[quote]
17.08.2009 Duhude kirjoitti:
Call of Duty: World at War



Call of duty on huippusuositun Call of Duty 4 pelin jälkeläinen. Sitä ei kuitenkaan ole tehnyt infinity ward niinkuin kaikkia muita COD:eja vaan peliyhtiö nimeltä Treyarch.

Ei ole infinity ward tehnyt CoD 3:a

E: Nojoo antaa olla. Ihan turhaa :p

Jep nauratti taas ja paljon.

Se oli lähinnä vinoilua, mutta mikäpä siinä jos kävi edes mielessä hymähtää.

Prince of Persia (PC, 2008 )


Ihan ensiksi mainitsen grafiikat, koska niistä on ollut tämän pelin kohdalla sen verran puhetta. Cell-shading saa pelin näyttämään hieman sarjakuvamaiselta ja sopii siihen hyvin. En kuitenkaan käyttäisi sanaa "kaunis", kuten useat peliarvostelijat, sillä ympäristö on erittäin itseään toistavaa ja värimaailma varsin rajoittunut.
Ympäristöstä puheen ollen, en tajua miksi pelimaailma on täynnä katosta roikkuvia puupölkkyjä, rinkuloita sun muita mistä pystyy ottamaan kiinni. Lisäksi miksi missään ei ole mitään oikeita kulkuväyliä, vaikka ympäristöinä on kuitenkin ihan oikeita paikkoja(palatsi, teatteri, jättiläismäinen tuulimylly, etc.). Ainoa tapa liikkua paikasta toiseen on seinillä juokseminen ja muut vastaavanlaiset keinot.

Tätä peliä on haukuttu paljon siitä että se toistaa itseään, eikä omakaan mielipiteenikään poikkea. Akrobaattisissa osuuksissa on käytetty erittäin vähän mielikuvitusta ja kaikki on nähty muutamassa minuutissa. Puzzleja tai vaihtoehtoisia reittejäkään ei ole. Kaikki boss taistelut ovat samanlaisia ja käyttävät todella yksitoikkoista 3D tappelupeleistä tuttua taistelusysteemiä, jossa torjutaan ja ketjutetaan hyökkäyksiä. Kun olet tappanut alueen bossin, joudut vielä kiertämään sen monta kertaa uusiksi, jotta saisit valopallerot, joita tarvitsee pelissä etenemiseen.

Pahinta kuitenkin taitaa olla ettei koko pelissä voi kuolla. Tarkoitan nyt siis tätä kirjaimellisesti. Oli mikä tilanne tahansa: hyppäät alas tai vihu saa sinusta taistelussa yliotteen, niin mukana kulkeva prinsessa auttaa sinut aina pulasta taikavoimillaan. Epäonnistumisia sallitaan loputon määrä. Tähän liittyen; pelaaja saa traumoja nähdessään läpipeluun aikana satoja kertoja saman putoamis cutscenen jossa päähenkilö huutaa jotain ja prinsessa ottaa hänen kädestänsä kiinni. Tosin, jos kuoleminen olisi mahdollista, niin olisin lopettanut pelaamisen jo 10 minuutin jälkeen.

Putoamisia on lähes mahdoton välttää, koska usein peli päättää että putoat vaikka sinulla olisi vielä mahdollisuus pelastua. Tästä esimerkkinä tuplahyppy-tilanteet: Joskus sinulla on monta sekuntia aikaa ennen toista hyppyä ja joskus epäonnistut jos et paina nappia heti. Toinen mikä aiheuttaa kuolemia on huonot kontrollit. Tässä nyt vielä tästäkin pari esimerkkiä: 1. Yrität hypätä katosta roikkuvasta paalusta sivuttain olevaan lipputankoon, mutta sen sijaan että hyppäisit, lähdet juoksemaan kattoa pitkin. 2. Tasanteen ja seinän välissä on kuilu. Yrität hypätä seinälle ja juosta sillä, mutta painat eteenpäin meno nappia liian pitkään, joten alat kiipeämään seinää, luisut alas ja lopulta putoat tyhjyyteen. Nämä olivat tietty vain esimerkkejä, pelatessa tulee vastaan satoja muitakin tilanteita joissa kontrollit pettävät.

Hyviä puolia en Prince of Persiasta löytänyt, ellei valtavaa dialogin määrää lasketa.

Lyhyesti: Keskinkertainen, pahasti itseään toistava tasohyppely joka kärsii yksinkertaistetuista kontrolleista.

6/10

Pelasin peliä tietokoneella käyttäen xbox 360 padia ohjaukseen.
Tässä vielä specsit, jos joku miettii että pyöriikö vai ei:

1440x900, asetukset täysillä, ei anti-aliasignia
Athlon 3500+
GeForce 7900GT 256Mb
1Gb 200MHz ram (2x512Mb)

Toimii siis hyvin kivikautisillakin koneilla tai vaikka halvoilla kannettavilla.

