Olen päättänyt tehdä itsemurhan. Harmittaa läheisten puolesta, mutta tästä elämästä ei enää mitään tule, joten eiköhän tämä ollut tässä. Enää täytyy laittaa asiat järjestykseen ja miettiä toteutukseen liittyvät seikat.

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:
Olen päättänyt tehdä itsemurhan. Harmittaa läheisten puolesta, mutta tästä elämästä ei enää mitään tule, joten eiköhän tämä ollut tässä. Enää täytyy laittaa asiat järjestykseen ja miettiä toteutukseen liittyvät seikat.

Älä tee sitä! Ei ole mitään sellaista ongelmaa mihin ei löytyisi ratkaisua.

Lainaus:19.01.2013 chujang kirjoitti:

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:
Olen päättänyt tehdä itsemurhan. Harmittaa läheisten puolesta, mutta tästä elämästä ei enää mitään tule, joten eiköhän tämä ollut tässä. Enää täytyy laittaa asiat järjestykseen ja miettiä toteutukseen liittyvät seikat.

Älä tee sitä! Ei ole mitään sellaista ongelmaa mihin ei löytyisi ratkaisua.

Olen saanut jo sen avun minkä lääkärit voivat antaa, se ei toiminut. Jos ammattilaiset eivät saa tilannetta kuntoon, niin eipä taida pahemmin olla toivoa jäljellä. Oloni on helpottunut päätöksen tehtyäni, eikä kuolema ole minun mielestäni mikään iso juttu, kaikki kuolevat joskus.

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:

Lainaus:19.01.2013 chujang kirjoitti:

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:
Olen päättänyt tehdä itsemurhan. Harmittaa läheisten puolesta, mutta tästä elämästä ei enää mitään tule, joten eiköhän tämä ollut tässä. Enää täytyy laittaa asiat järjestykseen ja miettiä toteutukseen liittyvät seikat.

Älä tee sitä! Ei ole mitään sellaista ongelmaa mihin ei löytyisi ratkaisua.

Olen saanut jo sen avun minkä lääkärit voivat antaa, se ei toiminut. Jos ammattilaiset eivät saa tilannetta kuntoon, niin eipä taida pahemmin olla toivoa jäljellä. Oloni on helpottunut päätöksen tehtyäni, eikä kuolema ole minun mielestäni mikään iso juttu, kaikki kuolevat joskus.

On mahdotonta tietää miltä yksilöstä tuntuu ja elämä voikin mennä päin helvettiä, mutta eikö maailmassa ole mitään mikä kiinnostaisi sinua, mikä ajaisi sinua eteenpäin?
Itse näen asian niin, että tappamalla itsesi et saavuta yhtään mitään. Parempi elää vaikka sitten niiden läheisten puolesta kuin vain heittää hanskat tiskiin. Elämä on kuitenkin ainoa asia, millä loppujen lopuksi on väliä!

Oletko kertonut suoraan psykologille tms. että olet päättänyt tappaa itsesi?

Oma näkemykseni on vähän, että jos oletus on että kuollaan joka tapauksessa, niin miksi tappaa itsensä? Ihmisillä on vain yksi elämä, mutta aivan varmasti loputtomasti kuolemaa. Joten vaikka koko elämä olisi yhtä *******ä, niin silti tulet lopulta kuolemaan ja kun olet lopulta kuollut, niin et elämästäsi mitään enää kuiteskaan muista. Kuolema kuiteskin on samanlainen olotila, kuin aika ennen syntymääsi.

Eli vaikka elämä olisi kuinka perseestä, niin on se silti kuiteskin se ainoa hetki jolloin olet "et-kuollut" ja se jo yksinään tekee siitä edes kokemisen arvoista.

Välillä tuntuu kyllä että ainoa syy olla tekemättä itsemurhaa on se, etten halua tuottaa perheelle surua. Koitan tehdä nyt edes jonkun elämää iloisemmaksi omalla länäololla. Olen kyllä päättänyt, että en tahdo tuottaa omaisille surua myöskään sillä että kaukaisessa tulevaisuudessa mätänen kuoliaaksi vanhainkodissa tietämättä maailman menosta mitään. Siinä tilassa kärsivät kaikki muut kuin itse. Pitää vain toivoa ettei sairastu mihinkään aivoja syövään tautiin tai sellaisen tullessa ottaa sitten se varaslähtö. Siihen asti koitan tehdä muiden elämästä parempaa ja koitan siinä sivussa oppia elämään ja nauttimaan siitä, vaikka se välillä tuntuukin niin hankalta. Täytyy muistaa että aina on mahdollisuus muuttua. Ja se avain muuttumiseen löytyy sinun sisältä.

