Lainaus:
Yliälyllinen olento ei ole mahdollista. Mistä tämä yliälyllinen olento saa taidon luoda ja rakastaa? Siinäpä pohdittavaa!

Nyt en sori vaan tajua logiikkaasi. Miksi yliälyllinen(=ihmisen tajuntakyvyn ylittävä) ei voisi omata kykyä rakastaa, taikka luoda.
Mikä siinä ajatuksessa on niin erikoista, että olemassa voisi olla olento jolla on kyky luoda. Esim. Aristoteles käsitteli teoksissaan miten idea, forma, voi materialisoitua. Miksi siis joku/jokin, ei voisi esim. pallon (tai miksei maailman) idean omatessaan luoda tätä mahdollisuuksien mukaan.

Jumalan olemassaolosta vielä. Keskijan filosofit (tai uuden ajan?) keskittyivät mm. todistamaan Jumalan olemassaoloa, josta syntyi 7 Jumaltodistusta (löytyvät _kaikista_ filosofian keskeisiä ajattelijoita käsittelevistä kirjoista).

http://viznut2.raketti.net/sacharias/

Maailma ei välttämättä ole koskaan varsinaisesti syntynyt vaan se perustuu absoluuttiseen kiertoon.

Ai että ihan absoluuttiseen kiertoon, ok. Kun joku vielä valoittaa tännekin mitä tuo tarkoittaa...
Eikös tässäkin tapauksessa voisi olettaa, että Jumala aiheuttaa tämän kierron, taikka on sen synnyttämä "olento", jota emme vain voi käsittää...

Lainaus:
31.05.2002 klo 13:28, Spax kirjoitti:
Ottaa nuo kristin uskoset tyypit välillä kaaliin, kun joka ikkunasta ovesta ja vessanpytystä tyrkytrtään jeesus lippuja ja lappuja.

Ei kyllä Kristinuskosilta (luterilaiset,katolilaiset,ortodoksit)tule yhtään mitään tuollaista postia. Jehovantodistajilta, helluntalaisilta (nämä tosin on kristinuskoja, mutta ei ne ole samalla uskonnontunnilla ) ja muista pienemmistä 'lahkoista' yleensä tulee.

Valitut Palat olikohan joku 2 tai 3/2002 (Oletkos jo lukenut Sparrow? ) oli kiinnostava juttu siitä mistä johtuu, että ihminen uskoo Jumalaan. Jotain siinä selitettiin että aivoissa vinksahtaa jokin kun jotain traagista sattuu.

Absoluuttisella kierrolla tarkoitan kiertoa joka ei ole koskaan alkanut, eikä se koskaan lopu. Se on ainut pakollinen asia joka maailmankaikkeudessa vaikuttaa. Kaikki muu ovat kierrosta syntyneitä mystisiä rakennuspalikoita, koska kierto on energiaa jota emme käsitä. Energia taas aiheuttaa aineen.

Miksi me tarvitsemme toimeenpanijan? Kun juttu toimii paremmin ilman sitä.

Ajatteleppa että onko mahdollisempaa että maailmankaikkeus kehittyy kierron tuloksena ja synnyttää 15 miljardin vuoden aikana ihmisen tasoisia olentoja vai se että se synnyttäisi jumalan, jonka pitäisi olla erittäin paljon meitä älykkäämpi. Minusta tuntuu hullulta että maailmankaikkeus olisi jonkun tekemä.

No kuvitteleppa tämä ajatusrakennelmasi ympyrän muotoon. Ympyrää pitkin voi kiertää loputtomasti pääsemättä koskaan muualle kuin alkuun. 15 miljardin vuoden aikana se siis kehittää ihmisen, joka ei pysty kuvittelemaan muutakuin tämän päättymättömän kierron ja siitä aiheutavan kehtiyksen.

