

Tjaa... Itse kun olen pitänyt kyseistä AR:ää vain munattomana Grunttien ja Infection Formien pelättimenä. Elitejä korkeintaan kutittaa aseen luodit, ellet satu sitten olemaan metrin päässä, jolloin taas lähtee henki. Moninpelissä ase kelpaa vain valmiiksi pehmitetyn vihollisen viimeistelyyn lähietäisyydeltä.

Tosin osittain mielipideasiahan tuo. Ja minun näkemyykseni varmaan vaikuttaa aika paljon se, että olen tottunut jo vuoden pelaamaan Legendarylla. Varmastikin ihan suht. kätevä ase alemmilla vaikeusasteilla.

LittleBigPlanet

Koska täällä on jo kerrottu useasti, että millainen peli on kyseessä niin näen turhaksi sen, että itse kertoisin mistä on kyse. Joten...

Pelin kontrollit ovat mielestäni loistavat vaikka jotkut niistäkin jaksavat valittaa. Mielestäni ne tuovat "realismia" tähän peliin. Sackboy hyppii paljon aidommin kiitos hiukan epätarkan hypyn. Ainut asia joka kusee hypyissä on tämä syvyys hyppääminen. Välillä menee hyppy syvyys suuntaiseksi vaikka hyppäisi normaalisti. Tämä on todella harvinaista ainakin itselläni, joten se ei haittaa juuri lainkaan.

Kentät ovat yksinpelissä todella hyviä ja monipuolisia. Todella ihailtavaa on mielestäni se, että kaikki mitä LBP:ssä on tehty on sen kenttäeditorin avulla tehtyä. Eli voit tehdä vaikka hienompia kenttiä kuin Media Molecule. =) Kenttäeditori on helppokäyttöinen varsinkin sen jälkeen kun katsoo opetusvideot.

Hahmon luonti mahdollisuudet ovat loistavat! On aivan törkeän hauskaa tehdä turbaanipäisen "Borat-uikkarisen" sackboyn jolla on paistinpannu kädessä. Pukuja ja kaikkea tarroja ja muuta sälää on niin paljon että menisi huomiseen asti jos alkaisin luetella niitä.

Vielä seurassa pelaamisesta. Kavereiden kanssa samalla koneella on kaikkeista parasta mitä olen pelannut. On aivan törkeän kivaa leikkiä ilmeillä ja hakata toisia sackboyta. =) Myös nettipelaaminen onnistuu loistavasti. Lageja ei esiinny muuta kuin oikein hektisissä kohdissa. Toisten henkilöiden tekemiä kenttiä löytyy nyt jo paljon. Osa hyviä, osa huonoja, mutta tulevaisuudessa tullaan näkemään vielä todella hienoja luomuksia. Sanokaa minun sanoneen.

Hyvää:
+ Kenttäeditori
+ Sackboyn muokkaaminen
+ Kavereiden kanssa pelaaminen samalla koneella
+ Hyvin toteutetu nettipeli
+ Yksinpelin kentät mahtavia

Huonoa:
- Syvyys hyppääminen tietyissä kohdissa.

Lyhyesti: Parasta tasoloikkaa jota olen pelannut. Tämä jättää Mariot taakseen.

Suosittelen kaikille!!

Tuomio: 99p/100p

LittleBigPlanet (PS3)

Käsittämättömän upea peli. Eilen kavereiden kanssa neljästään (tai oikeastaan kolmestaan...) pelatessa (...yks joutui aina katsomaan, kun ohjaimia on vain kolme, sillä kavereiden toinen SIXAXIS on huollossa) oli niin hillittömän hauskaa. Kurkku on nauramisesta vieläkin kipeä, vesiä sai jatkuvasti olla pyyhkimässä silmistä ja vatsalihakset saivat kunnon treeniä koko illan ajan. Välillä tuntui ettei happea saa. Nauroimme näin paljon jo pelkästään tarroja liimatessa. Rakensimme myös valtavaa ramppia useaankin otteeseen, välillä kolmestaan tehdessä homma meni vähän kaoottiseksi. Sitten laskimme sitä skeittilaudalla ja rakentamallamme "T-Fordilla" (en ala tätä sen enempää selittelemään) sekä "upealla" avoautolla. Hah.

