Duke Nukem 3D

Jatkan näitä oldschool pelien arvosteluita, tällä kertaa vuorossa duke nukem 3d, joka oli aikanaan hienoimpia FPS pelejä maanpäällä. Eräs kaverini osti tämän minulle kanadasta tuliaiseksi, sanoi että maksoi vaivaiset 10 dollaria, ja jumaliste, paras tuliainen mitä olen ikinä saanut.

Asiaan; juoni menee pelissä jotenkin tällain: Avaruuden möllit ja örkit ovat
tulleet maan päälle, viemään kaikki hyvännäköiset naikkoset ja tietenkin tuhoamaan maapallon. Apuun lähetetään yhden miehen iskuryhmä; ronski, iso-arskaa ulkonäöllisesti muistuttava Duke Nukem.

Peli jakautuu 3:n episodiin, plus Atomic Packin mukana tulevaan bonusepisodiin. Jokaisessa epiisodissa kenttien määrä vaihtelee 6-14. Kentät ovat hienoja, ja täynnä pikkukrääsää, esim. Ekan ja kolmannen episodin kaupungit, joista löytyy mm. autoja, roskatynnyreitä, valvontakameroita, baareja, strippareita( jotka näyttävät ihanat muotonsa, jos annat näille rahaa ), kaljapulloja yms. Nämä eivät tietenkään kuulosta miltään nykypäivänä, mutta tietääkseni Duke Nukem 3D oli ensimmäinen fps -peli joka sisälsi realistisen ympäristön (krääsän suhteen).

Kontrollit voivat olla aluksi vaikeita kynäriin tottuneille, mutta ne oppii pienellä harjoittelulla, tai voit tietysti bindata omasi halutessaan.

Duke heittää hyvää läppää pelinaikana, joko tappaessa, tai löytämällä eastereggejä, tai sitten vain tietyissä tilanteissa. Duke osaa uida, lentää jetpackilla, juosta, hyppiä, kyykistyä ja jopa potkia molemmilla jaloilla yhtä-aikaa!

Viholliset ovat erittäin sarjakuvamaisia (esim. mutanttisiat haulikkoineen poliisin asuissa tai liskot miniguneineen ja nenärenkaineen), jotka mielestäni tuovat vain lisäpisteitä pelin letkeään tunnelmaan. Pelit -lehti ajatteli aikoinaan toisin. Jokaisen episodin lopussa on aina valtava ja ilkeän-näköinen loppuvastus, jotka talsivat päälle, jos tulet liian lähelle. Aina, kun olet voittanut loparin, seuraa pieni video tämän jälkeen, mitä Duke tekee näille .

Aseita on lähes laidasta laitaan. Tietenkin peruspistooli, pumppuhaulikko, minigun, rpg, lasermiinat, kutistaja( hauskat sivuvaikutukset), jäädyttäjä ja kaksi raketinheitintä, jotka ampuvat sarjalla pieniä raketteja. Tavaroita ovat avainkortit, lääkepakkaukset, hologrammi (joka oikeasti hämää vihuja), jet-pakc, steroideja(nopeuttavat vauhtia), yökiikarit sekä happoa kestävät bootsit. Pelissä on myös hienosti toteutettu automaattikartta, joka näyttää kaiken, paitsi tavarat ja viholliset.

Pelattavuus on hyvää, ja pelin parissa viihtyy useammankin minuutin, vaikkei nyt vedä vertoja Half-Lifelle. Peli kuitenkin toistaa itseään ja tylsistyttää pelkillä avainkorttien metsästyksillä. Tämä olikin mielestäni näiden oldschool pelien ainoa yhteinen miinus.

Grafiikoista voi olla montaa mieltä, mutta istuvat peliin oikein hyvin. Peli käyttää buildengineä, jota käyttävä pelit mm. Blood ja Shadow Warrior.

Verkkopeli on doomin tapaan melkein 10 kertaa hauskempaa, joko deathmatchina tai cooperatiivellä. Ainut ongelma oli vain, että verkkopeli bugi ja kaatuili, kun aikoinaan pelasimme kaverin kanssa Windows 98:lla.

Äänimaailma on varsin omaperäinen, kuten jo mainitsin, Duken kommentit ovat rautaa, sekä pelin tunnari on mahtava. Muutenkin musiikit ovat loistavat.

Peli sisältää jonkun verran alastomuutta, ja aika ronskia huumoria, sekä ronskia väkivaltaa. Tätä ei pidä ottaa tosissaan!(kuten ei monia muitakaan pelejä!)

Hyvää:
* äänet ja musiikit
* verkkopeli
* Duke ja tämän kommentit
* viholliset
* osa aseista
* easteregit
* pelattavuus
* kentät
* ronski huumori
Huonoa:
* verkkopeli tökkii
* voi alkaa puuduttaa pidemmän päälle

Yhteenveto:Kuuluu klassikkojen joukkoon doomin kanssa, kerrassaan loistava peli! Suosittelen kaikille niille, jotka haluavat muistella vanhoja aikoja, tai keltanokille, jotka tahtovat tietää, mitenkä pelit tehtiin äijämäisellä tyylillä.

94 / 100

Voisin jatkaa tuota vanskan old-school linjaa...

Metal Gear (MSX)

Arvostelun kohteena on siis MSX versio(versio joka on käännetty englanniksi), eikä laiha käännös eli NES versio.

Kukapa ei tietäisi jo kultti maineen saanutta solid snakea? Mutta kuinka moni on pelannut kyseisen MG-sarjan ensimmäisiä osia. Tilanteeseen on kuitenki tullut muutos MGS3:subsistencen, java-käänösten ja kehittyneiden MSX emulaattorien(tällöin tietenkin tulee omistaa alkup. versio pelistä) myötä. Eli nykyään nämä Japskien MG1 ja 2 versiot ovat vihdoin kätemme ulottuvilla vieläpä sellaisella kielellä, josta ymmärrämme jotain.

Pelin juonesta ei tarvine kertoa paljon. Alku asetelma on kuitenkin tuttua MG tyyliä. "Outer Heaven" (linnoitettu ja vartioitu osavaltio etelä-afrikassa) jonka huhutaan omistavan Metal Gear nimisen kävelevän taistelualuksen. FOXHOUNDin paras agentti Gray-Fox katoaa "outer heaveniin" tiedustellessaan Metal Gearista. Tämän jälkeen Solid Snake astuu kuvioihin uutena FOXHOUNDin jäsenenä. Hänellä on kaksi pää tehtävää: saada yhteys Gray-Fox ja tuhota Metal Gear. MG tyyliin jotain odottamatonta ilmenee. Pelin juoni ei kuitenkaan ole yhtä korkea tasoinen kuin muissa peli-sarjan osissa. Tosin codec keskustelujen vähyys ja pomojen keksustelu on niin vähäistä ettei mitään ihmeellistä juonta voi odottaakkaan. Pelin juoni on kuienkin parasta antia mitä tuohon aikaan on ollut peleissä.

Vihollisten tekoäly ei ole mitään huippua, oletettavasti. Haasteellisia kohtia on kuitenkin jonkun verran, kun 4-5 vartijaa kykkii samassa huoneessa.

Harva on tullut ajatelleeksi, mutta suurin osa MGS-sarjankin ideoista ja esinestä/aseista on otettu suoraan MG1:stä. Esim. Nikita on jo ensimmäisessä osassa. sähkö lattiat pystyy sammuttamaan vain tuhoamalla virtalähde ja arvatkaa millä aseella.

20vuotta on kuitenkin pitkä aika ja on ihme miten näin vanha peli voi sytyttää kiinostuksen näin lujaa. En voi muuta kuin hämmästellä...


Hyvää:
+Mielenkiintoinen juoni.
+Sopivan pituinen
+paljon tavaroita ja aseita
+Melko laaja pelialue
+Helppo, mutta...

Huona:
-....melko monimutkainen joissakin kohdissa (jumittuessa kannattaa turvautua walkthrough ohjeisiin)
-Vartijoiden tekoäly
-Hälytykset katoavat kun menee toiseen huoneeseen.

92/100

Old school jatkuu, nimittäin Constructorin arvostelulla

Eli, pelaaja on aloitteleva rakentajasetämies, joka ostaa valtiolta alueita ja rakennuttaa sinne rakennuksia, joihin sitten pistetään asukkaat asumaan maksamaan vuokraa tai tekemään uusia rakentajia tahi asukkaita

Kaupungissa on myös 0-3 kilpailevaa yritystä (pelaaja saa valita määrän), jotka pitää voittaa välillä kieroillakin juonilla. Sellaisilla kuin rakentaa oma rakennus vihollisen tontille ja antaa sen rapistua, joka sitten ajan myötä räjähtää ja voi viedä mukanaan koko korttelin suuressa ketjureaktioräjähdyksessä. Voi myös rakentaa rakennuksia joista sitten voi palkata "kiusaajia" tekemään kiusaa vihollisen rakennuksille. Niitä ovat mm. Hippikommuuni, josta voi palkata yllättäen hipin vaikkapa pysäyttämään tehtaan. Toinen maininnan arvoinen pahantekijä on Psyko, joka moottorisahansa avulla voi räjäyttää rakennuksen tai vaikkapa pelotella rakennustyömaalla olevia rakentajia

Pelin kuluessa rakennukset kehittyvät, ihmiset kuolevat iän karttuessa ja vapaita tontteja ei ole. Silloin pitää ruveta suunnittelemaan jonkun vihollisen tuhoamista räjäyttämällä heidän päämajansa. Sitä varten on pizzeriasta saatavat gangsterit joille voi ostaa aseita puukosta laser-pyssyyn. Jahka ensimmäinen vihollinen on poissa niin kilpailu kovenee kun ruvetaan ostelemaan edesmenneen vihollisen tontteja

Jossain vaiheessa rahat alkavat loppua ja laina pitää ottaa pankista. Joskus voi olla niin P.A ettei pankin lainat riitä, joten sillon täytyy turvautua mafian pukumiehiin, jolloin huonosti käy jollei maksa

Jottei vihollisen hyypiöt rupea räjäyttämään rakennuksiasi, niin sitä varten täytyy hankkia poliiseja, mutta ne eivät ole ilmaisia

Pelissä on myös tärkeää pitää asukkaat tyytyväisenä tai peli loppuu (reunassa on blackmail -mittari joka täyttyy tekemättömistä valituksista ja tehtävistä). Ne voivat vaatia puita takapihalleen tai vaikkapa makuuhuoneen parantamista. Silloin täytyy mennä "vehje-tehtaaseen" (gadget factory) ja tehdä tarvittavat objektit tai rakennuksen kautta valita "paranna" ja sieltä vaikka "makuuhuone" kuten esimerkissäni ylempänä

