Paljon samaa ajatusta löydän itsestänikin. Mutta sitä kritiikkiä..

Lainaus:23.10.2011 Aspat kirjoitti:
Itse olen huomannut, että elämä on paljon hauskemaa kun ei ajattele niin pirusti kaikkea. Vetää vaan menemään ja lopputulos on sitten mitä on.

Toisille ajatteleminen on harrastus. Elämä on kyllä hauskempaa ajattelematta, mutta se on samalla itsepetosta kun kielletään negatiiviset asiat maailmassa. Se jopa aiheuttaa eriarvoisuutta ja tyhmiä päätöksiä, kun ei ajatella tarpeeksi.

Lainaus:Valitettavan usein nämä parikymppiset 'olen nähnyt jo kaiken' -tyypit ovat vain juuttuneet samaan tylsään rutiiniin ilman minkäänlaisia tavoitteita ja sitten kitistään kuinka kaikki on ohi ja elämällä ei ole enää tarkoitusta.
Maailmassa on aika paljon muutakin kuin lukion filosofian ykköskurssi ja ensimmäinen oma asunto.

Enpä tunne ketään 20-vuotiasta joka väittäisi nähneensä jo kaiken. Mutta on siltikin mahdollista olla jo siihen mennessä tutkinut maailmaa tarpeeksi ymmärtääkseen että millään ei ole mitään väliä lopputuloksen kannalta. Jotkut yrittävät asettaa tavoitteita, mutta koska tietävät kaiken rajallisuuden, he kokevat ponnistukset turhiksi. Helpointa on sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta jotkut eivät tähän pysty. Ja taas tuo ikuinen lukion filosofia -päätelmä.. Jotkut pystyvät ajattelemaan ilman koulukirjoja.

Lainaus:Tärkeää on myös oikea asenne elämään. Tätäkin viestiä kirjoittaessani toivon, että joku löytää 'porsaanreiän' tekstistäni. Tällä tavoin voin käyttää muiden ihmisten kriittistä ajattelua oman elämänkatsomukseni muovaamiseen. Esimerkiksi argumentoinissa moni ihminen pelkää olevansa väärässä. Minä pyrin imemään itseeni mahdollisimman paljon tietoa, jotta se hyödyttäisi minua tulevaisuudessa, tavalla tai toisella.

Mikä sitten on oikea asenne elämään? Nythän palataan kohtaan jossa kerroit ihmisten tyytyvän klassiseen yhteiskunnan valamaan muottiin. Tarkoitatko juuri yhteiskunnan määrittelemää oikeaa tapaa elää? Niin paljon kuin haluaisitkin olla yksilö ja riippumaton, olet imenyt itseesi niin paljon vaikutteita ettet pysty enää erottamaan omia ajatuksia toisten vastaavista. Lisäksi kaikki se tieto mitä olet omaksunut, on aina jonkun näkövinkkelistä väärin. No, ehkä se riittää kun itse uskoo sen olevan totta.

Minusta Aspatilla on hyvä asenne. Olen samaa mieltä tuosta, ettei kannata ajatella liikaa, mutta sanoisin itse että 'ei kannata murehtia liikaa'. Vähän kyllä, mutta ei liikaa. Asiat todella aina järjestyvät tavalla tai toisella. Ja minustakin urheilu on hyvä keino alkaa etsiä sisältöä elämään. Se vaikuttaa ainakin minulla valtavasti myös henkiseen hyvinvointiini.

Lainaus:23.10.2011 AnttiError kirjoitti:
Paljon samaa ajatusta löydän itsestänikin. Mutta sitä kritiikkiä..

Lainaus:23.10.2011 Aspat kirjoitti:
Itse olen huomannut, että elämä on paljon hauskemaa kun ei ajattele niin pirusti kaikkea. Vetää vaan menemään ja lopputulos on sitten mitä on.

Toisille ajatteleminen on harrastus. Elämä on kyllä hauskempaa ajattelematta, mutta se on samalla itsepetosta kun kielletään negatiiviset asiat maailmassa. Se jopa aiheuttaa eriarvoisuutta ja tyhmiä päätöksiä, kun ei ajatella tarpeeksi.

