Mikä on elämäsi huonoin päivä? Itselläni oli kerran 4 vuotta sitten kun jäin päivä perään kiinni tyhmyyksistä

Entäs Teillä?

Keskustelua täällä.

Nyt en kuitenkaan niitä rupea luettelemaan

8-9 vuotta sitten, kun sairaalasta tuli soitto keskellä yötä ja kuului: "Otan osaa..."

Eipä tule muita erityisen huonoja päiviä mieleen.

Hmm...

Joskus viisi vuotiaana kaaduin pyörällä niin että jalkani oli jäänyt pyörän pinnojen väliin ja kun lopulta törmäsin seinään jalka pinnojen välissä, lopputuloksena katkennut sääriluu.

Noh tuosta päivästä en juuri mitään muuta muista kuin sen kivun, mutta ehkä sitäkin inhottavampi oli, kun 10/11-vuotiaana käytin potkulautaa. Eräänä sateisena päivänä menin erittäin lujaa alamäkeä ja kun käännyin kovassa vauhdissa, niin potkulauta luiskahti altani pois ja jonkusen metrin liun asvalttia pitkin. polvet ja ranteet alkoivat aukesivat melko pahasti. Onneksi koti oli lähellä ja nopeasti sain siteet ranteisiin ja polviin. Ehkä yksi kivuliammista hetkistä elämässäni. Muistan vieläkin sen kivun kun pitä kävellä vielä se 200m himaan polvet ja rannteet auki D:

Keskiviikko 13. elokuuta 2003 oli elämäni paskin päivä ja titteli taitaa säilyä koko loppuelämän. Oli ensimmäinen koulupäivä ja meillä oli uusi opettaja. Koulupäivä siis sujui ihan tavallisesti ja kotona sitten oli koko perhe ruokapöydässä isää lukuunottamatta (hänellä nääs loppuivat työt siinä joskus viiden aikaan ja me söimme n. kello neljältä). Isä sitten tuli kotiin, kun itse olin jo lopettanut syömisen ja makasin olohuoneen lattialla pleikkaria (muistaakseni) pelaten. Eipä siinä sen kummempia, isä kyseli millainen uusi opettaja on syöden perunaa ja maksalaatikkoa samaan aikaan. En kiinnittänyt suurempaa huomiota hänen kysymykseensä, vastasin vain jotain että ihan kiva se on. Isä sitten söi ja lähti samantien isoveljeni kanssa talkoisiin rakentamaan erästä mökkiä tuonne perämetsään muutaman muun äijän kanssa. Kahdeksan aikaan minä olin ulkona ruokkimassa kahta kanisisarusta ja kun lähdin takaisin sisälle, ovea avatessani minut valtasi vahvasti tunne, johon liittyi kysymys "Entä jos minun perheelleni kävisi jotain kamalaa?". Totesin hiljaa itsekseni nauraen, että älä ajattele moisia. Laitoin loput salaatit alajääkaappiin, kun äiti sai puhelun, ja huomasin heti hänen äänensävystään, että jokin oli vialla. Puhelun loputtua sain sitten tietää, äitin huutaessa, että isäni on kuollut talkoomökin saunan lattialle. Isoveli oli ollut paikalla.. Kukaan ei ollut osannut elvyttää.

/viils

No koska en muista Ukin kuolemasta 2002 juuri mitään paitsi sen että itkin niin en voi sanoa sitä huonoimmaksi päiväksi. Kuitenkin vuoden 2007 paskin päivä oli se, kun otin mopoa tallista pois siinä oli semmonen lumikinos ja mopo tökkäs siihen kun olin vetämässä sitä pois tallista ja se kaatui. Hajonneet osat olivat vilkku, kate ja tanko. Olen materian uhri

Huonoja päiviä on ollut tässä elämässä turhankin paljon. Viimevuonna kun leikkasin sormen puoliksi irti kirveellä (vahinko, en ole masokisti :D)

2 kuukautta sitten, kun mursin kylkiluuni ja ranteeni.
Viimeviikolla kun meni solisluu poikki.

Ja kun tuttuni kuoli tämän vuoden alussa.
Elämä on..

3pv sit kone hajos

Aika monia huonoja päiviä on ollut tyyliin joku *****ilee kokoajan, mutta yksi meni muiden edelle. Nimittäin se, kun sain tietää hirveästä sairaudestani. Itkin jonkin verran ja itkivät muutkin.

poweri hajos koneesta vuos sitte. joutu olee ilman konetta viikon ;

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:
Aika monia huonoja päiviä on ollut tyyliin joku *****ilee kokoajan, mutta yksi meni muiden edelle. Nimittäin se, kun sain tietää hirveästä sairaudestani. Itkin jonkin verran ja itkivät muutkin.

Mikäs sairaus? :(

Erittäin vakava sairaus, nimeä ei tule mieleen. Lääkäreiden mukaan harvinainen. Aiheuttaa elintoimintojen heikkenemistä, verenkiertohäiriöitä, huimausta, pahoinvointia, pyörtymisiä, aiheuttaa välillä rytmihäiriöitä, suurentaa riskiä sairastua muihin vakaviin sairauksiin, liikuntaa ei saa sen takia usein harrastaa ja aiheuttaa vaikeuksia joissain arkipäivän askareissa.
Parantua ei tietenkään voi.
Saattaa myös olla, että on monta sairautta samaan aikaan. En tiedä oikein.

Varmaa se ku sain kuulla et pappa on kuollu.

Lainaus:10.08.2007 juustokone kirjoitti:
Erittäin vakava sairaus, nimeä ei tule mieleen. Lääkäreiden mukaan harvinainen. Aiheuttaa elintoimintojen heikkenemistä, verenkiertohäiriöitä, huimausta, pahoinvointia, pyörtymisiä, aiheuttaa välillä rytmihäiriöitä, suurentaa riskiä sairastua muihin vakaviin sairauksiin, liikuntaa ei saa sen takia usein harrastaa ja aiheuttaa vaikeuksia joissain arkipäivän askareissa.
Parantua ei tietenkään voi.
Saattaa myös olla, että on monta sairautta samaan aikaan. En tiedä oikein.

Surullista. Voiko elävälle sanoa otan osaa? Jos voi, sanon niin.

Otan osaa sanotaan yleensä kuolleen omaisille, eikä kuolleelle, joten kyllä sitä kai voi...