Peli alkaa olla ajan kuluessa erittäin haastava, sillä joutuu pistämään työntekijät tehtaaseen tekemään tiiltä, samalla kun vihollinen rikkoo talosi aitoja, samaan aikaan kun pitää miettiä mikä asukas tekee fyrkkaa ja mikä uusia rakentajia ja mikä uusia asukkaita. Ja pausetuksella kun ei voi antaa käskyjä niin alkaa mieli mustua. Mutta peli on parhaimmillaan aivan perhanan hauska niin minkäs sille voi

Bugeja ei kadulla kävelevistä torakoista lukuunottamatta näy, mikä on hyvä

Jos ei tarvitsisi häärätä useassa paikassa samaan aikaan niin peli olisi mitä parhain, mutta kun tämä tehtiin joskus 90-luvulla niin sille ei voi mitään. Mutta tällaisenaankin erittäin hyvä. Suosittelen

Hyvää
+ Paljon muuttujia
+ Hauskoja yksityiskohtia
+ Kivat kiusaajat
+ Alku on helppo...
Huonoa
- ...Loppu on hankala
- Paljon muuttujia
- Täytyy säätää liian monessa paikassa samaan aikaan
Pisteet: 89/100

PS. pelasin tätä joskus erittäin pienenä niin kaikki ei taida olla ihan siten miten sanoin

Näin NG Sigman julkaisun lähiaikoina olisikin jo aika arvostella alkuperäinen peli:

Ninja Gaiden

Tästä pelistä olin jotenkin pysynyt ihmeellisesti täysin tietämättömänä, kunnes suunnilleen puoli vuotta pelin ilmestymisen jälkeen huomasin pelin arvostelun PP:ssä. Jäin pelkän arvostelun perusteella täysin koukkuun koko pelistä, ja ostinkin pian XBoksin vain sen takia.
Tässä sitä sitten ollaan, enkä ole muuten katunut ;)

Ninja Gaidenin juoni alkaa, kun Ryu Hayabusan kylään hyökätään ja kylän vartioima mahtava Dark Dragon Blade varastetaan. Tästä Ryu ei tietenkään liiemmin pidä, ja lähtee hakemaan ihmemiekkaa takaisin. Samalla onkin hyvä kostaa kylän puolesta. Juoni ei ole kovinkaan monimutkainen, mutta lopun ylläri pelastaa hieman. Pirun hienot, esirenderöidyt välivideot tuovat kuitenkin uutta puhtia koko juonen kuljetukselle.

Ja näin pirun hienosta puhuttaessa, ei itse pelistäkään voi sanoa vähempää. Grafiikka on tarpeeksi komeaa jopa XO- tai PS3- peliksi, valoefektit ovat upeita ja animaatio pirun sulavaa.

Vaikeustasollisesti NG:n alku on... haastava. Ainakin pari yritystä kuluu aina, ennen kuin ensimmäisestäkään tasosta pääsee etenemään. Mutta kun taistelujärjestelmästä pääsee perille, alkaa peli jo sujumaan. Vihollisten tekoäly on perustavaraa, eli osaavat lähinnä lyödä ja kierrellä ympärillä. Normaalit vihut alkavatkin pian kaatumaan helpohkosti, mutta välillä ilmestyvät hieman isommat pahikset tuovat taas sopivasti haastetta ninjan elämään.

Pelin kontrollit ovat yksinkertaiset: Pari nappia lyö, pari nappia käyttää ninpon (eräänlainen "taika", esim tulipallo), yksi torjuu ja loput ovat lähinnä liikkumiseen. Pelissä on monta asetta kirveestä jättimäiseen miekkaan, joista jokaiselle on omat kombonsa. Aseilla on myös jokaisella oma "erikoisiskunsa", esimerkkinä käytän seuraavanlaista tilannetta: Ympärillä on 6 vihollista, joista tapat kaksi. Näistä kahdesta jää jäljelle kaksi energiapalloa, jotka saa kerättyä itseensä pitämällä nappia pohjassa. Napin irroittamisen jälkeen Ryu tekee todella tehokkaan liikkeen, joka voi olla aseesta riippuen vaikkapa nopea kombo joka eliminoi lähellä olevat viholliset heti. Aseiden erikoisliikkeitä ja kobovalikoimaa saa parannettua kauppiaan luona (kuten myös ninpoja), jolta saa myös ostettua ninpo- ja terveysputeleita.

Pelissä ei montaa vikaa ole, mutta niihin voisi luetella vaikkapa yhden hölmön puzzlen ja haamukalat, jälkimmäinen on ärsyttävin vihu ikinä. Saahan nekin tosin ninpojen ja nunchakujen avulla helposti tapettua, mutta se on yksinkertaisesti tylsää ja raastavaa.

Ympäristössä liikkuminen on lopulta melko vapaata, kunhan pääsee kaupunkiin - eksyminen on kuitenkin vaikeaa jos seuraa peliä ollenkaan. Kuitenkin vasta loppupahikseen mentäessä ovat kaikki ovet auki, ja saa mennä vaikka etsimään sadan vihollisen haasteita, joista saa jonkin palkinnon tapettuaan kaikki.

Yhteenvetona: Vaikea peli, mutta pirun viihdyttävä. Osta, jos pinna riittää ja pidät ninjailusta :)

Hyvää:
-Useita aseita
-Grafiikka
-Pelattavuus
-Haaste

Huonoa:
-...kalat.

Pisteet: 98

Canis Canem Edit. / Bully.

Tämä peli ei ole todellakaan kaikkien makuun. Itse pidin siitä noin yhden läpipe-
luukerran, jonka jälkeen siihen kyllästyin. Peli on graafiselta puoleltaan ihan mukavaa katsottavaa, eikä ohjauksessakaan ole pahemmin mitään moitteita, mutta muuten peli on tylsähkö. Siihen vain pääsee kyllästymään niin helposti. Pelissä loppuu tekeminen juoni- ja sivutehtävien jälkeen, jos niitäkään jaksaa kaikkia tehdä.
Ostin pelin lähinnä muiden PP:läisten kehujen ja kommenttien takia. En suosittele kenellekään, kun parempiakin pelejä on saatavilla samaan (ja ehkä hieman halvempaankin) hintaan.

Katsaus peliin:

Pelissä olet poika nimeltä Jimmy Hopkins, joka passitetaan Bullworthin kouluun vandalismin ja muun lainrikkomisen takia. Ensimmäinen asia, mihin törmäät, ovat valkopaitaiset kiusaajat. Ensinnäkin taistelusysteemi on turhan epärealistinen. Ei pieni poika voi hakata neljä kertaa leveämpiä ja kolme kertaa pidempiä tyyppejä miten haluaa. He ottaisivat oikeassa elämässä nenästä kiinni ja laittaisivat roskapönttöön.
Pelissä on kuitenkin hauska idea. Siinä pystyy siis kiusaamaan toisia oppilaita. Kiusausmenetelmiä on useita erilaisia, kuten kädestä vääntäminen, housuista nostaminen, vessanpöntössä uittaminen, kirjojen varastaminen kädestä ja niin poispäin. Mutta siihenkin kyllästyy aikanaan. Pelissä ei ole pakko kiusata ketään ellei halua, mutta kukapa nyt ei haluaisi kokeilla kiusata jotain lihavaa nörttiä joka unohtaa aina sepaluksensa auki taikka puolta isompaa jalkapallomestaria joka oikeassa elämässä pieksisi Jimmyn parissa sekunnissa?

Tyttöystävät ja muoti:

Pelissä voi hankkia myös tyttöystäviä, mikä on sekin aika surkeasti tehty ominaisuus, nimittäin tyttöystäväsi saattaa unohtaa sinut kun olet päässyt häntä kerran suutelemaan. Tyttöjä voi lahjoa niin kukilla kuin suklaallakin. Suklaalla tosin vain lihavampaa sorttia edustavat sellaiset. Kukista pitävät lähes kaikki koulun tytöt. Tyttöystäviä saa eri tehtävistä ja suorittamalla eri oppinaineita joista saa palkinnoksi parempia iskemismenetelmiä ynnä muita.
Pelissä voi ostaa myös uusia vaatteita sekä vaihtaa hiustyyliä. Kumpiakin, hiussalonkeja ja vaatekauppoja kaupungilta löytyy muutamia. Koululta löytyy yksi vaatekauppa josta voi ostaa kouluun liittyviä vaatteita. Koulussa nimittäin pitäisi pitää koulupukua tai jotain muuta kouluun liittyvää, mutta siellä voi halutessaan pitää vaikka mustaa ninjapukua.

Oppilaat:

Oppilaat jakautuvat eri ryhmiin: joggereihin (urheiluhullut), greasereihin (nahkatakkiset rasvaletit), nörtteihin, preppieihin (preppies, rikkaat nyrkkeilijät), kiusaajiin ja normaaleihin oppilaisiin.
Joggerit viettävät aikaansa lähinnä liikuntasalin läheisyydessä sekä jalkapallokentällä. Rasvaletit ruuvailevat autoja Auto Shop -alueella, preppiet omistavat oman talon koululla, nörtit istuvat kirjastossa lukemassa kirjoja, kiusaajien pääpaikkana toimii linkkapysäkki Auto Shopin lähellä, mutta he liikkuvat lähestulkoon joka paikassa, ja viimeiset eli normaalit oppilaat liikkuvat joka paikassa. He ovat oppilaita, jotka eivät kuulut mihinkään ryhmittymään, vaan oleilevat keskenään siellä sun täällä.

Kaupunki ja poliisit:

Kaupunki on mielestäni toteutettu surkeasti. Esimerkiksi lainvalvojat eli pollat ilmestyvät kuin tyhjästä, jos rikkoo jotain lakia jollain tavalla. Kun rikot jotain lakia, esimerkiksi mättäät jotain kaupunkilaista turpaan, poliisit ilmestyvät kuin tyhjästä vaikka niitä ei missään olisi ennen lyömistä näkynytkään. Sekin tuntuu niin typerältä. Poliisit ovat muutenkin pelin vaikeimmin hakattavissa olevia henkilöitä. Kaikki muut saa kyllä piestyä, mutta niitä joutuu potkia pakoon aina siihen asti kunnes he hengästyvät, jolloin heihin voi käydä pari comboa upottamassa.

Oppitunnit:

Oppitunnit ovat erittäin pitkästyttäviä, ja nekin ovat lähes kaikki pääasiassa minipelejä, joissa pitää tehdä jotain tietyn ajan sisällä taikka naputella oikeita nappeja oikeaan aikaan. Kemiantunneilla pitää näpytellä oikeita nappeja oikeaan aikaan, enkuntunneilla pitää muodostaa mahdollisimman paljon sanoja annetuista kirjaimista, kuvaamataidon tunneilla pitää maalata taulu vetelemällä viivoja siveltimellä kun samalla pitää väistellä taululla liikkuvia saksia, pommeja ja teroittimia ynnä muita, liikunnantunneilla pitää joko tapella lihavaa nörttiä vastaan jonka myötä oppii uusia comboja taikka pelata nörttijoukkueessa polttopalloa, mikä on ihan mukavaa puuhaa. Mekaniikan / teknisen työn tunneilla pitää naputella nappeja oikeaan aikaan jonka johdosta Jimmy korjaa polkupyörää, ja valokuvauksen tunneilla pitää ottaa kuvia eri nähtävyyksistä, henkilöistä tai paikoista tietyn aikarajan sisällä ja palauttaa kuvat luokkahuoneeseen.

