Lainaus:31.03.2012 GorLEs kirjoitti:
Vituttaa ja masentaa.

Muutin siis opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle. Kaikki kaverit ja tyttöystävä toisella. Kämppiskään ei kotona, olo ihan ******* yksinäinen ja ei varmuutta koska tilanne muuttuu.
Oon nyt vaan juonut tän illan n. kahdeksasta lähtien, en tiedä miten tätä muka pitäisi jaksaa asua täälä useampi vuosi. En todellakaan tiedä.

Tiedätkö mitä? Kaikkeen tottuu ja uusiin ihmisiin tutustuu ihan varmasti. =) Kyllä tuo siis ajan mittaan helpottaa, ei siihen välttämättä edes kovin kauaa mene. En varmaan ole paras ihminen sanomaan tätä, mutta ei kannata jäädä kämppään makaamaan vaan mennä rohkeasti tutkimaan juttuja. =)

Ja mitä minä asiasta tiedän? No, aika paljonkin, vähän samanlaiset fiilikset oli minullakin, kun opintojen perässä muutin ihan vieraalle paikkaknnalle. Toki yksi kaveri muutti myös opintojen perässä samaan kaupunkiin ja yksi oli muuttanut jo aiemmin, mutta muuten kaikki oli vierasta - ja minä en ole se sosiaalisin taikka muutenkaan aktiivisin ihminen, kovin hitaasti tutustun ihmisiin. Mutta niin se vain helpottaa silti vähitellen.

Ent

Lainaus:26.03.2012 Sotanakki kirjoitti:

Lainaus:26.03.2012 ScottPilgrim kirjoitti:

Lainaus:26.03.2012 MegaRekyyli kirjoitti:

Lainaus:21.03.2012 Sotanakki kirjoitti:
Hoo, Yhdysvallat on kyllä esiintynyt aivan erilaisessa valossa, kun on sieltä vähän lukenut/katsonut uutisia. Ennen pidin maata mahtavana paikkana, mutta sehän onkin vain korruptoitunut poliisivaltio.

Ja nytkö vasta sen huomannut? Olet ilmeisesti elänyt pää tynnyrissä.

Joo siis, missä kaivoksessa oot asunu? Tuotahan se valtio on ollut jo iät ja ajat.

Ei elämä......juurihan tuon selitin.

Minua ärsyttää, kun pikkusiskollani on niin vääristynyt kuva Amerikasta. 'Amerikka on mahtava ja täydellinen paikka, haluan isona muuttaa Amerikkaan ja saada sen kansalaisuuden ja tulla kuuluisaksi ja rikkaaksi koska muualla sitä ei voi tehdä'.

Tulipa tuolla tampere-pirkkala bensanhaku reissulla muutos ettei takasin päästy pariin tuntiin... Kaverin kanssa valmistauduttiin jo nukkumaan autossa kunnes joku tuli sanomaan että nokialle ja ylöjärvelle pääsee mutta tampereelle ei. Noh, lähdettiinpä siitä sitten nokian suuntaan ja pikkuteitä tampereelle kyllä tätä omaa sänkyä osaa sitten arvostaakkin kun on varautunut nukkumaan auton penkillä.
Mitäpä tästä opimme... älä lähde tällasella kelillä noutamaan bensaa, ainakaan kaukaa

Voin sanoa täällä melkein vuoden asuneena että media antaa vääristyneen kuvan usasta, ihmiset ei oikeesti tajua kuinka *******en iso maa tää on. Rikastua täällä voi helpommin kuin veromörrimöykky Suomessa, turvaverkkoa ei niinkään ole jos ei rahaa ole yhtään. Mutta voin sanoa että monella saralla onnistumisen hieno maa, ymmärrän hyvin että politiikka hajoaa käsiin näin massiivisella alueella.

En rehellisesti osaa sanoa haluaisinko asua Suomessa vai täällä. Jos saan perheen ja tärkeimmät ystävät mukaan niin ilman muuta! Lapsenkin voisin kuvitella kasvattavani täällä. Ihmiset ei vaan hoksaa miten isosta maasta puhutaan...
[/quote]
Ei elämä......juurihan tuon selitin.

