Nämä kaksi pelityyppiä ovat aiheuttaneet paljon keskustelua tässä sukupolvessa. Nintendon Wii näytti, että casual -peleille löytyy ostajia. Tämä on taas huolestuttanut Hardcore -pelaajia, jotka pelkäävät pelintekijöiden keskittyvän enemmän pikku budjetin casual -peleihin, jotka menee helposti kaupaksi, kun suuremman budjetin syvällisempiin kunnon peleihin. Mitä mieltä olette casual -pelien tulvasta ja kumpa pelityyppi iskee paremmin?

Ja jos ei joku vielä tiennyt, niin:
Casual -pelit: Satunnaispelaajiin iskevät kevyeet pelit, jotka ovat helposti lähestyttäviä. Eivät yleensä sisällä sen ihmeempiä juonia.
Hardcore: Syvällisemmät pelit.

Minua eivät kiinnosta casual-pelit juuri ollenkaan. Siis tarkoitan nyt lähinnä suurinta osaa Wiin peleistä. Heilutellaan tikkua, jee. Ei iske minuun. Eli näköjään 'hardcore-pelaaja' olen. Wow, mikä arvonimi.

Noh, ei nyt ihan vielä ole mitään pelkoa. Kyllähän todella monet hyvin myyneet pelit ovat sisältäneet mainion juonen ja ne oat olleet parhaimmillaan jopa monitasoisia. GTA:t, MGS:t ja FF:t sisältävät varmasti suurimman osan mielestä hyvän juonen. Ja otetaan se Halo vielä mukaan =D. Näin, kaikki tyytyväsiä.

Nuo kaikki tosin saavuttivat meriittinsä viime sukupolvessa tai aikaisemmin, mutta onko oikeasti syytä olettaa, että pelaajat eivät haluasi saman tasoisia pelejä jatkossakaan? Samat pelaajat ovat vieläkin täällä, ja uusista yhä useampi löytää ns. hc-pelit. Varsinkin, jos pelien hinnat pysyvät samalla tasolla tai jopa kallistuvat, niin kuluttajat kyllä kaipaavat vähän enemmän kun pallopäiden pesäpalloa.

Lainaus:14.07.2007 tagman kirjoitti:
Hardcore: Syvällisemmät pelit.

Öh... onko yleinenkin käsite tällein? Itse oon aina ollut siinä luulossa, että hardcore pelit on niitä vaikeita tasohyppelyitä mitä paljon oli esim. 8-bittisellä ninskalla kuten vaikka jotkut ninja gaidenit ja castlevaniat ja...

EDIT: Niin siis selvennettäköön että yleensäkin pelit joiden vaikeusaste on hyvin korkea ja aiheuttavat vit*tusta.

Lainaus:Wilsu kirjoitti:
...GTA:t, MGS:t ja FF:t sisältävät varmasti suurimman osan mielestä hyvän juonen...

Grand Theft Autoissa hyvä juoni? :D Joo todellakin. San Andreasin juoni oli ihan hyvä minusta, mutta nämä muut.

Vice Cityn juoni: Thomas saapuu tuntemattomaan kaupunkiin, menettää rahat perinteikkäässä piirityksessä kesken huumekaupan ja hänen täytyy kerätä rahat takaisin. Yllättäen hänestä tuleekin miljonääri.

GTA III:n juoni: Claude on tekemässä pankkiryöstöä ja hänen rikostoverinsa pettää hänet ja jättää tämän poliisien pidettäväksi. Claude pääsee pakenemaan kolumbialaisten avulla, kun häntä ollaan kuljettamassa Portlandin vankilaan. Sitten hän alkaa kerätä rahaa itselleen. Vau.

Lainaus:14.07.2007 Kamala_ukko kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 tagman kirjoitti:
Hardcore: Syvällisemmät pelit.

Öh... onko yleinenkin käsite tällein? Itse oon aina ollut siinä luulossa, että hardcore pelit on niitä vaikeita tasohyppelyitä mitä paljon oli esim. 8-bittisellä ninskalla kuten vaikka jotkut ninja gaidenit ja castlevaniat ja...

