SAin kesäduunia lopultakin www.staffpoint.fi: sivun kautta olen niin onneliinen, olen koko kevään yrittäny saada kesätöitä. Nyt voin taas rauhallisin mielin törsätä vähän rahaa peleihin ja sitten kesällä taas tienata vähän lisää tuhlattavaa

Joku jurisee joka viikonloppu erilaisista perhosentoukan kokoisista asioista jotka harmittaa. Minä jurisin tänään ensimmäistä kertaa asiasta joka on harmittanut kahdeksan vuotta.

Haista ***** ihminen =)

Lainaus:13.04.2012 Pingis kirjoitti:
Joku jurisee joka viikonloppu erilaisista perhosentoukan kokoisista asioista jotka harmittaa. Minä jurisin tänään ensimmäistä kertaa asiasta joka on harmittanut kahdeksan vuotta.

Haista ***** ihminen =)

Mitä se on sulle tehny?

Ei tämä facebookin raiskaama nykymaailma tosiaan taida osata termiä "yksityisyys". Jopa miespuoliset tuttavat luokallani hurahtavat tuollaiseen pirun ärsyttävään tunkeiluun, oma nenä tungetaan niin syvälle toisten asioihin, ettei sukkahikenikään jää heille tuntemattomaksi elementiksi. Mikä ihmisiä vaivaa? Jumalauta oikeasti, jokainen eläköön niin kuin haluaa. En käsitä, miten minun elintavoistani voi saada niin paljon juoruilun aihetta, kun en tee siitä minkäänasteista numeroa, ei ole edes sitä facebook-accounttia, jolla asioillani huomiohuorailisin. Jos elämästään tekee ison numeron ja ylpeilisi/kalastelisi sääliä sillä, sitten se olisi niin normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää. Mutta ei, ei, ei, jos haluat pitää omat asiat itselläsi, niin kaiken maailman pässinpäät haluavat nostaa ne pöydälle julkisen sorkkimisen kohteeksi. Jos tuo luokan taulapääkin oikeasti menee ilman mitään järkevää syytä 'kantelemaan' elämäni suunnasta jollekin terveydenhoitajalle, loppuu meikäläiseltä maltti ihan täysin. Stana. Olen todella tyytyväinen elämäni tilaan tällä hetkellä, mutta sekin kai pitäisi maalata tekstinä otsaan, että sen kaikki tajuaisivat ja siten jättäisivät minut rauhaan. Rappiolla on hyvä olla, minäkin olen antautunut suosiolla.

Vuosia sitten seurustelin erään tyttösen kanssa, ja erottiin hieman riitaisissa merkeissä kun en enää voinu luottaa tähän ihmiseen. Luulin jo päässeeni muutamassa vuodessa siitä yli. Ainut asia mitä siitä ihmisestä tiesin oli se että se asuu yli 200km päässä. Ja sitten, tänään työvuoron jälkeen näin sen sattumalta kun kävin kollegaa tapaamassa ja tuntu kun ois viskattu märkä rätti naamalle, ja vanhat muistot palas pintaan. Noh, jos sitä Vergin voimalla sais unta..

En kyllä osaa sanoa, että mikäköhän yhtä kaveriakin nyt taas vaivaa. Soittaa vaan niinku tällee yhtäkkiä ja sanoo tulevansa tänne mun himaan ja kun sanoin että nyt ei kyllä käy niin haistattaa pitkät ja lyö luurin korvaan. Sit soitin takas ja vastas silleen äksyilevästi NO mitä nyt!?! kysyin että oisko sillä ollu jotai asiaa ja mitä se ois täälä tehny. Nii vastas vaan en ***** tiiä no päätin kuitenkin sanoo et ok ihan ***** sama ja löin iteki luurin sen korvaa, mietin myös että lähettäiskö perään tekstarin et turha *****illa kun en mitään oo sulle tehny, eikä tänne nyt vaan pääse et sori vaan. Mut päätin sit vaan antaa asian olla.