Lainaus:Valitettavan usein nämä parikymppiset 'olen nähnyt jo kaiken' -tyypit ovat vain juuttuneet samaan tylsään rutiiniin ilman minkäänlaisia tavoitteita ja sitten kitistään kuinka kaikki on ohi ja elämällä ei ole enää tarkoitusta.
Maailmassa on aika paljon muutakin kuin lukion filosofian ykköskurssi ja ensimmäinen oma asunto.

Enpä tunne ketään 20-vuotiasta joka väittäisi nähneensä jo kaiken. Mutta on siltikin mahdollista olla jo siihen mennessä tutkinut maailmaa tarpeeksi ymmärtääkseen että millään ei ole mitään väliä lopputuloksen kannalta. Jotkut yrittävät asettaa tavoitteita, mutta koska tietävät kaiken rajallisuuden, he kokevat ponnistukset turhiksi. Helpointa on sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta jotkut eivät tähän pysty. Ja taas tuo ikuinen lukion filosofia -päätelmä.. Jotkut pystyvät ajattelemaan ilman koulukirjoja.

Lainaus:Tärkeää on myös oikea asenne elämään. Tätäkin viestiä kirjoittaessani toivon, että joku löytää 'porsaanreiän' tekstistäni. Tällä tavoin voin käyttää muiden ihmisten kriittistä ajattelua oman elämänkatsomukseni muovaamiseen. Esimerkiksi argumentoinissa moni ihminen pelkää olevansa väärässä. Minä pyrin imemään itseeni mahdollisimman paljon tietoa, jotta se hyödyttäisi minua tulevaisuudessa, tavalla tai toisella.

Mikä sitten on oikea asenne elämään? Nythän palataan kohtaan jossa kerroit ihmisten tyytyvän klassiseen yhteiskunnan valamaan muottiin. Tarkoitatko juuri yhteiskunnan määrittelemää oikeaa tapaa elää? Niin paljon kuin haluaisitkin olla yksilö ja riippumaton, olet imenyt itseesi niin paljon vaikutteita ettet pysty enää erottamaan omia ajatuksia toisten vastaavista. Lisäksi kaikki se tieto mitä olet omaksunut, on aina jonkun näkövinkkelistä väärin. No, ehkä se riittää kun itse uskoo sen olevan totta.

Hyviä pointteja.
En suinkaan tarkoittanut, että ajatteleminen pitäisi lopettaa kokonaan. Epäkohtien tunnistaminen ja niiden kritisoiminen on erittäin tärkeää yhteiskunnassa. Tarkoitin lähinnä arkisen tason ajattelua. Esimerkiksi ''Kannattaako minun nyt lähtä lenkille/tehdä läksyjä? Jospa siirtäisin huomiseen'', en mitään tämän syvällisempää.

Minun mielestäni on tekopyhää sanoa kokeneensa kaiken, vaikkei ole koskaan matkustanut lähikauppaa kauemmas. Yrittäminen kannattaa aina. Tätä tarkoitin 'turhalla ajattelulla'. Jos ihminen keskittyisi vaikeroimisen sijasta itse tavoitteen toteuttamiseen, kyseinen tavoite tulisi suoritettua kohtalaisen nopeasti. Missä menee asioiden ''rajallisuus''? Kukaan meistä ei voi oppia lentämään ilman apukeinoja, se on ainakin toistaiseksi mahdotonta. Mutta moni meistä voisi hyvinkin oppia latinaa tai juosta Cooperin testissä 3700 metriä. Aikaa vievää, kyllä, mutta ei mahdotonta.

Oikea tapa elää on mielestäni yksilön näkemyksestä kiinni. Jokainen meistä saavuttaa mieleisensä tavan elää, mutta suurin osa meistä päätyy valintaan mielestäni väärällä tavalla. Jokaisen pitäisi tutkia omaa elämäänsä kriittisesti jatkuvasti kysyen itseltään ''Haluanko minä tätä?''. On totta, että otamme jatkuvasti vastaan suuria määriä vaikutteita, joten 'yksilöllisyyden' saavuttaminen voi olla vaikeaa.
Mielestäni omaa elämänfilosofiaa etsiessä tärkeää ei ole päämäärä, vaan matka itsessään. Voi olla, että päädyt klassiseksi konttorirotaksi, mutta voit ainakin sanoa olevasi tyytyväinen elämääsi. Tämän takia oppiminen ja tiedon hakeminen on mielestäni tärkeää oman elämän rakennuksessa. Lopputulos voi olla ulkopuolisen silmin sama, mutta sisäisesti tiedät valinneesi oikein.