[/quote]

Minua ärsyttää, kun pikkusiskollani on niin vääristynyt kuva Amerikasta. 'Amerikka on mahtava ja täydellinen paikka, haluan isona muuttaa Amerikkaan ja saada sen kansalaisuuden ja tulla kuuluisaksi ja rikkaaksi koska muualla sitä ei voi tehdä'.

[/quote]

Kuka pelle keksi käyttä mustaherukkaa hajusteena/makuna kaikkialla? Pääkipu muuttuu äkillisesti oksenteluksi kun vähänkään vie käsiä nenän lähettyville.

Jepulis. 9 viikon kouluton ajanjakso päättymässä, kun työharjoittelu päättyy. Vuolaita kehuja sitten lopulta sain arvioinnissa, mutta jostain syystä se ei kauheasti jaksanut hivellä itsetuntoani. Se, että joku muu sanoo minusta tulevan hyvä työntekijä terveydenhuoltoalalle on tietysti hienoa tietää, kai se kertoo minusta jotain, mutta silti vähän jäi koko homma arveluttamaan. Siis ei tämä ala, vaan elämä ylipäätään. Jostain syystä en vain omaa minkäänlaista kummempaa motivaatiota työelämään, tehdä töitä kellokortin kanssa ja tienata hieman kahisevaa, kunnes voi jäädä ihmisrauniona eläkkeelle ja kuolla saman tien pois, kun on vapaa.

Enpä silläkään sano, että kiinnostaisi sossupummin elämä, mutta kaipa ne unelmat ovat jossain erakkoluontoisessa elämässä hippinä ja hylkiösieluna. En ehkä ole niin lapsellinen, että pitäisin sellaista elämää helppona saavuttaa, jos edes mahdollisena, mutta kuitenkin oravanpyörä kavahduttaa minua liikaa. Minusta tuntuu niin vahvasti, etten minä onnellisuutta löydä sieltä, mistä yleensä etsitään. Tuskin muualtakaan, mutta parempi kai kokeilla.

Mutta onhan tuolla ollut mukava olla töissä. Enää 14 tuntia jäljellä, ja ne hurahtavat kyllä nopeasti. Sitten palataan koulunpenkille, mikä on vapaa-ajan kannalta huono juttu, kun kaikki läksyt ja tentit tulevat sitä pilaamaan toisin kuin nyt on ollut. Huolestuttaa kuitenkin ylipäätään tämä jo nyt vallitseva kaavamaisuus elämässäni: eletään se viikko alta pois mitään saavuttamisen arvoista saavuttamatta, jotta koittaisi perjantai ja saattaa vetää päänsä taas täyteen. Lopulta taas parannellaan krapulaa ja lähdetään vielä yhdeksi illaksi nousuun. Mutta ei kai elämän ole tarkoitus muuta ollakaan, sellaisen käsityksenhän tästä nyt on saanut.

Entinen tyttöystävä tosiaan käppäili baarissa vastaan, jotain turhaa kakkaa höpötimme ja olin aivan liian humalassa antaakseni itsestäni sitä "v1ttu mulla menee hyvin ilman sua"-kuvaa. Toisaalta en mitään idioottimaistakaan erehtynyt sanomaan. Jälkeen päin vain hävetti, kun hän ainakin yritti vaikuttaa olevansa todella pahoillaan siitä, ettemme ehdotukseni mukaisesti ehtineet nähdä vielä selvin päin sunnuntaina, jolloin olisin vain aidosti halunnut vaihtaa kuulumiset kunnolla, taisipa tyttö tosiaan luulla minun pistävän taas yhteenpalaamisen ajatusta kehiin. Pakkohan se oli vain laittaa tekstiviesti, että hyvää loppuelämää. Ehkäpä hän otti senkin loukkaantumisena, vaikka yritin vain smoothisti katkaista sen anteeksipyytelyn. En vain ole kovin smoothi mies. Näköjään.

Ja miksi, oi miksi kaikkien tuntemieni ihmisten pitää olla "huolissaan minusta". Se on oikeasti niin turhan melodramaattista, kun en anna mitään syytä olla huolissaan, ja senkin takia se ottaa niin armottomasti päähän. Mekin näimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, mutta huolissaan hän oli, voi, voi, juotkohan sinä liikaa, laihtunutkin olet. Pienet ovat piirit, kun minusta saa juorunaihetta. Ihmiset tuntuvat niin luontaantyöntäviltä, kun tunkevat nenäänsä aivan liikaa toisten asioihin... Syytän siis ihmisiä mahdollisesta ihmisvihastani! Ja yhteiskuntaa, yhteiskuntaa tietysti.

