Lainaus:03.05.2012 Execta kirjoitti:

Lainaus:02.05.2012 ScottPilgrim kirjoitti:
Tossa vappuviikonlopun sunnuntaina oltiin kaverin kanssa pelaamassa futista. Sinne sitten tuli tuttuja teinilissuja joilla oli koira mukana. No, kun oltiin ... blaa blaa blaa

Taidat olla vielä ala-asteella? Mitäs jätit sen portin auki? Kyllä muakin vituttais, jos menisin vaikka koirapuistoon, laitan portin kiinni ja päästän koiran vapaaksi, kohta joku vajaa tulee, avaa portin ja koira juoksee viereiselle autotielle. :| Toki nyt kyseessä ei ollut koirapuisto, mutta joku kaukalon ja futiskentän yhdistelmä, joten tuskin te sitä koko aluetta käytitte, niin eiköhän se koira olis mahtunut siellä reunassa juoksemaan. Muutenkin saa sitä älyä käyttää. Jos se koira häiritsi teitä, niin oisitte pyytäneet vaan näitä viemään koiransa muualle, etkä vain "vittuillaksesi" jättänyt porttia auki.

Pakko tuohon vastata että kun tuo ei mikään koirapuisto ollut vaan futiskenttä, ja siellä on sitäpaitsi kielletty koirien ulkoilutus ja tälläinen sunnutaipicnictoiminta. Ja vielä, en ole ala-asteella.

No olisit sanonut, että poistuisivat naurettavaa ja lapsellista käytöstä avata ihan *****illakseen portti jotta koira pääsee karkuun.

Lainaus:29.04.2012 Raineruf kirjoitti:

Lainaus:29.04.2012 roger1994 kirjoitti:
Huomenna olisi lähtö Belgiaan muutamaksi kuukaudeksi työharjoitteluun yksin... Yleensä kyllä olen ihan täpinöissä siitä, että pääsee matkustelee ympäri luoteis-Eurooppaa ja näkemään uusia paikkoja, mutta kavereitahan tuolla ei hirveästi ole. Työkaveritkin ovat normaaleja 40-50-vuotiaita kirvesmiehiä, joilla on oma elämä, joten saa nähdä miten sopeutuminen tapahtuu. Kirjoittelen matkasta blogia, jotta saan edes jonkinlaista kontaktia tuttuihin Suomessakin, käykää toki tekin katsomassa:

http://halpatyovoimaabelgiaan.blogspot.com/

Kiinnostaisi tietää miten tuonne päädyit ja miten hait?

Vähän myöhässä, mutta meidän amiska sai aika paljon stipendirahaa ulkomaan reissuja varten ja kaikki ketkä halusivat pystyivät lähtemään ulkomaille työharjoitteluun. Valitsin Belgian melkeinpä nopalla ja sain stipendin, nyt ekan viikon jälkeen ihan jees fiilikset. Kavereita ei oikein vielä ole, mutta uudessa paikassa riittää katseltavaa ja koettavaa yksinkin. Pahin aika on varmaan 3-5 viikon jälkeen, kun kaikki alkaa olla tuttua.

Vähä ahdistaa huominen opinnäytetyön esittäminen, kun on kumminkin paniikkihäiriö. Onneks mulon tabut Kaikista pahin oli kyllä aiemmin sillo joskus kun jouvuin työharjoittelussa tekee projektisuunnitelman kaupungille ja kuopion liikenteelle ja jouduin esittää sen powerpointilla seminaarissa kaupungintalolla, JOTEN ei se nyt NIIN paha ainakaan voi olla. Toivottavasti menee hyvin. Eihän toi ookkaan ku 6 diaa pitkä niin turha ottaa sen enempää ressiä. Niin sitä vaan silti tulee otettua. Hemmetti alkaa juttukin vähän mennä sekavaks.

