Wuhuu, ensimmäinen aiheeni. Vähän sellanen fiilis nyt selkärangassa että tämä ei tule pahemmin keskustelua herättämään, koko musiikkialue taitaa nykyään olla riitelyä siitä onko se hevi nyt parasta vai paskaa. Ihan sama.

Asiaan:


Bob Dylan, nimi jonka pitäisi olla kaikille tuttu. Jos jollekulle ei ole, niin kysessä on sivistymätön juntti. Bob Bylan on yksi universumin merkittävämmistä ja suosituimmista artisteista(näin kylttyrellisesti sanottuna) joka nousi kuuluisuuteen akustisilla folkbiiseillä, joissa oli hivenen yhteiskuntaa protestoiva sanoma. Maailmankuuluksi herra nousi sitten tartuttuaan sähkökitaraan. Tämä hieman rokahtavampi kama toimii meikällekkin parhaiten, mutta täyttä parhautta se akustisempi puoli on. Se kirkkain tuotanto on sieltä kultaiselta 60-luvulta, mutta tekeepähän kaveri vieläkin levyjä, eikä ainakaan viime vuonna julkaistu Modern Times (taisi nousta USA:n levylistan kärkeen) ole yhtään hullumpi.

Itse tutustun Dylaniin kun sain tietää että Hendrixin All Along the Watchtower on Dylan-coveri. Dylanin version kuultuani tykästyin siihen ja sitten piti tutustua lisää. Ja niin edes päin. Levyjä en vielä ole kerinnyt ostaa, lauantaina olis tarkoitus käydä joku kaupasta poistamassa.

Hieman maistiaisia jos jotakuta vaikka sattuu kiinnostamaan:

Mr. Tambourine Man

Like A Rolling Stone
Dylanin tunnetuin, olipahan erittäin arvostetun Rolling Stone lehden parhaat biisit kautta aikojen-listalle komealla ykkössijalla. Kuuluu yleissivistykseen.

Subterranean Homesick Blues Yksi ensimmäisistä musiikkivideoista, ellei olisi ihan ensimmäinen.

Blowing in the Wind

Nonniin, mahtaakohan täältä peliplaneettalaisten syvistä riveistä löytyä ketään Dylania kuuntelevaa. Sama se vaikka ei löytyisikään, nyt keskustelua, kehumista, haukkumista tahi syvällistä pohdiskelua. Pallo on teillä.

Jopas jotakin, tästä ei siis ole vielä aihetta. No, oli jo aikakin. Dylan oli ja on edelleen musiikillisesti aivan nero, se folkin/folk rockin pioneeriartisti jota mieluiten kuuntelee. Täytyyhän sitä miehelle nostaa hattua lähes 50-vuotisesta urastaan (aloitti jo 18-vuotiaana), onhan siinä ajassa jo ehtinyt paljon hyviä levyjä julkaista, ja Bobkin kaikenlaista soitinta soittaa ja säveltää paljon legendaarisia kappaleita. Hienoa että osaa vielä hommansa 66-vuotiaana.

Omasta mielestäni Dylanin lyriikat ovat maailman parhaita Roger Watersin sanoituksien ohella. Toivottavasti en ole ainoa joka on sitä mieltä. Blowin' In The Wind, Desolation Row, Like A Rolling Stone, All Along The Watchtower, Just Like A Woman, If Not For You, Mr. Tambourine Man ovat hyviä kappaleita. (Ja hyvät lyriikat)

Semmoista sitten tällä kertaa.

Lainaus:10.08.2007 MrSomebody kirjoitti:
All Along The Watchtower,

Tuo biisi muuten ei ole Dylanin omatekemä. Se on Jimi Hendrixin. Tai ainakin kaikki luulee niin. Vaikka se on oikeasti Bobin. Mitä sivistymättömiä juntteja, .

Isäpuolella on lähes kaikki ilmestyneet levyt.Ei kuulu aivan musikkimakuuni,mutta ei voi huonoksikaan moittia

Lainaus:10.08.2007 Garad kirjoitti:

Lainaus:10.08.2007 MrSomebody kirjoitti:
All Along The Watchtower,

Tuo biisi muuten ei ole Dylanin omatekemä. Se on Jimi Hendrixin. Tai ainakin kaikki luulee niin. Vaikka se on oikeasti Bobin. Mitä sivistymättömiä juntteja, .

