Tässä taas nähdään että alkoholi ei sovi kaikille... Mikä ***** siinä on ettei osaa pitää päätään kiinni kun on hieman alkoholia veressä, vaan menee ainakin tilapäisesti pilaamaan suhteet ehkä yhteen tärkeimmistä ihmisistä, vielä ihan turhan takia... Eikä ole edes eka kerta kun saa katua sanomisiaan humalassa.

Lainaus:27.05.2013 Gasoil kirjoitti:
Tässä taas nähdään että alkoholi ei sovi kaikille... Mikä ***** siinä on ettei osaa pitää päätään kiinni kun on hieman alkoholia veressä, vaan menee ainakin tilapäisesti pilaamaan suhteet ehkä yhteen tärkeimmistä ihmisistä, vielä ihan turhan takia... Eikä ole edes eka kerta kun saa katua sanomisiaan humalassa.

Vastasit juuri omaan kysymykseesi.

Voi *******, 4 tunnin päästä herätys ja istun tässä koneen edessä täyttämässä duunin työtuntilistaa viimiseltä 2 kuukaudelta.. Tönöttänyt tässä katseen vaeltaessa kellon ja lapun välillä kohta 3h. Olin tyhmä ja sivuutin koko lappupinkan ja nyt kaikki ns. kasautunut ***** kaatuu niskaan. Oon keksinyt tekemistä 2 viikolta, mutta loppulista ammottaa tyhjyyttään. Koita tässä sitten keksiä mitä sitä tekikään 6 viikkoa sitten torstaina.. Pomo ei hirveästi tykkää, että alkaa lörpöttelemään omiaan sinne ja justiinsa oli joku ratsia missä yks kaveri sai huutia kun oli pistänyt mitä sattuu sinne tuntilistoille. Vielä kun pitäis pystyä päivän hommia kuvailemaan vähän enemmänkin kuin sillä neljällä sanalla. Pää ja takki ihan tyhjä, mutta paperi pitää huomenaamusta olla johtajan pöydällä. ***** kun aina käy näin joka asiassa, ensin ollaan niin huoletonta, mutta lopulta tulee sormille. Eipä sille mitään voi kun on tällainen lahopää. Muutenkin elämä vaikuttaa enemmän joltain aku ankka -sarjakuvalta..

Lainaus:28.05.2013 luukskaivalker kirjoitti:
Voi *******, 4 tunnin päästä herätys ja istun tässä koneen edessä täyttämässä duunin työtuntilistaa viimiseltä 2 kuukaudelta.. Tönöttänyt tässä katseen vaeltaessa kellon ja lapun välillä kohta 3h. Olin tyhmä ja sivuutin koko lappupinkan ja nyt kaikki ns. kasautunut ***** kaatuu niskaan. Oon keksinyt tekemistä 2 viikolta, mutta loppulista ammottaa tyhjyyttään. Koita tässä sitten keksiä mitä sitä tekikään 6 viikkoa sitten torstaina.. Pomo ei hirveästi tykkää, että alkaa lörpöttelemään omiaan sinne ja justiinsa oli joku ratsia missä yks kaveri sai huutia kun oli pistänyt mitä sattuu sinne tuntilistoille. Vielä kun pitäis pystyä päivän hommia kuvailemaan vähän enemmänkin kuin sillä neljällä sanalla. Pää ja takki ihan tyhjä, mutta paperi pitää huomenaamusta olla johtajan pöydällä. ***** kun aina käy näin joka asiassa, ensin ollaan niin huoletonta, mutta lopulta tulee sormille. Eipä sille mitään voi kun on tällainen lahopää. Muutenkin elämä vaikuttaa enemmän joltain aku ankka -sarjakuvalta..

Eikö sitä vois täyttää työpäivän lopussa? Siinä saisi aikaakin kulumaan sen 5 minuuttia.