Itse käsittäisin tässä tapauksessa niin, että tarkoitetaan hardcore-pelaajien, eli tässä tapauksessa enemmän kuin satunnaisesti pelaavien pelaajien, pelaamia pelejä. Vaikeusasteista puhuttaessa merkitys jo vähän muuttuukin.

E: Kiinnostavia casual-pelejä en ole vielä huomannut. Joskus voisi varmaan kokeillakin, mutta ei tule kiinnostavia sellaisia mieleen.

Lainaus:14.07.2007 MJR kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 Kamala_ukko kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 tagman kirjoitti:
Hardcore: Syvällisemmät pelit.

Öh... onko yleinenkin käsite tällein? Itse oon aina ollut siinä luulossa, että hardcore pelit on niitä vaikeita tasohyppelyitä mitä paljon oli esim. 8-bittisellä ninskalla kuten vaikka jotkut ninja gaidenit ja castlevaniat ja...

Itse käsittäisin tässä tapauksessa niin, että tarkoitetaan hardcore-pelaajien, eli tässä tapauksessa enemmän kuin satunnaisesti pelaavien pelaajien, pelaamia pelejä. Vaikeusasteista puhuttaessa merkitys jo vähän muuttuukin.

E: Kiinnostavia casual-pelejä en ole vielä huomannut. Joskus voisi varmaan kokeillakin, mutta ei tule kiinnostavia sellaisia mieleen.

Joo vaikeusasteesta puhuinkin.

Lainaus:14.07.2007 Ast3 kirjoitti:

Lainaus:Wilsu kirjoitti:
...GTA:t, MGS:t ja FF:t sisältävät varmasti suurimman osan mielestä hyvän juonen...

Grand Theft Autoissa hyvä juoni? Joo todellakin. San Andreasin juoni oli ihan hyvä minusta, mutta nämä muut.

Vice Cityn juoni: Thomas saapuu tuntemattomaan kaupunkiin, menettää rahat perinteikkäässä piirityksessä kesken huumekaupan ja hänen täytyy kerätä rahat takaisin. Yllättäen hänestä tuleekin miljonääri.

GTA III:n juoni: Claude on tekemässä pankkiryöstöä ja hänen rikostoverinsa pettää hänet ja jättää tämän poliisien pidettäväksi. Claude pääsee pakenemaan kolumbialaisten avulla, kun häntä ollaan kuljettamassa Portlandin vankilaan. Sitten hän alkaa kerätä rahaa itselleen. Vau.

Äläs yritä, olkoonkin että kolmosen ja VC:n juoni ei ehkä ollut maailman briljantein, on molemmissa peleinä tyystin erilaista viehätystä kuin niissä ns casual-peleiessä joissa animepupu pelaa koripalloa. Vice Cityn mahtava fiilis kun vetää kasarihevin soidessa Freerdiderilla pitkin rantabulevardia... Missaat paljon, jos suhtaudut niihin vain sen k18-ikärajan mukaan eli huoria ja ampumista.

Lainaus:14.07.2007 Wilsu kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 Ast3 kirjoitti:

Lainaus:Wilsu kirjoitti:
...GTA:t, MGS:t ja FF:t sisältävät varmasti suurimman osan mielestä hyvän juonen...

Grand Theft Autoissa hyvä juoni? :D Joo todellakin. San Andreasin juoni oli ihan hyvä minusta, mutta nämä muut.

Vice Cityn juoni: Thomas saapuu tuntemattomaan kaupunkiin, menettää rahat perinteikkäässä piirityksessä kesken huumekaupan ja hänen täytyy kerätä rahat takaisin. Yllättäen hänestä tuleekin miljonääri.

GTA III:n juoni: Claude on tekemässä pankkiryöstöä ja hänen rikostoverinsa pettää hänet ja jättää tämän poliisien pidettäväksi. Claude pääsee pakenemaan kolumbialaisten avulla, kun häntä ollaan kuljettamassa Portlandin vankilaan. Sitten hän alkaa kerätä rahaa itselleen. Vau.

