Lainaus:22.06.2009 Pullonpantti kirjoitti:
Ajauduin taas mesettämään sen tytön kanssa joka tykkää musta vain kaverina. Teen itse itselleni hallaa.

Niin, sehän on täysin mahdotonta keskustella jonkun ihmisen kanssa ilman, että ajattelee "aloitampa tämän ihmisen kanssa parisuhteen"

Lainaus:23.06.2009 neuvosauto kirjoitti:

Lainaus:22.06.2009 Pullonpantti kirjoitti:
Ajauduin taas mesettämään sen tytön kanssa joka tykkää musta vain kaverina. Teen itse itselleni hallaa.

Niin, sehän on täysin mahdotonta keskustella jonkun ihmisen kanssa ilman, että ajattelee "aloitampa tämän ihmisen kanssa parisuhteen"

Ehkä ei itse pysty siihen?

Tämän hetkinen rahatilanne ottaa päähän. Onneksi siihen on pian tulossa muutos.

Tuntuu että on kaikki alkanu lähteen huonoon suuntaan.
Ala-asteella olin hyvä kaikes ja kaikki oli jännää. Nykyään en oo lukenu koulus kokeisiin, en oo panostanu mihinkään. Oon failannu kaikes. Ois mulla lahjoja mutta en viitsi käyttää niitä. Tuntuu pahalta.
Aina koulussa tuntuu ettei kehenkään voi luottaa ku on niiden temput nähäny. Ensin ollaan kavereita ja sitte petetään. Kaikki on muuttunu oudoiks. Mulla ei oo yhtään oikeeta ystävää. Onhan siellä yläasteella joitakin entisiä tuttuja ala-asteelta, mutta ei niihin voi luottaa. Jos niittenkin seuraan kuitenkin pääsen, niin seuraan vaan vierestä kun ne puhuu ja välillä nauran hiljaa niitten vitseille.
Oon aina ollu yksin vapaa-aikana, viimeks hengasin jonkun kaa vapaa-ajalla kauan sitten. Sillonkin oli aika hiljasta meininkiä, ei ollu juteltavaa niitten kaa. Oon joskus aika yksinäinen... Joskus ei oo muuta tekemistä ku vaa istua hiljaa omassa huoneessa tekemättä mitään. Mutta aina kun joku tulee (äiti tai joku muu), pistän naamion päälle ja esitän onnellista.
Olin ihastunu yhteen tyttöön. Oon kertonu sille mun tunteista, mutta se vaan nauroi (tai ei ehkä ihan, huvitti sitä silti). Kaikki joihin ihastun on joko varattuja, liian ylpeitä ja ne joko juo, polttaa sätkää tai kumpaakin. Itse olen raitis. Olen päässyt kyseisestä yli... Oon ihastunu toiseen. Ei kehtaa sanoa sille toiselle mitään. Varmasti pitää mua nörttinä niinku muutkin. En oo omasta mielestäni nöde, mutt kai sit oon ku en ole niin sosiaalinen tai jotain...
Tekis mieli vaan tehä kaikelle loppu mutta ei. On muillakin elämä vaikeeta, minkä sille voi. Elämä on. Turhaahan mää tässä valitan ku on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Oli pakko silti purkaa tää johonkin. Ei ehkä ihan paras paikka siltikään.

Mä olen vaan ylpeä siitä jos joku kutsuu mua nörtiksi koska asiahan ei mua pätkän vertaa haittaa kohteliaisuutena otan. Älä kato pissisten perään vaan naura nille. Opi ottaan kaikki ilo irti siitä mitä sulla on. Esim. itsekkin aina istun koneella itsekseni ja oon vielä ylpeä siitä.Vielä siitä että ei koulu innosta ja tulee huonoja numeroita: Itselläni oli sama juttu ja silti pääsin opiskelemaan sinne minne halusin... Tosin sinnekkään ei ollut hakioita paljoa ja kaikki työttömäksi valmistuu (Datanomi)