Grafiikka on komeaa, teksuurit ovat todella teräviä ja tarkkoja. Depth of field -efektiä on käytetty hienosti ja ennen kaikkea na fysiikat ovat mahtavasti toimivat. Niillä on hauska leikkiä ja keksiä kaikkea hauskaa omiin kenttiinsä. Betan luomuksia lukuunottamatta en vielä eilen illalla kerennyt tekemään mitään upeaa kenttää tai vähemmän upeaa taideteosta (paitsi T-Ford). Tänään aion tehdä veljen kanssa jonkun hienon kentän, jota sitten selvitämme illalla kolmestaan (yksi katsojana ;/) kavereiden kanssa. Lisäksi varaudun taas naurun purkauksiin.

Yhteisö on toimiva, kuten jo betassa tuli todettua. Kenttien teko on helppoa ja kenttäeditorilla saa vaikka mitä aikaan. Mutta kentän lähettäminen yhteisöön on vieläkin helpompaa. Siihen tarvitsee vain muutaman napin painalluksen. Nyt koko versiossa pelattuaan jonkun muun tekemää kenttää - kentät muuten latautuvat pelattaviksi alta kymmenen sekunnin - pystyy kentän myös arvostelemaan yhdestä viiteen tähdellä, valita yhden omasta mielestään kenttää kuvaavan adjektiivin sekä halutessaan voi jättää tekijälle vaikka kommentin. Omalle sydänsivulle on mahdollista lisätä lempikenttiään.

Yhteisöstä löytyy myös oma profiili. Omana aulana ennen peliin menemistä toimii alus, jota voi koristella tarroilla ja muilla koristeilla. Myös kaikki, jotka kutsut alukseesi, voivat vandalisoida omaa persoonallista paikkaasi. Jopa pelihahmoihin voi lisätä tarroja ja koristeita, välillä onkin hauska sotkea toisen kaverin hahmoa. Oman hahmon voi muutenkin luoda ja sitä voi muokata missa tahansa: omassa aluksessa, kesken pelin tai kentän teon... Joka viikko Storeen ilmestyy myös uusia vaatteita, joista aina vähintään yksi on ilmainen. Tänä aamuna latasin omalle hahmolleni kivan avaruuspuvun (ja Halloween-puvun), jonka maalasin mustaksi ja asetin kypärän lasiin harvahampaisen suun...

Kenttien tekeminen ja pelaaminen, oman hahmon ja aluksen muokkaaminen, yhteisössä selaaminen... Kaikki on toteutettu mallikkaasti ja kaikki asiat vielä neuvotaan pelissä. Oppaana toimiikin maineikas satusetä, joka voi puhua jopa suomea. Isäni ainakin tunnisti herran TV:stä tulleen Phileas Fogg -piirretyn kertojan ääneksi. Brittiaksentilla puhuvaa alkuperäistä juontajaa tämä tyyppi ei kuitenkaan päihitä vaikka tekeekin hienoa työtä, heh.

LittleBigPlanet on kaikin puolin lähes täydellinen. Se on omalaatuinen ja hauska. Siitä ei puutu yhtikäs mitään. Haukutut kontrollit ovat toimivat ja ohjaimella voikin tehdä lisäksi kaikkea hauskaa, kuten laittaa Säkkihahmonsa ilmeilemään eri tavoilla ja pään. lantion ja käsienkin heiluttelu onnistuu... Unohdin mainita myös toisten pelaajien lyömisen. Hyppiminen on kuitenkin välillä vaikeaa ja turhan vaikeissa kentissä turhautumista ilmenee. Välillä esim. tarroja asetellessa peli ei tunnu reagoivan X-napin painamiseen vaikka juuri painoin sitä asettaakseni tarran. Kameraongelmia ilmenee vain editorissa, mutta nekin on siedettäviä.

Jos omistat PS3:n, sinun on pakko hankkia LittleBigPlanet, tai menetät ehkä yhden maailman parhaimmista pelikokemuksista. Jos et omista PS3:a, olisi ehkä jo syytä hankkia sellainen. Tämän pelin takia tuo konsoli kannattaa ostaa.


