ETSIN TÄTÄ AIHETTA HAULLA, MUTTA SITÄ EI OLLUT NIINPÄ TEIN SELLAISEN
SOCOM 3
Keskustelua kyseisestä pelistä
---------------------------------------
Seuraava teksti on kopioitu PP arvosteluista
---------------------------------------
Vuonna 2003 julkaistu ensimmäinen Socom oli aikoinaan SE juttu, minkä johdosta kannatti hankkia Pleikkariinsa nettiadapteri sekä mielellään lisäksi myös kuulokemikrofoniyhdistelmä. Ehkä hieman Sonyn tapaista, että peli ei sinänsä tarjonnut moninpelillisesti mitään uutta ja innovatiivista. Nokkelaa taktiikkaa ja strategiointia vaatinut mainio yksinpeli muuntui moninpelissä varsin perinteiseksi, suhteellisen aivottomaksi Counter-Strikeksi. Sinänsä toki ihan fiksu veto, koska kyseinen genre lienee kuitenkin edelleen yksi suosituimmista verkkopelin muodoista. Pelin kakkososa sai hieman negatiivista palautetta paikoitellen kesken jääneen bugitestauksen johdosta - pelaajat pääsivät muun muassa kulkemaan seinien läpi ynnä muuta pikkukivaa ylläriä. Flopiksi ei silti jäänyt kakkonenkaan, vaan säilytti sarjan profiilin ehdottomasti PS2:n suosituimpana verkkoräiskintänä aina Battlefield 2:n ilmestymiseen saakka. Onko Socomista kaappaamaan potin samalla lippaalla vielä kolmannenkin kerran?
Ruma hylkeenpoikanen
Sieniä ei saisi kerätä, ellei niitä tunne.
Siinä, missä Battlefield 2 keskittyy hitusen vapaamuotoisempaan räiskintään, etenkin yksinpelinsä osalta, pyrkii Socom 3 kasvattamaan pesäeroa ottamalla muutaman askeleen kohti näennäistä realismia. Pelintekijät saivat vihdoinkin konsulttiapua myös oikeilta US Navy SEALeilta. Eri asia sitten on, näkyykö tämä oikein missään muualla kuin paperilla. Ylipäätään kolmannen Socomin uusien ominaisuuksien lista vaikuttaa paikoitellen hieman väkisin väännetyltä. Esimerkkinä mainittakoon sinänsä ihan vaikuttavan kuuloinen asekombinaatioiden varsin suuri määrä. On kai räiskintäpeleissä ennenkin saanut valita aseisiinsa tähtäimen, vaimentimen tai vaikkapa molemmat? Tottahan toki hyvä konsepti kannattaa pitää kasassa, mutta hieman radikaalimpia uudistuksiakin jää kaipaamaan. Toki peräti viisi kertaa isommat pelialueet lämmittävät mieltä. Harmi sinänsä, että yksinpelitehtävien kulkureitit ovat edelleen varsin tarkkaan määriteltyjä, eikä soveltamista suvaita riittävästi, ainakaan Operation Flashpoint -veteraanin makuun.
Kunnon punaniskan auton lavalla on tuhti pyssy.
Grafiikkansa puolesta Socom 3 on jokseenkin riittävän hyvä. Visuaalisuuteen ei kuitenkaan isommin ole panostettu. Räjähdykset ovat monin paikoin suorastaan rumia, mutta realismiin pyrkivien sotapelien ystäväthän eivät tunnetusti pelaa pelejä niiden näyttävyyden takia. Äänimaailma noudattelee suunnilleen samaa linjaa. Sinsänsä kelvollinen musiikki on kaikessa jylhyydessä ja uljaudessaan varsin mitäänsanomatonta. Vihollisten puhe- tai paremminkin huutonäyttely on toteutettu enemmänkin pelillisyyden kuin realismin ehdoilla. Pelaajan nähdessään pahikset yleensä huutavat suureen ääneen ennen kuin ampuvat, vaikka sinänsä fiksumpi terroristi saattaisi ehkä hakeutua ensin parempaan suojaan, ja mahdollisesti jopa väijyttää pahaa aavistamattoman pelaajaparan. Ruudunpäivitys vaihtelee varsin runsaasti. Kulmikkaassa solassa yksinpelillä päivitys on melkeinpä liiankin rivakkaa, kun taas monimutkaisemmissa moninpelikentissä hidas nylkytys on paikoitellen suorastaan sietämätöntä. Herääkin väistämättä kysymys, onko pelaajamääriä lisättävä tieten tahtoen niin suuriksi, että konsolivanhuksesta loppuu auttamatta puhti.
Hyökkäys läheiseen sikalaan oli ilmeisen antoisa.
