No toki toki. Opiskelen itsekin lukemalla, eipä ole viikkoon tullut matikan luennoille vaivauduttua. Ei ole siltikään aikomustakaan lukea edes luentovihkosta sanasta sanaan, vaan keskityn olennaiseen. Kirjaa en omista, kun maksaisi enemmän kuin antaisi hyötyä.

Koen itse pitkän matematiikan helpoksi, mutta sitähän se ei ole jos ei vaivaudu käyttämään kotona aikaa reilusti siihen.
Kaikki asiat ovat jääneet päähän ainakin tähän asti. Teoriat kuunnellaan tarkasti ja painetaan mieleen. Kotona luen ensin teoriaa ja ohessa teen tehtäviä, jotka nojaa asiaan hyvin. Kun jujusta saa kiinni, niin tehdään perustehtävät pois (Calculus kirjasarja) ja sen jälkeen katsotaan vaativampia tehtäviä.
Kokeeseen lukua varten jätän jokaisesta kappaleesta pari tehtävää tekemättä ja teen ne sitten harjoitteluna. Kun ne on tehty, tehdään kertaustehtäviä. Jos ongelmia, niin lukion keidas tunnille opettajan johdolla kertaamaan.
Kymppejä on tällä tahdilla tullut

Matikka on ainoa johon minun pitää lukea, että numerot pysyy kovina.
Pakko vaan päntätä niin paljon kun asun syrjäisemmässä paikassa..
Lukion nimi tekee vaan kummallisesti vaikutusta kun hakee töihin.
(vrt. Kuopion Lyseo - Kiuruveden Lukio)

Lainaus:15.12.2007 Banneri kirjoitti:
Kannattaa varmaankin kehittää opiskelutapojaan itselleen sopivammiksi. Paljon auttaa, että kirjaa lukiessa yrittää sisäistää ja ymmärtää asian eikä vain kahlaa sivuja läpi ilman varsinaista ajatusta. Lisäksi, jos kaveripiiristä löytyy joku, joka osaa keskimääräistä paremmin matematiikkaa, kannattaa pyytää apua. Yleensä toinen opiskelija osaa nimittäin selittää asian paljon paremmin ja ymmärrettävämmin kuin itse opettaja. Oikeasti monimutkaisia ja vaikeita asioita pitkässä matematiikassa on mielestäni hyvin vähän. Yleensä kyse on vain ajanpuutteesta ja/tai surkeista opettajista sekä oppikirjoista.

Tai sitten kaikilla ei vaan ole sitä matikkapäätä, mulla näköjään erityisen vähän =D Matikassa ei nyt kovin paljoa voi opiskelutekniikkaa vaihdella, pitää vaan laskea niitä tehtäviä. Ja kumminkin katsos koko pitkän kurssin ajan munat hiessä seurasin ja laskin niitä laskuja. Eikä se oppiminen tosiaan muissa aineissa ongelmana ole, matikka ei vaan skulaa millään.

Btw ero pitkän ja lyhyen välillä on järkyttävä, heti tuli lyhestä 9- ja 9+.

Lainaus:SealSquasher kirjoitti:
Pakko vaan päntätä niin paljon kun asun syrjäisemmässä paikassa..
Lukion nimi tekee vaan kummallisesti vaikutusta kun hakee töihin.
(vrt. Kuopion Lyseo - Kiuruveden Lukio)

No ei todellakaan. Ketään ei kiinnosta missä on lukion käynyt, jos muuta koulutusta löytyy.

Lainaus:15.12.2007 TRP kirjoitti:

Lainaus:SealSquasher kirjoitti:
Pakko vaan päntätä niin paljon kun asun syrjäisemmässä paikassa..
Lukion nimi tekee vaan kummallisesti vaikutusta kun hakee töihin.
(vrt. Kuopion Lyseo - Kiuruveden Lukio)

No ei todellakaan. Ketään ei kiinnosta missä on lukion käynyt, jos muuta koulutusta löytyy.

Kaverilla 9 keskiarvo lukiossa ja kuvittelee saavansa sillä duunia... MITÄ VITHUA+½!

Pitkän matematiikan oppiminen vaatii aika paljon työtä, ellei ole virtuoosi.
Itse en oppinut paljon mitään, kirjoitin B:n. Lyhyestä olisin kirjoittanut L:n. Onneksi AMK:ssa ei tarvitse opetella mitään epäolennaista, kun laskin tekee sen likaisen työn esimerkiksi derivoidessa.

Olen silti sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa pitkä matematiikka ottaa, koska se kehittää aivoja.