Hyvää:

+ Omalaatuinen
+ Upea toteutus
+ Hervottoman hauska
+ Mahtava kenttäeditori
+ Nelinpeli samalta konsolilta
+ Yhteisöllisyys
+ Tarrat, hahmon muokkaus, kaikki pienet yksityiskohdat


Huonoa:

- Editorissa ilmenevät ajoittaiset kameraongelmat
- Vaikea hyppely saa välillä turhautumaan


Lyhyesti:

Lähes täydellinen peli, jota ei tule ohittaa.


Pisteet:

98/100


----
Löytyy myös täältä.

Nyt lyhyesti

Motorstorm: Pacific Rift

+16 rataa ja kaikki on ihan erilaisia.
+Monsteri
+Hyvä graffa
+Monipuolista romu rallia
+Netti peli
+Trophyjä kiva kerätä
93

Lainaus:19.11.2008 Nautaelain kirjoitti:
Nyt lyhyesti

Motorstorm: Pacific Rift

+16 rataa ja kaikki on ihan erilaisia.
+Monsteri
+Hyvä graffa
+Monipuolista romu rallia
+Netti peli
+Trophyjä kiva kerätä
93

Kannattais lukeva mitä alutuksessa kerrotaan.. :|

Lainaus:19.11.2008 Nautaelain kirjoitti:
Nyt lyhyesti

Motorstorm: Pacific Rift

+16 rataa ja kaikki on ihan erilaisia.
+Monsteri
+Hyvä graffa
+Monipuolista romu rallia
+Netti peli
+Trophyjä kiva kerätä
93

No se tuli todella lyhyesti :/

Ei niin kaamea kuin yhden hemmon aiemmin tekemät todella pienet arvostelut (varmaan nähtävissä ihan pari sivua aiemmin :D), mutta alotusviestin lukemiseen vois panostaa, juuh.

Assassin's Creed

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1

Onko Assassin's Creed hypetyksensä arvoinen?

Assassin's Creed on miljööltään jotain ennennäkemätöntä. Peli kertoo 1100-luvun assasineista jotka salamurhasivat pahiksia, hyppivät katoillakäyttäen parkouria jne.

Tarina (mahdollisia spoilereita)

Assassin's Creed kertoo Altair nimisestä assasinistä jonka pitää nirhata yhdeksän pahista saadakseen kunniansa takaisin (menetti sem ylimielisyydellänsä). Assassin's Creed on todella tarinaan syveytyvä peli jossa tarina on tärkeässä roolissa. Siksi on todella harmi ettei pelissä ole tekstityksiä, joka auttaisi paljon tarinan tajuamisessa.
(mahdolliset spoilerit loppuvat)

Liikkumisen vapaus

Altair käyttää parkouria liikkumisessaan. Altair hyppii "uskonhyppyjä", kiipee talojen seiniä pitkin ja tasapainoilee satojen metrien korkeudessa puunrungon päällä. Altair voi kiipeä taloja pitkin ylös kunhan siinä on edes jotain mistä voi ottaa kiinni.

Kaupungit

Pelissä on kolme suurkaupunkia jotka ovat todella hyvin tehtyjä. Kaduilla kulkee paljon väkeä. Kaupunki on hyvin elävä. Köyhissä alueissa tulee vastaan paljon kerjäläisiä ja hulluja kaupunkilaisia. Rikkaissa taas tulee porvareita ym. rikkaita vastaan. Kaupungit ovat Acre, Damaskos ja Jerusalem. Oman makuun Acre sopii parhaiten. Sen seinät ovat tuollaista tiilistä ja hienoa. Acre on synkkä, Damaskos on aika oranssin värinen =) ja Jerusalem on todella hienon aurinkoinen. Jokaisessa kaupungissa on näitä torneja joista voi tehdä "uskonhypyn", jolloin tyyppi hyppää tornista alas heinäkasaan.

Tehtävät

Pelin tehtävät ovat samanlaisia koko ajan. Etsi tietoa, tapa, etsi tietoa, tapa jne. Sivutehtävät ovat aika tylsiä. Lippujen keräämistä aikarajan sisällä ja vartijoiden tappamista aikarajan sisällä. Myös kapunkilaisia voi pelastaa armottomilta vartijoilta listimällä ne.
Aseita pelissä on muutama. Miekka, heittotikarit, hihasta tuleva pikkutikari, nyrkit ja lyhkäset miekat. Lyhkäset miekat sopivat varsinkin useiden tappamiseen kerralla. Normaali miekka on liian hidas siihen.

