Lainaus:31.10.2012 GoldenSaint kirjoitti:
Pakko avautua nyt, viimeistä kertaa johonkin. Olen niin ***** kyllästynyt tähän *****an elämään, en saa ikinä mitään aikaiseksi, ystävät ovat täysiä *******ja, jotka eivät piittaa tunteistani mitään, vaan jättää minut joka ongelmassa yksin, eikä kuuntele minua missään huolissani, vaan minä joudun kokoajan kuuntelemaan heitä. Lukuunottamatta paria nimeä. Olen jo valmiiksi kirjottanu viimeiset sanani lapulle ja ajattelin, että en jaksa enään tätä *****a maailmaa, hirttosilmukka on vieressäni ja aattelin nyt päättää päiväni.
2 vuotta sitten meinasin jo tehdä tämän, mutta jaksoin vielä katsoa nämä pari vuotta, tulisiko joku pelastamaan minut tästä ahdistuksesta, psykiatrillakin on käyty jo parikertaa, eikä he osaa minua auttaa, joten thats it, minun päiväni ovat ohi täällä 19 vuoden jälkeen. :cry:

Omapa on valintasi. Entä jos elämää ei ole enää kuoleman jälkeen ja tuhoat tuolla kaikki tulevaisuuden hienoudet, mistä et ole edes kuullut vielä? Ja kannattaa muistaa se 1.5metrin pudotus hirttäytyessä, että on kivuttomampaa. :DDDD

Olen ollut onnellisesti kihloissa 3 vuotta ihanan naisen kanssa, ainakin luulin niin. Eilen olin yksin yhdellä klubilla Stadissa ja tapasin tytön joka asuu 2 tunnin junamatkan päässä Helsingistä. Juteltiin vaan niitä näitä, pettämään en ryhdy. Vasta nyt ymmärrän mitä rakkaus on, en ole koko seurustelusuhteeni aikana tuntenut samoin kuin eilen ensisilmäyksellä tämän naikkosen kanssa. Vaihdettiin numerot ja soitin tälle tytölle tänään. Sovittiin että treffataan ensiviikolla. Tunnen itseni täydelliseksi siaksi, mutta niin onnelliseksi myös. Kyllä siitä ilmapiiristä vaistosi että nyt taitaa olla tunteet molemminpuolisia. Vai olenko vaan todella hukassa? En voi erota kihlatustani koska olen niin kiintynyt häneen, mutta toisaalta en voi olla tapaamatta tätä uutta tyttöä. Miten kaikki voi vaan kääntyä täydellisesti yhdessä yössä?

^Tai sitten olet pikkuhiljaa kyllästynyt leikkimään kotia ja täydellistä pariskuntaa kihlattusi kanssa niin satunnainen ihastuminen tuntuu suuremmalta ja merkityksellisemmältä, kun se on jotain muuta kuin sitä samaa vanhaa ja ennalta-arvattavaa?

Voit olla oikeassa. Siksi pelottaakin tehdä ratkaisua koska mikään lopputulos tuskin tuntuisi oikealta. Haluan kadota.

Lainaus:03.11.2012 Tazz kirjoitti:
Voit olla oikeassa. Siksi pelottaakin tehdä ratkaisua koska mikään lopputulos tuskin tuntuisi oikealta. Haluan kadota.

Go for it, itse heitin 6v seurustelun roskikseen ja alotin uudestaan. Päivääkään en oo katunu, uus nainen tuntuu siltä "oikealta".

Lainaus:03.11.2012 Tazz kirjoitti:
Voit olla oikeassa. Siksi pelottaakin tehdä ratkaisua koska mikään lopputulos tuskin tuntuisi oikealta. Haluan kadota.

Samaa mieltä MKcorpin kanssa. Ei kannata jämähtää paikoilleen jos ei huvita. Ja jos sinulla todella synkkasi tämän uuden naisen kanssa paremmin, miksi ei?

No katsotaan miten tuo ensiviikon tapaaminen menee, pelottaa kyllä kihlattuni reaktio kun läväytän totuuden tiskiin...

Tähän aikaan vuodesta taas mieli menee maihin.. muutenkin ollut melkoista menoa viime aikoina.

Eli ensi viikonloppuna olisi isänpäivä. Noh minulle tuo päivä vain lisää tuskaa ja muistuttaa vain, että oma isäni on kuollut. Jotenkin tähän aikaan herää ja katsoo kaupoissa ja ulkona kuinka onnellisilta nuo perheet näyttävät kun kaikki ovat koolla. Myös se, että isä vie poikansa vaikka pelaamaan futista vain saa enemmän maseentumaan, kun tiedän, että itselläni ei koskaan sellaista mahdollisuutta ole ollut..