Ja vielä ite siitä avaudun että ***** näitä suomen kesiä ******* 30 astetta lämmintä niin yritä sitten siinä nukkua. Jumalauta 2 tuntia nukkuu ja herää siihen että lakana hiestä märkänä ja aivan saakelin tunkkanen ilma... Sitten jos tekee ikkunan auki ni mukava siinä on sitte perse verille raapia kun hyttyset käyny syömässä ja tuo verkkoki mikä tossa on niin on ihan perseestä. Saakeli sittenkun koittaa valvoa niin väsyttää aivan saakelisti siinä 5 aikaan päivällä ja kun koittaa kellon laittaa soimaa ettei liian pitkään nukkus niin on unissaan sen sammuttanu/ei herätä... Jumalauta siinä vaiheessa alkaa tavarat lentää ku tietää ettei taaskaan saa yöllä unta. *****

Lainaus:24.06.2009 Joneppi kirjoitti:
Tuntuu että on kaikki alkanu lähteen huonoon suuntaan.
Ala-asteella olin hyvä kaikes ja kaikki oli jännää. Nykyään en oo lukenu koulus kokeisiin, en oo panostanu mihinkään. Oon failannu kaikes. Ois mulla lahjoja mutta en viitsi käyttää niitä. Tuntuu pahalta.
Aina koulussa tuntuu ettei kehenkään voi luottaa ku on niiden temput nähäny. Ensin ollaan kavereita ja sitte petetään. Kaikki on muuttunu oudoiks. Mulla ei oo yhtään oikeeta ystävää. Onhan siellä yläasteella joitakin entisiä tuttuja ala-asteelta, mutta ei niihin voi luottaa. Jos niittenkin seuraan kuitenkin pääsen, niin seuraan vaan vierestä kun ne puhuu ja välillä nauran hiljaa niitten vitseille.
Oon aina ollu yksin vapaa-aikana, viimeks hengasin jonkun kaa vapaa-ajalla kauan sitten. Sillonkin oli aika hiljasta meininkiä, ei ollu juteltavaa niitten kaa. Oon joskus aika yksinäinen... Joskus ei oo muuta tekemistä ku vaa istua hiljaa omassa huoneessa tekemättä mitään. Mutta aina kun joku tulee (äiti tai joku muu), pistän naamion päälle ja esitän onnellista.
Olin ihastunu yhteen tyttöön. Oon kertonu sille mun tunteista, mutta se vaan nauroi (tai ei ehkä ihan, huvitti sitä silti). Kaikki joihin ihastun on joko varattuja, liian ylpeitä ja ne joko juo, polttaa sätkää tai kumpaakin. Itse olen raitis. Olen päässyt kyseisestä yli... Oon ihastunu toiseen. Ei kehtaa sanoa sille toiselle mitään. Varmasti pitää mua nörttinä niinku muutkin. En oo omasta mielestäni nöde, mutt kai sit oon ku en ole niin sosiaalinen tai jotain...
Tekis mieli vaan tehä kaikelle loppu mutta ei. On muillakin elämä vaikeeta, minkä sille voi. Elämä on. Turhaahan mää tässä valitan ku on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Oli pakko silti purkaa tää johonkin. Ei ehkä ihan paras paikka siltikään.

Ihan sama juttu mullakin.. Ala asteel mul oli viel kavereita mut nykyään ei oo yhtään. Sit oon aina yksin koneella vaan tai... No koneella... Sitte koulussaki vaa *****illaan ja haukutaan.. ELÄMÄ ON PERSEESTÄ! Ainiii.. Ja tykkään yhestä tytöstä mut sil on joku toinen mieles... Kuten jo sanoin: ELÄMÄ ON PERSEESTÄ

*******!!! Jo yli kuukauden elektronin huollossa ollut x-fi äänikortti... kun sen sain niin alustalähtien toiminu ja ei oo tullu soittoa eikä mitään... Matkahuollon pakettiseurannasta sen joskus katoin niin olivat sen hakeneet... Pikku hiljaa alkaa jo vituttaan tää... kenellään mullaan kokokemuksia elektronin huollosta?

