half-life alkuperainen,juoni on mahtava niinkuin tunnelmakin.Grafiikat eivät ehkä ole huippuluokkaa,muttaitse peli mahtava!

+tunnelma
+juoni
+aseita on paljon(?)
-grafiikat
-bugit

89/100

typoo:/

Unreal tournament 2004 editors choise edition

Mahtava peli. sain kirpputorilta 5 €urolla!!! En tiedä mitä sanoisin..Kovasti odottelen 2k7.

HYVÄÄ:

+grafiikka
+äänet
+pelattavuus
+tekoäly
+moninpeli
+ajopelit
+monipuolinen

HUONOA:

-eipä juurikaan mitään..
---------------------------------------------

loistavaa viihdettä plasma tykeillä

100/100



======================================================

Nhl07

njaa, ihan ok peli, mutta samaa on ollut jo vuosia. vain pieniä päivityksiä

HYVÄÄ:

+Grafiikka suht hyvä
+kerrankin pelicans päivityksien kanssa huippu tasoa

HUONOA:

-pelattavuus syö miestä
-ei juurikaan uudistuksia
-äänet!!!
-epä realistisuus
---------------------------------------------
jos ei omista pelisarjan muita pelejä voi tämä olla iha hyvä ratkaisu.

61/100



======================================================

"Il2" Pacific fighters

Näyttävää lentosimua saa kyllä pitkälti hakea jos ei olisi il2 sarjaa olemassa,
nimittäin Microsoft:in Combat flight:it ovat täyttä roskaa.

HYVÄÄ:

+Grafiikka
+Äänet
+Pelattavuus
+Lenzzikat

HUONOA:

+pelin hitaus, latausajat, kuten muissakin "il2" -pelisarjan peleissä
----------------------------------------------
Mukavaa ajanvietettä sadepäivän varalle

90/100

Lainaus:10.08.2007 XkuplaX kirjoitti:
half-life alkuperainen,juoni on mahtava niinkuin tunnelmakin.Grafiikat eivät ehkä ole huippuluokkaa,muttaitse peli mahtava!

+tunnelma
+juoni
+aseita on paljon(?)
-grafiikat
-bugit

89/100

typoo:/

Peli on mielestäsi mahtava, mutta noin vähän pisteitä kuitenkin annoit sille. =/

Lainaus:10.08.2007 Fuse kirjoitti:

Lainaus:10.08.2007 XkuplaX kirjoitti:

89/100

Peli on mielestäsi mahtava, mutta noin vähän pisteitä kuitenkin annoit sille. =/

Onko ysi nyt niin vähän?

No, jos nyt yhestä pelistä plus/miinus-arvostelun väännän.
------------------------------------------------------------------

Final Fantasy X:

Kauan kesti että sain tämänkin käsiini halpaan hintaan, eikä kyllä kaduta. Ennen ei FF:t eivätkä muutkaan (J)RPG:t iskenyt sitten p*skan vertaa, mutta nyt on asiat toisin...

+ Hahmot
+ Koskettava ja todella hyvin mukaansa tempaava tarina
+ Maailma/miljöö
+ Sin ja Seymor
+ Auron, on se niin karismaattinen
+ Hitosti lisätehtävää, ja peliin saa upotettua helposti satoja tunteja

- Muutama ärsyttävä ADHD-kohtaus feat. Tidus ja Yuna'
- Kraffut, etenkin näin PS3/x360-kaudella

Pojot: 95/100

Warhammer 40000 Dark Crusade

- Hienot yksiköt ja pää jehut
- Tekoäly ei ole huonoa jos pelaa tietokonetta vastaan
-+ Rajoitetet yksiköt mm.ei voi tehdä yhtä paljoa yksiköitä kuin command and conquer pelisarjassa(en tiedä onko hyvä vai huono asia )
- Juonta ei ole edes nimeksikään...
- suuret yksiköt vaativat ison alueen ja jäävät joskus kiinni tukikohan rakennuksiin

Hyvä Scifi strategia peli,kokeilemisen arvoinen

Arvosana: 89/100

Command and conquer Generals

+ pystyy pelaamaan terroristi järjestöllä (harvoissa strategia peleissä pystyy)
+ rajottamattomat yksiköiden teko(voit tehdä esim. miljoona tankkia jos kone pyörittää..)
-+ superaseet,mielestäni aivan liian ylivoimaisia,mutta on se hienoa katsoa kun ydinpommi jysähtää vihollisen niskaan ja hieno sienen muotoinen pilvi kukoistaa vihollisen tukikohan raunioita (en tiedä tästäkään onko tämä huono asia vai hyvä)
- ei ole meri yksiköitä
- ei ole muureja
- juonta ei ole edes tehty,pelkkää päätöntä räiskintää,mutta hyvillä EA (2003) Grafiikoil.

Arvosana: 82/100

Tehkää nyt isompia arvosteluita, eihän nuo ole mitään!

Noniin ei mitään +- listaa vaan kunnon arvosteluita.

BioShock

Tervetuloa Raptureen, salaperäiseen utopia kaupunkiin, jonne vain tietyt ja valitut pääsivät asumaan ja työskentelemään. Andrew Ryan rakensi tämän kaupungin, jotta arvostetut ihmiset pääsisivät pakoon kommunismilta, orjuudesta tai jumalalta. Kuitenkin jokin ei mennyt niin kuin piti, ja yksi Andrew suurimmista keksinnöistä, Plasmideista, joita vain Rapturen kansalaiset saivat käyttöön sekoittivat ihmisten mielet tehden heistä agressiivisia tappokoneita.

Pelin alussa päähenkilö selviää lentokone onnettomuudelta, ja kaukaisuudessa häämöttää hylätty majakka, jota kautta pelaaja pääsee Rapturen kaupunkiin. Alussa pelaaja joutuu selviytymään Rapturen vihollisilta, ansoilta ja Ryanin turvalaitteilta, mutta pelin edetessä alkaa pelin juoni hiljalleen avautumaan.

Peliin on otettu niin System Shockin, kuin Deus Exinkin parhaimpia paloja, esim. laitteiden hakkeroiminen, epälineriaalinen ympäristö, taktista hiipimistä joissain kohdissa, kuin myös taitojen ja aseiden kehittämistä.

Pelin tunnelma ja toiminta on kohdillaan. Käytä ympäristöäsi hyväksi, esim. Sähkötä vettä, jossa vihollinen sattuu seisomaan, tee miinoja tai ammu jalkajousella seiniin kiinitettäviä vaijereita, joihin vihollinen kuolee kertalaakista. Käytä vihollista tai turvakameroita hyväksesi, ja komenna ne hyökkämään puolulaisiinsa. Laita viholliset liekkeihin ja anna heidän levittää sitä hieman kavereihinsakin.

