^ Oletko sinä minä?




________________________________________________
dekk, sommerdekk, bilservice, dekkbutik

Oletko sinäkin minä?
T: Viimeksi kesällä huvin vuoksi ulkoiilut

Mitä dataluolanörttejä täällä oikein asuu?

Peeloplaneettalaisia.

Lainaus:11.03.2013 BoomBaard kirjoitti:
En oikee tiiä mikä taas vaivaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään. Jotenkin kauheen voimaton olo ja muutenkin sillee ehk pikkusen maseentunu tai jotai.

...

Mullakin on ollut tätä jo jonkin aikaa ja oon kyllä miettinytkin välillä että olenkohan lievästi masentunut. Tää äidin kuolema ja nyt asoiden uudelleen järjesteleminen ei kyllä ainakaan auta asiaan. Mutta eiköhän se siitä varmaankin kesää kohti mennessä paranee taas mieliala, vaikka talvesta pidänkin.

Tällä hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset kouluun palaamisen suhteen. Olisi ihan mukavaa mennä taas ja nähdä tuttuja, mutta toisaalta mietityttää vieläkin että tuleekohan siitä oikeasta opiskelusta mitään. Noh, huomenna aamulla kahdeksaksi perheneuvolaan aika niin sen jälkeen voi sitten miettiä että viitsiikö sinne kouluun vääntäytyä. Perjantaiksi ainakin pitää uskonnon ryhmätyö tehdä ja maanantaina esittää. Sitä olen tänään tehnytkin, mutta yhdessä vaiheessa alkoi ahdistaa kyllä sen verran että piti lopettaa vähäksi aikaa ja tehdä jotain muuta. Tuntuu että olen ollut pitkään poissa ja liian huonosta syystä, mutta kuulin että monet on olleet kotona parikin viikkoa vanhemman kuoleman jälkeen. Kai sitä sitten saisi olla vähän enemmänkin kuin 3 päivää poissa koulusta ilman omantunnon tuskia, mutta tuntuu että lintsaisin kun en edes ole mitenkään sairas ja kaikki tämänhetkiset ongelmat on pään sisällä.

Tuntuu myös että hoen tänne kokoajan omia samoja asioitani kokoajan ja välillä tuntuukin tyhmältä kirjoitella niin paljon. Päässäni on myös syntynyt ajatus että kaikki muut täällä kävijät alkaisivat vihata ja kyllästyisivät viesteihini näiden viimeaikaisten viestien runsauden takia joka tuntuu kyllä vähän pahalta (ja vähän paranoidilta). Tämän päivän olin kyllä kirjoittamatta mitään ja nyt oli pakko päästä taas avautumaan. Kaipa tämä sitten on niin terapeuttista kirjoitella nimimerkin takaa omia tuntemuksia niin että kukaan ei (toivottavasti) tunnista.

Lainaus:13.03.2013 visperi kirjoitti:

Tällä hetkellä mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset kouluun palaamisen suhteen. Olisi ihan mukavaa mennä taas ja nähdä tuttuja, mutta toisaalta mietityttää vieläkin että tuleekohan siitä oikeasta opiskelusta mitään. Noh, huomenna aamulla kahdeksaksi perheneuvolaan aika niin sen jälkeen voi sitten miettiä että viitsiikö sinne kouluun vääntäytyä. Perjantaiksi ainakin pitää uskonnon ryhmätyö tehdä ja maanantaina esittää. Sitä olen tänään tehnytkin, mutta yhdessä vaiheessa alkoi ahdistaa kyllä sen verran että piti lopettaa vähäksi aikaa ja tehdä jotain muuta. Tuntuu että olen ollut pitkään poissa ja liian huonosta syystä, mutta kuulin että monet on olleet kotona parikin viikkoa vanhemman kuoleman jälkeen. Kai sitä sitten saisi olla vähän enemmänkin kuin 3 päivää poissa koulusta ilman omantunnon tuskia, mutta tuntuu että lintsaisin kun en edes ole mitenkään sairas ja kaikki tämänhetkiset ongelmat on pään sisällä.

Vakuutan, että sinulla on täysin hyvä syy olla poissa. Ei se mitään lintsausta ole.