Ei pelkät auttajat riitä jos oma motivaatio on nolla, kun ihmisiä nekin vaan on eikä mitään ihmeiden tekijöitä.

Niin se vain on..

Osasyy päätökseeni onkin varmasti se, että ei ole kiinnostuksen kohteita, eikä mitään mikä ajaisi eteenpäin. Tappamalla itseni saavutan sen, että huono olo loppuu. Olen jutellut psykologin kanssa noin 10 tuntia ja olemme keskustelleet itsetuhoisista ajatuksistani, psykologi oli kyllä kiinnostunut elämästäni, mutta mitään neuvoja olotilani parantamiseksi en muista saaneeni.

Ymmärrän kyllä, että haluatte auttaa ja arvostan sitä, mutta en todellakaan näe elämää tässä muodossa elämisen arvoiseksi.

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:
Osasyy päätökseeni onkin varmasti se, että ei ole kiinnostuksen kohteita, eikä mitään mikä ajaisi eteenpäin. Tappamalla itseni saavutan sen, että huono olo loppuu. Olen jutellut psykologin kanssa noin 10 tuntia ja olemme keskustelleet itsetuhoisista ajatuksistani, psykologi oli kyllä kiinnostunut elämästäni, mutta mitään neuvoja olotilani parantamiseksi en muista saaneeni.

Ymmärrän kyllä, että haluatte auttaa ja arvostan sitä, mutta en todellakaan näe elämää tässä muodossa elämisen arvoiseksi.

10 tuntia, kidings meh? Eräs tuttu kävi useamman vuoden psykiatrilla, ennen kuin asiat alkoi selviämään. Se ei ole mikään nopea prosessi ja se vaatii sinulta täyttä osallistumista.

10 tuntia.
Jep jep. Oikeasti noilla määrillä et voi edes sanoa, että olisit hakenut apua.
Lisäksi ihan varmasti löydät jtn positiivista elämässä. Et vain yritä tarpeeksi välttämättä. Haluat vain olla siinä ajatuksessa, että kaikki on perseestä, en osaa mitään, kaikki inhoaa minua.

Lainaus:19.01.2013 my_bad kirjoitti:
Osasyy päätökseeni onkin varmasti se, että ei ole kiinnostuksen kohteita, eikä mitään mikä ajaisi eteenpäin. Tappamalla itseni saavutan sen, että huono olo loppuu. Olen jutellut psykologin kanssa noin 10 tuntia ja olemme keskustelleet itsetuhoisista ajatuksistani, psykologi oli kyllä kiinnostunut elämästäni, mutta mitään neuvoja olotilani parantamiseksi en muista saaneeni.

Ymmärrän kyllä, että haluatte auttaa ja arvostan sitä, mutta en todellakaan näe elämää tässä muodossa elämisen arvoiseksi.

Psykologi ei ole tarjonnut neuvoja olotilan parantamiseksi koska on vain ihminen eikä ajatustenlukija eikä välttämättä vielä tajua, mikä on vialla - ja jos tajuaa, niin sittenkin psykologi on vain ihminen eikä pysty tarjoamaan mitään taikatemppuja, mutta jotain neuvoja kyllä aivan varmasti. Silti se on lopulta sinusta kiinni, tartutko niihin neuvoihin kun niitä tulee vai jäätkö odottamaan niitä taikatemppuja.

Psykologilla kävin tosiaan vain kymmenen tuntia, mutta psykiatrin kanssa on tullut keskusteltua enemmän ja minä panin kuitenkin toivoni enemmän lääkehoitoon kuin psykoanalyysiin, joten näen nämä keskustelut ja toimenpiteet tärkeämpinä.

Tämän tyyliseen apuun minä uskoin, söin useat lääkkeet täsmällisesti usean vuoden ajan, olen kertonut, että lääkkeet eivät toimi, olen kokeillut uusia lääkkeitä vain huomatakseni, että nekään eivät toimi.

Tiedän mitkä asiat elämässäni ovat pilalla ja ne ovat semmoisia asioita, joita ei saa muutettua, joten olen kyllästynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Lainaus:20.01.2013 my_bad kirjoitti:

Tiedän mitkä asiat elämässäni ovat pilalla ja ne ovat semmoisia asioita, joita ei saa muutettua, joten olen kyllästynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Avaisitko näitä hieman?

Lainaus:20.01.2013 Seven kirjoitti:

Lainaus:20.01.2013 my_bad kirjoitti:

Tiedän mitkä asiat elämässäni ovat pilalla ja ne ovat semmoisia asioita, joita ei saa muutettua, joten olen kyllästynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Avaisitko näitä hieman?

Tämä.

