Aihe sai ainakin toistaiseksi nastan, koska onhan se ihan loogista, että myös peleille on levyjen ja elokuvien tapaan oma arvosteluaiheensa. Aloitusviestiin lisäsin yleistä nipotusta sun muuta turhaa. Yritetään pitää aihe siistinä vastaisuudessakin.

Kiitoksia oikein paljon!



Arvosteluni: Guild Wars: factions

Mielestäni Guild Warsit ovat parhaita nettiroolipelejä, vaikka en ole kokeilutkaan Nightfallia vielä. Factionsissä saa 2 uutta hahmoa nimeltään ritualist ja assassin. Ritualistin taidot ovat taikuus rituaalilla ja assassin taidot ovat tikarien heiluttelulla.

Tässä on toki muitakin hahmoja nimeltään Warrior, Elementalist, Monk, Ranger, Mesmer ja necromancer eli yhteensä 10. Itse pelailen ritualistillä nimellä The Tolkki. Tässä voi ottaa kaksi ammattia samoin kuin ensimmäisessä osassa esim.Ritualist/Monk.

Levelit ovat sama kuin ensimmäisessä eli se loppuu 20 leveliin. Ensimmäinen saari on vähän niinkuin harjottelua, mutta kun pääset toiseen saareen harjottelulta se ei enään tunnu nimittäin toisessa saaressa tulee heti 20 leveleitä vihollisia vastaan.


Hyvää: Paljon tekemistä

2 uutta hahmoa

kuukausimaksuton

Huonoa: Lyhyt

Ei panostettu paljonkaan pve:hen


Pisteet: 85/100

Panostakaa oikeasti siihen äidinkieleen ja tehkää se kappalejako. Ei tollasta pitkää ei jaettua tekstiä pysty mitenkään lukemaan.

Ottakaa Raxx:ista (Moderaattorista) mallia.

Erinomaista! Vihdoinkin nasta.


Olen ikuisesti sinulle kiitollinen Raat0! Ainakin siihen asti, kunnes nasta otetaan trollien sun muiden sellaisten takia pois.

Medal of Honor - Rising Sun


Minun listoillani toiseksi paras MoH, jota olen pelannut. European Assaultia ei vielä toistaiseksi kukaan ole peitonnut.

Peli sijoittuu ilahduttavasti vuoteen 1941, jolloin Japani teki tuhoisan ilmaiskun Pearl Harboriin. Tämän seurauksena USA joutui mukaan toiseen maailman sotaan. Heti pelin aluksi pelaaja joutuu kikkailemaan hädissään pitkin uppoavaa sotalaivaa Japsien pommittaessa laivaa torpedoilla. Kun vihdoin päästään laivan kannelle, pelaajan käteen isketään Bar-konekivääri ja tämä pääsee räiskimään Zeroja joko Barilla tai kiinteällä konkalla. Jonkin aikaa räiskyteltyään pelaaja lentää torpedon osumasta veteen ja laiva tuhoutuu. Pian kaverit noukkivat hänet veneeseen, ja räiskintä voi alkaa. Raivokkaan taistelun loputtua pelaaja näkee kymmenien sotalaivojen roihuavan ja savuavan pitkin rantuetta. Taistelu on päättynyt, ja Yhdysvalla mukana sodassa...

Pelin ulkoasu on taattua MoH -tyyliä. Ei mitään huipputasoa, mutta ihan hyvää. Äänet sen sijaan saavat erikoismaininnan. Ainahan MoHien äänimaaailmaa on pidetty sotapeleistä parhaana, eikä Rising Sun kalpene pätkääkään aiempien oisen rinnalla, päin vastoin. Aseita on paljon,
ja ne ovat ilahduttavan aidon näköisiä ja kuuloisia. Ainoastaan niiden teho ei vakuuta pätkääkään. Umpityhmiä vihollisia joutuu räiskimään niukalla panosmäärällä liian kauan. Verta ei ikävä kyllä edelleenkään nähdä, mikä tympäisee jo nyt.

Pelattavuus on hyvä. Ainoastaan kiikarikiväärillä tähtääminen ei ole hauskaa, saatikka edes helppoa. Muuten Griffinin ohjastaminen on helppoa.

Kentät vaihtelevat kaupungeista pakollisiin viidakkoihin. Ne ovat pääosin uskottavia ja nättejä ympäristöjä. Viidakko on saatu mukavan tiheäksi. Peliä valitettavasti vaivaa kuitenkin tämä räiskintöjen perusvika: putkikentät. Viidakko on näyttävä ja tiheä paikka, mutta ikävä kyllä myös todella putkimainen. Tämä pistää ympäristöissä kuin ympäristöissä pännimään tosissaan.

Tässä MoHissa sotauskottavuus ei ole kovinkaan hienoa. Yleensä pelaaja hyppelee kentissä yksikseen, tai sitten vain muutaman (aivottoman) kaverin kanssa. Jotenka tässä ei juosta pitkin laajoja sotatantereita niin, että savu pöllyää, tankkeja rullaa ympärillä, ja vihollisia ja omia kaatuu kuin heinää.
Tylsää siis.

Peli vielä loppuu ärsyttävän nopeasti. Seikkailu kestää vain noin viisi tai kuusi tuntia. Onneksi mukana on nettipeli ja erinomainen Co-op-moninpeli.


HYVÄÄ


+ Hienot aseet ja varsinkin niiden äänet
+ Musiikki ja äänet luovat tiheän tunnelman
+ Vaihteeksi Japseja vihollisina
+ Erinomainen Co-op -moninpeli
+ Seikkailuun mahtuu paljon hienoja hetkiä
+ Enimmäkseen nätit kentät

HUONOA

- Aivottomat vihut ja omat
- Sotauskottavuus puuttuu lähes kokonaan
- Käsittämättömän lyhyt
- Suora putki

74/100

Medal of Honor - European Assault


Tähän mennessä minun mielestän paras MoH.


