Lainaus:07.12.2012 pkunk kirjoitti:

Lainaus:07.12.2012 Enlightened kirjoitti:
On tämä foorumi kyllä niin totaalisen kuollu. Päivässä joku 6 viestiä

No shit! Mikset sitten tekisi foorumista vähemmän kuolleen? Avaa vaikka uutta keskustelua taikka ota osaa vanhaan.

Kyllä se karu tosiasia nyt vain on, että porukka on kaikonnut ja väkisin väännetty tekohengitys ei tätä enää pelasta. Pelikohtaisten keskustelualueiden selaaminen on miltei surullista luettavaa... Eipä tule muuta pelastusta mieleen kuin sivuston täydellinen uudistaminen tälle vuosikymmenelle.

Lainaus:08.12.2012 exoray kirjoitti:

Lainaus:07.12.2012 pkunk kirjoitti:

Lainaus:07.12.2012 Enlightened kirjoitti:
On tämä foorumi kyllä niin totaalisen kuollu. Päivässä joku 6 viestiä

No shit! Mikset sitten tekisi foorumista vähemmän kuolleen? Avaa vaikka uutta keskustelua taikka ota osaa vanhaan.

Kyllä se karu tosiasia nyt vain on, että porukka on kaikonnut ja väkisin väännetty tekohengitys ei tätä enää pelasta. Pelikohtaisten keskustelualueiden selaaminen on miltei surullista luettavaa... Eipä tule muuta pelastusta mieleen kuin sivuston täydellinen uudistaminen tälle vuosikymmenelle.

Pointti oli lähinnä se että turha valittaminen ei (tyhjää, mälsää, ikävää jne.) johda yhtään mihinkään. Ylläpidolle nyt oikein joukolla palautta niin ehkä uudistusrattaat lähtevät pyörimään: http://www.peliplaneetta.net/palaute/

Mistä muuten johtuu tuo PP:n moderaattorien asenne, että jos joku esittää kritiikkiä, se tuomitaan samantien joko turhaksi tai ylipäätänsä pelkäksi valittamiseksi? Olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön useasti aikaisemmin. Itse asiassa muistaakseni minut on jopa kerran bannattu, kun erehdyin sanomaan jotain foorumi epäaktiivisuudesta ja tason laskusta. En yhtään ihmettele, jos tämän paikan päivät ovat luetut - niin ikävää kuin se onkin.

Kuten Pkunk sanoi, ei se auta että yhdessä aiheessa aina kuukauden välein joku tulee sanomaan "perseestä tää taso nykysin, lolthxbai".
Palautetta menemään ylläpidolle(asialliseen sävyyn mieluiten) monelta eri taholta, niin ehkä jotain tapahtuukin.

Mitäpä muuta tuohon voisi sanoa. Ei tuo kritisointi kauheasti auta jossain random aiheissa, kun sitä kritiikkiä voisi laittaa suoraan ylläpidolle.

Lainaus:08.12.2012 cz_bot kirjoitti:
Kuten Pkunk sanoi, ei se auta että yhdessä aiheessa aina kuukauden välein joku tulee sanomaan "perseestä tää taso nykysin, lolthxbai".
Palautetta menemään ylläpidolle(asialliseen sävyyn mieluiten) monelta eri taholta, niin ehkä jotain tapahtuukin.

Sanottu ja tehty, varmaan kiinniittää huomion jos moni asiasta sanoo samanaikaisesti.

Lainaus:08.12.2012 ThexDLolNoob kirjoitti:

Lainaus:08.12.2012 cz_bot kirjoitti:
Kuten Pkunk sanoi, ei se auta että yhdessä aiheessa aina kuukauden välein joku tulee sanomaan "perseestä tää taso nykysin, lolthxbai".
Palautetta menemään ylläpidolle(asialliseen sävyyn mieluiten) monelta eri taholta, niin ehkä jotain tapahtuukin.