Äläs yritä, olkoonkin että kolmosen ja VC:n juoni ei ehkä ollut maailman briljantein, on molemmissa peleinä tyystin erilaista viehätystä kuin niissä ns casual-peleiessä joissa animepupu pelaa koripalloa. Vice Cityn mahtava fiilis kun vetää kasarihevin soidessa Freerdiderilla pitkin rantabulevardia... Missaat paljon, jos suhtaudut niihin vain sen k18-ikärajan mukaan eli huoria ja ampumista.

Äläs sinäkään. Mielestäni Vice City on paras GTA pelkästään sen tunnelman ansiosta. Niitä hetkiä, mitä Vice Cityn kanssa olen viettänyt, ei unohda ikinä. Pisteiksi annoin GameSpotissa muistaakseni 9.8. Että silleen, kyllä se on minusta yksi parhaista peleistä ikinä.

Ei minuakaan kiinnosta animepuput. Eikä huorat.

Mutta miksi ihmeessä sanoit, että GTA:issa on hyvä juoni?

Mestari on se joka osaa yhdistää molemmat. Helppouden ja lähestymisystävällisyyden mahtavaan juoneen ja pelimekaniikkaan. Näinköhän koskaan käy kun aina joutuu uhraamaan jotain toisesta toisen vuoksi.

No tsori, mun moka, pitäis kai lisätä sitten että juoni,fiilis, asenne, suunnittelu, värimaailma, eräänlainen intertekstuaalisuus ymym luovat sitten hooseepelin.

Ja in the end, "hyvä juoni" on subjektiinen käsite, vaikka joissain tapauksissa paska vain on paskaa. Minusta Vice Cityn aika stereotyyppinen juoni sopii 80-luvun huumepöllyiseen kokaiinimaailmaa, jota ainakin minulle on medioissa eräänlaisena legendana syötetty.

Varmasti GTA:n yksi menestyksen syy on se, että siitä löytää vähintään ne kaksi tasoa, räiskintä ja fiilistely. Nuoremmille ja vanhemmille, erilaisiin mielialoihin.

Lainaus:14.07.2007 Kamala_ukko kirjoitti:

Lainaus:14.07.2007 tagman kirjoitti:
Hardcore: Syvällisemmät pelit.

Öh... onko yleinenkin käsite tällein? Itse oon aina ollut siinä luulossa, että hardcore pelit on niitä vaikeita tasohyppelyitä mitä paljon oli esim. 8-bittisellä ninskalla kuten vaikka jotkut ninja gaidenit ja castlevaniat ja...

EDIT: Niin siis selvennettäköön että yleensäkin pelit joiden vaikeusaste on hyvin korkea ja aiheuttavat vit*tusta.

Hardcore -sanaa käytetään eri asioissa. Vaikeusasteesta puhuttaessa se juurikin tarkoittaa vaikeaa/haastavaa.

Molemmat pelityypit on hyviä ja tarpeellisia. Casual pelejä on kiva pelata esim. kavereiden kanssa samalla kun kittaa alkomahoolia. Yksikseen on sitten kivempi pelailla pelejä, joissa on kunnon juoni jne.

Moon Hardcore-Casual pelaaja. Counter-Striket ja muut menee mutta useammin ja pitempään pelaan näitä juonellisia pelejä. Esim MGSt ja Final Fantasyt ja Oblivion on nannaa.

Lainaus:
Äläs yritä, olkoonkin että kolmosen ja VC:n juoni ei ehkä ollut maailman briljantein, on molemmissa peleinä tyystin erilaista viehätystä kuin niissä ns casual-peleiessä joissa animepupu pelaa koripalloa. Vice Cityn mahtava fiilis kun vetää kasarihevin soidessa Freerdiderilla pitkin rantabulevardia... Missaat paljon, jos suhtaudut niihin vain sen k18-ikärajan mukaan eli huoria ja ampumista.

