Lainaus:
05.06.2002 klo 13:13, arto kirjoitti:
Onneksi sotien aikana maassamme oli tarpeeksi näitä "ahdasmielisiä".

Viittaatko tuolla minun viestiini? Jos vittaat, niin tarkoitin sillä tyyppejä, jotka mittaavat ihmisarvoa sen mukaan onko käynyt armeijan vai ei. Sotaveteraaneista en sanonut mitään.

Lainaus:
05.06.2002 klo 13:13, arto kirjoitti:

Olisi "hauska" nähdä miten sivareille kävisi sodan syttyessä. Tuskin heitä jätettäisiin telmimään lottien kanssa, kun muut lähtevät sotimaan. Siinä vaiheessa on paha kieltäytyä aseista, kun vihollinen on muutaman sadan metrin päässä.

Sodan syttyessä sivareille annetaan nopea aseellinen koulutus, mutta ei niiä minnekkään rintamalle tungeta kun kerta 90% näistä wannbe-ramboista on siellä heti vapaaehtoisena...

Itse olen varmaan menossa armeijaan, jos vaan pääsen A-mieheksi. Sivariin menossa ei ole muuta huonoa kuin pitkä palvelusaika ja se, että kaikki kaverit menevät armeijaan. Ei vaan ole kanttia poiketa joukosta. H

Imho armeijassa ei ole kuin yksi järkevä palveluspaikka, elektroninen sodankäynti ilmavoimissa. Veljen olisi tarkotus mennä tuonne ja itsekin varmaan menen jos tietotekniikkaan/teletekniikkaan päin suuntaan lukion jälkeen.
Toinen hyvä idea olisi mennä kuljettajaksi armeijaan niin voisi ajaa tuhansien markkojen rekkakortin leimaveron hinnalla . Tämä siis jos jaksaa ajaa ensin normaalikortin ennen armeijaa.

Lainaus:

Tekivätkö isoisämme väärin puollustaessa isänmaata? Halveksit selvästi heidän tekoja, no muuta sinne Venäjälle minne kuuluisit ilman isoisiemme vastarintaa aikoinaan.

Jumalauta. Sanoin, että jos joku lähtee pelkästä kunnioituksesta armeijaan, niin ei kyllä hyvin mene. Voi sitä muutenkin kunnioittaa sotaveteraaneja kuin menemällä armeijaan! Haloo, ihan oikeasti!

Tuossa kirjoituksessasi oli muuten muutama virhe. Näin ne kuuluisivat olla:
"PuoLustaessaAN isänmaataMME, heidän tekojaAN". Ja mitä tuo "no" tuossa tekee? Niin ja mitä vikaa on venäjässä/ venäläisissä? Samanlaisia ihmisiä he ovat siinä missä mekin.


[Willennium muokkasi tätä viestiä 05.06.2002 klo 18:00]

Lainaus:
Ei vaan ole kanttia poiketa joukosta.

Se on kyllä jo valitettavaa. On vahvuutta olla erilainen, heikkoutta kulkea joukon mukana.

Ei ole kanttia/haluja poiketa joukosta, mutta silti älliä myöntää totuus. Ei haluja sen takia, että vaikka pidän armeijaa suurelta osin turhana, uskon sen silti olevan miellyttävä kokemus, sillä olen 100% varma, että tappamaan en ketään armeijassa joudu...

Itse pelkään sivarissa juuri sitä, että jos valitsen sivarin, mutta en silti sopeudu sinne, ei armeijaan ole enää menemistä. Armeijasta toki voi vaihtaa sivariin, mutta sama ei toimi toisin päin (tasa-arvoakokö?).

[selityksiä] Jos ajattelen asiaa tarkemmin omalta kantiltani, niin näillä näkymin armeija tukisi tulevia opintojani jne. Mutta jos mielipiteet ja ajat muuttuvat voi siviilipalveluskin nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi...[/selityksiä]

Aika näyttää.

Käsittääkseni sivarista saa ainakin illat vapaaksi? Eihän kukaan nyt voi 24 tuntia vuorokaudessa tehdä työtä.
Jääpähän aikaa pelaamiseen. Armeijastakin varmaan 2/3 on pelkkää turhaa oleskelua. Kuulemma.

