Metroid: prime

Kuuluisan Samuksen paluu, mutta tällä kertaa 3D maailmaan.

*PIENI SPOILER*

Kaikille niille jotka eivät tiedä niin Samus Aran on nainen, joka oli jäännyt orvoksi Avaruuspiraattien hyökätessä Samuksen kotimaahan nimeltä K-2L. Chozot eli jonkinlainen laji kasvatti Samuksen soturiksi ja vuosia myöhemmin sai käsiinsä Power suitin ( Voimapuvun) jonka avulla voi nyt tuhota Avaruuspiraatteja ja kostaa niille.

Samus jatkaa matkaansa ja päättyy Avaruuspiraattien tukikohtaan. Samus tuhoaa tukikohdan tappamalla jonkinlaisen madon ja lähtee Ridleyn perään (lentäväliskon?) Samuksen jahti päättyy planeettaan nimeltä Tallon IV josta alkaa koko homma. Samus menetti lähes kaikki aseet eräästä räjähdyksestä ja ne on saatava takaisin, joka on melkeimpä tämän pelin idea.

Aseet saadaan takaisin menevällä peliä eteenpäin, mikä tuntuuu tylsähtävältä. Pelissä ei oikein taistella paljoankaan, vaan se on simmoista kiertelyä esim. saat uuden aseen, mutta toinen uusi ase on sitten jossain 100 kilometrin päässä. Eli aikaa kuluu aseiden ja uusien voimien keräilyyn.

Tässä saa moninlaisia uusia voimia ja aseita pukuunsa esim.Varia suit jolla hän kykenee menemään korkeista lämpötiloista.

Saa myös kaikenlaisia aseita esim. Plasma beam, ice beam ja wave beam joilla voi avata uusia oveja, jota ei normaali ase voi avata.

Pelissä kuuluu myös skannata tietokoineita, portteja ja sun muita hyädyllisiä tietoja jotka jäävät tietokantaan.

Samus pystyy myös muuntautumaan palloksi jolle on myös erinlaisia aseita sun muita hyödyllisiä juttuja esim. spider ball jonka avulla voi kiivetä seiniin tai sitten boost ball jonka avulla voi sitten mennä nopeasti.

Pelissä on paljon, paljon uusia aseita ja lisävarustuksia, joita voi käyttää aina kun haluaa.

Lyhyesti: Pirun hyvä peli, joka käyttää liikaa aikaa kiertelyyn.

Hyvää: Kaunis peli, hyvä juoni ja todella paljon aseita...

Huonoa: ...joiden etsimiseen kuluu aikaa ja liian vähän taistelua.


Pisteet: 89

Crysis (PC)


Odotin Crysistä kuin kuuta nousevaa ja ajoitin pelin julkaisuajalle myös uuden tietokoneen oston. Kaikki tämä tapahtui ja sain Crysiksen vihdoin hyppysiini. Jo kantta ja ohjekirjaa katsellessa meinasi pää räjähtää jännityksestä.

Asetusten säätämisen jälkeen alkoi itse peli. Alkunäytös lagitti pahan kerran, mutta uusimpien ajureiden lataamisen jälkeen peli pyöri DirectX 10:llä, high/medium-asetuksilla ja 1680x1050-resoluutiolla loistavasti. Ei muuta kuin pelittämään!

Tutkin maastoa paljon ja kun olin oppinut pelaamaan, leikin vihollisten tekoälyillä. Leikin, leikin ja leikin. Siihen ei ikinä kyllästy. Sitten kun ensimmäiset peltihökkelimajat ilmestyvät kiikareihin, ei voi hillitä tuhoamisen vetovoimaa. Siinä se maja seisoo huteroineen tukipylväineen. Kun rakennelman sai räjäytettyä ensimmäisen kerran fysiikoiden ollessa "very high" -asetuksella, ei tapahtunut mitään... Muuta kuin silmistä valui hunajaa. Rakennusten lisäksi tietenkin myös erilaiset esineet tottelevat fysiikan lakeja. Ja sitten alkaa leikkiminen nano-puvulla...

Nano-puvussa on valittavana neljä erilaista moodia; maximum armor, maximum speed, gloack mode ja maximum strenght. Kaikki ovat erittäin hyödyllisiä, mutta parhaimmaksi mainitsen itse maximum strenghtin eli maksimaalisen voiman. Kaikki vähääkään englantia ymmärtävät kyllä tietävät, mitä mikäkin moodi tekee, mutta gloackia eivät välttämättä kaikki ymmärrä. Gloack mode muuttaa pelaajan väliaikaisesti miltei täysin näkymättömäksi. Vihollisia voi härnätä tällä tavoin. Maximum strenghtin mainitsin parhaaksi. Miksikö? Se on vain näistä kaikista neljästä moodista hauskin. Kuvittele, maksimaaliset voimat tuovat sinulle monia mahdollisuuksia. Voit tarttua vihollisia kurkusta, heittää heidät hevonkuuseen, talojen seinien läpi, kiellekkeeltä alas tai vaikka toisten vihollisten päälle. En ala moodeista sen enempää selittelemään, kun ne ja niiden hienoudet on varmasti kerrattu täällä ja muualla jo moneen kertaan.

Crysis on mielestäni hyvin pitkäkin peli. Ensimmäinen kenttä on erittäin laaja ja hyvin pitkä. Siitä lähtien kentät alkavatkin lyhenemään, mutta ne tarjoavat silti edelleen samoja mahdollisuuksia ja pelaaminen on mielekästä koko pelin ajan. Tai ehkei aivan koko ajan. Crysis sisältää nimittäin loppupäässä scifiä ja siten myös alien-teknologiaa ja hirviöitä. Tämä osuus ei ole kuitenkaan kovinkaan suuri ja monet myös saattavat pitää scifi-osioista ja/tai vaihtelusta alkupään kenttiin verrattuna. Itse en ole vielä edes niinkään pitällä. Vasta kolmannen kentän alussa. Olen tutkinut, leikkinyt ja edennyt hitaasti nähtävyyksiä ihaillen, joten olen vasta niinkin lyhyellä. Pelitunteja on kuitenkin kertynyt jo tusinan verran. Aika on kulunut myös rattoisasti moninpelin parissa.