Ja vaikka kuulostaakin kliseiseltä, puhuminen auttaa.

Puhu vaan, minua ei ainakaan haittaa. On hyvä purkaa tunteita jossain muodossa.

Päätin sitten jäädä tänäänkin kotiin ja ehkä ihan hyvä niin. Nyt on kahdesti tullut sellainen ahdistava tunne, eilen ja äsken uudestaan. Ihmeellinen olo tulee eikä tiedä mitä tekis. Onneks kuitenkin menee vähän ajan päästä pois. Hyvin sai vähäksi aikaa ainakin taas ajateltua mukavia asiota ja pidettyä hauskaa kun kävin kaverin ja hänen tyttöystävän kanssa Hesellä syömässä. Pari tuntiahan siellä vierähti ja illemmalla taas kaveri tulee käymään täällä. Perheneuvolassa käytiin aamulla ja tuntui kyllä yhtä turhalta käynniltä kuin viimeksikin. He vain kyseli ja me vastattiin.

^Olisiko sinulla mahdollisuus päästä esim. psykologin pakeille puhumaan asioita läpi? Luulen, että voisi auttaa, kun pääsisit kaksin jonkun aikuisen kanssa puhumaan tunteistasi. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti elämäsi lähtee kohta rullaamaan taas eteenpäin, kunhan ehdit sulatella asioita.

Jaaha, lukion projektiviikolla ei toteutunu yksikään kurssi niistä neljästä mihin olisin voinut mennä. Nyt sitten pitää valita jotain turhuuksien turhuuksia, eli nyt pitää päättää otanko korukivikurssin vai lasinpuhalluskurssin. Korukivikurssilla olis pari tuttua kaveria ja se menis aika perseilyksi siel, eikä siinä mitään oppis. Lasinpuhalluskurssilla taas olis yks tyttö, jonka muistan ripariajoilta ja olisi kieltämättä kiva päästä taas juttelemaan, hänen mukanaan on tosin hänen kaverinsa, josta itelle ei tuu mitään muuta muistikuvaa kuin että täys kusipää. Varmaa hauskaa korukivikurssilla vai mahdollinen uusi tuttavuus lasinpuhalluskurssilla, minne menen?

Lainaus:15.03.2013 Humomies kirjoitti:
Jaaha, lukion projektiviikolla ei toteutunu yksikään kurssi niistä neljästä mihin olisin voinut mennä. Nyt sitten pitää valita jotain turhuuksien turhuuksia, eli nyt pitää päättää otanko korukivikurssin vai lasinpuhalluskurssin. Korukivikurssilla olis pari tuttua kaveria ja se menis aika perseilyksi siel, eikä siinä mitään oppis. Lasinpuhalluskurssilla taas olis yks tyttö, jonka muistan ripariajoilta ja olisi kieltämättä kiva päästä taas juttelemaan, hänen mukanaan on tosin hänen kaverinsa, josta itelle ei tuu mitään muuta muistikuvaa kuin että täys kusipää. Varmaa hauskaa korukivikurssilla vai mahdollinen uusi tuttavuus lasinpuhalluskurssilla, minne menen?

Uus tuttavuus on parempi, eli siis lasinpuhalluskurssille. Kerkeet olla niitten parin tutun kanssa muullonkin kun kurssin aikana.

Lainaus:15.03.2013 Humomies kirjoitti:
Jaaha, lukion projektiviikolla ei toteutunu yksikään kurssi niistä neljästä mihin olisin voinut mennä. Nyt sitten pitää valita jotain turhuuksien turhuuksia, eli nyt pitää päättää otanko korukivikurssin vai lasinpuhalluskurssin. Korukivikurssilla olis pari tuttua kaveria ja se menis aika perseilyksi siel, eikä siinä mitään oppis. Lasinpuhalluskurssilla taas olis yks tyttö, jonka muistan ripariajoilta ja olisi kieltämättä kiva päästä taas juttelemaan, hänen mukanaan on tosin hänen kaverinsa, josta itelle ei tuu mitään muuta muistikuvaa kuin että täys kusipää. Varmaa hauskaa korukivikurssilla vai mahdollinen uusi tuttavuus lasinpuhalluskurssilla, minne menen?

