Noniin aloittakaa jatkis ja keksikää vaikka päättömiä juttuja (hauskaa katsoa tarinaa jossa kaikki on sekaisin)
Eka tekijä laittaa mitä tahansa aluksi ja looppun mutta ja ... seuraava joka kirjoittaa
aloittakoon juttunsa ...sitten-sanalla.
Noniin ei muuta kuin juttua kasaamaan!
(älkää tuoko viestejä esim. jatkikset on pergzuugzezst...)

öööööö ymmärtää tapahtuuu...

Mä voin alottaa .

Eräänä iltana matti pizza-kuski ajoi ojaan... jatkakaas tosta.


[dark-dog muokkasi tätä viestiä 20.05.2002 klo 22:01]

sit sille tuli nälkä ja se söi pizzat.

Ja sitten se toinen kirjottaja kirjottaa saman, mutta sen täytyy olla neljällä verrannollinen vektorin säteen halkaisijaan. Mutta kolmas kirjottaja saa kirjoittaa adjektiivien infernaalimuotojen suffiksia joka kolmannen rivin välein lukuunottamatta rivejä, joissa kirjainmäärä on jaettuna kolmella 285. Silti täytyy muistaa, että kirjoittaesas täytyy muistaa tarkkaan seuraavia ja jälkimmäisiä kriteerejä, että kirjoituksesta tulisi mahdollisimman epäselvää. Joten olisi hyödyllistä, jos kaikki kirjoittaisivat sen ja vain sen editoimatta sitä sanomalla sen mitä sylki suuhun tuo. Ei ole väliä ymmärretäänkö sitä, koska minäkään en ymmärrä miksi kirjoitan tälläistä *****a. So what? Täällä on muutenkin, niin tylsää, kun ei ole topikkia mihin vastata, joten tahallani harhautan itseni aiheesta puhumalla *****a jostain toisesta asiasta, mikä ei liity tähän millään kolmen potenssin ylijäämällä. Kirjoittakaa sydämmenne pohjasta, mitä sylki suuhun tuo, juuri niin kuin äsken sanoin. Ja muistakaa käyttää mahdollisimman järkevästi pistettä ja pilkkua, että näinkin typerästä ja typoja täynnä olevasta tekstistä saisi edes hitusen selvää. Olen varma ettei kaikki edes jaksa lukea tätä loppuun asti, koska monella on loppunut kiinnostus jo ensimmäisen rivin jälkeen. Joku saisi kyllä informoida minua, jos olen eksynyt aiheesta, ja kertoa mikä aihe on. Mutta sinänsä sitä ei tarvitse tehdä, koska minä voin katsoa mikä aihe on sen jälkeen, kun olen kirjoittanut tämän päättömän viestin. Miksi kirjoitan. Kirjoittaako vaiko eikö kirjoittaa? No voihan sitä kirjoittaa, kun käskettiin, ja vielä itsekin käskin itseni kirjoittaa itseni aivan päättömästi ulos koko hommasta. Tämä ei ala mistään eikä lopu minnekkään. Tai ainakaan mihinkään järkevään. Alkaa tämä saattoi jostain, jossa ei ole mitään ideaa, niin kuin tässäkään. Hei! Kuulen summerin! "Booooooooriiiiiiiing!". Tosiaan, miksi edes lukea viestiäni tähän asti, koska en ala latomaan valon arkoja paljastuksia veljeni perverssioista, jos hänellä edes on niitä. En usko niin. Joten jos haluatte jatkaa tälläistä suoranaista täyttä *****a, niin tulkaa vain irkkiin, koska minä olen niin tylsistynyt koko juttuun, ja kirjoitan vain sellaista, mitä kukaan ei jaksa lukea. Tai no jos jaksaa, niin sitten voin kyllä rehellisesti valehtelematta sanoa, että herralla/rouvalla ei taida olla liiemmin tekemistä, kun lukee sellaista, mitä ei edes kannattaisi lukea. Päätöntä sanon minä, ellen sanonut sitä jo aikaisemmin. Ja jos sanoin, niin sillä ei ole väliä, koska sanon sen kumminkin kohta uudestaan. Yksi asia olisi sangen mukavaa. Toivottavasti tätä aihetta ei lukoteta, jotta minun koko tekstini ei valuisi hiekkaan. Viiden minuutin jorina hukassa! Nnngh, no tällä kriteerillä lukon pelossa lopetan tähän, vaikka en uskokaan, että lukkoa oikeasti tulee. No ok, pistetään toinen kriteeri, minua oikeasti pyörryttää kirjoittaessani, ja toivoa saattaa, että en pläjähdä päistikkää näppäimistölle ja hajoita minun vanhaa kunnon key troniciani vuodelta en tiedä mikä on kivi. Äh, tehdään sitten vaikka kansanäänestys, lopetanko vai lopetanko. No ääh, lähden syömään vatsa kurnii, siinä viimeinen kriteerini. Massiivisen pitkä ja turha viestini päättyy tähän. Tai ei nyt sittenkään. Nostan hattua niille jotka ovat jaksaneet lukea tämän lopppuun asti. Mutta ne, jotka vain ison "tähän"-sanan perässä hakeutuivat tänne, saisivat hävetä.