Se 2/3 lorvimista siellä armeijassa juuri viehättää Noei, mutta onhan toki kyse muustakin kun vapaa-ajan määrästä, kuten seurasta. Jos armeijassa pääsee vähänkään parempaan osastoon, niin ei tarvitse katsella näitä ramboja aamusta iltaan vaan voi nauttia älykkäästäkin seurasta, vaan voisi solmia pidempiäkin suhteita uusiin ihmisiin. Yksi tällainen vaihtoehto voisi olla soittokunta (eivät kyllä varmaankaan flyygeleitä mukanaan kantele )

IM - Dracul

Niin, soittokunta on minullekin ainoa vaihtoehto jos armeijaan menen.
Onneksi olen soitellut jo pari vuotta trumpettia ja vuoden tuubaa.
Piano on tosin pääsoittimeni.

Lainaus:
05.06.2002 klo 22:08, Willennium kirjoitti:
Armeijastakin varmaan 2/3 on pelkkää turhaa oleskelua. Kuulemma.

Niin se on vähän sivarissakin,riippuen tietenkin palveluspaikasta,mutta sieltä sentään pääsee vaikka kaupungille,jos/kun ei ole mitään tekemistä.Itsekkin jouduin moneen otteeseen kysymään,että oisko jotain hommia,mutta harvoin niitä sai.

Mutta onhan niitä paikkoja,missä saa työskennellä olantakaa,ettei tule aika pitkäksi.Kuten ATK-tukihenkilönä toimiessa.

Tiedoksi tietämättömille.

Itse olen sivarissa ja teen kahdeksan tunnin päivää johon kuuluu puolen tunnin ruokatauko ja kaksi vartin taukoa. Tämä viisi kertaa viikossa. Aivan siis kuten "normaalikin" työ. Minun pitää itseasiassa muistuttaa tiettyjä henkilöitä että olen sivarissa. Itsekin olisin unohtanut jos ns. palkka ei olisi pieni.

Eräs kenraali sanoi taannoin ettei sivareita sodan syttyessä taisteluun lähetetä missään tapauksessa.

Kumpi on "miehisempää"; mennä sivariin vai itkeä tihnuttaa armeijassa kun isot pojat kiusaa. Jotkut näistä itkupilleistä vaihtavatkin sivariin jossain vaiheessa. Tein muuten aiheesta aikoinani esitelmän

Lainaus:

Itse olen sivarissa ja teen kahdeksan tunnin päivää johon kuuluu puolen tunnin ruokatauko ja kaksi vartin taukoa. Tämä viisi kertaa viikossa.

Kuulostaa rennolta. Sitä se ei varmasti ole, mutta jääpähän aikaa esim. opiskeluun ja muille harrastuksille.

rentoahan se sivarina olo onkin, tukkakin kasvaa paremmin kun intissä, ja jää enempi aikaa hampun-kasvatukselle.

Lainaus:
Kuulostaa rennolta. Sitä se ei varmasti ole, mutta jääpähän aikaa esim. opiskeluun ja muille harrastuksille.

No ei ole mutta eipä ole työelämä muutenkaan.

Minua ei opeteta tappamaan jos sille ei ole tarvetta. Aika pessimististä mennä armeijaan sodan vuoksi, vai onko sotia luvassa? Ja Willenium on oikeassa, ei veteraaneja tarvitse kunnioittaa tappamalla/opettelemalla siihen. Nostan hattuani sodassa kaatuneiden haudoilla, mutta mielestäni minun ei tarvitse tappaa heidän vuokseen.

En käynyt armeijaa sen vuoksi, että uskoisin Suomen joutuvan sotaan minun elinaikanani. En myöskään halua tappaa ketään vaikka olenkin käynyt armeijan. Jokaisella maalla täytyy olla tietty puolustusvalmius ja minä olen valmis puolustamaan Suomen itsenäisyyttä henkeni uhalla, jos tarve vaatii. Kuulostaa varmaan vanhanaikaiselta ja typerältä joidenkin mielestä, mutta ei voi olettaa, että asiat ovat aina näin hyvin kuin nykyään.

