Kiusaannutteko herkästi? Mikä on yleisin syy kiusaantumisellenne?

Kiusaantuneisuushan on olotila joka voidaan havaita esim. hississä tai hiljaisessa odotushuoneessa. Ei ole mitään sanottavaa tai tehtävää, vastapäätä istuu toinen ihminen ja tulee pakonomainen tarve tehdä jotain tai olo muuttuu kiusaantuneeksi. Tästä voi seurata punastuneisuutta ja hermostuneisuutta. Toki onhan reagointitapoja yhtä monta kuin meitä on ihmisiä, mutta punastuminen on yleisin reaktio.

Itse aika harvoin kiusaannun/nolostun. Pitää vain pitää itsensä tilanteen tasalla ettei esim. luokassa opettaja joudu herättelemään kesken tunnin. Hississä ja odotustilassa voi räplätä kännykkää ja lukea lehteä.

Kiusaantuminen sen vuoksi että on joskus ennen kiusaantunut on typerää.

Joskus jossain sosiaalisissa tilanteissa..
Niinkun jos jotain vanhoja ala-asteen kavereita on pysäkil mut ei oo mitään puhuttavaa...
:S

sosiaalisissa tilanteissa..

Lainaus:01.12.2007 N-Kake kirjoitti:
sosiaalisissa tilanteissa..

-||-

En kiusaannu kovinkaan usein, joskus harvoin ehkä räplään kännykkää (katson vaikka kellon ajan) jne. joissain tilanteissa mutta en punastu tai muuta. Myös hikoilua on ilmennyt joskus. Harvoin tällaista taphtuu...

Lähdin eläinkaupasta karkuun huomattuani kuinka hyvännäköinen myyjä tiskin takana oli...

En ole kiusaantunut kovin usein.....

En kiusaannu herkästi, hissi jos on täynnä ihmisiä niin siinäpähän on sama koskee myös odotushuoneita tai oikeastaan paikkoja kuin paikkoja.
Mutta varmasti kiusaannun jos vaikka olen jossain porukassa ja väännän niin älyttömän jutun että kaikki kattoo sillä tavalla että olisin justiin pudottanut antti tuiskun levyn taskusta vahingossa, siksipä en pahemmin vitsaile vaan annan muitten vitsailla.

Äh mie ainaski kiusaannun helposti. Tänään käytiin mummoa kattomassa ja kysäs kahvilla, että jokos mulla on sopiva tyttö löytyny. No mie vastasin, että ei. Mummo sano vaan, että jaa , ja tuli kiusaantunut hiljaisuus. Mie vaan räpläsin siinä kukkaa. E: Ainiin ja monesti bussissa tulee kanssa kiusaantunu olo, kun istuu jonku vieraan vieressä, ja siinä vaan ollaan ihan hiljaa.

no kerran yks tyttö joka kai luuli itteensä hyvännäköseks oli sillai et "hei oonks mä sun mielestä kaunis?". siinä sit tuli vähä mietittyä et mitä ny sanois.

Lainaus:01.12.2007 Talihintti kirjoitti:
no kerran yks tyttö joka kai luuli itteensä hyvännäköseks oli sillai et "hei oonks mä sun mielestä kaunis?". siinä sit tuli vähä mietittyä et mitä ny sanois.

Kerran mulle kävi samantapainen juttu. Vastasin vahingossa "ei". Lipsahti vahingossa. Tytöllä oli aika hyvä ilme sen jälkeen. No ainakin sanoin rehellisesti mielipiteeni.

Mä ny aina vastaan noihin "Ooxä mä ruma/kaunis"
"Iha kauhee petolintu" tjtn..

En koe kiusaantuneeksi itseäni.. En tiiä siitä toisesta, mutta mä en koe hiljaisuutta epämukavaksi

Jos on kaverilla ja siellä on kaverin kaveri jota ei pahemmin tunne. Sitten kun kaveri menee vessaan ni ei keksi mitää puhumista toisen kanssa.
Sit siin yrittää jotain epämäärästä selittää epäselvästi.