JohnCracker, äijä puhuu asiaa! Elämän kaavamaisuus on aivan perseestä.

Lainaus:04.04.2012 Senathus kirjoitti:
JohnCracker, äijä puhuu asiaa! Elämän kaavamaisuus on aivan perseestä.

Mä ajattelen sen niin, että omasta elämästään voi tehdä epäkaavamaista ja jännää, kunhan ensin jaksaa tehdä töitä sen eteen. Tästä on lähipiirisssä runsaasti esimerkkejä. Nykyään monet haluavat vain kaiken ja heti, mielellään ilmaiseksi. Varmin tapa elää tylsää elämää on nimenomaan jäädä sossupummiksi laiskottelemaan johonkin kaupungin vuokrakasarmiin. Tällöin se oravanpyörä muodostuu lähes mahdottomaksi murtaa.

Lainaus:04.04.2012 StormyWeather kirjoitti:

Lainaus:04.04.2012 Senathus kirjoitti:
JohnCracker, äijä puhuu asiaa! Elämän kaavamaisuus on aivan perseestä.

Mä ajattelen sen niin, että omasta elämästään voi tehdä epäkaavamaista ja jännää, kunhan ensin jaksaa tehdä töitä sen eteen.

Muuta ei kai aiheesta voi sanoa, olin ainakin itse juuri tulossa kirjoittamaan presiis samaa.

Vituttaa kun kaupassa kilometrin jonot ja sit joku urpo ei osaa punnita appelsiineja. >.

Eletään se viikko alta pois mitään saavuttamisen arvoista saavuttamatta, jotta koittaisi perjantai ja saattaa vetää päänsä taas täyteen. Lopulta taas parannellaan krapulaa ja lähdetään vielä yhdeksi illaksi nousuun.

[/quote]

Tämä kuvannut jo omaa elämääni viimeisen vuoden verran, johuneekin varmaa siitä ettei tiedä vielä mitä haluaisi tehdä.

Henkisesti ja fyysisesti alkaa olla huonossa kunnossa. Päivät menee kotona sängyn pohjassa, kun ei jaksa tehä mitää. Sitten illalla tulee oltua pakolla tyttöystävän kanssa, vaikka haluaisi vaa nukkua.

Elämä ei tällä hetkellä edisty mihkää suuntaa, kun ei aina jaksa mennä edes kouluun. Alkanut tuntua tää elämä tuskalliselta. Joka päiväinen ahdistus saa itsemurhan tuntumaa helpotukselta. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä olo voisi johtua, mutta ei mitää järkevää syytä ole. Yöllä ei saa nukuttua lähes ollenkaa, kun hengenahdistua ja muu ***** nousee pintaa. Onko tää masennusta vaiko mistä tää ***** olo tulee. Ravannut lääkäreillä, eikä oikein mitään taho löytyä. Fyysisiä oireita on hengenahdistus, rintakivut, väsymys ja patteja joka puolella. Henkisiä oireita ahdistus ja ahdistus ja vielä ahdistus.

Lainaus:05.04.2012 Senathus kirjoitti:
Henkisesti ja fyysisesti alkaa olla huonossa kunnossa. Päivät menee kotona sängyn pohjassa, kun ei jaksa tehä mitää. Sitten illalla tulee oltua pakolla tyttöystävän kanssa, vaikka haluaisi vaa nukkua.

Elämä ei tällä hetkellä edisty mihkää suuntaa, kun ei aina jaksa mennä edes kouluun. Alkanut tuntua tää elämä tuskalliselta. Joka päiväinen ahdistus saa itsemurhan tuntumaa helpotukselta. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä olo voisi johtua, mutta ei mitää järkevää syytä ole. Yöllä ei saa nukuttua lähes ollenkaa, kun hengenahdistua ja muu ***** nousee pintaa. Onko tää masennusta vaiko mistä tää ***** olo tulee. Ravannut lääkäreillä, eikä oikein mitään taho löytyä. Fyysisiä oireita on hengenahdistus, rintakivut, väsymys ja patteja joka puolella. Henkisiä oireita ahdistus ja ahdistus ja vielä ahdistus.