Crysiksen moninpeli on hieman Battlefieldmäistä, mutta silti omaperäistä. Pelimoodeja on vain vaivaiset kaksi kappaletta, mutta toinen niistä - Power Struggle - on erittäin hyvä ja tasapuolinen. Toinen pelimuodoista on perinteinen Deathmatch erillä nimellä: Instant Action. Crysis on kuitenkin suurimmalti osalti pullollaan pelkkiä Power Struggle -servereitä. Power Strugglessa joukkueiden täytyy valloittaa vapaana tai vihollisen hallinnassa olevia tukikohtia. Tukikohdat tarjoavat suojaa, kulkuneuvoja ja aseita. Sekä tietysti uuden paikan mihin ilmestyä kuollessaan. Moninpeli sisältää tietysti myös yksinpelin tapaan kulkuneuvoja. Ajettavina on mm. jeeppejä, tankkeja ja helikoptereita.

Crysis on kokonaisuudessaan niin laaja ja käsittämättömän uskomattoman upea ja kaunis peli, ettei sanat riitä millään kuvaamaan sen koko luonnetta. Jokaisen pelikelpoisen PC:n omistajan täytyy kokea tämä peli. Jos et tätä ole vielä ostanut, häpeä! Tämä heti pukinkonttiin!

Hyvää:

+ Erittäin kaunis ulkokuori
+ Myös sisältä nannaa
+ Fysiikat, rakennusten tuhoutuminen
+ Nano-puku ja aseiden kustomointi reaali-ajassa
+ Kenttäsuunnittelu, avoin pelimaailma
+ Mainio Power Struggle
+ Rehevääkin rehevämpi viidakko
+ Vihollisten tekoäly


Huonoa:

- Laitteistovaatimukset
- Minimaaliset bugit
- Moninpeliin kaivataan lisää pelimuotoja (CTF, S&D...)
- Peliseuraa on joskus vaikea löytää moninpelissä
- Monet pelinkehittäjät menettivät motivaationsa, sillä...

LYHYESTI: ...Crysis on räiskintäpelien kuningas!

PISTEET: 99/100

typoja iaka paljon muuten hyvä...

vaihda edes toi sun gloack cloak iksi

EI PELKKIÄ PLUS JA MIINUS LISTOJA

Skate. (PS3)

Odotin monta kuukautta, että saisin tämän pelin ja sain sen vihdoin jouluna.
Pelaajan muokkaaminen on laaja ja intro-video on mukava, koska siinä näytetään n.20 ammatti-skeittaajaa.
Peli alkaa siitä, kun skeittaaja pääsee sairaalasta törmättyään bussiin. Tavoitteena on päästä Skateboard Mag:n tai Thrasher:n "keulakuvaksi".

Kun alotin pelaamaan olin niin surkea, että pelkän kickflipin tekeminen oli suunnaton haaste. Kaikki flip trickit tehdään oikeasta tatista/sauvasta ja grabit liipasimista(L2 ja R2). Kaikkien temppujen oppiminen on hauskaa mikä on harvinaista.

San Valeno on suunniteltu loistavasti. Alueita ovat Suburbs(Pooleja yms.), The Res(Mäkiä paljon), Old Town(Downtownin kaltainen) ja Downtown(paljon rappusia ja raileja). Jokaisella alueella on omat spottinsa jotka voi "vallata" haltuunsa ylittämällä piste rajan, joka on jokaisella spotilla oma.

Pelissä ärsyttää välillä kuvakulma, kun ei esim. näe milloin auto tulee vastaan yms. Nautin siitä, että pelissä voi kuvata kaikki tekemänsä.

Hyvää:
-Ohjaus järjestelmä
-San Valeno
-Kuvaus ominaisuus
-Kuvakulma

Huonoa:
-Online (lagaa ja tulee dc lähes aina)
-kuvakulma
-Ei voi ottaa lautaa käteen
-Kaatuu pienestäkin töyssystä

Skate on paras skeittipeli mitä on tähän mennessä tullut ja löylyttää Ton Hawkit mennen tullen. Kunpa Skate 2 tulisi jo.

89/100

Orange Box
Playstation 3

Olin tuossa eilen kaupoissa hakemassa Uncharted: Drakes Fortunea mutta huomattuani julman hintalapun (75€) kyseisen pelin muoveissa tungin pelin hätäseen takaisin hyllyyn. Mutta jokin peli oli pakko saada, sitten silmiini sattui Orange Box.

Orange Boxissa on 5 kokonaista peliä, Half-Life 2, Half-Life 2: Episode one, Half-Life 2: Episode Two, Portal ja Team Fortress 2. Jokaista peliä on kehuttu arvosteluissa maasta taivaisiin ja jokainen peli kerännyt jos jonkinmoista palkintoa. Orange Box on varmasti useamman valinta sen hintatasonsa vuoksi.

Orange Boxin ensivaikutelma oli pettymys, johtuen siitä että peliä piti ensin asennella ja siinä tuntui olevan ensimmäisellä kerralla huikeat lataustauot, myöskään alkuvalikossa taustamusiikki kusi pahasti koska sitä piti ko. ajan latailla (johtuen pelikohtaisesta musiikista). Sitten siirryttyäni Team Fortress 2:n peli jymähti paikoilleen latauskuvaan jonka jälkeen piti lopettaa peli ohjaimen PS-nappulasta.

Tämän jälkeen kokeilin Episode 2:sta joka aluksi näytti ihan hyvältä, mutta huonon optimointinsa ja kuvanlaadun takia vaihdoin pelin hätäseen Team Fortress 2:n.

Jossain vaiheessa myös kokeilin Portalia, joka oli ihan kiinnostava mutta ärsyttävä mummelin selostus taustalla laimenti tunnelmaa niin että taidan jättää Portalin viimeiseksi läpimentäväksi.

Team Fortress 2:n odotin olevan pettymys, mutta yllätys yllätys, se miltä vähiten odotinkin jotain, olikin sitä miltä olisi pitänyt odottaa eniten. Team Fortress 2 on toki puoliksi täyttä Ramboilua mistä en usein jaksa innostua, mutta pitkään aikaan pidin kyseisestä Ramboilusta. Team Fortress 2:ssa on 9 kokonaista hahmoluokkaa luokista (offensive, defensive ja support), joista jokaisella on oma kykynsä. Team Fortress 2 on höystetty mukavalla huumorilla ja sarjakuvamaiset grafiikat sopivat siihen. Äänimaailma on kaunis ja hahmojen kommentit humoristisia.

Half-Life 2, Half-Life 2: Episode One ovat taas melko hyvin toteutettuja pelejä niin visuaalisestikkin kaikin puolin kuin tarinallisesti ja tekniikaltaankin.

Harmittamaan jäi hieman laiskalla kädellä optimoitu Half-Life 2: Episode two sekä huono kuvanlaatu Half-Lifeissä, joka luultavasti johtuu pelin HD-resoluutiosta. Episode Two ei ole mikään kaunis ilmestys Playstation 3:lla johtuen juuri ruudunpäivityksestä ja sumeasta kuvasta, mutta toivottavasti sitä korjaillaan päivityksellä.