Laajennetaanpas tässä vaiheessa hiukan: sinun teoriasi energiasta ja aineesta (Aine btw. on yksi energian olomuoto, eli olet osittain oikeassa) käsittää siis tämän meidän 2-ulotteisen ympyrän. Ajatelkaamme maailmaa 3-ulotteisena pallona. Koska kaikki meidän käsittämemme elämä muodostuu ympyrän kierrosta, emme voi käsittää sitä, että jossain kierron ulkopuolella olisi jotain.
Eli tämän "kierron" ei ole tarkoituskaan aiheuttaa jumalaa, vaan Jumala on osa jotain isompaa ja tajunnan ylittävää!

Uskonnon opettajamme kertoi tämän vertauksen joskus aikoinaan kun kyselimme häneltä Jumalasta.

Lainaus:
06.06.2002 klo 00:24, Tepi kirjoitti:
...Ympyrää pitkin voi kiertää loputtomasti pääsemättä koskaan muualle kuin alkuun...

Koska putosin kärryiltä jo edellisellä sivulla teidän äärimmäistä älykkyyttä ja yksinkertaista sekopäisyyttä hipovan rajan sisältöisestä keskustelustanne, kerronkin vain, että ympyrässä ei ole alkua eikä loppua.
Tepi varmaan tarkoittikin, että ympyrää kiertämällä pääsee vain lähtöpisteeseensä.

Ei muuten kannata vaivata päätänsä liikaa ajattelemalla noin suuria asioita.
Ihminen ei pysty ymmärtämään asioita, joita esiintyy tälläkin hetkellä ympärillämme. Avaruudesta löytyy rajattomasti asioita, jotka ylittävät meidän ymmärryksemme.
Lainaan täten suorasti Guinnessin ennätystenkirjaa vm. 2002:
"Pulsarit ovat supernovana räjähtäneiden jättiläistähtien nopeasti pyöriviä luhistuneita ytimiä. Ne ovat muodoltaan pallomaisia ja kooltaan isohkon kaupungin luokkaa. Pulsarin tiheys on niin suuri, että teelusikallinen painaisi miljardi tonnia. Tarkasti mitatuista pulsareista nopeimmin pyörivä on PSR B1937+214, jonka Donald C. Backerin (USA) johtama ryhmä löysi marraskuussa 1982. Se on 11 700 valovuoden päässä sijaitsevassa pienessä tähdistössä Vulpeculassa (Kettu) ja sen sykkimisen jakso on 1,5578064949 millisekuntia, mikä vastaa 641,9282518 kierroksen pyörintänopeutta sekunnissa."
Kuvitelkaa Jumalten sijasta Helsingin kokoinen pallo, jonka tiheys on aikasen suuri, ja joka pyörii 640 kierrosta sekunnissa.

ehkäpä minun pitäisi alkaa munkiksi ja mennä himalajan vuoristoon masturboimaan ja pureskelemaan mehupillejä.

Täytyy myöntää että ei minuakaan kyllä huvita jauhaa absoluuttisesta kierrosta, kun en voi tietää onko se totta. Mutta minulle on kuitenkin aivan sama onko jumalaa olemassa vai ei. Se ei muuta elämääni millään tavalla.

En yritä sanoa että teoriani olisi ainoa, vaan lisään mahdollisuuksia. Tosin näistä asioista meidän on kuitenkin turha keskustella, kun emme voi tietää mitään.

Lainaus:
06.06.2002 klo 00:24, Tepi kirjoitti:
Laajennetaanpas tässä vaiheessa hiukan: sinun teoriasi energiasta ja aineesta (Aine btw. on yksi energian olomuoto, eli olet osittain oikeassa) käsittää siis tämän meidän 2-ulotteisen ympyrän. Ajatelkaamme maailmaa 3-ulotteisena pallona. Koska kaikki meidän käsittämemme elämä muodostuu ympyrän kierrosta, emme voi käsittää sitä, että jossain kierron ulkopuolella olisi jotain.
Eli tämän "kierron" ei ole tarkoituskaan aiheuttaa jumalaa, vaan Jumala on osa jotain isompaa ja tajunnan ylittävää!