Ajoneuvot:

Pelissä voi ajaa myös skoottereilla, joita voi varastaa kaupungilta taikka ostaa huvipuistosta. Skoottereilla ajettaessa pitää käyttää kypärää, tai muuten poliisit suuttuvat. Kypärän saa voittamalla mikroautokilpailun huvipuistossa. Polkypyörä on pelin toinen kulkuneuvo. Niitä kaupungilla liikkuu enemmän kuin skoottereita, ja niitä voi myös ostaa useampia erilaisia polkupyöräliikkeesta. Niitä saa myös suorittamalla mekaniikan/teknisen työn kurssin. Pyörät ja skootterit tallentuvat talleihin, jotka on merkitty lukon kuvalla karttaan. Autoja pelissä ei voi varastaa, sillä pelissä pelataan 15-vuotiaalla oppilaalla, mutta linja-autoilla voi matkustaa kun menee kaupungilla bussipysäkille odottelemaan bussia. Bussi kyyditsee aina koulun porttien eteen. Niitä kannattaa käyttää jos ei jaksa matkata takaisin koululle muilla konsteilla. Myös rullalautaa voi käyttää. Sen saa jo Chapter I:ssä.

Risut ja Ruusut:

Ruusut:
- ohjattavuus on helppoa
- graafinen puoli pelissä on katseltavaa
- muoti
- tyttöystävät
- kiusaaminen
- kouluelämä

Risut:
- epärealistisuus
- poliisit ja koulun valvojat ilmestyvät kuin tyhjästä
- pienehkö kaupunki
- ajoneuvoilla ajaminen on tönkköä
- typerästi toteutettu liikenne
- liikaa minipelejä ym. kerättäviä tavaroita

Lisää risuja löytää kun miettii vähän, mutten jaksa kirjoittaa enempää näinkin kauniilla säällä kuin pihalla nyt on.

Tom Clancy's Rainbow Six

Tämä kuuluu oldschoolin loppupäähän, mutta tämä on se peli, joka aloitti pelimaailmassa panttivanki/terroristi buumin, jota nykyään tunnetuimpana nettipelinä Counter-Strike hyödynsi, tosin harvoin servulla näkee kenenkään tosissaan toteuttavan kentän skenaariota. Swatit ja urbaanikommandot olivat tuohon aikaan in, mutta nykyään out, sillä aavikkosoturit ovat in.

Kuitenkin, Rainbow Six on realistinen, ja suosii osumilla pelaajaa yhtäpaljon kuin vihollisia. Joskus viholliset ovat naurettavan nopeita ja tarkkoja, esim. jossain kaukana, kääntyvät 180 astetta ja "taka!", sen jälkeen makaat verisenä maassa ja soi surullinen musiikki. Omat kaveritkaan eivät ole sen järkevämpiä, ne joko pysyvät paikoillaan ja katselevat ympärille, tai liikkuvat nenä tiukasti pelaajan perseessä kiinni.

Aseita pelissä on aika vähän, pistooleista H&K USP 40. H&K SOCOM 45. ja Beretta 92F. Kaikkiin saa äänenvaimentimet. Isompiin tykkeihin kuuluvat: CAR 15, M16A2, M3 Benel,H&K MP5A4,H&K MP5SD6,H&K MP5K PDW. Tavaroita ovat taas pomminpurkulaitteet, lukonavaajat, ovenräjäyttäjät, flashbangit, kranaatit sekä erittäin hyödyllinen heartbeat sensor, joka näyttää tutkassa vihollisen seinienkin läpi. Joka tehtävään saat valita erinlaisia asuja, kannattaa yleensä ottaa Heavy, ettet kuole ihan yhdestä laakista. Muuten puvuilla ei ole sinäänsä mitään merkitystä.

Ennen skenaarion alkua, jokaisen Rainbow Sixin tyyliin, tehdään suunnitelma, tässä voit auttaa kavereitasi murtamaan tiettyjä ovia ja puhdistamaan huoneet flashbangeilla, tai kranaateilla. Rainbow Sixiib saat maksimissaan 8 henkilöä ja ne voit jakaa maksimissaan 2 hengen tiimeihinin; punaiseen, siniseen, keltaiseen ja vihreään. Myös erinlaisen henkilön voit valita, ja mukaan ollaan otettu henkilöitä kaikista eri YK:n maista.

Itse pelattavuus on paikoitellen jopa erinomaisen jännittävää ja musiikkien ansiosta tunnelma on yleensä korkealla. Tehtävät suoritetaan joko tappamalla kaikki viholliset, tai suorittamalla tehtävä, esim. Pelastaa jokin tietty panttivanki. Viholliset kuulevat jopa, jotenka äänenvaimennetut aseet ovat ihannevalinta räjähdysherkissä tehtävissä. Mukaan on saatu muutama hiiviskelytehtävä, jotka ovat pääpiirteissään todella vaikeita, mutta mukavaa vaihtelua. Tuntuu siltä, että näistä tehtävistä saatiin idea Splinter Celliin. Tehtävissä pitää asettaa bugeja puhelimiin, eikä vihollinen saa nähdä sinusta vilaustakaan, tai muuten tehtävä menee pieleen, etkä saa tappaa vihollista, koska silloin viimeistään tehtävä menee pilalle, näistä syistä tehtävät ovat vaikeita, mutta itse nautin niistä, juuri näissä tehtävissä tunnelma on pelottava ja käsinkosketeltava. Pimeissä tehtävissä yökiikarit hyödyksi, mutta niiden saanneista ei ole pulaa, sillä jokaisella on yökiikarit aina mukana. Ainoa ärsyttävä asia tähtäämisen kanssa, on se, että jos tärähdätkin, tähtäin menee ruudun kokoiseksi, etkä osu hevonperseeseenkään.

Kentät ovat realistisia, oikean elämän mukaan mallinnettuja ja ovat yksi syy tunnelman pitäämiseen.

Rainbow sixissä pelaaja ei osaa ryömiä tai hyppiä, mutta sensijaan kiivetä mitä ihmeellisimmistä paikoista, mm. Köynnöksien kautta parvekkeelle.
Käskyjä löytyy monenlaisia, voit käskeä partnerisi pysyä paikoillaan, jos on tarve, tai voit hoputtaa muita tiimiläisiä etenemään tehtävässä, ja voit samalla käskeä panttivankeja mukaan.

Peli toimii hyvin XP:ssä ja on verkossa, kuten aina, mahtava. Tosin verkkopelikin lagaa aivan armottomasti välillä ja aiheuttaa servujen kaatumisia. Äänimaailma on oikein rikas, ja kaiken kruunaa vielä mahtava musiikki, jota luulisi kuulevan vain hyvissä elokuvissa. Grafiikka on tarpeeksi hyvää, ollakseen selvää ja nopeaa. Graffoja saat säädettyä laidasta laitaan. Kontrollit ovat kuin painajaiset, jotenka niiden uudelleen bindaaminen on pakollista.

Pelissä on todella hieno ja mielenkiintoinen intro, ja peli on muutenkin A luokkaa lähes kaikessa. Tosin Rogue Spearit pistävät monessa asiassa alkuperäistä paremmaksi, paitsi musiikissa.

Hyvää:
* Musiikki
* Pelattavuus
* Aseet kerrankin tehokkaita
* Tunnelma
* Hiiviskely kentät
* Kentät
* Verkkopeli
* Realistinen
Huonoa:
* Vihollisten typeryys ja tarkkuus
* Omien AI kavereiden typeryys
* Toistaa itseään välillä
* Verkkopeli lagii välillä niin perkuleesti

Lyhyesti:Tämänkin voisi luokitella klassikoksi, joka loi toisen klassikon; Counter-Strike. Jännittävä, yhteistyöpainotteinen ja realistinen loistavan kirjailian kirjaan pohjautuva peli.

Pisteet 89 / 100

Tom Clancy's
Splinter cell


Kun on kyse kolmannesta maailmansodasta kutsutaan NSA apua.Sam Fisher jota koulutetaan salaiseksi agentiksi on kolmannen maailmansodan ainoa este.Samin työkaverit nimeltään Colonel Irving Lambert, Anna Grimsdottir ja Vernon Wilkes avustavat Samia kertomalla mitä pitää tehdä.Ennen kuin päästään tosiasioihin, pitää läpäistä harjoitus kentät.

Sam osaa monia liikkeitä esim. hiipiä äänettömästi, kulkea varjoissa, tainutusliikkeen, kuulustella, hyppiä seiniäpitkin ja paljon muutakin joita en nyt jaksa selittää.

Aseet ovat äänenvaimennettu pistooli, konaari ja nyrkit.Konaarissa on äänenvaimennin ja mukana Sticky Camera, Sticky Shocker, Smoke Grenade, Diversion Camera ja Ring Airfoil.Sticky Cameran avulla voi kuvata, viheltää ja suihkuttaa unikaasua.Sticky Shockerilla voi antaa sähköiskun, SmokeGrenadein avulla voi tainuttaa ison porukan, Ring Airfoilin avulla vastustaja liikkuu heiveröisesti, mutta kun ammut sillä päähän se pökertyy siitä.

Samin muut varusteet ovat tiirikka, cameran jumittaja, optic Cable, Disposable Pick ja Wall Mine.Optic Cablen avulla voi kurkkia oven raosta, Disposable Pickin avulla voi hajoittaa lukon ja WallMine on pelkkä miina joka räjähtää, jos sen ympärillä juoksentelee.

Tekoäly on loistava esim. jos sammutat valon tekoälytoveri menee tarkistamaan asian ja pistää valot päälle.Mutta huono juttu on se etteivät vastustajat älyä katsoa taakse, silloin ne on helppo lyödä tajuttomiin.



Lyhyesti:Upeat valoefektit ja mukavaa hiiviskelyä varjojen seassa.


Hyvää Samin liikkeet, konaarin pikku lisäykset, grafiikka, upeat valoefektit, pimeänäkölaite ja tekoäly...

Huonoa joka on välillä aika ääliömäinen, lyhyt ja juoni.


