Kepponen: Unohda naiset kokonaan, voin kokemuksesta sanoa, että maailman turhin asia, mihin mies voi hukuttautua - tiedän, että alkuunsa on vaikea päästä irti tästä, mutta kun mietit hyvin tarkkaan, mihin tarvitset turhaketta nimeltään nainen, niin et enää jaksa miettiä tuota asiaa. Kyseessä on vain yksi primitiivinen vietti ja eikä sille tarvitse alistua.

Lainaus:22.08.2012 Kepponen kirjoitti:
No helvetti kun on kasvatettu niin kiltiksi etten tiedä mitä voin tehdä. Kyllä minä uskon, että tänä vuonna tapahtuu jotain, mutta edelleen, mitä jos ei?? Olen vainoharhainen.

Ja minä sanoin, että kokemusta on vastaavanlaisesta tilanteesta - tälläkin hetkellä - ja ikää löytyy vieläpä muutama vuosi enemmän. Eikö minun kuuluisi olla pohjalla, masentunut ja kokonaan uskoni menettänyt, kun vielä näinkin "vanhana" on tuon tapainen tilanne? Asiat eivät tapahdu itsekseen vaan tekemällä niille jotain. Kerää rohkeutta ja tee jotain mukavuusalueen ulkopuolella olevaa. Kerää sitten lisää rohkeutta ja tee jotain lisää, ja siitä se ehkä lähtee. Toinen vaihtoehto on, että huomaat, ettei muiden elintavoissa ole mitään tavoittelemisen arvoista ja päädyt olemaan tyytyväinen nykytilanteeseesi. Ei tuohon ongelmaan joka tapauksessa mitään taikatemppuja ole - tee jotain tai tyydy siihen mitä on.

Lainaus:23.08.2012 DaCapo kirjoitti:
Kepponen: Unohda naiset kokonaan, voin kokemuksesta sanoa, että maailman turhin asia, mihin mies voi hukuttautua - tiedän, että alkuunsa on vaikea päästä irti tästä, mutta kun mietit hyvin tarkkaan, mihin tarvitset turhaketta nimeltään nainen, niin et enää jaksa miettiä tuota asiaa. Kyseessä on vain yksi primitiivinen vietti ja eikä sille tarvitse alistua.

Ei tässä edes naisista ole ihmeemmin puhuttu, ongelmathan ovat pääasiassa muualla ja naiset ovat vain yksi osa. Sitä paitsi sinun "kokemuksellasi" ei tähän asiaan ole yhtään mitään sanottavaa, koska sitä ei ole. Sinun kokemuksesi ovat pelkästään pääsi sisällä ajatuksissasi, se on jo tullut ihan selväksi niin monta kertaa aiemminkin.

Tuollahan tuo Kepponen mainitsi vastakkaisen sukupuolen ja yritän auttaa häntä pääsemään eroon edes tuosta asiasta - jostain on hyvä aloittaa ja naisten unohtaminen kokonaan on helpoin. Voi tuntea olonsa edes hieman paremmaksi.

Lainaus:23.08.2012 DaCapo kirjoitti:
Tuollahan tuo Kepponen mainitsi vastakkaisen sukupuolen ja yritän auttaa häntä pääsemään eroon edes tuosta asiasta - jostain on hyvä aloittaa ja naisten unohtaminen kokonaan on helpoin. Voi tuntea olonsa edes hieman paremmaksi.

Hyvin onnistuit joka tapauksessa kaivamaan sen pääpointin koko jutusta. Ja sinäkö olet sen paremman olon asiantuntija? Viime viikollakin taisi lähteä aika monta nettivinkkiä sinusta, kun menit täällä esittämään aika uhkaavia lausuntoja.

Minua kun kiinnostaa joidenkin tekemät nettivinkit todella paljon. Joku varmaan kuvittelee, että ihmisiä voisi tuolla tavoin kontrolloida, mutta ei voi - päinvastoin, jos poliisi ottaa yhteyttä, se vain provosoi enemmän toteuttamaan suunnitelmansa (näin teoreettisesti).
Itse kirjoitan aina lain puitteissa.

Tartuin tuohon vastakkaisen sukupuolen asiaan siksi, koska se on ainoa asia, missä voin auttaa.