Kavereiden kanssa perseilemään, ihan kuin siellä tarvitsisi oppia jotain

Masentuminen on turhaa ja pelkästään oma valinta... ei kannata

Lainaus:11.03.2013 BoomBaard kirjoitti:
En oikee tiiä mikä taas vaivaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään. Jotenkin kauheen voimaton olo ja muutenkin sillee ehk pikkusen maseentunu tai jotai. Enkä ees tiiä mist johtuu. Pari päivää nyt ollu sellanen fiilis et ei vaan haluu tehä oikee mitää. Niinpä aika menee koneella pelatessa ja leffoja katellessa koko päivä.

Ku vaa olis joku kaveri jonka kanssa vois lähtee tekee jotai. Kaikki vaan on osottautunu todellisiks selkään puukottajiks, nii ei paljoo huvita sellasten kanssa hengailla. Ja kyllähän joku kiva tyttökin elämään mahtuis. Noh koht alkaa työt nii saa ainakin sen 8h päivässä muuta tekemistä.

Pitkä ja pimeä talvi on kohta takana niin voi johtua D-vitamiinin puuttesta tuollainen jos sille ei ole mitään sen erikoisempaa syytä. D-vitamiini pillereitä vaan kaupasta.

Lainaus:16.03.2013 JjO kirjoitti:
Masentuminen on turhaa ja pelkästään oma valinta... ei kannata

Hieno mies.

Lainaus:16.03.2013 SirJK kirjoitti:

Lainaus:11.03.2013 BoomBaard kirjoitti:
En oikee tiiä mikä taas vaivaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään. Jotenkin kauheen voimaton olo ja muutenkin sillee ehk pikkusen maseentunu tai jotai. Enkä ees tiiä mist johtuu. Pari päivää nyt ollu sellanen fiilis et ei vaan haluu tehä oikee mitää. Niinpä aika menee koneella pelatessa ja leffoja katellessa koko päivä.

Ku vaa olis joku kaveri jonka kanssa vois lähtee tekee jotai. Kaikki vaan on osottautunu todellisiks selkään puukottajiks, nii ei paljoo huvita sellasten kanssa hengailla. Ja kyllähän joku kiva tyttökin elämään mahtuis. Noh koht alkaa työt nii saa ainakin sen 8h päivässä muuta tekemistä.

Pitkä ja pimeä talvi on kohta takana niin voi johtua D-vitamiinin puuttesta tuollainen jos sille ei ole mitään sen erikoisempaa syytä. D-vitamiini pillereitä vaan kaupasta.

Eikös juuri D-vitamiini synny itsestään aurinkoisessa säässä? Olen meinaa huomannut, että kun aurinko kun yhdessä vaiheessa oli aika paljon auringon valoa niin tuli hyvä fiilis. Mutta joo meenpä heti tänää hakemaan kaupasta

Joo, mutta se on sen verta pieniä määriä, että saat aika kauan paistatella auringossa, että minkään mainittavan annoksen sitä saisit. Kaikkihan keväisestä säästä tykkää, niin siitä se ilosuus johtu.

Kolmen vuoden masennuksesta parantuneen mietteitä mahdollisimman huonolla kieliopilla ja mahdollisimman vaikeasti selostettuna.


Masennus=
Mietitään yhtä ja samaa asiaa ja pidetään kaikki tunteet sisällä. Mieli ja keho ovat aina yhteydessä. Kaikki mitä sulla on mielessä, kaikki minkä vaimennat. Nuo kaikki näkyy kehossasi. Haluat huutaa ja purra hampaat yhteen ja repiä niillä palasiksi jonkun, mutta sen sijaan nielet kiukun. Kiukkua niellään ja leuan alue kiristyy. Paikat tiukkenee ja tunteesi suorastaan varastoituvat lihaksiisi. Jonain päivänä tulee viimeinen niitti. Järki katoaa ja toimit vaistojesi varassa. Räjähdät ympäristöllesi. Ilmaiset itsesi.. Aina ei ole onnellinen loppu.