Sanottu ja tehty, varmaan kiinniittää huomion jos moni asiasta sanoo samanaikaisesti.

Jep lähtetinpä minäkin palautetta. Olisi mukavaa jos jotain yritettäisiin tehdä, jos sekään ei auta niin olkoon.

Aiheeseen liittyen: vika viikko yliopistolla ennen lomaa. Duunimäärä sen mukainen. Neljä tenttiä ensi viikolla plus yksi melko työläs itsenäisharjoitus tehtävänä. Perjantaita odotellessa...

Foorumi on kyllä hiljentynyt aika paljon, mutta se taitaa olla yleinen ilmiö muuallakin. Jotenkin tästä paikasta ei silti pääse/halua eroon, kun täällä on jo lähes alkuajoista asti tullut pyörittyä. Ylläpidon vaihto ajoi varmasti monia aktiivisia, nimenomaan vanhaan PP:seen kiintyneitä keskustelijoita pois.

Oli miten oli, itse ainakin olen koko ajan lueskellut pp:tä. Jostain syystä vain ei ole tullut kirjoitettua. Ehkäpä on aika alkaa luomaan keskutelua.

Lainaus:09.12.2012 Isokasi kirjoitti:
Foorumi on kyllä hiljentynyt aika paljon, mutta se taitaa olla yleinen ilmiö muuallakin. Jotenkin tästä paikasta ei silti pääse/halua eroon, kun täällä on jo lähes alkuajoista asti tullut pyörittyä. Ylläpidon vaihto ajoi varmasti monia aktiivisia, nimenomaan vanhaan PP:seen kiintyneitä keskustelijoita pois.

Oli miten oli, itse ainakin olen koko ajan lueskellut pp:tä. Jostain syystä vain ei ole tullut kirjoitettua. Ehkäpä on aika alkaa luomaan keskutelua.

jep mulla on ihan sama. tulee lähes joka päivä tarkastettua ppn muutaman otteeseen. kirjoitustahti itelläki vähentyny lähes nollaan. suurin vaikuttaja just se kun ei meinaa keskustelua enää syntyä + intti. mut en mä irtikkää pääse tältä foorumilta

Nyt pieni itsesääliavautuminen tarpeen. Ärsyttää nuo kaverit, kun aina minun pitää tehdä aloite, jotta tapaisimme. He eivät koskaan lähetä minulle viestiä, että lähdetkö lounaalle. Tai lähettävät, jos odotan kuukauden tekemättä sitä itse. Ja aina jos on puhetta jostain sellaisesta, että järjestetään kaveriporukassa vaikka leffailta, niin sitten kukaan ei tee asian eteen mitään ellen minä tee. Viihtyvätkö he vain niin hyvin yksin vai onko heillä tarpeeksi muita kavereita? Luultavasti jälkimmäinen, koska muutaman kerran kun olen kehdannut joltakin heistä kysyä, että lähdetkö katsomaan sitä tai tätä uutta leffaa mun kanssa, niin vastaukseksi tulee, että 'sori katoin sen jonkun muun kanssa' tai vielä pahempi 'sori aion mennä katsomaan sen muiden kanssa'. En minä ainakaan pistäisi pahaksi liittyä seuraan ja tavata uusia ihmisiä, mutta ehkä kaverini sitten haluavat pitää minut erillään muista kavereistaan. Tai sitten he ovat tottuneet toimimaan näin, koska olin pitkään parisuhteessa ja olin aina puolison kanssa esim. siellä elokuvissakin, ehkä en huomionut kavereita niin paljon kuin olisi pitänyt. Nyt olen sinkku ja huomaan, ettei ympärilläni ole ketään kovin läheistä ystävää.