Niinpä, sen takia vituttaakin kun piti tyhmänä ylenkatsoa koko homma ja havahtua siihen sitten viime hetkillä. Ilman huolen häivää yhtään mistään taas menty ja tulos näkyy kyllä. Tällä tahdilla jää yöunet kyllä nollille tältä päivältä, on kuin päätä seinään hakkaisi. Voi kuinka helppoa olisikaan ollut edes joka viikko aina laittaa lapulle ylös mitä tuli tehtyä, mutta ei. Saamaton mikä saamaton. Ei ole tarvinnut nyt käydä pariin kuukauteen aina viikon päätteeksi pyytämässä nimeä alle kuten yleensä, niin näin kävi.

Jos voisin vain jotenkin irtautua omasta ruumiista ja takoa hieman järkeä omaan päähän.. Pakko kyllä ryhdistäytyä, sama vika monessa muussakin asiassa, joku työtuntilappu on vielä pientä. Kai se kun into elämästä on tippunut parina viime vuotena ennätysmatalalle jotenkin lamauttaa mieltä eikä pysty kunnolla vaatimaan itseltä sitä itsekuria mitä vaadittaisiin, että saisi pidettyä itsensä ja asiat jotenkin organisoituna. Tulee vain passiivisesti mentyä virran mukana eikä asiat jaksa kiinnostaa ennen kuin on pakko. Arki menee siinä viikonloppua odotellessa ja viikonloput kuluu nukkuen, kaikki tärkeät asia hukkuu sinne johonkin väliin kunnes sitten nostelevat päätään jossain vaiheessa.

Täällä toinen urpo, jolta tuo tuntilistan täyttö on monesti jäänyt ihan sinne viime tinkaan. Mun firmassa laskutus menee juurikin tuon tuntipankin mukaan, joten kevyesti kuumottuen aina kuun viimeinen päivä vääntää listoja kuntoon.

Tässä kuussa olen onneksi hieman viisastuneena merkkaillut Outlookin kalenteriin kaikki oleelliset tapahtumat, joten ei tarvitse keksiä kuin muutaman päivän edestä laskutettavaa työtä.

-

Kesäloma alkoi tänään, tai no oikeastaan eilen.
Anyways, mukavaa kun vihdoin saa nukkua joka aamu pitkään. Ennen kolmea kuitenkin pitää herätä kun 16:15 on teoriatunti. Pitäisi ehkä parturiinkin jaksaa raahautua.

Oon tällä hetkellä onnellisempi ku pitkään, pitkään aikaan. Sitä kyllä vähän varjostaa jäätävä kipu viisaudenhampaissa (varmaan rei'illä ja tulehtuneet) ja pitäs käydä eka putsaamas kalusto ja sit puhua vissii lääkärin kanssa poistosta. Kuumottaa vaa mennä hammaslääkäriin. Ei sen takia että pelkään että sattuu vaan sen takia, että jääny nuorempana toi hampaiden huolehtiminen säännöllisen epäsäännölliseks ja siitä saan sit kuulla joka-vitun-kerta.

Nyt taas on vaihteeksi alkanut tuntua siltä, että eiköhän tämä ollut tässä.
Energiatasot aivan nollissa, ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään ja jatkuva huono olo alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Sain sentään jonkinlaiset jäähyväiskirjeet rustattua niille ihmisille, jotka sen selityksen ansaitsevat.

Helpottunut olo kun tietää kaiken olevan kohta ohitse.

Lainaus:29.05.2013 my_bad kirjoitti:
Nyt taas on vaihteeksi alkanut tuntua siltä, että eiköhän tämä ollut tässä.
Energiatasot aivan nollissa, ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään ja jatkuva huono olo alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Sain sentään jonkinlaiset jäähyväiskirjeet rustattua niille ihmisille, jotka sen selityksen ansaitsevat.

Helpottunut olo kun tietää kaiken olevan kohta ohitse.

Niin mikäs se sairaus olikaan josta kärsit?

En viitsi sairautta tänne vielä julkisesti laittaa kun täällä kuitenkin käy jonkun verran myös tuttuja, jotka saattaisivat tunnistaa. Ehkä sitten vähän ennen lähtöä voisin jopa kertoa.