Onhan noita esiintymisiä ollu millo bestmanina, asiakaspalveluhommissa ym, mutta mutta silti sitä aina kusisukassa kun joutuu esiintyy

E: Toinen mikä ressaa on että pääsin valintakokeisiin, mutta kestävät kaksi päivää ja tyyliin 8-17 asti molempina päivinä. Eikä alakaan kiinnosta enää *****akaan. Sit tietty pitäs saada kolme näyttöä tehtyä tän viikon sisällä ja armeija ja autokoulu. Tuli autokoulukin vähän liian myöhään alotettua just kaikista kiireisämmällä ajalla, mutta siinä kävi aiemmin pieni moka sen kanssa ni joutu siirtää. Ja sit kun armeijassa tarttee autokorttia iha ehottomasti. Jumalauta et stressaa, vituttaa ja masentaa. HUH! Viina vklp PAKKO!

Alan olla lähellä tilannetta jossa katkaisen välit kaikkiin kavereihini, sen takia, koska kutsu kavereille peruuntui vaikka ensiksi luvattiin - oli tasan viimeinen pettymys elämässäni. Eipähän tarvitsisi enää koskaa miettiä, pääsenkö kavereille vai en - säästyy puhelinlaskussakin.

DaCapo: Saanko kysyä, miksi se peruuntui.

Heille tuli muita suunnitelmia viikonlopuksi - jää nyt sitten naikkonenkin tapaamatta. Mutta yön yli nukuttua univelatkin pois, niin olin jo paremmalla fiiliksellä ja olen tyytyväinen, että edes he ovat kavereitani.

Käsittääkseni odotit sitä aika paljon, joten ikävä juttu. Toivottavasti et kuitenkaan ehtinyt mennä kavereita haukkumaan tuon takia. Olethan sanonut, että he ovat yksi elämäsi harvoista valopilkuista.

Huh, olipa mielenkiintoinen heräämineen: Tiedänpähän tasan tarkkaan miltä haamuraaja & käden halvaantuminen tuntuvat. Tuli koettua molemmat peräkkäin. =)

Jännää. Sitä oli kyllä unikin, kieltämättä.

En hauku koskaan kavereitani. Itse olen syypää, että olen mieleltäni sairas ja todella herkkä pettymään/masentumaan.

Perjantai. Suunnitelmissa ryypätä aivan jumalattoman ankarasti ja löytää itsensä lauantaiaamuna katuojasta krapulassa tai kuolleena.

Lainaus:11.05.2012 JohnCracker kirjoitti:
Perjantai. Suunnitelmissa ryypätä aivan jumalattoman ankarasti ja löytää itsensä lauantaiaamuna katuojasta krapulassa tai kuolleena.

Teh wall of text.. it's gone! En jaksanu lukea aiemmin, mutta nyt kun tulin koneelle, niin se oli editoitu poies. :D

Tässä on viime aikoina tullut jotenkin syrjäydyttyä moninpelaamisesta... En ole ajoittaista Alien Swarmailua lukuunottamatta pelaillut muuta kuin STALKERia ja TDU:ta, yksin. Kyllähän niitä pelikavereita on, mutta ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on tuo DayZ-modi ArmAan, enkä kyllä sitäkään aio hankkia. En tiedä miksi kyllästyttää. TUntuu, että pelaamisesta ei nauti samalla tavalla kuin ennen.

Lainaus:12.05.2012 PS3Roni kirjoitti:
Tässä on viime aikoina tullut jotenkin syrjäydyttyä moninpelaamisesta... En ole ajoittaista Alien Swarmailua lukuunottamatta pelaillut muuta kuin STALKERia ja TDU:ta, yksin. Kyllähän niitä pelikavereita on, mutta ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on tuo DayZ-modi ArmAan, enkä kyllä sitäkään aio hankkia. En tiedä miksi kyllästyttää. TUntuu, että pelaamisesta ei nauti samalla tavalla kuin ennen.

Tauko tekee hyvää. Ainakin itsellä.

Kahden tunnin yöunet, venähtänyt selkälihas ja krapulainen olo takaavat todella huteran olon.. Ei saisi juhlia liian rajusti, mutta olipahan aivan sa*tanan hauska yö!

Jalka ollut paketissa jo hieman yli viikon, murtunut kahdesta kohtaa. Ketuttaa se kun ei pysty itse vieläkään edes ruokaa kunnolla tehdä, aamukahvitkin kannetaan nenän eteen kun ei pysty kuppia kantamaan.. Ei oikeastaan muuta tekemistä kuin istua koneella tai könkätä johonkin ulos kattomaan kun muut pelaa futista tai muuta vastaavaa.. :c

Hävisin netticasinolle 200 euroa...

