En voi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä etten viettänyt aikaa äitin kanssa hänen viimeisinä aikoina, suorastaan hylkäsin hänet. En kyllä myöskään osaa elää asian kanssa että se tulee mieleen liian usein. Monia asioita olen jättänyt tekemättä mutta tämä on pahinta mitä ikinä voin tehdä. En ole käynyt haudallakaan kuin äitienpäivänä. Olen huono ihminen.

^Oletko käynnyt juttelemassa kenenkään kanssa pahasta olostasi? Jos et tahdo, että kukaan saa tietää (ja siis hakeutua esim. kunnalliselle puolelle apuun) niin oletko ajatellut kokeilla esim. jotain nimetöntä kriisipuhelinpalvelua? Voisi helpottaa oloa, jos saisit puhua.
Googlasin pikaisesti ja ainakin mielenterveysseura tuntuisi tarjoavan nimetöntä soittoapua.
Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin

En ole viitsinyt/jaksanut/uskaltanut puhua kenellekään. Ehkä ihan hyvä että kärsin ja mietin mitä tuli tehtyä, mutta monesti on ollut myös sellainen fiilis että olisipa mukavaa puhua. Päivisin kuitenkin on ihan normaali olo, varsinkin jos olen muiden seurassa eikä tee mieli kauheasti puhua. Olen vain yksin ja hiljaa enkä jaksa puhua yhtään mitään. Jos mietin asioita ja muut huomaavat sen ja kysyvät mitä mietin, niin sanon että en mitään tai etten muista tai tiedä.

Illalla tai nukkumaan mennessä sitten monesti tulee tällaisia asioita mieleen ja mierin niitä sängyssä. Silloin myös yleensä puhuminen tuntuisi tarpeelliselta, ja suurin osa minun viesteistä onkin täällä yöllä. Hyvä että en ole hankkinut kesätöitä tai mitään pakollista niin voin vain olla ja koittaa parantaa jaksamistani ja yrittää lepuuttaa mieltä.

^Jaksamista tuskin parannetaan "koittamalla lepuutta mieltä". Jaksamista parannetaan menemällä eteenpäin eikä vatvomalla asioita miljoonaan kertaan ilman, että ajatukset etenevät minnekään. Ei nyt läheskään sama asia, mutta vastaavalla alueella on tullut kyllä käytyä eikä sieltä pääse pois miettimällä.

Eteenpäinhän tässä mennään hitaasti mutta en tiedä kuinka varmasti. Kavereille meneminen ja muutenkin liikkuminen ei tunnu ainakaan enää niin vastenmieliseltä. Mielen lepuuttamisella tosiaan tarkoitin sitä ettei tarvitse miettiä koko aikaa kouluun liittyviä stressaavia asioita joka varmasti auttaa tätä prosessia.

^Mikäs siinä sitten. Ajattelin vain mainita, että kannattaa varoa sitä paikalleenkin jämähtämistä, koska se voi olla aika vaarallista.

Jahas äitipuoli lähti hakemaan isää jostain työpaikan juhlista ja nyt menivät päivystykseen kun isällä kuulemma sydän hakkaa aika kovaa tahtia. Saapa nähdä mitä on vialla mutta ei edes välttämättä mitään vakavaa. Ensimmäinen kerta kun näin käy tosin.

Mun mielestä nettiin foorumille avautuminen oikeasti vain ruokkii sitä pahaa oloa. Varsinkaan peliplaneetta ei oo oikea paikka etsiä vertaistukea tälläisiin vakavempiin ongelmiin, muilta joilla sellaisia ei ole koskaan ollut. Nimim. vuoden työskennellyt mielenterveyskuntoujien kanssa ja oikea apu löytyy tälläisiin asiohin ammattilaisilta. Tai ihmisiltä joita oikeasti kiinnostaa sun hyvinvointi, ei anonyymeilta CODin hakkaajilta.


Elämä jatkuu!

^Eivät ihmiset välttämättä edes hae apua vaan saattavat kenties vain haluta purkaa pahaa oloaan jonnekin?

