Lainaus:01.09.2012 JohnCracker kirjoitti:
Jooh. Oli aika jäätävä herätys, nousin ylös jonkun ylipainoisen avohoitopotilaan vierestä poliisin putkasta, naama mustelmilla ja housut veressä. Illan saldoksi jäi menetetty muisti, kadonnut lompakko ja ääretön ketutus. Poliisin päivystys ei ole auki viikonloppuisin, voi, kuinka sopivaa, ja koko *****n homman alullepanosta ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Kaksi absinttia, kiitos, ja humps. Sen jälkeen koittaa tyhjyys. Kaiken lisäksi sain soitella kaverin tyttöystävää hakemaan minua joltain *******en ajotieltä matkalla *******in, en todellakaan tajunnut, mihin olin menossa poliisin huomasta päästyäni. Lopulta kävi ilmi, että olin lähtenyt aivan päinvastaiseen suuntaan kuin olin aikonut, ja olin kai puolimatkassa Kalajoelle ennen kuin tajusin sen.

Tuollaisesta seikkailusta vois melkein tehdä elokuvan Voimia krapulan paranteluun.

Sopiva elokuva tilanteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=lHNUIrg4KQ0

Nii-in. Onneksi lompakko löytyi pizzeriasta. Olin vissiinkin tilannut ja maksanut ostokseni, sitten lähtenyt lampsimaan jättäen kebabrullani ja lompakkoni tiskille.

Avaudutaanpas taas.

Ottaa yhteiskunta päähän ja tämä sama, ikiwanha kaupunki. Muuttoa suunnittelen, uusi työpaikka ja silti joku mättää. Ei ole naista enää.

Viimeinen 2 vuotta on opettanut niin vitusti, kunnioittamaan itseäni, mutta onko se väärin? Internet taas tarjoaisi tekemistä, mutta kaikki tuntuu olevan rapakon takana. Ajatukset aivan sekaisin, pitääkö sitä muuttaa Amerikan puolelle? Suomessa ei ole samanhenkisiä ihmisiä missään, mutta jo Britanniasta löytyy. Lomailin Lontoossa pari viikkoa sitten, tuntui kotoisalta. Täällä ei tapahdu yksinkertaisesti yhtään mitään. En ymmärrä porukkaa joka jaksaa samassa baarissa juhlia joka perjantai, aivan kuin meininki olisi katossa. Itselleni se on yhtä tylsää kuin kotonakin. Kaipaan jotain uutta, jännittävää, tapahtumia ja ihmisiä. Hajottava syksy tulossa kun suurin osa frendeistä ulkomailla.

Tänään viimenen ilta ennenkuin huomen aamuna koira viedään eläinlääkärille ikuiseen uneen...yllättävän kova pala se on. Onneksi sitten mennään hautaamaan se mökille niin tiedän silloin saavani jonkinlaisen mielenrauhan.

Nämä viimeiset päivät ovat olleet tuskaa sen jälkeen kun yllättäen alkuviikosta tuli yllättävä tieto että koiralla kasvain jota ei voi leikata. Tässä viimeinen ateria napsittu jne.

Ei ole väärin olla surullinen lemmikin menettämisen kynnyksellä. Ne ovat kuitenkin kuin pieniä ihmisiä, paitsi että niiltä puuttuvat kaikki inhimilliset paheeet. Ne ovat pelkkää uskollisuutta, rakkautta ja kumppanuutta vailla taka-ajatuksia. Parempi siis surra niitä.

Lainaus:13.09.2012 jepjepa kirjoitti:
Tänään viimenen ilta ennenkuin huomen aamuna koira viedään eläinlääkärille ikuiseen uneen...yllättävän kova pala se on. Onneksi sitten mennään hautaamaan se mökille niin tiedän silloin saavani jonkinlaisen mielenrauhan.

Nämä viimeiset päivät ovat olleet tuskaa sen jälkeen kun yllättäen alkuviikosta tuli yllättävä tieto että koiralla kasvain jota ei voi leikata. Tässä viimeinen ateria napsittu jne.