Pelaajan urheat tiimitoverit spottailevat varsin mukavasti vaivihkaa lähestyviä vihulaissolttuja, joten pelaaja ei ole aivan omillaan. Parhaiten pelissä pärjää edelleen huolellisella ja tarkkaavaisella etenemisellä. Suin päin ryntäilemällä kynsi kylmenee yleensä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Mahtuu tehtäväkampanjaan toki hieman enemmänkin lyijyä vaativia tehtäviä, joten räiskinnän himoaankin varovaisen hiippailun ohessa pääsee tyydyttämään. Maksimissaan 32 pelaajan moninpelissä toiminta onkin sitten ihan silkkaa konekiväärin papatusta, useimmiten vailla sen isompia taistelustrategioita. Osassa tehtäviä annetaan kyllä periaatteessa ainekset mielenkiintoisempaankin toimintaan, mutta käytännössä nopeimmat ja yli-innokkaimmat pelaajat vievät yleensä kaikki kulkuneuvot suoraan suden suuhuun ja rynnivät muutenkin lähinnä suin päin vihollista päin. Onkin sitten lähinnä koulukuntakysymys, miellyttääkö Battlefieldin hieman siloitellumpi ulkomuoto enemmän, vai vetääkö Socomin piirun verran monipuolisempi asevalikoima sittenkin pidemmän korren Pleikkarin moninpeliräiskintäpelien kuninkuusluokassa. Varsinainen toiminta verkossa on kuitenkin melko samankaltaista molemmissa.
Erilaisia ajopelejä on mukana varsin perustavaa laatua oleva setti. KK:lla varustetulla Hummerilla kelpaa huristella hiekkadyyneillä ja tykkiveneellä voi ottaa vesistöt haltuun. Rekat ovat avointa riistaa vähänkin tuhdimmalle tuliluikulle, siinä missä tankki tarjoaa kuskilleen oivan suojan ja toisaalta viholliselle melkoisen kuumat paikat. Ajokkien ohjattavuus on valitettavasti taattua kiikkerää arcadelaatua, vailla sen ihmeellisempää realismin tavoittelua, mutta kuten niin moni muukin pelin osa-alueista, ne täyttävät kuitenkin tehtävänsä.
Hyvää eilistä
Länsirannikon kovimmat ganstat pousaavat raidinsa ääressä.
Kolmannessa Socomissa ei juuri uusia aineksia ole, mutta kaikista niistä vanhoista sörsseleistä on keitetty varsin maukas pöperö. Yksinpelikampanja on periaatteessa vain pieni osa koko peliä, sillä verkossa Socom 3 vasta todella puhkeaa kukkaansa. Omin päin pelin läpi pelaamiseen tuhraantuu aikaa noin kymmenisen tuntia, riippuen hieman pelaajan peukalon etäisyydestä kämmenen keskikohtaan. Sodan alati ahdistava tunnelma on saavutettu varsin onnistuneesti, eikä pelaajan juuri edes tee mieli hyökätä vihollistukikohtaan täysin summamutikassa. Helpommalla vaikeustasolla pelaajan soltut ottavat luotia vastaan melko runsainkin määrin, mutta ei kuitenkaan liikaa, että mitään epämiellyttävää teräsmiesvaikutelmaa pääsisi syntymään. Mikäli BF2-vertailua jatketaan, Socomin yksinpelikampanja miellytti taktisuudellaan itseäni huomattavasti enemmän. Toisaalta vertailu on sinänsä melko turhaa, sillä molemmat pelit ovat ehdottomasti hankkimisen arvoisia, mikäli genre on vähääkään sydäntä lähellä. Monet kehuvat hakanneensa Socomia miltei joka päivä sarjan ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen, ja jatko-osa on vain lisännyt pökköä pesään entisestään. Luulenpa, että entistä isommat kentät ja astetta laajempi asevalikoima aiheuttavat sen, että sekä entiset veteraanit että uudet tulokkaat nauliutuvat loppukesäksi entistäkin tiukemmin käskyttelemään hylkeitään verkon välityksellä.
Lyhyesti
Hieman kärsivällisyyttä vaativa, tunnelmaltaan varsin onnistunut taktinen räiskintäpeli toimii kolmannenkin kerran, vaikkei pahemmin uutta tarjoakaan.
Hyvää
* Tervetullutta vaihtelua aivottomille räiskintäpeleille
* Sopivan ahdistava tunnelma pakottaa varovaiseen pelaamiseen
* Yllättävän laadukas peliseura verkkopelissä
Huonoa
* Paikoitellen karu grafiikka ei kohtaa mainiota pelattavuutta
* Kunnon uudistusten määrä on perin vähäinen
Kävijäarvostelut
* 3 kävijää on arvostellut tämän pelin.
* Kävijäarvosteluiden keskiarvo on 67.
* Näytä kävijäarvostelut
--
Keskustelua kyseisestä pelistä