Juoni etenee enimmäkseen nauhureiden avulla, joita kuuntelemalla voi kuunella Rapturen ihmisten äänitteitä ennen katastrofia. Loppupuolella voi tulla hieman häiritseviä juonenkäänteitä. Ehkä se on näin helpompi kuljettaa juonta BioShockissa, johon on "yksinään sekopäisiä vastaan taistelen" teema parempi kuin että joka toisessa huoneessa olisi jokin koditon kertomassa tarinoitaan. Äänitteissä on se huono puoli, että niitä täytyy kuunella tekstityksen kera (Koska 40-luvun radioissa oli hieman huono äänenlaatu), mutta tekstitykset joskus vain katoavat tai menevät liian nopeasti ohi. Myöskin kun joka puolella hyökkäilee vihollisia, tekee se kuuntelemisesta entistä vaikeampaa.

AI on yhtiä parhaimpia, joita olen tähän asti nähnyt. Esim. Palaessa etsivät lähistöltä, osaavat nyt perääntyä fiksusti, käyttää parannuskoneita etc. etc. Big Daddyt eivät kuitenkaan viitsi perääntyä tai suojautua, vaan ryntäävät heti päällesi tehden pahaa jälkeä (Vain silloin, kuin hyökkäät itse heihin). Monta medic kittiä menee kun näitä köriläitä vastaan taistelee. Palkkioksi kuitenkin voit joko tuhota tai pelastaa "Pikku Siskon" (Joita Big Daddyt suojelevat), jonka seuraksena saat itsellesi "Adam" nimistä solunestettä, jolla voit parannella taikojasi tai taitojasi.

Grafiikka on silmiä lumoavaa. Vaikka en ole sitä sorttia, jolle grafiikka on se kaikista tärkein asia pelissä, niin tämä kuitenkin tekee jo kovan vaikutuksen. Näköalat ovat mahtavia, ja varsinkin se vesi, joka näyttää todella hienolta ja realistiselta. Heijastukset vedessä varsinkin näyttävät erittäin nätiltä.

On siinä kuitenkin jotain miinuksen arvoista. Taisteluita on loppupuolella hieman liikaa ja peli tuntuu välillä hieman sekavalta, kun joka puolella riehuu tykkejä, vihollisia ja turvakameroita. Enemmän olisi voitu laittaa keskustelu dialogeja kehiin äänitteitten kuuntelemisen varalta, joka olisi voinnut myös lisätä pelin läpipeluu aikaa.

Peli on kuitenkin erittäin tunnelmainen, viihdyttävä, hieno ja hipoo täydellisyyttä. Peli on täydellinen ja uskollinen seuraaja System Shockeille.

Plussat:
- Armoton ja välillä nautinnolisen häiritsevä tunnelma
- Grafiika
- Monipuolisuus
- Äänet

Miinukset:
- Hieman sekava juonen seuraaminen
- Loppupuolen kestävät viholliset

Pisteet: 95

Counter-Strike: Source, Bundle
Alusta: PC

Arvostelen tämän paketin ihan siltä varalta, että joku ei vielä omista sitä, ja harkitsee ostamista, joten kaikenmaailman wanhat sun muut saa jättää pois. Ja kyllä, CSS:S saa muussakin kuin tässä paketissa.

Elikkä paketissahan tulee Counter-Stirke: Source, Day Of Defeat: Source ja Half-Life 2:Deathmatch. Hintaa paketilla on ostopaikasta riippuen 30-40€. Itse maksoin paketista 32.50, eikä se nyt ihan kiskurihinta ollut, mutta mieluummin olisin ostanut yksittäisen pelin, kuin tämän koko paketin.

Pelien arviot:

CS:S:
Koska kaikki muutkin sanovat näin, sanon minäkin: Jos et tiedä mikä on CS:S, asut luultavammin pahvilaatikossa tai maan alla. Eli maailman suosituin(pia) verkkoräiskintä. Deathmatchia tehtävillä ja ilman uudelleensyntymistä. Pelissä varmaan juuri viehättää niin monia realistinen ote ja juuri se, että uudelleensyntymistä ei ole. Kun löydät mukavan serverin ja mukavaa peliseuraa, niin Counter-Strike: Sourcesta saa paljonkin iloa irti.

DOD:S:
Day Of Defeat: Source on toiseen maailmansotaan perustuva, hyvin Counter-Strike: Sourcen tapainen peli. Toinen maailmansota, kuinka omaperäistä! Kuitenkin, DOD tekee monia asioita paljon huonommin kuin "veljensä" kuten mielestäni tukee enemmän ns. camppimista (kytätään yhdessä paikassa).

HL2: DM:
Tästä pelistä minulle jäi ristiriitaiset tunteet. Alussa se on todella mukavaa ja kekseliästä. Pelaat sitä pari päivää//viikkoa.. Ajatukset ovat ihan toisenlaiset. Co-op kentät ovat ehkä hauskaa vielä silloinkin, mutta oikeasti.. Pelattuani Day of Defeattia tai Counter-Strikeä, mietin että mitä järkeä tässä enää on? Addiktiivisuus loppuu uudelleensyntymiseen. Tämä peli on myös paljon epärealistisempi kuin veljensä, joka jäi minua nakertamaan, vaikka Sci-Fi peliksi onkin tarkoitettu.

Ja arvosanoja näille peleille antaisin:

CS:S: 9
DOD:S: 7
HL2:DM: 6

Keskiarvo: 7.33..

Periaatteessa vähän päälle kolme kymppiä on ihan hyvä hinta kolmesta pelistä, mutta itse olen huomannut että enää tulee vaan CS:S pelattua, joten enemmin suosittelisin ostamaan Counter-Strike: Sourcen erikseen noin kahdella kympillä, ja jättämään nuo muut omaan arvoonsa.

Call of duty 3.

Cod viimeisin ja uusin tuotos ps2selle on aika huikea, pelaaja pääsee ajelemaan jeepeillä ja tankeilla tosin ei aivan vapaasti, tykkejä ja kranaatin heittimiä niitäkään ei ihan vapaasti pääse käyttämään mutta se ei menoa haittaa. Tekoälyä on paranneltu ja vihulaiset tarjoavat enemmän haastetta.
Pelissä on myös savukranaatteja jotka ovat mukava lisä, myös käsirysyt tekevät pelistä mielen kiintoiseman kun L1 ja R1 pitää hakata niin nopeasti kuin pystyy. Mukavaa katseltavaa on kun kranaatti heittää aitaa ja renkaita
pitkin maita ja mantuja.Health packit on jätetty pelistä kokonaan pois mutta suojassa kyykiminen ajaa saman asian, aseita voi poimia vapaasti vaikka kaatuneilta kamuilta, vihollisilta tai jos niitä vain löytää. Pommin asentaminen ei ole pelkästään napin painamista vaan pelaajan pitää pyörittää nalli paikoilleen ja vetää sokka pois kranaatin voi kuitenkin heittää pois muitta mutkitta, pelaaja voi myös heittää vihollisen kranun takaisin jos vain on kylliksi nopea.



+ tekoäly.
+ tuhoutuva ympäristö.
+ aseiden äänet.
+ grafiikka, tehosteet (räjähdykset jne...)
+ ei turhan vaikea.