Lyhyesti:
Erittäin edullinen paketti vaikkakin kesken eräisellä optimoinnilla.

Hyvää:
- Sopii heikomallekkin kukkarolle.
- Edullinen
- Tarina
- Visuaalisesti melko näyttävä
- Team Fortress 2
- Monipuolinen

Huonoa:
- Optimointi
- Pienet bugit
- Sumea kuva putkitelkulla
- Laimeahko kenttävalinta Team Fortress 2:ssa

85/100

Mul on Battlefield 1942 ne 3 versioo jostain syystä vaan toi roadrome toimii mutta, ei se haitaa kun pelaan vaan netis. Lentäminen on kyllä siinä paljo helpompaa ku bf2 ja peli ei lagaa sitten yhtään eikä oo mitään hyppy sankareita siä niinku bf2. Battlefield 1942 on yksi tosi hieno juttu joka, on meritaistelut on sukellus veneitä ja isoja sota laivoja sekä sitten pienenpiä ja lentotuki aluksia syvyys pommeja ja vaikka mitä siinä pelissä on kunnon massiivista sotaa kunnon tykeillä ai että, sitä tunnetta kun saa vihulaivan uppoo. JA lentokoneet ai juma niitä on paljon pommi koneet nousee ykkös sijalle niillä saa sellasta tuhoo aikaan mut ne on kentis jois pitää tuhota vihollisen tehdas.

Lainaus:01.01.2008 kakkerlak kirjoitti:
Orange Box
Playstation 3



Hyvää:
- Sopii heikomallekkin kukkarolle.
- Edullinen
- Tarina
- Visuaalisesti melko näyttävä
- Team Fortress 2
- Monipuolinen

Huonoa:
- Optimointi
- Pienet bugit
- Sumea kuva putkitelkulla
- Laimeahko kenttävalinta Team Fortress 2:ssa

85/100

Jooh,harmi kun toi PS3 version on juosten kustu.Loistavia pelejä kaikki.

Gta 3
Playstation 2


Juu,tämän pelin ostin pari vuotta sitten,mutten silloin jaksanut pelata läpi.Vasta pari kuukautta sitten pelasin läpi ,ja oli aika yllätyksellisen hyvä peli.

JUONI:GTA3:N päähenkilö (nimeä ei kerrota) on pahassa jamassa,ja joutuu vankilaan.Hän kuitenkin pakenee,mukanaan eräs toveri.Hän on aikeissa kostaa naiselle joka pilasi hänen elämänsä.Ensin hänen täytyy kuitenkin selviytyä Liberty Cityn rankoissa olosuhteissa.

TEHTÄVÄT:GTA3:N tehtävät ovat samaa vanhaa huttua,jotka vain toistavat itseään.Tapa se,ryöstä se,räjäytä se,pelasta se.Se ei haittaa, sillä pelin tehtävät kuljettavat upeaa tarinaa kokoajan eteenpäin.

VAPAA-AIKA:GTA3:SSA voi vapaa-ajalla kulkea jalan, tai ajaa autolla, ampua ihmisiä,tehdä minitehtäviä, tai mitä päähän tulee.

HYVÄÄ:
+Tekemisen vapaus
+Laaja asevalikoima
+Juoni
+Näyttää aidolta
+Kunnon klassikko-peli

Huonoa:
-Ihmisiin täytyy pumpata lippaallinen panoksia
-Ei moottoripyöriä
-Päähenkilö ei puhu pelin aikana yhtään
-Joitain ärsyttäviä tehtäviä

Pisteet:90/100

Joopajoo, tuli tässä Bioshock ostettua, ja ensinnäkin on todettava, että se on todellakin Halon tappaja (joka ei tosin ole kovin kummoinen suoritus, Halo on pepusta), mutta Halffikselle se ei pärjää.
80/100
+ Plasmideilla on kiva leikkiä
+ Hakkerointi
+ Yleisesti ottaen hyvä äänimaailma
- Muovinukkegrafiikka
- Taistelu on aikamoista räpellystä
- Ohjauksessa hiomisen varaa
- Uudelleensyntyvät viholliset
- Hakkerointi käy pitemmän päälle hermoille
- Plasmiditkin voisivat olla tehokkaampia

Metal Gear Solid: Portable Ops (PSP)

Vaikka peli onkin taskukonsoli peli, se alusta asti tuntuu sekä näyttää tutulta Metal Gear Solid -peliltä. Plussaa pitää antaa erittäin paljon pelin graafisesta puolesta sillä se on jotakin käsittämättömän hienoa PSP:llä. Graafinen taso vastaa melkeinpä MGS3: Snake Eaterin tasoa. Toisaalta tätä painottamaan peliä on pilkottu osiin jolloin peliä pelataan osa kerrallaan. Tällä kertaa on myöskin mahdollista/pakollista rekrytoida vihollis sotilaita.

Tarinan kerronta tapahtuu sarjakuva tyyppisten välivideoiden kautta, jotka voivat aluksi tuntua hiukan omituisilta, mutta niihin tottuu nopeasti. Peli siis sijoittuu 6 vuotta Snake Eaterin tapahtumien jälkeiseen aikaan ja pelissä paljastuu monia asioita jotka jäivät kysymysmerkeiksi Snake Eaterissa. Pelissä on siis A-luokan juoni muiden osien tapaan ja herkullisia juonenkäänteitä on siis odotettavissa. Ensimmäisellä läpiipelukerralla itsellä meni aikaa läpäisemiseen arviolta 15-20 tuntia.

Portable ops on kertakaikkiaan loistava debyytti PSP:llä ja hyvä osoitus siitä, mihin PSP taipuu.

Arvosana 95/100 ja päälle vielä Hifisti suosittelee -leima

Call Of Duty 4: Modern Warfare (arvosteltu: Xbox 360 yksinpeli)

Juoni:

Pelissä taistellaan venäläis terroristia Zakhaevia vastaan, joka aikoo vallata koko mailman. Enempää en spoilaa.

Äänimailma:

Pelin äänet ovat todella laadukkaita. Välillä tuntuu jopa, että itse olisi sodassa mukana. Aseista, kranaateista, sotilaiden huudoista tulee kaikista realistinen ääni ja koirien haukkuminen kuulostaa myös aidolta.

Pelattavuus ja grafikka:

Call Of Duty 4:ssä on parhaimmat grafiikat, mitä uuden sukupolven peleissä olen nähnyt, kaikki näyttää todella hienolta, jopa putkitöllöllä. Kontrollit ovat toimivia ja aseilla ampuminen tuntuu aseilta ampumiselta. Myös ilmatukea pystyy jossain tehtävissä kutsumaan, joka auttaa pelaaja kummasti, kun viholliset huomaavat, että talot ja suojat, joihin he ovat menneet, räjähtävät kappaleiksi.