Hah, no ei niin huono sijoitus mitä Senathuksella: Perjantaina 200e baariin.

Lainaus:15.05.2012 Kultu kirjoitti:
Hah, no ei niin huono sijoitus mitä Senathuksella: Perjantaina 200e baariin.

Sä sentään sait jotain vastinetta rahoilles, että sanoisin ton olleen järkevämpi sijoitus. :D

EDIT: Pitäis opetella varmaan lukemaan...

Valitettavasti ei menny puoletkaan noista omaan napaan

Lainaus:13.05.2012 R1KS4 kirjoitti:

Lainaus:12.05.2012 PS3Roni kirjoitti:
Tässä on viime aikoina tullut jotenkin syrjäydyttyä moninpelaamisesta... En ole ajoittaista Alien Swarmailua lukuunottamatta pelaillut muuta kuin STALKERia ja TDU:ta, yksin. Kyllähän niitä pelikavereita on, mutta ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on tuo DayZ-modi ArmAan, enkä kyllä sitäkään aio hankkia. En tiedä miksi kyllästyttää. TUntuu, että pelaamisesta ei nauti samalla tavalla kuin ennen.

Tauko tekee hyvää. Ainakin itsellä.

Sama. En ole pahemmin skyrimin jälkeen (silloin marras-joulukuussa) mitään erikoista pelannut, mitä nyt joskus satunnaisesti kavereiden kanssa. Kerrankin laskin päiviä, 30 päivään en koneella pelannut sitten mitään. Ei siinä pelaamisessa mitään, kyllä siitä nautin ja kiinnostaa, mutta ei kiinnosta Jospa sitä tässä taas kesällä, kun työtkin jäi saamatta.

Se pelaaminen vaan muuttui suurimmaksi osaksi kouluun panostamiseen ja leffojen/sarjojen katsomiseen. Sanotaan nyt 20/80 suhtheella

Lainaus:15.05.2012 Kultu kirjoitti:
Hah, no ei niin huono sijoitus mitä Senathuksella: Perjantaina 200e baariin.

Aika samaa tasoa, säästyin kaloreilta ja ehkä pahalta ololta!

Mielenterveydestä luennoiva ukkeli sanoi, että jokaisen ihmisen toiminta on järkevää ja perusteltavissa olevaa hänen omassa todellisuudessaan. Kun sitä nyt miettii, se kuulostaa varsin oikealta havainnolta - ehkä jopa itsestäänselvältä.

Sitten sitä psykologiasta hienoisen kiinnostuneena syyllistyy kognitiiviseen pohdiskeluun ja peilaa tällaista johtopäätöstä itseensä. En sano sillä, että lukisin netistä läpi erilaisia diagnooseja ja sairauskuvauksia jyrsijärutosta, minkä jälkeen lähtisin repimään itseäni poskista kylillä juosten ja huudellen olevani murmeli. Vaikka totta valitettavasti on, että verkon ihmeellisestä maailmasta löytää todella helposti joitain tosikertomuksia (tai mistäpä ne todellisiksi tietää) elävästä elämästä, ja niihin huomaa voivansa samaistua pelottavan paljon. Mitä tällä tarkoitan, kertonen myöhemmin.

Ja toimintani järkevyyteen siis. Joudun tunnustamaan olevani elämäntavoiltani nykyisin varsin paheellinen, enkä sano sitä mitenkään naiivin ylpeästi tai rehennellen; tuskin virtuaalipippelini siitä jäykistyy, kasvaa hervottomaksi ja tulee lihaksi vanhan elimeni tilalle. Enkä oikeassakaan elämässä ole siitä ylpeä. Pahellisuudesta siis. Heh, heh.