Pisteet 92/100

Olisiko se vielä old schoolin paikka Gangstersin arvostelulla? No tottakai

Elikkäs pelaaja (joita on yhteensä neljä) löytää itsensä New Temparancen kaduilta aloittelevana mafiapäällikkönä yhdellä luutnantilla ja muutamalla gangsterilla. Siitä sitten pitäisi tulla kaupungin isokiho

Homma alkaa rauhallisesti. Pistetään yhden lutin ryhmä kiristämään alueita ja hakemaan uutta verta mafian palkkalistoilla. Jahka porukkaa ja aseita on riittävästi pelaaja voi aloittaa kunnon toimet kuten salakapakkojen pystyttämisen ja pankin ryöstelyn. Kun massia alkaa olla tarpeeksi niin pitää ettiä vihollisen päämaja ja suunnitella sinne hyökkäys. Tässä vaiheessa peli alkaa kyllästyttää kun ei jaksa pistää gangstereita enää normaaleihin ryhmiin vaan mieli alkaa herpaantua massahyökkäyksiin ja sen sellaisiin. Toki voi antaa ajan kulkea ja odottaa että poliisi ratsaa vihollisen konttorit ja pomomies pistetään kaltereiden taakse. Mutta sehän on tylsää joten sen takia hyökätään vihollisten kimppuun

Voittotapoja on (yleisesti ottaen) kolme. Tule pormestariksi joka on hankalahkoa mutta vilunkipelillä siitä selviää. Tapa muut mafiajohtajat mikä on suhkot helppo toteuttaa jos poliisi ratsaa yhden johtajan pois pelistä. Helpoin on ryhtyä rehelliseksi bisnesmieheksi siten, että löytyy 250 tonnia rahaa ja ei ole laittomia yrityksiä. Jos voittotapoja on kolme niin vielä useammalla tavalla voi hävitä kuten tekemällä konkurssin

Laittomista yrityksistä muuten, niitä on vajaa 20 ja ne vaihtelee salakapakoista väärän rahan painamiseen erikoistuneisiin yrityksiin. Laittomuuksia pystyttäessä on tärkeää ottaa huomioon minkälainen yritys toimii kulissina. Mitä samantapaisempi kulissi, sen epätodennäköisemmin FBI ratsaa paikan. Eli ilotaloa ei kannata pystyttää vaikkapa museoon vaan mieluummin hotelliin

Käyttis on kankeahko mutta sen kanssa pystyy elämään. Homma menee niin että annan yhdelle kahdeksasta lutistani käskyn, ja luti pistää käskyn gangstereille jotka tekee homman. Käskyjä löytyy yli 20 ja lähes kaikkia tarvitsee ainakin kerran koko pelissä. Turhimmasta päästä löytyy mene paikkaan- ja kidnappaa -käskyt. Tarpeellisimmat on kiristä - ja kerää suojelusrahaa -käskyt

Aluksi pelissä jaetaan käskyt ylempänä olevaan tapaan jonka jälkeen hypätään kaupungin kaduille katsomaan kun gangsterit tekevät hommiaansa ja lakimies lahjoo tuomaria päästämään oma gangsteri pois vankilasta. Ihan kiva mutta aika tylsää. Onneksi oikeasta alakulmasta löytyy kello jonka nuolia painamalla aikaa voi nopeuttaa

Aina yhden työviikon jälkeen pääse katsomaan menneen viikon sanomalehden joka on erittäin hyvä. Siitä voi katsoa lööpit kuten "Viina lisääntynyt" tai "Viimeaikaisten mafiasotien viimeisimmät uhrit". Lehdestä voi myös katsoa kaikki rikokset tyyliin "Nainen kulee hotellin tuhopoltossa" ja kuolemat sekä poliisin viimeaikaiset toiminnat "FBI sulki salakapakan sillä ja sillä kadulla"

Graffa on ihan kivaa ja animaatio on autoja lukuunottamatta hyvää keskitasoa. Pelistä löytyy kartta joka on yksinkertainen mutta selvä ja sen kautta voi katsoa eri yhtiöiden tietoa kuten kuka omistaa paikan ja kuinka bisnes sujuu

Parinkymmenen vuoron jälkeen peli alkaa käymään haastavaksi koska vapaata aluetta on vähän jos ollenkaan ja ihmiset ei suostu maksamaan suojelusrahoja ja ne vain nauravat taivuttelu yrityksille

Hyvää
+ Iso kaupunki
+ Tosiaikainen kaupunkiruutu
+ Käyttis
+ Musiikki
+ Kaikki ihmiset ja kadut on nimetty ja gangstereilla on vieläpä lisänimet
+ Lehti on hyvin toteutettu
+ Paljon muuttujia
+ Alku lähtee hyvin...
+ Paljon erilaisia yrityksiä
+ Saa tehdä melkein mitä tahtoo
Huonoa
- ...Loppu on hankalaa
- Paljon muuttujia
- Käyttis
- Tosiaikainen kaupunkiruutu
- Poliisin lahjonta ei tunnu vaikuttavan mihinkään
- Alkaa kyllästyttämään nopeasti
- Outoa protestointia kansalaisilta
Pointsit: 91/100

Rise of the triad

Aikun ihanaa, lisää oldschool pelejä arvosteltavina. Rise of the triad on 1995 vuonna ilmestynyt FPS peli, ja jälleen kerran todella hieno, mutta varsin kummajainen FPS pelien historiassa. Sen tasot ovat surrealistisia, ja mysteerisiä, joka tekee pelistä todella erinlaisen ja jännitävän pelattavan.

Juoni menee jotenkin tällainen; Erikoisjoukko H.U.N.T tunkeutuu Triadien linnoittamalle saarelle, estääkseen maailmaa tuhoutumasta. Triadeja ei ole montaa eri luokkaa, mutta ansoja löytyy astetta enemmän. Ensimmäinen peli, jossa on todella kaunis ympäristö(mielipide). Pelin alussa sinulla on valittavissa 6 erinlaista hahmoa H.U.N.T ryhmästä. Ryhmäläisten nimet ovat jo niin omaperäisiä, etten niitä muista, mutta ryhmä on tasaväkinen sukupuolen suhteen, naisia on 3 ja miehiä 3. Eroavaisuuksia muihin, että jokaisella on oma erikoisuutensa, toiset osaavaat juosta nopeammin, kun taas toiset kestävät enemmän jne. Shareware versiossa on valittavissa vain yksi hahmo, jonka nimen muistan: Taradino Cassat.

Aloitat pelissä aukiosta paikasta, taustalla on todella erikoisen näköinen taivas ja vuoret, sekä välillä jopa salamoi! Kädessäsi on pelin perusase; Colt 45. ja viholliset huomaavat sinut ja käyvät aseet laulaen päälle. Pelissä on jo heti alkumetreillä paljon eroavaisuuksia tyypillisiin FPS peleihin, health ei näy numerona, vaan sydämmenä ja usealla palkilla, joka on mielestäni parempi ratkaisu. Pistoolien panoksien tilalla on "ääretön" merkki, elikkä aseessa on loputtomat ammukset, joka toimii kuin junan vessa tämän pelin kanssa.

Peli on todella verinen, häiskiä voit räjäytellä palasiksi niin, että silmät, jalat ja kädet liitelevät hitaasti pitkin ruutua. Myös musta huumori paistaa sieltä ja täältä, esim jos vihollinen käristyy, tästä jää musta luuranko seisomaan pystyyn hetkeksi ja menee kasaan pirun hauskan "kilikali" äänen säestämänä.

Aseet ovat jo niin peruskamaa, kuin olla ja voi, usealla erikoisuudella. Aseita saat aiemmin mainitsemani Colt 45. sekä tuplapistoolit, MP40 (!) ja useita erinlaisia sinkoja, jotka ampuvat todella oudoilla tavoilla, ampuvat monta rakettia, ampuvat lämpöhakeutuvia, tai napalmia. Tällainen kieliposkella asenne istuu pelin luonteeseen todella hyvin! Saat myös erikoisia poweruppeja, esim. Jumalamoodin(nouset muita henkilöitä korkeammalle ja ammut kaikki tomuiksi tulipalloilla) ja koiramoodin(sinusta tulee muita lyhyempi, haukut, mutta sinuun ei osuta ja voit purra häiskän yhdellä haukulla palasiksi) sekä ärsyttävän sienimoodin jolla näet näkyjä.

Kentät ovat kauniita, kuten aiemmin mainitsin ja surrealistisia, varustettuna usealla erinlaisilla ansoilla, esim maasta tulevilla piikeillä, litistävillä seinillä ja pilkkoavilla pyörivillä terillä. Kenttiä on muutenkin kiitettävä määrä pelissä. Tässä voit myös ampua kaiken turhan krääsän palasiksi kentästä. Kentät myös sisältävät pomppualustoja, jotka ponnauttavat sinun tai vihollisen ilmaan. Pelissä saat pisteitä keräämällä kolikoita Super Mario tyyliin, joka on minusta todella siisti lisäys. Useimmissa kentissä ratkaiset puzzleja perinteisten FPS -pelien tyyliin, eli väännät vipuja ja metsästät avaimmia.

Vihollisia on neljää sorttia; perushäiskät, jotka ampuvat pistooleilla ja liikkuvat hitaasti, kun toiset taas liikkuvat hiukan nopeammin ja liikkuvat tiuhempaan, toiset taas hyppäävät sivulle väistääkseen tulituksesi ja toiset ovat MP40:llä varustettuja, jotka tekevät pelaajasta muussia, jos jäät tuleen makaamaan. Elikkä vihollisia on todella vähän, mutta tarpeeksi haastetta. Jotkut viholliset jäävät rukoilemaan armoa, jos ammut näitä tarpeeksi.

Pelin kontrollit ovat perusdoom tyyliset, eli toimivat ja idioottivarmat. Pelissä ei voi hyppiä, vaan pelaaja pomppii kentissä olevien hyppyalustojen kautta, mutta ole varovainen, ettet hyppää alas vuorelta(kentästä).

Tätä peliä voisi sanoa verkkopelin suhteen pelimoodien kuninkaaksi, sillä pelimuotoja on todella montaa sorttia; mm. lipunryöstö, rocketarena, deathmatch, teamdeathmatch, cooperative yms. mutta en voi arvostella tätä aluetta pidemmälle, koska en ikinä saanut mahdollisuutta pelata tätä verkossa.

Grafiikka on oikein nättiä ja kuten jo mainitsin, maisemat ovat kauniita, ja yksityiskohtaisia. Ja tämä peli on mestarillinen suoritus, ottaen huomioon, että kyseessä on modifioitu Wolfenstein 3D:n engine.

Äänet ovat kuin peliin luodut, pelaajat/viholliset ääntelevät uskottavasti, aseiden äänissä on munaa, kuin myös räjähdyksissä ja musiikit ovat todella loistavia ja mielikuvituksellisia.

Pelattavuus on kohdallaan, ammutaan palasiksi kaikkea mikä liikkuu, hyvien äänien musiikkien ja graffojen säästelemänä, jolle tyypillinen ongelma on itsensä toistaminen avainkorttien metsästyksessä, muuta pahaa sanottavaa tästä ei oikein keksi.