Minulle sopisi vallan mainiosti, jos en joutuisi koskaan käyttämään armeijassa saamiani taitoja. Ei kaduttaisi pätkääkään. Armeijassa vietetty aika on niin pieni osa elämästä, että ei sitä voi katsoa millään tavalla menetetyksi. Pikemminkin se oli kokemus, josta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Monen mielestä armeijassa opetetaan tappamaan. Minä kääntäisin sen toisinpäin eli armeijassa opetetaan puolustautumaan ja selviytymään hengissä kriisitilanteissa. Nykyään kun näitä hulluja on yhdessä jos toisessakin maassa niin ei voi koskaan olla tarpeeksi varovainen. Järjestelmällinen ja ajanmukainen armeija antaa niille mielipuolille edes vähän ajattelemisenaihetta ennen kuin hyökkäävät tänne.

Minäkin olisin valmis puolustamaan maatani henkeni uhalla, siis jos en asuisi jossain ******* suomessa. Ehkä hieman kärjistettynä, mutta sehän on foorumeilla tapana.

Sankar-veteraanifanit, oletteko muuten tulleet ajatelleeksi kenen puolella Suomi soti toisessa maailmansodassa? Vinkki: Hassut viikset ja anglosaksinen aksentti.

Mitäs maata LeDoodler sitten suostuisi puolustamaan, jos saan udella?

Tietenkin Afganistania.

Mikä onkaan syynä siihen perverssioon että armeijassa on pakko leikata hiukset lyhyeksi? Tästä oli jokunen vuosi sitten lehdissäkin juttua, mutta armeija jäi tässä vanhanaikaiseksi. Tunnen monta jotka menevät sivariin vain sen takia koska omistavat kauniit pitkät hiukset eivätkä halua luopua niistä. Ei ole kaukana ettäkö itsekin menisin sivariin siitä syystä.

Ihan puhtaista siisteyssyistä niitä hiuksia leikataan. On siinä myös hieman sotilaskuria joukossa, samalla tavalla kuin yhtenäisessä vaatetuksessa ja parran ajamisessa.

Jos et halua leikata lettiä tai ajaa partaa, niin vemppaa itsesi ehk:aan. Niitä ei sotilaskuri liiemmin koskenut.

[arto muokkasi tätä viestiä 08.06.2002 klo 00:33]

Jep, mitä siitäkin tulisi jos hipinretkut levittäisivät hiuksissaan kaiken maailman tauteja. Pian olisi kaikilla AIDS, rutto ja ientulehdus.

Niin ja nuo "kauniit pitkät hiukset" ovat jo parin viikon mettäkeikan jälkeen siinä kunnossa, että vakaumuksellisinkin hippi hakeutuisi ensi tilassa parturiin, jos vain pääsisi. Lisäksi ne voivat roikkua tähtäimen edessä, sotkeentua kalliisiin laitteisiin tai pahimmassa tapauksessa sujahtaa takavaara-alueelle ja kärvähtää kokonaan.

Kyllä apinat nämä hommat tietävät.

Kokemus pakottaa minut vääntämään rautalangasta. Katsokaa arton kuvaa.

Mikä onkaan sitten syynä että naisien ei tarvitse hiuksiaan leikata? Taidanpa pykriä naisvapaaehtoisiin.

Lainaus:
08.06.2002 klo 00:08, LeDoodler kirjoitti:
Minäkin olisin valmis puolustamaan maatani henkeni uhalla, siis jos en asuisi jossain ******* suomessa. Ehkä hieman kärjistettynä, mutta sehän on foorumeilla tapana.

Sankar-veteraanifanit, oletteko muuten tulleet ajatelleeksi kenen puolella Suomi soti toisessa maailmansodassa? Vinkki: Hassut viikset ja anglosaksinen aksentti.

Siis onko totta, että Suomi soti Venäjän puolella toisessa maailmansodassa? Ei ole minulla tuo historian tuntemus ihan kirkkainta kärkeä... Onko se siis totta?