Pelin tapahtumat sijoittuvat taas vaihteeksi Afrikkaan, Venäjälle ja Ranskaan yms paikkoihin. Tällä kertaa meno on muuttunut entistäkin rankemmaksi ja vauhdikkaammaksi. Tätä ennen MoHeista puuttunut sotauskottavuus on nyt vihdoin mukana. Enää ei pelaajan yksin laajoissa kentissä tarvitse toikkaroida, sillä lähes aina mukana keikkuu omia solttuja joskus jopa apunakin. Yleensä ne ovat kuitenkin melkoisia idiootteja, samoin kuin vihutkin. Tanner tömisee ja liikettä on ruudulla paljon tankeista ja lentokoneista lähtien. Tässäpä sitä sotatunnelmaa parhaimmillaan!

Pelattavuus on tälläkin kertaa hyvä, ellei jopa mahtava. Tähtäys ja liikkuminen onnistuu todella luontevasti ja tarkasti. Grafiikka on edellistä osaa Rising Sunia ehkä heikompaakin, mikä kummastuttaa. Äänet sen sijaan jatkavat upeaa linjaansa. Aseet ovat tällä kertaa parempia kuin koskaan. Niiden äänet ja teho ovat todellakin enemmän kuin kohdallaan.

Tällä kertaa kentät ovat huomattavasti aiempaa laajempia ja useita vaihtoehtoisreittejä ja bonuksia on kiitettävät määrät. Jälleen nähdään sitä sodan runtelemaa kaupunkia, ja nyt myös aavikkoa ja lumista metsää yms.
Kentät ovat hienoja, vaikkei grafiikka olekaan kovin hienoa.

Sodan tunnelma on saatu mukaan loistavasti ja vaikeustaso on hyvä. Ikävä kyllä peli on jälleen kerran liian lyhyt. Muuten laatu sotaviihdettä.


HYVÄÄ


+ Vihdoin kunnon sotafiilis!
+ Hyvin toimivat kontrollit
+ Laajat kentät ja runsaat määrät vaihtoehtoisreittejä, sekä bonuksia
+ Erinomaiset aseet ja niiden äänet
+ Äänitehosteita ei voita mikään


HUONOA


- Lyhyt kuin jalaton natsi
- Vanhentunut ulkoasu
- Tekoäly

81/100

GTA San Andreas

Kuuluu GTA-sarjan parhaimmistoon Vice Cityn kanssa. Kaliforniaan (Myös Nevadaan) sijoittuva miljöö toimii hyvin. Kaupunkien tyylit erottuvat toisistaan hyvin: Los Santos (Los Angeles irl) on jengielämää sisältävä kaupunki, San Fierro (San Fransisco irl) on satamakaupunki "osavaltion" länsiosassa ja Las Venturas (Las Vegas irl) on varakkaan oloinen kasinokaupunki jonka länsipuolella sijaitsee hieman huonosti toteutettu aavikko. Grafiikka on ainakin ps2 versiossa 7 1/2 tasoa ja välillä grafiikka tökkii. Uusia asioita Vice Cityyn verrattuna löytyy paljolti: Syöminen, kuntoilu, polkupyörät, maaseutu, uhkapelit, tuning, tanssiminen, lentokoneet... paljon löytyy. Uimataito on ehkä hyödyllsin uudistus. Päähenkilölle (Carl Johnsson eli CJ) pystyy ostamaan erilaisia vaatteita, käydä parturissa ja hankkia/poistaa tatuointeja. Pelattavuus on melko hyvä. Juoni toimii kiitettävästi. (En jaksa siitä ruveta kertomaan.) Pelin radiokanavilta (etenkin K-DST ja Radio X) löytyy ihan kunnon kappaleilta.

+Kasinot
+Pelialueen koko
+ Uudistukset
+Muutama hyvä biisi radiossa
-Grafiikka tökkii
-Vaikeampia tehtäviä saisi olla enemmän
- enemmän aseita

19/24 => 9-

Star Wars: Knights of the Old Republic

Elikkä ostin pelin tässä 3 vuotta sitten ja tämä oli ensimmäisiä Star Wars roolipelejä. Biowaren (pelintekijän) oli vaikea sulattaa yhteen mahtava roolipeli ja kuuluisa lisenssi. Ja vielä mitä. He onnistuivat siinä enemmän kuin hyvin. Tarina on upea, hahmot mielenkiintoisia, taistelu hyvin toteutettu, musiikki fantastista jne...
Ainoana miinuksena on bugit. Näitä ei nyt ole kauheasti, mutta silti ne muutamat ärsyttävät. Tässä lainaus toisen foorumin arvostelusta:
"Eli, peli kertoo ajasta 4000v. ennen Imperiumia, jolloin oli jedit valloillaan. Peli sijoittuu myös muutaman vuoden Mandalorialaissotien jälkeen.
Tarina kertoo pelaajasta, joka joutuu keskelle seikkailua. Pelissä tulee vastaan monia (9) kavereita, jotka liittyvät joukkoon. Juonta on vaikea selittää, mutta lyhyesti, se kertoo salaperäisen voiman, Star Forgen etsinnästä, joka antaa jonkun ihmekyvyn luoda esim. superlaivaston. Tämä on mennyt sithien haltuun, ja sitten pitäisi asialle tehdä jotain."

Tässä siis lyhyesti juonta en nyt enempää paljasta, jos joku aikoo tämän vielä läpi pelata. Ainiin, unohdin mainita pelissä voi möys kääntyä pahalle puolelle jos haluaa.

Plussat ja miinukset


+:
-Juoni
-Hahmot
-Ääninäyttely ja musiikki
-Pelin sisäinen raha jota voi käyttää tavaroiden osteluun.
-Taistelu sydeemi
-Minipelit
-Hahmon luonti ja kehitys
-Sivutehtävät ja valinnan vapaus
-Paljon tavaraa esim. asut, aseet, suojat, kristallit, raha, lääkintätarpeet jne.
-Grafiikka erittäin hyvää (Peli thety vuonna 2003).
-Jaa a, kaikki mitä ei ole vielä mainittu...