Uudelleenpeluu arvo:

Yksinpeli on liian lyhyt Call of Duty - veteraaneille. Juonen vetää läpi helposti 7-10 tunnissa, mutta Gamerscoren ja hyvän sotatuntuman takia pelin jaksaa vetää läpi uudestaankin. Tehtäviä on paljon ja ne ovat erittäin monipuolisia. Pelaaja pääsee sotimaan niin helikopterin tykistössä kaupunkia tuhoten, kuin MacMilanin kanssa kahdestaan Tshernobylissä ryssiä ammuskellen.

Tiivistelmä:

+ Mahtavat grafiikat
+ Hyvä uudelleenpeluu arvo
+ Tehtävät ovat monipuolisia
+ Äänimailma on komeaa kuultavaa
+ Sota tuntuu sodalta
+ Jonkinlainen tarinakin löytyy..

- ..mutta siitä olisi voinut tehdä hiukan monimutkaisemman
- Juonitehtävät pääsee liian nopeasti läpi
- Käsikranaatit johtavat liian usein pelaajan kuolemaan

Arvosana: 91/100 ja ysinelonen suosittelee -merkki!

Lainaus:18.02.2008 ysinelonen kirjoitti:
Call Of Duty 4: Modern Warfare (arvosteltu: Xbox 360 yksinpeli)

Pelin äänet ovat todella laadukkaita. Välillä tuntuu jopa, että itse olisi sodassa mukana. Aseista tulee kaikista realistinen ääni

Ei todellakaan tule. Aseissa luultavasti epärealistisimmat äänet mitä ikinä peleissä nähty. Mutta peli muuten on täyden kympin arvoinen. Suosittelen.

E: tai no korjaan vähän, että suuressa osassa ei ole hyviä ääniä. Mutta snipuissa ja AK:ssa on melko hyvät, ja dessussa.

No minua pyydettiin väsäämään pieni miinus/plus-lista tuonne CoD4-aiheeseen ja sellaisen teinkin, mutta selitin siinä jotain myös vähäsen, niin kopioin tuon 'arvosteluni' nyt tuolta tänne aiheeseenkin.

Call of Duty 4: Modern Warfare
~ PC-versio

Olen aivan haltioissani tästä pelistä. Kun sain tämän jouluaattona, pelailin innoissani joulutunnelmissa. Aamulla meno ei enää iskenytkään yhtä kovaa ja piakkoin noin levelille 13 päästyäni alkoi into jo lopahtaa. Katselin tätäkin aihetta monesti ja ihmettelin, että miten kaikki tätä peliä jaksaa muka näin kovasti pelata?

Sitten kaveri kehotuksestani osti tämän pelin. Ensin emme pelailleet sitä ollenkaan yhdessä, keskityimme vain muhin peleihin. Mutta sitten kun koitimme sitä, ah, sehän tuntui pitkästä aikaa todella mukavalta. Ja nyt vaikka kaverikaan ei olisi pelailemassa yksinkin pelatessa meno on todella hauskaa. Olen tällä hetkellä kaikista eniten koukussa tähän peliin ja itseltäni löytyy kaikki tämän hetken kuumimmat PC-pelit. Mutta tämä kiinnostaa eniten.

Suosittelen todellakin ostamaan tämän pelin. Yksinpeli on aivan upea. Ykköstehtävä oli vähän niin ja näin, en tiennyt mitä siitä sanoisi, mutta näin jälkikäteen, upea tehtävä. Hyvä aloitus kampanjalle. Yksinpelissä on myös kentissä mukavasti vaihtelua. Maisemat, henkilöt ja aseet vaihtuvat. Itse mainitsen lempikentäkseni Pripyatin lähistöön sijoittuvan sniper-tehtävän. Siinä oli mukana hiipimistä ja sala-ampumista, I like it. Myös suorasta räiskinnästä pitäville on tällaisia kenttiä. Varsinkin USMC:n kampanjassa päästään räiskimään isolla joukolla Lähi-Idän kaupungeissa.

CoD4:ssä on kaikki kunnossa; pelattavuus, grafiikka, äänimaailma ja vielä toinen erikoismaininta äänimailmalle (musiikit = parhautta), vaihtelu, yksinpelikampanja ja erittäin mahtava moninpeli.


Plussat:

+ Erittäin hyvä, mutta valitettavan lyhyt yksinpeli
+ Vielä parempi moninpeli
+ Rankingit, haasteet, aseiden ja eri osien kerääminen yms.
+ Todella monia moninpelimuotoja
+ Uudelleenpeluuarvo on taivaissa
+ Kenttien ja pelihahmojen vaihtelu
+ Monia todella hyviä tehtäviä
+ Monet 'ingamessa' nähtävät hienot 'tapahtumat'
+ Grafiikka, kevyt pyörittää
+ Äänimaailma, mm. musiikit rokkaa
+ Moni muu asia, joita ei muista mainita


Miinukset:

- Keskivertoa lyhyempi yksinpeli
- Lopulta rankingit loppuvat kesken (max. 55), joskus voisi tulla lisää, IW?
- Bugit, joita esiintyy aina (esim. aseet näkyy seinien läpi vihollisille yms.)


Yhteenveto: Erittäin hyvä, varmasti yksi vuoden parhaimmista peleistä, ellei paras! Suosittelen ostoa todellakin.


Pisteet: 98/100

No kirjoitan minäkin pienen arvostelun, kun kukaan muu ei ole vielä kirjoittanut kyseisestä pelistä.