Kyllähän se on ainakin minua auttanut kun on saanut kertoa kaikenlaista valehtelematta mitään, eikä tarvitse huolehtia että kukaan tunnistaisi minua välttämättä. Vähän sama idea kuin jollain vertaistukiryhmällä mutta ei vain ole välttämättä niitä toisia jotka sitten vuorostaan kertovat omista ongelmistaan. Jos olisi todellista avuntarvetta niin silloin kyllä varmaan jo läheisetkin voisivat huomata sen ja hankkia apua. Voin esimerkiksi sanoa että minä voin jo paljon paremmin ja voisin jopa väittää että tänne kirjoittelulla on ollut edes pientä apua.

solisluu murtu krossatessa, tk:ssa ***** pitkä odotus, sieltä ohjattiin sit vihdoin ea:han ja sielä sit odottelin lisää, tekivät samat tutkimustoimenpiteet ku tk:ssa, odotin lisää, vihdoin sit pääsin ton käden kanssa röntgeniin, odotin lisää, sit tuli lääkäri ja sano että joo on se murtunu, sit taas odotin lisää ja antoivat sit vihdoin tän kädenkannattimen mutta se hoitsu oli vissii vähä väsyksis ja se sekoili sen laiton kanssa ja sit odotin taas lisää ja lääkäri tulee kyseleen siihen vointia, antaa jotain lappuja ja sit sano käyvänsä tekemässä reseptin särkylääkkelle ja sen reseptin kirjottamises meni puol tuntia ja vihdoin sit sen sain ja pääsin lähteen kotia, nyt ei voi sit ees runkata about kuukautee.

Lainaus:09.07.2013 mmv kirjoitti:
....sen reseptin kirjottamises meni puol tuntia ja vihdoin sit sen sain ja pääsin lähteen kotia, nyt ei voi sit ees runkata about kuukautee.

No nyt sulla on hyvä syy hankkia nainen (tai mies!)

Lainaus:09.07.2013 Kultu kirjoitti:

Lainaus:09.07.2013 mmv kirjoitti:
....sen reseptin kirjottamises meni puol tuntia ja vihdoin sit sen sain ja pääsin lähteen kotia, nyt ei voi sit ees runkata about kuukautee.

No nyt sulla on hyvä syy hankkia nainen (tai mies!)

miehet osaa käsihommat paremmin(fakta), mutta jos ei kuitenkaa

Jos joku kehuu mua, tyttö varsinkin, meen heti ihan punaseks ja tulee sellainen assburger-olo. Ykskin päivä yks ihan saakelin nätti tyttö kehu että mä oon tosi mukava, niin menin ihan punaseks ja sain just ja just sanottua kiitos. Sitten mä sain änkytettyä takaisin että "Säkin oot".

Ärsyttää Haitallista kun oikeesti sillon kun joku kehuu niin ei keksi miten siihen pitäis reagoida.

Onko muilla tätä ongelmaa?

Lainaus:12.07.2013 Dude619 kirjoitti:
Jos joku kehuu mua, tyttö varsinkin, meen heti ihan punaseks ja tulee sellainen assburger-olo. Ykskin päivä yks ihan saakelin nätti tyttö kehu että mä oon tosi mukava, niin menin ihan punaseks ja sain just ja just sanottua kiitos. Sitten mä sain änkytettyä takaisin että "Säkin oot".

Ärsyttää Haitallista kun oikeesti sillon kun joku kehuu niin ei keksi miten siihen pitäis reagoida.

Onko muilla tätä ongelmaa?

nojuu, itsekki meen aika nopeasti lukkoon. Muutenki hehe oon koittanu hankkia paljo rusketusta (rusketun tosi helpost), niin sitä punastumista ei huomaa erinlaisissa tilanteissa niin helposti. Pintaverenkierto iha käsittämätön itsellä

Lainaus:12.07.2013 Dude619 kirjoitti:
Jos joku kehuu mua, tyttö varsinkin, meen heti ihan punaseks ja tulee sellainen assburger-olo. Ykskin päivä yks ihan saakelin nätti tyttö kehu että mä oon tosi mukava, niin menin ihan punaseks ja sain just ja just sanottua kiitos. Sitten mä sain änkytettyä takaisin että "Säkin oot".

Ärsyttää :D Haitallista kun oikeesti sillon kun joku kehuu niin ei keksi miten siihen pitäis reagoida.

Onko muilla tätä ongelmaa?