Ja lisäksi; itse en tule ikinä tekemään itsemurhaa, se vaihtoehto on heikoille. Tärkein syy kuitenkin on, etten todellakaan halua aiheuttaa läheisilleni surua. Mietin, miltä tuntuu, jos joku läheiseni tekisi itsemurhan, niin en todellakaan haluaisi kokea sitä. Itsemurha on itsekäs vaihtoehto. Oma paha olo saattaa loppua, mutta se paha olo vain siirtyy niihin läheisiisi, jotka välittävät sinusta.

En viitsi hirveän yksityiskohtaisesti kertomaan ongelmistani ihan jo sen takia, että joku saattaa minut tunnistaa, mutta sanotaan näin epämääräisesti, että minulla on eräs sairaus, joka vaikuttaa ulkoiseen olemukseen sekä tunnen tämän sairauden sisälläni joka päivä. Tämän pystyn peittämään kyllä normaalissa kanssakäymisessä, mutta esimerkiksi kaikki seurustelusuhteeni ovat tuntuneet kaatuvan tähän.

Minulla on toinen pelkästään ulkonäköön vaikuttava tila, jota sairastaa 1% väestöstä, tämänkin peittäminen onnistuu, mutta silti on jatkuva pelko, että joku saa tietää. Yksi harvinaislaatuinen sairaus olisi riittänyt mainiosti.

Lääkärin mukaan kärsin vakavasta masennuksesta, sekä syömishäiriöstä, painoni on pudonnut yli 20 kiloa puolessa vuodessa ja jo tätä ennen olin hoikka.

Olen liian tunteellinen, mikä tahansa vastoinkäyminen saattaa saada aikaan voimakkaan tunnereaktion. Sosiaalisesti olen äärimmäisen kömpelö.

Itsemurha voi olla vaihtoehto heikoille, mutta en ole koskaan vahva väittänytkään olevani.

Lainaus:20.01.2013 my_bad kirjoitti:
En viitsi hirveän yksityiskohtaisesti kertomaan ongelmistani ihan jo sen takia, että joku saattaa minut tunnistaa, mutta sanotaan näin epämääräisesti, että minulla on eräs sairaus, joka vaikuttaa ulkoiseen olemukseen sekä tunnen tämän sairauden sisälläni joka päivä. Tämän pystyn peittämään kyllä normaalissa kanssakäymisessä, mutta esimerkiksi kaikki seurustelusuhteeni ovat tuntuneet kaatuvan tähän.

Minulla on toinen pelkästään ulkonäköön vaikuttava tila, jota sairastaa 1% väestöstä, tämänkin peittäminen onnistuu, mutta silti on jatkuva pelko, että joku saa tietää. Yksi harvinaislaatuinen sairaus olisi riittänyt mainiosti.

Lääkärin mukaan kärsin vakavasta masennuksesta, sekä syömishäiriöstä, painoni on pudonnut yli 20 kiloa puolessa vuodessa ja jo tätä ennen olin hoikka.

Olen liian tunteellinen, mikä tahansa vastoinkäyminen saattaa saada aikaan voimakkaan tunnereaktion. Sosiaalisesti olen äärimmäisen kömpelö.

Itsemurha voi olla vaihtoehto heikoille, mutta en ole koskaan vahva väittänytkään olevani.

Älä nyt herranjumala. Vaikka elämä tällä hetkellä tuntuisikin pahalta, tai vaikka aivan sietämättömältä, niin muista että itsemurha on niin lopullinen asia. Jossain vaiheessa löydät (ainakin jollain keinoin) iloa elämästä. Ja jos pääset näistä asioista yli kuten tuo syömishäiriö, niin takaan että saat siitä todella paljon buustia tulevaan elämään. En ole asiantuntija, mutta kuitenkin.

Lainaus:20.01.2013 my_bad kirjoitti:
...

Minulla on toinen pelkästään ulkonäköön vaikuttava tila, jota sairastaa 1% väestöstä, tämänkin peittäminen onnistuu, mutta silti on jatkuva pelko, että joku saa tietää. Yksi harvinaislaatuinen sairaus olisi riittänyt mainiosti.

...

Mitä sitten, vaikka joku saisi tietää? Sellaisten ihmisten kanssa ei kannata edes olla tekemisissä, jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Suosittelen vielä harkitsemaan. Odota kevääseen, tässä ollaan menossa koko ajan valoisampaa aikaa kohti. Ulkonäön ei pitäisi rajoittaa elämää liiaksi. Onko olemassa joitain asioita, joita et tunne pystyväsi tekemään sairauteisi takia, mutta kuitenkin haluaisit? Ajattele, että asiat voisi olla vielä pahemminkin. Voisit olla vaikka kokonaan liikunta- tai ajattelukyvytön.