"Bugiämpäri"

Peli taidettiin tunkea liian aikaisin markkinoille, koska pelissä on tolkuttomasti bugeja. Esimerkiksi olen nähnyt useasti vartijan "puksuttamassa" pöytää Pari kertaa olen jäänyt kesken hypyn ilmaan leijumaan. Ubisoft tekee paljon hiomattomia pelejä ja tämä on hyvä esimerkki siitä.

Assasins's Creed on todella mukava peli jossa on hienot grafiikat, hyvä tarina ja siinä on hauskaa pelkästään kiipeillä kaupungeissa liikkumisen sujuvuuden ansiosta.

Hyvää:
+ Liikkumisen vapaus ja sujuvuus
+ Kaunis
+ Kaupungit todella elävän näköisiä
+ Tarina
+ Miljöö

Huonoa:
- Tehtävät toistavat itseään
- Bugit
- Lopussa liikaa taistelua
- Tekstityksen puuttuminen

Tuomio: 8+/10

Kopioin tämän arvosteluni Pelaajaboardeilta. Myöhemmin teen lisää.

Skate

Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: EA Black Box
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Nettipeli: On

Parisen vuotta sitten Tony Hawk -pelisarja hallitsi skeittipelien markkinoita, mutta vuonna 2007 tuli Skate joka muutti skeittipelit aracadesta realismiin. Jopa suurimmat Tony Hawk -fanit vaihtoivat pelisarjaa Skaten jälkeen. Esimerkkinä minä.

Kontrollit

Skaten realistisuus piilee sen kontrolleissa. Kontrollit ovat hankalat alussa, mutta niihin tottuu nopeasti. Liipaisimet toimivat käsinä, vasen tatti kehona ja oikea tatti lautana. Grindaaminen tapahtuu vain hyppäämällä railin päälle ja lauta sijoitetaan oikealla tatilla haluttuun asentoon. Pelaaja saa kaikki temppunsa välittömästi haltuunsa. Hänen täytyy vain oppimaan käyttämään niitä.

Ulkoasu

Skaten grafiikka on hienoa. Animaatioissa huomaa kyllä kasvoissa hiukan pikselimössöä yms. Mutta kyse on todella pienistä asioista. Peli sijoittuu hienoon San Vanelonan kaupunkiin (San Van), joka on suunniteltu mahtavasti. Kentässä ei ole seiniä vasteen olevia epärealistisia ramppeja ym. typeryyksiä. San Vanissä on erilaisia alueita joissa kaikissa on omat hauskuutensa. Suburbs: Täynnä omakotitaloja ja uima-altaita. Siellä on kaikkeamitä normaalissa asuinalueessakin on.
The Res: Tästä tulee mieleen San Fransisco. Paljon mäkiä ja muita kivoja juttuja.
Old Town: Vanhan ajan kaupunkia. Paljon rappusia joista hyppiä ja grindata.
Downtown: Oma lempialueeni. On kiva hyppiä pitkien rappusten yli ja grindata tankojen päältä.

Tavoite

Skate alkaa hienolla alkuvideolla jossa pelaaja jää auton alle. Häntä aletaan kiikuttaa sairaalaan amblanssilla. Sairaalassa saat valita millaisen ulkonäön otat. Mahdollisuudet ovat suuret. Kaikkea on PALJON. Sairaalasta päästyään hän alkaa kavuta kohti kuuluisuutta suorittamalla oikeiden skeittilehtien tehtäviä. Lehdet ovat Thrasher ja Skateboard Mag. Kun suorittaa toisen lehden tehtävät avautuu X-Games ja kun suorittaa molempien, avautuu Danny Wayn Mega Compound jossa on pelin suurin ramppi.

Ja sitten huonot puolet...

Skate ei ole pelkästään täynnä hyviä puolia. Esimerkiksi ruudunpäivitys on PS3-versiossa surkeampi mitä X0-versiossa. Kamera kääntyilee välillä hiukan hassusti ja pelaaja kaatuu todella, todella helposti. Nettipeli on välillä todella laginen ja se syö peli-intoa. EA Nation joskus kikkii syyttä pois pelistä. Mutta kaveriporukassa Skaten moninpeli on todella hauskaa.