Hyvää:
* Upeat maisemat
* Surrealistiset kentät
* Äänet rautaa
* Musiikki rautaa
* Kolikot
* Synkkä ja mysteerinen tunnelma
* Mielikuvituksellinen
Huonoa:
* Sama kuin muidenkin aikalaistensa FPS pelien huonous, toistavat liikaa itseään avainkorttien metsästyksellä

Lyhyesti:Ehkäpä FPS pelien outolintu, tämä pärjää loistavasti doomia ja Duke Nukemia vastaan, mielestäni liian aliaravostettu

Pisteet: 93 / 100

Hitman: Blood Money [X0]

Hitman pelisarja on edennyt neljänteen osaansa ja verkko agentti 47:n ympärillä kiristyy kun ICA:n palkkamurhaajia alkaa kuolla hälyyttävän nopeasti.

Hitman Blood Money uudistaa Hitman -pelisarjaa enemmän kuin mikään aiemmista osista. Pelissä on täysin uusi pelimoottori, joka saa pelin tuntumaan ja ennenkaikkea näyttämään hyvältä.
Kuten aiemmissakin osissa on tarkoitus hoidella päiviltä enemmän tai vähemmän epäilyttäviä kohteita, jotka ovat tavalla tai toisella joutunut jonkun epäsuosioon. Erillaiset kohteet takaavat sen, että kentät eivät toista itseään vaan jokainen kenttä tuntuu tuoreelta.
Tehtävät ovat hyvin monipuolisia ja on useita eri tapoja elminoida kohde.
On pelaajasta itsestään kiinni haluaako hän mennä aseet laulaen tappaen kaiken tielle osuvan vaiko suunnitellen koko iskun alusta loppuun niin, että kuolonuhrit pysyisivät mahdollisimman vähäisinä.

Blood Moneyn grafiikka on myös kokenut huiman harppauksen ja pelin hahmot näyttävät välillä jopa hämmästyttävän aidoilta. Ympäristöönkin on uhrattu lukuisia polygoneja ja heijastavat pinnat näyttävät erityisen hienoilta. Animaatiot ovat myös parantuneet ja pistäessäsi vihollista tappavalla ruiskulla voit huomata kuinka vihollinen pyristelee kaikin voimin 47:n otteesta epäonnistuen kuitenkin pyrkimyksissään.
Myös äänipuoli on jälleen hoidettu ammattilaismaisesti, eikä siitä löydy minkäänlaista moitteen sijaa.

Juonellisesti 47 parantaa selkeästi sitten edellisen osan, mutta se ei tosin kovin vaikeaa olekkaan ottaen huomioon, että edellisen osan juoni oli melkeinpä olematon. Juoni hoidetaan tehtävien välissä näkyvillä animaatioilla, jotka ovat myös laadukkaasti toteutettuja. Mielenkiintoiseksi kaiken tekee se, että viimeistä tehtävää lukuunottamatta välinäytökset sijoittuvat nykyaikaan ja 47:n suorittamat tehtävät menneisyyteen. Nykyhetkeen sijoittuvissa välinäytöksissä näytetään pääasiassa kahden miehen keskustelua 47:n olemassaolosta ja hänen suorittamistaan kylmäverisistä murhista.

Pelin K-18 leima tuntuu ansaitulta, koska pelissä läträtään verellä suht. paljon ja 47:n erillaiset teloitustavat ovat paikottain todella julmia.

91/100

Colin McRae rally DiRT

pidin odotukset korkealla koska pelin hintakin oli 75€(!)
katsoin paketin taakse,silmäni osuivat pelin vuosilukuun,joka oli 2006!?
Ja nyt vasta tullut tänne...
ITSE PELI:
+ ei jatkuvaa esim. wrc koko kausi putkeen vaan careerissa montaa sarjaa kisa kerrallaan
+Autoja saatavana eri värisenä
+Grafiikka hyvä
+-0 vauriomallinnus,auton keula menee aivan liian sisään joka on virhe
monissa peleissä,niinhän se ei mene..
-Jos moottorista on 0% jäljellä,auto liikkuu
-jotkut kisat "ylitempoisia" jotkut taas turhan hitaita...
Jos olet jo ostanut niin sitten olet..jos et ja et ole RALLI pelien suuri ystävä,osta ennemmin jokin muu
E: 8+

Forza motorsport 2
Pidin pelistä todella paljon aluksi mutta en tiedä miksi pelistä meni yhtäkkiä maku,ehkä "aja,aja ja aja" systeemin takia.. autojen määrä voisi olla isompi mutta ei se miinuskaan ole...
+ Grafiikka
+autojen laaja viritysmahdollisuus(jopa tekniikan vaihto,etuvedosta takavedoksi!)
+Radat
-Vauriomallinnus voisi olla parempi(autot ei voi hajota ajokelvottomiksi!)
-"Decaalit" vaikea laittaa
9--- -Bn
kannattaa ostaa jos piti forza 1:stä!

Jotenkin The_Painin Hitman: Blood Money -arvostelussa kohta "Hitman pelisarja on edennyt neljänteen osaansa ja verkko agentti 47:n ympärillä kiristyy kun ICA:n palkkamurhaajia alkaa kuolla hälyyttävän nopeasti." kuullosti hyvin tutulta. Et kai vain ole kopioinut mistään? ;F

Harvest Moon: Back to Nature
PSone

Aattelin tehdä pienen arvostelun PSonen pelistä kun niistä ei arvosteluja ole...

Pelaaja perii isoisänsä maatilan, jossa häntä odottaa pieni koiranpentu, ja huonosti hoidettu pelto. Pelin aikana hankitaan eläimiä lampaita, lehmiä, kanoja sekä hevonen. Pelaajalla on valittavissa kylän muutamasta tytöstä sopivin vaimo, jolle viedään kukkia ym. lahjoja jotta hän kinnostuisi pelaajasta. Tietenkin sen vaimon kanssa pyräytetään lapsi, tyttö tai poika, ei voi itse pättää kumpi tulee. Pelissä riittää pelattavaa pitkäksi aikaa, en itsekkään ole koskaan päässyt lopputeksteihin asti, enkä ole varma voiko peliä mennä läpi. Pelissä on 4 kuukautta, jotka ovat talvi,kevät,kesä ja syksy. kaikissa on 30 päivää, ja pelissä tunti, on pikeassa elämässä minuutti, ja sisätiloissa ei aika kulu ollenkaan. Pelissä on joka vuodenaikana tapahtua, joistakin ei ole mitään hyötyä, ja joihinkin tapahtumiin voidaan ottaa tyttö seuraksi... ainut huono puoli pelissä on se että siinä tulee joskus hetkiä jolloin ei keksi mitään tekemistä. Päivät saattavat kulua seuraavanlaisesti: Herätys, lehmien lypsäminen ja ruokkiminen, lampaiden "sheivaaminen ja ruokkiminen, kanojen ruokkiminen ja munien kerääminen, pellon kasvien kastelu, nukkumaan. Tuo on todella ärsyttävää, mutta silti peliin jää koukkuun, se on vain niin ihana. Harvest Mooneja on tehty monille konsoleille, ensimmäinen Harvest Moon tuli SNESille joskus 80 luvulla. PS2:lle on tehty ainakin yksi Harvest Moon, joka ei ole yhtä hyvä kuin tämä... Siitäkin väännän arvostelun hetik un olen pelannut sitä tarpeeksi... GBA:lle on tehty Harvest Moon: Friends of Mineral Town, joka on uus versio Harvest Moon: back to Naturesta, joten jos GBA löytyy niin hankkikaa se, olen aivan 100% varma että rahat ei mene hukkaan, jos ostatte sen!

+Paljon pelattavaa
+Maailma ja hahmot
+Musiikki ja äänimaailma
+Melkein kaikki
+Peli on 2D

-Pelissä tulee välillä todella tylsiä hetkiä
-Grafiikka on aika yksinkertaista ja kökköä
-Peli on 2D

95/100

PS: Nykyään pelin voi ostaa netistä todella halvalla, kipinkapin kauppaan siitä!

kya: dark lineage (ps2)


eli kyseessä on tasohyppelypeli todella hyvällä mätöllä ja melko hyvällä grafiikalla (3D)

JUONI

kya ja hänen veli löytää salaisen paikan ja kya pistää pari tavaraa yhteen.
kya ja veli joutuu eri maailmoihin. kya (sinä) lähtee pelastamaan häntä
mutta eksyy kylään jossa on ihmismäisiä elämiä. he auttavat alkuun
ja pelastus operaatio voi alkaa

eli kyseessä on avoin peli jossa hakataan, lautaillaa, ratsastetaan, taijotaan ja seikkailaan. peli on joissain tilanteissa melko vaikea ja peli on melko lyhyt

hyvää:
-avoin
-hyvät tappelut
-ei liian helppo
-ei liian lapsellinen
-ei tule verta
-tavarat
-grafiikka
-ihmismäiset eläimet

huonoa:
-liian lyhyt
-ase vihulaisia ei voi voittaa käsin tai jaloin


pisteet (0-100) 95

Star Wars: Battlefront

Yksi parhaiten menestyneimpiä Star Wars-pelejä on Battlefront-sarja. Battlefront on räiskintäpeli, jossa pelaaja valitsee puolensa, jonka joukkoihin hän liittyy yksittäisenä rivisotilaana. Taistelutantereet ovat elokuvista tuttuja ja myös ajoneuvot ovat suoraan elokuvista. Asetelmathan ovat siis loistavat Star Wars-fanin kannalta. Voiko jokin mennä silti pieleen? Päätin ottaa selvää ja ostin pelin halpakorista 15 euron hintalappu kyljessään.

Ihan alkuun pelissä katse kiinnittyy grafiikoihin. Luonto on ihan nättiä eikä grafiikka ole ollenkaan huonoimmasta päästä. Vesikin näyttää ihan kauniilta. Räjähdykset näyttävät hienoilta, ja sotilaat aidoilta. Grafiikassa ei moitittavaa, pyöriikin ihan sutjakkaasti täysillä grafiikoilla tällä 'suht-hyvällä' -koneella.

Pelissä on neljä "puolta". (Vanha?) Tasavalta (Republic), Separatistit (CIS), Kapinaliitto (Alliance) ja Imperium (Imperial). Taistelut asettuvat aina CIS vs Repuplic ja Alliance vs Imperial. Instant Action moodissa sotilaita on 200 puolellaan ja pelaaja siinä sitten lähtee vastustajia napsimaan. Kuoleman jälkeen aloitetaan alusta ja aloitetaan jostain tiimin bunkkerista. Vihollisen bunkkereita voi vallata menemällä sen luokse ja pysymällä siinä jonkin aikaa siten, ettei yhtään vihollista ole bunkkerissa. Valtaus ei onnistu jos bunkkerissa on vielä vihollisia.

Jokaisella puolella on samanlaiset sotilastyypit, jotka ovat: Rynnäkkömies, Snipu, Pilotti (joka osaa korjata ajoneuvoja ja jakaa puolulaisilleen heltti ja ammus-paketteja), Sinko-hemmo sekä joku erityinen. CISseillä tämä on suojakupolin omaava tuhoaja droidi, droideka. Kun Republicilla rakettirepun ja eräänlaisen singon omaava henkilö.

