Hohhoija, ei ole kyllä koskaan ollut näin v*ittumaista yhden harjoittelupaikan hommaaminen. Olen siis viimeisen vuoden merkonomiopiskelija, taloushallinnon puolella.

Tässä monen päivän ajan yrittänyt kysellä paikkaa, mutta kukaan ei ole vielä ottanut. Yksi ainoa varma paikka jonne pääsisin, olisi K-rauta, mutta kun siellä ei meikäläiselle sopivia hommia ole. Ne on enemmän niille markkinoinnin puolella oleville, niin ei paljon kiinnoistas sinne mennä.

Tilitoimistot, kaupat sun muita eri paikkoija käyty läpi. En kyllä tiedä kohta mitä teen. Se harjoittelu nimittäin alkaa jo ensiviikon tiistaina. Jep..hurjasti aikaa.

Last but not least, pitää vielä kuunnella sitä opettajan kauheaa valitusta kun sitä paikkaa ei ole. No helevetti, minkä minä sille voin kun kukaan ei suostu ottamaan? Turha minulle ruveta ulisemaan siinä.

Sellasta..

E: AWWW YEAAH, nyt on paikka saatu. Luojan kiitos.

Muistan vielä kun viikonloput vierähti pelatessa no ajat ovat muuttuneet mutta silti vielä jokapäivä käyn täällä lukemassa ja huomaa kyllä et on tullut hiljaisempaa. En tiedä mikä avautuminen tämä oli jotenki havahduin vain tähän selatessa taas tätä foorumia, en tiedä onko se hyvä vai huono asia ettei viikonloput mene enää pelatessa toki on pelejä joita vieläkin pelaan muttei ole niin suurta tarvetta.

E: Olen siis pyörinyt täällä vuodesta 2007, ja oli joku vanha tunnus jota käytin mutten enää muista.

Olen tylsä ja hyvin hiljainen ihminen tämä on jo häirinnyt itseäni pidemmän aikaa, olen myös yrittänyt muuttaa itseäni puheliaammaksi ja hauskemmaksi persoonaksi mutta se on aina epäonnistunut, sillä en tiedä miten tekisin sen. Suurin osa minusta haluaa elää sosiaalista elämää olla puhelias ja hauska ihminen, mutta jotekin hiljaisuus vie joka ikinen kerta voiton.

Enkä myöskään tiedä ryvenkö vain itsesäälissä vai olenko oikeasti muiden ihmisten mielestä tylsä.. Luulen, kyllä että kyse voi olla ensimmäinen vaihtoehto joka taas saa muut turhautumaan ja pitävät tämän takia minua tylsänä.

Lainaus:22.09.2012 chujang kirjoitti:
Olen tylsä ja hyvin hiljainen ihminen tämä on jo häirinnyt itseäni pidemmän aikaa, olen myös yrittänyt muuttaa itseäni puheliaammaksi ja hauskemmaksi persoonaksi mutta se on aina epäonnistunut, sillä en tiedä miten tekisin sen. Suurin osa minusta haluaa elää sosiaalista elämää olla puhelias ja hauska ihminen, mutta jotekin hiljaisuus vie joka ikinen kerta voiton.

Enkä myöskään tiedä ryvenkö vain itsesäälissä vai olenko oikeasti muiden ihmisten mielestä tylsä.. Luulen, kyllä että kyse voi olla ensimmäinen vaihtoehto joka taas saa muut turhautumaan ja pitävät tämän takia minua tylsänä.

Mitä pahaa siinä on, jos on hieman hiljaisempi persoona? Ei kannata miettiä "mitä muut ajattelevat" sinusta, olet vain 100% oma itsesi niin jutut luistavat paremmin ja huomaat olevasi rennompi ihmisten seurassa.

Lainaus:22.09.2012 chujang kirjoitti:
Olen tylsä ja hyvin hiljainen ihminen tämä on jo häirinnyt itseäni pidemmän aikaa, olen myös yrittänyt muuttaa itseäni puheliaammaksi ja hauskemmaksi persoonaksi mutta se on aina epäonnistunut, sillä en tiedä miten tekisin sen. Suurin osa minusta haluaa elää sosiaalista elämää olla puhelias ja hauska ihminen, mutta jotekin hiljaisuus vie joka ikinen kerta voiton.