Ja sitten voimme todeta, että suomalaisen peruspeelon päätä ei ole tehty tiukkaan filosoimiseen, vaan basic jutut on IN @ FinHärmä.. Vaikka tuntuu siltä, että tässäkin jutussa on jokin koukku, niin suoraansanottuna tää on täyttä häränshittii. Kakinjauhanta kunniaan **** koko ajan kirjoitan mitään en deletoi ja hauskaa on.. Kunnes huomaan mitä olen tekemässä. DAMN! Ja vauhti jatkuu samaa tahtia loppuun saakka mitään asiasisältöä ei ole piru vie, tarkoitan, että tykkään tästä, mutta samalla en voi ymmärtää sitä että olen tälläinen turhantoimittaja!?! Tällä hetkellä tuntuu siltä että näppäimistö huutaa minun sitä kuulematta *******N *******! mutta en kuuntele GayBoardia vaan jatkan tätä.. Kunnes hämärä laskeutuu tämän viestin ylle ja sanoo tuimalla äänellä:
"HUMPUUKIA!"

[Peepmaster muokkasi tätä viestiä 20.05.2002 klo 22:24]

lopettkaa tuo p3310 kieli.vituttaa...

Tällästä juuri en tästä halunnut.
kiitoksen voin sanoa näille ja samalla lyödä:
1.Karhu
2.Shitmolester
3. Kuka haluaa tän paikan?

Joo ***** poistakaa viestinne ja kirjoittakaa kunnolla . .oO!kiitos!Oo.

Zeus, aloitin sanomalla sitten ja viimeisessä virkkeessäni oli mutta. Sen lisäksi siinä oli tarina tyypista, jolla on aika helevetin tylsää.

No ... sitä saa mitä tilaa

Astelimme poispäin sporalta, kohti pimeää iltaa, yötä ja siltaa. Sää oli
lämmin, vaikka syksy oli pitkällä, ja ensimmäiset lumet jo käväisseet.
Lämpöasteitakin oli, mutta silti ilma oli kuivan kylmää, ja juoksimme py-
rähdyksiä lämpöä tuottaaksemme. Tunnelma oli hiljainen mutta jännittynyt.

Olimme matkanneet ratikalla oikean pysäkin ohi, ja palasimme nyt takai-
sin Linnanmäen pääporttia kohti. Saavuimme pian huvittelualueen parkki-
paikalle, ja jatkoimme sen ohi mäkeä alas kohtaan, josta viimeksi oli
menty yli suurella joukolla. Tällä kertaa meitä oli kolme, minä, Pacifist
ja K.N. Taitavasti taiteilimme puun avulla aidan yli ja pian olimme kaik-
ki kolme aidan väärällä puolella.

Tarvoimme satumaan läpi toiselle puolelle, ja saavuimme vuoristoradan
tuntumaan. Edellisellä käynnillä oli Breakdancen lähettyvillä pieni kios-
kirakennus, jossa ovet olivat auki ja valotkin päällä. Sisältä oli löyty-
nyt kasa hintatarroja, joita keräsimme mukaan. Nyt ihmettelin, kun koko
rakennus oli kadonnut. Olisin mieluusti ottanut pari tarraa lisää.

Ennaltatuntemamme kamera kummitusjunan aukion reunalla mittaili edelleen
maisemaa, yhtä luotettavasti kuin edellisellä kerralla. Vältimme kameran
eteen joutumista, ja kun kerran olimme vuoristoradan lähellä, tuli siitä
ensimmäinen kohde.

Kiersimme rakennelman sisään, ja aloimme sitä kautta kiipeämään ensim-
mäistä nousua korkeimmalle kaarteelle. Pitkän liukkaan nousun ja pienen
uurastuksen jälkeen tavoite saavutettiin, ja siellä sitten olimme, vuo-
ristoradan korkeimmassa mutkassa tuijotellen maata, taivasta ja ulkopuo-
lisen maailman elonmerkkejä. Ylhäällä oli ehkä hivenen tuulisempaa kuin
alhaalla, mutta se ei haitannut oleskelua. Jo aikaisemmin oli syntynyt
ajatuksia kiskojen yhdistämisestä raitiovaunulinjoille sekä pulkkailusta
vuoristoradalla talviaikaan, ja nyt jutut nousivat taas pintaan.