Jaahah mitenhän tämän aloittaisi...

Elikkäs jo useita vuosia minua on kiusattu ja minulle on *****iltu koulussa ja jopa vapaa ajalla, en sitä koskaan ole ottanut vakavasti mutta nyt tuntuu että mittani on täysi. Pelkään että saan jonkinlaisen raivokohtauksen ja alan heittelemään tavaroita tai jotain vastaavaa jossain esim. koulussa.

Minusta myös tuntuu että pieninkin virhe minkä teen (oli asia sitten mikä tahansa.) on kuin katastrofi, ainakun teen virheen niin minua alkaa pelottaa että kaikki rupeaa nauramaan ja ilkkumaan. Minun tekisi mieli lyödä itseäni tai esim rikkoa jotain. Jos kuulen jonkun nauravan esim. koulun tupakka-paikalla niin heti tulee sellainen olo että se nauraa minulle vaikka en olisi koskaan nähnyykään kyseistä henkilöä. Nykyään en osaa olla enää mistään asiasta täysin varma, jos opettaja kysyy tunnilla jotain asiaa mistä olen 100% varma niin silti minä vastaan että "en tiedä" .
Joskus taas kaikki vanhat epäonnistumiset muistuu mieleen ja sillä hetkellä tekisi mieli iskeä esim. tietokoneen näyttö *****ksi.

Joo on tosi epäselvää tekstiä ja jne on typoja yms...

Lainaus:24.10.2011 TomCats kirjoitti:
Jaahah mitenhän tämän aloittaisi...

Elikkäs jo useita vuosia minua on kiusattu ja minulle on *****iltu koulussa ja jopa vapaa ajalla, en sitä koskaan ole ottanut vakavasti mutta nyt tuntuu että mittani on täysi. Pelkään että saan jonkinlaisen raivokohtauksen ja alan heittelemään tavaroita tai jotain vastaavaa jossain esim. koulussa.

Minusta myös tuntuu että pieninkin virhe minkä teen (oli asia sitten mikä tahansa.) on kuin katastrofi, ainakun teen virheen niin minua alkaa pelottaa että kaikki rupeaa nauramaan ja ilkkumaan. Minun tekisi mieli lyödä itseäni tai esim rikkoa jotain. Jos kuulen jonkun nauravan esim. koulun tupakka-paikalla niin heti tulee sellainen olo että se nauraa minulle vaikka en olisi koskaan nähnyykään kyseistä henkilöä. Nykyään en osaa olla enää mistään asiasta täysin varma, jos opettaja kysyy tunnilla jotain asiaa mistä olen 100% varma niin silti minä vastaan että "en tiedä" .
Joskus taas kaikki vanhat epäonnistumiset muistuu mieleen ja sillä hetkellä tekisi mieli iskeä esim. tietokoneen näyttö *****ksi.

Joo on tosi epäselvää tekstiä ja jne on typoja yms...

No, jos et ota sitä vakavasti, niin onko se välttämättä kiusaamista? Suhtaudut vaan huumorilla jatkossakin, tulee helpommaksi aika varmasti.

Ihan mielenkiinnosta pakko kysyä, onko koulullanne oikeasti tupakkapaikka, vai tarkoittaako tuo K-marketin pihaa? En sitten lukio/amiksesta tiedä, mutta kuitenkin.

Ja tuosta viittaamisesta, jos kerran luulet olevasi(epäselvästi sanottu?) 100% varma, niin ota vaan kunnon ''Like a Boss''-fiilis ja vastaa, piristää mieltä kummasti. Ja vaikka vastaa väärin, niin kyllähän se oikeasti on parempi yrittää. Ainakin lmho fiksumpi on se joka vastaa, kuin se joka tietää, muttei vastaa: ihan sama tietääkö vai ei.

E: ja tuosta epäonnistumisten miettimisestä; kukapa nyt ei joskus muistelisi niitä, mutta paljon helpompaa muistella hyvällä.

Kuulostaa vähän samoilta fiiliksiltä kuin itselläni yläasteella. Kannattaa kävästä juttelemassa jonkun kanssa, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa tuon johtuvan matalasta itsetunnosta. Ei kannata koskaan unohtaa, että vaikka joku vatipää *****ileekin, niin olet silti oikeasti tärkeä ihminen, itsellesi, ja aivan varmasti monelle muullekin ihmiselle.