?

Ja siis All Along The Watchtower on Bob Dylanin kirjoittama kappale ja hän myös äänitti ja julkaisi ensimmäisenä (yllätys, yllätys) vuonna '67. Myöhemmin mm. Jimi Hendrix Experience, U2, Grateful Dead ja lukuisat monet muut bändit & artistit ovat coveroineet kappaletta.

Jaha, perseilyksihän tämä sitten meni. =D

Ja nyt kokeillaan uudestaan ilman turhaa perseilyä ja quotehirviöitä!

En ole kuullut itse kaverista muuta kuin nimen, joten en osaa kauheasti sanoa mitä mieltä olen. Aika tunnetulta kaverilta vaikuttaa, varmaan on myös tehnyt jotain maineensa eteen.

Legendaarinen jätkä. Muusikin eliittiä.
Katseliko kukaan muuten sitä dokumenttiä, joka tuli joskus öisin? Tuli joko Subtv:ltä tai MTV3:lta.

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:
Katseliko kukaan muuten sitä dokumenttiä, joka tuli joskus öisin? Tuli joko Subtv:ltä tai MTV3:lta.

Öisin? Eli siis kyseessä oli ihan moniosainen dokkari? Wou, sattuisiko kukaan muistamaan minkäniminen mahtoi olla? Saisivat näyttää uudestaankin.

Ihme että ei vielä täällä ole tästä kaverista aihetta ollut, kuuluuhan dylan samaan kastiin Beatlesin ja Rolling stonesin ohella.

omistan itse noin 9 levyä ja jos joku ei ole kuullut suosittelen hommaamaan Essential kokoelman Yksi kaikkien aikojen kovimpia kokoelmia.


Toi dokkari on varmaan Martin Scorsecen No Drirection home joka näytettiin 2 osassa Mtv3:n Myöhäis illassa joskus. Onkos kenelläkkään Tota Don´t look back leffaa joka julkaistiin uudestaan tossa vähä aikaa sitten?

Lainaus:10.08.2007 eskimo-puikko kirjoitti:

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:
Katseliko kukaan muuten sitä dokumenttiä, joka tuli joskus öisin? Tuli joko Subtv:ltä tai MTV3:lta.

Öisin?

Tuolla sanalla meinataan yötä.

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:

Lainaus:10.08.2007 eskimo-puikko kirjoitti:

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:
Katseliko kukaan muuten sitä dokumenttiä, joka tuli joskus öisin? Tuli joko Subtv:ltä tai MTV3:lta.

Öisin?

Tuolla sanalla meinataan yötä.

Älä. Ihmettelin vain että se dokumentti tuli öisin, ei yhtenä yönä. Eli siis että se oli moniosainen.

Lainaus:10.08.2007 eskimo-puikko kirjoitti:
Älä. Ihmettelin vain että se dokumentti tuli öisin, ei yhtenä yönä. Eli siis että se oli moniosainen.

Samainen dokkari on tullut Maikkarilta jo pariin otteeseen, että uusintaa saa sitten varmaankin odotella jonkun aikaa.

eikös knockin on the heavens door ole dylanin biisi?

Lainaus:10.08.2007 slip kirjoitti:
eikös knockin on the heavens door ole dylanin biisi?

On, ja hyvä sellainen. GN'R:n coverikin on mahtava. :> (Psst... unohda toi "the", se on pelkkä Knockin' On Heaven's Door :P)

joo hyvää musaa on. ja hyvä ripareilla ja vastaavilla vetää ku saat käsiis akustisen kitaran ni soinnuilla voi soittaa o/

Ihan kuunneltavaa musiikkia tuo on en ole koskaan pahemmin fanittanut, mutta Guns-fanina on tietysti pitänyt kuunnella alkuperäinen versio Knockin' on Heaven's Doorista. Ei mikään turha jätkä

Muutama kappale on tehnyt syvän vaikutuksen mm. Hurricane
jonka Dylan muistaakseni teki "protestiksi" legendaarisen Rubin "Hurricane" Carterin oikeudenkäynnin aikana. Koskettava kappale.

kuuluuhan dylan samaan kastiin Beatlesin ja Rolling stonesin ohella.

virhe dylan on omaa luokkaansa.