-:
-...Paitsi bugit jotka jossain määrin häiritsevät.

Englannin kieli on pakollinen jos haluaa pelata. Peli sisältää paljon dialogia.
Yksinkertaisesti paras starwars peli koskaan!



[b]PISTEET: 99/100[b]

Robin Hood - The Legend of Sherwood

Peli on strategia-roolipeli. Pelissä liikutaan tutulla varkaalla Robin Hoodilla.

Nuori Locksleyn Robin palaa ristiretkeltä ja tajuaa, että kunkku ei ole palannutkaan pyhästä maasta ja valtakuntaa hallitsee vallanhimoinen Prinssi Juhana, joka verottaa kansalaiset tärviölle ja pitää tiukkaa kuria Nottinghamin seriffin kanssa.

Robin Hood on samantyyppinen peli kuin Desperados ja hiippailultaan samanlainen kuin Commandos. Eli jos olet pelannut Desperadosta tai Commandoseja, Robin Hoodin pitäisi olla helppo pala.

Eli pelissä siis pitää hiippailla. Heti ensimäisessä tasossa on jo kylliksi haastetta, eikä pelkästään juoksu vihollisten viereen riitä, varsinkin jos paikalla on jousiampujia. Pelissä on aivan oma miekkailusysteemi. Kun vedät hiirellä viivan taistelukohtauksessa, hahmosi lyö vihollista. Tottakai myös jokaisella hahmolla on omat erikoiskyvyt, kuten nyrkki, kalaverkon heitto, parannusyrtti, omenan heitto, ihmisportaat ja jopa kilpi, jolla voit torjua jousimiesten nuolia. Voit pelata yhteensä 9 eri hahmolla ja jokaisessa tasossa 1-5 hahmolla.
Pelissä voit valita kolme eri vakeustasoa. Helppo, normaali ja vaikea. Kaikkien eron huomaa helposti. Helppo-vaikeusasteella on jo päivänselvää, mitä tehdä. Rynnätä suoraan keskelle kaupunkia ja huitaista miekalla ympyrä ja kaikilta vartijoilta taju pois. Vaikea-asteella pitää jo vähän miettiä mitä tehdä seuraavaksi, sillä lähellä saatta partioida seriffin eliittiritari.

Jokaisen tason välissä pääset käymään Sherwoodin metsässä ,jossa saat valita melko vapaasti mihin tasoon menet seuraavaksi. Pelissä on vain 8 erilaista tasoa, viisi niistä on juonitasoa, jossa seikkaillaan Nottinghamissa, Lincolnissa, Derbyssä, Yorkissa ja Leicesterissä, joko yöllä, päivällä tai sumuisellla säällä. Kolme muuta taas ovat väijytystasoa metsässä, jossa iloiset veikot ovat virittäneet ansoja seriffin miehille ja tehtävänäsi on kerätä rahat saattueesta, jota vartijat rahtaavat Nottnghamiin tai joko hakata veronkeräjä ja kerätä tältä kahisevat.
Peliin on myös tungettu oma järjestelmä esineiden keräämiselle. Toki tasoissakin saa paljon tavaroita, mutta jos jätät jonkun linnatason ajaksi muutaman iloisen veikon paikkaan, jossa valmistetaan esim. omenoita, niin katsos vaan, saat tason päätyttyä omppukasoja sen verran kuin oli iloisia veikkoja tekemässä omppuja. Voit myös jättää iloisia veikkoja parantumaan tason ajaksi tai harjoittelemaan taistelua ja jousiammuntaa.

Vaikka peli saattaa kuulostaa parhaalta laadultaan, pieniä vikoja siinä on. Kuten, jos jätät kaikki tasoon ottamasi hahmot yhteen paikkaan ja lähdet esim. Robin Hoodilla katsomaan paikkkoja, jolloin paikalle tulee jousiampujakatras, ja alkaa välittömästi ampumaan hahmojasi, eivät hahmot sormeaan liikauta esim. kilven ottamiseen esille tai takaisin ampumisen merkiksi. Koko joukkoa pitää vahtia ja quick save ja quick load ovat ahkerassa käytössä. Toki pystyt tekemään myös pikatoimintoja kuten Desperadoksessa esim. vaikka päätät, että ammut tuon vartijan jousella, kun tämä tulee nurkan takaa ja aseta vain quick actionin kanssa jousipyssyn kuvan vartijan päälle ja hiiren klikkaus hoitaa loput.
Muita haittapuoliakin on, kuten vaikka tekoäly, koska vartija ei kuule parin metrin päässä käyvää tappelua. Lisäksi he ovat umpisokeita ja -kuuroja. Yksi vihollinen näkee vain viiden metrin päähän, eikä huomaa, että oho, nurkan takanahan olikin joku.
Silti vihollisia on paljon ja se tuo ainakin vähän haastetta peliin.

Pelaajia, jotka kaipaavat sitä hiippailua ja nopeaa taktikointia ja strategian luomista, voin kehottaa hankkimaan tämän pelin.

Plussat
+ Omaperäisyys
+ Juoni (melko pitkä peli)
+ Pelien välissä oleva Sherwoodin metsä
+ Musiikki ja grafiikka (yö- ja päivätasot)

Miinukset
- Huonohko tekoäly sekä vihollisten kuulo ja näkö
- Saattaa jumittaa joskus, varsinkin ison tappelun aikana
- Yritetty vähän liikaa pelin teossa
- Melko helppo

Arvosana 90/100

24 - The Game

24 - The Game on siis peliversio suositusta toimintasarjasta, joka pyörii tällä hetkellä SubTV:llä ja MTV3:lla. 24:ssä astut Jack Bauerin ja monen muun CTU:n (Counter Terrorist Unit) agentin kenkiin ja suoritat tehtäviä ympäri-ämpäri Los Angelesia. Peli sijoittuu sarjan tuotantokausien 2 ja 3 väliin.