Noniin, nyt meni vähän kertomisen puolelle enemmän kuin arvostelun. Jatketaan siis. Kontrollit toimivat moitteetta ja pelissä voit käyttää joko 1st-person tai 3rd person näkymää. 3rd on sinänsä kätevämpi, sillä kulmien taa voi kurkkia vaikka itse olisi hyvin suojassa. Ainoastaan lentävien ajoneuvojen hallinta vie aikansa opetella ensikertalaiselle, koska hiiren 'liikuta-ylös-mene-alas' systeemi voi tuntua aluksi hankalalta. Toisaalta muissakin peleissä tota käytetään, että ei sen puoleen..

Räiskintäpelinä Battlefront on varsin onnistunut. Kauheaa aivojumppaa ei ole tiedossa, sillä vihollisia tulee nenän eteen jatkuvasti, ja hiiren vasemman painikkeen voi pitää huoletta pohjassa, ellei halua päästä hengestään. Väistely kun ei ole ihan helppoa, jos nyt medium tasollakin pelaa. Tosin pientä taktisuutta voi olla, jos johonkin käytävään on esimerkiksi keskittynyt kauhea taistelu, voi sitä varten ottaa singolla varustetun henkilön ja mennä pamauttamaan vihollis-mössön keskelle. Sinko ei kuitenkaan vaikuta kovin laajalle alueelle, ja tämä oli pettymys. Kranaatti on huomattavasti tehokkaampi siinä mielessä. Kranaatin heittelyä ei tule muutenkaan unohtaa. Ne kranut kannattaa kyllä kaikki käyttää, ennen kuin henki lähtee.
Oivia sniputus-paikkoja on myös hauska löytää. Niitä sieltä kyllä äkkää. Sniputus on muutenkin pelin antia. Hauskaa ja tehokasta.

Battlefrontissa on 10 eri planeetta, jossa taistellaan. Toisaalta, muutamissa planeetoissa on kaksi eri versiota, kuten Naboo: Theed ja Naboo: Plains.
Yksinpeliä tahkoo jonkin aikaa, mutta innostus alkaa kieltämättä vähän hiipua ajallaan. Sen sijaa kaverinkanssa pelaa vaikka ikuisuuden ja multiplayer netissä on pelin herkkua. Tosin, näinä päivinä siellä ei kyllä ole mikään hirvittävä väkijoukko.

Plussat:
+ Grafiikka ihan nättiä, kun ottaa huomioon, että peli on tehty vuonna 2004
+ Star Wars-tunnelma
+ Äänet ja musiikki (Unohdin mainita itse arvostelu-osiossa)
+ Sniputus
+ Moninpeli ja yksinpeli...

Miinukset:
- ... joka alkaa kyllästyttää pelottavan nopeasti
- Singon tehottomuus
- Riippuvuus (joka kestää aikansa)

Lyhyesti: Loistavaa räiskintää Star Wars maailmassa. Kaiken kaikkiaan Battlefront on Star Wars-fanin pakko-ostos.

90/100

Lainaus:17.06.2007 Tha_M kirjoitti:
Old school jatkuu, nimittäin Constructorin arvostelulla...

Tätä arvostelua oli ihan kiva lukea. Olen muutamaan otteeseen miettinyt pelin ostoa ja tämän arvostelun myötä uskaltaisin sen hommata tältä seisomalta, jos jossain tulee vastaan. Kiitosta.



FreQuency

Guitar Hero on taatusti tällä hetkellä kaikkien pelaajien huulilla tuttu (ja mahdollisesti myös erittäin kuuma) nimi. Moni ei ehkä tiedä, mutta FreQuency on Harmonixin ensimmäinen rytmipelituotos. Samalla se on myös yksi ensimmäisistä PS2-peleistä, mitä ollaan kyseiselle konsolille julkaistu. PS2:n alkutaipaleen peliksi tämä onkin erinomainen tekele.

Rytmipelit perustuvat hyvin simppeliin "paina-oikeaa-nappia-oikean-kuvion-kohdalla"-mekaniikkaan. FreQuencyssä ideana on muuttaa siniset timantit vihreiksi, painamalla joko l1, r1 tai r2-näppäintä oikealla hetkellä. Pelattava kappale oletettavasti määrää tahdin, milloin nappeja on paineltava. Jokaisessa kappaleessa on soitettavana useita eri "osioita" (säkeet, kertsi, soolot yms.), joissa jokaisessa on 6-7 eri instrumenttiraitaa. Jokaista instrumenttiraitaa on soitettava kahden barin verran, jolloin raita haihtuu pois ja silloin siirrytään toiselle raidalle soittelemaan. Kun osio vaihtuu, instrumenttiraitojen tyhjentäminen pitää aloittaa alusta. Tämä saattaa häiritä uusia pelaajia hieman, koska kappale pitää soittaa kokoajan uudestaan ja uudestaan alusta. Mutta kun kappaleita on soitellut aikansa ja riffit oppii ulkoa, pysyy kappalekin hyvin kasassa.

Tavoitteena on tyhjentää joka osio instrumenttiraidoistaan ja pitää comboa yllä maksimipisteiden toivossa. Combo katkeaa, mikäli pelaaja soittaa nuotteja väärin tai ei soita niitä ollenkaan. Lisäksi pelin vasemmassa laidassa on energiamittari, joka tyhjenee aina soittovirheiden myötä alemmas. Mikäli mittari tyhjenee kokonaan, peli loppuu. Mittaria saa tosin täytettyä soittamalla instrumenttiraitoja oikein. Pelin helpottamiseksi instrumenttiraidoille on aseteltu power-upeja, joiden avulla voit joko tyhjentää jonkin instrumenttiraidan kokonaan pois, tai tuplata pistekertoimia.

Peliä voi pelata joko normal-, hard- ja expert-vaikeusasteilla. Eroja vaikeustasoissa on mm. nuottien ja soitettavien kappaleiden määrässä. Normaalilla pelatessa kappaleissa on vähemmän nuotteja soitettavana, mutta samoin tasoja on vähemmän pelattavana. Expert-tasolla on soitettavana kaikki kappaleet, mutta niiden soittamista joutuu harjoitteleman jonkin aikaa.

Tasot muodostuvat viidestä eri kappaleesta, joista yksi on bonuskipale, jonka saa avattua vasta kun muut neljä tasoa on läpäisty. Kappalelistalta löytyy mm. No Doubtia, DJ QBertiä, Fear Factorya, Powerman 5000:ia, Jungle Brothersia, Roni Sizea, The Crystal Methodia ja Paul Oakenfoldia. jos konemusiikkiin on vähääkään perehtynyt, niin nimien tulisi olla tuttuja. Pelattavai kappaleita on kaikenkaikkiaan 28.

Graafinen ilme on simppeli, mutta varsin toimiva. Väsyneenä ja krapulassa peliä ei kuitenkaan passaa ruveta pelailemaan, sillä meno on päällisinpuolin niin psykedeellistä, että pelaajalle saattaa helposti tulla huono olo. Myös epileptikoille varoituksen sanaa, peli sisältää paljon erilaisia valoefektejä.

Lisäksi voisin mainita tässä vielä pikaisesti pelin "ikonieditorissa", jossa pelaajalle annetaan mahdollisuus rakentaa itselleen 16 erimuotoisesta osasta oma FreQ-hahmonsa (lausutaan Freak). Näppärän editorin avulla saa luotua pelin psykedeeliseen teemaan nättejä hahmoja.

Kokonaisuudessaan FreQuency on erittäin toimiva peli mielestäni. Kappaleiden jatkuvuusongelmat ja psykedeelinen ulkoasu saattaa pelottaa joitain pelaajia tiehensä, mutta itse olen oppinut pitämään pelistä. Kappalelista on jotain niin herkullista, että ihan vain sen vuoksi peliä jaksaa tahkota. Tutustumisenarvoinen vaihtoehto rytmipeleistä kiinnostuneille.


Hyvää:

+ Kappalelista!
+ Pelattavuus erittäin näppärää.
+ Kiva ikonieditori.
+ Ulkoasu mukavan simppeli...


Huonoa:

- ...vaikkakin psykedelisyydestään johtuen ei sovellu krapulapelailuun pahemmin.
- Jokaisen osion jälkeen soittaminen pitää aloittaa uudelleen alusta.

Pisteet: 91/100


Tässä vielä pari pelivideota:
http://www.youtube.com/watch?v=7qceD-oUQvk
http://www.youtube.com/watch?v=B3OSTFJkLuw

Need for speed underground rivals


PSP





Heti alkuun pitää kyllä sanoa, että Need For Speed Underground Rivals nimi on kusetusta. Pelin nimi voisi nimittäin yhtä hyvin olla Need For Speed Underground 2 PSP...

Kyseessähän on melkein sama peli kuin Nintendo DS:lle julkaistu NFSU 2. Suurimmista eroista vastaavat pelikoneet itse. PSP ohittaa kilpailijansa ongelmitta huomattavasti sulavammalla ja kehittyneemmällä grafiikalla, joka sisältää isojen konsolien efektit motion bluria myöten. Toisaalta DS:n omistajien ei tarvitse kärsiä latausaikojen kanssa...

Latausajat ovatkin Rivalsin miinuspuolia. Kun tähän lisätään vielä pari valikkoruutua liikaa, ei uusinta-ajon alkamista jaksa aina odottaa epäonnistuneen kilvan jälkeen. Onneksi uudet ajokit, ajopisteet ja lisäosat saavat yrittämään "vielä pari kertaa" eteenpäin

"PIMPPAA MUN KIESI"

Autojen tuunaaminen kuuluu olennaisena osana Underground-sarjaan, eikä tämäkään ole poikkeus. Vanhoja autoja tuunataan kilpailuista voitetuilla rahoilla ja osilla. Säästämällä muutaman erävoiton saa talliinsa ostettua vieläkin kireämmän hot import-ajokin kisoihin ajeltavaksi.

Erilaisia kilpailuja on aina rata-autoilusta katu-autoiluun ja liirausnäytöksistä drag-racingiin. Tärkeintä on olla nopein, paras ja ensimmäisenä palkintokorokkeella. Taito ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan alla olevan raudan pitää olla tarpeeksi tehokasta. Drifting pelimuodossa huomattiin myös se ettei tehot ole aina plussaa...


Ajomalli on varsin hyvä, vaikka nelipyöräiset ovat välillä kovin herkkiä pyörähtelemään. Ohjaus onnistuu oman maun mukaisesti ristiohjaimella tai ******kepillä(analog stick).

Rivals on graafisesti todella näyttävä, vaikka pelintekijöillä on vielä matkaa PSP:n hyödyt ja haitat huomioonottaviin malleihin ja tekstuureihin. Esimerkkinä käyvät autot, jotka muistuttavat etenkin yksivärisinä liikaa Siku autoja.