Hear, hear! Vice City on IMO tähän mennessä paras GTA sarjasta. San Andreaksessa tunnelman pilasi täysin gangsta pska ja todella todella surkeat musiikit. Muutama hyvä biisi löytyi, mutta ei kunnollista radiokanavaa mitä olisi jaksanut kokoajan kuunnella.

Muutenkaan en ymmärrä tuota räppiroskan ja muka-gangstereiden ihannointia. Tajuaakohan muksut että 'gangstat' ovat varmaan huonoin järjestäytyneet rikollisuuden esikuva. Hyvä jos saavat yhden korttelin pidettyä hallussa, toisin kuin Italian/Venäjän mafia joilla se homma on heti kerralla globaalia.

Tommy Vercetti hahmona on huomattavasti uskottavampi kuin Carl "CJ" Johnson. Lökäpöksy Carl ei vaan tunnu uskottavalta toimintasankarilta, ei niin millään. Samaan uskottomuus kategoriaan putoaa Carlin perhe/sukulaiset.

San Andreaksessa toki oli paljon hyviäkin puolia, mutta jos tunnelmaa ei pelissä ole, niin ei sitä mikään voi pelastaa keskinkertaisuuden suosta.

Mutta se offtopicista.

Pidän itseäni sekä casual että hardcore pelaajana. Vic20 ajoista saakka on tullut hakattua niin montaa peliä, ettei enää osaa pelata ainoastaan tiettyä genreä. Voin ihan hyvin eräänä päivänä pelata Simssiä ja seuraavana Operation Flashpointtia. Ainoat pelit mihin en koske pitkällä tikullakaan; Counter Strike (mikä tahansa versio) ja WoW. Ei vaan omg-lol-noob-headshot-camper-solo-muksut pelikavereina kiinnosta.

Itse olen taasen suht casual-pelaaja. Minua ei niinkään kiinnosta tarkka ja hirmu täsmällinen tekeminen, vaan semmonen rennon letkeä meininki. Tosin ei tietenkään pelit saa liian helppoja olla, tähän ratkaisuna sama kuin "vanhoina hyvinä aikoina": tallennusmahdollisuuden poistaminen. Nykyään pelit tehdään semmoisiksi save&load ruljansseiksi, ettei mitään järkeä. Muka-hardcorepelaajat itkevät, kun pelin pelaa 10ssä tunnissa läpi, mutta ilman tallennusmahdollisuutta pelin sopiva pituus olisi murto-osa tästä.

:

)

Enemmän hardcore olen, Zeldat ja MGS:t lähellä sydäntä, vaikkei minulla mitään kasuaalipelejä vastaankaan ole.

Jotkut pelit voivat olla molempia ja se riippuu pelaajan asenteesta. Kyse on omistautumisesta. Pidän itseäni enemmän hardcore-pelaajana ja suosikkigenre on rooli- ja strategiapelit, jotka yleensä vaativat sitä omistautumista. Silloin kun pelaan Simssiä, sekin pelaaminen saa aika HC:maisia piirteitä. Toisaalta en pelaa Civiäkään aina taitojeni rajoilla olevalla vaikeustasolla, eikä taitojen kehittämisestä ole pakkomiellettä.

No kumminkin huomattavin casual-pelaamiseni viime aikoina lienee vs-mättöpelit emulaattoreilla ja sitten Mugen, joka on aika rajatapaus. Hahmojen kerääminen on aika HC-meininkiä, pelaaminen taas sitten on kevyttä stressinlievitystä matsi kerrallaan.

Hardcoresta pidän. Casual-pelit voivat olla ihan ok viihdettä, mutta en pelaa vain pelatakseni, vaan haluan saada peliltä muutakin. Pelistä jossa on oikeasti tekemistä ja tunnelmaa, voi hyvin sen 70€ maksaa, ja yleensä nämä hardcore pelit ovat sellaisia.

