Lainaus:18.07.2012 BoomBaard kirjoitti:
Ja kuumallla päivällä ne luukut muutenkin kiinni. Ei se auta, että hamstraa sitä lämmintä ulkoilmaa sinne taloon. Avaaa ikkunat vasta sitten illalla

Täällä ainakin ilma on kylmempää kuin sisälämpötila joten ikkunoita pidetään koko ajan auki.

Joskus sitä on kai tervettä pysähtyä katsomaan elämäänsä, vaikkei siihen herättäisikään jokin päin mäntyä menevä asia.

Kuin muistelee tasan vuosi taaksepäin, niin voi todeta, että minusta on kadonnut se nelisenkymmentä kiloa massaa - olen siirtynyt ylipainosta mieleiseeni kokoluokkaan. Siitä on sitten saanut kuulla yhtä jos toistakin mielipidettä, jostain syystä sitä vain ei kuulemma voi olla vain "painoa pudottanut henkilö", sitä on pakko olla anorektikko jos on laiha. Terveisin ihmiset, jotka eivät itsekään mitään lihakimppuja ole. Noh, sillä ei ole väliä, koska mielestäni muiden ei pidä kantaa toisten ristejä, kun niitä ei edes tarjota jaettavaksi ja toinen voi vakuuttaa kaiken olevan kunnossa.

Ja piru vieköön, että on henkinen olo parantunut. Sitä ei pysty enää tunnistamaan itsessään sitä itsesäälissä rypemisen mentaliteettia. Ennen sitä vain istui ja katsoi seinille, odotteli jotain, ehkä jotain kauheaa uutista ja lopullista naulaa arkkuunsa, ja istui lisää ja odotteli. Vihasi itseään. En kykene enää saamaan minkäänlaista kunnon yhteyttä sellaiseen tunteeseen. Onko minulla oikeasti joskus mennyt niin huonosti? Tuo kysymys saa minut hieman epäuskoiseksi ja oloni epätodelliseksi. Olen siitäkin syystä todella tyytyväinen, että pidin sen aikoinani omana tietonani, koska jos jotain en halua, niin se on, että muut ihmiset joutuisivat olemaan huolissaan minusta - syyttä tai syyn kanssa. Tai pitävän minua suuren numeron itsestään tekevänä, itsekeskeisenä aasina.

Onneksi on internet, hurr durrr.

Nyt? Katse eteenpäin. Olo on tasapainoinen ja rauhallinen, mieltä ei paina edes monille pakonomainen tarve murehtia sellaisista asioista kuin foreveralone?.jpg, rahan riittävyys, tulevaisuuden haasteet jne. Kunhan olen tässä ja nyt, päivä kerrallaan.

Valitettavasti sitä ei osaa edelleenkään olla sanovinaan mitään rohkaisevaa niille, joilla saattaa mennä huonosti. Jotkin asiat vain ovat vaikeita, ne eivät ehkä korjaannu ja jos korjaantuvat, siihen saattaa mennä pirun kauan aikaa. Mutta voin itse olla tyytyväinen ja toivoa parasta muille.

PS. Kesäloma typistyi käytännössä neljään viikkoon = ryyb ryyb ryyb

Oma elämäni kulkee tätä samaa surkeaa rataa, enkä usko, että minulla tulee olemaan paikkaa yhteiskunnassa.
Mutta onhan sitä mukavaa kuulla välillä myös näitä voittoisampia tarinoita, kuten JohnCrackerilla.

JohnCracker kyllä kirjoitti hienosti. Itekin olen laihduttanut ylipainosta normaaliinpainoon ja vähän vaihtelevia mielipiteitä olen saanut. Kuten: "Sä oot liian laiha, kohta tuut sairaaksi" yms ja myöskin positiivisiäkin kommentteja. Tärkeintä on kuitenkin että minulla itselläni on nyt hyvä olo. (En ole sitten alipainoinen..)

Ja jos jotain negatiivistakin niin kesä on ollut aika huono. Eipä ole oikein tullut käytyä missään muutavaa mukavaa reissua lukuunottamatta.
En saanut kesätöitäkään.. Tosin saan syyttää siitä itseäni, koska olisi pitänyt kysyä vähän useammasta paikasta kuin yhestä.
Nyt jo melkein odottaa koulun alkamista (amiksen kakkoselle menossa.)