- ase valikoima.
- tankkien räjähdykset liian suuria.
- taistelu ei etene jos pelaaja kyykkii vain suojassa.
- ehkä pikkasen lyhyt
- vihollisia tulee välillä loputtomasti eli jos haluaa edetä tarvii rynnätä.

Hyvä sotapeli kannatan. 9 puol.

^Ei niitä pelkkiä +/- listoja, vaan myös kunnon asiaa.

Kirjoitin äsken: http://keskiarvo.net/tuote/?mc=games&id=39 Kommentteja kiitos! Kirjoituslahjojahan minulla ei ole, mutta jotain hätäistä tuli kyhättyä.

Copypastetanpas tänne itsekirjoittamani arvostelun, jonka rustasin jokin aika sitten eräälle toiselle keskustelupalstalle. Kyseessä on Nightmare Creaturesin arvostelu PS1:lle.


"Nightmare Creatures on Kalisto Entertainmentin kehittämä kauhumätkintäpeli, joka yhdistelee aikansa kauhupelejä ja toimintapelejä yhteen.

Pelin juoni on hieman omituinen. Tai ainakin omituisesti selitetty. Pelissä itsessään tarinaa kerrotaan todella vähän ja sitä viedään eteenpäin ainoastaan pienillä kuvilla ja tekstinpätkillä kenttien välisissä latausruuduissa. Tarinan pohjaa on selitelty paljon yksityiskohtaisemmin pelin ohjekirjassa, joten jos satut ostamaan pelin käytettynä ilman ohjekirjaa, sinulla ei tule olemaan mitään hajua itse tarinasta (ellet lunttaa Wikipediasta tietoa, wink). Tarina nyt yleisesti ottaen on kuitenkin sen verran olematon, että liekkö tuollainen edes iso menetys... Mutta juoneen tässä teoksessa ei selvästikään olla edes yritetty panostaa.

Pelissä on kaksi pelattavaa hahmoa: miespappi nimeltään Ignatius ja miekkaa heilutteleva Nadia-neitonen. Eroja hahmojen välillä on paljon. Kummaltakin löytyy omat iskuliikkeensa ja aseensa, joiden avulla hirviöille voi ojentaa kuria. Ignatius kantaa mukanansa pitkää keppiä, Nadia suhii menemään miekalla. Iskuja tehdään x- ja neliönäppäimillä. X:llä tehdään potkuja, neliöllä huidotaan aseella. Yhdistelemällä näppäinkuvioita voi luoda erilaisia komboja, joilla on eri vaikutuksia eri vihollisiin. Iskujen lisäksi hahmot osaavat hypätä kahdella eri tavalla. Joko pitkillä loikkauksilla rotkojen yli, tai lyhyiden ja korkeiden ponnahduksien avulla aitojen yli tai korkeampien tasojen päälle. Lisäksi hahmolla voi kävellä hitaasti, suojautua vihollisten iskuilta tai kävellä/hyppiä sivulle.

(Joidenkin lähteiden mukaan Ignatius olisi hahmoista vahvempi ja Nadia paljon nopeampi/notkeampi (agily). Nadia totta totisesti on notkeampi liikkeissään, mutta en ainakaan huomannut Ignatiuksen voimissa mitään erikoisempaa. Veikkaan, että tässä on ajatuksena sama homma kuin alkuperäisen Resident Evilin kanssa: mieshahmolla on vaikeustaso korkeammalla.)

Lyöntien lisäksi vihollisia voi kurittaa myös erikoisaseilla. Niitäkin on onnistuttu ahtamaan peliin kiva läjä ja niiden etsiminen on vihollisten pieksennän ohella mukavaa puuhaa. Esimerkkinä mainittakoot aseista vaikkapa dynamiitit, joilla voi katkoa vihollisten raajoja irti. Tai jäädytysase, joka muuttaa viholliset jääpatsaiksi ja jotka voi tuhota kevyellä kosketuksella. Berserker taasen antaa pelattavalle hahmolle puoleksi minuutiksi voimia, joiden avulla viholliset voi lyödä raaja raajalta palasiksi hetkessä. Erikoisaseita ei tosin jaella kovin avokätisesti, joten niiden käyttöä kannattaa harkita tarkkaan.

Pelin erikoisin, ja samalla vaikutusvaltaisin ominaisuus, on peliruudun vasemmassa laidassa oleva adrenaliinimittari. Crank-elokuvan tavoin, pelihahmomme kantaa kehossaan myrkkyä, joka lamauttaa elimistöä, kunnes lopulta tappaa kantajansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että adrenaliinimittarin tyhjennettyä, alkaa myös energiamittari tyhjentyä uhkaavasti. Kun energiamittari tyhjenee, menetät yhden elämän. Ja perinteiseen tyyliin, kun elämät loppuvat, peli päättyy kokonaan. Adrenaliinimittaria saa täytettyä vihollisia pieksemällä (yllätys?). Ei ole väliä, mikä vihollinen on vastassa, mutta kun kukistat vastustajan, mittari täyttyy huippuunsa ja alkaa taas vähitellen tyhjentyä. Tämän mittarin ansiosta pelaajan on pidettävä jatkuvasti pientä säpinää yllä. Ensimmäisissä kentissä mittari tyhjenee vielä suhteellisen hitaasti, mutta mitä pidemmälle peliä etenet, sitä nopeammin mittari alkaa tyhjetä ja sinulle jää näin ollen vähemmän aikaa tutkia ympäristöäsi.

Sitten itse vihollisiin. Niitä löytyy noin viisitoista erilaista. Perinteiset elävät kuolleet, Gargoylet, jättiläis"viemäri"rotat ja ihmissudet ovat mukana, mutta mukana on myös joukko mitä omituisimpiakin otuksia, jotka ovat nimensä veroisesti melko painajaismaisia. Kolmikätinen/kolmipäinen otus ainakin ensimmäisellä kerralla hätkähdytti meikäläistä (muistuttaa ulkonäöltään hieman Martian gothicin Trimorphia). Jokaiselta viholliselta löytyy oma heikkoutensa. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että jokin tietty kombo voi tappaa tietyn otuksen parilla iskulla. Mutta oikean kombon löytäminen oikeaan viholliseen voi viedä aikaa, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Viholliset saa kumoon myös pelkästään neliötä ja x:ää vuorotellen rämpyttämällä (+ oikealla iskujen ajoituksella), mutta tällöin listiminen voi viedä hyvän tovin. Kombojen kokeilu ja opettelu on siis kannattavaa.

Kentät ovat pitkiä ja niitä löytyy pelistä kaksikymmentä (sisältäen neljä helpohkoa bossitaistelua). Ensimmäinen kenttä on varmaan pelin lyhyin, mutta muissa kentissä voi vierähtää ensimmäisellä kerralla helposti yli kymmenen, ellei peräti kaksikymmentä minuuttia. Vihollisia on sijoiteltu joka paikkaan pitkin ja poikin, joten mätkittävää riittää koko kentän pituuden ajaksi. Muutamat kentät sisältävät hieman turhauttavia hyppyosioita (Thames Sewer), mutta jos osaa laskelmoida mielessään hyppyjen pituudet oikein, ei ongelmia pitäisi olla.