Meidänkin uskonnonopettaja selitti jotain ton suuntaista ja se taitaa olla järkevin selitys Jumalan olemassa olosta, minkä olen kuullut. Mutta tarvitseeko Jumalaan uskoa? Eihän siitä ole mitään hyötyä ainakaan Jumalalle?

Eli kuten Ant-Ti tuolla sanoi

Lainaus:
Uskomisen pointti lähinnä on, että pönkitetään itsetuntoa ja saadaan edes jonkinlainen vastaus suuriin kymysyksiin, eivätkä nämä kaksi vaadi minkään jumalolennon konkreettista olemassaoloa.

"If there were no god, it would be necessary to invent him."
-Voltaire

Kun ei muutakaan tekemistä ole, niin kirjoitetaas se juttu Valituista Paloista tänne ja katsotaan valaistuuko joku...


Jumaluuden jäljillä

Aivotutkimuksen uudet tulokset viittaavat siihen, että uskonnollisuus on ihmiselle synnynnäistä.

Viime vuoden huhtikuussa kuulin televisiosta, että Neitsyt Maria oli ilmestynyt ullakolla muutaman kilometrin päässä kotoani. Komeron ovessa oli nähty pehmeä kullan keltainen, jonka muoto toi mieleen pitkään kaapuun verhoutuneen naisen. Talon omistaja selitti hahmon ilmaantuvan oveen iltaisin, kun katuvalot olivat syttyneet ja ullakon kadunpuoleinen ikkuna oli auki.
Televisiokuvasta näkyi, että talon edessä jonotti satoja ihmisiä. Oliko valistuneessa yhteiskunnassamme todella tuollainen määrä kansalaisia, jotka jaksoivat seistä tuntikausia öisellä kadulla niin naurettavasta syystä? Eipä aikaakaan, kun jouduin ihmettelemään myös sitä, mikä piilevä levottomuus pakotti minut ajamaan paikalle ja asettumaan jonoon.

Syön lounasta Andrew Newbergin kanssa Philadelphian esikaupungissa. Olen pyytänyt tätä Pennsylvanian yliopiston professoria tkemeään selkoa biologisesta uskonteoriasta, joka hänen käsityksensä mukaan selittää neurologisesti ihmisen suuren jumalakaipuun. Teoria on tehnyt 35-vuotiaasta Newbergistä neuroteologian johtohahmon. Tämä uusi tieteenhaara tutkii hengellisten kokemusten ja aivojen välisiä yhteyksiä.
Newberg esittää väitteen, jota minun on vaikea sulattaa: mystikkojen kuvaama tarunomainen "korkeampi todellisuus" saattaa olla olemassa.
"Tarkoitat varmaan kuvaannollisesti olemassa...", huomautan epäliiloisena. "En tarkoita", Newberg vastaa. "Puhun yhtä todellisesta asiasta kuin tämä pöytä. Oikeastaan vieläkin todellisemmasta."
"Väität siis tutkimustesi osoittavan, että korkeampi todellisuus on olemassa", kysyn vielä. "Tiede ei sulje pois sellaisen todellisuuden mahdollisuuta", Newberg sanoo.
"Eihän tällaista voi havannoida tieteellisin menetelmin, vai voiko?". Newberg hymyilee. Hän ei ole pelkästään havainnoinut sitä. Hän on onnistunut ottamaan siitä kuvan.