Lainaus:24.06.2009 Ninzo kirjoitti:

Lainaus:24.06.2009 Joneppi kirjoitti:
Tuntuu että on kaikki alkanu lähteen huonoon suuntaan.
Ala-asteella olin hyvä kaikes ja kaikki oli jännää. Nykyään en oo lukenu koulus kokeisiin, en oo panostanu mihinkään. Oon failannu kaikes. Ois mulla lahjoja mutta en viitsi käyttää niitä. Tuntuu pahalta.
Aina koulussa tuntuu ettei kehenkään voi luottaa ku on niiden temput nähäny. Ensin ollaan kavereita ja sitte petetään. Kaikki on muuttunu oudoiks. Mulla ei oo yhtään oikeeta ystävää. Onhan siellä yläasteella joitakin entisiä tuttuja ala-asteelta, mutta ei niihin voi luottaa. Jos niittenkin seuraan kuitenkin pääsen, niin seuraan vaan vierestä kun ne puhuu ja välillä nauran hiljaa niitten vitseille.
Oon aina ollu yksin vapaa-aikana, viimeks hengasin jonkun kaa vapaa-ajalla kauan sitten. Sillonkin oli aika hiljasta meininkiä, ei ollu juteltavaa niitten kaa. Oon joskus aika yksinäinen... Joskus ei oo muuta tekemistä ku vaa istua hiljaa omassa huoneessa tekemättä mitään. Mutta aina kun joku tulee (äiti tai joku muu), pistän naamion päälle ja esitän onnellista.
Olin ihastunu yhteen tyttöön. Oon kertonu sille mun tunteista, mutta se vaan nauroi (tai ei ehkä ihan, huvitti sitä silti). Kaikki joihin ihastun on joko varattuja, liian ylpeitä ja ne joko juo, polttaa sätkää tai kumpaakin. Itse olen raitis. Olen päässyt kyseisestä yli... Oon ihastunu toiseen. Ei kehtaa sanoa sille toiselle mitään. Varmasti pitää mua nörttinä niinku muutkin. En oo omasta mielestäni nöde, mutt kai sit oon ku en ole niin sosiaalinen tai jotain...
Tekis mieli vaan tehä kaikelle loppu mutta ei. On muillakin elämä vaikeeta, minkä sille voi. Elämä on. Turhaahan mää tässä valitan ku on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Oli pakko silti purkaa tää johonkin. Ei ehkä ihan paras paikka siltikään.

Ihan sama juttu mullakin.. Ala asteel mul oli viel kavereita mut nykyään ei oo yhtään. Sit oon aina yksin koneella vaan tai... No koneella... Sitte koulussaki vaa *****illaan ja haukutaan.. ELÄMÄ ON PERSEESTÄ! Ainiii.. Ja tykkään yhestä tytöstä mut sil on joku toinen mieles... Kuten jo sanoin: ELÄMÄ ON PERSEESTÄ

Kyllä niitä tyttöjä maailmassa riittää. Talvella voi sitten taas pyöriä niiden kimpussa. Jos tytöllä on joku toinen mielessä niin katsoo jonkun muun sitten tai sitten pistää vaan rehtiä kilpailua kehiin. Ja jos vain istut koneella niin mene vaikka kauppaan, kirjastoon, siivoa tai tee jotain hyödyllistä. Ei tarvitse kestää kauan, mutta heti tulee parempi mieli, kun jotain on tehnyt. Yksi hyvä olisi aloittaa joku pidempi projekti. Tee vaikka omat kotisivut tai blogi. Itsekkin istuskelen aika paljon koneella, mutta niin tekee kaikki muutkin vaikka toista sanoisivat.

Itseä vituttaa todella paljon huominen ripari tapaaminen. Kello 9:30 - 16:30 -.-
Tänään oli samanlainen tapaaminen, ja aika suorastaan mateli. Ja mikä parasta, huomisessa tapaamisessa ollaan kokoaika siellä ''tilassa'' toisin kuin tänään oltiin sekä tilassa sekä kirkossa.

VITUTTAA.

Edit: Myös se vituttaa ku ne isoset järjestää kaikkia Mukamas hauskoja leikkejä -.- tänäänkin oli pari nimi leikkiä ja en muistanut yhden tytön nimeä, koska puhuin kaverille samaan aikaan. Nolostuin ja kaikki katsoi minua

Elä valita. Oma valintas mennä riparille, kärsi se kuin mies.