Enkä myöskään tiedä ryvenkö vain itsesäälissä vai olenko oikeasti muiden ihmisten mielestä tylsä.. Luulen, kyllä että kyse voi olla ensimmäinen vaihtoehto joka taas saa muut turhautumaan ja pitävät tämän takia minua tylsänä.

Oikeasti, en ole ikinä läpeensä tylsää ihmistä. Jokaisessa ihmisessä on tietysti puolia, jotka jonkun silmissä ovat tylsiä, mutta taas toisaalta aivan mahdottoman mielenkiintoisia jostakusta toisesta. Tukahduttamalla oman persoonasi et vaikuta tylsältä, vaan omituiselta. Olemalla oma itsesi saatat olla hiljaisempi kuin joku, joka on suuna päänä joka paikassa, mutta takuulla olet mielenkiintoisempi kuin esittämällä jotain muuta kuin olet.

Pitkään ollut mielessä kirjoittaa tähän aiheeseen jotain mut enpä ole jaksanut. Nyt tuntuu energiaa riittävän niin puretaan vähän tätä pään sisällä olevaa vyyhtiä. Tuntemattomille, täysin anonyymisti tietenkin.

Noin vuosi sitten olin ollut parisuhteessa tai siihen verrattavassa tilanteessa lähes yhtäjaksoisesti 6 vuotta. Seurustelemaan aloin 16-vuotiaana. Yks kaks tajusin, että en oikeastaan tunne itseäni, koska olin aina elänyt sitä toista varten. Luonteeni kun sattuu nyt olemaan sellainen, että minulla on jokin alitajuinen tarve miellyttää kaikkia ihmisiä, vaikka sitten oman hyvinvoinnin varjolla. Eli tein toisen vuoksi paljon sellaisia asioita, joista itselleni tuli huono fiilis/ mitä en olisi halunnut tehdä. Lisäksi tämä ensimmäinen muija(heitä oli siis kaksi) oli äärimmäisen temperamenttinen yms. joten päästin tilanteen siihen, että jokaikinen asia mitä edes sanoin hänen kuullen/ hänelle, oli tarkkaan harkittu mahdollisimman optimaaliseksi hänen korvilleen.

Noh, koska olin ajautunut itseni kanssa umpikujaan, ilman mitään järkeviä perusteluja jätin tämän jälkimmäisen, omalle kohdalleni lähes täydellisen muijan. Vieläkin kun muistelen sitä eroiltaa ja seuraavaa aamua, nousee sisälläni hyvin suuria ja surullisia tunteita.

Heti eron jälkeen asiat eivät tuntuneet kovin hirveän pahalta ja sekoilin erinäisten baarimuijien kanssa. Kun erosta oli kulunut pari kuukautta, iski todellisuus vasten kasvoja. Tajusin olevani aivan yksin ja soimasin itseäni siitä miten olin tämän muijan dumpannut niin kylmästi. Joulun aikaan töistä oli parin viikon loma, josta olin kännissä 10 päivää. Kun loma läheni loppuaan, harkitsin vakavasti itsemurhaa. Onneksi olin kuitenkin exäni kanssa hyvissä väleissä ja puhuin hänen kanssaan asiat läpi. Selvisi että ei hän enää siinä vaiheessa ollut katkera tai mitään muutakaan negatiivista minua kohtaan.

Tämän jälkeen aloin suunnittelemaan muuttoa Etelä-Suomeen, koska hyvä ystäväni oli houkutellut minua muuttamaan jo parin vuoden ajan. Tein töissä pitkiä päiviä ja aloin säästämään rahaa. Viikonloput olin yleensä yksin kämpillä kännissä, koska minulla ei juurikaan ollut kavereita kyseisellä paikkakunnalla. Pysyin silti järjissäni hyvien työkavereiden ja tämän hyvän ystäväni ansiosta. Vihdoin ja viimein kämppä löytyikin ja muutto alkoi olemaan todellisuutta. Lähdin Pohjois-Suomesta ajatellen, että nyt asiat alkaa mennä hyvin ja kaikki tulee muuttumaan.