Newbergin teoria pohjautuu edesmenneen psykiatrin ja antropologin Eugene dŽAquilin 1970-luvulla käynnistämään tutkimukseen. DŽAquilin teoria kuvaili, kuinka aivotoiminta voi tuottaa erilaisia uskonnollisia kokemuksia, oli kysymys sitten pyhimysten syvällisistä ilmestyksistä tai uskovan rukouksessa kokemasta pyhyyden tunnusta.
DŽAquili ryhtyi 1990-luvun alussa yhteistyöhön radiologi Newbergin kanssa. Miehet muotoilivat dŽAquilin teorian uudelleen ja alkoivat testata sitä. He hyödynsivät sitä. He hyödynsivät spect-nimellä tunnettua tietokonetomografiaa ja kartoittivat meditoivien Tiibetin buddhalaisten sekä mietiskelynrukoukseen syventyneiden fransiskaaninunnien aivotoimintaa. Tomografiakuvaan tallentui koehenkilön aivoihin virtaava verimäärä - joka puolestaan osoitti hermotoimintojen aktiivisuutta - sillä hetkellä, kun henkilö saavutti hengellisen kokemuksen huipun.
Kun tiedemiehet tutkivat kuvia, heidän huomionsa kiinnittyi aivojen vasemman päälakilohkon osaan, jota he kutsuvat orientaation assosiaatioalueeksi. Tämä aivojen alue vastaa ihmisen fyysisen olemuksen erottamisesta kaikesta muusta. Tehtävä vaatii jatkuvaa aistien ja hermoston välittämää informaatiovirtaa. Tomografiakuvat paljastivat, että rukouksen tai meditaation huippuhetkelläinformaatiovirta tyrehtyi dramaattisesti. Tutkijat uskoivat, että kun kyseisen aivoalueen saama informaatio ehtyy ja ajan ja paikan taju siitä syystä heikkenee, ihminen kokee rajatonta tietoisuutta ja tuntee sulautuvansa äärettömyyteen.
Nähtävästi tutkijat olivat onnistuneet kuvaamaan aivot, jotka lähestyivät mystistä transsendenssia eli tilaa, jota kaikki maailman pääuskonnot pitivät syvimpänä hengellisenä kokemuksena. Katoliset pyhimykset puhuivat "salaisesta ykseydestä" Jumalan kanssa. Buddhalaisnen nimittää sitä "sisäiseksi yhteydeksi".
Kyse on harvinaisesta elämyksestä, jonka edellytyksenä on, että aivojen orientaatioalueen verenkierto estyy lähes täysin. Newberg ja dŽAquili uskoivat kuitenkin, että pelkkä verenvirtauksen väheneminen riittää tuottamaan tavanomaisempia hengellisiä kokemuksia: uskovat "vajoavat" rukoukseen tai tuntevat uskonnollisen seremonian aikana yhteytta jumaluuteen. Tutkimustulos viittaa siihen, etteivät uskonnolliset kokemukset ja hurmos perustukaan tunteisiin tai toiveajatteluun vaan aivojen perinnölliseen viritykseen.
"Siksi uskonnot kukoistavat myös järjen aikakaudella", Newberg sanoo. Jumalaa ei voi ajatella olemattomiin, koska uskonnolliset tuntemukset pohjautuvat kokemukseen enemmän kuin ajatteluun. Uskonnollisia tunteita syntyy, kun aivoissa tapahtuu tietty reaktio. Aivoille uskonnolliset kokemukset ovat aivan yhtä todellisia kuin aistimukset "normaalista" fyysisestä todellisuudesta.
"Tarkoittaako se, että Jumala on vain aivoissa syntynyt tietoisuus, vai ovatko ihmisaivot todella kytköksissä aitoon jumaluuteen?" kysyn.
"Paras ja järkevin vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä", Newberg vastaa.