Lainaus:20.04.2012 chujang kirjoitti:
En kyllä osaa sanoa, että mikäköhän yhtä kaveriakin nyt taas vaivaa. Soittaa vaan niinku tällee yhtäkkiä ja sanoo tulevansa tänne mun himaan ja kun sanoin että nyt ei kyllä käy niin haistattaa pitkät ja lyö luurin korvaan. Sit soitin takas ja vastas silleen äksyilevästi NO mitä nyt!?! kysyin että oisko sillä ollu jotai asiaa ja mitä se ois täälä tehny. Nii vastas vaan en ***** tiiä no päätin kuitenkin sanoo et ok ihan ***** sama ja löin iteki luurin sen korvaa, mietin myös että lähettäiskö perään tekstarin et turha *****illa kun en mitään oo sulle tehny, eikä tänne nyt vaan pääse et sori vaan. Mut päätin sit vaan antaa asian olla.

Itellä aika monesti on kaveri *****untunut kun en jaksa lähtee mihinkää sen kanssa :D
Kyllä se siitä rauhottuu.

Edit: kai sitä vois itsekin avautua...

Mikähän on iskenyt kun tuntuu ettei mitään jaksa eikä kiinnosta tehdä. Kaikki tuntuu jotenkin tylsältä. Tänäänkin kaveri soitti ja pyysi ulos mopolla pärräilemään, mutta tuli vain "ei jaksa" -tunne ja jätin menemättä. Sama kaveri pyytää kokoajan salille, mutta jostain syystä vihaan kuntosalilla olemista. Hyväksihän se kuntoilu olisi koska olen päästänyt itseni ******* huonoon kuntoon. Painoa noin 56kg ja pituutta ~180cm.
Olen miettinyt pitäisikö aloittaa jokin urheilulaji, mutta ei ole kiinnostusta mitään lajia kohtaan. Eikä ole koskaan ollutkaan.

Tuntuu että koko elämä valuu hukkaan kun päivät menee koneella istuessa. Keskimäärin noin 7h päivässä kuluu tietokoneella. Ehkä pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja rajoittaa tätä koneella olemista ja ostaa vaikka se sähkökitara, josta olen pitkään haaveillut. Mutta jostain syystä nämä ajatukset jäävät vain suunnittelutasolle enkä toteutakkaan niitä.
Tämäkin päivä meni taas koneella istuessa. Eilen ajattelin että tänään kävisin kaupungilla tai muuten vain ulkona kävelemässä, mutta aamulla muuttui suunnitelmat ja jäinkin kotiin laiskottelemaan.

Sori jos tuli sekavaa tekstiä, väsyttää aivan helvetisti.

Katselin Mulholland Driven ensimmäistä kertaa. Nyt ei pysty nukkumaan, kun ajatukset on täysin sekaisin. What the fuck did I just watch.

Suosittelen muillekin jotka haluavat mielensä raiskattavan väkivaltaisesti.

Lainaus:20.04.2012 soldier_4_life kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja rajoittaa tätä koneella olemista ja ostaa vaikka se sähkökitara, josta olen pitkään haaveillut. Mutta jostain syystä nämä ajatukset jäävät vain suunnittelutasolle enkä toteutakkaan niitä.

Suosittelen harkitsemaan toteuttamista, jää tommoset harmittamaan jälkeenpäin.

Lainaus:23.04.2012 Wintus kirjoitti:

Lainaus:20.04.2012 soldier_4_life kirjoitti:
Ehkä pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja rajoittaa tätä koneella olemista ja ostaa vaikka se sähkökitara, josta olen pitkään haaveillut. Mutta jostain syystä nämä ajatukset jäävät vain suunnittelutasolle enkä toteutakkaan niitä.

Suosittelen harkitsemaan toteuttamista, jää tommoset harmittamaan jälkeenpäin.

Totta, elämä on lyhyt, nyt alotat sen kitaransoiton tai mitä haluatkaan kokeilla, niin ei tarvi vanhempana harmitella.

Nääh, kitaransoiton voi aloittaa vaikka kiikkustuolissa vanhainkodissa. Musiikkiliikkeestä tosin tuskin tarttuu matkaan se-ältsin-magee B.C. Richin hevimonsteri, vaan banjo.