Pelissä voit pelata seuraavilla hahmoilla:

Jack Bauer, kokenut CTU:n agentti, joka tykkää tehdä asiat yleensä hieman omalla tavallaan.
Tony Almeida, toinen kokenut CTU:n agentti, sekä Jackin hyvä ystävä.
Chase Edmunds, CTU D.C:stä tullut kenttäagentti, joka toimii peitehommissa Peter Madsen nimiselle rikollispomolle.
Michelle Dessler, CTU:n operaattori ja jonkin verran kenttäkokemusta saanut nainen.
Kim Bauer, Jackin tytär, joka kaapataan pelin aikana.

Pelissä lasketaan tunteja, aivan kuten televisiosarjassakin, ja yksi tunti sisältää yhden tai useamman tehtävän, riippuen niiden pituudesta. Tehtäviä pelissä on kokonaisuudessaan 58 ja joka tehtävästä on mahdollisuus voittaa bonuspalkintoja. Suurimmassa osassa tehtäviä räiskitään vihollisia ja suoritetaan tarvittavia tavoitteita. Mutta, jotkin tehtävät ovat myös mm. autolla ajoa, koodin -ja pomminpurkua, hakkerointia, kuulustelua jne.

Kokonaisuudessaan ihan hyvä toimintapeli, tosin olisi saanut olla hieman pitempi.

Plussat:
+Monipuoliset pelattavat hahmot
+Sehän on 24
+Paljon monipuolisia tehtäviä
+Juoni
+Hahmoilla paljon toimintoja
+Ja joitain hyviä pikkujuttuja, joita en erikseen mainitse

Miinukset:
-Muutama hermojaraastava tehtävä
-Olisipa ollut hieman pitempi
-Muutamia kameravikoja

Pisteet: 95/100

Tourist trophy
eli kaikkien tuntema gran turismo mutta autojen tilalla on moottoripyörät
HYVÄÄ:+
+Grafiikka ainakin yhtä hyvä kun gt4
+Pyörän selästä lentää (välillä liiankin helposti)
Pelaajan puvun voi vaihtaa(monta mahdollisuutta)
HUONOA:-
-Viritysmahdollisuudet(teho putken saa,päälle ei mitään)
-Vanhat radat(tutut gt:stä)
-Kohtalaisen vähän pyöriä(vrt,gt4 autoihin)
ARVOSANA 9-
jatko osaa odotellessa

GTA Vice city stories
Yks lause riittää kuvaamaan:ÄLÄ OSTA
samat autot(pienin muutoksin)
TODELLA surkea grafiikka
jaksoin 2 kertaa pelata,huonoin GTA sarjan peli heti londonin jälkeen!
4/10=5+

Socom II: U.S Navy Seals

Zipper interactive

Pelissä ohjataan USAN laivaston erikoisjoukkoja.

Tiimiläisten Älykkyys on suht koht hyvää, paitsi Bnag/frag & clearit eivät tahdo tältä poppoolta onnistua. Tarkkuus on kyllä niin hyvää ettei paremmaksi saa. Nämä tyypit osuvat 1-2 laukauksella, ja useinkin kun pelaan peliä, en ikinä edes ehdi tähdätä/löytää vihollista, kun nämä haukansilmät ovat jo eliminoineet vihun

Pelissä on 4 toimialuetta:

Albania

Brasilia

P-Afrikka

Venäjä

Jokaisella alueella on 3-4 tehtävää, jotka pitää suorittaa

Aseita pelissä löytyy joka lähtöön. Aina pistoolista sinkoon sekä kranaatinheittimestä haulikkoon.

Kranaatteja:

Flashbang, tainnuttaa vihollisen

Frag grenade, perus tappokranaatti

Smoke grenade, tekee savuverhon, jonka suojassa voi rauhassa edetä

HE-grenade=High Explosive grenade, sama kuin frag mutta erilainen efekti



Kun vedät pelin läpi uusia kertoja läpi, saat kaikenlaista bonusmateriaalia, sekä eri joukkojen aseita, mm. SAS. Myös terroristien (SUURI) asevalikoima.



Välillä 3.persoonan näkymä aiheuttaa ongelmia, varsinkin ahtaissa tiloissa, mutta harvoin. Näkymää saa myös muutettua.

Pelissä ei harmiksi ole ''checkpointeja'', kuten SOCOM 3:ssa, eli jos kuolee, koko tehtävä alusta.

Tehtävät ovat pitkiä. Vaikea keikka voi vaatiakkin hieman useammankin minutin, tunnin kerrankin yhtä missionia jauhoin.

+Tiimiläisten tarkkuus

+Paljon aseita ja bonusmateriaalia

+Pitkät tehtävät

-/+ Vihollisten paikallinen tyhmyys

-Ei tallennuspisteitä

-Tiimiläiset eivät kerta kaikkiaan osaa tehdä bang/frag & cleareja

Arvosana: 9 1/2


Voi kunpa saisin uusimman Socomin pian niin saisin Socom-dokumenttiani jatkettua

Just Cause||PS2

Pelin päähenkilö Rico Rodriguez on CIA:n salainen "superagentti", joka lähetetään kuvitteelliselle Karibian saarelle San Esperitolle suistamaan siellä valtaa pitävä "ilkeä diktaattori". Ja kuten Tiltissä mainittiin - " Veretön vallankaappaus näyttää mahdottomalta, joten lotrataan punaisella nesteellä koko rahan edestä", peli on täynnä räiskintää.