Mutta ehdottamista positiivistä olikin nuo harvat hyvät matkat ja sain itseni semmoiseen kuntoon kuin halusinkin.

Tiistai-aamu... nice... Tahtoo deitille

Lainaus:24.07.2012 pelipoika1977 kirjoitti:
Tiistai-aamu... nice...

Rekisteröitynyt
20.07.2012

Juuh okei 8)

Vaikka olen ollut vasta viikon uudessa työssä, tuntuu jo nyt että tässä kaipaisi uusia tuulia elämään. Sanomalehdenjako kun on todella puuduttavaa hommaa.

Kyllähän sitä pari kuukautta tommosta aivotonta *****a tekee. Kunto kohoo ja voi vaa kelailla asioita ku rullaa. Itel on niitä päivii duunissa mis haluis vaa tehä just tommost työtä eikä ajatella Varsinki maanantait ku on nii ***** solmussa.

Ei ******* kun tylsää täällä isällä. Nyt oon ollu viikon ja 4 päivää ja satunnaisesti kavereiden luona käynyt, kun ei viitsi kovin usein koska aika harvoin isää näkee. Viikonloput menee vielä ihan hyvin, mutta tän kahden viikon aikana aika käy tosi pitkäksi. Varsinkin, kun on 5v ja 1,5v pikkuveljet riehumassa miten sattuu niin hermot meinaa mennä aika monestikin. Onneks sunnuntaina takas äitin luo viettämään loppu kesäloma, silloin ei pitäs ees olla tylsää kun pääsee omalle koneelle missä ei oo näitä *******en lapsilukkoja ja voin pelata ja tehdä mitä haluan.

Isän luona käymisestä en oo ikinä tykännyt, paitsi silloin kuin hän ei ollut vielä löytänyt nykyistä vaimoansa, ärsyttävä nainen sanon minä. Ainoat hyvät hetket ovat ne, kun pääsen isän kanssa käymään jossain tai muuten vaan voi olla kahdestaan tai neljästään pikkusiskojen kanssa.

^ Byhyy, ei oo konetta, nii on tylsää.

Lainaus:26.07.2012 Execta kirjoitti:
^ Byhyy, ei oo konetta, nii on tylsää.

Siis onhan täällä kone mutta ei edes ohjelmia joilla voisi pitää yhteyttä kavereihin, ne kun käy facebookissa tosi harvoin. Ärsyttää eniten se, kun nuo pikkuveljet on tollasia jästipäitä ja niitä pitäis vahtia. Tuntuu että tuo äitipuoli on käsittäny vähän väärin että minkä takia me tänne tullaan. Tuntuu että se aika on hänelle hermolomaa ja pistää meidät lapsenvahdeiksi. Ja sitten jos ei jotain jaksa tai halua veljen kanssa tehdä niin hän vetäytyy siihen että kuinka harvoin pikkuveljet meitä näkee. No voi nyyh yhtä vähänhän se isä näkee. Yleensä jään kuitenkin tulematta jos tiedän että isällä on töitä eikä hän ole kovin paljoa kotona.

Että kyllä täällä ilman konetta pärjää ihan hyvin ei jaksanu ekaan viestiin pitemmästi kirjottaa ku aurinko paistoi ikävästi just silmään ja piti siristellä että ruudulle näkisi.

Eli siis näin lyhyemmin sanottuna ei se kone ole kuin ihan pikku vaiva. Hermot menee noihin kakaroihin ja äitipuoleen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä kesä olisi elämäni huonoin. Sää on ollut paska lähes joka päivä ja suurin osa niistä hyvistäkin päivistä on mennyt töissä. Keväällä oli paljon puhetta, että istutaan terassilla ja juodaan kaljaa - kuin yleensä on ollut tapana, mutta en ole kertakaan ollut terassilla - tai edes rannalla. Festareillakaan ei tultu käytyä, koska töitä. Jumalauta, että pistää vihaks tällänen. Bukowski oli oikeassa; pummit ovat onnellisimpia.