Säälihän tämä forumin hiljeneminen on, mutta varsin simppeli ratkaisu siihenkin on. Keskustelkaa ja kirjoitelkaa enemmän. Hyviä kirjoittajia palstalla on edelleen useita, joten pienellä aktiivisuudella voitaisiin ehkä saada ihmisiä innostumaan enemmänkin naputtelemaan juttuja tänne. Toki itsekin kaipaan vanhoja asiakirjoittajia takaisin. Missä on Kollipoika? Missä Armfelt?

Nyt, kun moderaattoritkin ovat alkaneet mm. nimitellä palstakirjoittajia "scum of the earthiksi" (kts. armeijaketju) niin voisiko noita kiellettyjä aiheitakin hieman höllentää? Keksin heti muutaman ihan asiallisen, vaikkakin kiistellyn, keskustelunaiheen, joka varmasti kirvottaisi keskustelua pitkäksi aikaa.

@rioter: Ovatko kaverisi joskus tehneet niitä aloitteita enemmänkin? Jos ovat, niin ehkä se parisuhde tosiaan vaikutti. Siitä vähän huono, että oikeasti hyvien ystävien pitäisi yrittää ottaa sinut mukaan ettei tule ulosjätettyä oloa ja ettei tuntuisi siltäkään, että mukaan pääseminen vaatii itsensä kutsumista.

Kyllä ne aina on olleet sellaisia, mutta asia häiritsee vasta nyt kun en seurustele enää ja ilman noita kavereita olen kokoajan yksin. Ehkä olen aina ollut heille sellainen extrakaveri, jonka kanssa voi viettää aikaa 'kun se parisuhteeltaan kerkeää'. Kaverini ovat olleet sinkkuja koko sen ajan kun olen tuntenut heidät, kolmisen vuotta.

Lainaus:10.12.2012 rioter kirjoitti:
Kyllä ne aina on olleet sellaisia, mutta asia häiritsee vasta nyt kun en seurustele enää ja ilman noita kavereita olen kokoajan yksin. Ehkä olen aina ollut heille sellainen extrakaveri, jonka kanssa voi viettää aikaa 'kun se parisuhteeltaan kerkeää'. Kaverini ovat olleet sinkkuja koko sen ajan kun olen tuntenut heidät, kolmisen vuotta.

Samanlaista se on monesti itelläni. Joutuu tyrkyttämään itteesä että joku huomioi, ja sitten ärsyttää taas kun ei tiiä kiinnostaako niitä ollenkaan minun seura. Vai onko ne minun kanssa vaan kun ei kehtaa sanoa ei. Kuulostaa siis tutulta.

Lainaus:10.12.2012 rioter kirjoitti:
Kyllä ne aina on olleet sellaisia, mutta asia häiritsee vasta nyt kun en seurustele enää ja ilman noita kavereita olen kokoajan yksin. Ehkä olen aina ollut heille sellainen extrakaveri, jonka kanssa voi viettää aikaa 'kun se parisuhteeltaan kerkeää'. Kaverini ovat olleet sinkkuja koko sen ajan kun olen tuntenut heidät, kolmisen vuotta.

Ei kai tuossa auta kuin yrittää päästä paremmin mukaan ja jos se ei onnistu, niin uusia, parempia kavereita vain etsimään (ja tämä on varmaan helpommin sanottu kuin tehty, mutta näin sen minusta pitää mennä). Jos olet heille joku ekstrakaveri, niin turha sinunkaan heille antaa sen enempää arvoa.

Ihan sietämätön olo tällä hetkellä. Exän kanssa on mennyt nyt sen kolme kuukautta on/off säätöä. Itse olisin halunnut yhteen, hän siis ei ollut valmis. Joskus kuukausi sitten mun tää piti lopettaa ja tännekkin taisin kirjottaa, mutta kävi niin että palasin takasin. Viikonlopun aikana kävi niin että homma päättyi ihan oikeasti lopullisesti.

