Grand Theft Auto: San Andreas.

Peli on mahtava vaikka tehtäviäkään ei jaksaisi tehdä.
Persoonalliset roolihahmot, osittain melko todellisen tuntuinen, kuten uiminen,sukeltelu,tietokoneen ohjaamat autot menevät sillon tällön jonnekkin, parannettu grafiikka,Mount Chiliad, maaseutu, 3 kaupunkia ja kyliä,autojen tuunaus ja ajoneuvojen paljous, lentämismahdollisuus (lentsikoiden kyytiin voi mennä ja ohjata),uimakyky, kaikki muut pikku lisäykset, ei jätä ketään kylmäksi. Tehtävät on hauskoja mutta ei ehkä ihan niin kuin VCn viimeiset tehtävät. Cheatteja on paljon, jolloin on hauskaa sekoilla eli leikkiä, jos tehtävät alkaa tympäistä.
Tekoälyä saa kuitenkin vielä parantaa. Joku mainitsi alussa GTA SA:ata arvostellessaan, että jos pysähdyt tiellä niin kaikki rysähtää perään.
No , jos vaikka menet 50km/h vauhdilla ja noin 5-20 metrin päässää vaikka seuraa auto, niin tottahan toki takana ajava ei kerkeä pysäyttää autoa vaikka reagoisikin jotenkin. Aikaa reagoida tälläiseen on alle 1 sekunti.
Mietippä sitä. Ja väittämä siitä , että vetää 300 kmh tiellä ja taksi kurvaa ohi,
en ole koskaan moista huomannut, eikä välttämättä nopeutesi ole 300 km/h.
+grafiikan paranneltu
+suuri maailma muttei ollenkaan lataustaukoja alueiden välillä
+grafiikka moottori ainakin aidossa SA versiossa moitteeton, paitsi jos ammut 100 kudin sarjan rocket launcheril tai bazookal (unlimited ammo cheat)
+tekoäly parannettu
+hahmot
+juoni
+maailma
+ajoneuvot, lentokoneet
+uiminen
+cheattien paljous joka tarjoaa miltei rajoittamattoman leikkimisen mahdollisuuden
+aseet ok
+yksityiskohdat
+tehtävät ok
+mount chiliad
+lentokoneet rustler,shamal,dodo,st.plane
+PARACHUTE!!! ja polkupyörät
-tekoäly edelleen, vaikka sitä parannettu onkin
-tiettyjen kohtien epärealistisuus.
-Zeron 1. tehtävä!

Lainaus:05.04.2007 Frunze kirjoitti:
Grand Theft Auto: San Andreas [PS2]



Huonoa:
- tekoäly
- epärealistisuus
- lukuisat bugit, joita on tullut aikojen saatossa huomattua
- jengisodat <3
- kaikki muu

Pisteet (0-100): 80

"Epärealistisuus", daa?

Tämä arvosteluhan on tehty noin 2-3 vuotta pelin ilmestymisen jälkeen ja arvostelijakin on näköjään peliin jo kyllästynyt, mikä tekee arvostelusta aika fitun surkean.

E: Arvosteluun olisi voinut lisätä ainakin sen, että pelillä on aika ******* pitkä elinikä.

The Elder Scrolls 3: Morrowind + Bloodmoon ja Tribunal


(Huom! Tribunal oli omistuksessa, muttei testattu.)

Aivan mahtava roolipeli isossa maailmassa! En nyt niin yleisesti hirveästi roolipeleistä välitä, mutta tämä on poikkeus. Alussa luodaan oma hahmo ja lähdetään vapaamuotoisesti seikkailemaan pitkin valtavaa maailmaa. Tutkittavaa ja pelaamista on valtavasti, eikä kaikkea tunnu ehtivän kokeilla ollenkaan. Pelaaja voi joko aloittaa heti pelin alussa pelaamaan juonitehtäviä tai sitten vain tutkia mielenkiintoista ympäristöä ja kehittää hahmoaan. Itse en ole ainuttakaan juonitehtävää vielä jaksanut tehdä. Hahmonkehitys toimii hyvin ja on riittävän monipuolinen. Erilaisia aseita ja loitsuja on lukuisia. Niitä voi joko ostaa, varastaa tai etsiä joistain salapaikoista. Varastamisessa kannattaa olla tarkkana ja miettiä seuraukset huolella, sillä kaupungeissa varsinkin vartijoita on joka puolella. Varsinkin pelin alussa pari vartijan miekaniskua riittää tappamaan sankarin. Myöskin kauppiaat, joilta varastat esim. kypärän, tulevat usein päällesi, eivätkä unohda temppuasi hevillä. Erilaisia asuja, suojia ja haarniskoja on myöskin lukuisia. Pelin visuualinen anti ei varsinaisesti enää nykyään säväytä.
Erikoismaininta upeille vesiefekteille ja sääefekteille. Äänetkin ovat hyvät. Tunnelmaltaan tämä peli onkin kerrassaan mahtava! Muuten grafiikka on kovin tylsän ja yksinkertaisen näköistä. Varsinkin sateessa vesi näyttää aivan ylimaalisen kauniille. Musiikki on aivan mahtavaa myös, eivätkä ääninäyttelijät ole mitään huonoja myöskään. Pelattavuus on muuten kunnossa ja kuvakulmaksi voi valita joko first personin tai third personin, mutta taistelu puuduttaa pahasti. Pelaajan tekemä vahinko määräytyy skillien mukaan. Huteja tulee väkisinkin kokoajan, vaikka vihu olisikin aivan nokan edessä. Se raivostuttaa, sillä homma ei vain toimi. Lukuisia vihuja ovat mm. zombit, demonit, luurangot yms fantasiahahmot. Tekoäly on myös yksi pelin pahimmista ongelmista taistelun lisäksi. Kaikki hahmot ovat yksinkertaisesti typeriä. Pelattavaa on vuosikausiksi, ja kun siihen vielä lisätään Bloodmoon ja Tribunal -lisäosat, tekeminen ei taatusti lopu. Oma suosikkini on Bloodmoonin luminen saari (nimi ei nyt tule mieleen). Saaren asukit ovat astetta kovempia vastuksia, joten aivan aloittelijat eivät luultavasti juurikaan siellä pärjää. Miljöö on kuitenkin todella kaunis.