Aiheessa on ollut keskustelua siitä, että onko matematiikan opiskelussa hyödyllistä lukea teoriaa vai laskea tehtäviä. Lukion pitkä matematiikka ei pääasiassa ole matematiikkaa vaan laskentoa. Tässä on tärkeää laskurutiini.

Samaan tapaan kuin ala-asteella laskettiin kertotauluja läpi joka kerta laskemisen vähän nopeutuen, lukiossa derivoidaan eestaas muutamaa funktioiden perustyyppiä. Idea on siis ihan sama, rmutta enää ei olla rajoituttu numeroihin ja niiden aritmetiikkaan, vaan asia on vähän abstraktimpaa.

Lopulta lukiossa uutta asiaa tulee aika vähän, pääasiassa aika kuluu laskurutiinin harjoittamisessa ja opitun asian soveltamisessa. Sen sijaan, että asiasta käytäisiin yleistä teoriaa tarkkaan läpi, käydään erilaisista tapauksista läjä erilaisia esimerkkejä läpi.

Näillä perustein sanoisin, että lukiossa tärkeintä on vain laskea tehtäviä iso kasa. Itselläni lukion matematiikan kirjat olivat aina kahdessa osassa: Toinen kirja sisälsi teorian ja esimerkit, toinen tehtävät. En muista kertaakaan lukeneeni teoriakirjoja.

Mainintana vielä, että lukion jälkeen asia muuttuu hyvin paljon. Olen pari kurssia suorittanut käymättä kertaakaan luennoilla, laskemalla vain pari tehtävää ja lukien teoriaa läpi kiinnittäen huomiota aihealueelle olennaisimpiin todistustekniikoihin. Periaatteessa olen siis toiminut täysin päinvastoin kuin lukiossa. Näistä eroista voisi kirjoittaa ties kuinka paljon, mutta tämä ei ole viestin ydinsisältöä.

Lainaus:15.12.2007 SealSquasher kirjoitti:
Lukion nimi tekee vaan kummallisesti vaikutusta kun hakee töihin.
(vrt. Kuopion Lyseo - Kiuruveden Lukio)

En usko, ei Suomessa. Lukionjälkeisen opiskelupaikan saatuani en ole työhakemuksissani tainnut edes mainita lukiota tai edes ylioppilaskirjoituksia. Jos et jatka opiskelua, kKaupan kassalle valittaessa on aivan sama mistä lukiosta olet valmistunut.

Lainaus:15.12.2007 vattu kirjoitti:
Se jolle matikka on helppoa siirtyköön matikkalukioon ja ne jotka luulevat olevansa hyviä matikassa niin miksi teidän nimiä ei näkyny matikka kilpailun käressä.(en tiedä teidän nimiä ,mutta suurin osa kilpailussa menestyneistä oli matikkalukiossa)

Olen kotoisin sen verran pieneltä paikkakunnalta, että kumpikaan siellä olleista lukioista ei ollut matematiikkalukio. Olin silloin myös sitä mieltä, että on aivan sama missä lukion käy. Tämä on mielipiteeni edelleen paria poikkeusta lukuunottamatta (lähinnä mieleen tulee Päivölän lukio, josta en ollut lukioikäisenä edes kuullut).

Itselläni oli sen verran järkeä päässä, etten todellakaan halunnut 15 kesäisenä muuttaa pois kotoa. Moni ei myöskään halua muuttaa pois kavereitensa luota.

Itse en ole koskaan osallistunut matematiikkakilpailuihin.

Lainaus:15.12.2007 TRP kirjoitti:

Lainaus:15.12.2007 Banneri kirjoitti:
Minä puolestani väittäisin, ettei kirjan lukemisesta ainakaan haittaa ole, jos vain millään jaksaa ja kykenee. Vaikka matematiikan kirjat ovatkin pääsääntöisesti aivan persiilleen kirjoitettuja, auttaa niiden lukeminen soveltamaan opittuja tietoja paljon näppärämmin, kuin jos jättäisi lukematta. Eipä tarvitse muistaa kaikkia yksittäisiä asioita ulkoa eikä olla selailemassa jatkuvasti MAOLia. Kielen tulkkaamiseen kannattaa tosin varata hieman aikaa, mutta siinäkin oppii nopeaa paremmaksi.

No eihän siitä haittaa tietenkään ole. Jos kuitenkin siihen maksimaaliseen opiskelutehoon ja vapaa-ajan maksimointiin pyrkii, niin ei ole kovin korkea hyötysuhdekaan.