Il-2 Sturmovik 1946

Il2 on nykyään versiossa 4.09, ja kohta kymmenvuotiaaseen peliin rukataan yhä virallisia päivityksiä, joista seuraavan pitäisi saapua kuukauden parin sisään. Ihan joka peliä ei tueta edes vuotta, kahta, julkaisun jälkeen.

Mistä siis on kysymys? IL2 on toisen maailmansodan lentosimulaattori, joka alun perin keskittyi pelihistoriassa aiemmin, ja nykyäänkin vain IL2:n, käsittelemään Itärintaman ilmasotaan. Nimensä peli on saanut Neuvostoliiton kuuluisasta lentävästä tankista, Ilyushin Il-2 rynnäkkökoneesta, joka on maailman valmistetuin taistelukone. Sittemmin peli on kattanut laajemmin ja tarkemmin kuin mikään muu peli, ikinä, sekä Länsi-Euroopan että Tyynen valtameren ja kaukoidän rintamat. Pelissä on lennettäviä koneita noin 240, ja tietokoneen käytössä vielä lähes satakunta lisää. Mukana ovat niin tunnetut Spitfiret, Mustangit, Bf109:t, Focke-Wulfit, Zerot kuin _lähes_ kaikki muutkin toiseen maailmansotaan osallistuneet konetyypit myös pommikoneista, mukaanlukien suomalaisten käyttämät. Näinkin vanhan pelin suosiosta kertonee jotain se, että HyperLobby-moninpeliohjelman pelaajaraja 1000 menee rikki yhä viikoittain. Yksinpeli koostuu yksittäisistä tehtävistä, joita saa netistä lisää tuhansittain, sekä staattisista ja dynaamisista kampanjoista, joista jälkimmäisiä on satoja.

IL2 ei perusta pelkästään määrästä, vaan joka kone on mallinnettu pikkudetaileja myöten, ja peli mallintaa koneet tarkemmin kuin yksikään muu. Lentomallinnus itsessään on yhä, päivityttyään vuosien varrella useampaan kertaan, huippuluokkaa. Tasosta kertonee jotain se, että foorumeilta löytää helposti kymmeniä tuhansia sivuja riitelyä pikkudetaileista ja yksittäisten koneiden suoritusarvojen paikkansapitävyydestä muutaman prosentin tarkkuudella. Huh. Lisäksi valtavirran ww2-peleihin tottuneille saattaa akselivaltioiden kaluston taso tulla shokkina: Mersut ja Focket eivät olekaan pelkkiä satapäin Spitfiren/Mustangin aseiden edestä tippuvia savikiekkoja, ja varsinkin nettipeli opettaa aivan uudenlaista nöyryyttä. Muutaman kuukaudenkin pelannut osaa jo kunnioittaa oikeita, parhaimmillaan jopa satoja ilmavoittoja saaneita, ässiä. Aloittelijan ei "liikaa" simulaatiomaisuutta kannata pelätä, sillä vaikeustaso on kohta kohdalta vapaasti muokattavissa, ja moninpeliäkin löytyy "ilmaquakesta" naama vakavina väännettäviin historiallisiin kampanjoihin. Lisäksi internetistä löytyy kasakaupalla tutoriaaleja ja ohjeita aloitteijoille kuin ilmataistelututkielmia ja pommitusoppaita kokeneemmille.

Graafisesti IL2 on jo selvästi vanhentunut sitten vuoden 2001 alkuperäisestä, mutta peli pusertaa asetukset kaakossa yhä mehut ulos liki uusimmistakin koneista, eikä Il2 häviä graafisesti yhtään vuoden 2005-2006 peleille. Lisäksi peliin saa gigatavukaupalla pelaajien tekemiä modeja, jotka mm. päivittävät pelin grafiikat ja äänimaailman muutamia DX10/DX11 kikkoja lukuunottamatta nykypelien tasolle. Ken ei usko, katsokoot youtubesta.

Il2:sta ei todellakaan ole muutaman illan tai viikon peliksi: se vaatii pelaajaltaan liikaa. Toisaalta perusteet opittuaan pääsee pelaaja kiinni sisältöön, ja aikaisemman jatkuvan kuolemisen rinnalle saa aivan uudenlaisia elämyksiä. IL2 tarjoaa yhä opittavaa ja koettavaa vuosikausiksi, eikä suosion hiipumista näillä näkymin uhkaa kuin Maddox Gamesin seuraava mestariteos, tänä vuonna ehkä julkaistava Storm of War. Siihen mennessä illat ja yöt menevät itä- ja länsirintaman ilmataisteluita hyvässä seurassa uudelleen sotiessa.

