Yleistä keskustelua "esiintymiskammosta" / muista koulukammoista

Elikkäs teillä varmasti on joskus joitakin esitelmiä tms. koulussa.

Jännitätkö ennen esitelmää, "kammoatko" niitä? Vihaatko vai rakastatko luokan edessä olemista / esittämistä? (Kädet vapisee jne. ? :ss)

Minun lemppareita nämä eivät ole, mutta kyllä se siitä jotenkin silti menee. Ennen esitelmää voi kyllä olla pieni jännitys :s

Tammikuussa sitten 8.lk:n ensimmäinen esitelmä (kolmesta/ko/kö), luokan viimeinen sitten olen. -.- Seiskalla oli kaksi esitelmää.


Eli itse en näitä kovin paljon enään kammoa..

* Onko teillä iso luokka ? Katsotteko yleisöön / vältättetkö katsomista ? Lunttaatteko paperista, luetteko ilman vai luetteko suoraan paperista ? Kuinka pitkiä teidän esitelmät pitää yleensä olla ?

Alkaa leuka vapisee kun puhun. Tosi ärsyttävää!

En tosiaan kammoa. En kyllä erityisesti niistä pidäkään, sillä esim. kirjaesitelmäni ovat usein vain improvisointia ja salamyhkäisiä, kun en yleensä jaksa lukea, kuin 10 ensimmäistä sivua ja viimeisen sivun

Lainaus:08.12.2007 Jumatuse kirjoitti:
Alkaa leuka vapisee kun puhun. Tosi ärsyttävää!

Ensimmäisessä ylä-asteen esitelmässäni minulla taisi vapista kädet ;s

Eipä näitä juuri kammoa enää. Riippuu tietty vähän minkäsortin tilanne. Lukion ensimmäinen "puhe" oli aika hiostava vaikka se periaatteessa oli vaan vapaamuotonen esitelmä ilman oheiskampetta. Oli vaan jotenki ärsyttävää sillon olla sellasen pienen porukan tuijotettavana ahtaassa tilassa. Tosin yks osa ryhmästä oli isommassa tilassa isomman ryhmän ja kameran tarkasteltavana =D(poor bastards) Toinen puhe meni ku sitte vettä vaan vaikka vähän alussa jännitti. Kaikki joissa on jotai oheiskrääsää tarjottavana, on paljo helpompi pitää, esim. just jotku posterin varassa olevat esitelmät. Ryhmäesitykset nyt tietty menee iha huomaamatta. Lukion ehkä yllättyksellisesti rennoin esitelmä oli englannissa pidetty esitys jostain elokuvasta/sarjasta englanniksi. Suju aika hyvin lopulta

Vasta tuli piettyä sellane parikymmenenminuutin esitelmä eräästä kirjasta(ei sisällöstä vaan se oli enemmänki analyysi tutkimuksesta itsestään). Oltii tosin hissanlaitoksen pienessä huoneessa jonku 10-15 hengen kesken eikä tarttenu olla pystyssä tahi mitenkää "esillä" joten homma oli vähä helpompi.

En jännitä, varsinkaan luokan edessä. Oikeastaan pidän luokan edessä esittämisestä :D Mutta koko koulun edessä on sitten toinen juttu. Viime keväänä esitin 8-vuotiasta koulun edessä ja vittu jee. Ei siintä mitään valittamista tullut, mutta itse jännitin sitten sitä senverran paljon, että muutama mainitsikin siintä. En kuulemma pystynyt katsomaan yleisöön päin.. :D

Heh, mun mielestä just kivaa esitellä, mut välillä jostain syystä alkaa naurattaa :/

Vältin kaikki esitelmät. o/

En kyllä kammoa. Osaan pitää pään kylmänä tiukussakin paikassa. Eikä luokan edessä esittäminen kuulu siihen joukkoon.

En tykkää niistä, mutta eihän se ole kun höpöttää jotain vaikka kirjasta tuttujen luokkalaisten edessä. Minäkin luen vaan alusta ja lopusta kirjaa muutaman sivun. Yritän melkein aina päästä helpoimmalla keinolla.