Kokonaisuutena Need For Speed Underground Rivals on tasapaksu tuning-kulttuurista ammentava rälläyspelisoppa. Kilpaileminen on pikkuhauskaa uusien autojen osien metsästystä, joka ei kuitenkaan saa adrenaliinia liikkeelle niin kuin autopelin pitäisi. Vauhtiakin jää lopuksi kaipaamaan vaikka nitrous run osiokin kyllä löytyy...

Täysin turhasta teoksesta ei silti ole kyse, sillä EA on onneksi ymmärtänyt, millaisissa tilanteissa PSP:llä pelataan. Lyhyisiin kilpa-ajotuokioihin vaikkapa junamatkalla Rivals onkin käypä paketti pelipyrähdyksineen, mutta monipuolisempaa ja paremmin toteutettua autoilupeliä PSP:lle etsivien kannattaa miettiä tosissaan muita vaihtoehtoja....

Pelin kotisivu: Need For Speed Underground Rivals


Plussat:

-Näyttävyys

-Runsas osavalikoima

Miinukset:

-Latausajat

-Ei vapaa-ajo moodia

-Lyhyt

-Paikoin vauhdin puute

Arvostelu old school pelistä joka on kaikkien tuntema ja rakastama, eli GTA ja goreilun halu

Lähtötilanne on tuttu. Aloitteleva pikkurikollinen joka yrittää saada jalansijaa kaupungissa. Homma lähtee tietysti sillai, että tämä omaan pussiin työskentelevä paskiainen tekee hanttihommia mafian pomoille

Hommat ovat ihan hyviä, tarpeeksi haastavia mutta ei mitenkään mahdottomia. Hommat monasti myös muuttuu ja niissä voi joutua tekemään monia hommia kuten aluksi vaikkapa auton hakeminen jonka jälkeen viedään "kamaa" katukauppiaille jonka jälkeen voi joutua varjostamaan tyyppiä. Tehtävien jälkeen saa yhden kertoimen lisää joka aina kertoo pisteet sillä kerroinmäärällä joka pelaajalla on hallussa. Esim. aluksi murhasta saa sata pointsia. Kun pelaaja (minä) tekee yhden tehtävän, kerroin on nyt kaksi, mikä tarkoittaa sitä että ylempänä olevasta murhasta saa nyt kaksisataa pojoa

Kaupunki on hieno ja iso, ja kaupungissa on myös mukavasti elämää. Ainoa harmi on se, että pelissä ei ole karttaa paitsi jos pelin ostaa kaupasta, sillä kaupasta ostetun GTA:n mukana saa paperikartat. Peli vaikeutuu turhaan jos ko. pelin lataa täältä (laillisesti), niin pommikauppoja ja automaalaamoja ei löydä läheskään yhtä helposti. Se (saattaa) vaikeuttaa peliä turhaan, kuten myöskin se, että ykkösGTA:ssa ei ole tallennusta. Se on tyhmää, sillä viieisessä episodissa pussiin täytyy saada viisi miljoonaa dollaria. Sen saamiseksi vierähtää tunti jos toinenkin. Autoja kaupungissa on 33 tai 36 (tsekkasin netistä) ja autot ovat hyviä. Niissä raikaa autoradio mikä nostaa pelin tunnelmaa. Pelissä on myös kaksi moottoripyörää. Normaali Bike, ja sen nopeampi veli Superbike. Superbikella ei pysty melkein ajamaan koska se menee niin hurjaa vauhtia, mutta sillä pääsee kätevästi salareihin

Pelimaailma on realistinen, mitä nyt junaa ei voi räjäyttää asein. Autot kestää jonkin verran kuritusta, mutta sitten kun autonromu pitää vaihtaa uuteen, niin pitää kuunnella omaa romua kuinka paljon se kolisee. Räiskintä on hiukan hankalahkoa koska pikkurikollisemme ei tunnu osaavan ampua kuin kahdeksaan ilmansuuntaan. Se saattaa aiheuttaa ylimääräsiä sairaala- ja putkareissuja koska pelaaja ei vaan osunut siihen poliisiin joka ryntäsi päälle. Mutta sillon kun osuu niin se on laaki ja vainaa, mikä sopii mun mielestä tähän peliin täydellisesti. Sen ansiosta pistoolikaan ei jää täysin turhaksi. Ensimmäinen GTA herätti huomiota sillä, että kun osuu, niin veri lentää, mikä sopii minun mielestä 100% tähän (miinusta GTA kakkoselle koska siinä veret sai vain koodilla)

Sairaalassa ja vankilassa ei kannata käydä usein koska siitä seuraa aseiden menetys ja yhden elämän menetys/bonuskertoimen puolitus. Bonuskertoimet voi milloin vain täyttää uusiksi tekemällä tehtäviä, mutta elämiä ei saa muutakuin löytämällä kadulta. Ja elämiä ei jaella ihan noin vain. Sen takia on parempi jättäytyä poliisille. Tosin kaupungista löytyviä luotiliivejä löytämällä pelaaja kestää jopa kolme laukausta enemmän

Peli ei enää näytä kummoiselta mutta kun reson pistää täysille, niin se näyttää ihan hyvältä. Mutta suurin näyttävyys ei mielestäni tule pelkästään grafiikastaa vaan muutamasta yksityiskohdasta. Tässä esimerkki: Jännää nähdä poikittain kurvanneen poliisin renkaanjäljet ja vähän matkan päässä poliisiautosta näkyy verinen poliisin ruumis

Hyvä Get rich or die tryin' -tyylinen äksönpeli
Hyvää
+ Iso kaupunki
+ Mukavasti ajoneuvoja
+ Laaki ja vainaa -tyyli
+ Pienet yksityiskohdat
+ Gangsteri slangi ("Get in the payphone in South park asshole. I've got mo' jobs to do")
+ Mukavasti tehtäviä
Miinusta
- Ei karttaa (paitsi jos ne lataa tuolta alempaa)
- Kankea ampuminen
- Ei ehkä toimi uusimmilla koneilla
Pojot
91/100 ilman karttaa, 96/100 kartoilla

PS. Dr_Funkee, no problem

E: Hymiö hemmettiin
Fiksaus. Kartat löytyy täältä
Tarkennus pistepottiin

Etkaan vain The_Pain ole kopioinnut tekstiä mistään arvosteluusi?

Päätinpä arvostella uusimman pelini.

Canis Canem Edit

Vaikka kyseessä on Rockstarin tekemä peli, en löydä paljonkaan yhtäläisyyksiä mihinkään GTA: han ym. Kuitenkin, itse asiassa se on jopa parempi kuin yksikään GTA tähän mennessä. Peli siis sijoittuu Bullworth Academy-nimiseen oppilaitokseen, kunnes sitten kaupungillekin pääsee. Ja tässäpä sitten osa-alueita.

Alue: Hyvin mielenkiintoinen itse asiassa! Chapter 2:sen alussa lähdin tutkimaan kaupunkia ja yllätyin positiivisesti. Mukavan mielenkiintoinen paikka, josta löytyy mm. huvipuisto ja ties mitä. Vietinkin mukavasti aikaa tutkiessani aluetta.

Tehtävät: Aika mukavia tehtävät ovat, vaikka suurin osa niistä onkin hakkaamistehtäviä, oli kyseessä sitten valtava kiusaaja tai pelkurinörtti. Muitakin tehtäviä löytyy, ja niitä on aika mukava tehdä.

Pelit: Kuten SA: ssa, tästäkin löytyy Arcade-pelejä, joita on viisi. Erityisesti Consumon pelaamisesta tuli nautittua pidemmän aikaa. Nämäkin ovat siis aika mukavia.

Respect: Edelleen yhtäläisyys SA: han. Kuudella eri ryhmällä on siis tietynlainen kunnioitus pelaajaa kohtaan. Minimi on 0 ja maksimi 100. Jos respect on 100, kyseinen ryhmä ei hyökkää kimppuusi, ellet sinä hyökkää. Jos taas 0, niin ei kannata olla heidän lähellään, koska he hyökkäävät välittömästi. Respect muuttuu tehtävistä riippuen - jos käyt kiusaamassa nörttejä, heidän kunnioituksensa vähenee luonnollisesti. Muualla kuin tehtävissä se ei sitten muutukaan.

Luokat: Peliin sisältyy myös oppiminen. Oppiaineita on 6: kemia, englanti, kuvaamataito, liikunta, tekninen työ ja valokuvaus. Jokaisessa aineessa on 5 oppituntia, ja ne kaikki pitää suorittaa. Niitä on aika mielenkiintoista tehdä, vaikka englanti ja tekninen hankalampia ovatkin. Edelleen plussaa.

Valvojat&poliisit: Ehkä se ainut miinus. Jos teet rikoksia, kuten ammuskelet ritsalla oppilaita/tavallisia ihmisiä, saat valvojat tai poliisit perääsi. Valvojat liikkuvat koulun alueella, kun poliisit ovat kaupungissa. Mikäli he saavat sinut kiinni, voit päästä pakoon mikäli rämpytät kolmiota. Joskus he ärsyttävästi vain onnistuvat pidättämään Jimmyn, teitpä mitä tahansa. Ärsyttävää on poliisien spawnaus suoraan lähietäisyydelle, kun esim. varastat skootterin.

Plussat:
+ Tehtävät
+ Arcade-pelit
+ Huvipuisto
+ Luokat
Miinukset:
- Poliisit spawnaavat kuin tyhjästä tehdessäsi rikoksia
- Joskus valvojat ja poliisit pidättävät aivan suoraan

Pisteet: 95/100

The Elder Scrolls: Oblivion

PC

Viime viikolla käteeni tarttui kaupan hyllyiltä paljon kehuja saanut Oblivion n.30€ hintaan mikä ei suinkaan ollut virhe. Peli sijoittuu mielikuvituselliseen maan kaltaiselle pallukalle Cyrodiil nimiseen valtioon joka on pelaajalle täysin vapaa lukuun ottamatta alueellista rajausta, eikä tämäkään haittaa sillä pelialue on suuri. Pelaajan tehtävänä on sulkea Oblivionin portit ennen kuin Oblivionin, helvetillisen toisen ulottuvuuden öklöt valtaavat maailman.

Ensimmäiset fiilikset pelistä olivat sekavat, peli alkoi päähenkilön valmistamisesta mikä oli hiukan hankalaa ja turhauttavaa pikku nysväystä, ja vaikka henkiön muokkaus mahdollisuudet olivat monipuoliset silti henkilöstä ei saanut lihavaa. Seuraavaksi oli itse pelaamisen vuoro, kiinnitin katseeni heti grafiikkaan ja yllätyin.

Seuraava kohta saattaa sisältää spoilaamattomia juonipaljastuksia!

