Ropet ja hiiviskelyt ovat lähellä sydäntäni. Kuten KotORit ja Splinter Cellit.
Eikä.. Unohdin seikkailupelit täysin!

E: Typo ja jonkin turhan lauseen lisääminen.

melkein kaikista missä voi tappaa.

Lainaus:18.07.2007 Toshio kirjoitti:

Makuni pelien suhteen on melko laaja. Joskus tykkään pelata pelkkää vs. tappelua tyyliin Dead or Alive tai FPS-räiskintää kuten Halo. Joskus taas tekee mieli pelata Silent Hillin tyylistä erittäin tunnelmapainotteista kauhupeliä kaikkine puzzleineen tai jotain ninjapelejä tyyliin Ninja Gaiden, Tenchu. Myös vanhat Nintendo 8-bitin pelit kolahtaa välillä oikein kovaa. Esim. jotain Mario Bross 3:sta on hauskaa välillä pelata.

Turhaapa tässä alkaa mitään kirjoittamaan, kun voin vain yhtyä tähän täysin.

Minuun iskee parhaiten roolipelit ja kunnon toimintapelit. Ja kyllä niitä seikkailupelejäkin tulee pelailtua aina välissä.

FPS- pelit ovat minun makuuni. Muutkin toimintapelit ovat kyllä hyviä. (Max Payne.) GTA:n tyylisistä peleistä pidän myös.

Tarvitaan tunnelmaa paljon, niin kyseessä on orgasmi. (Musiikki, pelialue, muutenkin se "päätunnelma")

Esim. Metal Gear Solid, Deus Ex, ym. tunnelmalliset pelit. :O

Väkivaltapeleistä. Manhunt on aivan loistava tekele.

Räiskintä- ja ajopelit ovat lähinnä sydäntä. Ja puzzlet tietenkin!

1.FPS
2.Sota
3.Ajo
4.Urheilu

porno pelit!!!!!!

Lainaus:19.07.2007 Haiseva_Ewok kirjoitti:
Ropet ja hiiviskelyt ovat lähellä sydäntäni. Kuten KotORit ja Splinter Cellit.
Eikä.. Unohdin seikkailupelit täysin

Suosittelen Deus exiä erittäin paljon, jos ropeista ja hiiviskelyistä tykkäät. Seikkailuakin peliltä löytyy.

Roolipelit ja toimintapelit lähimpänä sydäntä. Myöskin FPS miellyttää.

Eli listaa:

1. RPG
2. Toiminta
3. FPS

Ajopelit maistuvat parhaiten, kakkosena tasohyppely.

1. Seikkailu
2. Tasohyppely
3. Toiminta

Lisäksi olen viimeaikoina alkanut pitämään entistä enemmän nettipeleistä, esimerkiksi Counter-Strike 1.6:sta ja Warrockista.

Eniten varmaan nettipeleistä, yksinpelejä pelailen erittäin harvoin nykyään. Nettipeleistä hyviä on esimerkiksi CS ja sitten Halo tyyliset joukkueräiskinnät.

epäTodellinen, Unreal tournament 2004, eli "Scifi" räiskintä ja lentosimulaatioita kuten: Il-2 -pelisarjaa ja combat flighttiä.

1. Räiskintä
2. lentoSimulaatio
3. autopelit

tää oli vaikee päätös koska pelailuni ulottuu Ut 2k4 ---> AA universumin sankariin.

Jos jätetään genreluokittelut pois, niin sanotaan vaikka näin: Pidän peleistä, joissa pelaaja voi itse pohtia, miten peliä kannattaisi pelata, ja toimia sitten sen mukaan. Esimerkiksi voi heittää vaikka Deus Exin ja Civilizationin. Pidän myös peleistä, joissa aivoja ei tarvitse rasittaa, vaan pääpaino on sulavasti etenevässä, adrenaliinipitoisessa toiminnassa. Tällaisista peleistä voisi mainita esimerkiksi Max Paynen. Myös näiden kahden ääripään yhdistely voi toimia: No One Lives Forever on periaatteessa suoraviivainen putkiräiskintä, mutta pelaaja voi itse päättää, eteneekö aseet paukkuen vai pyrkiikö pysymään mahdollisimman huomaamattomana. Yhdellä virkkeellä sanoen: pidän peleistä, joita pelatessaan pelaaja ei ajattele pelaavansa peliä. Seikkailupelit eivät ehkä ole toiminnantäyteisiä tai järin epälineaarisia, mutta silti niiden pariin voi uppoutua tunneiksi, koska parhailla seikkailupeleillä on sielu. Sieluton räiskintä voi olla ihan hauskaa ajanvietettä, mutta sieluton seikkailupeli ei ole mitään. Tarvitaan se kliseinen "jokin", joka saa pelihahmot elämään ja tekee pelin maailmasta todellisen.