Kiusaannun melkein kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta parhaiden kavereiden kanssa sitä ei ilmene. Hiki alkaa valua, naama punoittaa ja pahimmillaan käsien tärinää ja silmien kuivumista. Esimerkiksi sukulaisen synttärit tai jokin vastaava tapahtuma pistää oikein puistattamaan, paljon tuttuja ja vieraita ihmisiä, hälinää ja tullaa kyselemään kaikenlaista. Oikein puistattaa. Kiusaannun monesti myös bussissa kun ihmiset tuijottelevat ympäriinsä ja yleensä on ahdasta.

Lainaus:01.12.2007 HolyDriver kirjoitti:
Kiusaannun melkein kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta parhaiden kavereiden kanssa sitä ei ilmene. Hiki alkaa valua, naama punoittaa ja pahimmillaan käsien tärinää ja silmien kuivumista. Esimerkiksi sukulaisen synttärit tai jokin vastaava tapahtuma pistää oikein puistattamaan, paljon tuttuja ja vieraita ihmisiä, hälinää ja tullaa kyselemään kaikenlaista. Oikein puistattaa.

Sama täällä.

Joo kaikki nää sukulaistilaisuudet yms. joita ei tunne. Ja tuossa tuli hyvä esimerkki tuo, että ei tunne jotain ja kaveri menee vessaan. Mulla kävi kerran niin, kun mun isosisko ja sen poikakaveri tuli kattomaan, mitä kappaleita tulee Gh3:een, niin sisko lähti vessaan ja me sitte oltiin vaan siinä ja mie näytin sille niitä kappaleita. Inhoan näitä tilanteita ja kun itse punastun myös herkästi, niin joskus voi tulla todellinen paniikki ja on pakko häippästä paikalta. Oon vissiin outo, koska mulle käy joskus näin ihan perheen kesken.

Lainaus:01.12.2007 Temetsuka kirjoitti:
Joo kaikki nää sukulaistilaisuudet yms. joita ei tunne. Ja tuossa tuli hyvä esimerkki tuo, että ei tunne jotain ja kaveri menee vessaan. Mulla kävi kerran niin, kun mun isosisko ja sen poikakaveri tuli kattomaan, mitä kappaleita tulee Gh3:een, niin sisko lähti vessaan ja me sitte oltiin vaan siinä ja mie näytin sille niitä kappaleita. Inhoan näitä tilanteita ja kun itse punastun myös herkästi, niin joskus voi tulla todellinen paniikki ja on pakko häippästä paikalta. Oon vissiin outo, koska mulle käy joskus näin ihan perheen kesken.

Et ole outo, itselläkin joskus tulee vaikka missä tilanteessa paniikki. Kutsutaan myös nimellä "paniikkihäiriö". Itselläni ei kyseistä vaivaa ole todettu, mutta vahvasti epäilen että kyseinen vaiva löytyy. Nykyaikana paljon yleisempää kuin esim 10-20 vuotta sitten.

Ite punastun ***** helposti. Vaikka en panikoi, ja vastaan ihan normaalisti, niin saatan mennä ihan punaseks. Ainakin tyttöjen kanssa, ainakin vieraampien.

Yleensä positiivisesta palautteesta

Lainaus:01.12.2007 HAPan kirjoitti:
Ite punastun ***** helposti. Vaikka en panikoi, ja vastaan ihan normaalisti, niin saatan mennä ihan punaseks. Ainakin tyttöjen kanssa, ainakin vieraampien.

Se saattaa johtua murrosiästä. Ainakin tulee muistaa että ei missään nimessä ole ainoa ja että se on normaalia. 9/10 maailman ihmisistä kiusaantuu joskus.

Kiusaannun yleensä vieraiden ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Ei ikinä keksi mitään kunnon sanottavaa.

Kiusaannun helposti vastakkaisen sukupuolen kanssa, sanat eivät tule suusta ynm.

Lainaus:02.12.2007 shadowdude73 kirjoitti:
Kiusaannun yleensä vieraiden ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Ei ikinä keksi mitään kunnon sanottavaa.

100% sama.

Enpä enää oikein kiusaannu tai mene sekasin muutenkaan mistään. Joskus käy kyllä mielessä, että onko joku tilanne sen toisen osapuolen mielestä kiusallinen tai onko se vaivautunu, mutta en mä sittenkään ite jaksa tilannetta alkaa purkaa.