Skate on tähän mennessä paras skeittipeli markkinoilla. Suosittelen lämpimästi kaikille skeittipelien ystäville.

Hyvää:
+ San Vanelonan arkkitehtuuri
+ Kontrollit
+ Fysiikat
+ X-Games ja Mega Compound
+ Uudelleenpeluuarvo

Huonoa:
- Ruudunpäivitys huono PS3-versiossa
- Kameran kääntyily
- Pelaaja kaatuu yliherkästi

Tuomio: 9/10
Oma arvosteluni Pelaajaboardeilta.
Tehkää nyt muutkin arvosteluja!!

Lainaus:12.11.2008 Kamino kirjoitti:

Lainaus:30.10.2008 DirgeInferno kirjoitti:

+ Munakas perusrynkky...

HUONOA

- ...mutta lopuilla aseilla voisi heittää vesilintua.

Tjaa... Itse kun olen pitänyt kyseistä AR:ää vain munattomana Grunttien ja Infection Formien pelättimenä. Elitejä korkeintaan kutittaa aseen luodit, ellet satu sitten olemaan metrin päässä, jolloin taas lähtee henki. Moninpelissä ase kelpaa vain valmiiksi pehmitetyn vihollisen viimeistelyyn lähietäisyydeltä.

Tosin osittain mielipideasiahan tuo. Ja minun näkemyykseni varmaan vaikuttaa aika paljon se, että olen tottunut jo vuoden pelaamaan Legendarylla. Varmastikin ihan suht. kätevä ase alemmilla vaikeusasteilla.

Olen miettinyt ihan samaa kuin sinä. Tekee mieli vaikka avautua ja setviä parit faktat Halosta, sillä olen päinvastaista mieltä monista asioista tuon arvostelun kanssa.

Perusrynkky eli AR eli Assault Rifle on selvästi pelin HUONOIN ase. Sen kanssa taistelut ovat tylsiä ja käyvät oikeastaan mahdottomiksi vaikeilla tasoilla. Taisteluiden taktisuus häviää täysin kun yritätä vain upottaa sen 60 panoksen lippaan Eliittiin, joka ottaa osumaa vaikka kaksi samanlaista lipasta lisää vaikka sen voisi tappaa nopeampin ja helpommin kaikilla muilla aseilla. Pelin parhaaksi aseeksi sanoisin Magnumin ja jaetulla kakkossijalla tulevat Plasma pistol sekä Shotgun. Moninpelissä mukaan vielä Sniper ja Rock it lawn chair. Noiden aseiden yhteinen käyttö ja taktikointi osumakohtien ja vihollistyyppien kanssa on Halojen räiskintämallin koukuttavuuden ja toimivuuden selkäranka. Se että rynnii AR:llä päin muita paitsi Floodin Infection Formeja(ja ehkä Gruntteja) vastaan on typerää. AR on epätarkka, tehoton ja tylsä eikä ole muussa kuin juuri noiden Floodin Infection Formien lahtaamisesssa kätevä. Voisin tästä Halojen ammuskelumallista kirjoittaa vaikka kuinka pitkän ohjeen ja selvennyksen, mutta taidan jättää väliin. Kerron kuitenkin jotain vinkkejä:

Plasma-aseet ovat käytännöllisiä Energy Shieldien laskemiseen. Plasma Pistolin overcharge tiputtaa jopa kultaisen Eliitin suojat yhdellä iskulla ja rikkoo Sentinelit heti. Ilman suojaa oleviin vihollisiin Plasma pistol on epäkäytännöllinen vaikkakin päihittää tässäkin Plasma Riflen nopeamman tulinopeutensa ansiosta(luit oikein)

Ilman suojaa oleviin Covenant -vihollisiin tehokkain ase on Magnum. Kaikki ilman suojaa olevat Covenantit tippuvat kaikilla vaikeustasoilla yhdellä Magnumin panoksella, jos vain tähtää päähän. Magnum ja Sniper Rifle ovat pelin ainoat aseet, joilla on mahdollista saada headshotteja.