Nythän on sitten aivan järjetön ikävä, mikään häntä lukuunottamatta ei kiinnosta ja itkukohtauksia tulee vähän väliä. Järkevänä vielä luin vanhoja viestejä ja katselin kuvia hänestä, voin kertoa ettei auttanut. Nyt toki poistin sekä viestit että kuvat puhelimesta.

Kai tästä sitten ajan kanssa pääsee ylitse, vaikka nyt tuntuukin että en kenestäkään muusta voisi kiinnostua ja että elämä ilman häntä ei ole mitään. Yksi tuntikin vaan tällä hetkellä tuntuu ikuisuudelta niin ei paljoa lohduta.

Lainaus:17.12.2012 TheGrayFox kirjoitti:
Ihan sietämätön olo tällä hetkellä. Exän kanssa on mennyt nyt sen kolme kuukautta on/off säätöä. Itse olisin halunnut yhteen, hän siis ei ollut valmis. Joskus kuukausi sitten mun tää piti lopettaa ja tännekkin taisin kirjottaa, mutta kävi niin että palasin takasin. Viikonlopun aikana kävi niin että homma päättyi ihan oikeasti lopullisesti.

Nythän on sitten aivan järjetön ikävä, mikään häntä lukuunottamatta ei kiinnosta ja itkukohtauksia tulee vähän väliä. Järkevänä vielä luin vanhoja viestejä ja katselin kuvia hänestä, voin kertoa ettei auttanut. Nyt toki poistin sekä viestit että kuvat puhelimesta.

Kai tästä sitten ajan kanssa pääsee ylitse, vaikka nyt tuntuukin että en kenestäkään muusta voisi kiinnostua ja että elämä ilman häntä ei ole mitään. Yksi tuntikin vaan tällä hetkellä tuntuu ikuisuudelta niin ei paljoa lohduta.

Itse koin saman asian. Tuntui aivan kauhealta. Mutta usko pois ajan kanssa se helpottaa vaikkka siltä nyt ei todellakaan tunnu. Itsekkin menossa viikonloppuna treffeille mukavan tytön kanssa ja exää en enää kaipaa

Lainaus:17.12.2012 BoomBaard kirjoitti:

Lainaus:17.12.2012 TheGrayFox kirjoitti:
Ihan sietämätön olo tällä hetkellä. Exän kanssa on mennyt nyt sen kolme kuukautta on/off säätöä. Itse olisin halunnut yhteen, hän siis ei ollut valmis. Joskus kuukausi sitten mun tää piti lopettaa ja tännekkin taisin kirjottaa, mutta kävi niin että palasin takasin. Viikonlopun aikana kävi niin että homma päättyi ihan oikeasti lopullisesti.

Nythän on sitten aivan järjetön ikävä, mikään häntä lukuunottamatta ei kiinnosta ja itkukohtauksia tulee vähän väliä. Järkevänä vielä luin vanhoja viestejä ja katselin kuvia hänestä, voin kertoa ettei auttanut. Nyt toki poistin sekä viestit että kuvat puhelimesta.

Kai tästä sitten ajan kanssa pääsee ylitse, vaikka nyt tuntuukin että en kenestäkään muusta voisi kiinnostua ja että elämä ilman häntä ei ole mitään. Yksi tuntikin vaan tällä hetkellä tuntuu ikuisuudelta niin ei paljoa lohduta.

Itse koin saman asian. Tuntui aivan kauhealta. Mutta usko pois ajan kanssa se helpottaa vaikkka siltä nyt ei todellakaan tunnu. Itsekkin menossa viikonloppuna treffeille mukavan tytön kanssa ja exää en enää kaipaa

Pakko se kai on uskoo Kunpa vaan olisin päättänyt tämän aikoja sitten, kuten kaikki neuvoivat. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin ja kai se olo sitten alkaa paranemaan.

No kerron vähän mitä itse tein.