Jotenkin siis taas on loppuvuosi ollut aivan kaaosta.. intti ketuttaa, muija lähti, isänpäivä muistuttaa puutteista, paras kaverini on sitä mieltä, että me ei voida enää olla kavereita.. ja vielä tuo talvikin on synkkä kun tontu persaus. Eli ei paljoa juhlita tällä hetkellä..

Taisit olla aika vanha, kun isä kuoli jos noin paljon kaivelee?
Oma isä kuoli, kun olin 5 ja hämärästi tämän kuoleman muistan, mutta ei se koskaan ole tuolla tavalla haitannut. Kun en ole koskaan varsinaisesti isänpäivää juhlistanut, niin ei sitä sitten ole oppinut kaipaamaankaan. Koko äijästäkään en muista mitään muutakuin pärstän.

Oma isäni on elossa, muttei ole käytännössä koskaan opettanut minulle/tehnyt kanssani mitään....

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen totaalisen koukussa narsistiin ja ulospääsystä ei tietoakaan. Kerran jo koitin eroon, mutta kahden kuukauden räpistelyn jälkeen retkahdin. No ei liene yllätys että ei tilanne ainakaan parantunut ole. Tämän aamuinen kohtaus oli jo melko karmeata katsottavaa. No tänäähän taas miehekkäästi ilmoitin henkilölle että ohi on, mutta viisi tuntia ja alkaa jo lipsua... Naurettavintahan tässä on että tämä narsu on puolet vanhempi, mutta silti minulla pyyhitään jo nyt lattiaa. Mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse, mutta laiha lohtu.

Lainaus:04.11.2012 exoray kirjoitti:
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen totaalisen koukussa narsistiin ja ulospääsystä ei tietoakaan. Kerran jo koitin eroon, mutta kahden kuukauden räpistelyn jälkeen retkahdin. No ei liene yllätys että ei tilanne ainakaan parantunut ole. Tämän aamuinen kohtaus oli jo melko karmeata katsottavaa. No tänäähän taas miehekkäästi ilmoitin henkilölle että ohi on, mutta viisi tuntia ja alkaa jo lipsua... Naurettavintahan tässä on että tämä narsu on puolet vanhempi, mutta silti minulla pyyhitään jo nyt lattiaa. Mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse, mutta laiha lohtu.

Narsistin kanssa ei voi vain elää ellei ole pahimman luokan fetissi olla tossun alla.

Lainaus:04.11.2012 exoray kirjoitti:
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen totaalisen koukussa narsistiin ja ulospääsystä ei tietoakaan. Kerran jo koitin eroon, mutta kahden kuukauden räpistelyn jälkeen retkahdin. No ei liene yllätys että ei tilanne ainakaan parantunut ole. Tämän aamuinen kohtaus oli jo melko karmeata katsottavaa. No tänäähän taas miehekkäästi ilmoitin henkilölle että ohi on, mutta viisi tuntia ja alkaa jo lipsua... Naurettavintahan tässä on että tämä narsu on puolet vanhempi, mutta silti minulla pyyhitään jo nyt lattiaa. Mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse, mutta laiha lohtu.

Se ulospääsyn vaikeus ei ole siinä, että sanoo homman olevan ohi vaan siinä, kun yrittää tehdä sanomastaan totta. Nyt ei anneta periksi!

Lainaus:04.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:04.11.2012 exoray kirjoitti:
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen totaalisen koukussa narsistiin ja ulospääsystä ei tietoakaan. Kerran jo koitin eroon, mutta kahden kuukauden räpistelyn jälkeen retkahdin. No ei liene yllätys että ei tilanne ainakaan parantunut ole. Tämän aamuinen kohtaus oli jo melko karmeata katsottavaa. No tänäähän taas miehekkäästi ilmoitin henkilölle että ohi on, mutta viisi tuntia ja alkaa jo lipsua... Naurettavintahan tässä on että tämä narsu on puolet vanhempi, mutta silti minulla pyyhitään jo nyt lattiaa. Mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse, mutta laiha lohtu.

Narsistin kanssa ei voi vain elää ellei ole pahimman luokan fetissi olla tossun alla.

Ei ole minkäänlaisia fetissejä, mutta siitä vaan lukemaan porukan kertomuksia narsisteista. Ja kyseinen tapaus vielä asuu samalla kadulla parin sadan metrin päässä, eli turhan lähellä.