Tuli eilen kauheat syyllisyyden tunteet ja paha olo kun ajattelin etten tehnyt äitin kanssa mitään yhdessä kun hän oli kotona. Teki mieli vain hakata päätä ja repiä hiuksia päästä. En kuitenkaan viitsinyt alkaa riehumaan kun muut nukkuvat. Ihmeellistä tunteiden vuoristorataa kyllä muutenkin nykyään. Yhtäkkiä saattaa mennä koko päivä pilalle jonkun pikkuseikan takia tai sitten yhtäkkiä vaan tulee hyvä mieli ja sen jälkeen taas ahdistaa ja masentaa.
Oon nyt miettinyt pari kertaa ihan oikeasti sitä että varmaan tapan itseni vielä joskus, varsinkin jos joudun muuttamaan täällä isän luona heidän mukanaan johonkin kauas omakotitaloon. He ovat nimittäin nytt katsoneet taloja ihan eri paikkakunnalta. Pitäisi varmaan puhua jollekin mutta kun en uskalla koska en halua että kukaan saa tietää. Varsinkaan isäni tai äitipuoli, koska en jaksa alkaa vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään

Masennuksen pääoireet

1.Masentunut mieliala
2.Kyvyttömyys tuntea mielenkiintoa ja mielihyvää sekä kyvyttömyys nauttia elämästä
3.Voimattomuus, väsyminen ja aktiivisuuden väheneminen

Masennuksen muut oireet

1.Keskittymis- ja tarkkaavaisuuskyvyn heikkeneminen
2.Itsetunnon ja omanarvontunnon väheneminen
3.Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet
4.Niukka ja pessimistinen kuva tulevaisuudesta
5.Itsetuhoiset ja itsemurha-ajatukset

Mihin voin edes hakeutua hoitoon jos ainakin kaikki muut paitsi pääoireista 2. kohta täyttyy?

Lainaus:22.02.2013 Cpt-Foley kirjoitti:
Kiinostus lukea ylioppilaskokeisiin on aika vähissä. Koskaan en ole mikään hirveä lukutyyppi ollut, koulussa on pärjätty kuuntelemalla lähinnä ( suht hyvinkin, KA ilman matikkaa ja ruotsia olisi 8-9). Vähän huolestuttaa kevät kun tarkoitus olisi vielä pääsykokeisiinkin lukea että mitä siitä tulee kun lukupää on tätä luokkaa, kirjoja tulee luettua joskus mutta opiskeluun motivaatiota ei hirveästi ole (ainakaan ylppäreihin). Lisäksi ahdistaa tuleva kesä ja rahatilanne, kesätöistä ei ole mitään takuita ja sen verran itsekunnioitusta löytyy etten mihinkään puhelinmyyntiin alennu. Jos sen opiskelupaikan edes saisi niin helpottaisi kyllä stressiä, sekin selviää sitten vasta joskus kesällä sitten.

Kaipa tähän jotain päivitystä voisi laittaa. Rahatilanne on muuttunut paljon paremmaksi erään tapahtuman johdosta (en nyt sen tarkemmin sano kuin että kertamaksulla tuli jonkin verran hynää), ja kesätöitäkin sain. Sen sijaan ei-boldatusta kohdasta lukumotivaatio on jatkunut pääsykokeisiin aikalailla samalla tavalla. Eli ts. juurikaan mitään toivoa opiskelupaikan saamisesta syksylle ei ole. Tästä voi toki laittaa myös sen piikkiin että hain sellaiselle alalle, jossa on tiukat pääsykokeet (taino tiukat ja tiukat, mutta pääsykoe materiaalia ihan tarpeeksi ainakin), enkä jaksanut pistää suht. vastaavan koulutuksen ammattikorkeakouluun hakupapereita sisään. Noh, syksyllä sitten. Ainakin nyt on töitä pariksi kuukaudeksi, vaan mitäs sitten? Jos ei firmasta tarjota jatkoa syksylle, pitää miettiä mitä syksyn yhteishaun lisäksi keksisi tekemistä tammikuulle asti, silloin kun on armeija edessä.