Nykymittapuulla varmaan kaikki videopelit ennen NES:iä luokiteltaisiin sitten kait "casual"-peleiksi. Vai oliko Pongissa, Pac-Manissa tai Space Invadersissa muka jotenkin syvällinen juoni tai asenne. Värimaailmasta tai intertekstuaalisuudesta puhumattakaan.

Huoli minipelien maailmanvalloituksesta on tietysti lähtenyt Nintendon Wiin ja sen "minipelikokoelmien" menestyksestä, mutta käytännössähän kyse on tavallaan paluusta videopelien juurille - Helposti lähestyttäväksi viihteeksi, jota kaikki osaavat harrastaa ilman laajempaa perehtymistä pelin maailmaan, hahmoihin ja ohjaussysteemin kiemuroihin.

Ottaen huomioon Wiin tämänhetkisen suosion, voidaan sanoa Nintendon taktiikan onnistuneen yli odotusten. Videopeli"skene" sai varmasti monta uutta harrastajaa.

Itse mielsin termin "hardcore-pelaaja" viittaavan ennen henkilöön, jolle tietokone- ja videopelit ovat paljon muutakin kuin satunnaista ajantappoa kahvitauolla tai krapulapäivänä. Ajankäytöllä sinänsä ei siis ole väliä, vaan sillä yleisellä asenteella.
Ainakin minun listallani pelit ovat samanarvoisia elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien kanssa, oli kyse sitten WarioWaresta tai Final Fantasyistä.

Nykyään en enää tiedä, haluanko kutsua itseäni "HC-pelaajaksi". Tämänkin aiheen perusteella HC:t erottaa casuaaleista sillä, että HC:t pelaavat syvällisempiäkin pelejä casuaalien tyytyessä vain satunnaisiin pelisessioihin minipelien kanssa. Itse en tällaisesta rajanvedosta sikäli perusta, että pelejähän ne kaikki ovat ja tärkeintä on, että viihtyy. Joinakin hetkinä tekee mieli syventyä esim. Metal Gear Solideihin ja toisinaan taas tulee hinku Raving Rabbitsiin tms. Molemmille on siis tilausta.

Ehkäpä kutsun itseäni tästä lähtien vain pelaajaksi. Eipähän sitten tarvitse alkaa väittelemään enempää hardcoreuden syvimmästä olemuksesta.

Luuletteko muuten Shakin harrastajien olevan koskaan huolestuneita siitä, että Tammi vie muiden lautapelaajien huomiota heidän syvällisemmältä, taktisemmalta ja hienommalta peliltään, vai onko tällainen "HC vs casual" -jaottelu vain videopeliharrastajien juttu?

Miettikääpä sitä.

hardcore pelit on vakavampaa kamaa sehän on selvä ja casual pelit enemmän semmosta porukalla hauskanpitoo/partypelejä jotka on taas hauskoja omalla tavallaan. ei se wii ole ainoa eikä ensimmäinenkään. kaikki laulu, tanssi, tietokilpailu ym pelithän lähti pleikkareilta. lähinnä ps2.

Hardcore ftw. Casual-pelit ovat tosiaan alkaneet saada aivan liikaa markkinoita itselleen. Ei casual-peleissä mitään pahaa ole, mutta onhan se päivän selvää, että ne ovat täyttä paskaa ns. HC-peleihin verrattuna.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Nykymittapuulla varmaan kaikki videopelit ennen NES:iä luokiteltaisiin sitten kait "casual"-peleiksi. Vai oliko Pongissa, Pac-Manissa tai Space Invadersissa muka jotenkin syvällinen juoni tai asenne. Värimaailmasta tai intertekstuaalisuudesta puhumattakaan.

Hyvinkin mahdollista, mutta mitä sitten? Peliskene kehittyy, pelit kehittyvät, samaahan tapahtu kaikilla viihteen aloilla. Vai voitko väittää viimeaikaisia peljä huonoiksi mainitsemiesi tekijöiden takia?