Tapahtumaketju, joka johdatti minut Newbergin luokse, alkoi vuosia ennen tapaamistamme. Olin onnellisesi naimisissa, tein työtä, josta pidin, ja minulla oli suuri perhe.
Muutama vuosi sitten kohtalo alkoi kolhia minua. Ensin äitini kuoli syöpään. Sitten veljeni Joe menehtyi sydänkohtaukseen. Lisäksi menetin isoäitini, neljä setää ja yhden tädin. Suruviesti toisensa jälkeen oli musertaa minut kerta kaikkiaan. Hain lohtua rukouksesta, mutta sanat tuntuivat oudoilta suussani.
Yritin muistella, miltä oli tuntunut uskoa. Palasin mielessäni lapsuuteen, ja olin taas istuvinani pienessä kirkossa. Latinankielinen messu oli saanut minut poikasen kananlihalle. En vain enää päässyt samaan tunnelmaan. En saanut kosketusta lapsenuskooni. Pystyin kyllä palauttamaan mieleen sen pelottavan salaisen pyhyyden, jota kirkon hämyiset nurkat olivat huokuneet. Ainutlaatuinen tunnelma oli syntynyt lepattavien kynttilöiden valosta, kirkkomusiikista ja papin rituaalisista eleistä. Se oli suurta, salaperäistä pyhää.
Kun vartuin, unohdin kirkon varjoissa piilleen pyhyyden ilmapiirin. Pidin itseäni rationaalisena miehenä, joka oli kasvanut ulos taikauskosta.
Keski-iän painaessa päälle yhä pahemmin ja maailman paljastaessa minulle julmat hampaansa en yhtäkkiä enääollutkaan selvillä suunnasta. Olin eksynyt keskelle hengellistä ei kenenkän -maata.
Niihin aikoihin agenttini kertoi minulle Newbergistä, joka suunnitteli teosta uskonnosta ja aivoista ja tarvitsi sille kirjoittajaa. Kuukautta myöhemmin tapasin Newbergin, ja kirja alkoi hahmottua. Työ ei ollut helppo. Mystiikkaa käsittelevään lukuun paneutuessani tunsin joutavani ajatuksia vääristävään peilitaloon.
Islamilainen mystikko sanoo:"Me ja meidän olemassaolomme on olematonta." Buddhalainen toteaa: "Se ei ole koskaan ollut olemassa. Se ei ole koskaan ollut olematta olemassa." Keskiajalla kristitty mystikko mestari Eckhart pohti: "Jumala on olemassaolevan tuolla puolen. Hän on olemattomuus olevaisen takana." Hämmennyin perin juurin. En tiennyt, mihin suuntaan kääntyisin.
Sitten törmäsin Bede Griffithsin kuvaukseen omasta lapsuudenkokemuksestaan. Meidän aikamme benediktiinimunkki Griffiths kertoi olleeensa eräänä iltana ulkona kävelemässä ja lumoutuneena äkkiä lintuparven laulusta. Linnulaulu herätti aisteja, joita hän ei koskaan ennen ollut käyttänyt. Maailma muuttui kuin taikaiskusta. Griffiths tunsi astuneensa käsittämättömän mysteerin eteen, joka veti häntä puoleensa.
Siinä se oli. Ei tarvittu palavia pensaita eikä tulisia vaunuja. Vain lempeä havahtuminen uuteen todellisuuteen, hiljainen oivallus, jonka moni olisi tullut sivuuttaneeksi olankohautuksella. Kokemus mullisti Griffithsin elämän pysyvästi.
Löysin lisää kertomuksia samantapaisista ilmestyksistä. Ihmiset olivat kokeneet jotain ainutlaatuista lukiessaan runoja, pohtiessaan maailmankaikkeutta tai rukoillessaan. Minulle alkoi valjeta, ettei mystinen kokemus merkinnyt taianomaista lentoa kaukaiseen paratiisiin. Se olikin hiljainen ja henkilökohtainen oivallus siitä, että yliluonnollinen ja maallinen ovat yksi ja sama asia ja että kumpikin on silmiemme edessä.
Ensimmäistä kertaa poikavuosieni jälkeen tunsin taas jonkin mystisen ja ylevän läsnäolon. En pystynyt määrittelemään, mitö se oli. En tuntenut siihen tarvettakaan.
Pian sain tietää, että mystikot uskoivat näkevänsä aidon todellisuuden vain silloin, kun oma minä väistyi pois meditaation syvetessä. Tomografiakuvat viittasivat vahvasti siihen, että aivot pystyvät kokemaan kaksi todellisuutta. Toisessa todellisuudessa tietoisuus suodattuu mieleen minuuden läpi. Toisessa todellisuudessa minuus siirtyy syrjään päästäen tietoisuuden laajenemaan ja yhdentymään.
"Ei ole siis mitään keinoa selvittää, kumpi todellisuus on oikeampi?" kysyn. Newberg hymyilee. Hänen käsityksensä mukaan todellisuus on suhteellista. Todellisinta on se, mikä tuntuu todellisimmalta. "Mystikko kokee transsendenttisen tilan todellisempana kuin normaalin todellisuuden", Newberg selittää.
Jään sanattomaksi. En pysty tajuamaan, mitä apua mystisistä näkemyksistä käytännössä on, kun ihmisen pitää valita itselleen elämänkatsomus. Sitten silmiini osuivat Albert Einsteinin sanat: "Selittämätön on aidointa mitä voimme kokea. Tämä on kaiken todellisen tieteenteon peruslähtökohta. Joka ei sitä myönnä ja on lakannut ihmettelemästä, on itse asiassa kuollut."
Pian minulle selvisi, että näkemyksen olivat jakaneet muutkin suuret tiedemiehet: Niels Bohr, Max Planck ja Werner Heisenberg. He kaikki olivat tulleet tulokseen, että rationaalisessa universumissa on tilaa käsittämättömille ihmeille.