Mutta silti suosittelen soiton aloittamista. Itse tulee soiteltua ihan normaalisti dataillessakin etc. melkein kaikissa mahdollisissa tilanteissa ehkä lukuunottamatta vessassakäyntiä ja peseytymistä.

Tai köh, eipä tule enää soiteltua, kun menin vuosi takaperin kamat myymään ties kuinka monennen kerran. Pitänee tässä kumminkin katsella, jos saisi taas vaihteeksi jotain hommattua.

Lainaus:23.04.2012 HarryJarv kirjoitti:

Tai köh, eipä tule enää soiteltua, kun menin vuosi takaperin kamat myymään ties kuinka monennen kerran. Pitänee tässä kumminkin katsella, jos saisi taas vaihteeksi jotain hommattua.

Itsekin olen aiemmin kierrättänyt soittimia innostuksen kadotessa ja rahantarpeessa. Vituttaa vieläkin, kun tuli luovuttua ensimmäisestä kitarastani pilkkahintaan. Tuhansien markkojen Charvel lähti vaihdossa bassoon jollain 700 markalla 90-luvun lopussa. Nyt alkaa rahatilanne olla kunnossa ja soitinkokoelmakin sen mukainen. Täältä saa laatusoittimia palstavelihintaan, jos kiinnostaa.

Suosittelen ehdottomasti aloittamaan harrastuksen. Sille ei loppua sitten näy.

Lainaus:23.04.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:23.04.2012 HarryJarv kirjoitti:

Tai köh, eipä tule enää soiteltua, kun menin vuosi takaperin kamat myymään ties kuinka monennen kerran. Pitänee tässä kumminkin katsella, jos saisi taas vaihteeksi jotain hommattua.

Itsekin olen aiemmin kierrättänyt soittimia innostuksen kadotessa ja rahantarpeessa. Vituttaa vieläkin, kun tuli luovuttua ensimmäisestä kitarastani pilkkahintaan. Tuhansien markkojen Charvel lähti vaihdossa bassoon jollain 700 markalla 90-luvun lopussa. Nyt alkaa rahatilanne olla kunnossa ja soitinkokoelmakin sen mukainen. Täältä saa laatusoittimia palstavelihintaan, jos kiinnostaa.

Suosittelen ehdottomasti aloittamaan harrastuksen. Sille ei loppua sitten näy.

Joo, onhan noita soittimia pyörinyt vuosien varrella. Tietty nykyään löytyy midisyna + ware-reason (aito hankinnan alla) + ware-fl kombinaatio, mutta eipä noista kitaran korvaajaksi ole. Ne vaan kummallisesti häviävät ja ilmestyvät uudestaan. Samanaikaisesti lompakko on laihtunut. Outoa.

Ei sattuisi pyörimään nurkissa jotain suhteellisen halpaa keppiä tyyliin Vintagen LP-kopiota tai Squierin Classic Vibe Stratoa? Tiliä tietty odotellessa. =D

Omaa Charvelia tulee kyllä muisteltua lämmöllä. Puolet maaleista lohkeillut, kuin myös lavan reunalistat, mutta istui käteen ja parikymmentävuotta vanha Schallerin floikka piti vireen, vaikka olisi minkälaista divebombia heittänyt. Sähköt tosin joutui jossain vaiheessa vetämään uusiksi.

Mutta niin, suosittelen kyllä lämpimästi aloittamista. Vaikea keksiä mitään syytä miksi ei.

Lainaus:23.04.2012 HarryJarv kirjoitti:
Ei sattuisi pyörimään nurkissa jotain suhteellisen halpaa keppiä tyyliin Vintagen LP-kopiota tai Squierin Classic Vibe Stratoa? Tiliä tietty odotellessa. =D

LP-kopiota ei, mutta Vintagen VRS100 valkoisena löytyy. Löytyy myös joku 90-luvun alun vasuri-Squier strato, jota soitan oikeakätisesti. Kielet olen kääntänyt ja olkahihna teipattuna. Jimi Hendrix -fiilistä.