Ymmärrän tietenkin tuon "kerää rohkeutta" jne. mutta se on aika vaikeaa kun en tiedä mitä voin tehdä. Tai siis, ei minua kiinnosta yksinomaan ryyppääminen, naiset, kaverit jne. vaan vähän sosiaalisempi elämä, josta sitten saattaisi noita kaikkia nousta esiin.
Tuskin kukaan on päässyt tilanteeseensa etsimällä etsien kavereita ja suhteita vaan he vaan ovat aiemmin olleet rohkeampia yms.
Itse olen ollut aiemmin todella ujo, mutta nyt minulla ei ole melkein ollenkaan sellaista ongelmaa.

Lukiossa olen nyt valinnut aika sosiaalisia kursseja, mukaanlukien vanhojentanssit, ja kyllä minä keskustelen siellä monille. No katsotaan mitä käy. En tiedä kuinka paljon murrosikä vaikuttaa enää 17 -vuotiaana, mutta tuossa kesällä oli aika paljonkin mielialan vaihtelua kun taas nyt olen melko tyytyväinen itseeni.

^Varmaan voisi ainakin puhua ihmisille aina tilaisuuden tullen (pienenkin tilaisuuden), käydä etäisestikin kiinnostavissa jutuissa ja miksei joskus katsomassa ei-kiinnostaviakin juttuja, jne. - kaikkea tuollaista pientä.

^jos tuntuu vaikeelta puhua sellaisille joille et tunne niin itse olen huomannut että on hyvä aloittaa vaikka jostain pikku asioista. Voit sanoa vaikka että olisipa jo perjantai, yleensä kuka vain voi siihen kommentoida ja sitten on jo helpompi puhua lisää.

Kiitos vaan neuvoista! Minusta tuntuu, että se kliseinen "kunhan vain puhut jollekin" auttoi vähän tässäkin tilanteessa. Sain tunteeni jotakuinkin kirjoitettua tänne ja vaikka edelleen olen sitä mieltä, että voisin "elää vähän paremmin", on minulla hiton hyvä itsetunto.

Ja siihen se tuntuu loppujen lopuksi kulminoituvan: itsetuntoon.

Tänäänkin koulussa olin suorastaan hilpeällä päällä, puhuin puolitutuille ja oli todella positiivinen olo kokoajan.


Mutta onhan se vähän kummallista kuinka olen tilanteessa, jossa jotenkin koko yhteiskunta ei oleta minun olevan. Vähän kuin länsimaiset kauneusihanteet, nuorten odotetaan bilettävän ja olevan seksipetoja ja ties mitä. w

Lainaus:23.08.2012 Kepponen kirjoitti:
Kiitos vaan neuvoista! Minusta tuntuu, että se kliseinen "kunhan vain puhut jollekin" auttoi vähän tässäkin tilanteessa. Sain tunteeni jotakuinkin kirjoitettua tänne ja vaikka edelleen olen sitä mieltä, että voisin "elää vähän paremmin", on minulla hiton hyvä itsetunto.

Ja siihen se tuntuu loppujen lopuksi kulminoituvan: itsetuntoon.

Tänäänkin koulussa olin suorastaan hilpeällä päällä, puhuin puolitutuille ja oli todella positiivinen olo kokoajan.


Mutta onhan se vähän kummallista kuinka olen tilanteessa, jossa jotenkin koko yhteiskunta ei oleta minun olevan. Vähän kuin länsimaiset kauneusihanteet, nuorten odotetaan bilettävän ja olevan seksipetoja ja ties mitä. w

Jep, seksipetoja, niitähän me.

Oon kyllä ite huomannut että on pirun vaikeeta jostain syystä tutustua uusiin ihmisiin, yleensä ei keksi just mitään puheenaihetta jos sanoo jotai tyylii jes kohta perjantai vastaukses tulee korkeentaa nii ja sit hiljasuus.

Oon toisaalta muutenkin aika epävarma mietin aina jos sanon jotai tai heitän läppää johon kukaan ei reagoi et mitäköhän se nyt ajattelee, pitääks nää mua jotenkin outona tms... "pelkään" myös, että annan itsestäni väärän kuvan muille esim. jos kaikki pitäis mua tylsänä ja outona.

Lainaus:23.08.2012 chujang kirjoitti:
Oon kyllä ite huomannut että on pirun vaikeeta jostain syystä tutustua uusiin ihmisiin, yleensä ei keksi just mitään puheenaihetta jos sanoo jotai tyylii jes kohta perjantai vastaukses tulee korkeentaa nii ja sit hiljasuus.