Star Wars Battlefront 2
Alusta: PS2

Yksinpeli vaikuttaa aluksi erittäin kiinnostavalta. Mutta sitten...
Yksinpeli on kerta kaikkiaan aivan liian lyhyt, vaikka tehtävät ovatkin suht. monipuolisia. Kuitenkin ykkösosaan verrattuna varsin kelpo peli, jossa on muunmuassa tullut uusia aluksia, sekä kauan kaivatut jediritari, jotka saa käyttöönsä vasta, kun on taistellut kentällä tarpeeksi hyvin.
Moninpeli on pelissä laatuluokkaista, ja sitä pelaakin CO-Oppina pitkäänkin kyllästymättä. Peliin tullut nettipelimahdollisuuskin tekee pelistä varsin mainion.
Vaikka peliin kyllästyisikin muutamassa illassa, parin illan päästä haluaakin taas pelata peliä. Joten pelin uudelleenpeluuarvo on varsin laadukas.
Pelissä kuitenkin on pieniä huonoja puolia, kuten se, että oman puolen botteja ei pysty käskemään haluamaansa tahtiin. Myöskin vaikeimmallakin vaikeustasolla vastapuolen botit ovat varsin heikkoja

+ Jediritarit + monet muut hyvät uudistukset
+ CO-OP
+ Nettipeli
+ Jälleenpeluuarvo
+ Taistelu hauskaa
- Yksinpeli läpi muutamassa illassa
- Voisi olla parempi vaikeustaso
- Vastapuolen botit heikkoja

Arvosana: 87/100

Splinter Cell Double Agent
Testattu: Playstation 3
Genre: Hiippailu
Ikäraja: 18+

Heti alkuun iso huomautus, että peli on testattu PS3:lla, eli arvostelu perustuu niin sanottuun ensimmäiseen versioon. X0-, PS3- ja PC-versiot eroavat suuresti Xbox- ja PS2-versioista.

Peli alkaa synkästi. Ensimmäisen tehtävän jälkeen saadaan tietää, että Sarah, Sam Fisherin tytär kuolee jäädessään rattijuopon auton alle. Sam vaipuu masennukseen, ja Lambert ehdottaa hänelle vaarallista tehtävää kaksoisagenttina terroristijärjestössä nimeltä John Brown's Army (JBA), saadakseen hänet takaisin jaloilleen. Sam hyväksyy tehtävän, koska hänellä ei ole enää mitään menetettävää. Ei muuta kuin rikosrekisteri kainaloon, hiukset pois ja vankilaan tapaamaan tulevaa JBA-toveria. Näistä asemista alkaa vanhan hiipijämme uusi seikkailu.

Sam on kova jätkä, senhän kaikki tietävätkin. Vähintään niin kova on myös hänen ääninäyttelijänsä Michael Ironside, joka tekee jälleen vakuuttavaa työtä. SC teki minuun vaikutuksen juuri siinä, ettei pelaaminen ole valepuvussa kävelemistä, vaan ihan raakaa varjossa hiipimistä. Mutta Double Agentissa esitellään SC-veteraaneille kokonaan uusi käsite. Valo. Splinter Cell Double Agent on graafisesti hyvin näyttävä ja kaunis, muttei henkilökohtaisesti minun mielestä päihitä hirmuisesti aikaisemman version, Chaos Theoryn grafiikkaa. Kuitenkin muutamat valoisiin ulkotiloihin sijoittuvat kentät tuovat peliin pirteyttä, josta ei CT:ssä ollut tietoakaan. Oli mukava päästä hetkeksi eroon yönäkölaseista, ja ihastella kaunista grafiikkaa päivänvalossa. Yksityiskohtiakin löytyi. Samin iholla pystyi havaitsemaan hien valuvan kasvoilla, mutta sitten taas vihollisen kasvot olivat rumaa pikseliä. Kaikkeen ei näemmä oltu panostettu samalla mitalla.

Kuvakulma on tietenkin edelleen selän takana ja pelattavuus on samanlaista, kuin Chaos Theoryssa. Uusina liikkeinä voisi mainita kyvyn napata vihollinen kulman takaa mahalleen ja kuristusotteeseen. Itse kuitenkin hieman ihmettelin, kun tappaminen on vieläkin hyvin äänekästä. Luulisi, että Sam itsekin haluaisi hoitaa homman puukolla vähän kauniimmin ja hiljempaa.
Sitten vielä niistä vempaimista. Uusi tulokas, Ultrasonic Emitter, voi tuottaa ääntä paikkaan mihin haluat. Ei tarvitse venyä viheltelemään joka kohtaan, tai ampua Sticky Cameroita. Kätevä vehje, ja niin erikoinen, ettei sitä tässä oikein osaa selittää. Tämän, ja monia muitakin tavaroita saa haltuun palkinnoksi, jos esimerkiksi onnistuu menemään paikasta A, paikkaan B, ilman hälytyksiä. Muista palkinnoista nimettäköön paremmat yönäkölasit.
Yksi toinenkin ominaisuus on myös lisätty, uiminen. Eräässä Ohatanmerelle sijoittuvassa kentässä on mukava napata vihollisia jään läpi märkään syleilyyn.
Pelissä päästään myös tekemään tehtäviä terroristien päämajaan. Aikaraja on aina, ja siinä ajassa täytyy suorittaa mielellään mahdollisimman paljon tehtäviä. Nämä tehtävät ovat kaikkein tylsimpiä, ja niitä peli sisältää peräti neljän tehtävän verran.

Pelissähän ollaan kaksoisagentteja. Pelaajan täytyy pitää molemmat osapuolet tyytyväisinä, jota hankaloittaa se, että heidän käskynsä menevät aina ristiin. Tappaako, vaiko eikö tappaa. Kuitenkin loppujen lopuksi molempien luottamusmittarit pysyvät aika helposti turvallisissa mitoissa, ja tämä oli pettymys. Odotin päätösten teon olevan suuremmassa roolissa.

Tehtäviä oli muistaakseni se kymmenen, plus bonus-tehtävä. Pelin läpäisee aika nopeasti, mutta kentän lopusta saatava "Stealth Score" houkuttelee läpäisemään kaikki kentät 100%:sti.

Moninpelistä löytyi tuttu Versus-pelimuoto, jossa vakoojat ottavat mittaa vartijoista. Co-op taas puuttuu kokonaan versio ykkösestä. Moninpeliin en ehtinyt vielä tutustua kovinkaan paljoa, joten jätän sen arvostelematta.

Lopuksi vielä ne bugit, joita pelistä löytyykin muutama. Ikävä grafiikkabugi löytyi eräästä kentästä. Meri oli mustaa. Välillä viholliset jäivät kävelemään paikoilleen, ja välillä pystyi hakkeroimaan tietokonetta samanaikaisesti, kun siinä istui vihollinen tekemässä töitä. Lisääkin bugeja löytyi, jotka kieltämättä välillä hermostutti, jos ne vaikeuttivat huomattavasti pelissä etenemistä.

Lyhyesti: Vanhaa kunnon SC-hiipimistä, nyt jopa päivänvalossa. Suosittelen sarjan faneille ja hiippailusta pitäville.

Hyvää:
- Grafiikka
- Laitteet ja liikkeet
- Michael Ironside
- Päivänvalossa suoritettavat tehtävät

Huonoa:
- Bugit
- Luottamusmittari liian anteeksiantava
- JBA HQ-tehtävät
- Pelin lyhyys

Pisteet: 87 (0-100)

Arvostelen kolmea pleikka 2 olevia pelejä.