Noita Vintagen kitaroita kyllä suosittelen kaikille, jos haluaa budjetilla löytää edes välttävän laatuisen soittimen. Taisi maksaa reilut kaks hunttia briteistä tilattuna ja on ollut yksi parhaista kuuskielisistä, mitä mulla on ollut.

Voi jumalauta, jos en saa kesätöitä, niin kyllä voi vaan vituttaa. Ei millään kuitenkaan keksi mitään tekemistä, jos ei töihin pääse ja rahaa on pakko saada. 17v täynnä toukokuussa, mut ei päässy kunnalle töihin ja alkaa paikat loppua.

Olen varmaankin Suomen ainoa nuori, joka on masentunut vappuna, ja tässä on syyt:


Minulla on vain kaksi pysyvää ystävää, joista kumpikaan ei juo eikä polta eikä kummallakaan ole tyttöystävää. Edes siskollani ei ole ollut poikaystävää. Heidän kauttaan siis en opi mitään "uutta".

Olen lukiossa, ensimmäisellä vuodella enkä ole saanut edes yhtään uutta tuttavaa saati sitten ystävää.
Tarkastuksessa terveydenhoitaja sanoi, että kyllä sinä niitä kavereita saat. Miten ihmeessä? Miten tämä tilanne vain hetkessä muuttuu?

Puhun satunnaisesti yhden vanhan kaverin kanssa ja hänhän on tietysti kova bilettäjä eikä luultavasti edes ole kummemmin huomannut kuinka olemme etääntyneet.
Pahinta tässä on, että minun "maailmankuvaani" kuuluu se, että nuoret ovat kapinallisia, juovat ja sen sellaista, mutta minä olen vain niin helvetin kiltti etten osaa! Sen lisäksi, kun olen vuoden päästä 18, voin jo laillisesti juoda jolloin koko jutusta katoaa se jännitys.

Tänään viimeisellä oppitunnilla opettaja totesi kuinka emme "varmastikaan malta odottaa lomaa ja vappua. Tehän taidatte vapun juhlinnan...no tietenkin, ettehän te muuten olisi nuoria ollenkaan!"
Ja se oikeasti sattui. Kuulostaa typerältä, joo, mutta se tuntui pahalta.



Täällä minä istun tietokoneella ja kirjoitan säälittäviä viestejä keskustelupalstoille muiden muhinoidessa tyttöjen kanssa bileissä.

Lainaus:27.04.2012 Kepponen kirjoitti:
mutta minä olen vain niin helvetin kiltti etten osaa!

Siinähän se ongelma tuliki. Naisia katos ei kiinnosta "ihan kiva"-pojat, vaan se joka on itsevarma ja kusipää. Voit toki yrittää iskeä jotakuta randomia vaan ja sitä kautta saada sitä kaveruutta ja muijan, mut jos oot aika ujo, niin sehän on aika kusinen tilanne sitten.

Lainaus:27.04.2012 Humomies kirjoitti:

Lainaus:27.04.2012 Kepponen kirjoitti:
mutta minä olen vain niin helvetin kiltti etten osaa!

Siinähän se ongelma tuliki. Naisia katos ei kiinnosta "ihan kiva"-pojat, vaan se joka on itsevarma ja kusipää. Voit toki yrittää iskeä jotakuta randomia vaan ja sitä kautta saada sitä kaveruutta ja muijan, mut jos oot aika ujo, niin sehän on aika kusinen tilanne sitten.

Tuskinpa tarvii kusipää olla että naiset tykkää.. Ja Kepposen ei todellakaan kannata masentua siitä ettei ole tyttöystävää.. se ei ole niin tärkeää mitä kuvittelet..

Lainaus:28.04.2012 pepe4 kirjoitti:

Lainaus:27.04.2012 Humomies kirjoitti:

Lainaus:27.04.2012 Kepponen kirjoitti:
mutta minä olen vain niin helvetin kiltti etten osaa!