Kokonaisuutena upea rooliseikkailu!



HYVÄÄ


+ Tunnelma
+ Uuhhuuhhuu! Mitkä vesi- ja sääefektit!
+ Pelattavaa ja tutkittavaa riittää vuosiksi
+ Paljon vihuja, aseita, loitsuja yms
+ Valtava maailma
+ Salapaikkoja yms on kiitettävät määrät
+ Tekemisen vapaus
+ Loistava musiikki


HUONOA


- Tekoäly on vain tekotyperyyttä
- Taistelusysteemi on surkea
- Jokuset pugit
- Suuri liuta pikkutyhmää


Suositellaan. 93/100

Lainaus:08.04.2007 ysinelonen kirjoitti:
Noo, joku sitten meni jo arvostelemaan sen San Andreaksen..

Senhän voi arvostella vaikka jokainen käyttäjä erikseen, jos siltä tuntuu. -.-

Edit:
SliCe: Onko GTA: SA mielestäsi vanha peli? Pitkä elinkikä? Lol. Esimerkiksi NESin SM Bros. -sarja on pitkäikäinen, mutta silti edelleen suosittu. Et taida olla oikein perillä tästä arvostelusysteemistä. Kaikki voivat tehdä oman arvostelun.

Jotkut sitten eivät vain osaa arvostaa SA:n kaltaisia huippupelejä.


Elinikä on todellakin pitkä.

Grand Theft Auto: San Andreas



Heti alkuun sanottakoon, että tämä on ehdottomasti sarjan paras peli. Tunnelmaltaan SA on huippuluokkaa. Sää- ja vuorokausiefektit ovat kerrassaan upeita. Musiikki on myöskin loistavaa aikansa hiphoppia, rappia, rockia, alternativea yms. Maisematkin ovat nättejä, mutta piirtoetäisyys on aika lyhyt ainakin paikoin. Grafiikka on ihan ok, vaikkakin vanhahtavaa. Äänet ovat kunnossa myös. Pelattavuus on hyvä ja vaikeustaso juuri sopiva. Pituuttakin riittää yllinkyllin. Tehtävät ovat pääosin suunniteltu ja toteutettu mainiosti. Hauskoja keikkoja riittää vaikka kuinka. Kuitenkin aina joskus tulee myös vähän heikompia keikkoja. Juoni on hyvin mielenkiintoinen ja hyvä. Hahmot ovat persoonallisia ja sympaattisia. Etenkin Carl. Pelattavaa tosiiankin riittää vuosiksi ja peliin ei kyllästy koskaan.



HYVÄÄ


+ Tunnelma on aivan mahtava
+ Juoni ja hahmot
+ Monipuolinen, hauska ja vauhdikas
+ Valtava maailma
+ Aseita ja ajoneuvoja on runsaasti
+ Tekemistä riittää vuosiksi
+ Loistavat musiikit ja ääninäyttelijät


HUONOA

- Tekniset ongelmat
- Tekoäly


100/100

Lainaus:09.04.2007 Tape kirjoitti:
Jotkut sitten eivät vain osaa arvostaa SA:n kaltaisia huippupelejä.
Elinikä on todellakin pitkä.