Viime syksynä muutettuani kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tapahtui luonnollinen (toki vain osittainen) irtautuminen vanhasta elämästä lapsuudenkodissa. Tokihan sitä sitten alkaa juomaan alkoholia ja muillakin tavoin kokeilemaan uusia asioita, ei kapinoidakseen, vaan uteliaisuuttaan. Mutta jotenkin tämä muutos tuntui itselleni turhan rajulta. En nimittäin ollut koskaan juonut itseäni humalaan ennen 18-vuotissyntymäpäiviäni, enkä sen jälkeen juonut tippaakaan ennen kahtakymmentä ikävuotta - jolloin muutin omilleni (=valtion tukemana). Enkä koskaan osallistunut sosiaaliseen elämään, kavereita näki 99-prosenttisesti vain koulussa. Tupakanpolttoa en harkinnutkaan, kaikki paheet näyttivät vain... pahoilta. Ehkä jopa sisimmissäni kääperryin sellaiseen "kaikki tuolla kylillä juopottelevat ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat ärsyttäviä, itsepetoksillisia olentoja, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, olen parempi ihminen"-ajatteluun. Todellisuudessa minulla ei vain ollut munaa olla mukana missään.

Nyt löydän itseäni kädet hiessä laskemassa lantteja ja panttipulloja saadakseni tupakka-askin, tuijotan nettipankista tilini saldoa ja yritän laskeskella, riittääkö rahaa alkoholin oston jälkeen ruokaan ja muuhun vähemmän tärkeään. Ei se minusta ehkä tee alkoholistia, ainoastaan opiskelijan. Minä vain pidän humaltumisesta, ja se on mukava sijoitus. Kohtaa ihmisiä ja odottamattomia tilanteita. Mutta ehkä sitä pitäisi löytää elämäänsä muutakin sisältöä. Pitäisi harrastaa ja iskeä nainen. Mutta, mutta. Ei kiinnosta, har har har. Enkä tarkoita juuttuneeni jälleen siihen, että pitäisin itseäni muita parempana.

Lopuksi voin sanoa laihduttaneeni viime kesästä sen nelisenkymmentä kiloa. Lievästä ylipainosta ollaan humpsahdettu lievään alipainoon. En tiedä, missä se sairaalloisuuden raja menee, mutta nykyisin sitä tulee tuijotettua puntaria jok'ikinen aamu ja pideltyä äärimmäisen tarkasti silmällä sitä, mitä syö. Jostain syystä kokee täysin mahdottomaksi sen ajatuksen, että antaisi välillä itsensä herkutellakin, vähän lihoa, kun kerran varaakin olisi. Ja minulle tuo suurta mielihyvää huomata voivansa pitää edes yhden asian elämässään kontrollissa. Mutta samalla minulle tuo suurta ahdistusta huomata läheisten ihmisten katsovan minua nykyisin kieroon, osan olevan jopa huolissaan.

Tähän kaikkeen viitaten eräs tuttavani sanoi minun polttavan kynttilääni molemmista päistä loppuun. Sellaisen kuuleminen suoraan vähän hätkähdytti, ja jostain syystä yritin esittää asiassa loukkaantunutta - tai ehkä syynä oli juurikin se, etten minä halua olla mikään taakka kenenkään toisen takaraivossa. Mutta vaikka sanoisin noin, ja vakuuttaisin kaiken olevan hyvin, en voi olla varma heidän vakuuttuneisuudestaan. Enkä vastaavasti jaksa harkitakaan elämäntapojeni muuttamista tästä nykyisestä... Minä vain pidän elämästäni tällä hetkellä. Ainakin parin drinkin jälkeen.

Nyt on sellainen olotila, että tekisi mieli kuolla pois - taas depressio syö ihmistä. Kohta tosin rupean treenailemaan, että jos se edes vähäksi aikaan helpottaisi. Kyllä tämä yksinäisyys viel hautaan vie ja nopeasti.

Lainaus:16.05.2012 DaCapo kirjoitti:
Nyt on sellainen olotila, että tekisi mieli kuolla pois - taas depressio syö ihmistä. Kohta tosin rupean treenailemaan, että jos se edes vähäksi aikaan helpottaisi. Kyllä tämä yksinäisyys viel hautaan vie ja nopeasti.

Jos on ylimääräistä rahaa, niin kannattaa opetella pelaamaa nettipokeria. Aika menee nopeasti ja voi saada mukavat rahatkin.

Yksinäisyys on välillä hieno asia!