U.S Navy Seal socom 3
Tyyppi: räiskintä
+ Iso ase valikoima
+ hyvä grafiikka
+ lisä varusteet aseisiin
+ hyvä juoni, hyvät tehtävät
+ paljon tekemistä

God Hand
Tyyppi: hakkaus
+ pelin pituus
+ paljon ostettavia tekniikoita
+ hyvä grafiikka
+ uhkapelit (kasino, myrkky chinsilla kisa)
+ Tekniikkojen testaus areena
+ paljon tekemistä

Stuntman ingnotion
Tyyppi: ajopelit
+ hyvä grafiikka
+ Hienot kulkuneuvot
+ mahdollisuus tehdä oma areena
+ stuntti kisat
+ paljon tekemistä

Nuo ovat suosikki pelini ja sitten myös BF 2 tietokoneelle silloin kun punk buster toimii

Uncharted: Drakes Fortune
Playstation 3

Aluksi 2007 jouluna demon ladattuani Uncharted: Drakes Fortune todella vakuutti minut siitä että Playstation 3:ssa on potentiaalia, vaikka ei minulla siitä ollut epäilystäkään. Simäni olivat irrota päästä, kun Pleikkari 2:n karuihin grafiikoihin tottuneena näen tällaista, vaikka onhan pc:llänikin kohtalaisen nykyaikaista grafiikkaa pyöritetty myös.

Yleensä peleissä värimaailma on joko harmaa tai ruskea, tai jotain siltä väliltä, mutta Unchartedin värimaailma on jotain aivan muuta, Unchartedin värimaailma vaihtelee räikeän vihreästä aina synkkiin harmaisiin luolastoihin. Uncharted on kuin ilmetty yhdistelmä Gears of Waria, Tomb Raideria ja Indiana Jonesia pelattavuudeltaan. Räikeän kauniilla grafiikoilla, mainiolla äänimaailmalla ja hienon sulavilla animaatioilla Uncharted on teknisesti huippua mitä konsolipuolella on nähty, mutta ei se juonikaan kustu ole. Peli on kuin elokuvaa seuraisi, tai ainankin siihen asti kun kuolee ja joutuu kokeilemaan samaa kohtaa uudestaan, onneksi checkpointteja jaetaan avokätisesti, mutta joskus rupeaa silti harmittamaan kun pitkän tasoloikka kohtauksen joutuu menemään uudestaan.

Peli alkaa kun Nathan Drake (ja yli-innokas reportteri Elena), kuka uskoo olevansa kuolemansa lavastaneen Sir Francis Draken jälkeläinen, vetää Panamalla merestä arkun jossa pitäisi olla Sir Francis Draken ruumis, mutta siellä ei olekkaan Sir Francis Draken ruumista vaan tämän päiväkirja. Yhtäkkiä Nathanin ja Elenan veneen saartavat roistot jotka jotenkin ovat saaneet vihiä arkusta ja mahdollisesta aarteesta, onneksi tiukan tilanteen pelastaa Nathanin vanha liikekumppani Sullivan, joka saapuu kaksitasollaan pelastamaan Nathania. Tästä alkaakin aarrejahti...

Pelissä päästään seikkailemaan jos jonkinmoiseen paikkaan, viidakon syövereistä syvälle maan uumeniin salaisiin bunkkereihin. Mutta mitä olisi Indiana Jones ilman zombeja ja natseja? Aivan, tässä se taas paistaakin, että mitä on taas menty yhdistelemään. Tämä ei tietenkään ole huono juttu, sillä tämä sopii peliin kuin rasvattu. Kaikki pelin elementit sopivat mainiosti pelin kuvioihin. Aseitakin on jos jonkinmoista, ikävä kyllä panoksia ei voi kantaa kovin suuria määriä ja tämä pakottaakin usein poistumaan suojasta etsimään lisää panoksia samalla vihollisten jyskyttäen täyttä häkää joka puolelta. Vihollisia ruudulla on pahimmillaan noin kymmenen, mutta vihollisia tulee kuin sieniä sateella, joka joissain määrin on jo liikaa Indiana Jones henkiselle pelille, ja tässä taas paistaa ilmiselvä Gears of Warin maku, kun kökätään pahimmillaan minuutteja suojissa niitaten samaa vihollislaumaa.

Vaikka pelissä ei olekkaan moninpeliä, on se silti nyky mittapuussa varsin kattavan kokoinen, noin 8h-10h keskimääräinen aika menee pelin läpäisyyn. Pelissä on melko laajahko määrä keräiltäviä bonuksia jahka jollakin siihen tutkimisen halua löytyy.

Lyhyesti:
Peli on kuin elokuva, jossa yhdistetään seikkailu, tasohyppely ja räiskintäpelien elementit onnistuneesti. Puutteistaan huolimatta mainio kokemus.

Hyvää:
- Visuaalisuus ja tekninen toteutus kaikin puolin kärkeä konsolipuolella
- Tunnelma
- Juoni mitä mainioin
- Mielenkiintoiset henkilöt, paikat ja aseet
- Tutkittavaa löytyy

Huonoa:
- Moninpelin puute
- Vihollismassat
- Hahmo pystyy kantamaan vain rajoitetun määrän panoksia, uusilla leluilla saa leikkiä vain vähän.

Pisteet:
93/100

Arvostelu ehkä vähän kakaa kun puoliunissaan kirjoitin, mutta korjailen aamulla.:/

Lainaus:19.02.2008 Kamino kirjoitti:
Splinter Cell Double Agent
Testattu: Playstation 3
Genre: Hiippailu
Ikäraja: 18+


Hyvää:
- Grafiikka
- Laitteet ja liikkeet
- Michael Ironside
- Päivänvalossa suoritettavat tehtävät

Huonoa:
- Bugit
- Luottamusmittari liian anteeksiantava
- JBA HQ-tehtävät
- Pelin lyhyys

Pisteet: 87 (0-100)

Kiitos arvostelustasi. Taidan ostaa tämän pelin.

Burnout paradise



loistava ajopeli (paras pelini) koska ajotuntuma on uskomaton ja vahinkomallinnus online hyppyrit ja kaikki ovat tehty täydellisiksi.Mutta huonoja puopliakin löytyy esim kaksinpeli puuttuu.