Siinähän se ongelma tuliki. Naisia katos ei kiinnosta "ihan kiva"-pojat, vaan se joka on itsevarma ja kusipää. Voit toki yrittää iskeä jotakuta randomia vaan ja sitä kautta saada sitä kaveruutta ja muijan, mut jos oot aika ujo, niin sehän on aika kusinen tilanne sitten.

Tuskinpa tarvii kusipää olla että naiset tykkää.. Ja Kepposen ei todellakaan kannata masentua siitä ettei ole tyttöystävää.. se ei ole niin tärkeää mitä kuvittelet..

Kyllähän itselläkin on kohta 17 vuotta täynnä eikä vielä käytännössä ole ollut minkäänlaista kanssakäymistä naisten kanssa. Omasta mielestä ei itsellä mikään kiire ole, kyllä niitä naisia tulee jos on tullakseen. Ei siitä nyt masentua tarvitse.

Pääpointtina lähinnä tällainen nuoren sosiaalisen elämän puute.

Lainaus:28.04.2012 Kepponen kirjoitti:
Pääpointtina lähinnä tällainen nuoren sosiaalisen elämän puute.

Noh, olen 21 eikä minullakaan sitä hirveästi ole. Sille joko tekee jotain (harrastukset auttavat?) tai ei ja on valittamatta. Se on sinusta kiinni enimmäkseen, mitä teet.

Ei ole mitään tekemistä, ainoat kaverit asuvat yli 200km päässä, kotona lähes 24/7. Melkein tekisi mieli virittää narua jo kattoon ja pistää itsensä köyden jatkoksi.

Taitaa iskeä ahdistus ja depressio uudelleen päälle, vaikka lääkitys onkin jo hankittuna jo pitkään - onneksi ei tässä maailmassa tarvitse ikuisesti kärsiä.

^miksei niitä kavereita voi muka hankkia? Omat parhaat kaverit on yli 1000km päässä eikä se oo estänyt hankkimasta uusia kavereita?

Se ei kaikilla käy niin helposti, vähä ku sanois lihavalle et laihduta ni laihdut.
Varsinki jos on lääkitys depressioon ni maailmankatsomus ei välttämät oo niitä valosimpia.

Meikälläkää muita kavereita ole ku veljet (kuulostaa säälittävältä ku näi äänee sanoo), muut on lähinnä taustakohinaa. Se ero vaa et oon sinut sen kanssa, minähä siinä syypää oon ku poltan aina sillat.

Yhteiskunta vaa tuntuu asettavan normit et täytyy olla *******esti kavereita ja viimeistää kolmikymppisenä vaimo, valkone aita ja perunamaa.

Kepponen, meet vaan jonkun noiden kavereides kanssa joihinkin bileisiin. Ei tarvii alkaa mitään polttamaan ja vaikka täyttäisit 18, mitä sitten, ihan samanlailla se ryyppääminen jatkuu, mutta nyt ei enää tarvitse jossain puistoissa paleltua, vaan voitte mennä baariin. Ja kaveris ei juo, miksei? Kohta kun ootte molemmat 18, niin ei oo enää lakikaan esteenä, jos kaveris on tommonen periaatteen mies. Ja ei oo pakko mennä edes bileisiin, jos tuntuu ahdistavalta, menkää vaikka kaverinne luo ja ryypätkää pää täyteen, niin huomaatte, mitenkä hauskaa se on, niin ehkä "opitte" nuorten tavoille. Seuraavaksi sitten vaikka baariin, niin on kahta hauskempaa ja kännissä ne estot lähtee, jolloin tuttavuuksiakin tulee. Ite oon kans melko ujo, joten uusien kontaktien luominen on hankalaa, mut alkoholin vaikutuksen alaisena tunnun olevan kaikkien kaveri. :D

Ja itekkään en ryypännyt alaikäisenä, mut ei siinä mitään. Kun täytin 18 veljeni kanssa (ollaan kaksosia), järjesti veljen luokkakaverit meille (tai paremminkin vain veljelleni..) pirskeet. Tai no eivät ne kyllä mitään järjestäneet, vaan ne vaan tuli ryyppäämään meidän luo (vanhemmat oli muualla tällöin). En edes halunnut mitään bileitä, varsinkaan tyyppien kanssa, joita en edes juurikaan tunne (ja jostain syystä kaikki olivat tyttöjä, niin ahdistus oli vielä suurempi, eivät kylläkään mitään sen näköisiä, että olis tehnyt mieli niitä iskeä).