Tänään tuli tieto että isoäiti sairastaa leukemiaa
2 vuotta antoivat elinaikaa. Kyllähän tuo lähtö on ollut jo tiedossa muutaman vuoden kun antoivat ensimmäisen diagnoosin Alzheimerin taudista. Käytiin tuossa pari kertaa viime viikolla häntä sairaalassa morjestamassa mutta ei kuulemma tänään ollut muistanut koko visiittejä.

Tuntuu että syövät ovat nykyisin aivan liian yleisiä...

Lainaus:09.11.2012 soldier_4_life kirjoitti:
Tänään tuli tieto että isoäiti sairastaa leukemiaa
2 vuotta antoivat elinaikaa. Kyllähän tuo lähtö on ollut jo tiedossa muutaman vuoden kun antoivat ensimmäisen diagnoosin Alzheimerin taudista. Käytiin tuossa pari kertaa viime viikolla häntä sairaalassa morjestamassa mutta ei kuulemma tänään ollut muistanut koko visiittejä.

Tuntuu että syövät ovat nykyisin aivan liian yleisiä...

Niinpä... Tässä on nyt muutama tuttava / sukulainen päättänyt päivänsä parin vuoden sisällä kiitos syövän. Yhden pois lähtö oli jo melkein helpotus, mutta erös toinen päätti päivänsä aivan liian aikaisin vaikken tätä järin hyvin tuntenutkaan.

Purnataan taas armeijasta, "jouduin" skippaamaan kelojen yön vähän aikaa sitten loppuneen korkean kuumeen ja antibioottikuurin takia, muutenhan tämä olisi ollut varsinainen Jackpot, mutta viikkoa myöhemmin läväytettiinkin pöytään, että tämä onkin rästittävä suoritus. No tämä rästittävä yö korvataan "kohtuullisen raskaalla" marssilla, mitä tuo nyt tarkoittikin ensi viikon lauantaina. No sapettaisi jo ihan sen takia, että tämä alkaa perjantaina sen jälkeen, kun muut ovat lähteneet lomille ja päättyy lauantaina jotain aikaa. Mutta maanantaina alkaakin sitten jo neljän päivän järjestelmä harjoitus, että se siitä palautumisesta sitten.. No, kun loppusota on lusittu niin voikin jo kuljeskella gonahtaneena kaulukset pystyssä.

Lainaus:09.11.2012 soldier_4_life kirjoitti:
Tänään tuli tieto että isoäiti sairastaa leukemiaa
2 vuotta antoivat elinaikaa. Kyllähän tuo lähtö on ollut jo tiedossa muutaman vuoden kun antoivat ensimmäisen diagnoosin Alzheimerin taudista. Käytiin tuossa pari kertaa viime viikolla häntä sairaalassa morjestamassa mutta ei kuulemma tänään ollut muistanut koko visiittejä.

Tuntuu että syövät ovat nykyisin aivan liian yleisiä...

Minunkin äidillä on varmaankin jonkin sortin syöpä nyt. Muistaakseni sakkaroosia vai mitä se oli. Hänellä se tosin on jossain päin mahaa. Ärsyttää kun kokoajan pitää olla jotain ikävää juttua jossain suunnassa, äitilläkin oli tossa nelisen vuotta sitten melanoomaa joka saatiin leikkauksella pois, mutta pari viikkoa sitten häneltä leikattiin koko haima ja osa mahalaukkua pois joidenkin kasvainten takia, tosin ne ei ollut vielä syöväksi kehittyneen, mutta ne painoi suolia niin että äiti ei periaatteessa voinut leikkausta odotellessa syödä mitään ilman oksentamista. Nyt sitten vielä tämä kolmas kerta kun löytyy näitä perhanan karvaimia, mutta onneks kohta pääsee jo suonensisäisiin hoitoihin. Kuulemma paljon ollut nyt syöpää muillakin 70-luvulla syntyneillä ja sitä oli kyllä äiti ja lääkäri ihmetellykin. Serkulla joku tyrä varmaankin ja kummisedälle tehtiin tällä viikolla mahaan ohitusleikkaus.

Huhhuh nyt kyllä tuntuu että elämä paskoo kunnolla meidän suvun päälle kun tuli tässä mieleen että on polvivikaa niin isän ja äidinki puolelta ja alkaa nyt jo omia polviakin välillä särkeä. No samapa tuo kun ei sitä muutenkaan olla selvitty terveenä ilman ongelmia kuin 6 ensimmäistä vuotta omasta elämästä. Niin muuten on isän äidilläkin ollut syöpää että tässähän alkaa olla jo eväät lyhyeen elinikään jos se edes on perinnöllistä.