+hyppyrit
+online
+ajotuntuma
+kisat ovat hauskoja
+isot mörssäri autot

-kaksinpeli puuttuu



pisteet 97

Gears of War (Xbox 360)

Ensimmäisen kerran kun aloitin pelin, niin ensimmäisenä silmään pisti mahtava grafiikka. Grafiikka on uskomattoman hienoa jopa kuvaputki televisiolla. Musiikit ovat tunnelmallisia, ääninäyttely hyvää, mutta aseiden äänet ovat melko laimeita. Peli on toki melko suoraviivainen putkijuoksu ja juoni on pinnallinen. Aseitakaan pelistä ei kovin montaa löydy, mutta se ei menoa haittaa. Hauskana jippona rynnäkkökivääriin on pultattu kiinni moottorisaha. Pelistä löytyy myöskin moninpeli ja Co-op. Cooppia olen vähän koittanut ja hauskaa meininkiä oli, moninpeli myöskin mainiota hupia.

Hyvää:

+ Grafiikka
+ Kontrollit
+ Koukuttava ja toimiva moninpeli
+ Co-op

Huonoa

- Liian lyhyt
- Aseiden äänet ovat laimeat

Pisteet: 94 ja päälle lätkäistään vielä Hifisti suosittelee -leima.

Call of Juarez

Billy on juuri 19-vuotias, hän ei tiedä omaa sukunimeään, mutta häntä syytetään isäpuolensa ja äitinsä murhaamisesta. Hän joutuu pakenemaan. Hänet hirtettäisiin ensin, tuomittaisiin sitten. Isäpuolen veli pastori Ray McCall on kuitenkin saanut selville, miten asiat ovat. Hän aikoo napata Billyn.

Call Of Juarez on minusta todella mielenkiintoinen juoneltaan. Verta lentää niin että kannessa on syystä k-18 leima. Billyn tehtävissä hiippaillaan pakoon, Rayn tehtävät ovat mielenkiintoisempia, lähetetään syntisiä Jumalan tuomittavaksi (ammutaan revolverilla aivot pellolle). Kun Raylla on kaksi revolveria koteloissa, niiden vetäminen saa ajan hidastumaan. Tyylitelkää siinä rauhassa.

CoJ on myöskin kaunis kuin laskeva aurinko (huono vertauskuva). Äänien kanssa ei ole juurikaan ongelmia, paitsi että viholliset hiiviskelytehtävissä toistavat paria virkettä.

Pelin asevalikoimakin on aito lännentyylinen: Colteja, kivääreitä, lassoja, GATLING ja jousipyssyjä sekä muuta. Esimerkiksi Raylla on Raamattu, josta hän saarnaa vihollisille. Billyn napattuaan hän kuitenkaan tuskin aikoo ainoastaan saarnata.

Itse pidin pelistä todella paljon, sillä lännenpelejä on hyvin vähän. Suosittelen kaikille niille, joiden sisällä on Clint Eastwood tai John Wayne. Eli lännenintoilijoille ja toiseen maailmansotaan kyllästyneille erikoihyvä. Kyllä kelpaa normaalillekin ihmiselle.

+Hyvää+
-Hidastukset
-Juoni
-tehtävien vaihtelu
-Kaunis
-Raamattu

-Huonoa-
-Hiippailutehtävät
-Liian pitkät latausajat
-Suora putkijuoksu

Ja pisteet: 87/100 ja tuore suosittelee- leima

Ratchet & Clank: Tools of Destruction

Tämä oli kautta aikain ensimmäinen PS3-pelini Uncharted: Drake' s Fortunen ohella, ja pakko sanoa, että tykästyin heti. Vaikka se vähän nykyaikaisemmalta tuntuu kuin aiemmat sarjan pelit, niin samaa kaavaa osapuilleen noudatetaan edelleen, ja areenallakin pääsee vihollisia mätkimään, jos vain haluaa, vaikkei haastevalikoima olekaan ihan sitä edellisten pelien tasoa. Vaikeustaso kylläkin on ehkä vähän liian korkea, ja viholliset ottavat aivan turhan paljon nanotechia pois yhdelläkin osumalla.

No entäs aseet? Onhan niitä hyviä vaikka kuinka paljon, ainakin nyt Shredder Clawsit voisi mainita yhtenä suosikeistani. Asetta löytyy vaikka millä mitalla ja vaikka mitä sorttia, ja onpa mukaan ahdettu tehokas Alpha Cannon, joka tuhoaa melkein mitä vain. Myös erityisiä erikoislaitteita on mahdollista ostaa pelissä vastaantulevilta kauppiailta, ja osa niistä toimii aika lailla hyvin(esim. pistävät viholliset tanssahtelemaan diskomusan tahdissa tai vievät niiltä energiaa ja antavat sitä pelaajalle). Aseita voi myös päivittää monella tapaa - pitkäaikaisen käytön lisäksi asekauppiailta voi hankkia erityisiä päivityksiä, jotka tosin maksetaan Raritaniumilla mutta joiden vaikutus avittaa vihollislaumojen tuhoamisessa - ne lisäävät aseen vahinkoa, ammusmäärää, ansaittujen pulttien / Raritaniumin määrää ja saavat muutakin yhtä kivaa aikaan.

Lyhyesti:
Erinomainen peli, suositellaan R&C-faneille, joskin pelitaitoa saa hankkia vähän lisää, jos on tottunut helpohkoon kaavaan edellisistä sarjan peleistä.

Plussaa:
+ Munakkaat aseet ja vempaimet
+ Kivasti tekemistä matkan ohella
+ Areenaa ei ole unohdettu...
+ ...eikä myöskään avaruustaisteluja
+ Aseiden uudistettu päivittäminen

Miinusta:
- Areenalla liian vähän tekemistä
- Liian korkea vaikeustaso meikäläisen makuun
- Kenttiä saisi olla enemmän

Pisteet: 92/100

Tuolla 3D-räiskintä- ja toimintapelit -alueella piti kertoa top5-räiskintäpelinsä omasta mielestä ja tein sinne myös pienoiset arvostelut. Voisin kopioida ne samat nyt tänne, kun niitä niin väkersin tuossa äsken. Arvostelut ovat lyhyitä, mutta tiivistävät kaiken nätisti. ;P Lisäsin arvosteluihin vielä plus/miinus-listan, joita ei tuolla toisella alueella ollut. Niin ja CoD4:n arvostelun jätin pois, koska se on jo tuossa ylempänä.