Noh, olin siis "pakotettu" olemaan noissa bileissä ja päätin, että vedän pään täyteen mahdollisimman nopeesti, jotta skippaan koko bileiden ohi. Kolmen kaljan tuntinopeudella vetelin siinä pari tuntia, kunnes alkoi oksettaa ja tottakai vessan ovi oli lukossa. No ja jäin sohvalle makaamaan, kun muut bilettivät. Laatta lensi lattialle ja osaksi myös sohvalle ja jäin siihen nukkumaan, eräät kuokkavieraat (bileiden ainoat kolme jätkää mun ja veljen lisäksi) vain naureskelivat, kun menivät siitä ohi parvekkeelle röökille. Jossain vaiheessa pari tyttöä eksyi paikalle, siivosivat ystävällisesti sotkun ja toivat vielä Jaffaakin, jotta olo helpottais. Kiitän useasti ja sammun taas. Välillä jotkut tytöt käy herättelemässä ja pyytävät bilettämään, mutta mua väsyttää niin perkeleesti, että ei auta.

Herään joskus myöhemmin illan aikana, kello taitaa olla vaille kakstoista. En tarkalleen muista, mitä sitten tein, mutta muistan, että musiikki pauhas ihan täysillä. Taisin siitä mennä sitten muiden kanssa makuuhuoneeseen, jossa nämä ryypiskelivät sängyn päällä. Sitten on taas mustaa ja jossain vaiheessa tuli sitten poliisit paikalle melun takia. Kävin vielä laatoittamassa vessankin siinä poliisien vierailun aikana. Bileet loppuu ja tyypit lähtee, pääsen vihdoin nukkumaan ja koettelemus on ohi, jes.

Tuona iltana kuitenkin huomasin, mitenkä siisti tunne on olla humalassa. Niinpä onkin siitä lähtien tullut aina silloin tällöin käytyä ryypiskelemässä milloin missäkin ja uusia tuttavuuksiakin on tullut. Baarissa kävin vasta melkein 19-vuotiaana. Ei tuntunut, että olis yhtään kiire sinnekään. Mut olihan siellä kyllä oma tunnelmansa.

Voisin sanoa, että omaan kaveripiiriini kuuluu vain kaksi tyyppiä, jos veljeä ei lasketa, sillä hänen kanssaan olen enimmän ajasta, vähän kuten SeriousMursun tapauksessa. Toinen näistä kavereistani oli ihan paras kaverini päiväkodista lähtien, mutta yläasteelle mentäessä välit viilenivät ja lukiossa päädyttiin lopulta eri luokille, niin jäi sekin ystävyys siihen. Sittemmin alettiin PS3:n välityksellä chattailla ja pelailla samoja nettipelejä. Nykyään puhellaan mikkien välityksellä lähes joka päivä, kun pelaillaan Bäfää ja tuntuu, että nyt on edes jonkinlainen kaverisuhde tuohonkin heppuun, mutta muuten ei vapaa-ajalla olla oltu tekemisissä aikoihin. :/ Toinen kaveri taas oli samalla luokalla ala-asteella luokkien 4-6 aikana ja oltiin silloin paljonkin tekemisissä. Sitten yläasteella oltiin eri luokilla ja nyt lukiossa päädyttiin samalle luokalle ja oltiin koko lukion ajan "yhdessä", joten sinänsä lukio tuntuikin tosi rennolta, kun ei tarvinnut stressata esimerkiksi paritöistä ja muista. Tämäm kaverin kanssa tulee nykyään käytyä myös ryypiskelemässä silloin tällöin, mutta valitettavan harvoin kuitenkin.

Että tällanen postaus. Vähän neuvomista aluksi, joka päätyy hassunhauskaan opetukseen alkoholin vaaroista ja lopulta omaan avautumiseen. Tack.