Ulkoisesti peli on nätti, kun ottaa huomioon että se on tehty Playstationille kymmenen vuotta sitten. Nujakoidessa viholliset roiskuttavat myös kivat määrät verta seinille, joten mätkintä miellyttää silmiä. Pelistä löytyy yllättävän suuri määrä eri animaatioita, joka tuo pelille lisää eloa. Hienoa, että tekijät ovat ottaneet raajojen irtoamiset huomioon. On jännää katsella, kuinka elävät kuolleet nousevat yhden jalan voimin takaisin pystyyn...

Äänipuolikin on hyvin hanskassa. Ääniefektejä on kiva liuta. Jokaisella hirviöllä on omat ääntelynsä hyökätessä, iskuja vastaanottaessa ja kuollessa. Muutkin ääniefektit, kuten räjähdykset, esineiden poiminnat, askeleet ja muut foley-äänet kuulostavat hyviltä ja luovat oikeanlaista tunnelmaa. Musiikitkin pääosin toimivat. Bossitaisteluissa soiva raskaampi "mättö" kuulostaa hieman teennäiseltä tosin... Lisäksi pelin taustaraitoja kierrätetään ehkä hieman liikaa, mutta eipä se minua häiritse liiaksi. Kuudennen kentän (hautausmaa) musiikkiraita kun on sen verran hyvä ja tunnelmallinen, että sitä kyllä kuuntelee muissakin kentissä ihan mielellään.

Pelin kuvakulmat saattavat välillä olla hieman outoja kun kamera kiertää hirviöiden ja pelaajan hahmon ympäri toisinaan melko vilkkaasti. Mutta mielestäni se on vain hieno asia, että pelin oma kamera hakee mätkinnän aikana hieman erikoisempia kuvakulmia pelaajan pällisteltäväksi. Joskus lopputuloksena voi olla hyvin elokuvamaisia kamera-ajoja. Ja koska hahmo suuntaa vihollisen kohdatessa automaattisesti kohti vihollista, mätkiminen on kameran liikehdinnästä huolimatta helppoa.

Näin raa'asti arvioituna, pelille tipahtaa kestoa noin viiden tunnin verran. Uudelleenpeluuarvoa tosin löytyy pelille paljon, sillä läpipeluun jälkeen kenttiä voi tutkia ja pelata mieleisessään järjestyksessä uudestaan läpi kummallakin pelin hahmolla. Tämän lisäksi valikosta voi säätää asetuksen, joka mahdollistaa kenttien pelaamisen jonain pelin hirviönä. Metka ominaisuus, joka ainakin omalla kohdallani nostatti pelin arvoa reilusti korkeammalle. Mikäs sen hauskempaa, kuin hyppiä ja näykkiä vastustajia ihmissuden roolissa, heheh.


Että näin. Erittäin toimiva paketti. Pientä miinusta tulee olemattomasta juonesta (ja sen huonosta kerronnasta), muutamasta turhauttavasta hyppyosuudesta ja musiikkiraitojen kierrättämisestä, mutta muilta osapuolilta peli on erittäin hieno tekele. Pitänee joskus hankkia myös pelin jatko-osa... Wink


92/100"

Doom III: Resurrection of Evil

Doom 3 loppui epämääräisesti. Joten lisä-osahan oli siis tehtävä.

Ensimmäinen Doom teki läpimurron tullessaan PC:lle. Siitä tuli kaikkien tuntema hitti.

Monen vuoden päästä tuli Doom 3. Ja sen jälkeen lisäri.

Resurrection of Evilin alussa on heti vihollisia, toisin kuin Doom III:sen. Haulikko on myös piilotettuna lähelle alkua, mutta jokainen ei välttämättä sitä löydä.

Resurrection of Evil on loistavaa scifi-kauhua. Pelissä jokainen varmasti säikähtää paljon... Ainakin kerran. Taskulamppu saa olla erittäin monesti käytössä, sillä harvoin näkee valoisia paikkoja. Vai näkeekö ollenkaan? Lisäri ei ole niin pitkä kuin original Doom 3, mutta erittäin hyvä peli se silti on.

Resurrection of Eviliin on lisätty kaksi uutta asetta, joita ei Doom 3:ssa ollut. Aseet ovat: Kaksipiippuinen haulikko ja ns. "gravitygun".

Plussaa

Säikähtää monesti.
Mahtava tunnelma.
Grafiikka.
Äänet.

Miinusta

Liian lyhyt.
Saisi olla enemmän aseita.

91/100

Hitman: Blood Money


ICA:n agentit kuolevat ja jäljelle jää vain yksi. Agentti 47 joka on tappavaisempi, salaisempi ja kylmempi. 47 jatkaa rahan metsästystä ja tässä saadaan selville myös Palkkamurhaajan kylmä historia. Tässä tapahtuu myös ikävä käänne, mutta sen te saatte selvittää.

Palkkamurhaaja osaa entistä enemmän esim. tapella, ottaa vastustajan aseen, piillottaa aseen, ottaa panttivangin, heitellä veitsejä ja paljon, paljon muuta. Myös rahojakin voi tuhlata, mutta vain aseisiin. Pystyt tällä kertaa virittelemään aseita ja ostaa kaikenlaista ekstra tavaraa. Voit viritellä pistoolista sniper rifleihin ja sniper riflestä sarjatuli aseisiin. Pelaamisen varella tulee usein aseita vastaan, jotka varastoituvat asevalikkoon. Yleensä joutuu luopumaan aseista tarkastuksen vuoksi, mutta se huoli poistetaan piilottamalla aseen varastolootaan jonka näkee kartassa ICA:n merkkinä. Ennen tarvitsi etsiä rotanmyrkkyä, mutta se ongelma on poistettu tavallisella myrkyllä joka on aina mukana.

Nyt on mukana myös kameroita joilta kannattaisi välttyä, nimittäin jos palkkamurhaaja näkyy ei tule silent assassia. Mutta sekin huoli poistetaan varastamalla videokasetin. Kannattaa myös varoa kameramiehiä jotka voivat kuvata kaiken, sillä naamasi voi näkyä sen jälkeen lehdessä ja sinut tunnistetaan helpommin.

Vihollisten tekoäly on parantunut, muttei riittävän paljon. Tekoäly on edelleen samaa tasoa kuin edellisessäkin.( Ainakin minun mielestäni.) Esim. Tulet oikeaan paikkaan väärässä puvussa niin sinut ammutaan. Joskus toki varoitetaan, mutta liian harvoin. Hyvää tekoälyssä on se ettei enään epäillä niin paljon ja voit jopa juostakin. Se on liian helppoa, mutta realistista.

Blood moneyssa ollaan vain yhdessä paikassa nimeltä amerikka. Kenttiä on 14 joka loppujen lopuksi on aika lyhyt ja ne pääsee päivässä läpi. Pelin vammaisin kenttä on mielestäni Missisipi.( kirjoitinko oikein.) Mielestäni paras kenttä on Casino.

Lyhyesti: Pelisarjan paras peli.