Masennusta se taitaa olla. Joskus menee elämä päin persettä, mutta se on kuitenkin elämää.

Mieti mistä pidät, mitä haluat tehdä ja tähtää siihen. Kuulostaa aika kliseiseltä, mutta jos mietit itsesi vahingoittamista tjs, voit ihan yhtä hyvin tehdä jotain "ekstriimiä" ja kokeilla uusia juttuja elämässä.

Lainaus:05.04.2012 Senathus kirjoitti:
Henkisesti ja fyysisesti alkaa olla huonossa kunnossa. Päivät menee kotona sängyn pohjassa, kun ei jaksa tehä mitää. Sitten illalla tulee oltua pakolla tyttöystävän kanssa, vaikka haluaisi vaa nukkua.

Elämä ei tällä hetkellä edisty mihkää suuntaa, kun ei aina jaksa mennä edes kouluun. Alkanut tuntua tää elämä tuskalliselta. Joka päiväinen ahdistus saa itsemurhan tuntumaa helpotukselta. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä olo voisi johtua, mutta ei mitää järkevää syytä ole. Yöllä ei saa nukuttua lähes ollenkaa, kun hengenahdistua ja muu ***** nousee pintaa. Onko tää masennusta vaiko mistä tää ***** olo tulee. Ravannut lääkäreillä, eikä oikein mitään taho löytyä. Fyysisiä oireita on hengenahdistus, rintakivut, väsymys ja patteja joka puolella. Henkisiä oireita ahdistus ja ahdistus ja vielä ahdistus.

Mitä tarkoitat tuolla fyysisissä oireissa noilla pateilla?

Meneepäs täällä ihmisillä huonosti

Ahdistaa kun en tiedä onko puolenkuun pelit auki tänään.

Lainaus:06.04.2012 Krakenz kirjoitti:
Ahdistaa kun en tiedä onko puolenkuun pelit auki tänään.

Hanki elämä.

Lainaus:06.04.2012 MJR kirjoitti:

Lainaus:06.04.2012 Krakenz kirjoitti:
Ahdistaa kun en tiedä onko puolenkuun pelit auki tänään.

Hanki elämä.

Sarcasm my dear friend.

Lainaus:06.04.2012 tsekem kirjoitti:
Meneepäs täällä ihmisillä huonosti

Ei sullakaan kauheen hyvin mee, kun rekisteröidyit tänne.

Lainaus:06.04.2012 Krakenz kirjoitti:

Lainaus:06.04.2012 MJR kirjoitti:

Lainaus:06.04.2012 Krakenz kirjoitti:
Ahdistaa kun en tiedä onko puolenkuun pelit auki tänään.

Hanki elämä.

Sarcasm my dear friend.

Vähän huono aihe noinkin ivalliselle kommentille, kun ihmisillä on ihan oikeita ongelmia.

Hemmetti kun elämä on varsin perseestä jo muutenkin, mutta kun ei edes saa nauttia näistä elämän pienistä iloistakaan. Koko viikon odottanut että pääsee isän luokse ja saunaan niin sitten noin 30v hyvin palvellut kiuas otti ja kyrvähti että se siitä saunomisesta sitten.

On minullakin ollut ajoittain vähän synkempiä hetkiä, mutta ne unohtuvat kun paneutuu johonkin mistä pitää.

Masennushan on aika petollinen asia, koska yhtenä hetkenä kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja turhalta, mutta jotain mielekästä tehdessään tajuaakin, että eihän se näin ole.

Ja kannattaa muistaa, että moniin maihin verrattuna Suomi on suorastaan täydellinen paratiisi.

Ärsyttää kun tänää tullut yhtäkkiä nilkka kipeeksi. Käveleminen sattuu välillä aika paljonkin kun laitan painoa jalalle ja pelkkä taittaminenkin sattuu(jos taittaa tarpeeksi).

Ärsyttää ku en syö tarpeeksi. Teen 3-4 kertaa viikossa reeniä, mut ravintoa tulee ihan liian vähän... Pitäis jostain saada intoa syömiseen