Puulankut narisivat ja rutisivat allamme. Ne olivat märkiä ja näyttivät
lahoilta eikä tilannetta yhtään parantanut huomio siitä, kuinka ohuita
laudat olivat, mutta hyvin ne tuntuivat kestävän raskaan takomisen.
Ajattelimme jäädä samaan paikkaan odottamaan stevarin tuloa ja menoa, kun
tiedossa jo oli, että stv:n herrasmies tulisi käväisemään alueella puolen
yön kieppeillä. Kello oli nyt hieman yli kahdentoista. Jatkoimme kuiten-
kin hetken oleskelun jälkeen matkaa toiseksi korkeimmalle kiemuralle.

Uusi kiemura ei poikennut edellisestä. Tässä kohdassa Pacifist teki jo-
tain, jota ei tässä tekstissä saa mainita. Olimme jo laskeutumassa alas-
päin rataa pitkin, kun K.N. huomasi alhaalla valokiilan, ja ihmisen sen
jatkeena. Minäkin rupesin tarkkailemaan maankamaraa, ja vähän ajan päästä
Peacockin nurkilta tuli pyöräilijä voimakkaan lampun kanssa, vartija!

Kurkimme matalana vuoristoradan reunan takaa, kunnes valokiila äkkiä
heilahti meihin. Painuimme entistäkin matalammaksi. Kun mitään kummallis-
ta ei kuitenkaan kuulunut muutamaan hetkeen, alkoi K.N. taas kurkistele-
maan kaiteen yli. Altamme kuului kopistelua ja kolahtelua, ja siellä miek-
konen kuulemma oli, meidän alapuolellamme nousemassa portaita ylös!

Odotimme tovin, ja kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, kurkimme taas. Pyö-
räilijää ei näkynyt. Sitten mies palasi taas näkyviin, mutta jo kauempa-
na hattarakioskin luona. Seurasimme valokiilan menoa. Hetken kiertelyn
jälkeen pyöräilijä liikkui alueen portille, äänistä päätellen avasi por-
tin ja katosi ulos.

Kiipesimme alas, eikä ketään näkynyt. Kuka tuo miekkonen mahtoi olla, jäi
epäselväksi. Kenties stevari, tai sitten jokin ulkopuolinen, joka etsi
hauskuutusta elämään, kuten jotkut muutkin.

Poistuimme vuoristoradalta. Lähtijäisiksi heitimme pari lamppua mäsäksi
ja kunnon pauke niistä lähtikin. Nyt suuntasimme Safarin ja maailmanpyö-
rän vierestä, taas kameroita vältellen kummitusjunaa kohti. Oli tarkoitus
etsiä muistoesineitä. Matkalla meidät pelästytti jänis, joka äkkiarvaa-
matta lähti loikkimaan läheltä edestämme. Matkan varrella tuli vastaan
myös avoimin ikkunoin varustettu kioski, jonne Pacifist ja K.N. kiipesi-
vät - eivätkä löytäneet mitään.

Jatkoimme kummitusjunaan. Junan sisäänmenoportti oli lukossa, mutta kas
vain, ulostuloväylä lukitsematta. Menimme sisään, ja tutkimme kummituksia
väärässä järjestyksessä. Otimme kaikki nuolet intiaaniparalta, ja tungim-
me ne muiden hirviöiden silmiin ja suihin, mitään kuitenkaan rikkomatta.

Löysin pian hyvän muiston, vinkuvan kumihiiren, joka oli runtattu hauta-
kiven väliin. Pelastin poloisen povitaskuuni, jossa se inisi tyytyväisenä.
K.N. otti samasta paikasta lepakon, ja Pacifist taiteili intiaanilta pe-
rimällään sulalla. Se istui oikein nätisti Pacifistin päähän.

Kiersimme hienot haamut sekä hirviöt ja palasimme lopulta ulkoilmaan va-
raoven kautta. Hiivimme kohti vekkulaa, joka oli seuraava kohde. Kuten
meitä oli varoitettu, oli vekkulan ovella mikrofoni ja vihreä valo. Pe-
räännyimme kauemmas kohti satumaata, kunnes uteliaisuus voitti, ja pala-
simme tutkimaan mikkiä lähemmin.