Lainaus:23.10.2011 Aspat kirjoitti:
Hyviä pointteja.
En suinkaan tarkoittanut, että ajatteleminen pitäisi lopettaa kokonaan. Epäkohtien tunnistaminen ja niiden kritisoiminen on erittäin tärkeää yhteiskunnassa. Tarkoitin lähinnä arkisen tason ajattelua. Esimerkiksi ''Kannattaako minun nyt lähtä lenkille/tehdä läksyjä? Jospa siirtäisin huomiseen'', en mitään tämän syvällisempää.

Kannattaa varmaan erotella tollanen ajattelu huolehtimiseksi turhista asioista tai jotain vastaavaa. Ja oot ihan oikeassa että elämässä pitää löytää tyyli mikä miellyttää itseä, aina se ei vaan toimi käytännössä.

Joo tuo tupakka-paikka on amiskalla(ei ole amiskan alueella koska enää ei saa olla)

Ja mitä tuohon kiusaamiseen tulee niin minä yritän ottaa sen huumorilla mutta siitä myös varmaan johtuu että kukaan ei ota minua vakavasti. Jos alkaa vituttamaan se muiden pään aukominen ja käsken heitä lopettamaan niin se vaan pahentaa tilannetta.

Ja mitä tuohon viittaamiseen tulee niin en minä vaan pysty vastaamaan mitään sillä jos vastaan väärin niin tunnen itseni täysin idiootiksi.

Ja sitten nuo epäonnistumiset. Minä en vaan pysty muistelemaan niitä hyvällä aina kun jotain muistuu mieleen niin tekisi vaan mieli rikkoa jotain.



Ja visse mitä sanoit tuosta jollekin puhumisesta. Niin kelle minun pitäisi puhua?


Sitten vielä tuo että olisin tärkeä ihminen. Tällä hetkellä tuntuu että en ole tärkeä kellekkään.

Ihan vanhemmat, kaverit tai sitten jos tuntuu pahalta niin koulupsykologi, terveydenhoitaja tai muu. Kynnys on varmasti korkea, mutta se puhuminen oikeasti auttaa kun vanne puristaa päätä.

Lainaus:24.10.2011 TomCats kirjoitti:

Ja sitten nuo epäonnistumiset. Minä en vaan pysty muistelemaan niitä hyvällä aina kun jotain muistuu mieleen niin tekisi vaan mieli rikkoa jotain.

Tuo on ihan normaalia ainakin mulle. Joskus kun tulee joku vanha moka, ihan sama kuinka paha, niin tuntuu että pitää lyödä jotain. Yleensä noita mokia ei kyllä muista kukaan muu kuin itse.

Hei TomCats --> Mars porisemaan siitä nyt =]. Ai kenellekkö? No sille jolle tunnet sen olevan luontevinta.

Kaikkia pelottaa toisien edessä epäonnistuminen, mutta ketä se oikeasti kiinnostaa? Miten esimerkiksi sinä suhtaudut toisen väärään vastaukseen tunnilla? Tähänhän täytyy määrätä lääkkeeksi lisää viittaamista, koska se oikeasti auttaa. Minuakin auttoi.

Tuntuu helpolta vaan nakella neuvoja, mutta mäkin olen ollut samoissa fiiliksissä. Se oravanpyörä alkaa hiljaalleen murenemaan jo ensimmäisellä iskulla.

Lainaus:25.10.2011 Pingis kirjoitti:
Hei TomCats --> Mars porisemaan siitä nyt =]. Ai kenellekkö? No sille jolle tunnet sen olevan luontevinta.

Kaikkia pelottaa toisien edessä epäonnistuminen, mutta ketä se oikeasti kiinnostaa? Miten esimerkiksi sinä suhtaudut toisen väärään vastaukseen tunnilla? Tähänhän täytyy määrätä lääkkeeksi lisää viittaamista, koska se oikeasti auttaa. Minuakin auttoi.

Tuntuu helpolta vaan nakella neuvoja, mutta mäkin olen ollut samoissa fiiliksissä. Se oravanpyörä alkaa hiljaalleen murenemaan jo ensimmäisellä iskulla.

En tunne sellaisia henkilöitä joille puhuminen tuntuisi luontevalta.