Kesä ja lopputili ja lomarahat meni suht vauhdikkaissa mutta silti helevetin hyvissä meiningeissä. Töitä yritin etsiä, huonoin tuloksin. Silti oli yksi "suojatyöpaikka" tiedossa mutta en olisi kovin mielellään sinne mennyt. Siinä vaiheessa kun rahat oli lopussa, minun oli pakko mennä tähän ko. kakkalaitokseen. Kuvittelin paikkakuntaa vaihtaessani, että pääsen oikeasti hyville palkoille mutta mitä vielä. Tulot pysyi samana mutta menot nousi radikaalisti, lähinnä korkean vuokran takia. Nyt siis kituutellaan aina se pari viikkoa kerrallaan ja toivotaan että jostain nappaisi parempaa duunia.

Ja nyt tulee oikeastaan se miksi aloin tänne kirjoittamaan. Kaiken sen lisäksi, että teen uskomattoman epämiellyttävää duunia, omistan yhden huonoimmista autoista mitä tiedän, maksan aivan liikaa vuokraa tuloihin nähden, en osaa luoda kontakteja uusiin ihmisiin ja olen loppupeleissä niin helevetin yksin, alkaa pikkuhiljaa tuolta jostain taka-alalta hiipimään se aina yhtä ikävä syysmasennus. Vuosikausiin en ole kyseistä kokenut ja nyt vähän pelottaakin että jos se puskee oikein rajusti päälle, en tiedä miten siitä selviän.

Jotain muutosta olisi pakko tähän elämään saada, mut tuntuu että en voi itse näihin muutoksiin vaikuttaa. Tällä hetkellä itsevarmuus ja -arvostus täysin nollissa, joten hankala on edes mistään baarista lähteä sitä hetken lohtua etsimään, kun itse ajattelee että on ihan turha jätkä eikä kukaan kuitenkaan huolisi minua. Mut toivossa on hyvä elää, päivä kerrallaan katsellaan tätä kurjuutta.

Olin henkisesti samankaltaisessa tilanteessa muutama vuosi sitte. Ptkään ajattelin, etten kelpaa kennellekkään ja että ketään ei kiinosta vaikka vaan kuolisin pois. Ja syksyt ja talvet olivat pahimpia.

Kaikki muuttui kun vain aloin etsimään jutteluseuraa. En siis seksiä tai seurustelia. Ihan vaan jotakuta kelle jutella. No sattumalta netin välityksellä tutustuin erääseen ulkomaalaiseen tyttöön. Juteltiin iha normaaleja asioita. Pikkuhiljaa aloin luottaa häneen ja yhtenä iltana avauduin kunnolla tilanteestani. Hän sai minut näkemään, että mähän voin tehdä mitä vaan elämälläni. Aloin tekemään asioita joista oikeasti pidän. Ei tarvi olla suuria. Nyt kun sullakin esim on se ***** auto ja maksat liikaa vuokraa. No eti halvempi kämppä ja ehjempi auto. Elämä on tuossa koko ajan ja sillä voi tehdä mitä vaan.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle tytölle. Ollaan edelleen tosi hyviä ystäviä. Eli anna elämän mennä. Tee sitä mistä tykkäät. Joo en lupaa, että se ei vaadi työtä. Jos vaikka haluat toisenlaisen työn niin koulutukseen vaan. Sitä kyllä on tarjolla. Mutta tosiaan ei saa olettaa, että huomenna kaikki on jo aivan mahtavasto. se vie aikaa.

Viikko on alkanut todella hetkisissä tunnelmissa. Eilen kamala paahtaminen paikasta toiseen, tänään sama rumba jatkuu. Tällainen aiheuttaa kamalan stressin, miksei elämä voisi jo pikkuhiljaa rauhoittua..