Ensinnkin olin intissä. Hain kolme päivää vapautusta, koska oletin, etten voi keksittyä palvelukseen. Se oli virhe. Kolme päivää makasin punkassa, anelin tyttöä takaisin ja itkin enkä saanut nukutuksi. Eli älä missään nimessä jää yksin miettimään. Ja en olisi uskonut, mutta juttelin oikeasti äitini kanssa asiasta ja se helpotti kyllä. Ja uskon, että kuka tahansa kelpaa asiaan, kunhan vain on sellainen läheinen tyyppi. Mulla meni sanotaanko kaks viikkoa, et pääsin sen itkuvaiheen yli. Elelin vaan normaalisti ja koitin olla ajattelematta, olin paljon kavereiden kanssa ja kävin mökillä jne.

Noh sitten parin viikon jälkeen alkoi sellanen ylipääsemis vaihe. En enää itkenyt usein. Täälläkin foorumeilla usein toistin, että yli on päästy. Kävin jopa yksillä treffeillä tuohon aikaan, mutta se kääntyi sellaiseksi, että kerroin hyviä muistojani exästäni. En siis todellakaan ollut päässyt yli ja kaipasin häntä kovasti.

Nyt sitten kun tätä vaihetta oli kestänyt se 2-3kk, niin ylipääseminen alkoi olemaan käyty prosessi. Suunnittelin elämääni eteenpäin: muuton, opiskelut, työt jne. ja aloin taas elämään. Tällä hetkellä kuten sanoin, niin odottelen pääsykokeisiin lukemista, etsin asuntoa ja töitä ja olen menossa treffeille yhden mukavan tytön kanssa.

Lyhyesti voisin sanoa, että älä jää tuleen makamaan. Aloita eläminen. Uudet harrastukset, käy kavereiden kanssa tekemässä mitä sitten haluutkin ja pidä ajatukset poissa tytöstä. Hetki täytyy itkeä ja surra, se on vain tosiasia. Mutta jos liian kauan jää vellomaan nii sattuu vain enemmän.

Eli tee sama kuin minä. Nosta pää ja näe maailma pitkästä aikaa ilman rakkauden sokaisua ja huomaa, ettei se tyttö nyt ole ollut niin spesiaali

Minulla tuohon ylitsepääsemiseen meni arviolta 13 kuukautta. Vasta sitten aloin oikeasti ajatella itseni parasta ja tuosta noin 2kk kuluttua olen palannut taas normaaliin elämään ja olen kyllä todella tyytyväinen. Sekin piristää, kun huomaa, kuinka paljon niitä muitakin viehättäviä naisia on. Kannattaa keskittyä omien asioiden ja harrastusten toteuttamiseen niin helpottaa huomattavasti, niin minä tein.

Tässä nyt zippaillessa olen itseasiassa hyvin tyytyväinen, kuinka entinen suhde kasvatti vaikka tekikin kipeää. Nyt uutta säätöä taas meneillään pikkuhiljaa kun kiinnostus palasi. Kyllä se siitä, ota aikasi.

Kiitos vastauksista! Paljon oon nyt miettinyt että ehkä tosiaan parempi ettei nyt olla yhdessä. Meidän suhde taisi olla loppupeleissä sitä että oltiin niin kiintyneitä toisiimme ja ei osattu päästää irti. Intohimo puuttui ja mulle ainakin sänkyhommat tuntu usein aika pakkopullalta. Tokihan tälläkin hetkellä on ikävä, mutta johtuukohan siitä kun on kuitenkin ollut 1,5-vuotta toisen kanssa käytännössä päivittäin yhdessä.

Nyt pitää tosiaan yrittää vaan unohtaa ja tehdä asioita joista ennen nautti, vaikka tällä hetkellä ne ei kamalasti kiinnostakkaan. Nyt kuitenkin ihan luottavainen olo että yli pääsen pääsen ajan kanssa ja yölläkin sain ihan hyvin nukuttua.