Lainaus:24.06.2009 tappajaa kirjoitti:

Lainaus:24.06.2009 Ninzo kirjoitti:

Lainaus:24.06.2009 Joneppi kirjoitti:
Tuntuu että on kaikki alkanu lähteen huonoon suuntaan.
Ala-asteella olin hyvä kaikes ja kaikki oli jännää. Nykyään en oo lukenu koulus kokeisiin, en oo panostanu mihinkään. Oon failannu kaikes. Ois mulla lahjoja mutta en viitsi käyttää niitä. Tuntuu pahalta.
Aina koulussa tuntuu ettei kehenkään voi luottaa ku on niiden temput nähäny. Ensin ollaan kavereita ja sitte petetään. Kaikki on muuttunu oudoiks. Mulla ei oo yhtään oikeeta ystävää. Onhan siellä yläasteella joitakin entisiä tuttuja ala-asteelta, mutta ei niihin voi luottaa. Jos niittenkin seuraan kuitenkin pääsen, niin seuraan vaan vierestä kun ne puhuu ja välillä nauran hiljaa niitten vitseille.
Oon aina ollu yksin vapaa-aikana, viimeks hengasin jonkun kaa vapaa-ajalla kauan sitten. Sillonkin oli aika hiljasta meininkiä, ei ollu juteltavaa niitten kaa. Oon joskus aika yksinäinen... Joskus ei oo muuta tekemistä ku vaa istua hiljaa omassa huoneessa tekemättä mitään. Mutta aina kun joku tulee (äiti tai joku muu), pistän naamion päälle ja esitän onnellista.
Olin ihastunu yhteen tyttöön. Oon kertonu sille mun tunteista, mutta se vaan nauroi (tai ei ehkä ihan, huvitti sitä silti). Kaikki joihin ihastun on joko varattuja, liian ylpeitä ja ne joko juo, polttaa sätkää tai kumpaakin. Itse olen raitis. Olen päässyt kyseisestä yli... Oon ihastunu toiseen. Ei kehtaa sanoa sille toiselle mitään. Varmasti pitää mua nörttinä niinku muutkin. En oo omasta mielestäni nöde, mutt kai sit oon ku en ole niin sosiaalinen tai jotain...
Tekis mieli vaan tehä kaikelle loppu mutta ei. On muillakin elämä vaikeeta, minkä sille voi. Elämä on. Turhaahan mää tässä valitan ku on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Oli pakko silti purkaa tää johonkin. Ei ehkä ihan paras paikka siltikään.

Ihan sama juttu mullakin.. Ala asteel mul oli viel kavereita mut nykyään ei oo yhtään. Sit oon aina yksin koneella vaan tai... No koneella... Sitte koulussaki vaa *****illaan ja haukutaan.. ELÄMÄ ON PERSEESTÄ! Ainiii.. Ja tykkään yhestä tytöstä mut sil on joku toinen mieles... Kuten jo sanoin: ELÄMÄ ON PERSEESTÄ

Kyllä niitä tyttöjä maailmassa riittää. Talvella voi sitten taas pyöriä niiden kimpussa. Jos tytöllä on joku toinen mielessä niin katsoo jonkun muun sitten tai sitten pistää vaan rehtiä kilpailua kehiin. Ja jos vain istut koneella niin mene vaikka kauppaan, kirjastoon, siivoa tai tee jotain hyödyllistä. Ei tarvitse kestää kauan, mutta heti tulee parempi mieli, kun jotain on tehnyt. Yksi hyvä olisi aloittaa joku pidempi projekti. Tee vaikka omat kotisivut tai blogi. Itsekkin istuskelen aika paljon koneella, mutta niin tekee kaikki muutkin vaikka toista sanoisivat.