Kuinka moni meistä haluaisikaan hakata rintaa ja öristä? Minä ainakin. Mutta ympäröivä yhteiskunta tuomitsee sen "epänormaalina" käytöksenä --> imaissaan kaikki sisään eikä ilmaista itseään. VAIMENNETAAN LUONNOLLISET ASIAT. Mikään mitä sun keho tekee, ei voi olla väärin.




Mulla oli tapana ihailla rationaalista ajattelutapaa kaikessa, analyyttisyyttä ja materialismia. Kaiken muun vaimensin ja tuomitsin heikkoutena. Tämä meinasi tappaa mut.

Isoaivojen kuorikerros, aivokuori ja matelijanaivot.

Isoaivojen kuorikerros eli neocortex on juurikin tämä rationaalisuutta ylistävä "JÄRKI", aivokuori tunteiden keskusta eli "SYDÄN" ja matelijanaivot seuraavat synnynnäisiä vaistoja ja viettejä (+ autonominen hermosto), sanotaan nyt vaikka "PALLIT".

Meille on kehittynyt rajoittuneet kaavat hengitykseen ja kyfoottiset ryhdit eikä keho (PALLIT) enään stimuloidu tarpeeksi. Pelejä pelaamalla kaikki tapahtuu päässäsi ja vastaanotat ja järkeilet tietoa ja aktivoit kokoajan neocortexia. Vastaanotat loputtomia määriä tietoa kuitenkaan useimmiten mitään ilmaisematta.

Koulussa keskitytään matematiikkaan sekä muuhun järkeilyyn ja vähennetään "turhia" aiheita, kuten musiikkia, taidetta ja liikuntaa.
--> Kaikki istuu tuolilla vastaanottamassa ärsykkeitä ja itsensä ilmaisu vähenee. Joskus siitä jopa rangaistaan.

Neocortex dominoi ja muut jäävät taka-alalle. Kaikki ne oudot asiat ja tunteet jotka ovat sisälläsi jäävät ilmaisematta.

Meille on painettu mieleen, että surullisuus on pahasta ja ilo hyvästä. Äidit on sanoneet, että ei saa olla vihainen. Ei saa tallata maata tai purra hampaita yhteen. Monesti näkee kuinka surua koitetaan piilottaa ja imaista sisään, unohtaa (depress) ja sitten kun meneekin asiat hyvin niin nauretaan täysillä. Otetaan kaikki irti (express).

Eli he periaatteessa juoksevat juoksumatolla kohti heidän kuvittelemaansa ikuistan onnea ja pois "pahoista" asioista (kaikki negatiivisiksi mielletyt tunteet). Ja kuten arvata voi, he eivät liiku mihinkään elämässä.

Esimerkiksi meditoinnissa ei juosta tunteita pakoon ja vältellä niitä, vaan niitä katsotaan suoraan silmiin. Seuraavan kerran kun olet esimerkiksi vihainen, niin älä tuomitse tunnettasi vaan katso suoraan vihaan. Katso millainen muodostuma viha loppupeleissä oikeastaan on. Mitä se tekee kehollesi. Uskokaa pois se voi olla helvetin pelottavaa. Ainakin minulle oli. Hyväksyä kaikki mitä on pakoillut koko nuoruutensa.

Ying Yang. Vesi Tuli. Jos pahassa on jotain hyvää, mikä on pahaa?




Aina hieman masentuneena menen aamuviideltä keskelle metsää huutamaan ja hakkaamaan rintaa. Tämän jälkeen itken ja nauran. Voi olla viikkoja jolloin tulee itkettyä päivittäin. Masennun pari kertaa vuodessa. Kaiken avain on kuitenkin että päästä masennuksen ulos enkä haudo sitä sisälläni. Kuulostaa hassulta, mutta jostain syystä oon tavallaan kiitollinen ja iloinen siitä että masennun edes joskus. Se voi olla virkistävää.


Läheinen kuolee: nauran, olen vahingoniloinen, saatan taputtaa, turhautua ja lopulta itken. Kaikki ulos. Ilman mitään syyllisyyttä. Mitä ikinä tunnenkaan ilmaisen ne omassa pienessä piilopaikassani. Hyväksyn itseni.

