Keskustelua tuosta vuonna 2006 julkaistusta elokuvasta (ja miksei myös vuosien 1982-1985 sarjakuvasta). Omasta mielestäni elokuva oli selvästi yksi parhaista elokuvista ikinä. Hugo oli V:n roolissa todella hyvä ja Natalie Eveynä oli myös hyvä valinta. Loppuhuipennus oli kyllä yksi elokuvahistorian parhaista. Tässä vaiheessa voisitte vaikka kertoa oman mielipiteenne leffasta.

Nooh, olihan se ihan kelpo pätkä, vaikkei parhain teos ollutkaan. Loppu oli kyllä hyvä, vaikkei sekään mikään 10 pisteen suoritus.

Hieman liikaa arvostusta kerännyt. Ei mikään elämää suurempi elokuva, vaikka ihan jees tuo on. Näin tuon viimeksi pari vuotta sitten ensi-illassa, enkä muista tuosta paljoakaan, joten tähän jää mielipiteeni.
3.5/5

Aah...
Vuoden 2006 paras elokuva by far.
Astuin elokuvateattereihin innosta ja pelosta hykerrellen. Juuri viikkoa aikaisemmin oli lukenut sarjakuvan ja nauttinut siitä enemmän kuin mistään muusta aiemmin. Nykyään muutamat muut sarjakuvat ovat yltäneet lähelle, mutta silti on lempilukemistani.
Istuin leffoissa hiljaa odottaen. Jokaista rapistelijaa teki mieli vetää kuonoon. Onneksi ensi-illassa oli vain tusina katsojaa, joista pääosa takarivin kuhertelijoita, joten jäin omaan sisäiseen pyhättööni nauttimaan.
Leffaa katsoin erittäin kriittisesti. Mutta Weavingin näyttelijätyö ja alkuperäisteoksen tinkimätön juoni ja kerronta veivät mukanaan. Tässä vaiheessa sanoisin, että se oli parempaa kuin seksi. Musiikki oli aivan kuin olin kuvitellut ja ratkaisevat kohtaukset olivat juuri niin voimallisesti esitettyinä kuin olin toivonut. Keskikohdassa ja erityisesti lopussa (jälkeen *****n ja pakollisen toimintaverryttelyn ja ennen hieman keskinkertaista räjäyttelyä) sain orgasmin.
Ai sitä kuvan ja musiikin voimaa. Olin kananlihalla ne kohdat.
Silti leffassa harmitti pehmeys.
Siinä missä albumissa käsiteltiin kovin sanoin, teoin ja kuvin vaihtoehtoista nykymaailmaa, jätetään se aika leväperäisesti kesken eikä uskalleta sen kummoisemmin. Esim. Eveyn koulutus oli niin PG-11 ratingia, että oksat pois...

Mutta mutta.. Silti se on vähintään 10- arvoinen elokuva.
Harmillista, että elokuvateattereiden voimakas äänentoisto peittoaa liiaksikin dvd-version nautinnon. Kolmesti olen katsonut, mutta joka kerta jäänyt vähän vajaaksi fiilis siitä mitä se oli teattereissa, pääosin suuren valkokankaan ja niitten jytääjien takia.

Elokuvan menin katsomaan vailla minkäänlaisia odotuksia. Sarjakuvaa en ole vieläkään lukenut sivuakaan, elokuvan TV-mainoksesta olin nähnyt muutaman sekunnin. Siihen nähden elokuva oli todella miellyttävä kokemus. Juoni ei mennyt ihan tavanomaisia latuja, ja vaikka missään vaiheessa tajuntani ei räjähtänytkään, tunnelma piti otteessaan. Minun mielestäni lopetus oli vähän liian siirappinen kaikessa mahtipontisuudessaan, vaikka kyllähän se tietysti sopi elokuvaan. Kokonaisuutena ihan erinomainen neljän tähden leffa.

Vanha aihe on kadonnut haun ulottumattomiin? o_O

Mutta joo, erittäin nautittava leffa. Avausviikonloppuna kävin katsomassa ja DVD tuli myös hankittua. Sarjakuvakin pitänee lukea jossain vaiheessa.

Sarjakuva kannattaa ehdottomasti lukea, kirjastosta luulisi löytyvän. Jotenkin siinä tuntee itsekin kasvavansa ihmisenä kun seuraa Eveyn tarinaa. Voisikos tässä aiheessa keskustella myös muista Mooren tuotoksista vai onko niille olemassa oma aihe? Haulla en ainakaan löytänyt yhtään.Tänä viikonloppuna nimittäin sain luettua Mooren Watchmenin ja voin sanoa että siinä on maailman paras sarjakuva. Lukekaa ihmeessä!

Ehkäpä johtuen siitä että koko Vendetta on minulle outo, leffakin oli sellasta "hohhoijaa"-tasoa.

No lyhyesti ja ytimekkäästi: Leffa oli aivan muuta kuin odotin. Mutta kaippa sen voisi huomenna katsoa uudestaan, jos mielipiteeni vaihtuisi.