Lainaus:30.05.2013 visperi kirjoitti:
Tuli eilen kauheat syyllisyyden tunteet ja paha olo kun ajattelin etten tehnyt äitin kanssa mitään yhdessä kun hän oli kotona. Teki mieli vain hakata päätä ja repiä hiuksia päästä. En kuitenkaan viitsinyt alkaa riehumaan kun muut nukkuvat. Ihmeellistä tunteiden vuoristorataa kyllä muutenkin nykyään. Yhtäkkiä saattaa mennä koko päivä pilalle jonkun pikkuseikan takia tai sitten yhtäkkiä vaan tulee hyvä mieli ja sen jälkeen taas ahdistaa ja masentaa.
Oon nyt miettinyt pari kertaa ihan oikeasti sitä että varmaan tapan itseni vielä joskus, varsinkin jos joudun muuttamaan täällä isän luona heidän mukanaan johonkin kauas omakotitaloon. He ovat nimittäin nytt katsoneet taloja ihan eri paikkakunnalta. Pitäisi varmaan puhua jollekin mutta kun en uskalla koska en halua että kukaan saa tietää. Varsinkaan isäni tai äitipuoli, koska en jaksa alkaa vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään

Masennuksen pääoireet

1.Masentunut mieliala
2.Kyvyttömyys tuntea mielenkiintoa ja mielihyvää sekä kyvyttömyys nauttia elämästä
3.Voimattomuus, väsyminen ja aktiivisuuden väheneminen

Masennuksen muut oireet

1.Keskittymis- ja tarkkaavaisuuskyvyn heikkeneminen
2.Itsetunnon ja omanarvontunnon väheneminen
3.Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet
4.Niukka ja pessimistinen kuva tulevaisuudesta
5.Itsetuhoiset ja itsemurha-ajatukset

Mihin voin edes hakeutua hoitoon jos ainakin kaikki muut paitsi pääoireista 2. kohta täyttyy?

Eri sairaaloilla on olemassa psykiatrisia osastoja, jossa hoidetaan mm. masennusta lääkityksen ja keskustelujen avulla. Moni ihminen, jonka tunsin joutui sinne tosin vasta tehtyään itselleen jotain (minä mukaanlukien), joten en tiedä kuinka helposti sinne pääsee ihan vain lääkärin kanssa juttelemalla.

Jos olelt alaikäinen niin joudut nuoriso-osastolle. Siitä minulla itselläni ei ole kokemusta, mutta muilla osastoilla kuulin, että se olisi huomattavasti toisia osastoja ankeampi paikka. Riippuu kyllä varmaan ihan paikkakunnastakin.

Jokatapauksessa en menisi osastolle ihan kevyin perustein, koska se on yllätys yllätys erittäin tylsä paikka. Joitain ihmisiä se kyllä varmasti auttaa ja ainakin pääsee vähän keventämään sydäntään lääkäreille, hoitajille ja psykologeille ja kaipa ne lääkkeetkin joillain toimii.

Avohoito olisikin sinulle varmasti parempi vaihtoehto, siellä käydään keskimäärin kerran viikossa juttelemassa. Heillä on myös lääkäri, joka voi määrätä tarvittavat lääkkeet, sairaslomat jne... En vain tiedä pääseekö avoihoitoon ilman osastoreissua. Kannattaa yrittää selvittää asia, jos masennus oikeasti vaivaa, ettet sinä joudu tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta takaisin.

Kiva kun pomo vaan lyö lisää töitä. Nyt tehnyt melkeen 12 päivää putkeen duunia. Kyllähän raha kelpaa ja se onkin ainoa syy miksi edes vaivaudun tälläiseen. Tuntiliksa on vaan melkoisen pieni kun ei kuitenkaan ole mitää kunnon koulutusta (datanomi). Sitten vielä hienoa kun tietää, ettei ole minkäänlaista kesälomaa kun vasta nyt pääsi aloittamaan työt. Tän kauheen duunimäärän takia ei ole edes ehtinyt treeneihin.

Lisäksi vielä tuntuu että joka ikinen tyttö josta vähän edes kiinnostun, ei vaan tunne mitään mua kohtaan. Aina sama juttu "ollaan mielummin kavereita". Että vaikka onkin kesä ja se pieni vapaa-aika mitä on menee kaverin kanssa pitäen hauskaa ja siitä todella nautinkin, niin kyllä suurin osa on vaan tuskaa tässäkin kesässä. Toivottavasti vain pääsisi kouluun sisään, niin alkaisi hommat sujumaan..