Ja räiskintähän toimii hyvin lievästä liikayksinkertaisuudestaan huolimatta, niinkuin pitääkin tällaisessa räiskinnäntäyteisessä pelissä. Tottahan toki pelissä on myös paljon kaahailua autoilla, moottoripyörillä, lentokoneilla, veneillä jne. Ajoneuvojen toteutus on ihan tyydyttävä, mutta melko munattomia ne ovat varsinkin ulkoisesti. Niiden ohjastus kuitenkin toimii varsin hyvin pienoisen totuttelun jälkeen. Kaasut ja jarrut vain on hiukan hassusti sijoitettu olkanappien paikalle, vaikka yleensä ne on PS2-peleissä sijoitettu X:n paikalle. Tai hassusti ja hassusti - systeemi toimii hyvin ja antaa sijaa käännellä kameraa juuri niin kuin halajaa.

Just Causen graafinen anti on kakkospleikkarin parhaimmistoa. Piirtoetäisyyttä riittää aivan tolkuttomasti, maisemat ovat yksityiskohtaisia, maailma elää ja hengittää aidon oloisesti jne. Tuulessa huojuvat kasvit ovat hyvä esimerkki eloisuudesta. Pelin ehdottomasti parasta antia on ulkoasu. Pelialueena toimiva saari on niin huikaisevan laaja ja kaunis, että on pyörtyä ajoittain. Pinta-alaa lienee reilusti yli 1000 neliökilometriä. Kaupunkeja, vuoria ja pikkukyliä yms riittää.

Kuitenkin pelialue on pelin samalla sekä paras että paskin juttu. Hyvää siinä on toki tämä kauneus ja saahan se tuntemaan itse kunkin olon vapaaksi, mutta huono taas se, että se on aivan liian suuri ja tyhjä. Vaikka asutuskeskuksia riittääkin, ne ovat harvassa ja niissä ei lopulta oikeastaan ole mitään vänkää eikä niissä voi tehdä mitään. Kauppoja, joihin pääsisi sisään, ei ole jne... Ihmispaljous on ihan riittävä, mutta ihmiset eivät ole kovin kivoja heppuja, jos näin sanotaan. Ne eivät sentään kaikki ole ihan täysiä statisteja, mutta silti tylsiä ja varsinkin ajotielle osuessaan ärsyttäviä.

Tropiikki kyllä näyttää siis todella hyvältä ja kaikkialle sisätiloja lukuun ottamatta voi mennä. Mutta alkuinnostuksen jälkeen juuri minnekään ei tutulta (muttei turvalliselta) moottoritieltä tee mieli poiketa, koska missään ei ole mitään mielenkiintoista. Kun itsesi kerran hommaat lähempää tarkasteltuna tylsään ja tasapaksuun pöpellikköön, siellähän olet ja pysyt! Tietyillä ajoneuvoilla voi toki edetä viidakkoon ynnä muualle jonkin matkaa, mutta ennemmin tai myöhemmin kulkupeli on p*skana otettuaan tarpeeksi osumaa kivistä ja kannoista ynnä muista. Sittenpähän vain olet ja ihmettelet, kun seistä törötät keskellä joka suuntaan saman näköistä metsikköä ja kartan näyttäessä lähinnä tien olevan kilometrien päässä...

Tällöin ainoa toivosi on saada aika-ajoin yläpuolella pörräävä helikopteri omaan talteen käyttäen koukkupyssyä. Joskus kopteriin voi suoraan hypätä, jos se liikuskelee vuoren rinteellä, missä sinäkin. Sitten voit mennä minne tahdot, mutta muuten edessä on joko tallennuksen lataaminen, pelin lopettaminen tai äärimmäisen pitkä, hidas ja tylsä patikkaretki läpi erämaan. Vôla!

Jos nyt pelialueen masentavista ongelmista siirrytään muihin asioihin, niin
tehtäväsuunnittelu ei ikävä kyllä loista. Tehtävät ovat lähes poikkeuksetta vihollisten ampumista ynnä muuta sellaista, mikä ei tosin itsessään ole huono juttu. Se vain on tässä pelissä loppuunsa hyvin yksinkertaista ja jopa yksipuolista. Fysiikkamallinnus on ok, mikä piristää kahakoita ja menoa ylipäänsä hieman, mutta silti. Tekoäly lienee kumminkin se surkein juttu, mutta olkoot sitten. Pistäähän se välillä fiilikset persiilleen ja silleen, mutta pistäkööt, kun ei se maailmaa kaada - ihan. Toimeksiannot ovat ehkä turhan yksipuolisia, mutta pahinta on se, että taas kerran pelimaailmalla on kusiset näppinsä mukana hommassa. Nimittäin välimatkat ovat ihan liian pitkiä - aina. Tehtäviin saattaa kyllästyä nopeasti, mutta ei se minua kuitenkaan niin hirveästi haittaa. Taas kerran herkullinen ulkoasu antaa paljon anteeksi (ikävä kyllä :/). Kuka tätä muutoinkaan loppuun asti jaksaa vääntää?

Loppujen lopuksi tekemistä ja tutkittavaa on Just Causessa niin paljon, että "pienet "puutteet antaa "mieluusti" anteeksi. Todellisuudessa kyseessä on pelkkä komealla ulkoasulla kuorrutettu roskapeli. Kumminkin pienissä pätkissä oudon maittava sellainen. Tässä kun nimittäin on niin paljon miellyttäviä yksityiskohtia, räiskintä on menevää ja tunnelma on kaiken kaikkiaan välillä ihan hauska. Musiikki on vielä viimeinen kultainen naula tähän ylevään arkkuun. ;)

Vielä plussaa vaijeripistoolista. Grappling Gun ftw!

HYVÄÄ

+ Tunnelmaan sopivat musiikit.
+ Teknisesti loistava.
+ Vauhdikas ja kaikin puolin menevä.
+ Suuri ja elävä pelimaailma...

HUONOA

- ...Joka on liian suuri ja tyhjä.
- Tehtävät tylsiä ja kuljettavat matkat liian pitkiä.
- Typerä tekoäly.
- Pelattavuudessa tarvitaan siellä täällä viilausta.

Pisteet: 80

GTA Liberty City Stories

Viime vuonna hankin tämän PS2: lle. Heti alkuun saatoin todeta, ettei se ainakaan pettymys ole. Eikä kyllä kovinkaan paljon ollutkaan.