Suojilla varustettu Sininen Eliitti tarvitseen yhden sniperin laukauksen päähän, suojilla varustettu Punainen Eliitti tarvitsee kaksi sniperin laukausta päähän, suojilla varustettu Kultainen Eliitti tarvitsee kolme sniperi laukausta päähän ja läpinäkyvä Stealth Elite yhden panoksen päähän, joko Magnumista tai Sniperistä. Stealth Eliiteillä ei ole Energy Shieldejä(nämä tarvittavat laukaukset pätevät Legendarylla). Grunteilla tai Jackaleilla ei ole suojia.

Floodin Combat Formit eli taudin saaneet Eliitit ja ihmiset muuttuvat vaarattomiksi kun niiden Whip Arm ammutaan pois. Tähän hommaan käy jokainen vähänkään tarkka ase paitsi sniper, joka on Floodia vastaan täysin turha.

Plasmakranaatin kiinni heittäminen, stickaaminen, tappaa jokaisen vihollisen aina.

Hunter kuolee yhdestä Magnumin panoksesta niihin oransseihin Mgalekgolo-matoihin. Matoja ei huomaa kuin Halo 3:ssa, mutta tarkoitan sitä oranssia lihaa.

Floodit juoksevat aina aseiden pauketta päin.

Needlerin panokset lävistävät pelissä olevat kuuset ja ovat nopein keino tappaa korkea-arvoiset Eliitit.

Bluaah siinä nyt jotain.

Lainaus:30.10.2008 DirgeInferno kirjoitti:
^Siinäpä loistava merkki oikeaoppisesta arvostelusta.

Halo || Testattu: PC

Halon hirviätä hehkutusta en ole koskaan tajunnut. Silloin aikoinaan Xboxille ilmestyneenä kyseessä oli varmasti ihan mukiinmenevä räiskintä ja paras peli koko konsolille, koska mitään muutakaan varteenotettavaa ei ollut tarjolla. Silti en voi käsittää ajattelua, jonka mukaan tässä olisi jopa maailman paras peli saati edes räiskintäpeli.

Juoni on sitä luokkaa, ettei siitä jaksa kiinnostua yhtään. Sitäkin on kuitenkin paljon kehuttu, mutta yksi turhake se tässä pelissä minusta on. Liikafuturistista höttöä ilman minkäänlaista koukkua... tai tunnetta. Halon päähenkilö eli Master Chief on jonkinnäköisessä jumalan asemassa, mutta auttamattoman tylsä tyyppi on varsin komeasta taisteluhaarniskastaan huolimatta kyseessä. Meneehän hän "perusmariinin" asemasta, mutta ei ole todellakaan mikään erikoinen sankari. Saatan kuulostaa hyvin masentavalta monien fanien mielestä, mutta ei auta. Sanottava asia niin kuin se on.

PC:llä grafiikka näyttää tänäkin päivänä ihan kohtalaiselta, mukiinmenevältä. Mitään ultrahienoa tehostepommitusta ei kannata täysillä asetuksillakaan odottaa. Animointi on sellaista hieman vanhahtavaa, mutta ajaa asiansa ilman hienosteluja. Äänipuoli onkin sitten grafiikkaa huomattavasti korkeatasoisempaa. Musiikit toimivat ja ääniefekteissä on kivasti potkua.

Kenttäsuunnittelu on ok. Riittävästi tilaa vastustajien selustaan kiertämiseen jne. Kuvallisesti jälki ei oikein itseäni miellytä, mutta kentät pyörivät hyvin. Liikuminen sujuu ongelmitta, ajoi sitten jeepillä tai apostolin kyydillä. Mitään ylimääräistä, kuten kulmien takaa kurkkimista tai ryömimistä ei ole, mutta eipä niitä oikeastaan kaipaakaan. Riittää, kun työntää hahmoa eteenpäin ja antaa (lussujen) aseiden laulaa. Aseet ovat pettymys. Heti alussa saatava ihmisten perusrynkky on parasta koko pelissä hyvän tekoälyn lisäksi. Mitään parempaa tai oikeammin käytännöllisempää asetta on melkeinpä turha odottaa. Muut aseet ovat todella tylsiä ja ehkä juuri siksi alitehoisen tuntuisia. Toinen paha pettymys on pelin vihollisvalikoima. Suunnittelu on käsittämättömän rumaa, ikään kuin vihut olisi pitänyt väkisin veistää peliä varten tiukan aikarajan puitteissa. Ne kuulostavatkin tyhmiltä, mutta ovat sentään perusälykkäitä - vähintäänkin hyvää keskitasoa. Eivätpähän ne mitään kovin ihmeellistä tee, koukkailevat ja suojautuvat lähinnä.