Oon toisaalta muutenkin aika epävarma mietin aina jos sanon jotai tai heitän läppää johon kukaan ei reagoi et mitäköhän se nyt ajattelee, pitääks nää mua jotenkin outona tms... "pelkään" myös, että annan itsestäni juuri tommosen väärän kuvan muille.

Paras tilanne on se, että joukossa on myös kavereita, jotka tunnet paremmin, ja kenties he tuntevat ne sinulle tuntemattomat ihmiset paremmin. Tämä luo tilannetta helpottavaa linkkiä. Ja jos vain menet mukaan johonkin porukkaan, seuraat ja kuuntelet keskustelua, niin jos sinulla on asiaan jotain sanottavaa niin sano! Saatat tempautua mukaan keskusteluun ja ihan huomaamatta tutustua niihin pelottavan vieraisiin tyyppeihin, ilman väkinäistä yrittämistä.

Lainaus:23.08.2012 zonzoy kirjoitti:

Lainaus:23.08.2012 chujang kirjoitti:
Oon kyllä ite huomannut että on pirun vaikeeta jostain syystä tutustua uusiin ihmisiin, yleensä ei keksi just mitään puheenaihetta jos sanoo jotai tyylii jes kohta perjantai vastaukses tulee korkeentaa nii ja sit hiljasuus.

Oon toisaalta muutenkin aika epävarma mietin aina jos sanon jotai tai heitän läppää johon kukaan ei reagoi et mitäköhän se nyt ajattelee, pitääks nää mua jotenkin outona tms... "pelkään" myös, että annan itsestäni juuri tommosen väärän kuvan muille.

Paras tilanne on se, että joukossa on myös kavereita, jotka tunnet paremmin, ja kenties he tuntevat ne sinulle tuntemattomat ihmiset paremmin. Tämä luo tilannetta helpottavaa linkkiä. Ja jos vain menet mukaan johonkin porukkaan, seuraat ja kuuntelet keskustelua, niin jos sinulla on asiaan jotain sanottavaa niin sano! Saatat tempautua mukaan keskusteluun ja ihan huomaamatta tutustua niihin pelottavan vieraisiin tyyppeihin, ilman väkinäistä yrittämistä.

Entä jos kaverit puhuvat aiheesta, johon itse ei osaa sanoa yhtään mitään?

Joo tommonen tilanne on tullut vastaan, kun on paljon sellasia jotka ovat toisilleen edes jotenkin puoli tuttuja tai täysin tuttuja ja tuntevat paljon ihmisiä jotka molemmat osapuolet tuntee mutta minä en, siinä sitten kuuntelee kun toinen kysyy "tunneksää muuten sen ja sen" "ai sä tunnet sen, mäki tunnen" vähän sama kun kuuntelis eri kieltä josta ei ymmärää sanaakaan.

Omassa ryhmässäkin on kyllä yks puolituttu, mutta se on ikävä kyllä sellanen jonka kanssa en oikein koskaan oo tullut toimeen, esim. ylä-asteella se oli aika ärsyttäväkin välillä ja myös silläkin jotain mua vastaan varmastikin on.

^ Hymyile ja puhu. Et sää muuten kehenkään voi tutustua. Toinen mikä toimii sitten hieman paremmin on, että hymyile ja puhu 2 kertaa enemmän.

Mutta kuten sanottua, yksin olemiseen tottuu - ei välttämättä enää edes halua tutustua uusiin ihmisiin, aivan kuten allekirjoittanut.

Lainaus:24.08.2012 DaCapo kirjoitti:
Mutta kuten sanottua, yksin olemiseen tottuu - ei välttämättä enää edes halua tutustua uusiin ihmisiin, aivan kuten allekirjoittanut.

Sitä kutsutaan muuten syrjäytymiseksi.

Syrjäytymistä on monenlaista; on syrjäytymistä, johon joutuu haluamattaan ja syrjäytymistä, johon ihminen tähtää. Itse kuuluin aluksi tuohon ensimmäiseen kategoriaan, mutta nykyään olen mielelläni jälkimmäisessä kategoriassa.