Grafiikka: Vähän huonohko, koska sade näyttää välillä nousevan ylöspäin, ja muutenkin kaupungissa on aika usein synkkä ilma, jolloin on hankala nähdä kunnolla eteensä.

Vaikeustaso: Jotkut tehtävät ovat aika hankalia, koska Toni ei osaa kyyristyä, joten objekteja ei voi käyttää suojautumiseen. Onneksi jokaiseen tehtävään löytyy ainakin jonkinlainen hyvä strategia, jonka avulla pelin voi kunnialla pelata läpi käyttämättä koodeja. Hidden Packageista suurin osa on helppo kerätä, ja Unique Stuntitkin ovat varsin helppoja.

Sivutehtävät: Tämän pelin sivutehtävät ovat todella nautittavia! En pidä niin paljon näistä ajalla varustetuista checkpoint-tehtävistä, mutta ampumistehtävät ovat silkkaa hupia, ainakin siihen asti kunnes tyypit alkavat jo käyttää haulikoita. Joka tapauksessa, näitä jaksaa tehdä silloin kun ei ole tekemistä.

Aseet: Mukava asevalikoima, mutta vain yksi epärealistisuus - vaikka sinulla olisi haulikko, AK tai jopa raketinheitin, Toni pystyy sprinttaamaan. Ainoa ase, jolla näin ei tapahdu, on minigun. Kuitenkin lentokentältä, hangaarin päältä löytyvä huipputehokas ase on aina hyvä omistaa.

Pelialue: Hieno pelialue, joskin vähän vain ärsyttää se, että observatorion alueelle ei sitten voikaan mennä. Kuitenkin, paljon tutkittavaa löytyy.

Kulkupelit: Miinuksena onkin sitten helikoptereiden puuttumattomuus. Vaikka onhan minulla yksi tallissa - se vaatii silti vähän taitoa. Mutta autot ja moottoripyörät ovat nautittavia menopelejä. Veneily taas on minimaalisen pieni osa peliä, joten siitä ei oikein osaa nauttia, toisin kuin muissa GTA: issa.

Kokonaisuutena LCS on kuitenkin sellainen, jota kelpaa pelailla aina kun huvittaa, vaikkei se nousekaan klassisen San Andreaksen tai vielä klassisemman Vice Cityn tasolle.

Pisteet: 89/100

True Crime New York City.

Ostin pelin: 27.5.2007 PS2:selle
Ja tietenkin aloin heti pelaamaan alku oli minun mielestäni todella hyvä joten aattelin että tästä pelistä tulee mun suosikki. Pistin San Andreaksen syrjään ja aloin pelata tätä mukavaa oli se että tehtävät ei ollu liian vaikeita paitsi niissä piti käyttää aivojaan niinku siinäkin missä piti tuhota Benjamin armori se oli hankalaa kun en tiennyt mitä piti tehä joten käytin päätäni ja keksin sen..
Ase valikoimakin on todella laaja! ja energiaa saa melkein mistä vain.
Autoilla on ihan ok ajella ja musiikki on hyvää ja rikollisia on mukava pidättä.
Grafiika on todella aidon näköistä ja autot on tarpeeksi aidon näköisä mutta häirtsee että välillä tulee ihan saman näköisä autoja.
Pelialue: New York
Tehtävän antajia oli kolme.
Ja moniin paikkoihin pääsi sisälle mm. pankkiin.
Autokorjaamossa pystyi tekemään omasta kärrystään todella hienon.

Pisteet: 88/100



Hyvää:

+ Paljon aseita
+ Hyvää musiikkia
+ Hyviä tehtäviä
+ kadulla tarpeeksi rikollisia
+rahaa saa helposti

Huonoa

-Kuolee nopeasti
-Kun poliisi on ampunut sinut kaksi kertaa niin saat rangaistuksen

E: Poistin kirjotus virheet-

Lainaus:12.06.2007 Purana kirjoitti:

Huonoa

-Kuolee nopeasti
-2 kaksi kertaa poliisi ampunut sinut saat ragaituksen

Anteeksi mitä?

Lainaus:13.06.2007 Czerwony kirjoitti:

Lainaus:12.06.2007 Purana kirjoitti:

Huonoa

-Kuolee nopeasti
-2 kaksi kertaa poliisi ampunut sinut saat ragaituksen

Anteeksi mitä?

Näin on. jos on kytät peräs.

Lainaus:14.06.2007 Purana kirjoitti:

Lainaus:13.06.2007 Czerwony kirjoitti:

Lainaus:12.06.2007 Purana kirjoitti:

Huonoa

-Kuolee nopeasti
-2 kaksi kertaa poliisi ampunut sinut saat ragaituksen

Anteeksi mitä?

Näin on. jos on kytät peräs.

Opettele kirjoittamaan selvemmin, Purana.

Spider-Man 3
Alusta: Xbox 360

Hämä-hämä-häkki kiipes langalleen, ja niin edes päin. Ostin pelin noin viikon päästä katsottuani leffan, ja odotukset olivat tietenkin aika korkealla. Peli jakoi arvostelijoiden mielipiteitä aika rajusti, ja itseäni kiinnosti peli ihan hämis-fanin näkökulmasta. Valitettavasti kyseessä oli jonkinasteinen pettymys.

En jaksa, enkä edes yritä muistella miten peli alkaa. Jonkinlaista opettelua siinä alussa oli, mutta siirrytään nyt kuitenkin suoraan asiaan. Kaikkia tietysti kiinnostaa, onko seitillä lenteleminen hauskaa, joten siihen tulee vastaus heti: On. Se on tämän pelin yksi parhaista puolista mielestäni. Seittikontrollit on oikeastaan otettu aika pitkälle Ultimate Spider-Manista, joka on mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Kaikenlaisia turhia ilmatemppuja on lisätty mukaan, mutta niitä en kommentoi sen enempää.