Hyvää: Kaunis uusi moottori, paljon niksejä kentän läpi menemiseen, osaa enemmän, juoni, yksi kenttä ja tekoäly on realistinen...

Huonoa: ja myöskin epärealistinen, lyhyt ja yksi vammainen kenttä.

Pisteet: 93/100

Teen tässä nyt arvostelun vanhasta, mutta kuitenkin kultakuorensa säilyttäneenä Half-lifestä. Siitä ensimmäisestä osasta.

Half-life

Vanha peli, idea on nykyajan mittapuulla vanha, mutta se oli tuolloin vuonna 1998 jotain aivan uutta. Puzzlea, tasohyppelyä hyvissä aisoissa, mahtava tunnelma ja normaalia räiskintäputkea mielenkiintoisempi juoni. Mahtavaa! Ainakin yhdeksän vuotta sitten se oli juuri sitä, mutta on se vieläkin yhtä arvokas ja hyvä. Nykyajan räiskintäpelejä kun lähdet vertaamaan Half-lifeen, voi HL vaikuttaa hernekeitolta, ainakin grafiikka. Kuitenkin tunnelma ja juoni ovat ne seikat Puoli-elämässä, joita ei ole nykyaikanakaan ylitetty puolillakaan.

Kaikki alkaa siitä, kun Gordon Freeman, 27 vuotias tiedemies saapuu Black mesa nimiseen tutkimuslaitokseen (Jota voitaisiin oikeasti kutsua suureksi kaupungiksi, kun otetaan laitoksen monipuolisuus huomioon) junalla. Matkalla nähdään, että jotkin tekniikkalaitteet ovat hieman alkaneet reistailemaan (Vuotava radioaktiivinen putkisto ja muutamat tekniset ovet ovat juuttuneet kiinni) Lopuksi Gordon astuu koelaitokseen, josta hän saa HEV-asun, joka suojaa Gordonia vaarallisilta olosuhteilta, kuten mm. radioaktiivisuudelta, kovilta iskuilta ym.
Gordon saa käskyn testata Xen-ulottovuudesta tuotua timanttia eräänlaisessa sädekoneessa. Tohtorit pelkäävät että koe voisi johtaa resonanssikaskadiin (Eli voisi tehdä kritikaalisia vaurioita laitokseen), mutta kuitenkin antavat Gordonin suorittaa kokeen ilman mitään suurempia huolia.
Kun kristalli on työnnetty koneeseen, niin alkaakin tapahtua. Sillä kristalli aiheuttaakin resonanssikaskadin ja samalla portaalin Xenin ja maapallon välillä. Tietenkin Xenin muukalaisrotu käyttää tätä hyväkseen ja hyökkää Black mesaan ja samalla yrittäen myös hyökätä maailman eri kolkkiin. Hel
vetti on siis näin päästetty valloilleen.

Harvat eloonjäänneet työntekijät antavat Gordonille käskyn lähteä yläilmoille hakemaan apuvoimia, jotka voisivat evakoida työntekijät ja korjata tämän sotkun. Koska Black mesa on syvällä maan ja vuoriston alla, ja monet "ylämaailmalle" johtavat välineet ovat juurikin epäkunnossa. Joutuu Gordon seikkailemaan pitkin Black mesan käytäviä etsien ulospääsyä taistellen samalla Xenin muukalaisia vastaan.
Kun saadaan tietoon, että apuvoimia on tulossa, alkavat työntekijät itse etsimään ulospääsyä ja pelastusta. Kaikki kuitenkin kääntyy, kun apuvoimien tarkoitus on pelkästään korjata tämä sotku. Eli suoraansanottuna heille on annettu käsky eliminoida jokainen mikä liikkuu, oli se sitten muukalainen ulkoavaruudesta tai työntekijä, jokainen on tapettava. Koska hallitus haluaa salata Black mesassa tapahtuneen onnettomuuden, on siis jokainen tietoinen tapettava tästä syystä.
Pelin edetessä Gordonilla on siis kolme vihollista: Vihaiset muukalaiset ulkoavaruudesta, Amerikan iskuryhmä ja Black mesan ränsistyneet ja vaaralliset tilat.

Grafiikka on pysynyt ihmeellisen hienona, vaikka peli alkaa jo olemaan eläkeikäinen. Mutta parilla pienellä grafiikkapäivityksellä saa ainakin modelit näyttämään tarpeeksi hienoilta.
Aseet ovat suoraan sanottuna nerokkaita, vaikka olisin eniten halunnut enemmän käyttöä sorkkaraudalle ja miinoille. SMG on erittäin epätehokas papatin, jota kuitenkin on pakko käyttää monessa kohdassa. Mutta kuitenkin muut aseet ovat erittäin hyvin suunniteltu.

--
---
--

Half-life on siis peli, jonka pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan FPS-pelaajan pelihyllyltä. Onhan kyseessä sentään yksi kirkkaimmista FPS-peleistä ikinä.
Uusimmat HL:ää pelanneet eivät ehkä löydä pelistä samanlaista hehkua, kun se oli vuosia sitten, mutta se on heidän ongelmansa.

96

Call of Duty 3.

Arovsteltu: Ps2
Ikäraja: 15
Moninpeli: ei kaksinpeliä, mutta nettipeli kyllä.
Kehittäjä: Activision


Tervetuloa 2. mailman sodan mailmaan, josta on jo tullut niin monta peliä, joita ei jaksa edes muistaa. Mutta, Call Of Duty sarja on yksi kuuluisimmista 2. mailman sodan peleistä.

Call Of Duty 3 alkaa leiristä, jossa päähenkilön täytyy opetella niin kranaattien heittämistä, ampumista, ryömimistä. Ihan realistiseltahan tämmöinen ennen sotaa tuntuu. Mutta, *****t grafiikat pistävät silmään. Grafiikat ovat huonompia, kuin normaalisti Playstation 2:sella.

Sitten mennään jo sotimaan, tähtäys ja aseet on ihan hienosti hoidettu ja ampumis tuntuma on hyvä. Huono juttu on, ettei pääse suojautumaan kulman taakse, vaan täytyy mennä kyykkyyn, tai makaamaan, tai mennä seinien taakse. Viholliset kuolevat kyllä ihan hienosti, ei siinä ole vikaa.

Peli on hyvää räiskintää, jota suosittelen COD -faneille, muillekkin räiskinnän ystäville tätä voisi suositella. Peli on liian lyhyt, grafiikka suttuista, jotkut tehtävät samaa toistoa, mutta pelissä pelataan eri henkilöillä, joilla on eri tavoitteet, mutta yksi yhteinen: Natsien tuhoaminen!

+ Taistelu on kohdallaan, asetuntuma, vihollisten kaatuminen, aseet, ym.
+ Erilaisia, monipuolisia kenttiä
+ Pommien kanssa häslääminen ja elokuvamaisuus
+ Peliin jää koukkuun, mutta se on liian pian ohitse.