Joo, ei varmasti kaikille olekaan. Itse taas tykkään harjoitustehtävien vääntämisen sijaan lukaista kirjan läpi, sillä mielestäni se ei ole kovin suuri vaiva. Hallitsenpa sitten kokonaisuuden hyvin, eikä tarvitse yksittäisiä laskuja treenata.

Lainaus:En nyt äkkiseltään muista millaista tekstiä lukion kirjoissa on, mutta eipä tullut niitäkään koskaan luettua, vaan harjoittelemalla meni. Toki esimerkkejä tuli tutkailtua jos ei osannut. Voisi kuitenkin luulla, että ei lukion kirjoisa matemaattista kieltä (siis esim. joukkomerkintöjä tms sontaa) paljoa ole, kun ei sitä kukaan jaksaisi lukea.

No, sanotaanko, että ainakin meidän kirjasarjamme (Matematiikan taito) kieli voi kyllä osoittautua vähänkin heikommalle oppilaalle melko kryptiseksi vaikkei olekaan varmasti mitään verrattuna yliopistotason oppikirjoihin. Asiaa ei myöskään auta paljoa se, että ymmärrettävästä kieliopista ei ole tietoakaan, ja välillä saa tosissaan ihmetellä, mihin yksi lause loppuu ja mistä toinen alkaa.

Lainaus:15.12.2007 Wilsu kirjoitti:
Btw ero pitkän ja lyhyen välillä on järkyttävä, heti tuli lyhestä 9- ja 9+.

Tuo on kyllä totta. Kerran tuli kaverin lyhyen matematiikan koetta vilkaistua, ja laskeskelin, että viisitoista minuuttia olisi riittänyt hyvin tehtävistä suoriutumiseen. Vaikutti vielä paljon mekaanisemmalta kuin pitkä matematiikka - jotain viisi tehtävää oli pelkkää yksinkertaista derivointia.

Ensi vuonna sitten pitäisi valita, ottaakko lyhyt vai pitkä matikka. Päättötokariin on 9 tulossa, mutta päädyn luultavasti lyhyeen, koska en nytkään pysy aina perillä vaikeammista asioista. Omat kiinnostuksen kohteet kuitenkin kallistuu sinne kielien, historian ja yhteiskuntaopin puolelle, niin niiden myöhempien opintojen kannalta pitkästä ei olisi mitään hyötyä? Sitä vaaraa ei kyllä ole, että meikäläisesti insinööri tehtäisiin.

Kokeile ihmeessä pitkää (mulla on ja hitusen ongelmii mutta kyllä tästä noustaan! Suomalaisella sisulla ****!) Sen voi aina vaihtaa lyhyeeseen millon haluu.

Lainaus:16.12.2007 GoldenSnak3 kirjoitti:
Kokeile ihmeessä pitkää (mulla on ja hitusen ongelmii mutta kyllä tästä noustaan! Suomalaisella sisulla ****!) Sen voi aina vaihtaa lyhyeeseen millon haluu.

Vaan ei kannata vaihtaa millon haluu. Ne voi käsittääkseni jossain määrin lukea hyväksi kun suorittaa tietyn määrän niitä. Empä tästäkään ole varma, jotain mututietoa siis tämäkin.

Pitkäähän kannattaa vähän tökätä kepillä. Lyhestä olis varmaa irronnut E, L samalla panostuksella mitä pitkään käytti aikaa. Tai sit ei.

Okei...itse vedin lukiossa koko pitkän matikan läpi siten, että kahta ekaa koetta lukuunottamatta olivat 9-10(enemmän niitä 10). Itse sanoisin, että se puuha oli todella helppoa...Tietenkin mulla saattaa olla jotain lahjoja, mutta oikeesti...ei siin pitäs olla mitään vaikeeta.

Jos tahdotte neuvoja niin tehkää ne *itun tehtävät. Ette te sitä opi pelkästään lukemalla. Itselläni oli kokeisiin tapana tehdä jokainen kertaustehtävä, mitä kyseisen kirjan takana aina löytyi. Ne laskusäännöt, yms tuli lähinnä vilkuiltua läpi. Ei teidän niitä tarvii opetella ulkoa, kun osaatte ne jo tehtävien teon jälkeen.

Ainoo mikä oli vaikee, oli todennäköisyyslaskenta ... vaikka siitäkin 9 tuli. Huhuh, ja tässä ihmettelen miksi opiskelen tilastotiedettä (ja tietenkin siinä samalla tulee kivasti matikkaa myös).