Olen vieläkin katkera siitä etten päässyt valmiusjoukkoihin kesällä. Haluaisin samaistua johonkin "hienoon" ryhmään niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Vaikka aerobinen kunto ei ole kovin kummoinen niin liikunta on silti sydämessä vakaasti ja haluan harrastaa sitä mahd. paljon, mutta aina tulee mieleen epäonnistuminen testeissä ja ikävä olo siitä. Asiaan ei auta etten saa painoani nousemaan tasaisesti jolloin lihasten kehittyminen on hidasta ja motivaatio laskee vaikka yleensä se on kova. Olen nyt yli vuoden käynyt salilla ja vaikka tuloksia on tullut niin tuntuu, että todella hitaasti. Olen koko treenaamiseni aikana saanut painoa vain 4kg max. En oikein tiedä, että miten asioita tällä saralla pitäisi lähestyä.

Tuli kauhea kiire -> huomasin, että parta on ajamatta -> nopeasti vessaan -> kova mieshän ei vaahtoja kiireessä käytä -> iho toooodellaa hellänä

En suosittele kokeilemaan

Lainaus:14.08.2012 Martial4rtist kirjoitti:
Tekisi mieli jo muuttaa omaan kämppään asumaan, mieluusti johonkin isoon kaupunkiin. Olen kurkkuani myöten täynnä kotikuntaani ja ihmisiä täällä. En saanut opiskelupaikkaa, ja intti vasta ensi kesänä, joten pakko mennä ensi kevääseen asti harjoittelijaksi paikalliselle koululle. Toisaalta v*tuttaa tällainen kohtalo, mutta toisaalta ehkä hyvä kerätä hieman rahaa alle ennen kuin lähtee läksimään..

Itellä vähän sama juttu, alkaa hieman tympimään tää nykynen asuinpaikka ohan täälä jo 8 vuotta asuttukin. Ei sinänsä mitään vikaakaan kyllähän tääl nyt jotenkin kestää asua ja on muutamia kavereitakin, mut jotenkin vaan nää tuppukylät ei oo mun mieleen. Muuten vois kyllä jopa vaihtaa maisemaa, mut pakko suorittaa koulu loppuun.

Luin erään edesmenneen henkilön viestejä täällä ja postauksen sisältämästä provosoimisesta huolimatta oli kyllä uskomattoman häpeällisiä vastauksia, niin normikäyttäjien kuin moderaattoreiden toimesta.
(ja ennen kuin joku ryntää etsimään postauksia, niin säästän vaivaasi ja väärinkäsityksiä ilmoittamalla, ettei kyseessä kukaan julkisuuden henkilö)

Eli jaanpahan sellaisen neuvon, että vaikka olisi kuinka herkullisia letkautuksia, niin voi sitä pikkusen miettiä mitä menee kirjoittamaan.

Etenkin jos meinaa ehdottaa itsensä tappamista.

^^Kenestäköhän mahdat puhua, Pingis?

Lainaus:21.10.2012 Pingis kirjoitti:
Luin erään edesmenneen henkilön viestejä täällä ja postauksen sisältämästä provosoimisesta huolimatta oli kyllä uskomattoman häpeällisiä vastauksia, niin normikäyttäjien kuin moderaattoreiden toimesta.
(ja ennen kuin joku ryntää etsimään postauksia, niin säästän vaivaasi ja väärinkäsityksiä ilmoittamalla, ettei kyseessä kukaan julkisuuden henkilö)

Eli jaanpahan sellaisen neuvon, että vaikka olisi kuinka herkullisia letkautuksia, niin voi sitä pikkusen miettiä mitä menee kirjoittamaan.

Etenkin jos meinaa ehdottaa itsensä tappamista.

Aika kovia väitöksiä...

Lainaus:21.10.2012 Patzziiz kirjoitti:
^^Kenestäköhän mahdat puhua, Pingis?

HÄäh, mitä? Onko joku PP:läinen kuollut? DaCapo?
Onhan DaCapo kunnossa, onhan?

^ En usko että DaCaposta on kyse. Mietin kyllä itsekin ketä Pingis tarkoittaa? Jos kyseinen henkilö on vuodelta 2007 niin saatan tietää.

No huh, sydän pomppas jo kurkkuun.

Niin, kertokaa jo kenestä puhutaan.

Kyllä minussa vielä henki pihisee, ihan teidän harmiksenne. No ei vaan, sitä on vaan elämän asenteet muuttunu itselläni lyhyessä aikavälissä parempaa suuntaa, enkä kye enää esimerkiksi vihaamaan ketään tai mitään, mikä on sinänsä loistava juttu.