30-40h ei ole pitkä aika. Varsinkaan kun juonessa ei ole mitää vaihtelevuutta, nii uudelleenpelattavuusarvo ei oo kauhean korkea San Andreaksessa. Juonikin oli aika höttöä(räppärigansterista tulee miljonääri, just joo)

Superman Returns-The Videogame



Joululahjaksi sain tämän "menestysleffaan" löyhästi pohjaavan lisenssipelin.
Leffan sain myös, enkä siitä mitenkään hirveämmin pitänyt. Pelin rakenne on vapaamuotoinen. Lennellään vapaasti pitkin valtavaa 800 neliökilometrin kokoista Metropoliksen kaupunkia ja torjutaan sitä uhkaavia vaaroja.
Pelissä ei voi kuolla. Kaupungin kestävyysmittaria on syytä seurata, eikä sitä saa päästää minimiin, sillä silloin peli päättyy. Pahikset sun muut uhat on siis eliminoitava ajoissa, taikka kaupunki tuhoutuu. Grafiikka ei ole mitään huippuluokkaa, mutta maisemat ovat varsinkin korkeuksista katsottuna upeita.
Ruudunpäivitys tahmaa ikävästi vähän väliä. Äänet ovat iha hyvät. Kontrollituntuma ei ikävä kyllä ole sitä mitä olisi toivonut. Pelin paras ominaisuus, eli lentäminen kyllä onnistuu ilman ongelmia ja on huippuhauskaa, mutta muuten kontrollit ovat ärsyttävän kankeat. Taistelukaan ei toimi. Tekoäly on karseaa jne. Peliä vaivaa myös paha epärealistisuus. Kaupunkia ei saa hajalle ei sitten niin millään, ihmiset eivät voi kuolla, vaan kestävät rökitystä loputtomiin, fysiikkamallinnus on surkea jne. Toisto on kuitenkin pelin pahin virhe. Peli on äärimmäisen yksitoikkoinen ja itseään toistava. Lähes kaikki tehtävät ovat vihollisten hakkaamista ja sen semmoista. Pelin kaikkein paras tehtävä on taistelu jätti-Metalloa vastaan. Hyvin komea ja viihdyttävä kohtaus. Tehtävänä on pysäyttää noin about 100 metrin kokoinen Metallo, ennenkuin tämä ehtii tuhota liian monta taloa. Metallo kirjaimellisesti hajottaa suuret betonikolossit maan tasalle näyttävästi. Lopuksi tämä ampuu toisessa kädessään olevalla tykillä suuren ohjuksen, joka lähtee lentämään kaupungin halki. Se olisi sitten pysäytettävä. Tehtävä on kuitenkin äärimmäisen helppo, sillä robotin voittamiseen riittää vain muutaman kerran autoilla viskaaminen. Loppujen lopuksi peli ei ole kovinkaan viihdyttävä. Kunnollisen juonen ja viimeistelyn puute latistaa tunnelmaa paljon. Viimeistään aivan lopussa peli alkaa tosissaan puuduttaa. Onneksi peli ei sentään ole kovin pitkä.



HYVÄÄ



+ Lentely on huippuhauskaa!
+ Kaupunki on komea ja suuri
+ Superkyvyt kehittyvät
+ Pelin alku + taistelu jätti-Metalloa vastaan
+ Tutut, eeppiset musiikit



HUONOA


- Toistaa itseään alusta loppuun
- Tylsä, tylsä, tylsä, tylsä, tylsä, tylsä jne...
- Hiomattomuus ja amatöörimäisyys paistavat kaikkialta
- Kontrollit, paitsi lentäessä karmeat
- Paikkoja ei saa rikki millään
- Kuolematon Superman ja Metropoliksen asukkaat
- Ei kunnollista sankaruuden tai "aitouden" tuntua
- Ei käytännössä lainkaan juonta tai päämääriä


68/100

GTA Vice City Stories

Heti alkuun voisin sanoa, että paras GTA. Loistavat taistelutaidot, uusi bisnesmahdollisuus ja hienot tehtävät, pää- ja sivutehtäviä myöten. Helikopterit ovat palanneet LCS: n jälkeen takaisin, ja pari lentokonettakin löytyy.
Bisneksistä muutama sana: Aivan loistavan monipuolista! Peräti 6 erilaista tehtävää, ja 3 erilaista kokoa! Upeaa ovat myös omat jengiläiset, joilla on huume- tai muiden bisneksien edessä jopa AK: t tai konepistoolit.
SA: sta on siis mukavasti myös palannut asioita. Jengiläisten lisäksi myös uimistaito, Quad, BMX, trukki, ilmatyynyalus ja jotakin muuta on jälleen mukana. Myös grafiikat ovat loistavat, eikä bugaa toisin kuin SA: ssa. Vesiskootteritkin ovat upeaa käytettävää, ja pidän myös uudesta, konekivääreillä varustetusta helikopterista. Kaikkea löytyy, mitä kunnon GTA: han tarvitaan!

+ Taistelutaidot
+ Hyvin toteutetut tehtävät
+ Bisnekset
+ Jengiläiset
+ JetSki
+ Hyvät grafiikat
- Ehkä vähän liian helppo

100/100

Kingdom Hearts II

Pelin juoni on mahtava ja hahmot ovat tehty huolella. Monella on varmasti ennakkoluuloja siitä miten onnistutaan yhdistämään Disney ja Square-Enix. Voin sanoa että siinä onnistuttiin mahtavasti. Pelissähän ei ole niin tärkeässä osassa Disney maailmat ja hahmot mutta ilman Akua & Hessua ei se tuntuisi hyvältä. Organisaatio on mielenkiintoinen ja kuten sanottu:Juoni on mahtava. Monia varmasti ärsyttää niinkuin minuakin että pelistä on jumalaton osa välivideoita. Kyllähän ne alussa innostavat mutta niihin kyllästyy nopeasti. Jos taas päätät skipata ne niin et ole juonesta perillä yhtään. Kun alun "Intro" missä pelataan Roxasella niin astutaan Soran saappaisiin ja aletaan mätkiä Nobodyjä ja Heartleseja kuonoon ja peli pääsee vauhtiin vaikkakin Roxas oli mukavaa vaihtelua.
Pelin taistelu systeemi on hiotumpi ja samalla myös kiinnostavempi. Formit ovat mukava uudistus. Summoneilla et tee oikeastaan mitään koska ne ovat täysin turhia.