Lyhyesti: Tavallistakin tavallisempi perusräiskintä ilman omaperäisyyden häivääkään. Halo kyllä muistetaan pitkään tiennäyttäjänä, mutta ei sitä varsinkaan enää nykypäivänä voi kekseliääksi sanoa. Alkuperäisen Xbox-version julkaisun aikaan ei ollut juuri hyviä ampumispelejä varsinkaan konsoleille, jolloin Halo oli varsin ylivertainen (puhuu boxiversiota testaamaton henkilö). Ei Halo huono peli ole. Sitä on pienissä annoksissa ihan hauska pelata, varsinkin, jos on tylsää tai rankka työpäivä takana. Tällöin Halo sopii rentoutumiseen hyvin, muttei herätä minkäänlaisia tunteita (paitsi vihollisia tiiraillessa myötähäpeää ). Kannattaa muuten muistaa, että Halo on ollut vuodesta 2004 kuollut peli, sillä Killzone - halontappaja - tuli ja omisti.


HYVÄÄ

+ Tarpeeksi ammuttavaa.
+ Sutjakka pelata.
+ Ei ihan hölmö tekoäly.
+ Munakas perusrynkky...

HUONOA

- ...mutta lopuilla aseilla voisi heittää vesilintua.
- Keskinkertaisuus paistaa sieltä täältä.
- Yhdentekevä juoni ja hahmot.
- Säälittävät, naurettavat viholliset.

70/100

Miten voit sanoa AR pelin parhaaksi aseeksi, jos se on paskin. Et myöskään kerro millä vaikeus asteella pelasit, jos pelasit millään. Kaikki muut aseet ovat hyviä paitsi Assaultrifle.

Fallout 3 (Xbox 360)

Nyt tuli läpästyä, melkein 40h takana. Sivutehtäviä riitti mukavasti, tosin enemmänkin voisi voinut olla. Päätehtävät olivat mielenkiintoisia, ja loppu oli mielestäni ihan hieno, vaikkei enää päässyt palaamaan takaisin.
Peli kärsi kyllä muutamista teknisistä ongelmista. Peli kaatuili pahimilaan useamman kerran päivässä. Grafiikka on ihan hienoa, vaikkei ihan huippuluokkaa (muihin nykypäivän peleihin verrattuna) olekkaan.

4/5

Suosittelen!

Half-Life 2

Half-Life kakkosta kun niin kovasti on kehuttu ja kun kerta siitä on vuosien varrella muodostunut yksi pelimaailman arvostetuimmista peleistä, niin oli minunkin pakko pelata tämä läpi. Half-Life ykkösen saatuani päätökseen oli aika selvittää, miten seikkailu jatkuu kakkososassa.

Half-Life kakkosen tapahtumat sijoittuvat City 17-nimiseen kaupunkiin 20 vuotta ensimmäisen Half-Life pelin tapahtumien jälkeen. Tapahtumat ja skandaali Black Mesan tutkimuslaitoksella ovat jääneet unholaan. Combine-niminen muukalaisimperiumi on juuri valloittanut maapallon ja orjuuttanut ihmiskunnan. Viimeiset vapaat ihmiset kamppailevat Combinea vastaan nimellä Resistance. Peli alkaa päähahmon, Gordon Freemanin, entisen Black Mesan työntekijän, saapuvan junalla kaupunkiin seitsemäntoista mysteerisen G-Manin vapautettuaan hänet staattitilasta. Kaupungissa Gordon nopeasti tapaa sekä vanhoja tuttuja Black Mesasta että Resistancen puolella taistelevia uusia kasvoja, joita Gordon saa tietenkin luvan auttaa. Ja niin alkaa Gordonin kamppailu ihmiskunnan vapauttamiseksi...

Vaikka Half-Life 2 onkin peli vuodelta 2004, se on vielä tänäkin päivänä visuaalisesti erittäin kaunis. Aseiden äänet sekä ääninäyttely ovat silkkaa parhautta, ja tunnelmaa onnistuvasti korostavat, satunnaiset musiikit kruunavat koko pelin äänimaailman. Isot pisteet Valvelle tästä.