+Sisällön määrä ja monipuolisuus: Helsingistä Moskovan, Berliinin, Ranskan, Pohjois-Afrikan ja Italian kautta Japanista Burman kautta Pearl Harbouriin
+Realismi, lento- ja vauriomallinnus
+4$
-Peruspelin hiljalleen vanhentuvat grafiikat ja äänet
-Osa koneista tarkemmin katsottuna hieman vaihtelevan tarkasti mallinnettu(mm. jo alkuperäisessä pelissä tulleiden MiG-3:ien vauriomallinnus)
-Oppimiskäyrä lyö tavalliselle pelaajalle luun kurkkuun, pelin omien tutoriaalien kävyttömyys ei auta aloittelijaa yhtään

Simulaattorina: 97
Pelinä: 80

Grand Theft Auto IV
+ Hyvä tarina
+ ''Valinnat''
+ Hyvännäköinen ympäristö
+ Hyvä nettipeli
- Aseita voisi olla enemmän
- Tekemistä on liian vähän
8.5/10

Call Of Duty World At War
+ Mahtava nettipeli
+ Nazi Zombit
+ Paljon aseita
- Ei ole miinuksia, tai en keksi...
9.25/10

Battlefield Bad Company 2 (PC, 2010)

Battlefield Bad Company 2 on ruotsalaisen DICE'n kehittämä sotapeli, joka jatkaa Bad Company 1'en viitoittamalla tiellä.
Pelin pääosassa riehuu nelihenkinen äijäporukka, joilla vitsit ja kirosanat lentävät. Valitettavasti kakkosessa on ykkösen leppeä kultaharkkokisailu-juoni unohdettu ja tilalle on tullut geneeristäkin geneerisempi pelastetaan-maailma-pahoilta-teroilta-juoni. Eikö tätä nähty jo MW'issä tarpeeksi. Juonesta paistaa usein läpi kopioitua materiaalia MW'stä, esimerkkinä tuttu helikopteri tulee, pakene rekalla ja ammu se tuusannuuskaksi.
Tarina alkaa takaumalla Japanista toisen maailmansodan ajalta. Iskuryhmä kaappaa japanilaisen tiedemiehen saadakseen tietoja uudesta superaseesta. Tarina pyörii tämän aseen ympärillä.
Viholliset toimivat pääasiassa järkevästi ja antavat vastusta ainakin jo Normalilla. Myös viholliset käyttävät hyödykseen tuhoutuvia seiniä, jotka ovat uuden Bad Companyn myyntivaltti.
Mutta ne grafiikat! Grafiikat ovat jumalaisen kauniita jo medium textureilla. Ympäristö käyttäytyy järkevästi: Myös puut saa kaadettua. Erilaisia ympäristöjä on jonkinverran, viidakkoa, aavikkoa, maaseutua ja lumista vuoristoa. Pöly ja esim. lumen pöllyäminen on tehty erinomaisen aidosti.
Pelissä on aseita melko paljon ja erityyppisiä: Löytyy haulikkoa, konekivääriä, sinkoa, snipaa ja rynnäkkökivääriä. Yksinpelissä aseita voi keräillä. Pelissä pääsee myös ajelemaan esim.
tankilla, helikopterilla pienimuotoisesti sekä maastureilla. Maasturit ovat vähän kiikkeriä, mutta siihen tottuu. Kokonaisuutena yksinpeli lähentelee 90'tä pistettä 100'sta.

Hyvää:
+grafiikat
+ympäristöjen ainutlaatuisuus
+melko paljon ajoneuvoja
+tarpeeksi erilaisia aseita
+helvetin hyvä äänimaailma, esim. aseet myös kuulostavat tehokkailta
+tehokkaat aseet
Huonoa
-Juoni
-Terveys palautuu suojassa, joka rikkoo pelin eteenpäinvievää asennetta

88/100 (yksinpeli)

Half-Life 2 modification: Resistance & Liberation
(Alpha 4)


Resistance and Liberation on ilmainen moninpeli modi Source moottorille. Ensimmäinen Alpha vaihe julkaistiin pari vuotta sitten ja pari viikkoa sitten julkaistiin uusi "Beta 1.0". Pelaajia ei hirveästi pelissä pyöri, iltaisin yleensä löytyy pari 32:n pelaajan servua pyörivän pelaajien kera.

RnL sijoittuu toiseen maailmansotaan, Amerikkalaisten 82. Laskuvarjodivisioonan toimintaan Normandiassa. Peli panostaa realismiin paljon ja yrittää luoda aitoa taistelun ja sodan tunnelmaa, tekemällä aseista aidon tuntuisia, jättämällä crosshairin, hudin, death messaget ja pistelistan pois.

Resistance & Liberation edellyttää myös mikin käyttöä, ilman mikkiä peliä on melkein turha pelata, sillä kommunikointi on lähes pakollista, jotta tiimityön saa toimimaan. Klaanitoimintaa on ja paljon. Itsekin kuulun klaaniin Ranger Squadron, joka on yksi kasvavimmista ja aktiivisimmista klaaneista. Klaanin kanssa pelaaminen on monin kerroin kivempaa, kuin ilman klaania.