Kaikki aina sanovat, että mene puhumaan jollekulle.
Kelle voi ihan oikeasti puhua tuollaisista asioista ilman, että se tuntuu "nololta" tai epäluontevalta?

Neuvoisin TomCatsia ajattelemaan siten, että et ikinä tapaa näitä henkilöitä enää, joten vaikka jotain vähän mokaisitkin, naura vaan mukana ja yritä olla positiivinen.
Voi olla vaikeaa, kun ei ole samanlaisessa kaveripiirissä kuin muut, mutta loppujen lopuksi sinä olet luultavasti heistä kaikista järkevin.

Paha tässä nyt hirveän yksityiskohtaisesti on selittää, mutta ehkäpä ymmärsit.



PS: Itsekin välillä muistelen joitain todella noloja juttuja ja tulee aika hassu tunne, mutta tajuan että hemmetti ei kukaan välitä/muista.

Itse en välitä juuri ollenkaan omista mokailuistani ja noloista tilanteista, enkä jää märehtimään että mitähän sekin nyt ajattelee/ajatteli minusta. Mukava huomata ja tiedostaa asia itsekin. Vaikea kyllä neuvoa miten tällaiseen tilanteeseen pääsee, itsellä se tulee luontevasti muutenkin hyvän ja tasapainoisen itsetunnon kautta. Ehkä asian voisi ilmaista myös niin, että helpottaa kun on "sinut" itsensä kanssa.

Kun tosiaan onnistuu sisäistämään tuon ajatuksen, että ei kukaan niitä sun omasta mielestä hirvittävän noloja sattumuksia ja munauksia oikeasti muista, niin helpottaa. Ei se ihan sormia napsauttamalla tapahdu, mutta pikkuhiljaa tuon ajatuksen kautta.

Syysloma, eikä perkule meinaa olla mitään muuta tekemistä kun kavereiden kanssa puhua netin kautta tai sitte pelata jotain Ulkona olis ihan kiva olla kavereiden kanssa mutta sielläkään ei taho olla tekemistä

Lainaus:25.10.2011 visperi kirjoitti:
Syysloma, eikä perkule meinaa olla mitään muuta tekemistä kun kavereiden kanssa puhua netin kautta tai sitte pelata jotain Ulkona olis ihan kiva olla kavereiden kanssa mutta sielläkään ei taho olla tekemistä

Parempi sekin, kuin minun 4 päivän mittainen syysloma, jonka vietin hienosti yksin kotona, kun kaverit oli juhlimassa.

Nykypäivän pelaajat ja internet joka altistaa minut näiden s**tanan uuvattien p*skajutuille. Ainahan konsoleiden paremmuudesta jne. on väitelty ja ainahan pelien saamat arvostelupisteet ovat kiinnostaneet, mutta voi herranjumala. Nykyään ei voi lukea yhtäkään hittipelin arvostelua tai katsoa edes Youtube-videota ilman että aivokuolleet idiootit vauhkoaa joko siitä onko kyseesstä GAME OF THE YEAR tai siitä että peli sai liikaa/liian vähän pisteitä.
Tuorein esimerkki Uncharted 3; Eurogamerin arvostelu antoi pelille kasin ja arvostelija perusteli paremmin kuin 90% kollegoistaan miksi hän päätyi tähän arvosanaan. Kommenttipalstalla kuitenkin järjetön määrä itkijöitä, joiden mukaan EG on surkea koska antoi pelille noin huonon arvosanan, kaikkialla muualla peli on saanut vähintään ysin.

Miksi ihmeessä ihmisiä jotka ovat selvästikin ostamassa pelin jo julkaisupäivänä ja varmasti nauttivat siitä edes kiinnostaa saako peli jossain arvosanaksi 9.4 vai 9.6 ja saako joku (ihan toisen genren!) peli sitä paremman vai huonomman arvosanan? V*tun uuvatit, tappakaa itsenne.

Mulle on ihan sama mitä arvosteluista tulee, se peli josta pidän vuoden aikana eniten on mulle GOTY, muiden mielipiteet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Massat on muutenkin keskimäärin väärässä. Tosin jos joku kehtaa antaa uudelle Zeldalle vain kasin niin mä suutun

Lainaus:25.10.2011 visperi kirjoitti:
Syysloma, eikä perkule meinaa olla mitään muuta tekemistä kun kavereiden kanssa puhua netin kautta tai sitte pelata jotain Ulkona olis ihan kiva olla kavereiden kanssa mutta sielläkään ei taho olla tekemistä

Ei meilläkään kavereiden kanssa mitään erityisesti ulkona tehdä - äskenkin istuttiin puiston penkeillä pari tuntia ja puhuttiin mitä tuli mieleen. Riittäiskö teillä intoa aloittaa salilla käynti?