Tiedän tunteen. Meillä koira jouduttiin lopettaan tossa kesäloman alussa, mutta minä en edes voinut viettää viimeisiä yhtisiä hetkiä. Olin kaverilla yötä ja kun kotia tulin niin koira ei enää vissiin ollut kovin tietoisessa tilassa (onneksi. Ei sitä tiedä minkälaiset tuskat sillä olis ollu pahojen epilepsiakohtausten jälkeen). Tuntui kyllä aika pahalta kun yhden kokonaisen päivän aikana kaikki meni siinä elämässä päin honkia. Olis koiralla ollut vielä toiset seitsemän vuotta elinaikaa odotettavissa jos ei olisi saanut sairaskohtausta.

Mulla oli loistava elämä edessä. Tytön kanssa meni niin lujaa ku voi vaan mennä. Kaikki oli kohdallaan. Sitten munasin ja tyttö jätti.. nyt ystäväpohjalla, mutta silti harmittaa, että oman virheen takia juttu meni tälleen..

Lainaus:15.09.2012 BoomBaard kirjoitti:
Mulla oli loistava elämä edessä. Tytön kanssa meni niin lujaa ku voi vaan mennä. Kaikki oli kohdallaan. Sitten munasin ja tyttö jätti.. nyt ystäväpohjalla, mutta silti harmittaa, että oman virheen takia juttu meni tälleen..

Mitä sitten oikein teit niin pahasti kun muija jätti? Jos se oli ymmärrettävä virhe niin silloin siitä voi puhua ja kertoa mistä oikein on kyse. Jos ei kerran pysty selittämään että miksi niin sitten mitä luultavammin teit tietoisesti jotain anteeksiantamatonta.

Lainaus:15.09.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:15.09.2012 BoomBaard kirjoitti:
Mulla oli loistava elämä edessä. Tytön kanssa meni niin lujaa ku voi vaan mennä. Kaikki oli kohdallaan. Sitten munasin ja tyttö jätti.. nyt ystäväpohjalla, mutta silti harmittaa, että oman virheen takia juttu meni tälleen..

Mitä sitten oikein teit niin pahasti kun muija jätti? Jos se oli ymmärrettävä virhe niin silloin siitä voi puhua ja kertoa mistä oikein on kyse. Jos ei kerran pysty selittämään että miksi niin sitten mitä luultavammin teit tietoisesti jotain anteeksiantamatonta.

No muutamia kertoja viime aikoina on vain tullut sellasia raivokohtauksia.. Olen huutanut jumalattomasti ja paiskonut ovia. Lisäksi olen uhannut tehdä itselleni jotain jos hän ei pysty olemaan kanssani.. Ongelma on siis nyt hoidossa. Olen ihan ammattiapuun turvautunut ja edistys on hyvää. Tyttö vain sanoo olevansa liian nuori elämään tälläisessä suhteessa. Tahtoo olla nuori ja rellestää ilman huolia. Ymmärrän kyllä. Toivon vain, että hän antaisia asialle aikaa ja ei pitäisi päätöstään ainoana vaihtoehtona

Nyt on jotenkin sellainen olo että ei vaan jaksa. Flunssa ei parane millään, huomenna taas *****duuniin, väsyttää, v*tuttaa. Tekisi mieli vain nukkua ensi perjantaihin asti, mutta minkäs teet kun duunia pitää painaa..

Olen tullut siihen tulokseen, että olen todella huono opiskelija. Enkä nyt tarkoita sellaista "höhöö en lukenut kokeisiin tulee seiska" vaan minulla ei tosiaan ole minkäänlaista intoa opiskeluun.
Siis kuuntelen kursseilla hyvin, saan kokeistakin pääasiassa hyviä arvosanoja, mutta esim. kurssityöt eivät kiinnosta *****akaan.

Hirveintä on se, että vaihdoin pitkästä matikasta lyhyeen, ja minulla on hemmetin lyhyen matikan kanssa vaikeuksia (vähänkin soveltava tehtävä mietityttää), SIIS LYHYEN!!! Lähinnä koska en tee läksyjä, mutta perkele kun nakertaa. Peruskoulun matikannumero kuitenkin 9.


Ja nyt olen vieläkin pahemmassa tilanteessa. En ole edes aloittanut äidinkielen kurssityötä, joka olisi pitänyt aloittaa kurssin alussa.
Valehtelen aina itselleni, että vielä on aikaa, mutta tässäkin tapauksessa kurssityön pitäisi olla valmis keskiviikkona.
En ole edes varma kuinka sen teen.

No, vituttaa, tulevaisuuden ja yliopiston kannalta ei näytä hyvältä.