Ei kesätöitä, eli todella ***** kesä tulossa. Mitä *****a mä teen? Vanhemmatkaan ei oo kovin mitään maailman rikkaimpia niin eivät ole kustantamassa mulle paljo mitään, eli oon tän kesän ja ens talven aivan rahaton. Ei mitään tekemistä, välillä urheilla, muuten istua koneella. Ei *****, että vituttaa...

Jaahas.. Nyt olisi sitte amiksesta paperit kourassa ja pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta. Inttiin lähtö tulisi vastaan heinäkuussa ja luulen että puolella vuodella selviän siitä keikasta, joten väkisinkin alkaa pikkuhiljaa huolettamaan että mitä sitä sitten tekisi. No töitä varmaan pitäisi seuraavaksi heti armeijan jälkeen hakea mutta ongelma on se etten halua viettää loppuelämääni missään tylsässä duunissa ja pohtia eläkkeellä että hukkasin elämäni johonkin mistä en oikeasti nauttinut. Ei pidä ymmärtää etten varsinaisesti pidä raksahommista, en vain usko että se on se "ihanneala" minulle.

Itseäni ainakin jäi jo työssäoppimisissa vaivaamaan oman alan työssäkäyvän harmaa elämänrytmi eli aamusta töihin ja kun kotiin pääsee, ei mitään jaksa tai kerkeä tehdä koska täytyy olla virkeänä seuraavana päivänä. Omaa aikaa ja lepäämistä varten on tietysti viikonloput mutta se ei tunnu riittävän jos muusta ajasta ei kerkeä nauttimaan. En usko että tämä johtuisi laiskuudesta koska minua on aina kehuttu ahkeraksi ja motivoituneeksi ja semmoiseksi itseni myös tunnen kun on töistä kyse.

Mutta jos sitä oikeaa ammattia lähdetään miettimään, niin uskoisin sen löytyvän musa/tv bisnekestä, koska musiikki on läheinen harrastus itselleni ja TV/Elokuvateollisuus liittyy siihen paljonkin. En ole varmaan ainoa joka turhaan haaveilee musatuottajan yms työstä johon on todella vaikea päästä ja joka ei varmaan ole niin hohdokasta kuin kuvittelen. Enkä tiedä onko harrastuksen ja työn yhdistäminenkään hyvä idea.

Samalla pitäisi alkaa miettimään sitä tulevaa kotikaupunkia koska nykyisessä ei tunnu olevan enää minulle mitään enkä tahdoisi jäädä porukoiden nurkkiin pitkäksi aikaa kyhjöttämään. Kaikilla kavereilla tuntuu olevan suunnitelmat jo selvillä ja voisihan niidenkin perässä lähteä jos töitä natsaisi. Toki se mahdollinen tuleva opiskelupaikka voi rajoittaa ja helpottaa tuota pähkäilyä.

Eli kaiken tuon tekstin jälkeen voin vain todeta että en todellakaan tiedä mihin minun pitäisi käyttää tulevaisuuteni ja että mikä tekisi minut onnelliseksi, koska se on ainakin omasta mielestäni se "elämän tarkoitus"
Nyt vain puuttuu se unelma ja kiinnostus johonkin asiaan joka pitää elämää arvossaan. Naishuolia en jaksa edes ruveta tähän sotkemaan ettei mene koko iltaa kirjoittaessa.

Ei varmaan pitäisi stressata liikaa näistä asioista.

Lainaus:03.06.2013 Humomies kirjoitti:
Ei kesätöitä, eli todella ***** kesä tulossa. Mitä *****a mä teen? Vanhemmatkaan ei oo kovin mitään maailman rikkaimpia niin eivät ole kustantamassa mulle paljo mitään, eli oon tän kesän ja ens talven aivan rahaton. Ei mitään tekemistä, välillä urheilla, muuten istua koneella. Ei *****, että vituttaa...