Lainaus:25.10.2011 Raineruf kirjoitti:

Lainaus:25.10.2011 visperi kirjoitti:
Syysloma, eikä perkule meinaa olla mitään muuta tekemistä kun kavereiden kanssa puhua netin kautta tai sitte pelata jotain Ulkona olis ihan kiva olla kavereiden kanssa mutta sielläkään ei taho olla tekemistä

Ei meilläkään kavereiden kanssa mitään erityisesti ulkona tehdä - äskenkin istuttiin puiston penkeillä pari tuntia ja puhuttiin mitä tuli mieleen. Riittäiskö teillä intoa aloittaa salilla käynti?

Kyllähän me joskus niin tehdään, mutta kun kaverit tahtoo olla sellasta sorttia ettei meinaa kauan jaksaa istua paikoillaan Ite kun oon rauhallinen ja vähän ujo.

Sitä salilla käyntiä oon miettiny. En oo kovin tyytyväinen omaan lihaskuntoon tai kuntoon yleensäkään eli sitä vois tosissaan miettiä, kaverit tosin käy jo jonkin verran siellä polttelemassa kaloreita.

Kävin sitte kuitenki tossa sellasen 30min rauhallisen pyöräilylenkin vetämässä,että tulis ees vähän käytyä ulkona

Lainaus:25.10.2011 PenniWiisas kirjoitti:
Nykypäivän pelaajat ja internet joka altistaa minut näiden s**tanan uuvattien p*skajutuille. Ainahan konsoleiden paremmuudesta jne. on väitelty ja ainahan pelien saamat arvostelupisteet ovat kiinnostaneet, mutta voi herranjumala. Nykyään ei voi lukea yhtäkään hittipelin arvostelua tai katsoa edes Youtube-videota ilman että aivokuolleet idiootit vauhkoaa joko siitä onko kyseesstä GAME OF THE YEAR tai siitä että peli sai liikaa/liian vähän pisteitä.
Tuorein esimerkki Uncharted 3; Eurogamerin arvostelu antoi pelille kasin ja arvostelija perusteli paremmin kuin 90% kollegoistaan miksi hän päätyi tähän arvosanaan. Kommenttipalstalla kuitenkin järjetön määrä itkijöitä, joiden mukaan EG on surkea koska antoi pelille noin huonon arvosanan, kaikkialla muualla peli on saanut vähintään ysin.

Miksi ihmeessä ihmisiä jotka ovat selvästikin ostamassa pelin jo julkaisupäivänä ja varmasti nauttivat siitä edes kiinnostaa saako peli jossain arvosanaksi 9.4 vai 9.6 ja saako joku (ihan toisen genren!) peli sitä paremman vai huonomman arvosanan? V*tun uuvatit, tappakaa itsenne.

Mulle on ihan sama mitä arvosteluista tulee, se peli josta pidän vuoden aikana eniten on mulle GOTY, muiden mielipiteet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Massat on muutenkin keskimäärin väärässä. Tosin jos joku kehtaa antaa uudelle Zeldalle vain kasin niin mä suutun

Itsekin voisin avautua tällaisesta.

Arvostelut tuntuvat nykyään aivan subjektiivisilta ja kömpelöitä, sillä peli miellytää niin eri tavoin ja eri peleissä on eri ominaisuuksia,

Itse en nykyään välitä niinkään arvosanoista, mutta kyllä niiden avulla
yleensä pysyy aivan surkeista peleistä erossa.

Tästä tulikin mieleeni eräs ilmiö, joka "peliharrastajana" on jäänyt pois.
Aiemmin kun en seurannut pelialaa, kaikki pelit saattoivat olla aivan yllättäviä ja näyttivät aivan ihmeellisiltä (tämä myös ehkä johtui iästä), mutta nykyään kaikki paljastetaan ja mikään ei tunnu uudelta.