Dynamic Meditation - OSHO




Tämä on mun oma näkökulma, eikä takaa 100% ihmeparantumista. Miksikö jaan tämän? Se nyt vaan on niin, että jokaikisessä runossa, haiussa, laulussa tai IHMISESSÄ on jokin uusi, ennennäkemätön siemen joka voi istuttautua sisällesi elämään. Kunhan vastaanottaa kaikki ilman ennakkoluuloja ja tuomitsemisia. Eikä sen tarvitse edes olla totta.

Tämmöisen teksipätkän ansiosta parannuin.

Nyt menen toisten ihmisten rajoituksia ja pelkoja pidemmälle.


Jos joku haluaa jutella jostain, niin voi laittaa privaa

Ilmaisematta oman mielenterveyteni laitaa, täytyy muistuttaa, että masennus on suhteellisen "pätevästi" todettu sairaudeksi. Kyllähän me perustallaajat olemme aina kovia ilmaisemaan kansanomaiset mielipiteemme ja unohtamaan, että väitteemme voivat sotia asiantuntevien tutkimusten ja lääkärien argumentteja. Eikä siinä mitään pahaa, mutta olen huomannut olevan kovin tervettä huomata olevani tod. näk. väärässä väittäessäni jostain, mistä en tiedä mitään, jotain.

Ongelma on vain siinä, että siinä missä Matti Vanhasen tekstiviestikohut rinnastetaan tarkoittamaan yhtä kuin Suomen politiikka, rinnastetaan masennus ja masentuneisuus. Masentuneisuus on 100% normaali osa ihmiselämää, ei kukaan pärjää eikä kenenkään pidä pärjätä olematta välillä alakuloinen.

Mutta masennus, sairautena, on todellista ja hoitamattomana vakavaakin, eikä mitään itkupotkuraivarointia, kun Suomi hävisi eurohokkituurin. Eikä sitä perussoopaa, jota kukaan ei jaksa kuunnella; sitä, mitä huomionhakuiset ihmiset julistavat itsestään facebookissa yms. yhteyksissä: "voi voi elämä on vaikeeta. blablablaa." :d

Ja eihän se ole ihme, että kansa sitten kyllästyy ja käskee itse kutakin ottamaan itseään niskasta kiinni. Niinhän se pitääkin! Mutta oikeasti masentunut ihminen ei ole siellä eturintamassa valittelemassa tilaansa julkisesti, vaan nimenomaan yksinään mädäntymässä oman päänsä sisäisiin ajatuksiin. On nämä molemmat tullut elävässä elämässä kohdattua. Toinen tulee hymy pyllyssä kertomaan olleensa aika alakuloinen viime aikoina, märisseensä jo lääkärille. Toinen yrittää loppuun saakka vaikuttaa normaalilta, mutta yksi kerta tolkuttomassa humalassa hän lipsauttaa harkinneensa kaulakiikkua.

Masentuneisuus =/= masennus
Mies =/= potentiaalinen raiskaaja
Muslimi =/= terroristi

Tai en minä tiedä. Kunhan höpötän. Pohjanmaan kautta!

Tänään kun käytiin mummolassa niin kuulin, että myös pappa menetti äitinsä 17-vuotiaana eli suurinpiirtein minun ikäisenä. Hän varmaankin siis tietää meidän tilanteen jotenkuten. Näin muuten viimeyönä unta jossa äitikin oli mukana ja oli vieläpä terve. Jossain vaiheessa yötä sitten heräsin ja oli aika hyväkin mieli, mutta nyt varmaankin vasta alan tajuta oikeasti etten näe äitiä enää koskaan. Tästähän taas seuraa se, että välillä mietin kaikkia asioita mitä tein äidin kanssa, mitä en ja mitä kadun ja olisin voinut tehdä toisin. Välillä tuntuu surulliselta ja sitten taas se hälvenee ainakin joksikin aikaa ja on taas ihan hyvä olla. Jokatapauksessa huomenna olen menossa kouluun ja se tuntuukin jo ihan hyvältä idealta. Ensi perjantaina sitten hautajaiset joiden jälkeen äiti menee poltettavaksi ja muistotilaisuus sitten joskus. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa mene paranemaan päin.