+Roxas & Axel
+Formit
+Taistelu systeemi
+Juoni
+Grafiikka
+Reaction Command

-Pitkät välivideot
-Liian vähän Bonus Pomoja
-Lyhyys

90/100

Soldiers: Heroes of WWII

Tässä strategiseen toiseen maailmansotaan sijoittuvassa pelissä ei riehuta kuin päättömät kanat, sillä aivotkin on hyvä omistaa jos meinaa pelata tätä.

Vanhaa kunnon Commandosia paremmilla krafiikoilla omasta mielestäni. Pelissä päästään pelaamaan neljällä valtiolla: Saksa, USA, UK ja Neuvostoliitto. Jokaisella maalla on omat 5 kenttää, joka tarkoittaa, että on 20 kenttää sitä "kampanjaa". Peli sisältää 7 (ehkä vähän enemmän) bonus kenttää. Usein siinä taistellaan vain jollain 3 hengen ryhmällä, joka vähän harmittaa, kun on kyseessä strategiapeli. Tosin, kun on pieni ryhmä, voi kohdistaa ajattelun pelkästään siihen/niihin tyyppiin/tyyppeihin.

Jos nettipeliä ei olisi tässä, pelini olisi jo jossain aivan toisessa paikassa, kuin koneellani. Nettipelissä erän alussa ostetaan rahalla tankkeja, jalkaväkeä, tykkejä jne. Pelimuotoja ovat: Escort, Deathmatch, Victory Points (a.k.a Battle Zones), Assault ja Co-op.




Hyvää

-Toteutus
-Pikkutarkkuus
-Pelisysteemi
-Korkkarihenki

Huonoa

-Tekoälyn outoudet
-Vain pienellä ryhmällä pelataan

96/100

Vietcong 2

on stratekia/FPS sotapeli jossa taistellaan 60-luvun vietnamissa missä rokki soi ja luodit viuhuvat.
Peli sioittuu pääasiallisesti tèt-offensin tapahtumisiin.
Edeltäjästään poiketen yksinpeli on laadutonta putkijuoksua mutta moninpelin tekoon on aikaa varmasti kulutettu enemmän kuin yksinpeliin.
Yksinpelisstä löytyy välillä mainiota keskusteluja "ah jeeaah!" "damn this is not a race!" "aahahaahaa...PAM!"

YKSINPELI

+ vihollisen tekoäly
+ komennus systeemi
- ***** juoni
- vc kamppania liian lyhyt
- omat ovat lähes aina tiellä
- hiippailu osiot eivät onnistu
- bugit

MONINPELI

+ hahmo luokkia on aika monta
+ hahmo editori
+ kypsät pelaajat
+ajoneuvot
+ ranging systeemi
-rgp-7/m79 nobot
-cd-key bugi
-ranging systeemi ei toimi

YHTEISET
+ musiikki (ja äänet ylesesti)
+ piippua pitkin tähtäys
+ ase arsenaali
+ realistiset aseet
- TUTKA!!!
- ei käytännössä mitään uutta

65/100

Lainaus:10.04.2007 Firenzen kirjoitti:
Soldiers: Heroes of WWII

Peli (yllätys yllätys) sijoittuu toiseen maailmansotaan. Pelissä ei riehuta kuin päättömät kanat, aivotkin on hyvä omistaa jos meinaa pelata tätä.

Kun ensimmäisen kerran pelasin tätä, niin tuli heti mieleen Commandos. Pelissä päästään pelaamaan neljällä valtiolla: Saksa, USA, UK ja Neuvostoliitto. Jokaisella maalla on omat 5 kenttää, joka tarkoittaa, että on 20 kenttää sitä "kampanjaa". Peli sisältää 7 (ehkä vähän enemmän) bonus kenttää. Usein siinä taistellaan vain jollain 3 hengen ryhmällä, joka vähän harmittaa.

Jos nettipeliä ei olisi tässä, pelini olisi jo jossain aivan toisessa paikassa, kuin koneellani. Nettipelissä erän alussa ostetaan rahalla tankkeja, jalkaväkeä, tykkejä jne. Pelimuotoja ovat: Escort, Deathmatch, Victory Points (a.k.a Battle Zones), Assault ja Co-op.




Hyvää

-Toteutus
-Pikkutarkkuus
-Pelisysteemi
-Korkkarihenki

Huonoa

-Tekoälyn outoudet
-Vain pienellä ryhmällä pelataan

96/100

aina voi googlettaa mut kerro toki millaisesta pelimuodosta on kyse. strategiaa vai FPSää?