Lainaus:24.08.2012 DaCapo kirjoitti:
Syrjäytymistä on monenlaista; on syrjäytymistä, johon joutuu haluamattaan ja syrjäytymistä, johon ihminen tähtää. Itse kuuluin aluksi tuohon ensimmäiseen kategoriaan, mutta nykyään olen mielelläni jälkimmäisessä kategoriassa.

Mitä sä oot vieläki täällä itkemässä sen sijaan, että voisit tehdä asioille jotakin? Jos sua oikeasti ei haittais toi sun tilanne ollenkaan ja haluaisit olla tuollainen omasta tahdostasi niin et sä sillon täällä koko ajan olisi jauhamassa.

Jos haluat kuolla (ainakin sen perusteella mitä olet antanut joskus ymmärtää) niin miten naiselle puhuminen ja tutustuminen voi tuntua miltään siihen verrattuna?

Yritän vain antaa Kepposelle ja muillekkin esimerkin, että ei yksin oleminen ole aina huono juttu. Minulle sopii vallan mainiosti yksin oleminen, joten yksin jäämistä tarvitse sen enempää stressata tai pelätä.

Enkä nyt tarkoita mitää parisuhde juttuja, vaan ihan yleisesti yksin olemista; introvertteyttä.

Lainaus:24.08.2012 DaCapo kirjoitti:
Yritän vain antaa Kepposelle ja muillekkin esimerkin, että ei yksin oleminen ole aina huono juttu. Minulle sopii vallan mainiosti yksin oleminen, joten yksin jäämistä tarvitse sen enempää stressata tai pelätä.

Enkä nyt tarkoita mitää parisuhde juttuja, vaan ihan yleisesti yksin olemista; introvertteyttä.

Ei tuota kukaan usko, kun sinun pitää olla sitä joka välissä vakuuttelemassa. Jos oikeasti uskoisit tuon, niin pystyisit kyllä olemaan tuota mieltä vakuuttelematta sitä jatkuvasti.

EDIT: ThexDLolNoobin viestin lukeneena haluan vielä lisätä, että minulle on toki ihan sama, jos joku haluaa tuota mieltä olla, mutta ärsyttää lukea tuota samaa kerrasta toiseen, kun taustalla on kuitenkin "ensin olin yksin vaikken halunnut, nyt tykkään siitä". Aha. No, ihminen kehittää kyllä yleensä jossain vaiheessa ne keinot selviytyä vaikeista hetkistä ja kaipa tuokin on vain yksi tapa muiden joukossa. >_>

En ole täällä mitään jatkuvasti vakuuttelemassa; jos kepponen haluaa tutustua ihmisiin tai ihan kuka tahansa ja siihen myös kykenee, tottakai he myös sitten tutustuvat ihmisiin - mutta, jos joku tuntee yksinäisyydestä ahdistusta, niin kyllä siihen yksinäisyyteen tottuu. Hyvällä tuurilla, kuten itselläni on jo asia edennyt niin pitkälle, etten halua tutustua uusiin ihmisiin.

Kysymys ei ole nyt minun tilanteestani, vaan siitä, että ihminen voi myös elää elämäänsä yksinään. Tietty minun tapauksessani ei voida puhua täydellisestä yksinäisyydestä, kun kaveria näkee kerran kuussa ja kun kotona vielä asun, mutta voisin ajatella myös eläväni täytenä introverttinä, ilman, että sitä itkisin tai murehtisin.

Suurin osa ihmisistä varmasti tarvitsee jatkuvasti ihmisen seuraa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kaikki eivät tarvitse.

Kaapo ole nyt jo hiljaa. Jos todella tykkäät yksinäisyydestä niin ole sitten yksin, omapa on asiasi. Sitä vaan on kovin vaikea uskoa kun vaikutat niin huomionkipeältä. Jos sinulla ei ole mitään uutta lisättävää asiaan niin on parempi olla kommentoimatta, kaikki varmasti tietävät mielipiteesi jo etukäteen.

DaCapo voi uskotella itselleen mitä haluaa, mutta turhaa sä meille vakuuttelet jatkuvasti, että miten tyytyväinen olet elämääsi. Sun koko elämä on valhetta, eikä se tästä ainakaan parane sun asenteella/ajattelutavalla ja turha nyt väittää, ettet muka voi asialle mitään.

Ei tässä mitään uskotella tarvitse. Olen tyytyväinen elämääni näin, uskoitte tai ette - ei ole minun ongelmani.