Mä kärsin nuorempana ehkä jostai keskivaikeasta aknesta. Kyllähän se tuntui koko ajan ihan siltä, että kaikki vaan tuijottaa mua ja pitää rumana ja en tuu ikinä saamaan toosaa ja ties mitä *****a. Toivoisin, että joku ois sillon jo saanut mut tajuamaan, ettei sillä asialla ole mitään merkitystä mihinkään. Itsevarmuus kasvoi jo ennen kuin akne naamalta katosi (jäljet näkyy kyllä vieläkin) ja itsevarmuus toi mukanaan ne naisetkin.

Unohtakaa ne ulkonäölliset paineet. En tiedä osuuko oikeaan, mutta mikropeniskään ei ole maailmanloppu.

Kiitos kannustavista viesteistä, hyviä pointteja tullut esille. Ehkä voisin katsoa vielä ainakin vähän aikaa, että voiko tilanteelle tehdä mitään, ihan jo sen takia, että olen kerran yrittänyt itsemurhaa ja se oli melko tuskallinen kokemus. En voi luvata, että en itselleni mitään tulisi tekemään, mutta voisin alkajaisiksi koittaa päästä takaisin sairaalahoitoon ja katsoa sen jälkeen miltä tilanne vaikuttaa.

Mikropenis ei ollut oikea vastaus tietokilpailukysymykseen, mutta täytyy kyllä sanoa, että en ole myöskään se saunailtojen suurin ilmestys. Niin paljon asioita pielessä, että koko tilanne alkaa naurattamaan itseäkin.

Lainaus:20.01.2013 my_bad kirjoitti:
Olen liian tunteellinen, mikä tahansa vastoinkäyminen saattaa saada aikaan voimakkaan tunnereaktion. Sosiaalisesti olen äärimmäisen kömpelö.

Jossain määrin tiedän tunteen, sillä vastoinkäymiset lannistavat aika voimakkaasti ja varsinkin silloin, kun tuntuu, että syy on oma - pätee varsinkin sosiaalisissa jutuissa, koska olen ihmisten seurassa lähes poikkeuksetta pohjimmiltani epävarma. Lopulta muistan kuitenkin, että vastoinkäymiset ja epäonnistumiset eivät haittaa mitään kunhan vain jaksaa nousta ylös ja etsiä jotain parempaa. Ihan varmasti joskus onnistaakin, kun vain jaksaa yrittää, ja silloin menneillä vaikeuksilla ei ole enää mitään merkitystä - tai itse asiassa ne ovat mitä luultavimmin vain vahvistaneet ihmisenä. Eikä se sosiaalinen kömpelyyskään mikään maailmanloppu ole - ei ole väärin, jos ei olekaan valtavaa sosiaalista verkostoa ympärillä.

Ei ulkonäöllä loppupeleissä ole mitään merkitystä. You're only pretty as you feel, just as pretty as you feel inside. Kun syytät ulkoisia seikkoja epäviehättävyydestäsi, se tekee sinut rumaksi. Ei ne vartalonpiirteet. Hyvä itsetunto ja hymyileminen on kaunista. Ei ne seurustelusuhteet ole siihen sairauteesi kaatunut, vaan sinun suhtautumiseesi sairauteen. Tutkimusten mukaan päänsisäiset odotukset ja luulot toteuttavat itsensä.

E. Tsemiä kuitenkin, kyllä asiat vielä muuttuvat paremmaksi ja elämä mielekkääksi. Itsemurha ei ole ratkaisu.

Tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitää yrittää päästä sinuiksi itsensä kanssa. Kun hyväksyy itsensä ja on tyytyväinen siihen mitä on, niin pystyy antamaan itsestään enemmän myös ulospäin, ja tällaisten ihmisten seurassa muut viihtyvät ja sosaaliset kontaktit tulevat helpommiksi. Mitä nämä kertomasi sairaudet ja tilat nyt ovatkaan, sinun täytyy hyväksyä ne itse.

Itsemurhaa ei kannata edes pitää vaihtoehtona. Et ole todellakaan niin syvällä kuin ehkä kuvitellet, tulit kuitenkin tänne puhumaan ongelmistasi; haluat ratkaista tilanteen jotenkin muuten. Se on positiivista. Itsemurha on itsekkäin asia mitä ihminen voi läheisilleen tehdä.

Sulla on hyvät lähtökohdat asioiden parantumiseksi, kun olet jo itse aktiivisesti hakemassa apua. Tsemppiä vaan jatkoon, älä luovuta!

-

Ja ikää muijalla oli? Minkä takia et enää pääse yöksi?

Poistin tämän viestin.

My_bad, älä tee itsellesi mitään pahaa. Kaikki asiat lutviutuvat kyllä