Grafiikka on ihan hyvää laatua, nykyään uusi versio pyörii Source SDK 2007 moottorilla. Kartat ovat suuria 32:lle pelaajalle, eivätkä putkimaisia. Karttoja saisi kyllä olla enemmän, mutta uusien parissa puuhataan koko ajan. Pelattavuus on todella hyvää, kunhan tiimityö ja kommunikointi onnistuu. Tunnelma on parhaimmistoa, mitä on tullut pelirintamalla koettua. Realismin taso on korkealla, aseet tuntuvat hyviltä ja aidoilta samoin niiden tuottama pauke. Ehdottomasti yksi parhaista peleistäni!

Pidin paljon enemmän Alpha vaiheesta, kuin uudesta Betasta. Uudessa versiossa on vielä paljon bugeja ja lagisuutta, mutta pelin kanssa puuhaillaan paljon tällä hetkellä ja päivityksiä tulee tiuhaan.

Eli muistuttaisin, että tämä arvostelu koskee Alpha 4-vaihetta, mikä oli paljon parempi kuin uusi Beta.




96/100

Mites, ammottaako servut tyhjyyttä vai onko tuo versio tuonut lisää niitä?

Lainaus:24.05.2010 Reto0 kirjoitti:
Mites, ammottaako servut tyhjyyttä vai onko tuo versio tuonut lisää niitä?

Onhan pelaajia tullut lisää. Iltapäivällä yleensä 1-2 servua pystyssä, missä porukkaa tarpeeksi ja illemmalla sitten taas pari enemmän.

Sports Champions (PS3)

Tämä Move-liikeohjaimen vaativa peli miellyttää hyvällä toteutuksellaan mutta tuottaa pienen pettymyksen sisältönsä suppeudella.

Sports Champions sisältää kuusi eri lajia eli jousiammunnan, frisbeegolfin, boccen, areenataistelun, rantalentopallon sekä pöytätenniksen. Kaikki näistä lajeista tuntuvat toteutukseltaan aivan hyviltä kontrolleja myöten, vaikkakin ehdoton suosikki illanistujaisissakin testattuna on frisbeegolf jossa peliväline tuntuu heitellessä niin realistiselta kuin se oikeastaan pelikonsolille tehtynä voi tuntuakaan. Ohjainsysteemi reagoi mukavan tarkasti ohjainkäden liikkeisiin.

Eniten tässä kismittääkin se, että kuusi lajia tuntuu hiukan liian pieneltä määrältä. Kuitenkin kun erilaisia lajeja tällaiseenkin peliin mahdutettavaksi olisi ollut olemassa enemmänkin. Kymmenen lajia olisi tuntunut jo aika riittävältä. Myöskin se ettei nettipelaamisen mahdollisuutta ole, on kieltämättä toinen aika merkittävä nuhde.

Uudelleenpeluuarvoahan tosin löytyy näistäkin mainiosti, koska ainahan löytyy uutta hinkua ratkoa uutta mestaria kaveriporukan kesken esimerkiksi tuossa frisbeegolfissa. Koska pelattavia heittoratoja ei kovin suurtakaan määrää kaikkiaan ole, niin ehkä se saattaa saada peli-intoa ajan mittaan kuitenkin hieman vähenemäänkin. Kaikki lajeista ovat pelattavissa myöskin yhdellä ohjaimella, mutta jousiammunnasta ja areenataistelusta saa parhaimman kokemuksen irti kahdella liikekapulalla.

Sports Champions on pienehköstä lajimäärästään huolimatta hyvä Move-peli, josta löytyy viihdykettä vaikkapa ajanviettoon ystävien kesken.


Hyvää:

+ Laadukas toteutus kontrolleja myöten
+ Uudelleenpeluuarvoa löytyy mukavasti
+ Hyvä valinta etenkin porukan kesken pelailtavaksi

Huonoa:

- Lajeja olisi saanut olla enemmänkin
- Mahdollisuus nettipelaamiseen loistaa poissaolollaan

4/5

Tourist Trophy:
2006 julkaistu peli Granturismojen tekijöiltä, jossa ajetaan moottoripyörillä... Eka lisenssit parempiin pyöriin, sitten vaan baanalle... Ratoina mm. tunnetut Suzukan, Fuji Speedwayn, Tsukuban ja monien muiden radat.