- Suttuinen grafiikka
- Ei voi suojautua kunnolla

Arvosana:

82


GTA: San Andreas

Arvosteltu: Ps2
Ikäraja: 18
Moninpeli: 1-2 pelaajaa, ei nettipeliä
Kehittäjä: Rockstar Games

San Andreas kuuluu huippusuosittuun GTA-sarjaan, joka on noussut kuuluisuuteen hyvä juonisilla peleillään, pelien vapaudella, väkivallalla. Mutta laatua on kuitenkin kaikki GTA-pelit olleet.


San Andreas alkaa, kun CJ palaa Liberty Citystä Los Santosiin. CJ on lopettanut huumeiden käytön ja koittaa aloittaa uuden, paremman elämän, mutta 2 korruptioitunutta poliisia, Tenpenny ja Polaski lavastavat CJ:n oman äitinsä murhaajaksi. Tehtävät ovat hyviä, mielikuvituksellisia, monipuolisia. Verta löytyy, mikä on hyvä asia, mutta pelissä on todella paljon muutakin.

Peliin on todella käytetty vaivaa, alue on ps2 isoin, monipuolinen ja silti grafiikka on normaalia Ps2-peliä parempaa. Kulkuneuvoja on monta sataa, Karting autoista crossareihin. Pelaaja voi liikkua niin vedessä, ilmassa, metsässä, kaupungissa. Peliin on laitettu todella paljon tekemistä, Casinon pelaamista, autojen tuunausta, ravi veikkausta, talojen ryöstämistä. Ja pelissä on joka aseessa Statsit, jotka kehittyvät ampumalla. Lisäksi pelissä voi valita päähenkilön vaatteet, kampauksen, tatuoinnit, valikoima on todella suuri. Hahmon lihaksetkin kasvavat, kun käyt kuntosalilla ja tappelet paremmin. Ja stamina vaikuttaa juoksukuntoosi, jaksat juosta kauemmin.

Loppu tiivistys:

+ Statsit
+ oman hahmon laajat muokkausmahdollisuudet
+ Monipuoliset, mielikuvituksella tehdyt tehtävät
+ Aina löytyy tekemistä
+ Todella paljon kulkuneuvoja
+ Hyvä äänimailma
+ Hyvä tarina ja mielenkiintoiset hahmot.

- Bugii välillä
- Peli voi olla joillekkin liian vaikea
- vie kaiken vapaa-ajan

95

Nyt tulee arvostelun kuvatus XIII:stä
Eli: XIII perustuu Belgialaiseen sarjakuvaan, joka on kertomus miehestä numero kolmetoista (eli XIII), joka herää rannalta haavoittuneena. XIII ei muista mitään, mutta hänen perässään on FBI ja roistot, jotka tahtovat hänet vain hengiltä. Eikä ihme, koska XIII on syyllisenä juuri tapahtuneeseen presidentin salamurhaan. Vai onko? Sen herra kolmetoista aikoo selvittää.

Siitä alkaa jännittävä peli sarjismaisella otteella ja hyvillä musiikeilla höystettynä. Sarjismaista tunnelmaa korostetaan tyylikkäällä cel-shading grafiikalla, pelin aikana olevilla puhekuplilla, lisäämällä ruudulle efektit myös teksteinä (aagh tai boom esimerkiksi) ja picture in picture -kuvilla joista näkyy esim. että vartija on nähnyt ruumiin ja alkaa ihmettelemään sitä. Myös välivideot on tehty sarjistyyliin. Ainoa puute on että välivideoihin ei saa tekstityksiä, mutta enimmäkseen juoni kulkee pelin aikana tapahtuvina flashbackeina.

Peli alkaa räiskintänä mutta kääntyy loppua kohden enemmän hiipimiseksi ja äänettömäksi soluttautumiseksi. Hipsimistä auttaa sankarin kyvyt, kuten "6th sense skill" joka näyttää vihollisten askeleet ruudulla "tap tap" -tyyliin. Koska sankarin kesto ei ole Teräsmies luokkaa, niin hiipiminen on muutenkin järkevää. Mutta peli ei ole kuitenkaan pelkkää hiiviskelyä, sillä välillä tulee adrenaliinia enemmän annostelevia räiskintäjaksoja. On jännittävää hipsiä sukellusveneessä vakoillakseen minne se on menossa, jonka jälkeen täytyy juosta aseet laulaen karkuun.

Mutta valitettavasti pelissä on pomomatseja jotka ei oikein sovi koko peliin. Pahikset kun sattuu kestämään turhan paljon kuritusta. Se on aika (epä)reilua verrattuna siihen, että sankari ei kestä juuri montaa osumaa

Ampuma-aseita peli tarjoaa sellaiset viitisentoista kappaletta. Nitä ovat mm. pistooli, haulikko, Uzi ja vastaavat. Peli tarjoaa toisen mokoman verran kertakäyttöisiä, yhdellä lyönnillä tainnuttavia aseita kuten harjat, tuolit ja tuhkakupit

Tainnuttavat aseet tulee kyllä tarpeeseen. Hiipimistehtävät voidaan aloittaa järkevästi antamalla pistooli ilman äänenvaimenninta, ja sitten tavoitteessa sanotaan että "Älä aiheuta hälytystä"

XIII saa myös käyttöönsä tiirikan, taskukokoisen vaijeriheittäjän, joskus pommeja tai lasermikrofoneja

Vaijeriheittäjällä tehdään kivoja kohtauksia joissa herra kolmetoista esim. laskeutuu vihollisten keskelle. Hienoksi ko. kohtaukset tekee se, että samalla voi ampua ja kiikkua katossa

Muuta kerättävää rääsää on mm. health-kitit, luotiliivit/kypärät ja dokkarit. Dokumentteja voi katsella valikossa, ja dokkarit kasvattavat XIII:n kykyjä

Kentät ovat hyviä ja tiiviitä ja niitä on useita. On Appalakkien vuoristoa, armeijan tukikohtaa ja pankkia. Kentät vaihtelee mukavasti, mutta kenttien koko on ehkä turhan pieni. Lyhyimmillään kentät vetäisee alle vartissa, mutta onneksi kenttiä on yli kolmekymmentä.

Kentissä ei koon lisäksi ole muuta kakkaa juttua kuin se, että tässä on checkpoint-tallennus. Päivityksellä pelin saa sentään tallennettua viime checkpointtiin mutta se on silti aika kakki juttu, koska osa kentistä on hiukan massapelejä haastavampia

Harmittavasti peli loppuu cliffhangeriin. Jotta juoni saatettaisiin loppuun, se olisi ehdottomasti jatko-osan paikka. Sitä ei kuitenkaan näillä näkymin ole tekeillä, koska XIII ei oikein ollut massojen mieleen

Mutta, vähän viskumpi pelaaja ymmärtää, että XIII on hiano peli

Lyhyesti: Hieno sarjakuvamainen räiskintä/hiiviskelypeli

Hyvää:
+ Hieno juoni
+ Sarjakuvamainen ote
+ Hyvät musiikit
+ Hiiviskely ja räiskintä toimii
+ Vaihtelevat kentät
+ Loistavat ääninäyttelijät...
Huonoa:
- ...paitsi päähenkilön piipittävä David "Fox Mulder" Duchovny
- Juoni jää kesken
- Välillä torspo tekoäly
- Kentät saisi olla pidempiä
- Checkpoint -tallennus
- Ubisoft ei ole ilmoittanut mitään jatko-osasta

Pointsit: 92/100

http://s2.fi.gladiatus.com/game/c.php

Hieno peli..suosittelen...