Kiits... Valitsen ton rehdin kilpailun (Ei siit kuitenkaa mitään tuu)

Heräsin irkkaan ku liian kuuma nukkua .. tai enhän mä ole vielä nukkunutkaan

Vatuttaa ku on jo pitemmän aikaa ollu sellane ankia fiilis. Iltasin alkaa monesti itkettämään ku miettii semmosia einiinkivoja juttuja, esmes isän kuolemaa. Ja muutenki kauhian masentunu olo usein. Mutta kavereiden kanssa olen ihan hirveä pelle ja nauran ja kaikkea, enkä edes uskalla kertoa kellekkään miltä tuntuu. Kukaan kaverikaan ei tunnu niin läheiseltä enää. Eräällä kavereista oli masennus jonkin aikaa sitten ja joutui osastollekkin, ja hänelle tekisi mieli kertoa mutta ei löydy rohkeutta.
Ja häpeän kamalasti itseäni, vaikken oikeasti ole edes lihava tai mitään. Olen kauhean epäluuloinen ja jos joku nauraa lähelläni, ajattelen heti, että hän nauraa minulle. Tuntuu pahalta.

Heh, enpä ois uskonu että avaudun jollekki foorumille jonka väki mielellään pilkkaa muita.. :')
Noh, ihan sama.

Pitäs vissii olla jatkuvasti kännissä että lopettais tän jatkuvan negatiivisesti ajattelun ja kaikkien tekojen analysoinnin, arvioinnin ja kritisoinnin. On se kumma ku ei saa iteltä rauhaa ja mikää ei tunnu miltää ku kaikki o kuitenki väärin omasta mielestä.

Intter_netti pilaa mun unirytmin ****. Viimeyönä 1h unta, tosin johtui koirasta joka nukkui tuossa lattialla, tuhisi ja potki seinään sitten unissaan eikä sitä saanu siitä mihinkään liikkeelle, nukahdin sitte joskus kuuden maissa. Nyt taas ollu läppäri naaman edessä tuntikausia, mutta kun ei ole muuta tekemistä iltaisin, mihinkään ei työpäivän jälkeen jaksa lähteä. No joo. Katotaan ollaanko pirteitä aamulla, herätys seittemän maissa. Öitä kaikille ->


Eob: Oikessa olet, ite jos lähtisin jotain syvällisempää turisemaan tänne, niin flametusta tulis kyllä varmana. Mutta vakavia asioitahan nuo on, ja ne on pellejä ketkä tuollaisista *****ilee.

Onko kellään samaa että kun oot kotona niin et voi olla oma ittes? Aina pitää esittää siihen asti ku porukat lähtee reissulle jonnekkin. Sitten kun saa olla yksin niin oon aivan erilainen. Porukat on paikalla niin oon hiljanen. Ku porukat on poissa niin puhun kotona itekseni kaikkea pölijää ja puhun kovaa (ihme ku naapureitten valitukselta säästyny). Aina kun on aivan yksin niin tuntuu mahtavalta ilman mitään esteitä. Oon 14 ja yhden yön olen tähän mennessä saanut olla yksin kotona. Siis 14 vuoden aikana YHDEN YÖN. Aika ärsyttävää. Monesti ku vois olla kotona yksin esimerkiksi kun porukat menee mökille, niin pitää lähteä mukaan tai mennä isälle.

Ois aika ankeeta jos kotona joutuis esittämää jotain muuta, kuin on.

Lainaus:25.06.2009 Joneppi kirjoitti:
Onko kellään samaa että kun oot kotona niin et voi olla oma ittes? Aina pitää esittää siihen asti ku porukat lähtee reissulle jonnekkin. Sitten kun saa olla yksin niin oon aivan erilainen. Porukat on paikalla niin oon hiljanen. Ku porukat on poissa niin puhun kotona itekseni kaikkea pölijää ja puhun kovaa (ihme ku naapureitten valitukselta säästyny). Aina kun on aivan yksin niin tuntuu mahtavalta ilman mitään esteitä. Oon 14 ja yhden yön olen tähän mennessä saanut olla yksin kotona. Siis 14 vuoden aikana YHDEN YÖN. Aika ärsyttävää. Monesti ku vois olla kotona yksin esimerkiksi kun porukat menee mökille, niin pitää lähteä mukaan tai mennä isälle.

Miksi sinun pitää esittää jotain muuta kuin olet, eritoten vanhempiesi seurassa? Sen ymmärtäisi jos esim. koulussa pitäisi olla pikkuisen muuta kuin on aidosti. Ei kotona pitäisi olla mitään muuta kuin juuri sitä mitä on pohjimmiltaan.