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Huoli minipelien maailmanvalloituksesta on tietysti lähtenyt Nintendon Wiin ja sen "minipelikokoelmien" menestyksestä, mutta käytännössähän kyse on tavallaan paluusta videopelien juurille - Helposti lähestyttäväksi viihteeksi, jota kaikki osaavat harrastaa ilman laajempaa perehtymistä pelin maailmaan, hahmoihin ja ohjaussysteemin kiemuroihin.

Tottakai, sanotaanhan jo aloitusviestissä että Wii on osoittanut ns. casual-peleille löytyvän ostajia.

Mutta onko yksinkertaiset pelit pelkästään hyvä asia? Toki, minä luen "naavapartojen" kultaisia muistoja 80-luvulta ja sen aikaisista peleistä, mutta kuinka paljon aika siloittaa ja kultaa muistoja.
Miksi ei saisi olla huolissaan innovatiivisuuden ja tunnelman ym. vähenemisestä peleissä, kun siihen on jo viime vuodet totuttu? Eihän tämä eroa oikeastaan mitenkään EA:n jo monta vuotta tekemistään urheilupelipäivityksistä. Kaikki ne ovat olleet helposti lähestyttäviä, nopeita ja hauskoja ilman minäänlaista yritystä parantaa. Valitusta on kuulunut jo monta vuotta kyseisestä asiasta.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Ottaen huomioon Wiin tämänhetkisen suosion, voidaan sanoa Nintendon taktiikan onnistuneen yli odotusten. Videopeli"skene" sai varmasti monta uutta harrastajaa.

Ja tämä on tosiaan vain hyvä asia.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Itse mielsin termin "hardcore-pelaaja" viittaavan ennen henkilöön, jolle tietokone- ja videopelit ovat paljon muutakin kuin satunnaista ajantappoa kahvitauolla tai krapulapäivänä. Ajankäytöllä sinänsä ei siis ole väliä, vaan sillä yleisellä asenteella.
Ainakin minun listallani pelit ovat samanarvoisia elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien kanssa, oli kyse sitten WarioWaresta tai Final Fantasyistä.

Kuten tässäkin aiheessa on tullut ilmi, hardcore-sanaa käytetään monessa yhteydessä.

Myös minä arvostan pelejä yhtä paljon kuin muutakin viihdettä. Minä myös "puolustan" ja oikaisen virhekäistyksiä pelaamisesta.

Mutta tässä puhuttiin kahdesta erilaisesta pelityypistä. Karkeasti jaoteltuna.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Nykyään en enää tiedä, haluanko kutsua itseäni "HC-pelaajaksi". Tämänkin aiheen perusteella HC:t erottaa casuaaleista sillä, että HC:t pelaavat syvällisempiäkin pelejä casuaalien tyytyessä vain satunnaisiin pelisessioihin minipelien kanssa. Itse en tällaisesta rajanvedosta sikäli perusta, että pelejähän ne kaikki ovat ja tärkeintä on, että viihtyy. Joinakin hetkinä tekee mieli syventyä esim. Metal Gear Solideihin ja toisinaan taas tulee hinku Raving Rabbitsiin tms. Molemmille on siis tilausta.

Varmasti kaikki pelaavat kaikenlaisa pelejä. Casual pelejä on aina ollut tarjolla tarpeeksi, mutta ovatko ne nyt synnyttäneet jonkinlaisen uhan muille peleille? Ehkä ovat.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Ehkäpä kutsun itseäni tästä lähtien vain pelaajaksi. Eipähän sitten tarvitse alkaa väittelemään enempää hardcoreuden syvimmästä olemuksesta.

Varmasti viisas veto.

Lainaus:16.07.2007 Nikodemus kirjoitti:
Luuletteko muuten Shakin harrastajien olevan koskaan huolestuneita siitä, että Tammi vie muiden lautapelaajien huomiota heidän syvällisemmältä, taktisemmalta ja hienommalta peliltään, vai onko tällainen "HC vs casual" -jaottelu vain videopeliharrastajien juttu?

Miettikääpä sitä.