Lainaus:10.04.2007 Laamis kirjoitti:

aina voi googlettaa mut kerro toki millaisesta pelimuodosta on kyse. strategiaa vai FPSää?

Strategiapeli on kyseessä. Muokkasin arvostelua ihan vain tuon takia, ettei mene ihan pihalle.

Serious Sam: Next Encounter



Aivan huppu räiskintäpeli PS2:lle! Olen aina pitänyt Vakava-Samin peleistä PC:llä. Second Encounter on mielestäni luultavasti paras. Pelissä seikkaillaan menneisyydessä Serious Samin housuissa taistellen erilaisia avaruusörkkejä vastaan mm. antiikin Roomassa. Apuna on iso kasa erilaisia pyssyköitä. Mm. tupla-dessut, tupla uzit, moottorisaha, kaksipiippuinen haulikko jne. Aseissa on tehoja. Miljööt ovat värikkäitä ja yleensä myös melkoisen isokokoisia taisteluareenoita. Vihuja rynnii kimppuun lähes jatkuvalla syötöllä kymmenittäin. Silloin ei auta kitistä, vaan ampua. Veri lentää ja Samin läppä myös.
Myös ajoneuvoja on mukana, toisin kuin ykkösessä ja Second Encounterissa.
Niiden ohjattavuus vain ei ole kovin hyvä ja niissä on kaiken lisäksi bensamittari. Erilaisia bonuksia ja ekstroja löytyy ympäri kenttiä. Rahaakin on kerättävä. Musiikit ovat pääosin erittäin hyvää tasoa ja luovat hilpeän tunnelman. Pelattavuus on ajoneuvokontrolleja lukuunottamatta ok.
Peli on myös sopivan mittainen ja myös pääosin sopivan haastava. Pulmiakin on muutamia mukana. Peli tapahtuu kolmessa eri maailmassa. Ne ovat: Rooma, Kiina ja Atlantis. Ongelmat alkavat Atlantiksessa, joka on pelin viimeinen maailma. Puuduttaa, tylsistyttää. Toistokin vaivaa. Kentätkin ovat Atlantiksessa aivan liian tylsiä. Muutaman puuduttavan tunnin jälkeen tulee pelin vikavastus. Ei *piip*! Sitä on miltei mahdotonta tappaa.
Jos pelin nyt joku jotenkin onnistuu pelata läpi, ei hätää, viihde ei lopu kesken. Mukana on myös nettipeli.



HYVÄÄ


Värikkäät ja suuret kentät
Paljon aseita, vihuja ja bonuksia
Riittävän pitkä
Huumoria ja hurmetta
Musiikit ovat hyvin peliin sopivat


HUONOA


Atlantis ja sen vikavastus



90/100

Lainaus:09.04.2007 shadowdude73 kirjoitti:
GTA Vice City Stories

*Hmm..*


100/100

Tämä on niitä arvosteluja, joiden perusteella ei todellakaan kannata mennä ostaamaan kyseistä peliä.

E: No jeh.

Lainaus:12.04.2007 SliCe kirjoitti:

Lainaus:09.04.2007 shadowdude73 kirjoitti:
GTA Vice City Stories

*Hmm..*


100/100

Tämä on niitä arvosteluja, joiden perusteella ei todellakaan kannata ostaa kyseistä peliä.

Olen samaa mieltä.

Leisure Suit Larry 5: Passionate Patti does a little undercover work (1991)

Ehkäpä kaikista aliarvostetuin osa larry-sarjasta. Minusta tässä on ihan ok juoni; Olet muistinsa menettänyt(syynä tähän on, että Larry 4 ei ikinä tehty) Larry Laffer, joka työskentelee videokasettien desinfioitsijana "American sexiest home videos" yhtiölle. Eräänä päivänä, kun yhtiön pomo tarvitsee kipeesti häiskän, joka etsisi ja kuvaisi videolle jonkun hyvän näköisen naisen, joka voisi ruveta seksihommiin maailman iljvettävimmänkin miehen kanssa, jotenka he päättävät lähettää Larryn tähän puuhiin. Pelissä liikun kahdella häiskällä: Larry Lafferilla ja Passionate Pattilla. Pattin kenkiin pääset, aina kun Larry nukahtaa. Mutta samalla valitettavasti into laskee pelistä, muttei pitkäksi aikaa onneksi. Peli on todella kaunis aikaansa nähden, kaikkine piirrettyine taustoineen. Pelattavuus ei ole ihan samaa luokkaa, kuin 1:ssä 2:ssa 6:ssa ja 7:ssa, mutta minusta rutkasti parempi kuin 3:ssa. Larry ei välty tälläkään kertaa hauskoista tilanteista. Pelin huumori on laadukasta, muttei niin pikkutuhmaa, kuin muissa osissa. Tämä saattaa olla faneille pienoinen pettymys, mutta itse ainakin tykkäsin.

Hyvää:
* Kaunis grafiikka
* Loistava käyttöliittymä
* Musiikki
* Huumori on vielä tallella

Huonoa:
* Patti
* Vähän liian lyhyt

Lyhyesti:
Todella laadukas Sierran Old School peli, jota voi suositella varauksetta.