Itselläni vaihteeksi ihan neutraali olotila päällä. Tie kohti aseksuaalisuutta tuntuu sujuvan hyvin, en ole enää kaivannut ketään rinnalleni, enkä haikaile enää mielessäni edes seksiä tai no, sen verran vielä kuitenkin, että a-viihdettä tulee katseltua, mutta sitäkin hyvissä fiiliksissä.

Ja ensi viikolla sitten taas kaverien luokse pitämään hauskoo ja juomaan alkomahoolia oikein kunnolla.

Kultu vähän sama tilanne. Workwork ni ei voi muuta sit oikee tehäkkää. Tekis mieli saikuttaa nii vitusti muttei omatunto anna periks.

Teillä näyttää menevän aika hyvin.

Lainaus:26.07.2012 visperi kirjoitti:
Ei ******* kun tylsää täällä isällä. Nyt oon ollu viikon ja 4 päivää ja satunnaisesti kavereiden luona käynyt, kun ei viitsi kovin usein koska aika harvoin isää näkee. Viikonloput menee vielä ihan hyvin, mutta tän kahden viikon aikana aika käy tosi pitkäksi. Varsinkin, kun on 5v ja 1,5v pikkuveljet riehumassa miten sattuu niin hermot meinaa mennä aika monestikin. Onneks sunnuntaina takas äitin luo viettämään loppu kesäloma, silloin ei pitäs ees olla tylsää kun pääsee omalle koneelle missä ei oo näitä *******en lapsilukkoja ja voin pelata ja tehdä mitä haluan.

Isän luona käymisestä en oo ikinä tykännyt, paitsi silloin kuin hän ei ollut vielä löytänyt nykyistä vaimoansa, ärsyttävä nainen sanon minä. Ainoat hyvät hetket ovat ne, kun pääsen isän kanssa käymään jossain tai muuten vaan voi olla kahdestaan tai neljästään pikkusiskojen kanssa.

Onneks oma isä asuu yksin, tai no onhan sillä nainen mutten onneks en ole sitä nähnyt - enkä myöskään halua. Kerran viikossa tulee käytyä isällä kun 20 minuutin pyörämatkan päässä asuu, joten haluan käyttää sen ajan hyödyksi jutellen, tehden ruokaa yms. joten en halua sinne ulkopuolista ''sekottamaan pakkaa''.

Kuinkas kaukana oma isäs asuu? Ja jos isäs naikkonen ärsyttää niin puhu isälles, kyllä se järjestää aikaa pelkästään teille jos yhtään välittää.

oma isä asuu nykyään sellasen 30-40min pyörämatkan päässä eli ei meilläkään mikään pitkä matka ole. Sellaisia tapaamisia missä ei olis isän vaimoa on aika vaikee järjestää, kun niillä on nuo kaksi poikaa ja muutenkin kaikki tietää etten tykkää isän naisesta. En muuten juurikaan tykkää hänen tutuistaan kun he tuntuvat olevan aika samalla aaltopituudella keskenään. Lapsenvahteja me aina ollaan vieraiden paikalla ollessa sillä välin kun vanhemmat seurustelevat keskenään.

Ennen vanhempien eroa oltiin muuten tosi läheisiä isän kanssa, mutta nykyään puhutaan aika vähän ja joskus hän hakee äidin luota pelaamaan sulkapalloa parin sedän kanssa.

Äidillä on sentään kaikin puolin mukava mies, joka ajattelee myös muita ja jonka kanssa on ihan mukava olla ja touhuta. Hän sentään kohtelee minua oman ikäiseni lailla.