En pidä peleistä, joissa pelaaja joutuu taistelemaan omia kengännauhojaan vastaan. Mikromanagerointi ja tarpeeton monimutkaisuus ja epäloogisuus ärsyttävät. En myöskään pidä peleistä, joissa pelaaja joutuu puolet ajasta seisomaan tumput suorina ja katsomaan kun pari tyyppiä jauhaa iät ja ajat muka-filosofista ******, jonka avulla yritetään tehdä pelistä "syvällinen" kokemus. Tämä vain vieroittaa pelaajan pelimaailmasta, potkii hänet tylysti sivustakatsojan rooliin. Sori vaan, MGS, olet periaatteessa ihan kiva peli, mutta käsikirjoittajasi ovat ihan *********.

Tämmöstä tuning autoilua niinkun NFS ja ajo simuista niin kun GT4 ja FM/FM2. GTA:t kuuluu kansa peli hyllyyn. Vanhoja marioita on hauska Xboxin emulla pelata.

Edit: Unohtu kokonaan sotapelit, etenkin FPS:sät

FPS

Strategia, Roolipeli, Seikkailu ja Räiskintä/Sotapeli, loput on sontaa, urheilu, ajo jne, syvältä.

Roolipelit etupäässä. Tällä hetkellä Baldurs gate menossa.

Samat kuin hopeasilmalla:

Strategia, Roolipeli, Seikkailu ja Räiskintä/Sotapeli, loput on sontaa, urheilu, ajo jne, syvältä.

Itse tykkään javapeleistä ja etenkin http://soccer.kiekko.tk/ on hyvä

Roolipelit kyllä maistuu, erityisesti Japanilais-tyyliset Rpg:t. Strategiapelejäkin kyllä kehtaa pelata. Räiskintöjä en yleensä jaksa kauaa pelata.

Lainaus:12.08.2007 Raat0 kirjoitti:
Jos jätetään genreluokittelut pois, niin sanotaan vaikka näin: Pidän peleistä, joissa pelaaja voi itse pohtia, miten peliä kannattaisi pelata, ja toimia sitten sen mukaan. Esimerkiksi voi heittää vaikka Deus Exin ja Civilizationin. Pidän myös peleistä, joissa aivoja ei tarvitse rasittaa, vaan pääpaino on sulavasti etenevässä, adrenaliinipitoisessa toiminnassa. Tällaisista peleistä voisi mainita esimerkiksi Max Paynen. Myös näiden kahden ääripään yhdistely voi toimia: No One Lives Forever on periaatteessa suoraviivainen putkiräiskintä, mutta pelaaja voi itse päättää, eteneekö aseet paukkuen vai pyrkiikö pysymään mahdollisimman huomaamattomana. Yhdellä virkkeellä sanoen: pidän peleistä, joita pelatessaan pelaaja ei ajattele pelaavansa peliä. Seikkailupelit eivät ehkä ole toiminnantäyteisiä tai järin epälineaarisia, mutta silti niiden pariin voi uppoutua tunneiksi, koska parhailla seikkailupeleillä on sielu. Sieluton räiskintä voi olla ihan hauskaa ajanvietettä, mutta sieluton seikkailupeli ei ole mitään. Tarvitaan se kliseinen "jokin", joka saa pelihahmot elämään ja tekee pelin maailmasta todellisen.

En pidä peleistä, joissa pelaaja joutuu taistelemaan omia kengännauhojaan vastaan. Mikromanagerointi ja tarpeeton monimutkaisuus ja epäloogisuus ärsyttävät. En myöskään pidä peleistä, joissa pelaaja joutuu puolet ajasta seisomaan tumput suorina ja katsomaan kun pari tyyppiä jauhaa iät ja ajat muka-filosofista paskaa, jonka avulla yritetään tehdä pelistä "syvällinen" kokemus. Tämä vain vieroittaa pelaajan pelimaailmasta, potkii hänet tylysti sivustakatsojan rooliin. Sori vaan, MGS, olet periaatteessa ihan kiva peli, mutta käsikirjoittajasi ovat ihan perseestä.

Kyllä, itseänikin ärsyttää nuo peleissä olevat epäloogiset pulmat tyyliin: "laita kolikko seinässä olevaan reikään, jolloin ovi avautuu". Samaa mieltä olen myös tuosta mgs pelien filosofioinnista. Siis kuka oikeasti jaksaa väkisin seurata juonta, kun hahmot laukovat aina monologiaa ja tuota toteamus tietämys filosofiaa. Peleinä nautinnollisia, mutta juoni menee aina vastenmieliseksi sonnaksi.