Jännittää ja pirusti. Viikolle 4 pitää tehdä tutkielma Kalle Päätalosta + kirjasta Muuttunut Selkonen. Pitää esittää luokan edessä. Tilanteen vaikeammaksi tekee se, että itse en saanut kirjasta mitään irti. : /
Pitää kai kertoa runsaammin kirjailijasta :T

Lisäilen vielä, onko teillä iso luokka ? Katsotteko yleisöön / vältättetkö katsomista ? Lunttaatteko paperista, luetteko ilman vai luetteko suoraan paperista ?

en.
välillä menee senat sakaisin tai rupeaa repeilyttämään, mutta eihän se mitään.

kivaa se on :D

Itsellänikään ei joskus pidä pokka, alkaa vaan jostain syystä naurattamaan ;P

Lainaus:08.12.2007 Ter0X kirjoitti:
Lisäilen vielä, onko teillä iso luokka ? Katsotteko yleisöön / vältättetkö katsomista ? Lunttaatteko paperista, luetteko ilman vai luetteko suoraan paperista ?

Luokassa on 17 oppilasta.

En ole muuten kiinnittänyt huomita tuohon esiintymiseen. : D Eli en tiedä onko minulla katsekontakti yleisöön vai ei. Yritän olla lukematta paperista suoraan.

Kammoan.

Pidin esitelmää Chernobylistä ja yhdessä vaiheessa jäin änkyttämään yhtä kohtaan. Hetken siinä koitin paniikissa sanoa sitä, mutta ärähdin "Voi *****!". Onneksi opettaja oli sen verran rento, että ei ruvennut sanomaan siitä mitään.

Mutta yleisesti ottaen vihaan kouluesitelmiä. En pidä niistä. Ne on turhia.

Lainaus:08.12.2007 Stene kirjoitti:
Heh, mun mielestä just kivaa esitellä, mut välillä jostain syystä alkaa naurattaa :/

Sama homma, ja sitten myös jos pitää esim lukea kuuloke "kuu.. kullo.. kuuloke"

Meillon niin hyvä luokka henki, että luokan edessä en kammoa tehdä mitään Eikä kukaan muukaan...

Jännitän aina, kunnes pääsen puhumaan. Sitten se sujuukin luontaisesti ja menee aina hyvin. Jännitys loppuu heti kun avaa suunsa ja kohta homma onkin ohi ja pääsee paikalleen istumaan.

Lainaus:08.12.2007 kingbauer kirjoitti:
Meillon niin hyvä luokka henki, että luokan edessä en kammoa tehdä mitään ;) Eikä kukaan muukaan...

Meillä on todella huono luokkahenki. Muutama poika yrittää esittää coolia, joten he nauravat kaikille jotka eivät ole kuin he. Mutta tytöt eivät paljoa välitä jos vaikka menisi puhumaan täyttä paskaa sinne kaikkien keskelle.

en kammoa, koska en ikinä saa esitelmiä valmiiksi :)

Päinvastoin, pidän niistä, kouluopetuksen miellyttävimpiä hommia yleensä.

En niitä nyt kammoa, mutta ei ne mitään herkkuakaan ole. Muuten olisi ihan ok, mutta pari sellasta ihqdaapissistyttöä meidän luokalla tulee aina haukkumaan änkyttäjäksi tai sössöttäjäksi sitten, jos ei esitelmä kovin hyvin menekkään.

Kammoan kuollakseni, varsinkin viime kerran jälkeen kun sattui esitelmä olemaan Jokelan tapahtumista seuraavana päivänä. Kauhutoimintamanga ei silloin ollut mikään paras valinta - tilannetaju katosi sekä minulta että maikalta. Sitten tulikin kommenteissa kysymys: "Pelottavaa, kiehtooko sua veri ja väkivalta?!"

jännitän jonkun verran. yleensä jännitys ilmenee sillei et sanat takkuaa ja suu kostuu (suurimmalla osalla varmaan kuivuu) ja tämän seurauksena lentää joskus räkää aika kauniisti. kädet voi täristä kans jonkun verran. ennen oon punastunu aina esityksissä, mutta nyt yläasteella se on hävinny johonkin.


18 oppilasta luokassa ja hyvä meininki. kellekkään ei naureta. sitten esityksessä jos sanat menee ihan sekasin niin se keventää itellä ja koko luokassa kovasti tunnelmaa, varsinkin jos sanoo jotain ihan tyhmää ja kaikki repee. ite saan paljon lisää itseluottamusta tuosta.