Tiivistettynä: Tehkää ne *itun tehtävät. Ette te matikkaa muuten opi...lukiotasolla ainakaan. Jos ootte pudonneet pulkasta jo niin se on sitten ***** juttu...oma vikanne.


Ja muutamalle edelliselle. Jos luette pelkästään ne kirjat läpi, niin niitä sääntöjä on parasta osata soveltaakin sitten. Jos tämän osaat hyvin niin antaa mennä, mutta jos opettelet ne säännöt esimerkiksi tehdessä tehtäviä, koko puuhan idea kiteytyy päähän. Ei ne laskemiset siinä harjotusten tekemisessä oo tärkeetä vaan se, että sen jutun tajuaa ja oppii. Ne on lähinnä esimerkkejä.

Lukiotasolla Reapin korostama Tehkää ne tun tehtävät on kyllä ihan hyvä vinkki. Ei niitä asioita vain tajua jos kuuntelee teoriaa, etenkin itselläni on harvinaisen masenteva opettaja ja pelkkä tunneilla hereilläolo vaatii jo työskentelyä. Okei, opettaja tietää mistä puhuu, mutta kaksoistunnista itsenäisesti lasketaan jtn 10 minuuttia ja loppuaika tulee horrostettua kun se paasaa edessä. Matikka on pohjimmiltaan kauhean helppoa, se riippuu vain oivalluksesta. Jos oivaltaa, miten homma toimii, mistä asiat johtuvat niin kyllä se sitten luistaa. Itse olin joskus aivan uskomattoman surkea matikassa, se oli inhokkiaineeni mutta sitten yllättäen lähti matikka nousemaan seiskasta ysiin kun aloin hieman laskemaan sitä.
Vaikka matikkaa tuntuu osaavan, niin rutiininomainen laskutapa on hyvä. Sitten menee lonkalta kaikki helpoimmat tehtävät. Itse mokasin suorastaan säälittävästi viime matikankokeen, jännitin niin paljon että luin tehtävänannon väärin ja menetin viisi pistettä. 9- vielä irtosi, mutta olisi 10- tullut vähintäänkin jos olisin lukenut tehtävät. Siinä olisi voinut auttaa laskeminen, jos olisi tottunut laskemaan kaikkia laskuja ihan tuosta noin vaan, mutta kokeeseen en ollut treenannut kovinkaan ahkerasti niin sai nähdä hieman vaivaa jo tehtäviin.

Olen samaa mieltä tästä "tehkää ne *** tehtävät" lauseesta. Itselläni on matematiikassa numero korreloinut suoraan tehtävien tekemisen kanssa. 5. kurssilla aloin tekemään kaikki tehtävät huolellisesti, riippumatta siitä "jäänkö kiinni" jos en niitä tee. Olen tähän mennessä saanut 5. kurssista ja kaikista kursseista sen jälkeen kympin.

Pitkää matikkaa kävin neljä kurssia, kunnes vaihdoin lyhyeen. Homma eteni siihen tahtiin, että heti ensimmäisestä kurssista lähtien olin kohtuu pihalla asioista.
Läksyjä yritin aina kovasti tehdä, mutta eipä niistä mitään tullut. Useimmiten käytin aikaa reilut pari tuntia matikan kanssa, mutta systeemi romahti aina kokeissa.
Numerot menivät seuraavasti kursseissa 1-4: 7, 4½, 5, 5½. Tämä riitti minulle.

Lukion toiselle siis vaihdoin lyhyeen matikkaan, ja voin todeta, että eipä "laskennossa" tarvitse töitä tehdä. Kurssin aikana tein kerran läksyt (en ylpeile tällä) ja numeroksi sain 9.
Kyseessä taisi olla 4-kurssi, jos en aivan väärin muista.

Lainaus:15.12.2007 TRP kirjoitti:

Lainaus:SealSquasher kirjoitti:
Pakko vaan päntätä niin paljon kun asun syrjäisemmässä paikassa..
Lukion nimi tekee vaan kummallisesti vaikutusta kun hakee töihin.
(vrt. Kuopion Lyseo - Kiuruveden Lukio)

No ei todellakaan. Ketään ei kiinnosta missä on lukion käynyt, jos muuta koulutusta löytyy.

Eivätkä ne lukion arvosanat ole mitään muuta kuin menolippu akateemiseen vapauteen.

Heti kun "Onneksi olkoon.." kirje kolahtaa luukusta, ei lukiopaperilla tee enää mitään sen oikean tulevaisuuden ammatin kanssa.

(Kesätöihin voi olla tosin apua)