Tappeleminen on varmaan seuraavaksi kiinnostavin asia, joten annan siihen seuraavana vastauksen: se ei ole hauskaa. Kaiken näköistä lyöntiä, potkua ja seittikikkaa kyllä on. Mukana on myös mahdollisuus väistellä luoteja yms Spider-Man 2 tyyliin, mutta se ei oikeastaan toimi, kuin paria vihollista vastaan kerralla. Taisteleminen on kyllä hienoa, mutta hengetöntä. Tosiasia on, että paras taktiikka on vain rämpyttää väistöä, ja vahvaa iskua peräkkäin, ja sillä taktiikalla kaatuu lähes jokainen vihollinen pelissä. Nyt joku kysyy, että onko tätä taktiikkaa pakko käyttää? Jos haluat päästä pelin läpi, niin käytännössä on. Itse ainakin koin tietyt viholliset niin vaikeiksi, että ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Ja sitten se hämisfanin näkökulma, eli onko sarjakuville uskollisuutta? Tässä asiassa yllätyin positiivisesti, sillä monia hämiksen klassikkovihollisia on päässyt mukaan, ja ne ovat ihan hyvin kytketty juoneensa. Juonesta tulikin mieleen, että pelissä on kymmenen eri juonta, jotka eivät liity millään tavalla toisiinsa, joka on kerrassaan typerä ratkaisu. Nyt taistelet Menninkäistä, viiden minuutin päästä Liskoa.

Tiivistän tähän kappaleeseen kaiken muun asian, jota en pitänyt niin tärkeänä. Grafiikka menettelee, ajoittain sen on jopa komeaa. Pelissä pääsee pelaamaan Menninkäisellä, se on huonosti tehty ja mahdollista vain yhdessä tehtävässä. Pelissä on ns. interaktiivisia välikohtauksia, jotka ovat mukavia.

Kaikenkaikkiaan Spider-Man 3 tuntuu siltä, että siihen olisi jaksettu panostaa vain kehityksen alkuvaiheessa. Itse olen hämähäkkimies-fani, ja ostin tämän ihan vain sen takia, ja piittaamatta arvosteluista. Jos löydät pelin alelaarista parilla kympillä, ostos voi olla kannattava, mutta 70 euroa tämmöisestä on ihan liikaa:

Hyvää:
- Alussa mukava
- Interaktiiviset välikohtaukset
- Paikoitellen hyvä juonellisesti
- Seitillä lentely on hauskaa aikansa

Huonoa:
- Taisteleminen on peräsuolesta, melkein menee ohutsuolen puolelle, mutta ei ihan.
- Sadistisen vaikeita kohtia
- Grafiikka
- Heikosti suunniteltu

65/100

no tulipas pitkä

Lainaus:27.05.2007 Decapitation kirjoitti:
WOW

SE ON NIIN LOISTAVA

+KAIKKI
-EI MITÄÄN

100/100

Miks tää oli poistettu??? Siinähän oli ytimekkäästi todettu että peli oli loistava. Ihmeellistä admini oikeuksien väärinkäyttöä ja sanavaupauden riistämistä! Peliplaneetta pannaan! Tuokaa julki sivuston ylläpitäjät ja järjestäkää julkinen teloitus! Barrikaadeille, Suomen lainkuulijainen kansa!

Lainaus:14.06.2007 Decapitation kirjoitti:

Lainaus:27.05.2007 Decapitation kirjoitti:
WOW

SE ON NIIN LOISTAVA

+KAIKKI
-EI MITÄÄN

100/100

Miks tää oli poistettu??? Siinähän oli ytimekkäästi todettu että peli oli loistava. Ihmeellistä admini oikeuksien väärinkäyttöä ja sanavaupauden riistämistä! Peliplaneetta pannaan! Tuokaa julki sivuston ylläpitäjät ja järjestäkää julkinen teloitus! Barrikaadeille, Suomen lainkuulijainen kansa!

Tiedät kyllä varsin hyvin itsekin. Juurihan sitä sanottiin, että pitää olla kunnon perustelut, eikä tuo sisälle minkäänlaisia perusteluja.

Tom Clancy's
Splinter cell:Chaos Theory


Sam Fisher, pappa joka jaksaa pomppia ja hiiviskellä kuin mikäkin ninja. Tällä kertaa ei tarvitse tappaa melkein jokaista ohikulkijaa, joka olisi haitaksi Samille. Itse en tappanut pelin aikana ketään, enkä edes lyönyt ketää vihollista tajuttomiin.

Tekoälykin on parantunut huimasti. Tässä pieni esimerkki. Kun jätät oven auki on tutkimukset alkaneet. Kun mitään ei löydy, luopuu tekoälytoveri tutkimuksista.

Samille on vihdoin hankittu hyödyllinen ase nimeltä commando puukko. Puukolla voi avata useita reittejä esim. tehdä telttaan oma kulkuovi, kuulustella vihua, häpliä ohjuksia ja paljon muuta.

Hakkeroida pystyy tietokoneita, koodilukkoja ja jokin silmätunnus laitettakin pystyy hakkeroimaan. Hakkeroimisellakin pitää tehdä tehtäviä esim.hakkeroida jotain salaisia sähköposti viestejä.

Pimeänäkölaite on paljon hienomman näköinen ja hyödyllisempi mitä edellisissä osissa. Lämpökameralla näkee ohuiden seinien ja puisien ovien läpi, joka on hyödyllisempi kuin se kurkistusputki laite.

Pistooliin on pultattu jokin mikroaaltolähetin, joka sammuttaa minkä tahansa sähkölaitteen hetkeksi. Paljon järkevämpi on sammuttaa lamppu kuin posauttaa rikki.

Ovesta on tullut tällä kertaa ase. Sam nimittäin voi potkaista oven auki ja tainuttaa siellä takana olevan vartian. Tiirikkaa ei enään tarvitse, sillä lukon voi hajottaa puukolla. Mutta on siitä haittaakin jos vartia kulkee ohi ja huomaa hajonneen lukon, alkaa vartian tutkimus.