Parhaina esimerkkeinä WoWin ensimmäinen lisäosa, jota varmasti hypetin, mutta josta en niin paljon tiennyt. Silloin luin vain pelit-lehdestä ennakkoja ja katsoin kuvia, ja peleistä sai aivan erilaisen kuvan.

Vaikka se saattoikin olla vähän väärä, sitä ei aina huomannut, sillä peli täytti muuten odotukset.


.......Hmmmm nyt on kyllä niin vaikea saada ulos mitään ymmärettävää tekstiä.........
Whateva.

Kohta rikkoutuu sadan tunnin poissaoloraja tällä syksyllä. Ei tää mun pää vaan kestä koulunkäyntiä. Vielä lisäksi eteläänmuuton jälkeen koulu vaihtui ja jos oot päivän pois niin olet aivan hukassa monesti. Siihen vielä ***** päivä kuten tänään, niin eiköhän ota tarpeeksi tekosyyksi lähteä kämpille tai salille höyryämään.

En laita muiden syyksi, sillä omaa vikaahan tuo on, mutta kun tällä kertaa yritän tosissani porskuttaa ja teen parhaani, mutta masennusta ja stressiä puskee etenkin öisin ja kappas, taas vellotaan itsesäälissä. Haluttaisi vaan päästä koulun kahleista ja alkaa oikeasti elämään.

Tuon voisi laittaa laiskuuden piikkiin kuten itsekkin tein aikaisemmin, mutta ei oikeasti voi vaan keskittyä tunneilla tuollaisella olotilalla ja taas tauoilla istua perseellään vartin että pääsisi takaisin luokkaan istumaan


Saisi olla enemmän sitä oikeasti käytännön harjoittelua niin jäisi jotain mieleenkin, mutta ei kun kokeisiin luetaan kaksi päivää, otetaan se seiska tai kasi ja kokeen saatua unohdetaan kaikki asiat >.>

Lainaus:26.10.2011 Pingis kirjoitti:
En laita muiden syyksi, sillä omaa vikaahan tuo on, mutta kun tällä kertaa yritän tosissani porskuttaa ja teen parhaani, mutta masennusta ja stressiä puskee etenkin öisin ja kappas, taas vellotaan itsesäälissä. Haluttaisi vaan päästä koulun kahleista ja alkaa oikeasti elämään.

Olet väärässä jos kuvittelet että elämä alkaa kun koulut on käyty. Vai ymmärsinkö väärin tuon lauseen?

Tuskin mielipiteeni voi olla väärä. Kommentti koski ihan minua itseäni =P

Tekstistäsi päätellen olet korkeintaan toisen asteen koulutuksessa. Jos sen jätät kesken, niin sitten se elämä vasta onkin perseen kaivamista ja yksin wänkkäämistä. Elämä lähtee käyntiin tekemällä jotain, eikä lopettamalla jonkun tekemistä. Elämä ei aina ole suklaata, mutta silti pitää vain mennä eteenpäin eikä teiniangstata itseään koulusta ulos.

Joo en kyllä enää kertaakaan juo eräiden "kavereiden" kanssa. Piti kuulemma ollla kaikki kyyditykset, yösijat ja bilemestat sovittuna, mutta *****n markat ollu mitään noista. Ensin puoltuntia yritettiin soitella onko ketään missään, no eipä ollu. Menin sit muutamaks tunniks baariin ja lauleskelin muutaman biisin, ja joku eräs herrasmies tarjos ihan minkä vaan paukun kun otin hatun pois! (ilmane kossubattery jäillä, hieno mies) No sieltä sit pois ja löydettii jotkut bileet, mentiin sisään niin meno oli ihan ***** outoa. Meinasi mennä vessaan kuselle, ni yks mies runkkaa siellä ilman vaatteita ja sit siellä oli yks ***** iso kaveri jolla oli veihti koko ajan kädessä ja oli aivan sekasin, yritti huitoo sillä mua mut sain leppyyteltyä. Lähin äkäseen menemään sieltä, sit mentiin sovittuun paikkaan missä olis ollu yösija, "no et voi olla yötä, kun vanhemmat tulee aamulla käymään".

Jaaha, no tilasin sit taksin himaan ja menin nukkumaan. Tänä aamuna vitutti ku olin juonu kaikki polttareihin säästetyt rahat..

Noh sainpahan näytönohjaimen myytyä..

En enää kertaakaan lähde noiden kanssa juomaan, tai ylipäätään juomaan vähään aikaan.