Saimme selville, että mikki ei todennäköisesti ollut päällä, ei se aina-
kaan elonmerkkejä näyttänyt. Vihreä valo taas oli hätävalojen käynnitys-
nappulasta kotoisin. K.N. ehdotti, että laittaisimme mikin päälle, ja
kokeilisimme onneamme, mutta ajatusta ei kuitenkaan toteutettu. Jätimme
moiset huijausmikit rauhaan ja menimme vekkulaan avoimesta ovesta.

Uusi vekkula oli pettymys. Vain käytäviä toistensa perään, ei edes haus-
koja rullalattioita. Vain sokkeloisia käytäviä, ja vanhat lelut, ehkä
vieläkin huonompina. Kalteva huone, tähtitynnyri, peilisali, köysisilta,
pyörivä tynnyri, portaat ja liukumäki olivat paikoillaan. Bonusta käyn-
nillä oli se, ettei kaltevassa huoneessa ja köysisillalla ollut jonoa.
Ikävä kyllä pyörivät tynnyrit eivät pyörineet eivätkä liikkuvat portaat
liikkuneet.

Jos muut vekottimet eivät sähkönpuutteessa suostuneet operoimaan, toimi
sentään liukumäki aivan odotetusti, matotkin olivat paikoillaan. Istuimme
kaikki kolme sellaiselle ja nautimme matkasta. Kukaan ei välittänyt olla
hiljaa, vaan ääntä lähti kuin pienestä kylästä, kun iloitsimme liukumäessä.

Vekkulan huonoin puoli on se, että pitää ravata koko sokkelo läpi, jotta
pääsisi uudestaan liukumäkeen. Liukumäet osoittautuivat nimittäin ylös-
kiivetessä aivan liian liukkaiksi muiden, paitsi K.N:n kengille. Siinä
ylös yrittäessämme hajosi tohinassa Pacifistin lamppukin tuhansiksi sir-
paleiksi, mutta väline saatiin kuntoon pienellä vaivalla. Vekkulan liuku-
mäki oli joka tapauksessa yksi illan kohokohdista!

Vartiointi alueella oli näemmä kehnoa, kun ei meitä oltu häiritty yhtä
kertaa enempää, vaikka ääntä ja melua pidimmekin. Todennäköisesti vilkah-
telimme kameroissakin, joskin kaukana ja tunnistamattomina.

Jolkuttelimme ympäri huvittelualuetta, ja kameraa pakoillen siirryimme
viikinkilaivaa kohti. Silloin löytyi yksi illan hauskimmista huveista:
polkupyörät! Paikalle oli jätetty nelisen kappaletta polkupyöriä, joissa
oli tavaroiden kuljettamista varten edessä teline. Otimme kukin oman ajo-
pelin itsellemme, ja ajelimme pientä aukiota ympäri. Kävimme vilkaisemassa
lähimmän portin kameraa, joka ilmeisesti sekään ei ollut päällä. Äkkiä
alkoi kuulua lähestyvän auton ääntä läheltä. Jätimme pyörät nopeasti ja
liikehdimme varjoihin. Auto kuitenkin kääntyi ja lähti etääntymään.

Jokainen vuorollaan sai saman tuuman: jospa menisimme ajelemaan autora-
dalle polkupyörillä. Päätimme ajatuksen toteuttaa, ja pian hurjastelimme
lähes tyhjällä, osaksi pressun peittämällä radalla. Ajelu oli hulvattoman
hauskaa. Radalla ajaessa pyörät pitivät erikoista humisevaa ääntä, joka
kadotti taakseen kaikki muut, ja näinollen tarpeettomat äänet.

Ajoimme sanatonta kilpailua radan ympäri jonkin aikaa, kunnes sain tar-
peekseni. Muutkin näyttivät ja kuullostivat halukkailta jättämään huvin,
ja unohdimme pyörät radalle. Kävelimme ympäri mustekalan aukiota, ja lo-
puksi ajattelimme palata takaisin ulkomaailmaan. Kello oli jotakin puoli
kahden ja kahden välillä.

Hakeuduimme samaan paikkaan, josta edellisellä käynnillä oli poistuttu,
ja kiipesimme aivan yhtä hankalasti piikkilanka-aidan yli tielle. Vaivo-
jen jälkeen yli päästyämme lähdimme kulkemaan kohti Pasilaa, ja eläintar-
han Unionia. Sää oli muuttunut vain kylmemmäksi ja kävely muuttui pika-
kävelyksi keltaisten katuvalojen kelmeässä loisteessa.