Lainaus:25.06.2009 Filthy kirjoitti:

Lainaus:25.06.2009 Joneppi kirjoitti:
Onko kellään samaa että kun oot kotona niin et voi olla oma ittes? Aina pitää esittää siihen asti ku porukat lähtee reissulle jonnekkin. Sitten kun saa olla yksin niin oon aivan erilainen. Porukat on paikalla niin oon hiljanen. Ku porukat on poissa niin puhun kotona itekseni kaikkea pölijää ja puhun kovaa (ihme ku naapureitten valitukselta säästyny). Aina kun on aivan yksin niin tuntuu mahtavalta ilman mitään esteitä. Oon 14 ja yhden yön olen tähän mennessä saanut olla yksin kotona. Siis 14 vuoden aikana YHDEN YÖN. Aika ärsyttävää. Monesti ku vois olla kotona yksin esimerkiksi kun porukat menee mökille, niin pitää lähteä mukaan tai mennä isälle.

Miksi sinun pitää esittää jotain muuta kuin olet, eritoten vanhempiesi seurassa? Sen ymmärtäisi jos esim. koulussa pitäisi olla pikkuisen muuta kuin on aidosti. Ei kotona pitäisi olla mitään muuta kuin juuri sitä mitä on pohjimmiltaan.

Kun on yksin tai isän luona niin voi olla oma itsensä mutta en tiedä mikä siinä sitten on kun kotona oon aina hiljaa. Ei taida olla niin hyvä suhde äitiin tai isäpuoleen. Kyllä me toimeen jotenkin tullaan mutta ei niitten seurassa pysty kaikkea puhumaan mitä isän kanssa tai sisarten kanssa joskus puhun. Ihmettelen miten se on mennyt sellaiseksi että tuntuu kuin koko ajan ne vahtisi tekemisiäni vaikka ei vahtisikaan.

Lainaus:25.06.2009 Senathus kirjoitti:
Ois aika ankeeta jos kotona joutuis esittämää jotain muuta, kuin on.

Itse joudun esittämään ja se on perseestä.

Miten voi esittää jotain muuta kuin mitä on, ihmisille joiden parissa on kasvanut koko ikänsä :/ Kuulostaa typerältä

Lainaus:25.06.2009 SteelHearth kirjoitti:

Lainaus:25.06.2009 Senathus kirjoitti:
Ois aika ankeeta jos kotona joutuis esittämää jotain muuta, kuin on.

Itse joudun esittämään ja se on perseestä.

Sitte meitä on kaks...

Lainaus:25.06.2009 rambokala kirjoitti:
Miten voi esittää jotain muuta kuin mitä on, ihmisille joiden parissa on kasvanut koko ikänsä :/ Kuulostaa typerältä

Suvaitsemattomat vanhemmat ftw..

Lainaus:25.06.2009 Joneppi kirjoitti:

Lainaus:25.06.2009 SteelHearth kirjoitti:

Lainaus:25.06.2009 Senathus kirjoitti:
Ois aika ankeeta jos kotona joutuis esittämää jotain muuta, kuin on.

Itse joudun esittämään ja se on perseestä.

Sitte meitä on kaks...

Ja sitten meitä on kolme...

Tuli tosta mieleen, kun eräissä sukujuhlissa näin erään puoltutun serkun täti tjtn. Sit sen kanssa jotain juttelin, sit jotenkin ajautu ripariin se keskustelu ja mainitsin, että en käynyt riparia ja en kuulu kirkkoon, koska en halua olla missään tekemisissä koko kristinuskon kanssa. Ei helevetti sen silmissä räjähti ja verisuonet pullistu otsassa. Sit se selitti kaikin voimin kiukkuunsa hilliten kuinka rippikouluun pitäs mennä, eikä missään nimessä sais erota kirkosta. Kuulemma oli yleissivistävää kuulua kirkkoon ja itsekästä ja raha ahnetta erota. Kuulemma ateistit tekee tilastollisesti enemmän murhiakin, kun uskovaiset. Jätin tädin sit omiin oloihinsa. Tuntu, et jos olisin avannu suuni vielä, nii se olis käyny kurkkuun kiinni. Varmaan mukavaa sen mukuloilla.