+ Paljon pelattavaa(4 lisenssiä, 23 kisamahdollisuutta/sarjaa)
+ Paljon pyöriä(Katu - ja kisapyöriä)
+ Joihinkin pyöriin useita värivaihtoehtoja, jos vaikka se Kawasaki D-Trackerin vihreä pääväri ei kelpaa, niin voithan vaihtaa sen mustaan tai siniseen.
+ Ajopukujen määrä(Niin katu - kuin kilpa-ajoon)

- Jotkut lisenssihaasteet vievät hermoja(Mm. Novice Classin haasteet nro 4 ja 5).
- Joidenkin pyörien hankkiminen vaikeaa(Ohita 2 pyörää 2 kierroksen aikana vihaamallasi radalla(Ei kiva)
- 10 sec penalty(Tulin joskus liian lujaa mutkaan, kuski kaatui mutta pyörä osui seinään = PENALTY.
- Nurburingin, Seattlen, Citta Di Arian ja Cote D' Asuren radat vain Time Trial - muodossa(Olisi ollut kivaa näilläkin radoilla kisata).

Mutta annetaas arvosanaksi 75/100

Colin Mcrae Rally 2005
Viimeinen Colin Mcrae - sarjan peli jossa todellakin ajetaan rallia, DiRTit meni sitten ''raiskaamisen'' puolelle... Jos haluatte kerta Ken Blockista videopelin niin ei sitä tarvi Kilin Kolinin peliin tulla tekemään... Mutta whatever.

+ Uratila, ja sen laajuus
+ Autot on todella legendaarisia(Mini Cooper, Ford MK1 Escort, Toyota Celica)
+ Vauriomallinnus on todella realistista

- Uratilassa jotkut rallit toistuvat aivan liian usein! UK ja Spain toistuvat usein, Australia ei ole melkein ikinä pelin rallisarjoissa uratilassa
- Samojen erikoiskokeiden toisto ^ Liittyy kait aikapaljon tuohon
- Ei kovin paljoa ''romutuserikoiskokeita'' (Ainahan pitää ottaa kaverien kanssa kisoja esim että kuka saa romutettua pahiten Ford RS 200, tässä pelisarjan osassa niitä taitaa olla vaan jotain 3kpl)
- PS2 koko, varsinkin jos on se perus 8mbn muistikortti.
Mutta kaikesta huolimatta annetaan 80/100, niin hauskaa kummiskin on välillä ollut ajaessa

Huah, lainasin sitten melkein vuoden vanhaa viestiä..... meh

Mafia 2

Kaikin puolin todella loistava peli. Tunnelma on koko ajan katossa, juoni on todella hyvä, grafiikka on nättiä. Rassejakin on iha mukava määrä ja muokkausmahdollisuudet ovat ihan ok. Suojaussysteemi on hyvä, myös ääninäyttely on hyvä. Huonoja puolia on sitten että pelistä on leikattu paljon pois. Kuten voi nähdä tästä ymmärrän sen että ei haluta niitä sivutehtäviä yms. että peli on tarinajohteista mutta varsinkin Mafia 2sta olisi saatu enemmän irti jos olisi ollut näitä sivutehtäviä yms. mutta kumminki arvosana on


9/10

Dead Space 2

Juuri sain puserrettua loppuun (PC), ihan hyvä tarinakin oli. Erityitä plussaa saa se, että toisin kuin ykkösessä, Isaac keskustelee nyt muiden kanssa. Sen sijaan edellisessä pelissä oli mielenkiintoista seurata muiden tarinaa heidän jättämien logien avulla, mutta nyt niitä ei ollut kuin muutama hassu.

Paikat olivat mielenkiintoisia ja eri alueiden ulkoasuvaihtelut ehdotonta plussaa. Ykkösessä kun oli samaa alusta melkein kokoajan, nyt on sairaalaa, ostoskeskusta, ties mitä. Tällä kertaa myös oli eläviä ihmisiä välillä kaverina, ykkösessä kun ne kuoli aina kun viereen tuli. Jotain on siis opittu.

Normaalilla pelasin ja melko helppo oli. En ymmärrä miten tossa muka oli joillekin vähän resursseja? Kannattaa mielummin suunnitella tulevaisuutta varten kun kerätä valtavaa asearsenaalia ja räiskiä ne tyhjiksi. Ympäristöä ja aseiden päivityksiä käyttämällä minun ei olisi tarvinnut ostaa yhtään lisäammuksia kaupasta, mutta loppumättöä ostin vähän lisää ammuksia. Powernode-huoneetkin kolusin, mistä sain paremmat puvut mukaan.
En oikein ymmärrä miksi jotkut kitisee että on niin vaikeaa jopa helpolla mennä, kun ei se sitä todellakaan ole.

Olisi varmasti mennyt hardillakin, mutta tuskin pelin jälkeen tarjoamalla hard corella (vain 3 tallennusta koko pelin aikana ja jos kuolet, alotat tallennuspisteeltä? ).

Kaikenkaikkiaan hyvä jatko-osa, lopetus jäi ehdottelemaan kolmatta osaa.
Kootaan:
+ Vaihtuvat maisemat
+ Mielenkiintoiset hahmot
+ Näyttävät maisemat ja grafiikat yleensäkin
+ Tunnelma
+ Kohdillaan olevat vaikeusasteet, normal tuntui sopivan haastavalta, mutta silti riittävän helpolta mennäkseen eteenpäin.