Half-Life kakkosen pelattavuus on erittäin suositeltavaa. Peli yhdistää onnistuvasti FPS-räiskinnän, paikoittaisen tasohyppelyn ja fysiikanmallinuksen. Ei kovin montaa peliä ole vuosien varrella tullut pelattua, jossa olisi näinkin sujuva sekoitus kaikkia näitä mainitsemiani elementtejä. Halffis kakkosessa on myös sopivasti fiksusti suunniteltuja puzzleja. Koko peli ei ole pelkkää räiskimistä, sillä joissain kohdissa pelaaja joutuu oikeasti pähkäilemään, että mitä tehdä seuraavaksi. Vihollisista sen verran, että vaikka suurin osa koko pelistä taistellaan Combinen sotureita vastaan, niin pelistä löytyy myös muutama vähän erilainen vihu, kuten kaikkien tuntema zombie.

Gordon Freemanin aseet tällä kertaa ulottuvat vanhasta kunnon sorkkaraudasta munakkaaseen konekivääriin. Kaikista hauskin ja käytännöllisin ase on ehdottomasti Gravity Gun, joka mahdollistaa esineiden poimisen pitkältäkin etäisyydeltä. Se ei ole pelkästään hyödyllinen laattikojen pinoamiseen, mutta se toimii myös hyvin aseena. Gravity Gunilla maasta nostetun räjähtävän tynnyrin tai terävän sirkkelin voi tämän aseen avulla ampua kovalla voimalla vihollisia kohti. Näin panoksia säästyy, ja hauskempaakin se on nähdä Combinen soturin kaatuvan maahan painavan laatikon osumasta päähän kuin luodista rintaan.

Huonoja puolia ei Halffis kakkosesta kovasti löydy. Paistavin niistä on luultavasti paikoittainen tekoälyn puute. Useammankin kerran näkee Combine-sotilaan ensi töikseen Gordonin huomattuaan heittävän kranaatin, olit sitten aivan tämän vieressä tai metrien päässä. Tarina on myös hiukan hiomaton, sekä kenttien lineaarisuus paistaa hieman. Ei muuten hirveästi pahaa sanottavaa tästä pelistä. Ainoa, mikä tässä jäi nyt pahasti harmittamaan oli pelin lyhyys, olisin toivonut pelistä yhtä pitkää kuin ykkösosasta. Noh, ei auta muuta kun aloittaa uusi läpipeluukerta.

Tiivistettynä Half-Life 2 on mestariteos sen minimaalisia pikkuvikoja lukuunottamatta. Jos pidät yhtään FPS-peleistä, niin Half-Life 2, josta on muodostunut yksi FPS-pelien ikoneista, on pakko-ostos.

+ Loistava tunnelma
+ Visuaalinen kauneus ja äänimailma
+ Kiinnostavat hahmot
+ Hyvin koukuttava
+ Tunteita herättävä
+ Pelattavuus parhaimmillaan
+ Puzzlet
+ Kenttäsuunnittelu suurimmilta osin

- Tekoäly tökkii paikoittain
- Kentät ovat hiukan lineaarisia
- Tarina ei innosta
- Hiukan lyhyt

95/100

Yksi niistä harvoista FPS-pelien kuninkaista

Lainaus:13.12.2008 LordVaneri kirjoitti:

Lainaus:30.10.2008 DirgeInferno kirjoitti:

Halo || Testattu: PC

Miten voit sanoa AR pelin parhaaksi aseeksi, jos se on paskin. Et myöskään kerro millä vaikeus asteella pelasit, jos pelasit millään. Kaikki muut aseet ovat hyviä paitsi Assaultrifle.

En muista, millä vaikeusasteella pelasin, koska pelaamisesta on niin kauan. Ja en ole pelannut peliä edes puoliväliin asti, että en minä ole kaikkia aseita kokeillutkaan. Perusrynnäri vain näytti ja tuntui parhaalta alussa.

Aika turha arvostelu tarkemmin katsottuna, mutta ihan v1ttuillaksenihan minä tuon laitoin tänne.

cod 5: world at war

hyvä peli, pelasin easylla läpi
monin peli on rautaa sekä yksin että kaverin kaa.

94/100

kaikki jotka tykkää maailmansodan peleistä ostaakaa heti!

Kerros hiukan enemmän.