Bitch please, kyllä mulle kelpais pitkä kesäloma. Mitä sä rahalla jos kerta asut vanhempies luona? Ellei sitten juuri ne oo pakottamassa niihin kesätöihin, mutta ilmeisesti ei ole.

Lainaus:05.06.2013 Grabbag kirjoitti:

Lainaus:03.06.2013 Humomies kirjoitti:
Ei kesätöitä, eli todella ***** kesä tulossa. Mitä *****a mä teen? Vanhemmatkaan ei oo kovin mitään maailman rikkaimpia niin eivät ole kustantamassa mulle paljo mitään, eli oon tän kesän ja ens talven aivan rahaton. Ei mitään tekemistä, välillä urheilla, muuten istua koneella. Ei *****, että vituttaa...

Bitch please, kyllä mulle kelpais pitkä kesäloma. Mitä sä rahalla jos kerta asut vanhempies luona? Ellei sitten juuri ne oo pakottamassa niihin kesätöihin, mutta ilmeisesti ei ole.

Rahalla saa kaikkee, mutta kun sitä ei ole ei pysty tekemään mitään koska tänäpäivänä kaikki maksaa älyttömästi.

Lainaus:03.06.2013 Humomies kirjoitti:
Ei kesätöitä, eli todella ***** kesä tulossa. Mitä *****a mä teen? Vanhemmatkaan ei oo kovin mitään maailman rikkaimpia niin eivät ole kustantamassa mulle paljo mitään, eli oon tän kesän ja ens talven aivan rahaton. Ei mitään tekemistä, välillä urheilla, muuten istua koneella. Ei *****, että vituttaa...

Siis mitä vittua? Eikö sulla oo tilillä yhtään rahaa? :D

Lainaus:03.06.2013 Humomies kirjoitti:
Ei kesätöitä, eli todella ***** kesä tulossa. Mitä *****a mä teen? Vanhemmatkaan ei oo kovin mitään maailman rikkaimpia niin eivät ole kustantamassa mulle paljo mitään, eli oon tän kesän ja ens talven aivan rahaton. Ei mitään tekemistä, välillä urheilla, muuten istua koneella. Ei *****, että vituttaa...

Asutkos vielä porukoillas vai omillaan?

white: joo, 100e, mitäs mä niillä selviän niin kauan ja tässä niinkö pitäis päästä ostamaanki jotaki joskus, esim. autoa jne..
soldier: porukoilla.

edit: Jää myös arvokkaat työkokemukset saamatta..

Töitä on mutta frendit lokkeilee ja on koko ajan vapaalla jalalla. Vituttaa kun ei vaan ite pääse mihinkää... Toki sitä rahaa on, mutta sitäki on menos velkojen maksuun se n. 700e ku pitää jollai tää kuu elää ennen ku tulee se kaks ja puol tonttuu tilille.

Plus en tajuu tota yhtä naista. On mustis ja näi vaik sano jo heti ku tavattii et se ei aio maata mun kanssa. Totesin sille vaan että niinhän se nyt viel luulee. Nyt sitte oltu frendei ja tehty kaikkee ja nyt se sit koittaa tehä mua mustasukkaseks ja ignoree välillä ku en "mustasukkaistu". Miks ystävyydest pitää tehä niin jäätävän hankalaa.

Haluisin hengaa ni ei voi koska pitää tehä jotain asiaa X, mut sit kuitenki ku oon et "Joo ei se mitää hengailen sit muiden kanssa" ni ihan jäätävä rage ja pakko koittaa taas jotai naisten kikkoi.

En vaan ymmärrä naisia...

On sitä kyllä haikea olo, kun tietää, että pian kaikki tuttu ja turvallinen jää taakse. Noin vuoden kuluttua elämässäni tuskin on enää mitään nykyisellään tunnisettavissa olevaa.

En halua kertoa yksityiskohdista, koska haluan säilyttää anonymiteetin antaman turvan. Oli joka tapauksessa pakko avautua edes tänne, kun ei oikein muutakaan korvaa tällä hetkellä huoliani kuuntelemaan ole.

Elämä on ihan pirun hankalaa ja omituista.