Lainaus:16.09.2012 Sotanakki kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että olen todella huono opiskelija. Enkä nyt tarkoita sellaista "höhöö en lukenut kokeisiin tulee seiska" vaan minulla ei tosiaan ole minkäänlaista intoa opiskeluun.
Siis kuuntelen kursseilla hyvin, saan kokeistakin pääasiassa hyviä arvosanoja, mutta esim. kurssityöt eivät kiinnosta *****akaan.

Hirveintä on se, että vaihdoin pitkästä matikasta lyhyeen, ja minulla on hemmetin lyhyen matikan kanssa vaikeuksia (vähänkin soveltava tehtävä mietityttää), SIIS LYHYEN!!! Lähinnä koska en tee läksyjä, mutta perkele kun nakertaa. Peruskoulun matikannumero kuitenkin 9.


Ja nyt olen vieläkin pahemmassa tilanteessa. En ole edes aloittanut äidinkielen kurssityötä, joka olisi pitänyt aloittaa kurssin alussa.
Valehtelen aina itselleni, että vielä on aikaa, mutta tässäkin tapauksessa kurssityön pitäisi olla valmis keskiviikkona.
En ole edes varma kuinka sen teen.

No, vituttaa, tulevaisuuden ja yliopiston kannalta ei näytä hyvältä.

Kuulostat ihan minulta :D

Pitää improvisoida jotain huomenna.

Kyllä kannattaisi joku intohimon aihe löytää. Sielä yliopistossa se sit viimeistään romahtaa, jos vaan opiskelet, koska yhteiskunta sanoo, että yliopistos pitäis olla. Ellei sitten intohimo ole vain opiskella, koska toiset odottaa sun opiskelevan, joka olisi kyllä aika surullista.

Kuulostaa vähän siltä, että Sotanakki ei tiedä mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä ja nyt vaan päntätään pänttäämisen "ilosta". Aika yleinen vaiva, mutta silti suht väärä.

Asenteesi on väärä, että "olen huono opiskelija". Tuo ei ole "huonoa opiskelua" vain motivaation puutetta. "Motivaation puutteella" en tarkoita mitään laiskuutta yms, vaikka väärin ansaitutusti sitä sellaisen kuvaamiseen käytetäänkin. Peruskoulussa lapset opetetaan opiskelemaan opiskelun takia, eikä ammatin ja omien intohimojen takia, joka on tyystin väärä menetelmä. Mieti joku yliopistollinen ala josta olisit semi kiinnostunut ja ala opiskelemaan sitä kohti.

Yliopistossa jos et vieläkään ole keksinyt mitä oikeasti haluat tehdä, niin se tulee aivan varmasti romahtamaan sit siihen. Tai jos yliopiston pusket hammasta puremalla lävitse, niin sit olis enää vaivaset 40vuotta sitä samaa, mutta tällä kertaa duunin muodossa. Vaatii nää alat elämältä sen verta sitä "pänttäämistä" ihan valmistumisen jälkeenkin, että joku intohimo sitä aihetta/hommaa kohti pitää olla.
Ei sitä lääkärinäkään kauheen kauan kitkuilla, vaikka paperit oliskin kourassa, jos ei lääketiede/sairaanhoito kiinnosta. Päädyt sit katkerana päivystämään jotain flunssapotilaita terveyskeskukseen, kunnes sit lopulta saat joko potkut, tai susta tulee se lääkäri josta kaikkia aina juoruaa kuinka se ryyppää duunissa ja kirjottaa lappuihin mitä sattuu.

Onko olemassa mitään ainetta jota voisit kuvitella opiskelevasi ihan vapaa-ajallasikin, vaikka siitä ei olisikaan mitään kokeita yms? Jos tuollaisia löytyy, niin niille aloille kannattaa oikeasti sit panostaa. Elämän, opiskelun ja työnlaatu paranee potenssiin, jos opiskelee alaa mistä oikeasti on kiinnostunut. Jos nyt jo vihaat mitä teet ja ei löydy motivaatiota tehdä sitä, niin miten kuvittelet sit tekeväs sitä 65vuotiaaks asti? Tällästen tunteiden tunteminen ei tarkoita laiskuutta, vaan se kertoo siitä, että et ole tyytyväinen nykytilaasi.