- Välillä liikaa mättöä putkeen, tekijät eivät kuulleet "combat fatigue"sta?
- Liian vähän sivutarinaa audio ja text logien avulla.
- Liian vähän tietoa ykkösen lopun ja kakkosen alun väliltä, miten Isaac itseasiassa siis joutui asemalle? Löytyi avaruudesta joo, mutta missä kunnossa etc.

9/10

E: Sensuroidaan vähän, jos joku ei ole läpi mennyt eikä halua spoilata itseään. :)

Team Fortress 2 (The Orange Box) PS3

Koukuttava sarjakuvamainen peli. Suosittelen lämpimästi!


+Persoonalliset hahmot.

+Hinta/laatusuhde

-Ea online lagittaa liian usein:(

Dead Space 2

Ei oikein vastannut odotuksiani.

Pelasin läpi toiseksi vaikeimmalla ja vaikeimmalla vaikeusasteella, mutta jotenkin tuntui AIVAN liian helpolta Dead Space 1:seen verrattuna. Tarina oli myös melko tylsä. Logeja oli mielenkiintoista lukea, mutta siihen se jäi.

Väkivaltaa ei ollut läheskään niin paljon kuin oli hehkutettu. Säikähdyskohtauksista puhumattakaan. Kerran pelästyin koko pelin aikana.
Äänimaailma oli ok, mutta ei sekään kauheasti tunnelmaa kohottanut.

Liikkumisesta voi antaa ison plussan.

+Äänimaailma
+Liikkuminen
+Audio logit ja text logit

-Harvinaisen tylsä päätarina
-Tunnelma
-Säikähdyskohatuksien puute
-AIVAN liian helppo vaikeusasteesta huolimatta

6/10

Niin paljon luvattiin, mutta lupauksista ei pidetty kiinni. Väkivalta ei ole se kaiken A ja O, mutta tarina on. Jos tarina kusee, niin sitten kusee koko peli.

Bulletstorm

No täähän oli reilusti parempi mitä odotin. Olin vähän pelännyt että puhti loppuu loppua kohden mutta eipä loppunut. Aika nopeasti päästään leikkimään comboilla ja aseita jaellaan mukavaan tahtiin. Aina välillä mukaan tulee viihdyttäviä pomotaisteluja jotka on yleensä (ellei aina) vähän isompaa sorttia. Juoni on ihan mukava, ei todellakaan mikään eeppos mutta kuitenkin menevä ja sopii juuri pelin tyyliin.

Huonona puolena voisin sanoa lukuiset grafiikka bugit (joihin löytyy fixi pelin foorumeilta) kuten epämääräsiä välähdyksiä ja epätarkat textuurit. Olisi kyllä voinut olla pidempi, nimittäin enpä oo pitkään aikaan pelannut näin viihdyttävää FPS:ää.

+ Combot ja pisteytys
+ Asearsenaali (joka tietenkin voisi olla isompi)
+ Letkeä stori ja tunnelma

- Grafiikka bugit
- Liian lyhyt

9/10

Hiukan tylsä ilta oli, niin ihan omaksi ilokseni tällaisen väkersin.

PELI: VALKYRIA CHRONICLES
KEHITTÄJÄ: SEGA
JULKAISTU: 31.10.2008

Valkyria Chronicles on kertomus luutnantti Gunther Welkinin ja hänen 7. divisioonansa edesottamuksista Gallian sotatantereilla. Häikäilemätön idän Imperiumi havittelee piskuista Galliaa ja sen suuria resurssivaroja omakseen, eikä lännessä sijaitsevalla Atlantin liittovaltiollakaan ole täysin puhtaat jauhot pussissa Gallian suhteen. Mielenkiintoiseen lähtöasetelmaan tuo lisävivahteita selkeät viittaukset toiseen maailmansotaan - totteleehan pelitapahtumat kantava manterekin jo nimeä Europa. Faktaa ja fiktiota tarinassaan sekoitteleva Valkyria Chronicles tarjoaa pelaajalle hyvin omintakeisen pelikokemuksen, jollaiseen ei enää turhan usein törmää.