Pisteet: 90 / 100

God of War 2



God of War 2:n teemana on ykkösen tapaan Kreikan mytologia. Pelissä tulee vastaan monia siitä tuttuja hahmoja. Alku on varsin komea. Kratos joutuu koville heti alussa taistellessaan Rhodoksen Kolossia vastaan.
Kolossihan tosiaan merkitsee valtavaa, ja sehän se myöskin on. Taistelu on erinomaisen viihdyttävää ja monipuolista. Juuri taistelu onkin pelin suola.
Erilaisia liikkeitä ja komboja on lukuisia, ja ne kaikki näyttävät tyylikkäiltä ja sujuvilta. Kontrolleista voi sanoa vain yhden asian: täydellistä. Parempaa kontrollituntumaa saa hakea oikein todenteolla. Tekijät ovat panostaneet pelattavuuteen tosissaan. Taiselut ovat myös äärimmäisen verisiä, eikä irtoraajojakaan säästellä. Kratoksen ranteisiin kahlitut tuliset miekat ovat todellakin käteviä ja hienoja aseita. Niitä voi käyttää vieläpä muuhunkin kuin vihollisten silppuamiseen. Sitten mennään visuaaliseen puoleen.
Peli on aivan oikeasti hienointa mitä PS2:lla ollaan konsaan nähty. Pelin grafiikat ovat aivan henkeäsalpaavan hienot. Äänetkin ovat hyvät, samoin musiikki. Maisemia on varsinkin korkeilla paikoilla todella hauska ihastella mahtipontisen oopperan kaikuessa taustalla. Peli vieläpä pyörittää kaikkea täysin sujuvasti, vaikka ruutu olisi täynnä tavaraa ja taistelu olisi kiivaimmillaan. Ainoaksi haittapuoleksi olen todennut välillä ärsyttävät rämpyttämiskohdat. Pelaajalta vaaditaan välillä vähän liiankin nopeaa reagoimisnopeutta. Sormiltakin vaaditaan paljon.

Kuitenkin minun mielestäni PS2:n paras peli. Toimintapelien kirkkainta aatelia.


HYVÄÄ


+ Mytologia, juoni ja hahmot kiehtovat
+ Huippuunsa hiotut kontrollit
+ Henkeä salpaavan upea ulkoasu
+ Yletön verellä läträys ja armoa-antamaton meininki viehättävät
+ Välianimaatiot ovat todella upeita ja hyvin suunniteltuja
+ Taistelut ovat messeviä


HUONOA

- Jotkin rämpytys/vatkaus kohdat ovat ärsyttäviä
- Äkkikuolemat
- Jatkuvalla syötöllä ongelmia
- Lyhyehkön puoleinen


96/100

Tomenet

Tomenet on osin Tolkienin tarinoihin perustuva moninpelattava roguelikepeli, lähestulkoon ainoa laatuaan. Peli on genren mukaisesti toteutettu ascii-grafiikalla, eli pelaaja on @-merkki, joka listii luolastoissa örkkejä ja lohikäärmeitä, löytäen samalla parempia tavaroita ja rahaa, joka menee esimerkiksi parannusjuomien ostoon. Pelin viiden kaupungin lisäksi kauppoja voi löytää myös erittäin syvältä luolaston uumenista, ja tälläiset kaupat myyvät kalliilla erittäin hyviä tavaroita. Haluttua tavaraa ovat esimerkiksi jalkineet, jotka antavat pelaajalle lisää nopeutta sekä amuletit, jotka antavat korkean tason resistanssin. Usein hyvää tavaraa, kuten artifakteja, löytää luolista, ja muut pelaajat luonnollisesti ovat usein halukkaita ostamaan näitä. Pelissä on varsin kysynnän ja tarjonnan mukaan toimiva ekonomia. Joskus voi tehdä hyvät rahat ostamalla kaupasta halvalla harvinaisia resistanssijuomia ja myymällä ne tuplahinnalla muille pelaajille.

Tomenet ei sido pelaajaa juuri mihinkään, yksinkin voi kokemusta hankkia ja käyttää muita pelaajia vain tavaroiden myymiseen ja ostamiseen. Partyaminen on kuitenkin sopivassa seurassa varsin hauskaa ja antoisaa puuhaa, ja usein turvallisempaakin, etteivät suuret örkkilaumat tai apuvoimia summonnut maagi pääse yllättämään yksinäistä seikkaijaa täysin. Jälkimmäisessä tilanteessa lohikäärmeparven keskeltä itsensä löytävä seikkailjia on pian hengetön, ellei heti teleporttaa sopivan käärön tai sauvan avulla pois pintereestä.