Lainaus:23.10.2012 DaCapo kirjoitti:
Kyllä minussa vielä henki pihisee, ihan teidän harmiksenne. No ei vaan, sitä on vaan elämän asenteet muuttunu itselläni lyhyessä aikavälissä parempaa suuntaa, enkä kye enää esimerkiksi vihaamaan ketään tai mitään, mikä on sinänsä loistava juttu.

Lurkkailin sitä keskustelua silloin kun se käytiin ja nyt tämän kuullen ei voi sanoa kuin hienoa!

Jos nyt joku avautuminen niin se että unirytmi on persiistä itelläni atm, pitää skarpata.

^ unirytmi täälläkin melkosen hassussa kunnossa.

Muuten tää on taas tällanen viikko kun kaikki tuntuu olevan huonosti, ei oo mitään tekemistä niin tulee liikaa mietittyä kaikkea tyhmää mitä on tullu tehtyä.

Lainaus:23.10.2012 Eliittihemuli kirjoitti:
Niin, kertokaa jo kenestä puhutaan.

Ei mitään. Veikkaus meni mönkään.

****tuplapostaus lol

Intti.. ihan tarpeeksi täällä jo lojunut. Kohta 300 aamua takana ja vielä se reilu 70 edessä..

Olisi vaan niin paljon parempaa tekemistä, kuten elämän eläminen. Koulu, kaverit, työt jne ja vapaus. Intti on ajanut koko ajan huonompaan suuntaan. Tyttöystävä jätti, olen joutunut psykologille puhumaan maseennuksesta jne. Voiko ne oikeasti sanoa, että tämä on jotenkin hyväksi? Jos tulis sota niin ei Suomella enää mitää saumaa ole. Kalusto on antiikkia ja miehistö täynnnä 150 kg läskejä.. Voisivat poistaa koko piolustusvoimat. Turhaa rahan ja ajan käyttöä.

Että sellasta. Onneksi siviilissä menee paremin. Lomat sujuu hyvin ja nautin ajastani silloin kun ei joudu täällä kitumaan

Lainaus:23.10.2012 BoomBaard kirjoitti:
Intti.. ihan tarpeeksi täällä jo lojunut. Kohta 300 aamua takana ja vielä se reilu 70 edessä..

Olisi vaan niin paljon parempaa tekemistä, kuten elämän eläminen. Koulu, kaverit, työt jne ja vapaus. Intti on ajanut koko ajan huonompaan suuntaan. Tyttöystävä jätti, olen joutunut psykologille puhumaan maseennuksesta jne. Voiko ne oikeasti sanoa, että tämä on jotenkin hyväksi? Jos tulis sota niin ei Suomella enää mitää saumaa ole. Kalusto on antiikkia ja miehistö täynnnä 150 kg läskejä.. Voisivat poistaa koko piolustusvoimat. Turhaa rahan ja ajan käyttöä.

Että sellasta. Onneksi siviilissä menee paremin. Lomat sujuu hyvin ja nautin ajastani silloin kun ei joudu täällä kitumaan

Ihan samat fiilikset itsellä. Koko touhu tuntuu niin järkyttävän turhalta. Aivan turhaan täällä vaan tuhotaan ihmissuhteet, viivytetään muuta elämää ja pilataan terveys ja kunto... Koko ******* 4kk mitä olen ollut täällä on ollut jatkuva nuha ja yskä ja kurkkukipu, kun joutuu tässä homeloukossa olemaan 24/7... Paino tippunut ja salin tulokset laskeneet. Tyttöystävästä erosin myös ja masennuksestakin olen kärsinyt.

Tuntuu vaan, että kaikki mitä olen elämässä saavuttanut inttiin mennessä vaan otetaan pois, jonkun epämääräisen "uhan" takia... Muutenkin mitä olen tätä toimintaa nähnyt, niin ei ******* kun tänne joku oikeasti hyökkää niin ei mitään toivoa ole. Kouluttaisivat oikeita sotilaita, eikä epämotivoitunutta nuorisoa...

No onneksi ***** on kohta ohi.