No varmaan menisin totaalisesti lukkoon itsekin.
En ole ollut naisten kanssa niin paljoa tekemisissä että olisin tuommoiseen tilanteeseen joutunut. Kai olen sitten vielä burgerimpi :D
Toki nyt Skypessä tullut moisia keskusteluja käytyä mutta siinä nyt on helppo punastua kun ei ole nainen edessä mulkkaamassa.
Olen kyllä avautunut siitä että olen todella ujo face to face -kanssakäymisessä.

Ahdistaa kun viikonlopuksi pitäisi lähteä kaverin mökille sellaisella 7 hengen porukalla. Toissapäivänä sitten putkahti mieleen että enhän minä ole ollut heidän kanssaan kuin muutaman kerran iltaa viettämässä eikä ne kyllä ole ollut sieltä parhaimmasta päästä, koska en oikein viihdy tai keksi mitään sanottavaa heidän seurassaan ja monesti tuntuu että olen vain jokin ylimääräinen pyörä siellä mukana. Silti he pyysivät minua mukaan vaikka olenkin ns. "vakioporukan" ulkopuolella ja olen jo monta kertaa sanonut että tulen, mutta nyt alkoi ahdistaa ja mietityttämään että onko se sen arvoista. Voisin jäädä kotiinkin viettämään aikaa toisen hyvän ystäväni kanssa. Kaiken lisäksi se mökkireissu on tietääkseni tarkoitus olla jokin ryyppyreissu, johon minulla ei oikein mielenkiintoa ole vaikka koskaan en olekkaan vetänyt mitään kunnon lärvejä.

Lainaus:15.07.2013 visperi kirjoitti:
Ahdistaa kun viikonlopuksi pitäisi lähteä kaverin mökille sellaisella 7 hengen porukalla. Toissapäivänä sitten putkahti mieleen että enhän minä ole ollut heidän kanssaan kuin muutaman kerran iltaa viettämässä eikä ne kyllä ole ollut sieltä parhaimmasta päästä, koska en oikein viihdy tai keksi mitään sanottavaa heidän seurassaan ja monesti tuntuu että olen vain jokin ylimääräinen pyörä siellä mukana. Silti he pyysivät minua mukaan vaikka olenkin ns. "vakioporukan" ulkopuolella ja olen jo monta kertaa sanonut että tulen, mutta nyt alkoi ahdistaa ja mietityttämään että onko se sen arvoista. Voisin jäädä kotiinkin viettämään aikaa toisen hyvän ystäväni kanssa. Kaiken lisäksi se mökkireissu on tietääkseni tarkoitus olla jokin ryyppyreissu, johon minulla ei oikein mielenkiintoa ole vaikka koskaan en olekkaan vetänyt mitään kunnon lärvejä.

Otat sitä alkoholia kohtuudella, niin alkaa se porukkakin vaikuttaa mukavemmalta, kun uskallat osallistua keskusteluihin ja muihin juttuihin. Mitään övereitä ei tarvii vetää.

Alkoholia kyllä otan aika vähän jos ollenkaan kun se on niin kallista eikä sen päähän nouseminen ole minulle edes niin iso juttu. Tuntuu että niillä muilla on nykyään yleisin puheenaihe joku ryyppääminen ja kännit joka vituttaa. En enää edes tiedä haluaisinko mennä sinne. Pyörällä tosiaan pitäisi yhden kaverin kanssa mennä sinne, mutta matkaa ei ole onneksi kuin sen 100km.

Lainaus:15.07.2013 visperi kirjoitti:
Alkoholia kyllä otan aika vähän jos ollenkaan kun se on niin kallista eikä sen päähän nouseminen ole minulle edes niin iso juttu. Tuntuu että niillä muilla on nykyään yleisin puheenaihe joku ryyppääminen ja kännit joka vituttaa. En enää edes tiedä haluaisinko mennä sinne. Pyörällä tosiaan pitäisi yhden kaverin kanssa mennä sinne, mutta matkaa ei ole onneksi kuin sen 100km.

Tervetuloa 2000-luvulle. Känni ja siitä aiheutuneet idioottimaiset asiat tuntuvat olevan se mitä nykyään haetaan. Kaipa sitten niiden elämä on sen verran p*skaa, että pakko joka vklp vetää pää täyteen, että voi unohtaa kaiken muun. Surullista, mutta totta.