Lyhyesti:Näyttävää ja mukavaa hiiviskelyä yksin tai kaverin kanssa.


Hyvää:Näyttää upealta, parempi liikevalikoima, pistooliin pulpattu lampun hajotin ja hyvä kenttä suunittelu.

Huonoa:Juonenkuljetus, lyhyt ja helppo.


Pisteet 94/100

Väännän arvostelun irvikuvan Gangsters 2:sta

Eli: Juoni menee näin: Isäukko on ammuttu ja sehän pitää tietysti kostaa. Mutta koska kaikki vietiin niin kostoretki pitää aloittaa talonröttelöstä yhden kaverisi kanssa ja siitä edetä New Temparancen Doniksi
Juoni tosin lässähtää muutaman kentän jälkeen. Nimittäin:" Herra X oli saanut käskyn Å:lta. Mutta Å olikin vain välikäsi joka sai käskynsä Ü:lta" Aikamoista scheisseä

Itse peli on reaaliaikanaksuttelu, yksinkertainen sellainen. Valitse tyyppi, paina hiiren vasenta nappulaa ja hemmo tekee mitä käsketään. Joskus se käyttää tymiä kiertoteitä (varsinkin autolla mentäessä), jossa kyylää sata vihollisen gangsteria vaikka kuinka yrittää käskeä että "mene nyt hitto vieköön tuota kautta".

Pelin kuluessa palkataan lisää työntekijöitä lehden kautta (hassua) jotka voi sitten kentän päätyttyä ottaa hommiin (kahdeksan on vain raja) ja joiden kykyjä (mm. autolla ajelu, kidnappaus) voi parantaa pisteillä. Seuraavaan kenttään ei voi typerästi ottaa haluamaansa määrää gangstereita, vaan se on määritelty etukäteen

Grafiikka on iloisen pirteää ja animaatio on ok paitsi autojen osalta
Erikoismaininnan ansaitsee pelin kartta jossa näkyy kaikki mahdollinen (kadulla kulkevat tyypit, rakennukset joita voi ostaa tai ottaa itselleen ja näin pois päin).
Kivasti jokainen katu on nimetty, samoin kuin kaikki pelin asukit

Lehtikin on kivasti toteutettu josta näkee mm. lööpit ja kuolemat

Pelissä tikittää myös kello, joka kulkee niin, että yksi oikea sekunti vastaa minuuttia peliaikaa, joka mahdollistaa (joskus) inhat aikarajat. On kellosta hyötyäkin, nimittäin jos pommittaa vihollisen rakennuksen illalla paskaksi, niin silminnäkijöitä on vähemmän (jos ollenkaan)

Peli alkaa kummiskin kypsyttää loppua kohden kun saa valita vain kolme apuria Kiinan kokoiseen kaupunkiin, mikä pännii hiukan. Helpotusta kummiskin tuo lehden kautta palkattavat gangsterit ja salamurhaajat (jotka maksavat paljon, ja voivat epäonnistua hommassaan)

Pelissä ei koskaan pääse syntymään ajatusta että olisi organisoidun rikosryhmän päällikkö, vaan tuntuu koko ajan että on joku epäorganisoidun jengin pomomies

Tehtävät alkaa toistaa itseään, sitä samaa räiskimistä ja alueiden valtaamista. Ei ole kivaa aluksi lastata auto täyteen konepistoolimiehiä, kurvata vihollisjengin päämajan ulkopuolelle nitistämään vartijat drive-by:lla, ajaa kadun päähän, tehdä u-käännös ja huomata että uudet vartijat on ilmestynyt oven eteen vahtimaan.
Tehtävät ovat välillä erittäin haastavia, kuten pormestarin veljen suojaaminen siten, että ammutaan vihollispomo kylmäksi. Jos joku jaksaa pelin 20 tehtävää pelata ilman tylsistymistä niin hän on aika guru

Hyvää
+ Kartta
+ Lehti
+ Alussa homman mielekkyys...

Huonoa
- ...Lopussa homman tylsyys
- Poliisit häiritsee lahjustenkin kanssa
- Ainaista räiskimistä
- Reitinhaku

Lyhyesti:
Reaaliaikainen mafiapomonaksuttelu joka tuntuu enemmän jengijohtajana olemiselta

Pointsit: 80/100

Tom Clancy's
Splinter cell: Pandora tomorrow


NSA juovat sillä aikaa kahvia, kun Sami the kalamies ratkoo ongelmia.Tällä kertaa Sam tapaa arkivihollisensa eli terroristit, jotka yrittävät saada aikaan kolmannen maailmansodan! Sam on entistä notkeampi ja ninjamaisempi kuin ensimmäisessä osassa.

Liikkeet ovat tärkeät tehtäviä tekemisissä.Sam pystyy hyppimään seiniä pitkin katolle ja vihdoin pystyy myös roikkumaan putkessa jalkojen avulla ja ampumaan roikkuessa.Sam osaa myös SWAT käännöksen, eli pyärähtää nopeasti oven ohi niin ettei kukaan näe sitä.

Pistoolia on häplitty, sillä enään ei tarvitse odottaa kunnes tähtäin pienenee ja tarkentuu.Kiitos laaserpunaisen tähtäimen ansiosta, joka on paljon tarkempi kuin normaali tähtäin.Muita uusia juttuja ei ole, muutakuin nuo jotka selitin tässä.

Ainiin tässä on mukana moninpeli jota en ole vielä tesmaillut.

Lyhyesti:Melkein Samanlaista kuin ensimmäisessä osassa, mutta uudistettuna pelinä.


Hyvää:Samin uudet liikkeet, Punapiste tähtäin, kaunis, hyvin suuniteltu viidakkomaailma ja muutama piste loistavasta juna kentästä.

Huonoa:Melkein samanlaista kuin ensimmäinen osa, tekoäly ja juoni.


Pisteet:88/100