Itsellä lähinnä kivisti se, että oli juuri niin paljon niitä hyviä muistoja ja suunnitelmia. Ja kun oltiin nuoria niin tehtiin niin monia unohtumattomia asioita "ensimmäistä kertaa" yhdessä. Ihan siis alkaen siitä, että ekaa kertaa olin ulkomailla ilman vanhempia juuri exäni kanssa. Mutta toisaalta miettii miten paljon vielä on tekemättä niin ehkä ne asiat sitten ajallaan saa tehtyä uuden mukavan tytön kanssa

Ja meillä oli sama juttu tuon "intohimon" kanssa. Käytännössä oltiin kolme viikkoa yhdessä ja siitä eteenpäin "asuttiin" tytön vanhempien nurkissa, kunnes sitten muutettiin omaan kämppään.

Mut joo kuten sanoin ja tuo Ki3varikin, niin ei muuta kun elämää elämään ja uuta tulevaisuutta rakentamaan

Toi on kyllä ärsyttävää että nimenomaan hyvät asiat vaan pyörii mielessä. Suhteessa oli kuitenkin omat huonot puolensa ja ongelmat niin nyt ne tuntuukin yhtäkkiä ihan pikkujutuilta ja mitättömiltä, vaikkei näin välttämättä ollutkaan. Eteenpäinhän se on mentävä, ei tässä muukaan auta.

Lainaus:18.12.2012 TheGrayFox kirjoitti:
--Eteenpäinhän se on mentävä, ei tässä muukaan auta.

Eteenpäin on hyvä suunta, ei se suunta johon mennään vain koska on pakko.

Huoh...on niin yksinäistä. On ollut oikeastaan 3 vuotta. Enkä tarkoita nyt kaveririntamalla sillä niitä riittää (myös paljon tyttöjä), ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Tarkoitan nyt sitä, että olisi ihanaa jos elämässäni olisi joku tyttö. Koko ajan on tyhjä olo. Ei pysty välillä edes telkkaria katsomaan kun viimeistään mainoskatkoilla uppoan unelmiini. Aina kun käyn lenkillä, meinaan jäädä tyyliin auton alle, kun haaveilen vain. Säälittäväähän se on mutta minkäs teet, perskeles. Muutama tyttö vaikuttaa niin mukavalta ja ihanalta mutta....

Eniten pelottaa kuitenkin ensi vuoden vanhojen tanssit. Kun aikanaan 8.luokan lopussa päätin meneväni lukioon, siitä asti olen myös päättänyt että aion tanssia wanhat. Liikkaopet sanoivat että pari kannattaa hommata jo ykkösellä, kun tuppaavat menemään kovin joutuisasti. Keväällä siis kai pitäisi uskaltautua pyytämään jotakuta. Nämä kaksi asiaahan eivät käytännössä liity toisiinsa, mutta toisaalta liittyvät, koska molemmat vaativat omaa uskallusta ja toisen ihmisen samankaltaisia ajatuksia.

Hemmetti, miten jokin niin yksinkertainen asia, kuin henkilö jota voisi halata, kävellä käsi kädessä jne. voi olla niin kaukana haaveissa? Koko ajan mielessä, mutta koskaan ei saavutettavissa. Vitut, olen katsonut liikaa draamaleffoja. En mahda mitään että en ole näissä asioissa tosimies Kuulostaa varmaan meinaan aika hassulta.

Olen avautunut tästä asiasta jo aiemmin, ja silloin sanoin että itsetuntoni on riekaleina. Well, nyt ei enää ole. Tästä eteenpäin se on yhä enemmän kohtalon käsissä jäänkö peräkammarin pojaksi vai en.

Meidän lukiossa parit valittiin vasta vanhojen tanssien infotilaisuudessa. Helposti sain parin. Varsinkin kun on poika, tyttöjä riittää kyllä.

I feel you bro, voi tuntua paskalta jos muilla on tyttöystävät, mutta olet vasta lukion ensimmäisellä.