aaah... nyt tosiaankin haksahdin pahemman kerran . Taisin sekoittaa kappaleen Visions of Johannaan, joka on blonde on blondella, ja hieman samanhenkinen laulu. mutta desolation rowsta tosiaan on hieno versio vuoden 1966 konserttitaltioinnilla.
Blood on the tracks on loistava levy. Dylan kirjoitti piisit avioeronsa jälkeen ja osa niistä on hyvinkin koskettavia(simple twist of fate, You're a big girl now). Osassa Dylan vaikuttaa päässeen kriisistä yli ja sanoitukset ovat paljon positiivisempia (If you see her say hello). Lily, rosemary and the jack of hearts taas on vain kertova laulu, jossa on vauhtia ja juonenkäänteitä kuin saippuasarjoissa. Tangled up in bluessa on hieno teksti. En tiedä varmaksi mutta en usko että piisin teksti olisi dylanin omakohtaisia kokemuksia. luulen että miehellä sen verran oli tekemistä niihin aikoihin, että ei joutanut matkustamaan ja tekemään hanttihommia New Orleansissa.
Blood on the tracks oli ensimmäinen Dylanin albumi jonka kuulin, ja siksi se on minulle yksi rakkaimmista.