Shakki vs. tammi- vertaus ei nyt oikein onnistunut. Vähän eri asioita, kuten tiedät, molemmat ovat olleet monta sataa vuotta lippu korkealla maailmassa. Videopelaaminen on vasta viime vuosina saanut julkisuutta ja hyväksynnän. Ja lähinnähän tässä spekuloidaan, kukaan varmaan ole kuset housuissa ja keräile pelimestariteksia pahvilaatikoihin ja säilö niitä pankkiin.


Tää koko HC vs. Casual-jaottelu on kyllä vähän vaikea, ihan jo siksi että näköjään monella on erilaisia mielikuvia termien tarkoituksesta. Ja kun useimmiten tässä yhteydessä ne eivät tarkoita aivan sitä. Ero on hiuksen hieno. Ja sitten soppaan lisätään vielä ihmimsen mielialat, aina ei jaksa yyperjuoneen syveentntä vaan haluaa rehtiä sinkohippaa.

Puhumattakaan siitä, missä menee raja hc-ja casual-pelien välillä? Milloin peli on tarpeeksi yksinkertainen tai "syvällinen"? Veteen piirretty viiva, jonka takia tulee sitten väärinkäsityksiä.

Lainaus:16.07.2007 Wilsu kirjoitti:
Peliskene kehittyy, pelit kehittyvät, samaahan tapahtu kaikilla viihteen aloilla. Vai voitko väittää viimeaikaisia peljä huonoiksi mainitsemiesi tekijöiden takia?

En missään nimessä, eikä ollut tarkoitus edes vihjata mitään siihen suuntaan. Kehitys on vain hyvästä.

Lainaus:Mutta onko yksinkertaiset pelit pelkästään hyvä asia? Toki, minä luen "naavapartojen" kultaisia muistoja 80-luvulta ja sen aikaisista peleistä, mutta kuinka paljon aika siloittaa ja kultaa muistoja.

Hyvin paljon. :P

Pitää toki muistaa, että ne 80-luvun pelit olivat aikoinaan kehityksen huippua, eikä nykyisten pelien tasosta osattu edes haaveilla.

Käännän kysymyksen toisin päin: Miksi yksinkertaiset pelit olisivat huono asia? Eivät ne tähänkään mennessä ole vieneet markkinoita monipuolisemmilta peleiltä. Vaikka ne "minipelit" ovatkin kokeneet uuden renessanssin nyt Wiin myötä, niin miten se muka on pois niiltä "HC-peleiltä" ja niiden pelaajilta? Ei Tetriskään (ja muut puzzle-pelit) koskaan olleet mikään uhka Monkey Islandeille tai Legend of Zeldoille.

Lainaus:Miksi ei saisi olla huolissaan innovatiivisuuden ja tunnelman ym. vähenemisestä peleissä, kun siihen on jo viime vuodet totuttu?

Saa toki olla huolissaan (ja pitäisikin olla) jos siihen on aihetta. Mutta kysymys onkin, onko "hardcore vs casual" -jaottelu tosiaan niin tärkeä kuin tämänkin aiheen perusteella voisi olettaa. Minusta ei, joten miksi olla varautuneita ja huolissaan casual-pelien uudesta tulosta?

Lainaus:Kuten tässäkin aiheessa on tullut ilmi, hardcore-sanaa käytetään monessa yhteydessä.

Myös minä arvostan pelejä yhtä paljon kuin muutakin viihdettä. Minä myös "puolustan" ja oikaisen virhekäistyksiä pelaamisesta.

Mutta tässä puhuttiin kahdesta erilaisesta pelityypistä. Karkeasti jaoteltuna.

Niin, "hardcore-peleistä" ja "casual-peleistä". Itse taas otin tuon pelaajan asenteen mukaan siksi, koska voihan casual-pelejäkin pelata HC-pelaajan asenteella. Muinaisaikoinakin, kun pelit olivat järjestään yksinkertaisia teknisten rajoitteiden takia, saattoi erottaa HC-pelaajat "tavispelaajista" asenteen perusteella: Casuaaleille riitti se, että pystyi liikuttamaan palikoita ruudulla ja vähän leikkiä kolikkopelilaitteella ajankuluksi. HC-pelaajat taas olivat niitä, jotka tarkoituksellisesti kokoontuivat arcade-halliin nimenomaan pelaamaan, kukin vuorotellen yrittäen rikkoa edellisen highscoren.