Saatuani kirjan valmiiksi en voi väittää vieläkään tulleeni uskoon, mutta olen ymmärtänyt, että suurimmat ja kiehtovimmat mysteerit on tarkoitettu nautittaviksi, ei selvitettäviksi. Mysteereitä on kaikkialla ympärillämme. Meidän ei tarvitse kuin nöyrtyä ja ihmetellä.
"Minun pelastukseni on kuulemisessa ja vastaamisessa", kirjoitti trappistimunkki Thomas Merton. "Sitä varten elämäni tulee olla hiljaista. Niinpä hiljaisuus on pelastukseni." Olen päättänyt tehdä tuosta itselleni uuden elämänohjeen: Lakkaa olemasta niin tietoviisas, kiinnostava ja järkevä. Sulje suusi ja kuuntele hetki.


Huh, taas tuli yksi pätevä syy hankkia skanneri...

Et kai nyt sentään kirjoittanut itse koko tekstiä? Kun ei sitä kukaan varmaan kokonaan jaksa lukea. vai...

Lainaus:
06.06.2002 klo 21:37, Bloke kirjoitti:
Et kai nyt sentään kirjoittanut itse koko tekstiä? Kun ei sitä kukaan varmaan kokonaan jaksa lukea. vai...

Kyllä minä ainakin sen lukasin läpi, vaikkei mitään ihmeellisen kiinnostavaa tekstiä ollutkaan.

Kyllä se tais sen ite kirjottaa. Tainnu olla tylsää.

minulla on uskonnoista se käsitys että niillä on kohtalaisen helppo hallita massoja.

Joo, on hieman tylsä kesä, kun kaikki kaverit on lähteny jonnekkin matkoille, ja itse saa ettiä kesäfiilistä Netistä.

Nyt kun peepöl on lukenut sen jutun. Niin, mitä mieltä olette?

"Nyt Jumalalle kunnia, kun hän antoi ainoon poikansa..." Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Mutta kyllä Kristinusko on great! Kaikki ählämíuskot sais heittää Hélvettiin...

________________________________________

"Selittämätön on aidointa mitä voimme kokea"

_________________________________________


Nää kaikki jutut näyttää varmaan aika hupasilta 10000 vuoden päästä. Ehkäpä vain Jumala oli sitten loppuviimein oikeassa.


________________________________________
1.kor 1:18
room 1:16
jos vain joku sattuu omistamaan kyseisen kirjan

Lainaus:
14.06.2002 klo 19:06, Janne87 kirjoitti:
"Nyt Jumalalle kunnia, kun hän antoi ainoon poikansa..." Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Mutta kyllä Kristinusko on great! Kaikki ählämíuskot sais heittää Hélvettiin...

koita nyt päättää, saako uskoa vai eikö?