Segan näkemys strategiapelistä on mieluisan raikas tuulahdus konsoleilla. Perinteisesti kaikki ns. paremmat strategiat ovat viihtyneet ainoastaan PC-pelaajien herkkuna, muutamaa sääntöä vahvistavaa poikkeusta lukuun ottamatta (mm. Advance Wars -pelisarja). Valkyria Chroniclesin runkona toimii vuoropohjainen, joskin reaaliajan kanssa kivasti flirttaileva pelimoottori. Omalla vuorollaan pelaajalla on käytettävissä tietty määrä toimintapisteitä, joiden avulla voidaan käskyttää joukkoja taistelukartalla. Joukkoja liikutetaan reaaliaikaisesti toimintapisteiden sallimissa määrin - kun toimintapisteet on käytetty loppuun, siirtyy vuoro tietokoneen komentamille joukoille. 7. divisioona koostuu karkeasti viidestä erilaisesta yksikkömallista, jotka erikoistuvat kukin eri aloihin. Löytyy niin tykkimiestä, rasvaista insinööriä kuin vikkeläkinttuista tiedustelijaakin. Kaikkiaan koko pelin kampanjan aikana pelaajalla on reserveissään käytettävissä 50 eri sotilasta, joille jokaiselle on rakennuttu oma persoonansa heikkouksineen ja vahvuuksineen. Onpa mokomille luotu jopa yksilölliset (ja jatkuvasti kehittyvät) taustatarinat sekä ääninäyttelijät. Ja voi sitä tuskaa kun joku näistä sodan sankareista sitten potkaisee tyhjää - oman sotilaan lopullinen kuolema kirpaisee juuri sopivalla volyymillä, pakottaen pelaajan pohtimaan strategioitaan tarkoin.

Valkyria Chroniclesin vahvuuksiin lukeutuu ehdottomasti pelin ulkoasu, joka erottaa sen muista kilpailjoista. Pelin kauniin maalauksellinen grafiikka antaa seikkailulle sielua ja vahvaa omalaatuisuutta. Akvarellityyppinen ulkoasu jakaa varmasti pelaajien mielipiteitä, mutta ainakin minun kohdallani vaaka kallistui auttamattomasti plussan puolelle. Lisäksi tämäntyyppinen grafiikkaratkaisu ei luultavastikaan kärsi ajan hampaan puraisusta yhtä pahasti kuin monissa muissa, realistista esitystapaa hakevissa sotanaksuissa. Äänimaailman ei myöskään tarvitse hävetä visuaalisen silmäkarkin rinnalla. Korvia hellitään kauniilla ja tilanteen mukaan elävällä soundtrackilla. Pelin kappaleet ovat tunnelmallisia ja ne aidosti tarttuvat korvanpohjaan, eivätkä toimita ainoastaan pakollisen hissimusiikin roolia. Pelihahmojen repliikit ovat ääninäytelty vallan mainiosti ja puristit voivat valita ääninäyttelyn joko pelin alkuperäisen japanin- (+ englanninkielisen tekstityksen) tai tuttavallisemman englanninkielen välillä. Oma pelaamiseni rajoittuu ainoastaan japaninkieliseen dubbaukseen, joka ainakin minun mielestäni rokkasi täysillä.

Pelin gameplay palvelee pelaajaa asiansa ajavasti. Aloituskynnys ei Valkyria Chroniclesin tapauksessa ole kovinkaan korkea. Pelitarinan alkupuolella pelaajalle opetetaan askel askeleelta pelimekaniikan perusteita, erilaisten hienouksien ja hifistelyjen tullessa luontevasti mukaan vasta myöhemmissä tehtävissä. Tällä tavoin pelaajaa vedetään sujuvasti eteenpäin ja kuuluisa 'vielä yksi pelitehtävä, niin että näen mitä uutta ansaitsen' - kierre on onnistuneesti luotu. Pelin edetessä päätarinan tehtävät vaikeutuvat alati. Näitä koitoksia helpottamaan pelaajan on kehitettävä joukkojaan ja heidän varusteitaan säännöllisin väliajoin tehtävistä ansaittavilla kokemuspisteillä ja rahalla. Halutessaan aiempia tehtäviä voi grindata rahan ja kokemuspisteiden perässä skirmish-tehtävissä, johon peli suorastaan kannustaa arvosanoihin perustuvalla palkitsemisjärjestelmällään. Mitä nopeammin ja tehokkaammin tehtävä suoriutuu, sitä enemmän pojoja ja ropoja pelaajalle siunaantuu. Pääjuonen lisäksi pelaaja voi ostaa pelin sisäisellä valuutalla itselleen lisätehtäviä jotka avaavat Welkinin ja tämän divisioonan taustatarinaa. Gameplayn varsinaiset miinukset osaan antaa ainoastaan olennaista numerotietoa pihtaavalle pelijärjestelmälle, joka vaikeuttaa esimerkiksi osumisen arviointia. Minusta olisi esimerkiksi ollut mukavaa tietää millä todennäköisyydellä snaippeirini osuu kentän toisessa laidassa patsastelevaan eliittitiedustelijaan. Nyt osumisen arviointi on vähän hankalaa.