Ei ole mikään 2000-luvun ilmiö.

Huomenna pitäisi ilmoitella kaverille etten halua lähteä mökille. Tulee olemaan vähän harmissaan. Kai sitä nyt kerran saa omaa napaa ajatella jos ei oikein mökille lähtevä porukka kiinnosta. Yksi porukasta muutenkin ilmoitti jäävänsä pois rahasyistä ja kyytihommat meni ihan plörinäksi. Ja sekin vielä kun jos jään pois niin yksi toinen jättää luultavasti lähtemättä. Tämä sama henkilö vetää aina saman kortin, että jos joku kysyy johonkin niin hän lähtee vain jos minä lähden. Sitten saan potea pahaa oloa kun kellään ei ole hyvä mieli. Ärsyttää olla tällainen ihme avainhenkilö.

Lainaus:17.07.2013 visperi kirjoitti:
Huomenna pitäisi ilmoitella kaverille etten halua lähteä mökille. Tulee olemaan vähän harmissaan. Kai sitä nyt kerran saa omaa napaa ajatella jos ei oikein mökille lähtevä porukka kiinnosta. Yksi porukasta muutenkin ilmoitti jäävänsä pois rahasyistä ja meinasi kyytihommat mennä ihan plörinäksi. Ja sekin vielä kun jos jään pois niin yksi toinen jättää luultavasti lähtemättä. Tämä sama henkilö vetää aina saman kortin, että jos joku kysyy johonkin niin hän lähtee vain jos minä lähden. Sitten saan potea pahaa oloa kun kellään ei ole hyvä mieli. Ärsyttää olla tällainen ihme avainhenkilö.

Älä ihmeessä pode pahaa oloa muitten lapsellisuuden takia. Muuten saat kyllä varmasti potea pahaa oloa aika usein.

Koulu taas alkaa tässä kohta puoliin ja ei mua oikeastaan haittaa, koska ei tää kesälomakaan mitään ainaista herkkua oo ku ei tuota tekemistä tahdo löytyä. Semmonen ongelma vaan on että kun tähän asti oon vetäny lukiota nää 2 ekaa vuotta perus yläaste-meiningillä, eli läksyt ja lukemiset aikalailla jätetty tekemättä, niin miten mä ikinä nyt yhtäkkiä voin alkaa opiskelemaan kolmantena eli tärkeimpänä vuonna? Kellään samanlaista ongelmaa ollu, mitä mä oikeen teen?

Lainaus:24.07.2013 Humomies kirjoitti:
Koulu taas alkaa tässä kohta puoliin ja ei mua oikeastaan haittaa, koska ei tää kesälomakaan mitään ainaista herkkua oo ku ei tuota tekemistä tahdo löytyä. Semmonen ongelma vaan on että kun tähän asti oon vetäny lukiota nää 2 ekaa vuotta perus yläaste-meiningillä, eli läksyt ja lukemiset aikalailla jätetty tekemättä, niin miten mä ikinä nyt yhtäkkiä voin alkaa opiskelemaan kolmantena eli tärkeimpänä vuonna? Kellään samanlaista ongelmaa ollu, mitä mä oikeen teen?

Mulla jäänyt myös nuo lukemiset ja opiskelut aikalailla nollille ja nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa jo lukemaan historiaa yo-kokeita varten syksylle D: En edes tiedä miten voisin aloittaa ja mitä lukisin, mutta onneksi koulun historian ope pitää jotain tukiopetusta kirjoittajille vaikka kertauskurssia ei olekaan syksyllä. Tahtoisin kyllä myös opiskella mutta motivaatio ei ikinä riitä ja niimpä en saa ikinä mitään aikaan, mutta onneksi silti menee ihan kohtuullisesti.

Minun mielestäni kesäloman loppu alkaa häämöttää juuri kun tuntuu että alan oikeasti nauttimaan siitä Aikaisemmin kesä on mennyt lähinnä kotona koneella ollessa ja välillä yhden kaverin luona, mutta nyt on taas tekemistä. Pitkästä aikaa taas tuntuu masentavalta koulun alkaminen.