Oon huomannut viettäväni liikaa aikaa tietokoneella, yleensä jos en oo ulkona (eli aika usein) niin suurin osa päivästä meneekin tietokoneella notkuessa kaikenlisäksi koen itsekin sen tylsäksi, mutta en vaan keksi mitään muuta enkä aina jaksakaan esim. arkisin oon todella poikki pitkien koulumatkojen joihin menee 2h päivässä sekä siihen päälle vielä koulupäivät.

Kaiken lisäksi olen myös huomannut nukkuvani todella huonosti öisin ja sen huomaa varsinkin tuossa jaksamisessa kun ei oiken jaksakaan mitään esim. ei jaksa mennä salille koulun jälkeen ja muistin kanssa tuppaa olemaan välillä hieman hankaluuksia kun välillä oikein unohtelee asioita.

Mun pitäis oikeesti saada joku roti näihin arkipäiviin ja muutenkin elämään mut en tiedä mitä teen.

Lainaus:18.03.2013 chujang kirjoitti:
Oon huomannut viettäväni liikaa aikaa tietokoneella, yleensä jos en oo ulkona (eli aika usein) niin suurin osa päivästä meneekin tietokoneella notkuessa kaikenlisäksi koen itsekin sen tylsäksi, mutta en vaan keksi mitään muuta enkä aina jaksakaan esim. arkisin oon todella poikki pitkien koulumatkojen joihin menee 2h päivässä sekä siihen päälle vielä koulupäivät.

Kaiken lisäksi olen myös huomannut nukkuvani todella huonosti öisin ja sen huomaa varsinkin tuossa jaksamisessa kun ei oiken jaksakaan mitään esim. ei jaksa mennä salille koulun jälkeen ja muistin kanssa tuppaa olemaan välillä hieman hankaluuksia kun välillä oikein unohtelee asioita.

Mun pitäis oikeesti saada joku roti näihin arkipäiviin ja muutenkin elämään mut en tiedä mitä teen.

Mulla on ollut sama varmaan 8.luokasta lähtien. Joskus saa kyllä vääntäydyttyä kotoa johonkin mutta sinnekin pitää melkein vasten tahtoa lähteä kun ei jaksa, vaikka myöhemmin onkin kivaa.

Mulle tuli tänään myös kutsuntakirje ja syyskuussa sitten kutsuntoihin. Vähän ehkä ärsyttää kun saan c-paperit kun haluaisin ehkä käydä ton palveluksen mutta eipä siitä mitään tulisi niin sama olla menemättä. Onneks on yksi kaveri joka myös saa c-paprut nilkan synnynnäisen vian takia niin ei tarvi yksin olla.

Minun ainoa ongelmani on täydellinen opiskelumotivaation puute. Tai laiskuus?

Niin ja tietenkin tulee istuttua koneella, mikä taas on todella negatiivista terveydelle.

Itse vietän päivittäin ainakin 5h tietokoneella. Harvoin mitään muuta tulee tehtyäkään. Minnekkään ei vaan jaksa lähteä.

Lainaus:18.03.2013 visperi kirjoitti:

Mulle tuli tänään myös kutsuntakirje ja syyskuussa sitten kutsuntoihin. Vähän ehkä ärsyttää kun saan c-paperit kun haluaisin ehkä käydä ton palveluksen mutta eipä siitä mitään tulisi niin sama olla menemättä. Onneks on yksi kaveri joka myös saa c-paprut nilkan synnynnäisen vian takia niin ei tarvi yksin olla.

Älä huoli, muitakin on samassa tilanteessa. Itselleni paras vaihtoehto on C-paperit, koska minulla on epilepsia, tusinan verran allergioita ja varmaan 5 erilaista ihottumaa. Toki pääsisin B-mieheksi, mutta sieltäkin kaikki mielekkäät hommat on pannassa näitten tautien takia. Vaihtoehtoina siis pari B-hommaa, sivari tai C-paprut ja normielämä. Vatuttaa aivan suunnattomasti kun ei pääse armeijaan, mutta ne C-paperit on silti paras vaihtoehto koska ei lykkäänny opiskelut sit.