Suomen arcade-kulttuuri on tosin ollut äärimmäisen heikkoa (nykyisin käytännössä olematonta), joten tätä ei voi pahemmin harrastaa täällä. Suomalaisesta näkökulmasta siis huono argumentti kyllä...

Lainaus:Casual pelejä on aina ollut tarjolla tarpeeksi, mutta ovatko ne nyt synnyttäneet jonkinlaisen uhan muille peleille? Ehkä ovat.

Korkeintaan Wiin pelitarjonnassa, mutta itse en usko tähänkään. Palataan asiaan seuraavan konsolisukupolven tullessa, jolloin voidaan tehdä yhteenveto tästä nykyisestä.

Sitä paitsi, kuten sanoin, eivät palikkapelitkään olleet ennen mikään uhka muille peleille, joten miksi asia muuttuisi nytkään?

Ei pelkillä casual-peleillä voi mitenkään pärjätä pitkällä aikavälillä, jos kaikki innostuvat niitä tekemään. Ennen pitkää casual-pelaajatkin alkavat haluta jotain vaihtelua pikkupeleihinsä, jolloin niille "hardcore-peleille" tulee taas lisätilausta, kuten tähänkin mennessä on tullut. Ei kukaan "naavapartakaan" enää pelkällä Pac-Manilla pärjää.

Lainaus:Shakki vs. tammi- vertaus ei nyt oikein onnistunut. Vähän eri asioita, kuten tiedät, molemmat ovat olleet monta sataa vuotta lippu korkealla maailmassa.

Voih, minusta se taas oli niin osuva vertaus. Molemmat kun ovat lautapelejä, joissa liikutellaan nappuloita, mutta itse sääntöjen ja pelin monipuolisuuden suhteen ne ovat aivan eri tasoilla.
Samalla tavalla kuin kaikki videopelit ovat lähtökohdiltaan elektronisia, näyttölaitteeseen kiinnitettäviä laitteita, joita ohjataan käsin kontrolloitavalla ohjaimella, mutta joissa on valtavia eroja juuri pelimekaniikkojen, sääntöjen ja monipuolisuuden välillä.

Jeps Nikodemus, olen kyllä samaa mieltä kanssasi, tämä jaottelu ei ainakaan vielä ole ajankohtainen eikä tärkeä. Mutta tässä aiheessa oli vaihteeksi rentoa ja hyvääkin keskustelua, varsinkin sun kanssa =)

Lainaus:Nikodemus kirjoitti:
Voih, minusta se taas oli niin osuva vertaus. Molemmat kun ovat lautapelejä, joissa liikutellaan nappuloita, mutta itse sääntöjen ja pelin monipuolisuuden suhteen ne ovat aivan eri tasoilla.
Samalla tavalla kuin kaikki videopelit ovat lähtökohdiltaan elektronisia, näyttölaitteeseen kiinnitettäviä laitteita, joita ohjataan käsin kontrolloitavalla ohjaimella, mutta joissa on valtavia eroja juuri pelimekaniikkojen, sääntöjen ja monipuolisuuden välillä.

Ajattelin shakki vs. tammi-vertauksen olevan hieman kökkö sen takia, että kumpaakaan niistä ei oikeastaan voida syrjäyttää. Eiväthän ne mitään kuuminta hottia ikinä ole, mutta ne pysyvät aina. Molemmille löytyy kyllä kannattajia koska ne ovat sen verran kiinteä osa kaikkialla.

Peliskene ja pelaaminen taas on uusi ilmiö, todella uusi massoille. Ja jos nyt pelaamisen yleistyessä huomataankin pekästään Wii tai casual-pelit(kannattaakohan tätä ilmausta sitten käyttää? =D), niin nämä hardcore-pelit(sama juttu) voivat jäädä taka-alalle.