Erilaisia hahmoluokkia pelissä on kymmenkunta. Erilaisia melee-taistelijoita ovat Warrior, Rogue ja Mimic, loitsijoita taasen Istarit (eli maagit) ja priestit. Löytyypä pelistä myös Archer niille, jotka tykkäävät hoitaa asiat hieman pidemmän matkan päästä. Hieman sekalaisesti erilaisia taitoja yhdistää Paladin, Druid, Shaman, Ranger ja Adventurer, joista viimeisin voi tehdä kaikkia taitoja, muttei todellakaan loista yhdessäkään niistä. Myös erilaisia rotuja löytyy monia, Human, Elf, Half-Troll, Half-Orc, Half-Elf, Dwarf, Dunadan, Vampire, Dark-Elf, High-Elf, Thunderlord ja Ent kuuluvat pelattaviin rotuihin, mutta huomion arvoista on toki se, että Mimic hahmoluokka pystyy muuttamaan muotoaan vaikkapa lohikäärmeeksi!

Pelin aloituskynnys on roguelikepeleihin tottuneellekin aika korkea, koska peli on reaaliaikainen. Siksipä pelistä löytyvät makrot, jotka mahdollistavat esimerkiksi parannusjuoman nauttimisen napinpainalluksella, sen sijaan että täytyisi inventaariosta selata oikea juoma esille. Parissa vuodessa (!) pelin oppii hallitsemaan kuin pyörällä ajon, ja on varsin mukava huomata kehittyneensä, koska yleensä pystyy aavistamaan, pystyykö hoitelemaan yksinäiseltä vaikuttavan lohikäärmeen keskeltä vaulttia, josta ei pysty teleporttaamaan ulos. (Tai, niinhän sitä voi kuvitella...) Kuoleminen on kuitenkin usein varsin opettavainen - ja turhauttava - tapahtuma, koska usein kuolema tapahtuu varsin pelaajasta johtumattomista syistä, esimerkiksi demonilauman heräämisestä, kun jokin toinen vihollinen kirkaisee kovaan ääneen pelaajan huomattuaan. Kuolemisen jälkeen pelaaja useimmiten muuttuu haamuksi, jonka joku toinen pelaaja voi käydä herättämässä henkiin ja tämän jälkeen omat tavarat voi keräillä lattialta, samalla kun pelaaja näppäimistöä hakatessaan keräilee itseään. Kokemusta kuolemisesta menettää 40%, mikä on kova hinta varsinkin korkeammilla tasoilla.

Tomenetin pelaajat saavat kokemuksen myötä lisää tasoja, ja maksimitaso on vaatimattomat 100. Kuitenkin, tasolta 50 ei pääse etenemään ennenkuin lyö Morgothin, joka on pelin päävastus ja löytyy luolaston syvyydestä -5000 jalkaa, eli dungeon level 100. Peli on suunniteltu siten, että syvemmät luolat antavat paremmin kokemusta, mutta korkeatasoiset hahmot joutuvat kokemuksen perässä menemään usein syvemmälle luolaan, mikä on usein vaarallista, mutta palkitsevaa. Mainitsemisen arvoista lienee, että pelin paras pelaaja on päässyt tasolle 91 saakka, kun taasen normaalisti hahmot kuolevat jossain tason 25-40 seuduilla. Jotkut kuitenkin pääsevät tasolle 50 saakka, käyvät päästämässä Morgothin päiviltä ja voittavat pelin saaden kuninkaan tai kuningattaren tittelin. Peliä voi niin halutessaan jatkaa tästä eteenpäin, onpa pelissä erityisen vaikeaksi tehty luola näitä pelaajia varten, josta löytyy neljä toistaan kovempaa uniikkia vihollista, joita on mahdoton voittaa yksin.

Tomenet on WoWin, Diablo2:n ja Ultima Onlinen tapaan vahvasti addiktoiva peli, joka on hyvin balanssissa ja jota kehitetään jatkuvasti. Olen tällä hetkellä pelannut peliä vuodesta 2003-04 alkaen ja pelaan yhä päivittäin. On mukava vain olla afk, ja katsoa kun muut pelaajat saavat tasoja ja juttelevat keskenään. Tomenet ei ole pelkästään peli, se on mukava pienyhteisö, johon pääsee jokainen halukas rogueliken ystävä mukaan.

Se siitä. Ihmeellistä nähdä, kuinka heppu, joka aloitti hahmon päivää myöhemmin kuin minä, on jo tasolla 50, kun minä itse taasen kituuttelen "vasta" tasolla 31. Olen kehittynyt hurjasti pelaajana, alussa tason 31 saavuttaminen taisi viedä viikkoja, ellei kuukausia. Tosin pelasinkin silloin 56k modeemilla, ja useimmat kuolemat johtuivat yhteyden katkeamisesta. Peli ei muuten netiltä saati koneelta vaadi paljoa; mikä tahansa nykyaikainen yhteys toimii ja kunhan koneesta irtoaa joku 100 megahertsiä, peli lähtee käyntiin. 3D-korttejakaan ei tarvita ;). Pitänee siirtyä taas pelailemaan...

Pelistä löytyy oma aihe tuolta, jossa olen selittänyt hieman tarkemmin pelin ominaisuuksia ja tietoja: http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=12&tid=121338

-Edit- Korjasin typon. Jos toisenkin. Korjailin myös pari ajatusvirhettä.