Eiköhän se ihan virallisesti oo niin että syöpä alttius on perinnöllistä. Eli siis elintavat kuntoon, niin mahdollisuus sairastumiseen vähenee kummasti.

Aluksi todettakoon, että tämä on vain puhdasta pohdintaa ilman angstia ja katkeruutta, myös nais- ja itseviha puuttuvat. Kiitän tarkkaavaisuudestasi.

Eli vähän ankeaa tämä meininki oikeastaan. Näyttää pahasti siltä, että jos noitten naisten matkaan ei lähde sieltä räkäisestä kuppilasta lauantaiyönä 3 promillen humalassa ja herää seuraavana aamuna elämänsä pahimpaan morkkikseen ja krapulaan, saa toisella lähestymistavalla vielä pahemmin läkähtyä, mutta lähinnä puuduttavaan nakerteluun ja jauhamiseen.

Ihmiset ovat niin kauhean herkkiä ja pelkäävät suoria kysymyksiä ja suoraa puhetta. [/pakollinen yleistys, vaikka ei mikään ole yleistettävissä]

Enkä tarkoita suorapuheisuudella mitään gregoryhousemaista vammailua, ihan vain turhan kiertelyn oikaisua. Vai onko se sitten vain älyttömän tökeröä? Eivätkö naiset arvosta suoruutta, arvostavatkohan miehetkään? Pitäisi kai kokeilla lähestyä miehiä sitten seuraavaksi. Minä en vain ainakaan jaksa puhua mukavia selvin päin kaksi kuukautta putkeen, siis puhua mukavia ja lämmitellä niin pitkään ihan vain sen takia, että se on "pakollista". Siten toinen saattaa alkaa tuntea pikkuhiljaa olevansa valmis johonkin treffikutsuun yms. Ja todellakin, sanon tämän ilman katkeruutta. Ei ole vain minun touhuani. Ennemmin sitten kallistelen sitä kuppia ja katson sumuisilla silmilläni mitä eteen lompsahtaa.

Mutta miten sen selittäisi konkreettisemmin, hmm. Ettei jäisi kuulostamaan klassisen tragikoomiselta "kaeggi naeset on niin kummallisii ja ailahtelevaisii"-höpinältä. Mitä tämäkin tosin pohjimmiltaan lienee, blaah. Yritetään kuitenkin saada se hienostuneemmaksi, eikös? Eli, eli. Kuvitellaan tilanne, jossa on nainen, nainen on kiinnostunut miehestä. Ukko ei nääs vaikuta niin kusipäiseltä tusinamulkulta kuten hänen mustavalkoisessa maailmankuvassaan kuuluisi olla. Noh, ukko ei mitään väärää tee, vaan herrasmiesmäisesti antaa naiselle tilaa hengittää, olla. Naisella nimittäin on elämässään vähän stressiä, huolta, kaikenlaista pientä ikävää, ja ne jutut vievät häneltä jopa yöunia. Ehkä nainen hieman ylireagoi, mutta minkäs teet, ihmiset ovat yksilöitä. Noh, miten sitten käy, jos mies tämän tajutessaan kysäisee suoraan, että: "Sanopa suoraan, että onko sinulla jo valmiiksi elämässäsi a) tarpeeksi murheita tai b) tarpeeksi onnea, vai kaipaatko jotakuta uutta ihmistä elämääsi?" Onko tuo hyvä tapa esittää asiansa? En keksi mitään parempaakaan, koska en vain jaksa kierrellä ja kaarrella ihan turhan päiten. Rikkooko se jotain jumalallista tasapainoa, romantiikkaa, sovinnaisuutta kysyä noin?

Kaipaan mielipiteitä.

Ja vaikka lopussa tulikin liian monta kysymysmerkkiä putkeen, se oli edelleen ilman katkeruutta. En ole nimittäin vielä kysynyt.

No suorapuheisuus on hyvä, mutta vasta tietyssä vaiheessa. Koska siis naisethan haluavat, että ovat sinulle jotain. He haluavat nähdä, että olet valmis näkemään vaivaa saadaksesi heidän huomionsa. Tämä on siis ihan tavallaan alitajuinenkin juttu menneistä ajoista. Ihan samalla tavalla kun eläimiä katsoo niin on näitä soidinmenoja, eikä suoraan ruveta hommiin.