Unionilla selvisi, että huoltoaseman kahvilan ikäraja oli 24! Saimme (!)
soittaa kuitenkin hakupalvelua itsellemme. Pacifistin isukki ajeli paikal-
le automobiililla, ja lopuksi kyyditsi meidät kaikki kahden ja puoli kol-
men välillä koteihimme ympäri pääkaupunkiseutua. Oikein hyvää palvelua
tosiaan. Matkalla kuuntelimme Sielun Veljiä ja tuijotin maisemia ajatuk-
set sameina.

Lopulta pääsin minäkin kotooni ja rupesin naputtelemaan tämän tekstin raa-
kaversiota. Kello on nyt loppuun päästyäni 4:08. Taidankin mennä yösyö-
mään. Sellainen retki se tämä oli. Linnanmäki on oikein hauska paikka,
varsinkin näin syksyllä.



[Antisankari muokkasi tätä viestiä 20.05.2002 klo 22:31]

Ja sitten vielä tämä


Olin muuttanut vähäksi aikaa maalle isäni ja äitini luokse,jotta
paranisin haavoistani paremmin.Astuin ulos bussista,ja haistoin
raikasta maalisilmaa.Keuhkoihini teki vähän kipeää,mutta eihän se
mitään haitannut.Astelin portille,ja avasin sen.Kävelin isojen
kuusien varjostamaa polkua noin 300 metriä,ja saavuin laitumelle
jossa oli lehmiä.Siellähän oli Mansikkikin.Mutta kuka tuo oli joka
tunki kaluaan mansikin perä-aukkoon ja päästel kikattelivia ääniä?
Ei.Apua.Paniikki.Kuolema.AUUH se oli Tri.Puchner...kuinka hän oli
tänne osannut tulla? Voi eiei...Mansikki täristeli turpaansa kun
Puchner raiskasi avutonta eäintä ja hakkasi sitä samalla ruoskalla
selkään.Kun Puchner huomasi minut,hän otti letkunsa irti elukasta,ja
lähti lähenemään minua kohti ruoska kädessä.

-"No..joko maksat laskusi?..Käy pyytämässä isukilta viikkoraha..
kjehHEHEH HIHI Sluepss"

-"Oleppa hiljaa..tällä kertaa hoitelen sut lopullisesti pois kuvioista."

-"HAHAH epäilen..kjiheheh...",Puchner vastasi ja iski minua rolan takaa
ruoskalla poskeen.Poskeeni tuli monta ******* kirvelevää haavaa.

-"Saatanan lehmänraiskaaja!",huusin ja lähdin juoksemaan vanhempieni
taloa kohti.

-"Hyvä hyvä!! Hae viikkoraha..Kjeheh!",kommentoi Puchner ja antoi
minulle vauhtia ruoskalla.

Avasin oven,ja syöksyin sisään.Nappasin isäni haulikon seinältä ja
parit panokset.Niissä luki:"Extra heavy DumDum slug"
Yeah! näillä irtoasisi Puchnerin pää harteilta.Avasin keittiön ikkunan
ja laitoni kaksi panosta sisään.Puchner lähestyi verkkaisesti taloa.
Tähtäsin Puchneria jalkaan koska halusin kiduttaa sitä kusiaista.
Jysäytin,ja haulikko potkaisi mukavasti.Näin kuinka Puchnerin jalasta
repesi pieni osa housua ja verta ruiskahti hieman maahan.Puchner
hyppäsi syrjään.Mutta jalanhan olisi pitänyt lentää irti.Missä vika?
Katsoin Mansikkia.Mansikin utareet lilluivat kuusen oksassa ja
verta suihkusi mansikni alavatsasta.Lehmä kaatui hitaasti ammuen
kyljelleen ja jäi siihen.Shokissa tussautin kohti Puchneria uudelleen.
Tällä kertaa ei Puchnerista roiskunut verta ollenkaan.Sen sijaan
Rekku,talon vahtikoira lensi päin *****huusia,ja jysähti valittaen
maahan.Käymälän ulkoseinä oli veressä.Kuulin takaani jymähdyksen-
isäni oli kaatunut kaasuhellaa päin,ja soperteli jotain mansikista ja
rekusta ja suolenpätkistä.Näin ikkunasta kuinka äitini tuli
*****huusista ja Ihmetteli mikä oli jymähtänyt huussiin seinään.
Puchner käytti tilaisuutta hyväkseen ja irrotti kuusesta ISOn oksan
ja kumautti sillä äitiäni taka raivoon.Äitini kaatui tajuttomana
naamalleen Rekun jäännöksiin.Nappasin kaapista ison kattilan ja
soppakauhan.Syöksyin kohti Puchneria ja pamautin tohtoria suoraan
ohimoon soppakauhalla.Kuului ontto kumahdus ja Puchner piteli
päätään.Iskin hetiperään kattilalla takaraivoon,ja vielä
poskeenkin.Puchner sylkeskeli rikkinäiten tekohampaitten osia
suustaan.Otin vielä sen oksan jolla Puchne löi äitiäni ja pamautin
sillä tohtoria selkään niin että rusahti.Puchner kaatui maahan ja
valitti.Lähdin juoksemaan liiteriä kohti.Nappasin käteeni ison ja
tukevan lankun.Näin aidanraosta kuinka Puchner juoksi liiteriä kohti,
ja kun hän oli ehtinyt ovelle,niin päästin lankulla niin lujaa kun
lähti suoraan Puchneria otsaan.Kuului taas ontto kumahdus,ja
Puchner tippui maahan,ja suoraan liiterin korkean kynnyksen päälle
selälleen niin että selkä taittui ikävään asentioon.Puchner jäi
makaamaan silmät kiinni houraillen jotain tämän tapaista:

-"Eih...Aihu...aii..turpoaa,....aii..."

Astuin Puchnerin vatsan päälle ja lähdin juoksemaan takaisin talolle
päin.Ryntäsin WC:heen ja piilouduin sontatynnyriin.Ikävä haju,mutta
se oli pakko jotta saisin työnnettyä talikon Puchnerin ******in
kun se sontiainen tulisi etsimään minua.Mutta kävikin toisin.
Talomme piika,lihava matami tuli juuri sille reiälle missä minä olin.
Kamala ruikkuripuli lensi päälleni,ja oksensin.Matami pelästyi,
ja lähti kauhuissaan juokseman pois.Ilmeisesti Puchner huomasi tämän,
koska tuli reiälle huutelemaan isäni moottorisahan kanssa.

-"Nyt oletkin *****isessa jamassa..RRRUUHAHAHAHAHAHAH!!",ilveili
Puchner ja käynnisti sahan.Pakenin ulos takaluukusta,siitä misä
sonta tynnyrrit tyhjennetään,ja kiersin äkkiä toiselle puolelle,
missä Pychner vielä kurkisteli reikään ja suristeli sahaa.
Piikitin Puchnerin perseen ruvelle talikolla ja tökkäsin
tohtorin reikään.En voinut olla lievästi hymähtämättä kun Puchner
sätkytteli jaloillaan pää matamin mahtavassa ruikku liejussa.Mutta
olin minäkin sonnassa.En arvellut Puchnerin tulean vähään aikaan
ulos puuceestä koska isäni kipitti veskiin kovin tuskaisen näköisenä
"Näin hoidat ripulisi" kirjan kanssa.Juoksin rantaan ja hyppäsin
järveen.Sonnat irtosivat kivasti.Koskoa Puchneria ei vielä näkynyt,
ajattelin lämmittä saunan.Istuttuani noin 15 minuuttia lauteilla,
Puchner avaa oven,ilmeisesti hänkin oli käynyt järvessä koska
oli märkä ja puhdas,ja sanoo:

-"JUMALAUTA että kesti ennen kun sain nyrkkini pois faijasi anuksesta!"

Otsa yhä turvoksissa Puchner otti löyöykauhan ja survaisi minua
sillä huuleen.Huuli turposi ja siitä alkoi tippua verta.Potkaisin
tohtoria naamaan,ja Puchner kaatui komeasti suoraan kiukaaseen.
Hirveällä huudolla Puchner juoksi järveen ja hänen pakarassaan oli
hirvittävä verta vuotava palohaava.Kuului suhahdus kun Puchner
hyppäsi perä edellä veteen.Mutta minä olin nilanteen tasalla.
Avasin isukkini saunajuomakaaåin ja otin sieltä 5 olutta,sekä
viskipullon.Join viski pullon parissa minuutissa ja kaappasin
ilmakiväärin käteeni.Puchner lillui vielä vedessä.Heittelin olut-
pulloilla Puchneria päähän,ja ne osuivatkni melko hyvin.Kolme hajosi
tohtorin päähän,ja yksi suoraan kipeään otsaan.Puchner huusi tuskasta
ja hörppäsi vahingossa vettä keuhkoihinsa.latasin ilmakivääriin
kuteja ja aloin pamautella Puchneria.Puchner yritti uida rantaan,
mutta nappina otsaan osunut laaki pysäytti hänet.Ammukset loppuivat
joten repäisin Puchnerin pois järvestä ja iskin häntä oikealla koukulla
suoraan silmäkulmaan.Se aukesi,koska golf maila jonka siihen tussautin
viimeksi oli tehnyt pahaa jälkeä.(Kts. Tri.Puchner part V).Puchner
täräytti minua vasemmalla suoralla nenään,ja kaaduin maahan iskun
voimasta.Nenäni vuosi verta.Puchner potkaisi minua munuaisille.