Crysis (PC)

~ Pitemmän arvostelun löytää täältä, kun jaksaa vähän ettiä. Tuo arvostelu on vähän ensitäpinöissä kirjoitettu, todellisen tuntuman saa sitten kun peliä on pelannut hieman enemmän. Pistemäärä on kuitenkin kutakuinkin sama. Tuo 99 on vähän liioittelua. ;D

Uskomattoman hienot grafiikat ja fysiikat (tuhoutuva ympäristö, ragdollit), aseiden muokattavuus reaaliajassa, nano-puku, vihollisilla hyvä tekoäly, aika vapaa liikkuminen / kohteen lähestymistapa, sisältää monia kulkuneuvoja ja hyvin suunniteltuja kenttiä, omia kenttiä voi lisäksi itse luoda todella helposti - sekä tietysti moninpeli on rautaa (vielä tarvittais vain rankingit!). Crysiksen yksinpelin pariin jaksaa palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä jokainen pelikerta on erilainen. Pelissä on niin monta lähestymistapaa. Voit valita vaikkapa tehdä rynnäkön vihollisten leiriin, edetä hiljaa pusikoissa ryömien ja näkymättömänä menemisen ja niitata viholliset nyrkein / esineillä heitellen / vihollisia toisiaan päin heitellen / aseilla hakkaamisen tai muun vastaavan lähitaistelutavan ja olla hiljaa tekemättä liikaa ääntä. Hökkelimajat tuhoutuvat ja vihollisia on todella hauskaa heitellä pitkin talojen seiniä, joista he lentelevät sitten läpi.

Hyvää:

+ Grafiikat
+ Fysiikat, tuhoutuva ympäristö
+ Äänet, musiikki
+ Tunnelma
+ Vihollisten tekoäly
+ Vapaus
+ Uudelleenpeluuarvo
+ Kulkuneuvot, monenlaiset lähestymistavat kohteisiin
+ Nano-puku
+ Aseiden virittely kesken pelin
+ Sandbox 2 -kenttäeditori
+ Viihdyttävä moninpeli,...

Huonoa:

- ...josta tosin puuttuu kunnollinen ranking-systeemi
- Jotkin vähäiset bugit
- Vaatii paljon koneelta

Pisteet: 97/100


Uncharted: Drake's Fortune (PS3)

Yleensä en peleissä niiden tarinasta niinkään välitä, mutta mm. Uncharted on poikkeus. Peli on hyvin elokuvamainen ja sisältää todella mielenkiintoisen tarinan. Pelin ääninäyttely on todella taidokasta, ehkä parasta ikinä ja asetuksista saa vielä kytkettyä suomenkieliset tekstitkin päälle, jos niitä kaipaa. Graafinen ulkoasu on parasta mitä olen konsoleilla nähnyt ja moni on tästä samaa mieltä. Peli sisältää sopivan pitkän yksinpelin ja pelillä on myös uudelleenpeluuarvoa. Bonuksena pelissä on vielä aarteiden etsintää kentistä ja erilaisten haasteiden suorittamista. Pelin päähenkilöllä pysyy ase kuin ase hyvästi hallinnassa, lisäksi on mahdollista harrastaa lähitaisteluita, jotka ovat ainakin omaan mieleeni. Vihollisilla on ragdoll-fysiikat, mutta ympäristö saisi tuhoutua seuraavassa osassa. Unchartedissa on paljon ampumista, mutta myös kiipeilyä, joka on ehkä pelin parasta antia. Vai yhdistetäänkö nämä molemmat? Kiipeilyä ja siinä samassa ammuskelua ja vielä välillä myös ongelmanratkaisua.

Hyvää:

+ Grafiikka
+ Fysiikat
+ Tarina / juoni
+ Äänet, ääninäyttely, musiikki
+ Kenttäsuunnittelu
+ Bonukset
+ Toimivaa ammuskelua
+ Kiipeily sujavaa ja sulavaa
+ Lähitaistelut,...

Huonoa:

- ...joihin tosin olisi voinut panostaa enemmänkin
- Ajoittain vihollisten takoäly
- Suppea valikoima aseita

Pisteet: 95/100


BioShock (PC)

Pelin tunnelma on todella hyytävä. Vaikka välillä mennäänkin aikamoisessa putkessa - kirjaimellisesti - tuntuu Rapturen vedenalaisessa maailmassa silti aina välillä eksyvän. Rapture on todella mielenkiintoinen paikka, kyseessä on siis tietystikin vedenalainen rappeutunut kaupunki, jossa elää enää vain ruhjeutuneita ihmisiä, jotka varastelevat ruumiilta tavaroita ja etsivät Adamia. Lisäksi Rapturessa liikkuu Little Sistereitä, joiden turvana on aina mukana Big Daddy. Nämä isot mölliäiset suojelevat näitä pikkutyttöjä, jotka imevät pillillä ruumiista Adamia. Pikkutyttöjä tappamalla heiltä saa Adamia, mutta tytöt voi myös pelastaa. Valinta on sinun. Tällöin pikkutyttö on vapaa ja menee takaisin koloonsa. Lopussa saattaa ehkä odottaa jotain, jos vapautat kaikki Little Sisterit... BioShock on myös graafisesti todella hienon näköinen. Aseiden lisäksi pelissä voi myös käyttää erilaisia voimia, joita löytyy kentistä. Esimerkkeinä voisi mainita mm. jäädytys-, tuli- ja telekinesiavoimat. BioShock ei kuitenkaan itseäni niin hetkauttanut, mutta hyvä peli on kuitenkin kyseessä. Silti en tätä jaksanut kauaa pelata - jostain syystä en vain niinkään kiinnostunut tästä pelistä. Ehkä liian ahdistavalla tunnelmallakin oli osansa tähän.

Hyvää:

+ Grafiikka
+ Tunnelma
+ Pitkä peli
+ Valinnanvapaus
+ Viholliset ja niiden tekoäly

Huonoa:

- Ei koukuttanut
- Välillä liiankin ahdistava tunnelma (that's right, I'm a coward)

Pisteet: 93/100


Counter-Strike: Source (PC)

Aikoinaan tämä oli se peli. Se peli, mitä tuli tykitettyä koko ajan. Nykyään CSS ei enää niinkään kiinnosta, kun on parempiakin pelejä. Kärkisijan moninpeleissä on todellakin napannut nyt Call of Duty 4. Siksi tämäkin peli on jäänyt vähemmälle. Mutta kun muut pelit eivät sillä hetkellä niinkään kiinnosta, niin tämän pelin pariin jaksaa aina tulla. Välillä tämä tuntuu kuitenkin erittäinkin kököltä, kun on vasta pelannut jotain Call of Duty 4:sta. Pelattava peli, ennen tämä oli rautaa, nykyään vähän tylsähköä, mutta pelattavaa suurimmaksi osakseen. Pelimoottori ansaitsee kunniamaininnan. Grafiikka ei enää niinkään tässä pelissä hetkauta, mutta fysiikat ovat todella mahtavat.

Hyvää:

+ Pelituntuma
+ Hyvin suunnitellut kentät
+ Yksinkertaista verkkoräsikintää
+ Fysiikat

Pisteet: 91/100

- Loppupeleissä käy tylsäksi