Eli oikeastaan oma analyysini on, että jos ei ole valmis näkemään hieman vaivaa naisen eteen, niin oletko sitten koskaan? Koska uskon, että jokainen nainen kuin myös mies haluaa olla tärkeä toiselle ja nähdä, että toinen on valmis tekemään jotain toisen eteen.

Ja tämä siis oma mielipiteeni

@JohnCracker

Mielestäni tuo on aika "luu kurkkuun" kysymys. Vaikka tarkoittaisitkin kysymystä ihan yleisellä tasolla, nainen tulkitsee väkisinkin sen niin, että se tarkoittaa nimenomaan sitä, että haluaako hän juuri SINUT elämäänsä. Eräänlainen kosinta siis, naisen maailmassa.

Eli yleensä naiselle ei tuollaista kysymystä voi esittää.Tai voi esittää, mutta vasta siinä vaiheessa kun vastaus on ilmiselvä.

Eli jos haluat jonkun naisen elämään, sinun täytyy ensin mennä siihen ja kysellä vasta sitten. Tällaisissa asioissa pitää ensin jotain enemmän tai vähemmän tapahtua, ja vasta myöhemmin keksitään sille jokin määrite, esim. ihastus, rakkaus, seurustelu... yms.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? No, pyrit tapaamaan tyttöä mahd. paljon, saada suhde alkuunsa. Ja sit puolin jos toisin tunnustellaan, onko siinä mieltä. Yleensä ne pikkustressit unohtuu siinä vaihessa kun ihastuu/ romanssi syntyy.

Miten voi oikeasti olla näin vaikeaa päästä narsistista eroon vaikka tietää tasan mikä tämä on ja tulee aina olemaan? Viimeksi eroon pyrkiessä tein sen klassisen virheen, että kuvittelin, että tämän kanssa voisi pysyä missään väleissä. Nyt olen pitänyt yhteydenpidon niin minimissä kuin mahdollista, mutta vaikkei hän fyysisesti ole läsnä niin henkisesti kummittelee koko ajan mielessä ja tuppasipa viime yönä uniinkin mistä säpsähdin hereille kuin pahimmastakin painajaisesta. Ja tosiaan kun hän sattuu asumaan samalla kadulla ja melko usein samassa paikallisessa ravindelissa käy niin täydellisesti en tästä tule eroon pääsemään aivan lähitulevaisuudessa.

Synttärit. Ikää tuli se pyöree 20v.. mutta silti hatuttaa..

Ketään ei oikeastaan muistanut minua. Äiti osti leffan jota toivoin, mutta siinä se. Pari tekstaria sukulaisilta ja facebookkiin "robottimaisia" onnitteluja. Ei oikein tunnu olo siltä, että porukkaa kiinnostaisi. Ketään ei halua edes lähteä minnekkään.

Noh mikäs tässä. Perinteiset leffasta tutut synttärit, eli kynttilä muffinssin päällä ja sitten toivotaan parempaa elämää tulevalle vuodelle.. hieman kurjaa..

Lainaus:16.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Synttärit. Ikää tuli se pyöree 20v.. mutta silti hatuttaa..

Ketään ei oikeastaan muistanut minua. Äiti osti leffan jota toivoin, mutta siinä se. Pari tekstaria sukulaisilta ja facebookkiin "robottimaisia" onnitteluja. Ei oikein tunnu olo siltä, että porukkaa kiinnostaisi. Ketään ei halua edes lähteä minnekkään.

Noh mikäs tässä. Perinteiset leffasta tutut synttärit, eli kynttilä muffinssin päällä ja sitten toivotaan parempaa elämää tulevalle vuodelle.. hieman kurjaa..

:(

Hyvää syntymäpäivää!, jos yhtään lohduttaa.

Lainaus:16.11.2012 Sotanakki kirjoitti:

Lainaus:16.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Synttärit. Ikää tuli se pyöree 20v.. mutta silti hatuttaa..

Ketään ei oikeastaan muistanut minua. Äiti osti leffan jota toivoin, mutta siinä se. Pari tekstaria sukulaisilta ja facebookkiin "robottimaisia" onnitteluja. Ei oikein tunnu olo siltä, että porukkaa kiinnostaisi. Ketään ei halua edes lähteä minnekkään.

Noh mikäs tässä. Perinteiset leffasta tutut synttärit, eli kynttilä muffinssin päällä ja sitten toivotaan parempaa elämää tulevalle vuodelle.. hieman kurjaa..

Hyvää syntymäpäivää!, jos yhtään lohduttaa.

Samoin myös täältä!