Valkyria Chronicles on ehdottomasti hankkimisen arvoinen peli kaikille strategian ja japanilaisen roolipelin ystäville. Peli ei kenties houkuttele kaikista kurttuotsaisimpia kotikenraaleja, mutta heille onkin olemassa aivan erityyppiset sodat sodittaviksi. Paitsi loistavana strategiapelinä, kunnostautuu Chronicles myös tempaavan tarinansa avuin. Pelihahmoihin on onnistuttu luomaan tarpeeksi syvyyttä, jotta heidän kohtalonsa jaksavat aidosti kiinnostaa pelaajaa. Muutamia olan kohauksella ohitettavia peruskliseitä lukuun ottamatta tarina kestää hyvin koossa aina finaaliin saakka. Peliin on myös julkaistu muutama huokeahintainen DLC-lisäsisältöpaketti, mutta niitä en ole ehtinyt vielä katsastamaan; luvassa olisi ainakin kovennettua vaikeustasoa Hard-EX -packin myötä ja Valkyria Selvarian taustan valottamista. Jo peruspelissäkin riittää tosin tahkottavaa useammaksi kymmeneksi tunniksi. Huolimatta siitä, että peli julkaistiin lähes kolme vuotta sitten, edustaa Valkyria Chronicles edelleen PS3-pelien ehdotonta kärkieliittiä. Uskon melko vahvasti siihen, että rapian kymmenen vuoden päästä PS3-sukupolvesta puhuttaessa Valkyria Chronicles nousee peliharrastajien keskuudessa korkealle sijalle. Kaikkiaan peli on genressään erinomainen ja helposti tämän päivän n. 20 euron hintalapun arvoinen.

Hyvää:
- Vahva ja mielenkiintoinen pelitarina
- Audiovisuaalinen puoli kunnossa
- Haasteen määrä juuri sopiva
- Pelimekaniikka..

Huonoa:
- .. muutamaa yksittäistä seikkaa lukuun ottamatta

4,5 / 5

gta iv

juoni: venäläisellä nico nimisellä miehellä tehdään tehtäviä.

+maailman paras peli
+paljon aseita ja autoja
+voi vaikka joltain pulilta ampua pään pois

-EI MITÄÄN

maailman paras peli harmi kun ei ole jengisotia.

Lainaus:31.05.2011 bloods98 kirjoitti:
gta iv

juoni: venäläisellä nico nimisellä miehellä tehdään tehtäviä.

+maailman paras peli
+paljon aseita ja autoja
+voi vaikka joltain pulilta ampua pään pois

-EI MITÄÄN

maailman paras peli harmi kun ei ole jengisotia.

Perus jonne luulee olevansa kova jätkä, "jou IRC gallZun bloodz matherfakeeeerz Imma so badassssssss" ja se ei ole venäläinen.
Hieno arvostelu ja jengisodissa ei ole mitään hienoa.

Lainaus:31.05.2011 bloods98 kirjoitti:
gta iv

juoni: venäläisellä nico nimisellä miehellä tehdään tehtäviä.

+maailman paras peli
+paljon aseita ja autoja
+voi vaikka joltain pulilta ampua pään pois

-EI MITÄÄN

maailman paras peli harmi kun ei ole jengisotia.

Mitäs helevettiä?

Lainaus:31.05.2011 M969 kirjoitti:

Lainaus:31.05.2011 bloods98 kirjoitti:
gta iv

juoni: venäläisellä nico nimisellä miehellä tehdään tehtäviä.

+maailman paras peli
+paljon aseita ja autoja
+voi vaikka joltain pulilta ampua pään pois:lol:

-EI MITÄÄN

maailman paras peli harmi kun ei ole jengisotia.

Mitäs helevettiä?

Täältä saa usein päivän repeämiset. :D

Arvostellaas Need For Speed: Carbon.

Pelisarjan seuraava osa Most Wantedin jälkeen.. Pelissä pitää ajaa kisoja ja voittaa alueet muilta kisajengeiltä (T.F.K, Bushido, 21st Street ja viimeisenä Stacked Deck)
Pelissä on autoja, jotka on pääasiassa jo tuttuja Underground 2 ajoilta (Nissan 350Z, Subaru Impreza WRX, Mitsubishi Lancer)

Uutena tuunauksessa on Autosculpt, jolla saa tuunattua spoilerit, puskurit ym..
Palkintokorteista saa tuunaamiseen tarroja, vanteita, spoilereita, tai jopa pikakisaan autoja.

Pelin yksi turhimmista asioista mielestäni, on musiikki... Minkä takia hankitte kappaleita peliin, jos niillä ei tee *****akaan muussa kun vapaassa ajossa kun itse sävelsitte musiikin.

Pelin uratila on mielestäni liian helppo, uratilan pelaa helposti läpi päivässä..

+ Tuunaus on hieman laajentunut, ainakin ulkonäön osalta
+ Driftikisat palanneet
+ Autosculpt


- Kun poliisit on perässä, tuntuu että ne on tervattu persustaan kiinni, pakeneminen hankalaa kun tietenkin joku kyttä tietää että ''Ahaa, se on tuolla mutkan takana piilossa''
- Valikko/Pelimusiikki
- Uratila aivan liian helppo läpivedettäväksi

6½/10