Aluksi pelaaja herää vankilasta jonka jälkeen siirtyy pitkähköltä tuntuvaan luolastoon. Luolasto ei anna minkäänlaista kovin suurta graafista antia mutta siinähän se menee, vaikkakin alkaa tuntua tylsältä, tämä on pelin ainoa pakollinen putkijuoksu kohta. Kun luolasta päästään ulos avautuu eteesi melko kauniit maisevat, jos vain video asetukset sen sallivat. Tässä kohtaa huomasin että peli on liian raskas, siinä sitten puolituntia modailin asetuksia ja taistelin niiden kanssa, joka on tähän asti viikon kokoisista kokemuksista ollut kamalinta. Seuraavaksi pyörin hiukan ja huomasin lähellä olevan kaupungin, juoksin suoraan kaupunkiin jonka jälkeen ongelmat alkoivat. Tässä kohtaa meinasin suuttua pelin optimoinnille ja sammuttaa pelin, mutta pienellä asetuksien modauksilla tästäkin selvittiin kunnialla saaden karkkia silmille.

Kun peliä on jonkun aikaa mennyt hiukan edemmäs alkaa myöskin kertyä tallennuksia, tämä onkin kamalaa, sillä vanhoja tallennuksia ei voi poistaa ja ne alkavat ottaa päähän. Pelaajalta alkaa myös löytyä varastettua tavaraa, näin oletettavasti, ja asian haitta puoli on se että kuka tahansa sitä ei ostakkaan ja täytyy liittyä rosvojen kiltaan jonka jälkeen täytyy matkata pitkä matka vieraaseen kaupunkiin jos pelaaja ei ole vielä bongannut "travel" mahdollisuutta kartalla, mikä saattaa pilata pelattavuuden vaikka säästääkin aikaa.

Vaikka pelin ääninäyttely ontuu ja lukuisia kohtia pystyisi parantamaan helpostikin, niin silti kokonaisuus on varsin kattava ja mukava, peliä en kuitenkaan suosittele pelaajille jotka pelkäävät luolastoja.

+ Suuri alue
+ Todellisuuden tuntuisuus
+ Sää efektit ja hahmon muokkaus mahdollisuudet
+ Tehtävät ja killat
+ Graafinen anti
+ Luolastot, mitkä suurentavat aluetta
+ Helposti modattavissa
+ Vaikka peli näyttää monimutkaiselta sen oppii nopeasti.
- Huonosti optimoitu
- Ääninäyttely ontuu
- Bugit jotka olisi voinut helposti korjata
- Ei pakenemis mahdollisuutta luolastoista
- Tallentamis systeemi

90/100

Half Life 2

Ostin tämän pelin pari viikkoa sitten Helsingin matkalta. Olin kuullut pelistä monissa paikoissa, joten päätin ostaa koska peli oli kuulemma hyvä!

Aluksi peli oli suorastaan todella hyvä, mutta loppua kohden peli rupesi vain parantumaan. Juoni oli pelissä kertakaikkiaan hieno ja jännittävä.
Peli alkoi siitä kun Gordon Freeman niminen mies matkustaa junassa.
Ja juna pysähtyy juna-asemalle City 17. Aluksi Gordon joutuu pääsemään eroon Combine sotilaista ja joutuu pakenemaan City 17. Ja jonkin peliajan kuluttua Gordon törmää Alyx nimiseen naiseen, ja siitä seikkailu alkaa. Harmittaa koska pealsin pelin läpi. Pitäisi varmaan pelata kohta uudestaan.

Peli oli todella kiinnostava ja on vieläkin, Grafiikka on hienon näköistä vaikka peli julkaistiinkin vuonna 2004 (en muista tarkalleen).
Pelissä on Havok fysiikanmallinnus joka on hieman Epärealistinen, mutta se ei peliä pilaa vaan näyttää juuri hauskalta koska combinet pyörähtelevät ilmassa kuin sätkynuket.

Aseita pelissä on riittävästi. Sorkkaraudoista konekivääreihin. Pelissä on myös Antigravitaatio ase, jolla voi heitellä, nostaa, siirtää esineitä.

Tämä Peli on kuuluisuus. Jokaisen PC-Pelaajan pitäisi omistaa tämä peli.

+Grafiikka
+Juoni
+Pitkä
+Aseet
+Tallennus

-Välillä liian vaikea

Ansaitsee 99/100

Laitanpas tänne tämän saman arvosteluni, joka on myös tuolla kävijäarvosteluissa.

Harry Potter ja Feeniksin kilta (PS2)

Noniin, olen pelannut jo jonkin aikaa Harry Potter ja Feeniksin kiltaa PlayStation 2:lla ja tämä pelihän vaikuttaa ihan hyvältä. Varsinkin kun vertaa aiempien Harry Potter -pelien tasoon.

Peli mukailee elokuvan juonta todella hienosti. Kaikki tärkeimmät tapahtumat näkyvät välinäytöksinä, mutta joitakin kohtauksia jäi kaipaamaan. Harry Potter ja Feeniksin killassa ollaan hypitty liikaa elokuvan kohtauksien yli ja siirrytty sekavasti seuraavaan tilanteeseen. Esimerkiksi kun Harry on Taikaministeriön tuomioistuimen edessä syytettynä, näytetään tätä kuvaa aivan muutama sekunti ja pian kamera heittelehtii johonkin pieneen koloon ja seuraavaksi olemmekin jo Tylypahkassa kuuntelemassa Dolores Pimennon uhkauksia.

Grafiikka on yllättävän hyvää PlayStation 2 -versiossa. Välillä saattaa esiintyä pieniä sahalaitoja, mutta muuten valaistuksia myöten oikein visuaalisesti menevä peli. Hahmot on myös saatu mallinnettua todella tarkasti peliin. Nevillekin näyttää aivan samanlaiselta.

Äänipuoli on loistava. Tietääkseni kaikki Harry Potter -elokuvan henkilöt ovat lainanneet oman äänensä peliin hahmolleen. Tai sitten joidenkin hahmojen imitoijat ovat todella taitavia. Mutten usko imitoijia olevan. Pimento kikatuksineen ja Murjottava Myrtti kirkaisuineen, nauruineen ja kuiskauksineen. Kaikki kuullostavat samoilta. Suomenkielistä äänipuolta en ole raaskinut edes testata, kun viime kerralta Salaisuuksien kammion aikoihin jäi sellaiset traumat niihin.

Pelin musiikki on myös tunnetusti samankaltaista, kuin elokuvassa. Samankaltaiset säelmät soivat taustalla samalla kun seikkailee Tylypahkassa.

Pelialue on käsittämättömän laaja. Tylypahkassa pääsee lähes minne tahansa. Luutaa olisin jäänyt kyllä kaipaamaan, mutta kun huispausta ei ollut Feeniksin killasskaan, niin ei sitten tässä pelissäkään. Muitakin hauskoja ominaisuuksia on jätetty pois, koska peli mukailee niin hyvin elokuvaa.

Pelissä SELECTiä painamalla pääsee tutkimaan Kelmien karttaa, josta voi katsoa missä kukin henkilö sijaitsee ja valita kohteen (esim. joku henkilö tai paikka) ja silloin kohde on lukittu ja maahan ilmestyvät jalanjäljet näyttävät tietä.

Huoneesta toiseen mentäessä ja siirryttäessä ei tule laisinkaan lataustaukoja. Ovi avataan kävelemällä sitä päin, jolloin Harry työntää sen auki. Kamera siirtyy heti seuraavaan huoneeseen ilman mitään lataustaukoa. Tämä on todella hyvä juttu. Ja ihmeellistä, että PlayStation 2 jaksaa vieläkin pyörittää tällaista peliä.

Loitsut tehdään tällä kertaa oikeaa analogitappia heiluttamalla. Aluksi meinasi hermot mennä, mutta nyt se toimii loistavasti. Muistaa vain, että tietyissä loitsuissa täytyy painaa myös sitä tappia alaspäin samalla kun pyörittää. Tämä tajutessa meni jonkin aikaa. Loitsujen voimakkuudet kasvavat, kun tekee pieniä bonus-tehtäviä, kuten haarniskojen korjaamista ja suoristamista, taulujen takaisin paikalleen laittamista ym. pientä.

Palkintojen huoneessa (Room of Rewards) pystyy katsomaan näitä bonus-tehtäviä, mitä on tehnyt ja kuinka paljon ja mitä on vielä tekemättä. Näitä tehtäviä ilmestyy myös vähän väliä lisää sinne ja Myrtti ilmoittaakin siitä aina välillä.

Tämä uusin Harry Potter -peli on iso harppaus aiempiin osiin ja vain parempaan suuntaan ollaan menossa. Grafiikka, äänet, Tylypahkan laajuus ja monet muut ominaisuudet tekevät tästä hyvän pelin Harry Potter -faneille. Mutta miksei muutkin pelaajat voisi kokeilla tätä.

Hyvää:

+ Visuaalisesti kaunis
+ Äänet ja musiikki
+ Tylypahkan laajuus
+ Ei lataustaukoja pelin aikana
+ Uusi taikomis-systeemi
+ Juoni etenee ihan hyvin

Huonoa:

- Jotkin tehtävät ärsyynnyttävät
- Ei huispausta ja muita pieniä ominaisuuksia
- Kamera temppuilee joskus

Hitman2:Silent Assassin


Kaljupäinen palkkamurhaaja palaa omena kädessään. Mitähän kummaa kloonin päässä liikkuu? Hän hoitaa puutarhaa?! Kaljupää palaa silti palkkamurhaajan kenkiin, koska hänen ystävä kaapataan ja pyydetään 500,000 lunnaita. This time it's personal! Hitman rynnii kätköpaikkaansa pyytäen apua Dianalta. Diana antaa tietoja ystävän kaappaajista, mutta ei ilmaiseksi. Vaan tarjoaa pienoisen tehtävän, joka tarjoisi ystävän kaappaajista enemmän tietoa.

Aseet jotka voi valita pienessä asetalossa kerääntyvät myös sinne. Sinun pitää tietenkin kerätä aseita, mutta se ei aivan riitä asetalon täyttämiseen. Sinun pitää myös saada tehtävän arvosanoiksi silent assassin, jotta saat aseita joita ei voi kerätä.

Kenttiä oli muistaakseni 20 vähän päälle ja suurin osa niistäkin on talvikenttiä. Palkkamurhaaja matkustaa Pietariin, Intiaan ja Japaniin.

Tekoäly on huippua, mutta niissäkin on toki pieniä ongelmia. Esim. Vartiat rupevat heti ampumaan, vaikka olisi valepukukin päällä. Joskus ei edes tarvitse valepukua, vaan voi mennnä vakiopuvullakin.

Ison miinuksen saa Japanin talvikentistä. Idioottimaista kun pöllit jonkun puvun ja käppäilet vapaasti, niin vartiat tulevat heti kyselemään papereita. Tarkistettuaan paperit sinut ammutaan! LOISTAVAA!

Hyviäkin kenttiä löytyy kuten Intian kentät ja joskus myös Pietarin.

Lyhyesti: Näyttävää ja mukavaa valepukeutumista.


Hyvää: Pitkä, juoni, kaunis ja tekoäly

Huonoa: ... joka on joskus vähän ärsyttävä ja jotkut kentät.


Pisteet: 9-