Lainaus:
15.06.2002 klo 13:11, Jeesus_Kristus kirjoitti:

Lainaus:
14.06.2002 klo 19:06, Janne87 kirjoitti:
"Nyt Jumalalle kunnia, kun hän antoi ainoon poikansa..." Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Mutta kyllä Kristinusko on great! Kaikki ählämíuskot sais heittää Hélvettiin...

koita nyt päättää, saako uskoa vai eikö?

Usko minun puolesta vaikka ukko mustalaiseén mutta tarkoitan sitä että kristinusko on maailman paras usko. Kaikki maailman hyvin voivat maat ovat kristin uskon maita. Menähän jonnekkin afrikkaan missä palvotaan kaiken maailman höröjä niin siellä ei ole kovin hyvät olot. Ja arabimaat. Voi hemmetti! Siellä sitä vasta kurjaa onkin! Iske vain vieraalle naiselle silmää niin kohta sapeli heilahtaa ja silmä on poskella... Niin että uskokaa mihin haluatte...

Aha... Ettei vaan kolmannen maailman maiden köyhyys johtuisi jostain aivan muusata kuin uskonnosta.

Lainaus:
16.06.2002 klo 14:56, Janne87 kirjoitti:
Usko minun puolesta vaikka ukko mustalaiseén mutta tarkoitan sitä että kristinusko on maailman paras usko. Kaikki maailman hyvin voivat maat ovat kristin uskon maita.

"Kristityissä" maissa uskonto ei ole menestyksen tiellä, koska uskonnolliset johtajat eivät ole vallassa. Ja aika kaksinaismoraalista se touhu on jokatapauksessa. Irlanti on ainut kristitty maa mikä tulee nyt mieleen, jossa uskonnolla on isompi asema. Siellä ollaan tehty abortistä hirveä haloo esimerkiksi.

EDIT: tuo alku ei siis tarkoita sitä että kaikissa "huonosti" menestyvillä mailla olisi uskonnolliset johtajat.

[Daedalus muokkasi tätä viestiä 16.06.2002 klo 15:07]

Lainaus:
16.06.2002 klo 15:05, Daedalus kirjoitti:

Lainaus:
16.06.2002 klo 14:56, Janne87 kirjoitti:
Usko minun puolesta vaikka ukko mustalaiseén mutta tarkoitan sitä että kristinusko on maailman paras usko. Kaikki maailman hyvin voivat maat ovat kristin uskon maita.

"Kristityissä" maissa uskonto ei ole menestyksen tiellä, koska uskonnolliset johtajat eivät ole vallassa. Ja aika kaksinaismoraalista se touhu on jokatapauksessa. Irlanti on ainut kristitty maa mikä tulee nyt mieleen, jossa uskonnolla on isompi asema. Siellä ollaan tehty abortistä hirveä haloo esimerkiksi.

EDIT: tuo alku ei siis tarkoita sitä että kaikissa "huonosti" menestyvillä mailla olisi uskonnolliset johtajat.

<font size=1>[ Daedalus muokkasi tätä viestiä 16.06.2002 klo 15:07 ]</font>

Minä tarkoitin että kristin usko on vain yksi tekijä joka vaikuttaa meidän hyvinvointiin! Eikä niissä neékerimaissa uskonto ole välttämättä se pääasia mutta katsoppa karttaa ja katso missä on parhaimmat oltavat ja missä huonoimmat oltavat ja sitten ajattele missä on kristinuskoa ja missä ei! Pohjoismaat ovat kaikki kristittyjä ja koko eurooppa on täynnä kristittyjä. Ja hyvät on olot! Mutta katohan Aasiaan ja Afrikaan. Sotaa ja nälänhätää ja ihmispaljoutta on... Eikä ole kristinuskoa kuin prosentin murto-osa!