:

)

State of Emergency 2


Alkuun innostuin pelistä kovasti nähdessäni Tiltin arvostelun. Innostus kuitenkin laantui, kun olin hankkinut pelin ja pelannut muutaman kentän lävitse. Ensinnäkin, grafiikka on melkoisen rumaa ja vanhentunutta ja peli on pelkkää ampumista koko ajan. Ykkönen oli kuulemma (en ole pelannut) enemmän mätkintäpainotteinen toimintapeli. Tässä taasen ei mätkintää ole ollenkaan. Edes pyssyn perällä huitominen ei ole mahdollista, mikä on typerä ratkaisu. Pelattavuus ja aseiden teho ovat onneksi kohdillaan, mikä lisää peli-iloa merkittävästi. Erilaisia pyssyjä myöskin on ihan kiitettävät määrät uzista sinkoon. Jonkinmoinen juonikin on, jossa seurataan Freedom-ryhmän sissitaistelua ylivoimaista vihollista vastaan, joka on valloittanut tulevaisuudessa koko kaupungin ja ottanut yhden pelin päähenkilöistä, Macin vangiksi. Mac joutuu teloitettavaksi sähkötuoliin, mutta muut Freedomin jäsenet pelastavat hänet. Peli sisältääkin monia erilaisia pelattavia hahmoja, jotka eroavat toisistaan kyvyillään. Juoni ei sitten sen syvällisempi ole. Se sisältää paljon kiroilua, verta ja toimintaa, mutta edelleenkin se mätkintä puuttuu. Peli onkin erittäin raakaa pelattavaa. Koko pelin suurimmaksi vahvuudeksi muodostuukin sen pelimoottori. Se mahdollistaa satojen ja taas satojen hahmojen näyttämisen ja liikuttamisen yhtä aikaa ruudulla, eikä peli nyi tippaakaan. Vihollisia ja siiviilejä siis liikkuu ruudulla uskomaton määrä, mikä luo tunnelmaa. Ikävä kyllä sillä on hintansa - grafiikka on varsin karua, ja hahmot rumia. Suuret vihollismassat eivät hirveästi vaikeuta peliä, mutta lisää haastettahan se silti on. Välillä päästään ajamaan myös muutamalla eri ajoneuvolla, jotka vaihtelevat tankista helikopteriin. Niillä sitten suoritetaan erilaisia tuhoamistehtäviä, jotka tuntuvat toisinaan raivostuttavan vaikeilta. Myös heittelehtivä vaikeustaso on yksi pelin heikkouksista. Välillä liian helppoa, välillä liian vaikeaa jne. Pääosin pelaaminen onkin melko haastavaa.

Loppujen lopuksi pelistä jää käteen vain ruma ja vaikea räiskintä. Jos mätkintää olisi mukana edes vähän ja vaikeustaso helpompi, pelin pisteet voisivat olla parisen pinnaa korkeammat. Tällaisenaan en suosittele kenellekkään.


HYVÄÄ


+ Hirmuiset määrät liikettä ja hahmoja kerralla ruudulla
+ Pyörii hyvin
+ Sujuva kontrollituntuma
+ Paljon tehokkaita aseita
+ Mukana myös hiippailua ja ajoneuvoja


HUONOA


- Ruma grafiikka
- Heittelehtivä ja epätasainen vaikeustaso
- Koko peli on pelkkää räiskintää alusta loppuun
- Toistaa itseään loputtomiin, vaikka hahmo vaihtuisikin
- Tylsä tarina ja typerä huumori

62

Tuomio: Tympeää räiskintää loputtomiin.

Lainaus:13.04.2007 Tape kirjoitti:

Lainaus:12.04.2007 SliCe kirjoitti:

Lainaus:09.04.2007 shadowdude73 kirjoitti:
GTA Vice City Stories

*Hmm..*


100/100

Tämä on niitä arvosteluja, joiden perusteella ei todellakaan kannata ostaa kyseistä peliä.

Olen samaa mieltä. Melkoisen lapsellinen arvostelu.

Jotenkin tuo arvostelun yksi kohta kuulosti sarkastiselta: "Peräti 6 erilaista tehtävää"
WOU! 6 erilaista? OOO

Sääli ettei loput arvostelusta kuulostanut enöö sarkasmilta vaan fanitukselta

Minusta tämä aihe ansaitsisi nastan. Onko mahdollista antaa tälle sellainen?

Juuri tämmöistä arvostelu-aihetta ollaan kaivattu, sillä täällä voi arvostella pelejä, joita ei Arvostelu-osiosta löydy.

Lainaus:27.05.2007 Decapitation kirjoitti:
WOW

SE ON NIIN LOISTAVA

+KAIKKI
-EI MITÄÄN

100/100

Lainaus:27.05.2007 Tape kirjoitti:
Minusta tämä aihe ansaitsisi nastan. Onko mahdollista antaa tälle sellainen?

Juuri tämmöistä arvostelu-aihetta ollaan kaivattu, sillä täällä voi arvostella pelejä, joita ei Arvostelu-osiosta löydy.

Sama juttu, sen verran hyvä aihe että nastalla vaan kiinni.