Lainaus:13.11.2007 HaKaLaKa kirjoitti:
http://s2.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=

Hieno peli..suosittelen...

Reffi-linkki.. meninkin painamaan.

Ei noita linkkejä!

Saman arvostelun kirjoitin tänään arvostelut.nettiin.

Tony Hawk's Underground 2 (Arvostelu) Playstation 2

Uusi haukka uudet kujeet.
Tämä peli on taas muuttunut paljon edellisistä osista, sillä tässä tarina on sellainen että olet uudessa World Destruction Tourissa mukana ja sinä olet Tony Haukan puolella Bämin tiimiä vastaan. Kiertelette kaupungista toiseen ja sinun on tehtävä listalla olevia tehtäviä ja toisesta saa enemmän pisteitä kun toisesta. Jokaisessa maassa maksimi pisteet on 1000pts, mutta päästäksesi seuraavaan maahan sinun on saatava vain 500pts. Tehtävät ovat aika helppoja, eikää edes viimiset tehtävät tarjoa sellaista haastetta, ettei viittäsataa pistettä saisi. Tosin on pelissä myös vaikeita tehtäviä, mutta ei kaikkia ole pakko mennä. Tekijät ovat sitten menneet helpottamaan tätä vielä entisestään laittamalla tähän sellaisen hidastus jutun, joka helpottaa komboja turhankin paljon. Alussa valitaan yksi kolmesta vaikeustasosta. Niihin kuuluu easy, normal ja sick. Peli on myös melkoisen lyhyt että ei tarvi paljoa pelata, kunnes lopputekstit hörräävät.

Miten ollaan onnistuttu grafiikassa ja musiikeissa?
Minusta pelissä on musiikkia moneen makuun. Optionssista voi hyvin vielä valita kuunteleeko rockia vai mitä nyt haluaakaan. Kuitenkaan minun mielimusiikkia eli heviä tässä ei paljoa löydy. Grafiikka taas ei ole kovin kummoista. Välillä se on kyllä ihan hyvää, mutta pikseli mössöä puskee silmille aika usein. Grafiikat ja musiikit ovat kuitenkin ihan meneviä, sillä varsinkin musiikki lista on melko kattava.

Uutta on, mutta onko tarpeeksi?
Underground 1 pelistä tässä on ihan tarpeeksi uutta, sillä tässä on uudenlaiset tehtävät, tarina muuttunut täysin, uusia kykyjä (mm. voit spreiata seinille omatekemiä maalauksia yms.), uusi pelitila Classic jossa pelataan samalla tavalla kun Tony Hawk 1-3, eli minuutin sisällä on tehtävä mahdollisimman monta tehtävää. Se on hyvää vaihtelua, vaikka kun on pelin läpäissyt. Kontrollit ovat pysyneet samana, mutta sellainen hohto on mielestäni kadonnut, sillä entiset haukat ovat olleet parempia kuin tämä. Tuttu huumori on kuitenkin vielä tallella. Jotkut kohdat saattavat nostattaa peräti hymyn huulelle. Jokaisessa maassa on vielä neljä hahmoa, joilla pelata. Sinä, pro hahmo, guest hahmo ja secret hahmo. Ne pitää löytää jostain.

Jaksaako tätä nyt pitkään pelata?
Jos ei pidä yhtään skeittipeleistä niin saattaa kyllästyä heti kuin seinään. Faneille kyllä tämä kelpaa. Minä pidän paljon Tony Hawk peleistä ja jaksoin pelata tämän kahdessa päivässä läpi. Classic mode tuo vielä pelattavaa tähän lisää. Tuskin kuitenkaan heti jaksaa Story modea uudestaan läpäistä. Jos pitää jonkun pituisen väliajan tän pelaamisesta niin ehkä sitten jaksaa paremmin.

Hyvää:
-Hauska ja hyvä tarina
-Paljon uutta
-paljon sisältöä
-Monipuolinen musiikkilista

Huonoa:
-Lyhyt ja helppo mennä läpi
-Pitkäveteinen ja yksitoikkoinen
-Grafiikka välillä aika kökköä

Arvosana: 82/100
Ei yhtä hyvä kuin aiemmat osat, mutta silti hauska skeittipeli.

Crysis
Koreassa tapahtuu kummia, ja tietysti USA:n erikois joukot lähetetään ottamaan asiasta selvää. Pelaaja ohjaa Nomad nimistä super sotilasta, jolla on vuoden 2020 huippu uutuus: NANO-PUKU! Sillä hän voi: Maksimoida nopeuden, voiman, armorin ja muuttua näkymättömäksi. Näiden avulla Nomadin olisi tarkoitus selviä Korealaisten partioista ja myöhemmin alieneista.

Pelin ovat tehneet Far Cryn tekijät, eli hyvää on luvassa, ja sitä se onkin.
Grafiikka on pelkkää silmä karkkia, vaikka olisi minimi asetuksilla.

Pelin taisteluista huikeita tekevät tuhoutuva ympäristö, ja sen hyödyntäminen.
Voit vaikka viskata vihollisen taloon päin, ja sorruttaa sen seinät samalla talon sisällä olevien päälle.

Myös pelin juoni on mahtava. Juoni on järkevä, selkeä ja mielenkiintoinen.
Dialogit on myös hyvin tehty.

Tehtävät tuntuvat jopa järkeville, ja vihollisetkin ovat ihan järkeviä. Tosin tekijöiden lupaus, että viholliset olisivat AINA eri paikoissa, kuin ensi yrittämällä, ei ole toteutunut. Mutta kyllä viholliset siirtyä paikasta toiseen osaavat, ja suojiakin käyttää.

Moninpeli on myös mukavaa ajan vietettä, tosin alku sekaannus PunkBusterin kanssa oli ärsyttävää..
Mutta kuitenkin, moninpelissä on kaksi eri peli modia: Power Struggle ja Instant Action. Ensimmäisessä vallataan alueita, ja tuhotaan toisen osapuolen (USA/Korea) tukikohta. Toisessa modissa ollaan tavan deathmatchia Nano-pukujen kanssa. Itse pidän jälkimmäisestä jostain syystä enemmän.

Tiivistettynä:

+Juoni
+Über nätti grafiikka
+Nano-puku
+Moninpeli..

-..Jonka ongelmat PunkBusterin kanssa alussa ovat ärsyttäviä
-Muutama bugi
-Lyhyt..

Call of Duty 4: Modern Warfare
PC

Call of Duty 4 on yksi harvimpia uutuuksia jonka suostuin ostamaan, ellei jopa ensimmäinen.