Aikas loistavaa että tänne on avattu keskustelu bob dylanista. Kertoilkaapas hieman, että minkä kauden dylan on teidän makuunne. minulla nyt ei paljoo oo vielä sanomista näihin kommentteihin. Te kaikki jimi hendrix fanit (minäki) ja guns and roses fanitkin vaan tutustumaan dylaniin. Sen kerron että elekää hankkiko sitä halvinta hittikokoelmaa. Marssikaa lähimpään kirjastoon ja lainatkaa levyjä eri vuosikymmeniltä. saatte paremman kuvan bob dylanista. Se, että sanotaan että levyt ovat kokonaisuuksia ei toki ole pelkkä klise. Ja soittakaa toki sillai että naapurikin kuulee

En tykkää laulusta yhtään, mutta kappaleet ja varsinkin sanoitukset ovat mahtavia. All along the Watchtowerissä on mielestäni kaikkien aikojen parhaat sanoitukset.

Lainaus:01.09.2007 deegu kirjoitti:
En tykkää laulusta yhtään, mutta kappaleet ja varsinkin sanoitukset ovat mahtavia. All along the Watchtowerissä on mielestäni kaikkien aikojen parhaat sanoitukset.

Ite en ole oikeen ymmärtänyt kappaleen sanoitusta. Pidän enemmän kertovista lauluista joissa asia on selvä. watchtower on runo, josta kaikile varmaan tulee erilaisia mielikuvia, mutta selkeää sanomaa tai tarinaa siinä ei ole. Toinen laulu, jossa on vastaavanlaisia runollisia näkemyksiä on Absolutely sweet marie levyltä Blonde on Blonde. Jos teillä on tulkintoja kappaleista niin kirjoitelkaa.

^Pyh, Desolation Rowia ei voita mikään. :]

^Komppia. Harva osaa tehdä 11 minuuttisen biisin jonka jaksaa kuunnella loppuun asti vaikka siinä sävellyksenä veivataan samalla kaavalla koko biisin ajan.


My Back Pages on myös kova. En varsinaisesti tiedä mistä siinä lauletaan(politiikkaa veikkasin), mutta silti se jaksaa säväyttää.

Desolation row on blonde on blonden pisimpiä balladeja, vieläkin tarttuvampi versio löytyy mielestäni vuoden 1966 konserttilevyltä (akustinen). My back pages kuuluu myös omiin suosikkeihini. Kaikkein rakkaimmiksi koen juuri dylanin folk kauden levyt: Freewheelin', Another side of bob dylan, Times they are A-changing. My back pagesin "Ah, but I was so much older then,
I'm younger than that now."-säettä en unohda koskaan. Samalta levyltä suosikkejani ovat tällä hetkellä (vaihtelevat aika-ajoin) Ballad in plain D, jossa on hieman surumielinen tarina(lukekaa sanoitukset osoitteessa www.bobdylan.com , sieltä pitäisi löytyä sanat kaikkiin bobin piiseihin) ja All I really want to do , joka nostaa hymyn huulille viattomalla ja lapsekkaalla tekstillään. Chimes of freedom on taas yksi näistä runoista, joissa sanoma jää kauniiden runollisten ilmausten varjoon. Jos puhuisin englantia äidinkielenäni, tai muuten hyvin, osaisin varmaan nauttia näistä taiteellisemmista teksteistä enemmän, mutta onneksi usein dylanin esitykset kappaleista ovat niin voimakkaita ja puhuttelevia, että aina ei tule tekstiä edes mietittyä, vain dylanin vahvaa laulua.

Lainaus:01.09.2007 vanha_saapas kirjoitti:
Desolation row on blonde on blonden pisimpiä balladeja...

Nyt on taitanut tulla pieni virhe, Highway 61 Revisitediltähän tuo parhauksien parhaus löytyy.

Jos tässä nyt kehutaan kilpaa Dylanin sanoituksia, niin pitää vielä mainita törkeän hieno Tangled Up in Blue. Avioerostaanhan Bobbi tuossa kertoo. En tiedä sitten onko biisin tarinalla paljoakaan totuuspohjaa, koliseepahan vain kuin turboahdettu hirvi (ontuvat kielikuvat roks) tähän päähän.