-"Jumalauta sika..kuole!!",sanoin,ja hyppäsin pystyyn sekä potkaisn
Puchneria oikealta hampaisiin.Tekohampaitakaan ei ollut,joten
ikenet ratkesivat ja alkoivat vuotaa verta.Lisäsäin vielä nopean iskun
suoraan huuleen,ja toisen alhaalta nenään.Potkaisin vielä vatsaan,
ja Puchner sylki verta suustaan,ja haukkoi henkeä.Otin Puchneria
hiuksista kiinni ja iskin sen sian päätä puuhun.Lisää onttoja
kumahteluita.

-Ja tässä mansikin puolesta.." sanoin ja potkaisn 90 asteen asennossa
olevaa Puchneria naamaan,jolloin se sadisti lensi päin puuta.Verta
ruiskahti Puchnerin vatsalle.

-" Ja tässä Rekun..",sanoin ja pamautin niin lujaa kun ikinä jaksoin
suoraan Puchneria kasvoihin.Kun pää ei voinut edes tärähtää mihinkään
suuntaan koska se nojasi puuta vasten,tuli pahaa jälkeä.Nenä rusahti
outoon asentoon.ja huuli halkesi.Puchnerin silmät kääntyivät hitaasti
luomien alle ylös piiloon,ja tohtorimme kaatui kyljelleen maahan.
Nyt piti vain olla jotain millä lopettaa tuon ruman elämä.Lähdin
kipittämään ylös mökille,ja sanoin isälle:

-"Anna mulle kuule s sun miekkas...mä tapan ton hyypiön sillä.."

-" Kuka ihme se on jouni?? Se homo tunki nyrkkinsä mun ********..."

-"Se on yks hullu.Annase miekka äkkiä ennen kuin se herää."

-"Minä lopetan itse sen hinttarin.Odota täälä!",sanoi isäni ja lähti
juoksemaan alas miekka kädessä.Lähdin juoksemaan perään,mutta ehdin
vain nähdä kuinka Puchner kaappasi miekan isältäni ja survaisi sen
isäni läpi.Verta ruiskahti selästä ja miekan kärjessä killui suolia.
Puchne nykäisi miekan takaisin ja sivalsi faijani kaulan poikki.
Pää tipahti maahan,ja kieri veteen.Sorsat alkoivat nokkia isäni päätä.
Raivostuin,ja hyppäsin ilmassa jalat edellä suoraan Puchnerin
naamaan.Puchnerin leuka rusahti,ja se sontiainen tipahtui veteen.

-"Älä jauha *****a niistä elukoista..itehän sä ne ammuit..RUHHAhah!"

Kommentoi Puchner ja lopetti nauramisen hyvin äkkiä kahdesta syystä:
1. Puchnerin leuka oli kipeä.
2. Minä iskin Puchneria päähän airolla.

Puchner alkoi vajota veden alle.Vesi oli punainen verestä.Sorsat
tökkivät isäni päätä ja ääntelivät.
HYppäsin veteen,ja nostin tajuttoman Puchnerin puuta
vasten.Halusin toki kiduttaa mokomaa sadistia.Juuri kun olin
tunkemassa varpaitani Puchnerin nenään jotta se olisi herännyt,
revauttikin tohtoei minua kasseille nyrkillä.Minulta pääsi mahtava
pieru,ja Puchner alkoi yrittää pakoon,mutta minäpä nappasin
tohtorin jalat alta,ja kumautin polvella palleaan.Ilma pihisi kun se
syöksyi ulos Puchnerin keuhkoista ja verta tuli mukana.Puchner taisi
olla jotenkin tunnoton,koska ei reagoinut mitenkään,vaan posautti
minua silmäkulmaan.Horjahdin puuta vasten,ja Puchnerin taskusta
tipahti piikki.Haistoin piikkiä.Morfiinia.Sen takia Puchner ei
tuntenut kipua ja oli niin sekavan oloinen.Häntä pitäisi siis
murjoa oikein olan takaa ennen kuin tulosta syntyisi.Hyvä on.
Lähdin juoksemaan liiteriä kohden.Matkalla näin kuinka äitini oli
herännyt,ja yritti nousta.Puchner potkaisi mammaani suuhun.
Raivoissani nappasin liiteristä vesurin ja takaisin juostessani
näin kuinka Puchner potki äitiäni kylkeen.Tohtori oli niin
ekstaasissa ettei nähnyt tuloani,ja pamautin sitä pelleä olan
takaa selkään.Hirvittävän karjaisun kera pamautin uudelleen
vatsaan,ja heti perään polvitaipeeseen.Puchner valahti polvilleen
äitini verinen naama käsissään.Kumautin Puchneria otsaan,ja turvonneen
otsan mustelma räjähti,ja verta alkoi ruiskuta.JA vielä kunnon
golf lyönnillä leukaan niin että koko leuka meni sijoiltaan.
Se oli ikävää.Monta viikkoa puhumatta ja syömättä.Ainoastaan neste
mäisiä ruokia pillin kautta.