E: Yks asia saa kyllä päässä kiehumaan aika pahasti. Aina jos pyytää pikkusen isältä vaikka harrastuksiin rahaa (enimmäkseen pikkusiskot) ,ettei tarvi äitillä kaikkea maksaa. Silloin äitipuoli alkaa selitellä että ei oo rahaa niin ei oo oikeen varaa ostella mitään. No millä ***** rahoilla ne ostelee tolle pikkuveljelle joka kauppareissu jotain leluja? Nytkin tulivat kaupasta nii yllätys olivat ostaneet hänelle jonku kalliin mopokypärän. Synttärilahjaksi tais saada upouuden pyörän ja kalliin temppupotkulaudan. Tällä viikolla isä kävi ostaan 200e subbarin kotiteatteriin ja äitipuolella on yks nokian uusimmista windows puhelimista. Ei ******* kun pitää valehdella täysillä päin naamaa. Kyllä ymmärrän että isä on kirvesmies eikä palkka ole mitään huippuluokkaa, mutta jos noin paljon on varaa ostella itselle ja heidän yhteisille lapsille, niin eiköhän se vois välillä vähän meitäkin tukea tarpeen tullen.

Lainaus:27.07.2012 hotdayy kirjoitti:
Teillä näyttää menevän aika hyvin.

Aina.

Itse asiassa nyt kun mietin niin ei mulla mee oikeestaan yhtään *****sti. Opiskelupaikka on, hilloa on, duunia on, ystäviä on, kavereit on, love interest on... Herranisä ku elämä hymyilee ja silti valitan jostai mitättömist asioist.

Vanhat luokkakaverit lähtevät illalla juopottelemaan, ja pyysivät meikäläistä mukaan. Viikko sitten tuli kuitenkin tehtyä taas joku lupaus ettei nyt pariin viikkoon menisi tippaakaan alkoholia kurkusta alas, koska nyt heinäkuussa tuo touhu on verottanut terveyttä vähän liikaakin. Joten kaipa tuo on jätettävä välistä. Harmittaa vain kun ei sitä tiedä milloin taas näistäkin kavereista jotain kuulee, nykyään kun kaikki tyypit menevät jo omia teitä.

Lainaus:27.07.2012 Martial4rtist kirjoitti:
Vanhat luokkakaverit lähtevät illalla juopottelemaan, ja pyysivät meikäläistä mukaan. Viikko sitten tuli kuitenkin tehtyä taas joku lupaus ettei nyt pariin viikkoon menisi tippaakaan alkoholia kurkusta alas, koska nyt heinäkuussa tuo touhu on verottanut terveyttä vähän liikaakin. Joten kaipa tuo on jätettävä välistä. Harmittaa vain kun ei sitä tiedä milloin taas näistäkin kavereista jotain kuulee, nykyään kun kaikki tyypit menevät jo omia teitä.

Nii eikä selvinpäin voi mennä? HUOH!

Mikään ei ole niin tylsää, kun itse olla selvinpäin ja muut juovat - itselläni ainakin näin.

Vau, kaveri muuttaa n. 150km päähän, alussa ku sain tietää, niin ei tuntunu niin pahalta, mut nyt kieltämättä vähä suru iskee...

Vituttaa tällänen kesäaika, peruskoulu loppunu, luokka hajonnut ja kaikki hyvät koulumuistot hiipuu aikojen taa. Jengi siirtyy kaikki eri kouluihin ja niinhän siinä kävi niinkun yhdessä biisissäkin sanotaan että "Vanhat frendit alkaa muistutta ohikulkijaa". Vanhat kaverit ei jaksa edes morjestaa enää ja jos jaksaa niin tietää että se ei ollut "mielekästä" vaan pakollista. Kaikki yhteyden pito on jäänyt ja kerran kun koitin yhelle kaverille soittaa niin tottakai soitin huonoon aikaan ja kaveri oli just ryyppäämässä ilmeisesti jossain, ja tottakai siellä jotku *******n urpot vaan huuteli siihen puhelimeen.

Vituttaa niin vitusti. Mikään ei oo enää ku ennen.

Ahh. Kuinka paljon yks PP:hen avautuminen helpottaa oloa.

Jatkossa toi tulee muuttumaan vaan pahemmaksi. Kun porukat alkaa muuttamaan ympäri suomea töiden, tai tyttö/poikaystävien perässä. Sit ihmiset löytää uudet kaverit ja piirit niissä uusissa paikkakunnissaan ja hajoo sit lopullisesti kaikki vanhat piirit. Toisen asteen opinnoissa nyt sentään aika iso osa porukasta asu vielä samalla paikkakunnalla, vaikka eri kouluihin mentiinkin.