Mutta minä pidän oppimisesta ja tiedän jo, että yliopistossa luen biologiaa.
Eli syy ei ole siinä, etten ole löytänyt sitä intohimoa, vaan siinä, etten yksinkertaisesti ikinä tee mitään lukioon liittyvää kotona.

Eka koe koeviikosta tehty. Matikan vektorit ja perseelleenhän tuo meni, pieni mahdollisuus saada vitonen, mutta aika varma nelonen. Kaks kaveria päätti vaihtaa lyhyeen, mutta ite en luovuta! Uusintaa vaa!

Vektorit oli itsellä kieltämättä, ja se oli kyllä kieltämättä aika kauhea kurssi x). Noh, siitä sitten uuteen yritykseen .

Perhanan perhana näitä vanhoja rakennuksia vammaisine suunnitteluvirheineen.

Miksi hitossa se jääkaapin paikka pitää suunnitella SUORAAN SEINÄN VIEREEN, että se jääkaapin ovi aukeaa tasan vain ja ainoastaan suoraan. Ei siis vahingossakaan "yli".
Ei tässä muuten mitään, mutta tasoritilä lähti helposti pois, mutta EI VAIN MENE ENÄÄ TAKAISIN PAIKALLEEN, koska ritilä ottaa oveen, kun taas ovea ei saa sen perhanan seinän takia aukaistua enempää.

HNNGHGHASJ: H TÄMÄ kuvastaa hetkellä vallitsevia tunteita.

Lainaus:16.09.2012 Sotanakki kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että olen todella huono opiskelija. Enkä nyt tarkoita sellaista "höhöö en lukenut kokeisiin tulee seiska" vaan minulla ei tosiaan ole minkäänlaista intoa opiskeluun.
Siis kuuntelen kursseilla hyvin, saan kokeistakin pääasiassa hyviä arvosanoja, mutta esim. kurssityöt eivät kiinnosta *****akaan.

Hirveintä on se, että vaihdoin pitkästä matikasta lyhyeen, ja minulla on hemmetin lyhyen matikan kanssa vaikeuksia (vähänkin soveltava tehtävä mietityttää), SIIS LYHYEN!!! Lähinnä koska en tee läksyjä, mutta perkele kun nakertaa. Peruskoulun matikannumero kuitenkin 9.


Ja nyt olen vieläkin pahemmassa tilanteessa. En ole edes aloittanut äidinkielen kurssityötä, joka olisi pitänyt aloittaa kurssin alussa.
Valehtelen aina itselleni, että vielä on aikaa, mutta tässäkin tapauksessa kurssityön pitäisi olla valmis keskiviikkona.
En ole edes varma kuinka sen teen.

No, vituttaa, tulevaisuuden ja yliopiston kannalta ei näytä hyvältä.

Syy, jonka takia itse lopetin lukion viime talvena.

Alkaa ketuttaa mukavasti nämä naiset, kun tuntuu että eivät osaa itsekkään päättää mitä haluavat. Nytkin on tilannen sellainen että tyttö on suoraan ilmaissut kiinnostuksen sekä kyllä oikeestaan ''näyttänytkin'' sen. Mutta vähitellen on tilannen alkanut lipsua siihen että sanoo kiinnostusta olevan, mutta ollaan tekemisissä loppujenlopuksi todella harvoin. Ei pahemmin aloita edes netissä juttelemaan vaan minun pitää se itse tehdä, enkä haluaisi liian tungettelevakaan olla saatikka ei sitä aina jaksa itse viritellä keskustelua/ehdottaa tapaamista jne. Eli siis kylmästä lämpimään juttua taas. Ja aina kun yrittää vähän selvitellä että onko se nyt viellä kiinnostunut, sanoo olevansa yhä kiinnostunut mutta jos yrittää tarkemmin udella juttuja niin ne on ''liian vaikeita kysymyksiä''. Alkaa vähitellen vituttaa kun onko se niin ******* vaikeaa hiukan kertoa ajatuksiaan ettei toisen tarvitse kärvistellä tyyliin ''seurustelenko minä tässä vai en''... Tekisi mieli sanoa päin naamaa että mikä ***** tän homman nimi on? Ajattelinkin tässä että pidän vähän hiljaiseloa tässä ja katson miten juttu etenee, ja sanon sitten asiat kasvokkain suoraan... Kaikista *****maisinta on että on tullut huomattua et todella moni nainen on luonteeltaan tälläinen (ei pelkät omat kokemukset), oikeesti eikö sitä voisi joskus asettaa itseään tähän jätkän paikalle ja sanoa asiat suoraan. Itsekkin olisin valmis kuuntelemaan mitä tämä tyttö jutusta ajattelee, muttakun on niin ******* sulkeutunut kokoajan, ei kerro koskaan mitä ajattelee...