-"Enää et voi vaatia maksua muuta kuin elekielellä."

Varmistaakseni ettei Puchner voisi tehdä sitäkään,iskin vielä
kolme sormea poikki vesurin terävällä puolella.Verta ruiskusi,ja
äitini hädin tuski tajusi koko juttua.Puchner valahti makaamaan.
Äännähdelen ja lasittumein silmin katsoi minua kuin olisin jokin
enkeli.Puchner oli todella pilvessä,koska yritti vielä tarttua
lahkeeseeni poikkileikatuilla sormillaan.Verta valui otsasta niin
ettei tohtori enää nänyt mitään.Valahdin maahan lepäämään.Syljin
Puchneria ajankulukseni.Äitini önisi ja havahduin.Herrajumala
pitäisihän äiti pelastaa.Ilmeisesti Puchner havitsi tämän ja
tökkäsi sormensa (ne jotka olivat vielä toisessa kädessä jäljellä)
äitini silmiin.Suutuin,ja potkaisin Puchneria poskeen.Samassa
sain hirvittävän tällin kaulimesta takaraivooni.Salamat iskivät
päähäni,ja kaaduin tajuttomana naamalleni.



Kun heräsin,oli jo pimeää.Puchneria ei näkynyt missään,ja äitini
oli kadonnut myöskin.Aloin kävellä taloa kohti.Avasin oven ja ryntäsin
sisälle.Siellä Puchner makasi lattialla ja Matami ja Äitini katsoivat
huolestuneena kelloa.Kun Matami huomasi minut,hän kommentoi näin:

-"Nyt opit olemaan lyömättä viattomia ihmisiä vesurilla ja olematta
*****saavissa kun minä käyn asoilla!"

Ja sen jälkeen hän pamautti minua kaulimella poskeen.Kaaduin pallille,
ja ilmat pihisivät ulos keuhkoista.Poski jomotti ja kirveli.Sain vielä
uuden lämäytyksen kylkeen.Rusahduksen kera käperryin kaksinkerroin.
Onneksi ei Matamilla ollut hirveitä voimia,sillä muuten olisivat kylki
luuni jo murtuneet.

-"Anna pojan olla tule auttamaan tätä herraa...hän vapisee!",sanoi
äitini.

-"Ei...uhh..se on hullu murhaaja joka kiduttti minua ,ja "

Enempää en ehtinyt sanoa koska sain kaulimesta ohimoon.Olin aivan
sammumisen partaalla.Maailma hoippui silmissäni.Kuulin ambulanssin
ääntä.

-"Nyt se tule..huhhuh..hyvä saadaan tämä mies hoitoon.Mikäköhän
Jounille oikein tuli kun hakkasi miestä niin hirveästi."

Matami kommentoi.

-"Vaikka ampuukin Rekun ja Mansikin niin ei silti suvaitse kuolla."

vastasi äitini-

Ai ei suvaitse?!? Kumpa mamma tietäisi mitä tuo oli tehnyt minulle.
Ja äiti ei vielä edes tiennyt että isä oli kuollut.

-"Ei..isä--" Huutoni katkesi kun sain taas kaulinta niskaan.Kamala
kipu levisi päähäni.Sammuin.

Kun taas heräsin naama turvoksissa,oli Puchner jo viety sairaalaan.
Äiti ja Matami itkivät hirveästi pöydän ääressä.

-"Minähäön yritin sanoa...isä..eikö vain?"

Äitini nosti päänsä ja sanoi:

-"Pitihän sinun murhata vielä isäsikin?? Mokoma ipana...HÄIVY!!"

Uhh...voi ei..Matami lähestyi kaulin kädessä.Lähdin juoksemaan pakoon.
Seuraavalla kerralla Puchner saisi kokea tuskaa..HMm taidanpa murhata
Puchnerin vanhemmat..hihhhkjeheh...

Ei tyhmiä jatkiksia!