Call of Duty 4 perustuu kuvitteelliseen lähitulevaisuuden Lähi-idän ja USA:n confliktiin. Call of Duty 4:ssä pelataan SAS miehellä (Soap MacTavish) sekä USMC:n Paul Jacksonilla. Peli alkaa kun SAS löytää Irakilaisen ydinkärjen venäläiseltä rahtilaivalta ja Al-Asad toteuttaa vallankaappauksen ja teloittaa presidentti Al-Fulanin kansainvälisessä televisiossa, muutamia tunteja myöhemmin USMC aloittaa invaasion pysäyttääkseen Al-Asadin, mutta kaikki ei menekkään niin kuin pitää...

Pelin huomattavampia muutoksia oli aiempiin osiin verrattuna se että peli on siirretty nykyaikaan. Pelissä myös muitakin uudistuksia näkyi kuten tarinassakin aivan selvästi, vaikka myös CoD 3:ssakin oltiin jo keskitytty hiukan enemmän tarinaan, niin silti se tuntuu tässä selvemmältä. Pelissä myös grafiikoita on päivitetty huomattavasti sekä äänimaailma oli erittäin tunnelmallinen ja kaunis, etenkin taustamusiikeissa oli onnistuttu vaikka myös muutaman aseen kohdalla ääniä oltiin möhlitty, mutta itseäni tämä ei hirveästi häirinnyt. Myös putkijuoksu verrattuna aiempiin osiin on onnistuttu piilottamaan hyvin, vaikka periaatteessa tämäkin oli sitä putkijuoksua.

Yksinpeli oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja monipuolinen, vaikka parhaat kentät tuntuivatkin liian lyhyiltä. Itsestäni yksinpeli oli sopivan pituinen, mutta USMC:llä olisin halunnut hiukan enemmän pelailla. Yksinpelin tekoäly ei myöskään ole mitään parasta, vaikka mielestäni se oli riittävän hyvää niin vihollisten lempi kohteena näytti yleensä olevan pelaaja. Yksinpelissä myös huomattavaa oli että kranaattiin kuolee noin 3 kertaa useammin kuin tulee ammutuksi, vaikka myöhemmin tottuukin välttämään "kranaattikuolemat" niin silti kranaatteja tuntuu satelevan jokapuolelta.

Moninpeli taas pesi selvästi Call of Duty 2:lla lattiaa, vaikka melko pienet kentät joskus häiritsivätkin. Moninpelissä myös omien hahmoluokkien customointi oli todella mielenkiintoista. Myös monia uudistuksia näkyi moninpelissä, joista näyttävimpiä olivat helicopterit jne. tuet sekä se että ohuet kohteet voi läpäistä luodilla joka aiheuttaa tunteen että kannattaa tulittaa vihollista vaikka vihollinen olisikin tynnyreiden takana kykkimässä.

Lyhyesti:
Parasta mitä sarjalle pystyi tekemään oli siirtää se nykyaikaan, ja nyt se tapahtui. Erittäin tunnelmallinen pakkaus niin yksin- kuin moninpelinäkin.

+ Tarinaan selvästi panostettu
+ Nykyaikaisettu
+ Graafisesti melko näyttävä ja kevyt
+ Moninpeli
+ Tekoäly
+ Tunnelma
+ Äänimaailma
+ Luodit läpäisevät ohuet seinät
+ Uudistukset
+ Monipuolisuus (paljon aseita yms.)

- Loppujen lopuksi putkijuoksua
- Viholliset valitsevat usein kohteeksi pelaajan
- SAS osuus liian pitkä verrattuna USMC:n.
- Äänimaailma kusee joskus
- Parhaat kentät tuntuivat olevan liian lyhyitä

95/100

The Hobbit

Kaikkihan tietävät hobitin Bilbo Reppulin, joka lähti kolmentoista kääpiön kanssa Yksinäiselle vuorelle pelastamaan kultansa? Tässäpä on arvostelu tarinasta videopelinä.

Vaikkakin The Hobbit voisi kuulostaa(sekä näyttää) huonolta ja lapselliselta peliltä, saatta se kuitenkin yllättää pelaajan kuin pelaajan.

The Hobbit on suunnattu nuoremman ikäpolven pelaajille. Tarina ja peli itsessään on mukavaa karkkia. Grafiikka saattaa näyttää huonolta, mutta se juuri sopii tämän kaltaiseen peliin ja ei hirveästi vaikuta peliin. Hahmot ovat kivan ja erikoisen näköiset, ja vihollisetkin näyttävät sopivilta nuoremmille.

Tarinakin on mainio, mutta kirjan lukeneille siitä ei ole kauheasti iloa. Tosin tarina sisältää lisäksi lisäjuonia, mitä kirjassa ei ollut. Mutta nämä ovat hieman ennalta arvattavia. Esimerkiksi: Kun Bilbo, Gandalf ja kääpiöt ylittävät Sumuvuoria, he leiriytyvät luolaan. Bilbo lähetetään hakemaan nuotiopuita, jotka sijaitsevat alempana rinteessä. Yllättävsti juuri kun Bilbo nostaa puun kalikat, maa sortuu alta ja Bilbo tippuu mukana. Näin hän seikkailee luolissa ja yrittää selvitä takaisin luolalle, nuotipuut tietenkin mukana.

Peli saattaa kuulostaa täydelliseltä, mutta sitä se ei taida olla.

Taisteleminen on hieman hankalaa, samoin liikkuminenkin. Tämä saattaa tuottaa vaikeuksia niin nuorillekkin kuin vanhemmillekkin.
Lisäksi erillaiset puzzlet voivat olla hankalia nuorille. Itseasiassa myös vanhemmallekkin väelle. En ole itsekkään vetänyt peliä läpi, kun olen kerran juuttunut erääseen kohtaan. Pelin maisemat ovat mukavia ja vaihtelevia. Itse pidin eniten Konnusta, Yksinäisestä Vuoresta, Järvikaupungista ja peikkojen luolan lähiseudusta. Mutta muutamat paikat saattavat olla hieman tylsiä ja haluaa päästä niistä pois. Lisäksi paikkoja, joita odotin innolla, eivät olleet pelissä(kuten Rivendell tai Beornin mökki/sen seutu).

Bilbo on hahmonaan mukava. Häntä ja hänen kommelluksiaan sekä erillaiset lausahdukset lisäävät pelin mukavuutta. Muut hahmot, no jäävät hieman taka-alalle ja niitä ei kauheasti jaksa katsella. Ainoastaan Gandalf on kiinnostava hahmo Bilbon lisäksi.

Arvostelu:
+Tolkienin hieno tarina
+Bilbo
+Tietyt maisemat
+Lisäjuonet
+Erillaisia puzzleja...

-...joista osa on turhan hankalia
-Saattaa käydä tylsäksi
-Liikkuvuus
-Muut hahmot jäävät Bilbon varjoon
-Kiinnostavia paikkoja jätetty pois
-Vaikeus

Teksti kertoo enemmän, kuin arvostelu ja tässä pisteet:

83/100
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Mainio tarina Bilbon seikkailusta, joka sopii niin nuorille että vanhemmillekkin.