Huhhuh, tulipa pitkä vuodatus. Mutta kun vitutus on vain nyt kova, kun alkaa itse olla niin hämillään asian suhteen. En suinkaan yritä yleistää tässä tai mitään muttakun ei vaan ymmärrä.

Ihme päivä kyllä ollut. Oikeeseessa selkälihaksessa on päivän aikana ollut aika monia lyhytkestoisia suonenvetoja.

Nyt alkaa v*****aa todenteolla.Vaimo haukkuu et petän sitä. jos satun suuttumaan että poika poistaa minecraftia pelatessaan minun maailmani jota olen tehnyt pitkään niin suuttuminen automaattisesti johtuu siitä että minulla on suhde.. tsiisus noita naisia jotka luulee että tosielämässä kaikki pettää samanlailla kuten jossain helkatin salkkareissa.

Olis vähän ongelmaa, oikeastaan aika paljonkin ongelmaa, ihan yleinen ongelma, eli ruotsin kieli. Ei tästä *****sta tajua mitään ja ongelma on just se, että motivaatio sen opiskeluun on niin alhaalla, että on mahdotonta yrittääkkään opiskella sitä. Matikkaa esim haluan opiskella, se on sentään hyödyllinen aine, mitä tuun varmasti tarvitsemaan myöhemmin. Mutta ei ruotsi ja siksi se menee perseeelleen, viime kurssista tuli nelonen, nyt on huomena koe, pitäs lukea, mutta enpä lue, koska ei vaan jaksa. Mitä mun pitää tehdä, että saan asian korjattua, mistä saisin motivaatiota? Haluaisin vaan käydä jonkun kurssin uudestaan, mutta tulisko siitäkää mitää, tuskin kuuntelisin taaskaan tunnilla ja menis vaa aikaa turhaa hukkaan.

Itse en saanut, enkä saa koskaan motivaatiota ruotsinkielen opiskeluun, ihan vain sen takia, kun alitajunnassa takoo tieto siitä, että joutuu lukemaan 5% tähden moista kieltä. Eikä sekään helpottanut, kun ruotsinkielen kirja nenän edessä ja silmissä vilisee RKP:n politiikot ärsyttävine naamoineen, niin jäi lukematta.

No, ei se pelkästään ihan tuokaan ole syynä; en edes päässyt aikuislukiossa englannin kurssia lävitse ja olen muutenkin todella surkea kielissä - kyllähän tuota englantia ymmärtää (tekstiä, televisiosarjat/elokuvat) jotenkuten, mutta kieliopista en ymmärrä tuon taivaallista.

Mullakin oli ruotsin numerot vitosta yhtä nelosta lukuunottamatta. Jotenkin motivoi lukemaan kun ajatteli että ei siitä tarvi vitosta korkeempaa kuitenkaan saada, eli ei haittaa vaikka ei ihan kaikkea tajua. En mäkään siis muuten lukenut paitsi viimesenä päivänä ennen koetta, mutta se tuntu kuitenkin riittävän. Viimesestä kurssista tulikin nelonen koska yksi sellainen sai todistuksessa olla.

Outoa kun toi ruotsi oli noin hankalaa, kuitenkaan kielien kanssa yleisesti ottaen ei ole mitään vaikeuksia ollut, enkustakin kirjotin L:n kokonaan lukematta. Ruotsi huonona varmaankin vähän samoista syistä kun DaCapolla, vitutti vaan kun pitää tommosta turhaa kieltä opiskella pakolla.

Luet vaan koetta edeltävänä päivänä kunnolla niin kyllä sieltä varmasti vitonen tulee. Ei oo vaikeeta saada itteensä lukemaan yhtä päivää vaikka motivaatio ois ihan nollissa. Pysyt vaan poissa koneen/tv:n äärestä ja yrität keskittyä siihen mitä siellä kirjassa lukee. Motivaatiota saat vaikka siitä että oot aika kusessa jos nelosia tulee yli sallitun määrän