Lainaus:02.12.2007 Acimus kirjoitti:
Ehkäpä johtuen siitä että koko Vendetta on minulle outo, leffakin oli sellasta "hohhoijaa"-tasoa.

... no siinähän oli kenties rakentavin kritiikki, mitä olen eläessäni kuullut. Kiitos siitä, että jaoit tämän tiedon kanssamme. :E

Mitä itse elokuvaan tulee, niin on kyllä upea. Sortuu kuitenkin muutamaan mokaan, joita sarjakuvasta ei löydy. Sarjakuvan V on ehdoton, epäröimätön ja yksinkertaisesti horjumaton. Elokuvan V sen sijaan on turhan tunteellinen ja joskus jopa suorastaan epävarma teoistaan, varsinkin jos Evey liittyy niihin jotenkin.

Elokuvan loppukohtaukset olivat taivaallisia. Suonissani virtasi uskomattomat määrät adrenaliinia, kun näin tuhansien Guy Fawkes -maskeihin naamioituneiden ihmisten marssivan pitkin Britannian katuja. Koko komeus tosin sortuu viimeisen minuutin aikana, kun meno muuttuu hieman ylidramaattiseksi.

Mutta kelpo elokuva, ehdottomasti. Tai ei pelkästään kelpo, vaan mahdollisesti myös paras sarjakuvafilmatisointi koskaan. Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa toiminnan saralla.

Kyseinen elokuva oli hyvinkin onnistunut, vaikka en yleensä tämän gtapaisista elokuvista pidäkkään... Ihan mielenkiintoinen teos oli. Juoni ja osa taisteluista oli rautaa.

Kyllä. Nyt pidin elokuvasta enemmän. En ala nyt arvostelemaan, mutta kun ne kaksi kohtaa, joissa parlamenttitalo ja joku muu räjähti hienon musiikin kera aloin melkein tanssahtelemaan. Oli se hienoa.

Saaneen kysyä, mitä musiikk' he käyttivät hienoiss' räjähdyskohdiss'?

Lainaus:04.12.2007 Waruar kirjoitti:

Lainaus:02.12.2007 Acimus kirjoitti:
Ehkäpä johtuen siitä että koko Vendetta on minulle outo, leffakin oli sellasta "hohhoijaa"-tasoa.

... no siinähän oli kenties rakentavin kritiikki, mitä olen eläessäni kuullut. Kiitos siitä, että jaoit tämän tiedon kanssamme. :E

Miten se muka eroaa muista lyhyistä kommenteista? Valitan, jos nyt näin suoraan kehtasin sanoa päin korvaa, että en saanut orgamia leffan aikana niinkuin Te Fanit No traileri vaikutti kiinnostavalta (ymmärrettävästi kun kaikki toiminta ängetään niihin aina), mutta itse leffa oli paikoitellen puuduttavan pitkäveteistä taiteellista jauhantaa.

Näin sarjakuvaa lukemattomanakin minun täytyy kehua tätä elokuvaa oikein hyväksi. Juoni oli ihanaa häröilyä ja poikkesi erittäin paljon siitä perusamerikkalaisesta, Hämismies-tyylisestä tuubasta, mitä olin varautunut leffalta odottamaan. Natsi-viittaukset ja uskonnolla pilailu olivat myös ehdotonta plussaa. Ainoat mokat elokuvassa olivat mielestäni alun ja lopun taistelukohtaukset, jotka eivät oikein tyyliltään sopineet muuhun materiaaliin. Loppu oli myös vähän turhan kliseinen, mutta se oli vedetty niin tunteella, että pienen sentimentaalisuuden antoi helposti anteeksi. Ei aivan yhtä hyvä sarjisfilmatisointi kuin Sin City, mutta siitä huolimatta neljän tähden arvoinen pätkä.

Hmm, tästä on ollut tietysti aihe jo ennenkin, mutta mitäpä siitä. Sarjiksen olen lukenut ja en pitänyt sitä mitenkään erinomaisena, mutta leffa on hyvä, eikä kaikkein vähiten Hugo Weavingin ansiosta. Vanha kunnon Agent Smith selviää hommasta loistavasti ilman näyttelijän tärkeintä työkalua, kasvoja. Melkein James Earl Jonesin tasoista ääninäyttelyä. Muutenkin tykkään leffasta kaikkine pienine viittauksineen, esim se Yakety Sax-takaa-ajo. Terapeuttinen leffa katsoa, jos Vuonna 1984 masensi liikaa. Ai joo, John Hurt, joka oli vuonna 1984 Winston Smith, oli tässä leffassa Adam Sutler, eli "Isoveli." Hyvin valittu näyttelijätkin. Oli kiva nähdä Stephen "Jeeves" Frytäkin.

Hyvä hän se oli.

Minune tekemä tasokas aihe on jo olemassa >:(

EDIT: tai sitten se on poistettu ja miksi ihmeessä :s